Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät

Vanhoja selvittämättömiä rikoksia tutkivan osasto Q:n työpöydälle ilmestyy tapauskansio, joka ihmetyttää osaston johtajaa Carl Mørckia suuresti. Vuonna 1987 on tapahtunut kahden nuoren murha. Nuoret murhattiin kesämökilleen. Murhista epäiltiin rikkaita sisäoppilaitoksen nuoria, mutta mitään todisteita heitä vastaan ei löytynyt. vuosia myöhemmin yksi nuorista tunnusti ja istuu nyt vankilassa. Mutta miksi tapauskansio on tuotu heille, jos kerran syyllinen on jo vankilassa? Onko tapauksessa kuitenkin vielä jotakin selvitettävää. Carl ja hänen innokas apulainen Assad päättävät alkaa tutkia tapausta, vaikka kaikki eivät sitä kannatakaan. 

"Kesähuvila oli havupuumetsikön keskellä, ja vuosien kuluessa se oli hitaasti hautautunut hiekkaan. Ikkunoista päätellen kukaan ei ollut käyttänyt sitä murhien jälkeen. Isoja läpinäkymättömiä pintoja, lahonneita ikkunanpieliä. Varsin lohdutonta."s.74

Metsästäjät on Osasto Q -sarjan toinen osa. 

Sarjan ensimmäinen osa, Vanki ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta aikanaan, koska en yleensä innostu kirjoista, joissa lukija tietää paljon enemmän kuin poliisit. Minusta on kiva pysyä yhtä pimennossa tapauksesta kuin poliisikin. Sarjan omaperäinen idea, kellarissa olevasta vanhoja tapauksia tutkivasta osastosta ja hauskoista hyvin suunnitelluista hahmoista houkutteli kuitenkin nyt kokeilemaan uudestaan sarjan parissa, näin viiden vuoden tauon jälkeen. 

Jälleen lukijalle paljastetaan kirjan edetessä paljon asioita, ja lukija tietää taas enemmän kuin poliisi. Syylliset sun muut ovat jo lukijan tiedossa paljon ennen kirjan loppua. Mutta tällä kertaa se ei tuntunut häiritsevän minua lainkaan. Kirjan juoni veti tarinaa eteenpäin niin koukuttavasti, kertoi monen henkilön tarinaa ja paljasti karmivia asioita tasaiseen tahtiin. Tämä toinen osa olikin mielestäni onnistuneempi kuin ensimmäinen. Koukuttava tarina, mutta myös hyvin raaka. 

Olen yleensä aika herkkä lukija, enkä nauti verisistä kidutusjutuista, ja varsinkin eläinrääkkäys on kauhistuttavaa luettavaa, mutta vaikka tässä kirjassa oli kidutusta, tappamista, eläinrääkkäystä ja kaikenlaista muuta väkivaltaa ja rikollisuutta, niin lukijaa onneksi hiukan säästettiin pahimmilta yksityiskohdilta, eikä aivan kaikkea selittety auki ja leväytetty lukijan silmien eteen. Jopa minäkin siis pystyin lukemaan kirjan, ilman sen suurempaa pahan olon tunnetta.

Carl ja Assad saivat seurakseen kellariin uuden sihteerin. Rose onkin hahmona heti aivan loistava, ja hän sopii täydellisesti Carlin ja Assadin seuraan. Tuo kellarin hauska ja omaperäinen porukka onkin kirjassa aivan parasta ja jo pelkästään heidän takiaan kannattaa sarjaa lukea. Joten enköhän minäkin palaa jälleen sarjan pariin, ehkä hiukan nopeammalla tahdillakin. 

Lue myös: Vanki

Metsästäjät, (Fasandraeberne, 2008)

Gummerus, 2013

Suom. Katriina Huttunen

s.451 

Jussi Adler-Olsen: Vanki

 Murharyhmässä työskentelevä Carl on yksi poliisivoimien parhaista miehistä Kööpenhaminassa, kunnes yksi kollegoiden kanssa tehty tehtävä menee pieleen ja yksi Carlin kollegoista kuolee ja toinen halvaantuu. Carl ei tunnu pääsevän enää kunnolla jaloilleen palattuaan töihin ja muut ryhmässä työskentelevät poliisit alkavat valittaa Carlin käyttäytymisestä.
Carl päätetään siirtää pois ryhmästä ja tälle perustetaan kokonaan uusi osasto. Kellariin perustettu osasto Q tutkii vanhoja jo suljettuja, mutta selvittämättömiä tapauksia. Carl saa avukseen Hafez el-Assadin.
Pienen alkukankeuden jälkeen Carl ja Assad alkavat selvittämään viisi vuotta sitten kadonneen poliitikon Merete Lynggaardin kohtaloa, joka yllättää sekä Carlin, että innokkaan Assadin.

Tanskaan sijoittuva Vanki on ensimmäinen osa osasto Q -sarjasta.
Kirja koostuu kahdenlaisista luvuista. Toisissa kerrotaan Carlista ja tutkimuksen etenemisestä ja toisissa Mereten elämästä. Tämän rakenteen takia lukija tietää paljon ennen poliiseja, mitä on tapahtunut. Vaikka lukija jo tavallaan tietää mitä kirjassa tapahtuu, ei mielenkiinto silti lopahda.

Carl ja varsinkin Assad ovat sen verran mielenkiintoisia hahmoja, että heidän tutkintaansa jaksaa seurata, vaikka yleensä en pidä siitä, että tiedän enemmän kuin he. Myös Meretestä kertovat luvut olivat kiinnostavia, mutta myös ahdistavia.

Syyrialainen Assad toi kirjaan kivan lisän. Innokas luonne, salaperäiset taustat ja mielenkiintoiset kulttuuriasiat, kuten ruoka, juoma ja työhuoneen sisustus teki dekkarista omanlaisensa. Toivottavasti muissakin sarjan osissa kerrotaan Assadista, ehkä enemmän kuin tässä kirjassa.

Syyllisen arvasi jo aika aikaisessa vaiheessa kirjaa, mutta motiivia sai jännittää onneksi vähän pidempään. Kun kaikki sitten oli selvinnyt, piti alkaa jännittää koska Carl ja Assad tajuaisivat tilanteen ja miten loppujenlopuksi sitten käy.

Vanki päätyi luettavaksi Pohjoismaa -haasteen takia. Nyt olen lukenut haasteen ensimmäisen Tanskalaisen kirjan.


Vanki, (Kvinden i buret, 2007)
Gummerus
Suom. Katriina Huttunen
s. 437
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka