tiistai 31. joulukuuta 2024

24 yötä jouluun -Huippudekkaristien jännitystarinoita

 

24 yötä jouluun on kokoelma joulun aikaan sijoittuvia jännitystarinoita. 
"Tumman veden pinnasta heijastuu vaalea kuvajainen. Kuu, mutta tänään sillä on kasvot, lumiukon valkea irvistys."s.135
Tänä vuonna kirjajoulukalenterikseni valikoitui pitkästä aikaa tällainen dekkariaiheinen kokoelma. Mukavan monipuolisen kattauksen tämä tarjoaakin jännitystarinoiden ystäville. Joulun odotukseen mahtuu niin tarinoita poliisien työstä, kuin rikollisten touhuistakin. Näiden lisäksi mukaan mahtuu myös muutama hieman mystisempi tarina. 

Ei tämä mitään maailman mieleenpainuvinta lukukokemusta tarjoa, mutta on juuri sopiva sellaisena kevyenä ja vaivattomana pienenä lukuhetkenä päivittäin joulua odotellessa. Tarinoiden erilaisuuden takia kokoelmasta löytyy monenlaiseen makuun sopivia tarinoita. Minäkin pidin jostain tarinoista kovasti, kun taas jotkut eivät olleet makuuni lainkaan. 

Omia suosikkejani olivat Christian Rönnbackan, Leena Lehtolaisen, Jari Järvelän, Tuire Malmstedtin ja Elina Backmanin tarinat. Ihmetystä sen sijaan herätti Lauri Kemppaisen Maailman kautta tarina, jossa on paljon vihjailua ja jännitystä, mutta josta en tajunnut yhtikäs mitään. Vielä tänääänkään en tiedä mitä siinä tarinassa tapahtui ja miksi. 


24 yötä jouluun -Huippudekkaristien jännitystarinoita
Tammi, 2022
Kansi: Timo Numminen
s.308

sunnuntai 22. joulukuuta 2024

Catherine Doyle: Ebenezerinkadun ihme

 

Georgen äidin kuolemasta on jo kolme vuotta, mutta asiat hänen perheessään on edelleen aivan sekaisin. Isä on kieltänyt koko joulun! George rakastaa joulua, niin kuin hänen koko perheensä ennen. Olisiko mitenkään mahdollista saada isä jälleen näkemään joulun kauneus? Siihen saattaakin löytyä apua, kun George saa haltuunsa kummallisen pyrypallon, jota ravistelemalla he päätyvät isänsä kanssa hurjaan seikkailuun. 
"Hän sujautti kätensä taskuun, missä Marleyn pyrypallon lempeä lämpö muistutti häntä tilanteen mahdottomuudesta. Hän ei oikein voinut muuta kuin luottaa palloon."s.55
Ebenezerin kadun ihme on uudelleentulkinta Dickensin kuuluisasta Saiturin joulusta.
Tämä on aivan ihana satukirja täynnä joulun taikaa. Dickensin tutusta tarinasta on otettu tähän juuri sopivasti tärkeimmät elementit, kuten menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden joulut, mutta silti tarinasta on tehty aivan uudenlainen.

Kirja on varsin nopealukuinen, eikä sitä malttaisi millään jättää kesken. Koko ajan tapahtuu niin paljon kaikkea jännittävää. Kirja onkin täynnä vauhdikkaita ja mielikuvituksellisia seikkailuja ja hauskoja hahmoja, jotka keventää tunnelmaa silloinkin kun se vaikeiden aiheiden takia menee surulliseksi. 

Jokaisen luvun alusta löytyy myös kaunis pieni mustavalkoinen kuva, joka täydentää tarinaa kivasti.


Ebenezerinkadun ihme, (The Miracle on Ebenezer Street, 2020)
Kumma-kustannus, 2021
Suom. Jaana Kapari-Jatta
s.228

perjantai 20. joulukuuta 2024

Ann-Charlotte Persson: Sydämellisen joulun resepti

 

Joulu lähestyy ja Emman kahvilassa Lontossa alkaa olla kiirettä. Sitten hän saa soiton Ruotsista. Hänen rakas Fanny-tätinsä on joutunut sairaalaan. Emma matkustaa Ruotsiin, jossa hän saa huomata, että täti on saattanut viime aikoina liioitella kehuessaan kuntoaan hyväksi. Emma päättää laittaa Fannyn kodin joulukuntoon, ja selvitellä muutenkin tätinsä asioita, mutta ongelmia tuntuu puskevaan joka suunnasta. Salaisuuksia tuntuu olevan hiukan jokaisella ja niiden paljastuminen tekee kipeää.
"Noustuaan taksista Emma vetää ihan ensimmäiseksi syvään henkeä ja täyttää keuhkonsa raikkaan viileällä maalaisilmalla."s.104
Sydämellisen joulun resepti toimii perinteiseen tapaan luettuna, mutta sitä voi käyttää myös joulukalenterina lukien yhden sen kahdestakymmenestäneljästä luvusta päivässä. 

Tämä on hyvin rauhalliseen tahtiin etenevä tarina, joka on pullollaan kirjoja, leipomista, rakkautta ja unelmia, mutta myös draamaa, valheita ja epäröintiä. Tarinassa seurataan montaa hahmoa. Tämän takia kirjassa on myös monta erilaista pientä juonikuviota sen isomman salaisuuden ympärillä. Isoimmatkaan salaisuudet eivät tosin kovin kauaa pysyneet ainakaan itselleni yllätyksinä, sillä ne ovat melkoisen ennalta arvattavia. 

Pidän monistakin asioista tässä kirjassa. Etenkin Fannyn kotitalosta maaseudulla kanoineen ja kissoineen ja kaikista niistä ideoista, joita Emmakin unelmoi siellä tekevänsä, Susannen kirjakaupasta ja kaikista pienistä lämpöisistä ja arkisista yksityiskohdista. Siitä huolimatta kirja tuntui paikoitellen tylsältä ja liian hitaalta, kun lukijalle niin selviä asioita kierrellään ja kaarrellaan ja yritetään pitää suurina yllätyksinä, vaikkei ne sitä ole ollut enää aikoihin. Lisäksi lopussa kaikki asiat jätetään auki. Sinänsä turha kai niitä selittää auki, kun kaikki on ne jo arvannut, mutta lässähdykseltä se silti tuntui. 


Sydämellisen joulun resepti, (Jul i Fågerkärr, 2021)
Gummerus, 2023
Suom. Pekka Marjamäki
s.446

maanantai 16. joulukuuta 2024

Catherine Rider: Kiss me -Rakkautta Lontoossa

 

Jason on matkustanut Lontooseen tavoitellakseen unelmiaan näyttelijänä. Cassie sen sijaan on palannut Lontooseen, jossa hän asuukin, mutta kotiin meno ei houkuttele. Kun Jason ja Cassie kohtaa, ei ensitapaaminen suju mukavissa merkeissä, mutta pian he huomaavat, että heillä on paljonkin yhteistä. Kummallakin sattuu myös olemaan aikaa kulutettavanaan. Niinpä kaksikko päätyy viettämään muutaman päivän joulun alla Lontoossa teatteriesityksiä kierrellen,
"Joulukuinen ilma piiskaa kuumoittavia kasvojani, ja tajuan vasta siitä, että poskeni ovat punehtuneet. Iltapäiväruuhka on hälvennyt, ja näen vain jonon kaksikerroksisia busseja."s.37
Rakkautta Lontoossa on osa nuorille suunnatusta romanttisesta Kiss Me -sarjasta.
Sarjan osat ovat itsenäisiä, eikä lukujärjestyksellä ole väliä, sillä kirjoissa on erit hahmotkin. Jokainen sarjan osa esittelee uuden kaupungin, ja tällä kertaa se on Lontoo.

Jouluinen Lontoo ja lempeät lumisateet tarjoavat talviset maisemat Jasonin ja Cassien unohtumattomille päiville. Kovin jouluinen kirja ei ole ja Lontookin olisi saanut mielestäni näkyä vielä enemmän tarinassa. Mutta juonen kantava teema, teatteriesitykset viihdyttivät kyllä mainiosti. Ne ovatkin kirjan parasta antia ja esittelevät mielestäni kattavasti ja kiinnostavasti Lontoolaista teatterikulttuuria.

Teattereita kierrellessä tutustutaan samalla myös Jasoniin ja Cassieen. Heidän tulevaisuuden suunnitelmia pohditaan. Vanhempien odotuksia, ja sitä miten nuorten omat toiveet niihin sopivat käsitellään paljon. Kevyt ja helppo tunnelma kuitenkin säilyy läpi kirjan, joten mitään kovin syvällistä pohdiskelua ei käydä. 


Kiss Me -Rakkautta Lontoossa, (Kiss Me in London, 2018)
Otava, 2023
Suom. Terhi Leskinen
s.251

perjantai 13. joulukuuta 2024

Siri Ostli: Uusien alkujen joulukalenteri

 

Fien elämä muuttuu kerta heitolla kun mies ilmoittaa, että parisuhde on ohi ja Fien on aika jatkaa elämäänsä itsekseen, mieluiten jossakin muualla kuin heidän yhteisessä kodissaan. Fien on hyvin vaikea päästä yli tästä yllättävästä muutoksesta, ja hän masentuu. Päivät lipuvat ohi ilottomina, kunnes Fien sisko ottaa ohjat käsiinsä ja ilmoittaa, että Fie saa joulukuussa jokaisena päivänä tehtävän, joka tämän on suoritettava. 
"Huh, miten kylmää! Valkoinen joulu oli ihana, Fie ajatteli, kaikki toivoivat vanhanaikaista valkoista joulua, mutta tämä oli jo liioittelua. Miinus viisitoista ja sen päälle viima, joka viilsi poskia ja jäädytti varpaat."s.325
Uusien alkujen joulukalenteri on ihana joulukirja, joka kipusi heti suosikkieni joukkoon. Nimensä mukaisesti uusia alkuja on luvassa monellekin hahmolle, myös joulun odotusta ja tunnelmaa riittää. 

Juoni etenee rauhallisesti, eikä suuria juonenkäänteitä ole vastassa joka nurkan takana, vaan arki, uuden elämän rakennus ja mielikuvitukselliset joulukalenteritehtävät kuljettavat tarinaa tasaiseen tahtiin. Hahmojen murheista huolimatta kirjan tunnelma on lämpimän toiveikas. Kirjassa kuvataan kauniisti sitä, ettei toisen eteen tehdyn eleen tarvitse aina olla valtavan suuri, jotta toisen saa ilahtumaan. Joskus pienet leivoksetkin saattaa riittää.

Kirjan lämpimään tunnelmaan on ihana uppoutua. Puoti ja sen kunnostus, ihana koirakaveri, leipominen, uudet ystävyydet, sisustus ja monet muut pienet asiat tekevät tästä kirjasta kotoisan. Ja onhan tässä mukana myös hitunen romantiikkaa, mutta se on hyvin pienessä roolissa. Huomattavasti enemmän keskitytään esimerkiksi suloiseen Koiraan ja monenlaisiin uusiin tuttavuuksiin, sekä siihen, että kuka sitä oikeastaan onkaan, jos melkein kaikki se mihin olet tottunut viedään pois.


Uusien alkujen joulukalenteri, (Adventskalenderen, 2021)
Bazar
Suom. Aino Ahonen
s.429

torstai 12. joulukuuta 2024

Jenni Multisilta: Umpihangessa alttarille

 

Mila on tubettajatähti, jolla on menossa tuottavimmat työkuviot ikinä. Hän nimittäin on menossa naimisiin ja häistä on tulossa valtava tapaus. Seuraajat odottavat innolla häävideoita, ja yhteistyökumppaneita lähes satelee. Mila saapuu Lappiin sisarustensa, Jessen ja Lauran kanssa. Pian Laura ja Jesse saavat kuitenkin huomata, ettei Milalla menekään ihan niin hyvin kuin tämä videoillaan esittää. Häistä on nimittäin tulossa valtava peiteoperaatio, sillä sulhasella ei ole aikomustakaan saapua paikalle.
"On niin hieno päivä: vain noin miinus viisikymmentä astetta ja navakkaa pohjoistuulta suoraan naamaan."s.154
Umpihangessa alttarille on juuri sellainen kirja, johon toivon törmääväni silloin kun haluan lukea joulukirjaa. Tässä ei nimittäin arastella ja hissutella joulujuttujen kanssa, vaan joulu on oikeasti isosti esillä ja mukana juonenkäänteissä. Joululaulut soivat, lunta riittää, konvehteja syödään, jouluruokia kokkaillaan ja ihan hurjasti kaikkea muutakin jouluista tehdään. 

Täytyy myöntää etten ole suurin fani kirjoille, joissa suurin osa draamasta ja käänteistä johtuu siitä, etteivät hahmot keskustele, vaan salailevat asioita, ja sitä tässä kirjassa on paljon. Siitä huolimatta en voi olla tykkäämättä tästä kirjasta. Tämä on niin hauska hullunkurisine tilanteineen, kohelluksineen ja ihanine hahmoineen. Etenkin Jesse on niin hellyyttävä hahmo, että sydän sulaa väkisinkin.

Tämä on ihana yhdistelmä koomisia sattumuksia, joiden parissa voi nauraa ja sellaista lämpöistä tunnelmaa ystävien ja perheenjäsenten välillä. Huolenpito, auttaminen, syvä rakkaus ja välittäminen tulee niin kauniisti esiin tarinassa. 


Umpihangessa alttarille
Otava, 2023
Kansi: Mirella Mäkilä
s.336

tiistai 10. joulukuuta 2024

Jenny Colgan: Jouluvaloja ja takkatulen rätinää

 

Joulu lähestyy ja Pollyn mielestä olisi ihana viettää se rauhassa Hucklen kainalossa. Joulutunnelmaan on kuitenkin vaikea päästä kun majakassa on jäätävän kylmä, rahat on vähissä ja ainoa keino saada rahaa on tehdä valtavasti töitä. Pollyn sietokykyä koetellaan urakalla kun hänen paras ystävänsä kertoo hänelle suuren salaisuuden, menneisyyden varjot kasaantuvat ja Huckle haluaa edetä suhteessa suurin askelin. 
"Vanhemmaksi kasvaessaan hän meni keittiöön ja leipoi taas vähän leipää, alusti taikinaa niin raivokkaasti, että rystyset näyttivät valkoisilta."s.108
Jouluvaloja ja takkatulen rätinää on kolmas osa Beach Streetin pieni leipomo -sarjasta.
Tämä on hieman lyhyempi kuin aiemmat osat, mutta ei todellakaan jää juonenkäänteissään pienemmäksi. Melkoinen määrä draamaa on nimittäin lykätty tähän "joulukirjaan."

Tämä oli mielestäni ehdottomasti sarjan huonoin osa. Se rakastamani merenrantakylän kaunis, mutta raaka tunnelma oli edelleen mukana, mutta niin kovin pieninä annoksina, että jäin kaipaamaan paljon enemmän. Nyt tuon tunnelman jyräsi stressi ja salaisuudet. Kirjassa vallitsikin tällä kertaa sellainen synkkä tunnelma, jota lopun viihteelisemmät tapahtumat hieman tasoitti. 

Joulukirjaksi tätä on turha säästellä, vaikka nimi vihjaileekin tunnelmallista joulutarinaa. Tässä nyt vaan sattuu olemaan joulun aika käsillä, mutta joulutunnelma on kaukana. 


Jouluvaloja ja takkatulen rätinää, (Christmas at Little Beach Street Bakery, 2016)
Gummerus, 2021
Suom. Paula Takio
s.298

perjantai 6. joulukuuta 2024

Veera Vaahtera: Tarpeeksi täydellistä

 

Lauralla on kaikki ihan tarpeeksi hyvin. Siltä hänestä ainakin tuntuu siihen asti, kunnes hänen miehensä ilmoittaa, että haluaa kutsua tyttöystävänsä joulunviettoon Lauran perheen luo. Laura ja Aleksi ovat yhdessä päättäneet kokeilla avointa parisuhdetta, mutta tärkeimpänä sääntönä on ollut se, ettei asiasta kerrota muille. Miten siis sujuu joulu perheen ympäröimänä suuren salaisuuden kanssa?
"Ellenin onneksi en ollut perinyt mumman reviiritietoisuutta, mitä keittiöihin tuli. Aleksi meni kulhon ääreen ja närppi taikinaa, kunnes Ellen löi häntä kevyesti näpeille."s.134
Tarpeeksi täydellistä tarjoaa mukavan erilaisen kurkistuksen parisuhdekiemuroihin. Vaahtera on jälleen onnistunut luomaan ihanan uskottavat ja samaistuttavat hahmot, vaikka aihe ei olekaan niin perinteinen. Yhtenä keskeisistä aiheista nimittäin on avoin parisuhde ja siihen liittyvät tuntemukset. Tähän pieneen kirjaan tosin mahtuu myös paljon muutakin. Viihdyin tarinan parissa loistavasti.

Miksi sitten kirjasta jäi hieman ärsyyntynyt olo, vaikka ulkoasu on upea ja kirjan tarina todella viihdyttävä ja ajtuksiakin herättävä? Noh, siksi, ettei ulkoasu ja tarina tunnu kuuluvan millään tavoin yhteen. En siis saanut kannen lupailemaa ihanan idyllistä joulutunnelmaa, en punaista torppaa talvisissa maisemissa, enkä kevyttä tunnelmaa. Sen sijaan minut heitettiin hikisiin futsal peleihin, kuuntelemaan penkkiurheilijoiden intohimoista selostusta urheilusta ja seuraamaan kuinka hahmojen joulustressi kasvaa. Ei siis todellakaan sitä mitä odotin, vaikka tarinan parissa viihdyinkin. 


Tarpeeksi täydellistä
Tammi, 2023
Päällys: Eevaliina Rusanen
s.253

torstai 5. joulukuuta 2024

Paula Havaste: Joulupukin tarina

 

Joulupukki on löytänyt tuvalleen mukavan paikan Lapista. On aika asettua aloilleen. Kauaa ei tuon valkopartaisen miehen tarvitse yksin viihtyä, sillä pian hän jo tutustuu uusiin ystäviin, kuten Säihky nimiseen hömötiaiseen. Vuosi etenee ja monenlaista ehtii tapahtua. Tupa täyttyy hurjaa vauhtia, sillä Joulupukki on hyväntahtoinen mies, joka auttaa mieluusti. 
Kun sitten joulu lähestyy ja on aika valmistautua ilahduttamaan maailman lapsia, tuleekin eteen suuri ongelma. Vuorilta saapuu kateellinen, loitsuja tekevä Staalo, joka uhkaa perua joulun pysyvästi.
"Hän tiesi, etteivät revontulet kohdelleet sillä tavoin ketään muuta kuin häntä. Vain hän sai tuntea revontulten kosketuksen ja kuulla niiden kiehtovan äänen, ja niiden ansiosta hänellä oli taikavoimaisen yönsä mahti joka ainoana jouluna."s.20
Joulupukin tarina on kurkistus Joulupukin elämään. Se kertoo miten Joulupukista tuli kaikkien tuntema lahjoja jakava hyväntekijä, mistä tontut ovat tulleet, ja tietysti muori, unohtamatta lentäviä poroja. Näiden lisäksi tarinasta löytyy iso joukko ihastuttavia eläinystäviä, jotka saavat suuren roolin kirjan seikkailuissa.

Tarinan pääpaino pysyy Joulupukin tuvalla, jossa kuvataan asukkaiden arkea ja elämää kauniin Lapin luonnon keskellä. Luontoa kuvataan runsaasti, niin kuin arjen askareitakin. Tunnelma on mukavan lämmin, kujeileva ja sadunomainen. Jännitystä pitää yllä kurkistukset Staalon vuorelle, jossa hän tekee kamaluuksia. Lopussa sitten rysähtää suuremmin.

Tämä on ihan suloinen ja nopealukuinen joulusatu, jossa tosin eletään Joulupukin kanssa suurimmaksi osaksi aivan muuta kuin joulunaikaa. Kirjassa kun eletään Joulupukin seurana koko vuodenkierto. Tarinaa koristavat upeat Riikka Jäntin mustavalkoiset piirrokset. 


Joulupukin tarina
Gummerus, 2006
Kuvitus: Riikka Jäntti
Ulkoasu: Susanna Koivuneva
s.181

tiistai 3. joulukuuta 2024

Joanna Bolouri: Matkaan jo käy

 

Kate ja Ed ovat matkustaneet jokaisena yhteisenä joulunaan lapsuudenmaisemiin perheidensä luo. Niin he tekevät myös tänä vuonna, vaikka matkasta onkin tulossa karmea. He ovat juuri päättäneet erota suuren riidan päätteeksi, mutta eivät halua pilata muiden joulua, joten he lähtevät joulun viettoon onnellista pariskuntaa esittäen. 
"Välillä tuntuu, ettei Yvonne enää muista minun olevan kotoisin tästä samasta kylästä. Hänellä on tapana kertoa minulle Castletonista asioita, jotka olen oppinut jo alakoulussa, paljon ennen kuin Edin perhe edes muutti tänne."s.49
Matkaan jo käy on tarina Katesta ja Edistä, jotka ovat kasvaneet aikuisiksi yhdessä, seurustelleet vuosia ja rakentaneet elämää, mutta ovat nyt kriisissä. On aika selvittää mitä he haluavat tulevaisuudelta. Asioita aletaan selvittää lapsuuden maisemissa, jouluisissa tunnelmissa.

Kirjassa ehditäänkin käsitellä jos jonkinlaista päähenkilöiden elämää koskevaa asiaa. Perheisuhteissa etenkin on kiemuroita valtavasti, lisäksi heidän työkuvionsa ja unelmansa pääsevät suurennuslasin alle. Osa kiemuroista on vakavampia, osa kevyempiä, mutta melkoinen asioiden käsittely on koko ajan käynnissä läpi kirjan. 

Kaikista suhdesotkuista huolimatta kirja on ihanan helppolukuinen ja sujuva tarina. Huumoria löytyy ja minua nauratti monesti. Edin lämmin ja hauska asenne saa helposti hymyn huulille. Joulua olisi saanut olla enemmänkin, sillä nyt aika suuri osa kirjan tapahtumista tapahtui joulun jälkeen, tavallisessa arjessa, tai menneissyydessä, johon välillä palattiin. 


Matkaan jo käy, (Driving Home for Christmas, 2022)
WSOY, 2023
Suom. Riina Vuokko
s.354

perjantai 29. marraskuuta 2024

Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä

 

Jouluun on enää noin kuukausi ja se saa Emman valmiiksi synkän mielen synkkenemään entisestään. Hän toivoo, että joulu olisi jo pian ohi. Hän menetti oman miehensä kaksi vuotta sitten jouluna, eikä olo ole vieläkään helpottunut. Sitten Emma päätyy auttamaan naapuriaan, sekä lumisateeseen eksynyttä herraa, ja pian hän päättääkin helpottaa omaa oloaan tekemällä joulukuussa joka päivä hyvän teon. Pikku hiljaa hyvien tekojen tekeminen tuntuu tuovan Emman elämään paljon muutakin.
"Hän pudisteli päältään pahimmat lumet, jotka olivat peittäneet takin kuin pehmeä viitta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän ei tuntenut ahdistusta lähestyessään kotia vaan jotain lämpimämpää. Hän oli tehnyt hyvän teon, ja se tuntui mukavalta."s.51
24 pientä ihmettä on vaikeista aiheistaan huolimatta aivan ihanan jouluinen sukellus pientä puotia pitävän Emman elämään. 

Pienet ja suuremmat hyvät teot, ihanat hahmot, tunnelmallinen sisustuspuoti, lumisateet, joulukuuset ja piparien tuoksu loivat tästä ihanan joulutarinan, joka on täynnä lämpöä, välittämistä ja uusia alkuja. Eikä saa unohtaa, että tarinassa seikkailee myös super suloisia koiria, jotka sulattavat sydämen.

Kirjassa käsitellään paljon surua ja itsesyytöksiä, ja alussa tunnelma on hyvin matalalla. Mutta niin kuin odottaa saattaa, tunnelma alkaa nousta, ja Emman elämä kokee pieniä onnen pilkahduksia. Välillä ärsytti hahmot, jotka eivät voineet avata suutaan ja puhua asioita halki, ja sitten välillä taas itketti Emman vahvasti esiin tuodut tuntemukset. Mutta mikä olisikaan parempaa kuin kirja, joka herättää tunteita.

P.S. Jos haaveilet omasta pienestä puodista, tämä kirja ei ainakaan helpota asiaa. 


24 pientä ihmettä, (24 goda gärningar, 2019)
Gummerus, 2021
Suom. Antti Saarilahti
s.269

torstai 21. marraskuuta 2024

Sarah J. Maas: Throne of Glass -Tulen perillinen

 

Celeana Sardothien on joutunut viime aikoina kokemaan kammottavia asioita, joista toipuminen on lähes mahdotonta. Uudet maisemat ja ihmiset kuitenkin pakottavat hänet jatkamaan elämäänsä. Hänen onkin viimein aika oppia hallitsemaan voimiaan, ja miettiä mitä aikoo tehdä tulevaisuudessa.
"Celeana yritti lietsoa sisältään ärtymystä ja näytti kieltään vartijoille, torille, läheisen savupiipun päällä istuvalle haukalle, linnalle ja siellä asuvalle prinssille."s.15
Tulen perillinen on kolmas osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.
Tämä sarja tuntuu vain paranevan osa osalta, sillä tämä kolmas on mielestäni jo ihan hurjan hyvä. Kirjan fantasiamaailma on laaja, mutta siihen onneksi on aikaa tutustua pikku hiljaa, sillä sarjassa on vielä monta osaa. 

Tunnelma on raaka ja julma, tappeluita ja kuolemaa riittää. Kaikilla hahmoilla on ollut paljon kamaluuksia kestettävänään ja on edelleen. Mitään satumaisen kaunista tarinaa on siis turha etsiä näiden synkkien juonenkäänteiden keskeltä, metsistä joissa pahuus vaanii, tai hovista, jossa hallitsijalla on synkkääkin synkempiä salaisuuksia. 

Tässä osassa esitellään uusia kiinnostavia hahmoja, jotka saavat heti tarinassa ison roolin, mutta myös vanhojen tuttujen elämää seurataan edelleen. Etenkin Manon ja hänen seurassaan vietetyt hetket tuovat paljon uutta kiinnostavaa juoneen. Juonenkäänteet ovat tässä osassa koukuttavia, vauhdikkaita ja todella todella synkän julmia. En ehkä hetkeen pääse yli lopun kamaluuksista. Eniten pidän siitä, että tässä osassa sarjaan tulee viimein fantasiaolentoja ja kunnolla taikuutta.


Tulen perillinen, (Heir of Fire, 2014)
Gummerus, 2018
Suom. Sarianna Silvonen
s.624

perjantai 15. marraskuuta 2024

Anni Niskanen: Hunajaa ja houkutuksia

 

Aava palaa Suomeen uuden alun perässä, ja sellainen tarjoutuukin kun hänen ystävänsä Petteri tarjoaa työtä ja asuinpaikkaa Lehmuslahdelta. Aava tarttuu tilaisuuteen ja päätyy pyörittämään majataloa maaseudun rauhaan yhdessä Petterin kanssa. Työmaalla tosin tuntuu pyörivän koko Petterin suku. Sitten paikalle pelmahtaa vielä Petterin veli Emil, joka tuo Aavan kesään hiukan houkutuksia.
"Berliinissä oli yleensä tähän aikaan jo kesäistä, mutta Lehmuslahdella Aavaa paleli jatkuvasti. Nytkin hän kietoi villatakkia tiukemmin ylleen. Majatalon vanhat ikkunat olivat komeita mutta myös vetoisia."s.82
Hunajaa ja houkutuksia aloittaa Lehmuslahti -sarjan.
Uusi alku vasta uudelleen avatussa majatalossa on mukavan arkinen kurkistus Aavan elämään. Kirja tarjoaa paljon majatalon arjen ja työtehtävien kuvausta kauniissa kesäisissä maalaismaisemissa. Ja ruokaa, ruokaa on paljon!

Ihmisuhdedraamat kuuluvat toki myös suurena osana tarinaan ja viihdyin niiden parissa hyvin, vaikka Emil ei ihan oma suosikkihahmoni ollutkaan. Kaikki nämä käänteet sopivat kuitenkin uskottavasti Aavan elämään kaiken hänen kokeman jälkeen. Sitä paitsi nyt olen ainakin hyvin epävarma, että mihin suuntaan suhdekiemurat tästä kääntyvät sarjan edetessä. Kiva ettei asiat ole niin ennalta-arvattavia. 

Mutta minusta silti parasta kirjassa on se, että olen ehkä viimein löytänyt kotimaisen feelgood kirjasarjan jossa päähenkilö on oikeasti vapaaehtoisesti lapseton ja se tuodaan kirjassa esiin, sillä siltä se lupaavasti tämän aloitusosan kohdalla näyttää. Ihanaa! Nyt hieman jännittää, miten sarja jatkuu, sillä jos Aava päätyy tekemään lapsia niin kuin tietysti kuuluu kun on kunnon ihminen, niin saatan sytyttää kirjalla nuotion. Pidän siis kirjoista, joissa perustetaan perheitä, mutta ihan liian usein näissä tarjotaan päähenkilö joka on vakaasti päättänyt, ettei halua lapsia, ja sitten kohta "järkiintyy". Olen jo pitkään kaivannut tälläisia tarinoita, jotka olisivat siltä osin raikkaampia.


Hunajaa ja houkutuksia
Tammi, 2024
Kansi: Timo Numminen
s.341

tiistai 12. marraskuuta 2024

Jennifer L. Armentrout: Verestä ja tuhkasta

 

Poppy on joutunut elämään elämänsä hyvin tiukkoja sääntöjä noudattaen, sillä hän on  jumalten valitsema Neito. Hän kulkee hunnussaan, jottei häntä voida katsoa, hän ei saa puhua juuri kenellekään, eikä varsinkaan käyttää kykyään. Elämä tuntuu vankilalta, kunnes hän saa uuden henkivartijan, jonka ansiosta asioista tulee huomattavasti mielenkiintoisempia. 
Poppy on jo pitkään pohtinut ennalta määrättyä tulevaisuuttaan ja kapinoinut pienin teoin sitä vastaan, mutta Hawken saapuminen hänen elämäänsä saa hänet kyseenalaistamaan lähes kaiken.
"Vei alle vuorokauden, ennen kuin jälleen tein jotakin täysin holtitonta."s.278
Verestä ja tuhkasta aloittaa Veri ja tuhka -fantasiasarjan.
Tämä on melkoisen hitaasti etenevää fantasiaa, jossa pysähdytään pitkiksi ajoiksi ja usein käsittelemään Poppyn tunteita. Fantasiamaailma ja sen kiemurat avautuvat hiljalleen, ja läpi kirjan vallitsee epätietoisuus, kun itse kirjan päähenkilökään ei juuri tiedä tulevista riiteistä ja ylentämisistä mitään. Uusiin maisemiin ja monenlaisiin tapahtumiin päästäänkin tutustumaan yhdessä Poppyn kanssa. 

