Tiltu ja Lettu odottavat innolla joulua. He haluaisivat kovasti nähdä oikeita joulutonttuja, mutta päätyvät ratkomaan jouluista juttua leikkimökissä asuvan puutarhatontun kanssa. Tyttöjen kissa nimittäin on kadonnut ja johtolanka vie leikkimökkiin.
"Lettu kopeloi rukkasellaan ulko-oven auki. Sanaakaan sanomatta siskokset - kaksi toppatappia - alkoivat tarpoa paksussa hangessa takapihalle."s.23
Joulujupakka on Tiltu ja Lettu -sarjan toinen osa.
Voi miten ihanaa suomen kieltä tämä kirja sisältääkään. Siskosten lentävää sanailua oli ilo lukea. Kirjassa on myös paljon iloa herättäviä sanoja, jotka saivat hymyn huulille. Enpä ole ennen lukenut kirjaa jossa esimerkiksi puhutaan toppatapeista, enkä tiennyt sellaista sanaa kaipaavanikaan, mutta se oli juuri oikea sana kuvailemaan toppapukuihin pukeutuneita siskoksia
Lumikinoksien ja toppavaatteidenkin keskellä, sisarusten pitäisi olla kilttejä toisilleen, sillä tontut kurkistelavat ja kertovat kaiken eteenpäin joulupukille. Aina se ei ole helppoa, erimielisyyksiä tulee niin helposti, mutta onneksi yhteiset joulupuuhat saavat kinat ainakin melkein unohtumaan. Tämä pirteä kaksikko ja tietysti koko Korhosen perhe on mahtava kaikessa aitoudessaan. Pidin kaikista yksityiskohdista, jotka lapsiperheen arjesta löytyi sekä tekstin, että Oili Kokkosen kuvituksen kautta. On sotkua ja riitaa, mutta myös hyvää yhteishenkeä, huolenpitoa ja rakkautta.
Kirjan tarina on yhdistelmä lasten arkista maailmaa ja joulun taikaa. Hullunkuriset tapahtumat naurattavat, mutta taustalta löytyy myös lämmin tarina ystävyydestä, ja siitä, miten kaikki ei aina ole sitä miltä alkuun näyttää, esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuessa.
Tiltun ja Letun seikkailuihin palaan mieluusti uudestaankin.
Tiltu ja Lettu -Joulujupakka
WSOY, 2018
Kuvitus: Oili Kokkonen
s.75
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti