Anu Joenpolvi: Suukkoja ja sudenkorentoja

 

Talvikki muuttaa Rantakylään saatuuan työpaikan hoivakoti Syyspihlajasta. Hän toivoo muuton tuovan uusia virkistäviä tuulia etäiseksi muuttuneeseen parisuhteeseen. Talvikkia kiinnostaa myös kyläläisten tarinat hänen entisistä sukulaisistaan, joita asui aikoinaan Rantakylässä. Kaikenlaista hän saakin kuulla, mutta vieläkö pystyisi selvittämään mitä tapahtui 30-luvulla kadonneelle Hiljalle?

"Tajusin katsellessani iloisen ja huolettoman näköisiä neitoja, että aikaa kuvan otosta oli lähes yhdeksänkymmentä vuotta."s.97

Suukkoja ja sudenkorentoja on maalaisromanttisen Rantakylä -sarjan viides itsenäinen osa. 

Rantakylä ihastuttavine vanhoine asukkaineen ja uusine tulokkaineen tarjoaa jälleen vauhdikkaan, lempeän humoristisen ja lämpimän tarinan kauniissa maalaismaisemissa. 

Talvikin suhdesotkujen ohella keskitytään ihastuttavaan maalaiselämään, jossa lehmätkin pääsevät näyttäytymään. Talvikin arki hoivakoti Syyspihlajassa tuo tarinaan monia hauskoja, mutta myös haikeita hetkiä. Pientä mysteeriäkin sivutaan, kun Talvikki pohtii aikoinaan kadonneen sukulaistyttönsä kohtaloa. 

Suukkoja ja sudenkorentoja tarjoaa helppolukuisen matkan Rantakylään, jossa päähenkilön rempseät otteet aiheuttavat monia hullunkurisia ja hirvittäviäkin tilanteita. 

Suukkoja ja sudenkorentoja

Karisto, 2025

s.336

Anu Joenpolvi: Helleöitä ja entisiä heiloja

 

Nelli lupautuu Rantakylään hoitamaan sairastelevan Pauli-enonsa kanoja, hevosta ja kissaa. Tehtävä jännittää, mutta onneksi Rantakylässä asuu auttavaisia ihmisiä, jos tarvetta ilmenee. Ei aikaakaan kun Nella on solahtanut osaksi Rantakylän arkea, onpa pian saanut kesätyöpaikankin eläintenhoidon ohelle, eikä sinkkumiehistäkään tunnu olevan puutetta. 

"Painoin pääni hänen rinnalleen ja kuulin sydämen rauhalliset lyönnit. Ruumiinlämmön jakaminen Suomen arktisessa suvessa on järkevää, oli viimeinen selkeä ajatukseni."s.162

Helleöitä ja entisiä heiloja on maalaisromanttisen Rantakylä -sarjan neljäs osa, mutta toimii mainiosti myös itsenäisenä kirjana. 

Kesä on ohi, mutta vielä oli pakko matkata kerran Rantakylään, jonka ihanat maalaismaisemat ovat tehneet vaikutuksen tähän lukijaan. Tälläkin kertaa kesäinen maaseutu ihanine hahmoineen ja eläimineen heräsi eloon kirjan sivuilla. Unohtamatta kahvila Äkkipyssäystä.

Tällä kertaa ääneen pääsee Nelli, joka on mainio hahmo. Rohkeasti uuteen tarttuva nainen, joka uskaltaa kyseenalaistaa tekemiään valintoja ja miettiä asioita uudestaan, jos jokin ei tunnu hyvältä. 

Tämä on lämminhenkinen tarina, jossa romantiikkaa on, mutta ei liikaa. Suhdekiemurat eivät siis valtaa liikaa tilaa, vaan suureen rooliin pääsee arki monenlaisine kommelluksineen. Monesti hymyilytti sekä Nellin itse aiheuttamat, että hänelle sattuneet tapaukset. Koettiin tässä eräs surullisempikin tapahtuma, sillä Nellillä ei aina meni kaikki aivan putkeen. Pidin myös pienen roolin saavasta Pauli-enoon liittyvästä sivujuonesta. Oikein mainio ja viihdyttävä kokonaisuus siis taas. Rantakylään toivon palaavani vielä monen monta kertaa, sillä näiden leppoisa, hyväntyylinen tarina vie mennessään, ja pidän näiden kirjoitustyylistä. 

Helleöitä ja entisiä heiloja

Karisto, 2024

Kansi: Laura Noponen

s.316

Anu Joenpolvi: Tunteita ja tuulenpuuskia

 

Riittaliisa ihastuu ystävänsä häissä tapaamaansa komeaan mieheen. Ystävänsä kannustamana hän päättää hakea töitä Rantakylästä, jossa mies asuu. Niinpä Riittaliisa majailee pian tätinsä luona ja tekee töitä paikallisessa juhlapalvelussa. Mies, jonka perässä hän on paikalle saapunut, ei vaan ehkä olekaan se satujen prinssi. Riittaliisa jatkaa silti sinnikkäästi työssään, päätyy moniin kummallisiin tilanteisiin, ja aina hänen koheltaessaan, paikalla tuntuu olevan tuo eräs mies, joka on aina valmis antamaan "hyviä" neuvoja.

"Kuuntelimme miten tuuli vonkui savuhormissa. Valkea humisi ja rätisi kotoisasti hellan pesässä. Lumikiteet pitivät hiljaista suhinaa osuessaan ikkunaan tuulenpuuskien kieputtelemana."s.101

Tunteita ja tuulenpuuskia on kolmas osa maalaisromanttisesta Rantakylä -sarjasta. Tämän voi kuitenkin lukea myös ihan itsenäisenä kirjana. 

Nämä ihanat maalaisromanttiset kirjasarjat kuuluvat nykyään tärkeänä osana kesääni. Tämä Rantakylä sarja on nopeasti kohonnut yhdeksi suosikeistani. Tässä kun kuvataan maaseutua ja elämää ihanan yksityiskohtaisesti ja arkisesti. Kesäinen tunnelma ehtii hiipiä mieleen, vaikka aika iso osa kirjasta eletään aivan muita vuodenaikoja kuin kesää. On kylmät ja lumiset talvikelit, mutta ehditäänpä silti nähdä juhannuskin. 

Suurimmaksi osaksi kirja on täynnä maaseudun elämää, arkea, työtä ja juhlaa upeine yksityiskohtineen. Riittaliisa tekee töitä juhlapalvelussa ja päätyy hassuihin tilanteisiin. Lämmin, viihtyisä ja hauska tunnelma pysyy yllä läpi kirjan. Sitten on hiukan romantiikkaa, mutta se ei saa liian suurta roolia, vaan on juuri sopivasti esillä. 

Tunteita ja tuulenpuuskia

Karisto, 2023

Kansi: Maija Vallinoja

Sarja-asu: Laura Noponen

s.287

Anu Joenpolvi: Rakkautta ja raekuuroja

 

Marleena saapuu Rantakylään suhdekiemuroista siipeensä saaneena. Hän on saanut määräaikaisen työn leipomosta tuotekehittäjänä. Rantakylään muutto tosin ei suju suunnitelmien mukaan, sillä vuokra-asunnossa on tapahtunut vesivahinko, eikä tarjolla ole muuta paikkaa kuin ränsistynyt asunto vanhan kyläkoulun yläkerrassa. kaiken lisäksi Marleena luulee tunnistavansa naapuriasunnon miehen menneisyydestään.

"Murhatarina oli synkkä, ja loppuun päästyäni minun oli pakko sytyttää valot joka huoneeseen vessassa käyntiä varten. Sitten makasin peiton alla kuunnellen korvat herkkinä ylimääräisiä risahduksia. Uni ei tullut."s.73

Rakkautta ja raekuuroja on itsenäinen toinen osa maalaisromanttisesta Rantakylä -sarjasta. 

Maalaisromanttisten sarjojen lukeminen on harmikseni tänä kesänä jäänyt olemattomaksi, mutta onneksi ehdin kuitenkin kurvata vielä Rantakylän maisemiin kesän lopulla. 

Ja mitkä ihastuttavat maisemat tämä tarjosikaan! Vanhan kyläkoulun ränsistynyt asunto on ihana miljöö, vaikka sen sisustusta kuvattaisiin kuinka kamalaksi. Pienet kävelyt järvimaisemiin olivat myös mieluisat. 

Teksti on sujuvaa, ja sopivan arkista. Pidin tästä osasta valtavasti, sillä elämän tavallisia hetkiä, kuten työntekoa ja istutusten hoitoa kuvattiin tarpeeksi. Ne arkiset hetket maaseudulla kun ovat omia suosikkiasioitani näissä maalaisromanttisissa kirjoissa ja ne itse romanssit sitten ihan toissijaisia. Tuo romantiikkapuoli olikin jälleen melko ennalta-arvattavaa, vaikka sitä odotellessa olikin ihan hauskoja ja jänniä tilanteita. 

Rakkautta ja raekuuroja

Karisto, 2022

Kansi: Laura Noponen

s.270

Anu Joenpolvi: Poutaa ja perunankukkia

 

Liina irtisanoutuu työpaikastaan ja päättää kokeilla joakin ihan erilaista. Hän muuttaa kesäksi mummulaan, jossa lapsuuden kesät on viettety. Talo on tyhjillään mummun kuoleman jäljiltä, eikä tavaroita ole vielä käyty läpi. Siinä on loistava syy asettua taloksi, vaikka äiti murehtii tyttärensä työtilannetta. Työtilanne korjaantuu vauhdilla, ja muutenkin Liina solahtaa kylän arkeen nopeasti.

"Saavuin Rantakylään muuttokuormineni alkuillasta. Oli koulujen päätösviikonloppu ja kylätien varrella liikkui nuoria mopoineen ja jalkapatikassa pieninä ryhminä vapaudesta ja alkavan kesän odotuksesta huumaantuneina."s.43

Poutaa ja perunankukkia on ensimmäinen osa maalaisromanttisesta Rantakylä -sarjasta.

Olen viime vuosina innostunut etenkin kesäisin lukemaan maalaisromantiikkaa. Niinpä olin iloinen kun kuulin aivan uuden sarjan alkavan. 

Poutaa ja perunankukkia on lukemistani maalaisromattisista kirjoista kevyimmästä päästä. Kirja on lyhyt ja nopeasti etenevä. 

Perinteiseen tapaan Liina on sinkku ja törmää pienessä kylässä mitä kiinnostavimpiin sulhasehdokkaisiin. Tämän lisäksi löytyy ne juoruavat naapurit ja muut uteliaat kyläläiset. Romantiikkaa riittää. Maalaistunnelmia sen sijaan olisi kirjaan mahtunut mielestäni enemmänkin. 

Poutaa ja perunankukkia onkin mukavan kevyttä ja harmitonta kesälukemista. Juonenkäänteet eivät ole päätähuimaavan yllättäviä, mutta silti juoni on menevä ja koukuttava. 

Liina vaikuttaa päähenkilönä mukavan päättäväiseltä hahmolta, mutta loppujen lopuksi häneen ehdittiin tutustua aika pintapuolisesti.

Poutaa ja perunankukkia

Karisto, 2021

s.212

Ennakkokappale saatu