Alkuun tämä kovasti odottamani kirja ei sitten napannut minua lainkaan mukaansa ja mietin, että tuleeko tästä nyt ihan pettymys, mutta kyllä se tarina sitten lopulta lähti vetämään ja minäkin aloin nauttia kerronnasta.

Poppy ei jää alakynteen kun puhutaan tappeluista, joten julmuuksia, väkivaltaa ja rankkoja kokemuksia kertyy melkoinen määrä hitaasti etenevästä juonesta huolimatta. Taistelukohtauksia rittää, ja lukijalle esitellään erilaisia olentoja, jotka sitten paljastuvatkin uudelleen nimetyiksi vampyyreiksi ja ihmissusiksi. Pidin täysin turhana näitä uudestaan keksittyjä nimiä tutuille olennoille.
Romantiikkaa ja helliä hetkiäkin kirjaan mahtuu. Poppyn ja Hawken myrskyävät tunteet ja yhteiset hetket saavatkin suuren roolin kirjassa.

Osa kirjan suurista paljastuksista ei tullut millään tavalla yllätyksenä, ne kun olin jo arvannut aivan alkuvaiheessa, mutta se ei menoa häirinnyt, sillä niin paljon kiinnostavia tapahtumia ja paljastuksia riitti silti. Odotankin jatkoa innolla, sillä paljon kysymyksiä jäi vaille vastausta.


Verestä ja tuhkasta, (From Blood And Ash, 2020)
Karisto, 2024
Suom. Annika Eräpuro
s.571

keskiviikko 6. marraskuuta 2024

Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät -Uskomaton

 

Mystisen A:n paljastukset ovat saaneet Arian, Emilyn, Spencerin ja Hannan elämät melkoiseen solmuun. Mutta pelottavinta on, että A ei selvästi kaihda mitään keinoja pysyäkseen anonyyminä. Siitä todisteena yksi tytöistä on päätynyt sairaalaan. Tytöt puskevat eteenpäin uhkailuista huolimatta. He ovat pelokkaita, epäluuloisia ja kireitä kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta tilanne muuttuu entistä jännemmäksi.
"Hanna tarttui Monaa kädestä ja tytöt kiljuivat innosta. Aria ja Spencer seisoskelivat vaivaantuneina ulkopuolisina sivussa. Hanna ei aikonut kiljua heidän kanssaan. Se oli varattu parhaiden kavereiden väliseksi eikä Hannalla ollut kuin yksi sellainen."s.116
Uskomaton on Valehtelevat viettelijät -sarjan neljäs osa.
Tämän sarjan lukemisessa ei pidemmät tauot tunnu olevan paikallaan, sillä ainakin minä olen unohtanut suunnilleen viikossa suurimman osan kaikista teinidraamoista, joita aiemmissa osissa on tapahtunut, mutta onneksi ne palautuvat suht nopeasti takaisin mieleen, kunhan pääsee taas uuden kirjan imuun. 

Ja sitä teinidraamaahan mahtuu oikein mukavasti tähänkin osaan. Tällä kertaa juonenkäänteet tuntuivat entistäkin suuremmilta ja vaarallisemmilta. Päähenkilöt ja heidän läheisensä tekivät valtavia päätöksiä. Kaikki hahmot myös alkavat olla epäileväisinä jo toisiaankin kohtaan, sillä tilanne on käymässä liian tukalaksi. Juonessa onkin hyvin painostava ja hyytävä tunnelma, ja loppua kohden kaikki tuntuu selviävän, mutta niin kuin tiedätte sarja ei ole vielä ohi...

Tykkäsin tästäkin osasta, mutta edellinen osa oli parempi, sillä tässä tosiaan tuo kevyt dramaattinen viihde, oli niin paljon painostavampaa ja totisempaa. Valtavia paljastuksia tuntui myös tulevan ovista ja ikkunoista, niin ettei tyttöjen arkeen juuri muuta mahtunutkaan. 


Uskomaton, (Unbelievable, 2008)
Gummerus, 2013
Suom. Paula Takio
s.320

lauantai 2. marraskuuta 2024

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö

 

Antonin työtoveri kuolee, mutta jättää Antonille entistä potilastaan koskevia tietoja. Hän törmää kansiossa tuttuun nimeen. Potilaskertomus on hänen omasta tyttärestään. Iida on hakenut apua, mutta onko koko juttu pelkkää huuhaata. Vasempaan korvaan kuiskitut sanat, pienet hipaisut korvalehdellä, hengitys... Anton päättää hieman tutkia asiaa, vaikkei uskokaan tarinaan kuiskaavasta tytöstä.
"Ikkunasta heijastui ihmisenmuotoinen läiskä, jonka kasvot olivat varjoissa, kuin musta aukko. Yksikään tytär ei olisi tunnistanut siitä isäänsä."s,43
Kuiskaava tyttö on nopealukuinen kauhukirja, jossa paikallinen legenda kuiskaavasta tytöstä herää eloon. Lukijaa viritellään kauhutunnelmaan jo heti kannessa, sillä teksti "Lue omalla vastuullasi" saattelee tarinan pariin. 

