Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema

 

Armand Gamache viettää hääpäiväänsä vaimonsa kanssa lyhyen ajomatkan päässä Three Pinesin kylästä. Bellechassen kartano on ihana paikka juhlistaa rakkautta. Kartanolla vierailee samaan aikaan Finneyn rahassa kylpevä perhe. Perhe on saapunut kunnioittamaan edesmennyttä perheen isää. Perheenjäsenten jatkuvat riidat latistavat kartanon tunnelmaa, ja pian Gamachenkin loma saa käänteen kun yksi perheenjäsenistä löydetään kuolleena. 

Gamache päätyy tutkimaan kammottavaa tapausta. Kartano on täynnä epäiltyjä, eikä yksikään saa poistua ennen kuin tapaus on selvä.

"Mutta oliko Manoir Bellechassessa nyt tapahtunut murha? Gamache ei osannut sanoa. Mutta hän tiesi, että jotain luonnotonta täällä oli tapahtunut."s.127

Kiveen hakattu kuolema on neljäs osa Three Pines -dekkarisarjasta.

Tällä kertaa olaankin muualla kuin Three Pinesissa. Tuossa tutussa kylässä toki käväistään, mutta muuten se ja sen tutut asukkaat pysyvät taka-alalla. Muutamat kyläläiset tosin kuuluvat tähänkin tarinaan oleellisesti. 

Tämä dekkari etenee hyvin verkkaiseen tahtiin. Hahmoja esitellään kauan, ennen kuin mitään murhaa edes tapahtuu. Lukijalle esitellään paljon mahdollisia motiiveja, ja vihjaillaan jos jonkinlaisista salaisuuksista, joiden paljastumista pitää malttaa odottaa.

Kirja on tunnelmallista pohdiskelua, verkkaisesti etenevää tarinaa monenlaisten hahmojen keskuudessa, ja loppua kohden sitten jännittävämpää ja toiminnallisempaa tapahtumaa ennen kaiken selviämistä. Murha itsessään on kiinnostava, sillä se tuntuu mahdottomalta, niin kuin kirjassa monesti sanotaankin. Siitä huolimatta se jää hyvin pieneen rooliin, sillä kaikki keskittyminen menee ihmissuhteiden pyörittelyyn. Suurimmaksi osaksi pohditaan Finneyn perheen suhteita, mutta pääsemme kuulemaan myös Gamachen perheen menneisyydestä ja hieman nykyisyydestäkin.

Tämä oli sarjan ensimmäinen osa joka ei sijoittunut mihinkään tiettyyn juhlapyhään, ja siitä syystä tämä oli minulle tähän asti sarjan heikoin osa. Minä olen nimittäin nauttinut suuresti juuri noista juhlapyhiin sijoittuvista tarinoista.

Kiveen hakattu kuolema, (The Murder Stone, 2008)

Bazar, 2020

Suom. Outi Järvinen

s.432

Louise Penny: Kuukausista julmin

 

Three Pinesin kylässä vietetään pääsiäistä. Kylän asukkaat saavat päähänsä järjestää spiritistisen istunnon vanhassa hylätyssä kartanossa. Kaikki ei mene hyvin ja pian paikalle saapuu jälleen rikoskomisario Armand Gamache tiimeineen. 

Jälleen edessä on salaisuuksien täyteinen tutkimus idyllisessä pikkukaupungissa, kera takkatulen, hyvän ruuan ja monipuolisen seuran. 

Armandin selvittäessä rikosta, alkaa hänen menneisyydestään ikävät asiat nostamaan päätään.

"Luoja auta, mitä minun pitäisi tehdä? hän ajatteli juuri, kun joku koputti oveen. Claran mieleen putkahti hupsu ajatus oliko koputtaja Jumala, vaikka tuskinpa Jumala olisi koputtanut."s.143

Kuukausista julmin on kolmas osa Three Pines -sarjasta.

Kirja oli erityisen kiinnostava, sillä kyläläisten salaisuuksien lisäksi, myös tutuksi tulleen Armand Gamachen menneisyydestä paljastetaan viimein kaikki. Aiemmissa osissa on jo vihjailtu jostakin suuresta tapahtumasta mennisyydessä, joten oli kiinnostavaa kuulla kaikki. 

Kuukausista julmin on rauhallinen ja tunnelmallinen dekkari, jossa annetaan runsaasti tilaa hahmojen esittelylle, jutustelulle ja arkisille asioille. Murhakin on jälleen hyvin kekseliäs ja juoni yllättävä. 

Lupaa hyvää, jos tapahtumat sijoittuvat vanhaan hylättyyn kartanoon. Sellainen tapahtumapaikka saa oman mielenkiintoni heräämään. Tässä sarjassa on ennenkin monesti puhuttu tuosta kartanosta ja oli mahtavaa, että se oli jälleen suuressa roolissa. Tässä todella osattiin ottaa kaikki irti kartanon hyytävästä tunnelmasta. 

Pidän myös siitä, että sarjassa ollaan nyt esitelty jo kolme kiinnostavaa juhlapyhää Three Pinesin asukkaiden tyyliin. Ensin kiitospäivä, sitten joulu ja nyt pääsiäinen. Ihanat perinteet ja kyläläisten yhteisöllisyys ja omalaatuisuus on varma tunnelman luoja.

Lue myös: Kuolema kiitospäivänä ja Kylmän kosketus.

Kuukausista julmin, (The Cruellest Month, 2007)

Bazar, 2020

Suom.Susanna paarma

s.462

Louise Penny: Kylmän kosketus

On kulunut reilu vuosi siitä, kun Kanadalaisen pikkukylän Three Pinesin asukkaita järkytti murha. Nyt joulu on ovella, ja kylä on lumen peitossa. Pakkanen paukkuu ja joulutunnelma on korkealla. Tunnelmaa hieman pilaa ilkeä ja itsekäs CC de Poitiers, joka on uusi asukas kylässä. Kun sitten tapaninpäivän curlingottelussa nainen kuolee, ei kyläläiset osaa surra tämän kohtaloa.
Rikoskomisario Armand Gamache saapuu tiimeineen tutkimaan tapausta, joka vaikuttaa hyvin kummalliselta ja monimutkaiselta.

"Viime viikkojen aikana oli satanut lunta puolisääreen, ja nurmikenttää reunustavilla vanhoilla omakotitaloilla oli kaikilla oma vitivalkoinen myssynsä. Talojen piipuista tuprahteli savua kuin ne olisivat puhuneet ja hengittäneet, ja ovet ja portit oli koristeltu jouluseppelein." s.18

Kylmän kosketus on toinen osa Three Pines -sarjasta.
Armand Gamache on jälleen palannut kuuntelemaan ja katselemaan ihastuttavan Three Pinesin asukkaiden elämää selvittääkseen kylässä sattuneen murhan. Kaikenlaista kiinnostavaa hän kuuleekin ja lukija pääsee kuulemaan monenlaista näistä monipuolisista hahmoista, joista suurin osa on tuttuja ensimmäisestä osasta.

Tunnelma kirjassa on yhtä ihastuttava kuin ensimmäisessäkin osassa. Tapahtumat sijoittuvat lempijuhlani ajankohtaan eli jouluun. Tunnelmointia, miljöökuvausta ja asukkaiden arkea on tarpeeksi. Tylsää hetkeä kirjan parissa ei tule. Koko ajan tapahtuu jotakin kiinnostavaa, tai kerrotaan jotakin uutta kyläläisistä.

Murhatutkinnat etenevät välillä vauhdikkaasti ja välillä leppoisan verkkaisesti hyvän ruuan, takkatulen, sähkökatkoksien, lumimyrskyjen ja curlingin parissa. Epäiltyjä on paljon, CC de Poitiers kun ei ollut erityisen pidetty. Tällä kertaa tulikin tehtyä paljon enemmän omia arvailuja murhasta ja murhaajasta kuin ensimmäisessä osassa. Monenlaista kuviota tähän juoneen olikin punottu.

Odotan jo innolla paluuta tämän porukan pariin, ja kauniisiin Three Pinesin maisemiin. Nämä ensimmäiset osat ovat vakuuttaneet minut sarjan loistavuudesta. Murhat eivät ole erityisen raakoja, tai ainakaan niitä ei kuvailla liian verisesti. Tunnelma on upea, kirjoitustyyli arkisen kaunista ja kuvailevaa, henkilöt kiinnostavia ja heidän tulevat saavutuksensa kiinnostavat.

Lue myös: Kuolema kiitospäivänä


Kylmän kosketus, (Dead Cold, 2006)
Bazar, 2019
Suom. Raimo Salminen
s.415

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä

Quebecin lähellä on pikkukylä Three Pines, jonka asukkaat tuntevat toisensa ja yhteishenki on vahvaa. Kiitospäivän aamuna kyläläiset saavat järkyttäviä uutisia. Eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal löydetään metsästä kuolleena. Metsästyskausi on käynnissä ja kaikkien olettamus on, että Jane Neal on ammuttu vahingossa nuolella, joka oli tarkoitettu peuralle. Jane Neal on kaikkien mielestä upea ja kiltti ihminen, jolle kukaan ei olisi voinut haluta pahaa. Rikoskomisario Armand Gamache on myös valmis uskomaan metsästystapaturmaan, mutta tutkittuaan juttua hetken, alkaa hänellä valjeta, että kyseessä on murha, ei tapaturma.

Kuolema kiitospäivänä on ensimmäinen osa Three Pines -sarjasta.

Kuolema kiitospäivänä on ihastuttava dekkari, joka tutustuttaa lukijan kauniiseen pikkukylään ja loistaviin hahmoihin. Se tarjoaa kodikasta tunnelmaa, hyvää ruokaa, monipuolisia hahmoja ja paljon epäiltyjä. Armand Gamachen tutkintatyyli tuo kirjaan myös oman leppoisen tunnelman. Hän kiertelee ja katselee, kuuntelee ja tarkkailee, ja lopulta arvaa monien kyläläisten salaisuudet. Gamache onkin varsin mukava tuttavuus, sillä vaikka hän tarkkaavaisesti saa selville synkkiäkin salaisuuksia, ei hän ole ilkeä, vaan lempeällä tuttavallisella tyylillään saa monet asukkaat puhumaan ja auttamaan tutkinnassa. Niimpä tässä dekkarissa murhaa selvittää poliisien lisäksi myös kyläläiset itse.

Murhaa selvitellessä lukijalle esitellään kaunista kylää ja sen ympäristöä. Eletään kaunista, värikästä syksyä. Kylän lämminhenkisessä bistrossa istutaan usein syömässä, juomassa ja juoruamassa. Toki kirjaan mahtuu myös hahmoja, joiden sanailu ei aina ole mukavaa ja ystävällistä. Etenkin runoilija Ruth puhuu usein suunsa puhtaaksi. Välillä ilkeäksikin muuttuvasta sanailusta huolimatta kyläläiset pitävät kuitenkin yhtä ja huolehtivat toisistaan.

Tämän sarjan lukemista jatkan erittäin mielelläni. Kaiken kauniin ja tunnelmallisen kerronnan keskeltä en osannut arvata edes murhaajaa, joten tämä onnistui pitämään jännityksenkin yllä loppuun saakka.


Kuolema kiitospäivänä, (Still Life, 2005)
Bazar, 2019
Julkaistu aiemmin nimellä Naivistin kuolema (WSOY, 2008)
Suom. Raimo Salminen
Kannen suunnittelu: Perttu Lämsä
s. 367