Kirjassa on synkkä tunnelma alusta loppuun, joka johtuu suurimmilta osin synkistä, ikävistä ja pahantahtoisista henkilöhahmoista. Kaikilla on kurjaa, kaikilla on synkkiä ajatuksia ja kammottavia salaisuuksia. Jopa kirjan ainoa hitusenkaan positiivisempi hahmo, saa kuunnella päivästä toiseen kammottavia kuiskauksia korvansa juurella, niin sekin positiivisuus karisee vauhdilla. 

Kirjassa on melko kammottavia kohtauksia, joiden julmuus välittyy lukijalle loistavasti, vaikka onnekseni niitä ei kuvata erityisen graafisesti, vaan jätetään lukijan oman ajattelun varaan. Pienillä, mutta selkeillä kerronnallisilla valinnoilla lukijalle käy kuitenkin hyvin selväksi mitä hirveyksiä tapahtuu.

Tämä on ehkä suosikkini tähän asti lukemistani Hautalan kirjoista. Kirjan lyhyet luvut ja nopea tempo, sekä kirkon rauniot, haamut ja legendat saivat minut ahmimaan kirjan vauhdilla. Jälleen tälläkin kirjalla on hyvin avoimeksi jätetty loppu, joka on tuttua muista lukemistani Hautalan kirjoista. Osasin jo odottaa sitä, joten se ei enää ärsytä niin kuin aiemmin.


Kuiskaava tyttö
Tammi, 2016
Päällys: Mika Tuominen
s.255

torstai 31. lokakuuta 2024

Agatha Christie: Roger Ackroydin murha

 

Hercule Poirot on jäänyt jonkinlaiselle eläkkeelle ja ryhtynyt kasvattamaan kurpitsoita King`s Abbotin pikkukylässä. Kun sitten yksi kylän asukkaista, maineikas Roger Ackroyd murhataan, on Poirotin aika jättää hetkeksi kurpitsat, sillä tapaus on aivan liian mielenkiintoinen ohitettavaksi.
"Katsoin Poirotiin, mutta hän tutkiskeli kiinteästi ulkonäköään pienestä taskupeilistä. Hän kiinnitti aivan erityistä huomiota viiksiinsä, mutta ei lainkaan minuun. Huomasin että hän ei aikonutkaan olla puhelias."s.106
Roger Ackroydin murha on sen verran tunnettu ja kehuttu dekkari Christien tuotannosta, että olihan se vielä luettava käynnissä olevaan Christie -lukuhaasteeseen. 
Kirja tarjosi tunnelmallisen matkan pikkukylän asukkaiden elämään. Yhden kyläläisen kuolema on kaikkien asia, ja kirja vilisee niin uteliaita sivustaseuraajia kuin varsinaiseen tapaukseen liittyviä henkilöitä. Epäiltyjä olikin melko monta.

Viihdyttävä sanailu, monet salaisuudet, joita paljastetaan pikku hiljaa kirjan edetessä, kotoisa maalaismiljöö ja Poirotin ihana tapa tutkia asiaa tekevät kirjasta oikein viihdyttävän ja nopealukuisen dekkarin. 

Kirja on tuttua ja turvallista Christietä, mutta myös omalla tavallaan yllättävä. 


Roger Ackroydin murha, (The Murder of Roger Ackroyd, 1926)
WSOY, 1959
Suomennoksen tarkistanut: Kirsti Kattelus
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
s.265

perjantai 25. lokakuuta 2024

Victor Dixen: Pimeyden hovi

 

Vampyyriksi muutettu Aurinkokuningas on hallinnut Pimeyden kuninkaana jo kolmensadan vuoden ajan. Vampyrian valtakunta on suuri ja julma. Vampyyrit toki lupaavat suojella kansalaisiaan kaikenlaisilta kammottavilta vaaroilta, mutta vastineeksi saavatkin sitten lainmukaisen määrän verta köyhimmiltä kansalaisilta tasaisin väliajoin. 
Jeanne on yksi näistä köyhistä kansalaisista, kunnes hirvittävien tapahtumien päätteeksi hän joutuu kuninkaalliseen sisäoppilaitokseen. Silloin hän tajuaa, että on saanut mahdollisuuden kostaa, jos siis säilyy hengissä kaikkien vampyyrien ja muiden kamaluuksien keskellä.
"Kenraalin nenä tuntuu kurtistuvan inhosta pikemminkin siksi, että hänen on puhuttava noista haisevista olennoista kuin siksi, että niiden ihmisille tekemät kauheudet häntä koskettaisivat."s.243
Pimeyden hovi on ensimmäinen osa Vampyria -sarjasta.
Se johdattaa Kuninkaalliseen sisäoppilaitokseen, jossa itsekeskeiset aateliset kilpailevat keskenään paremmuudesta. Oppiaineiden pariin, joiden tarkoitus on vain saada nuo nuoret loistamaan vampyyrien silmissä. Koulun käytävät ovat kuitenkin täynnä salaisuuksia, joista Jeanne ottaa selvää. Paljon jäi tosin vielä selvittämättäkin, joten kiinnostavia juttuja on varmasti jatko-osiinkin tarjolla.

Pimeyden hovi on helppolukuista fantasiaa, joka tarjoaa omaperäisen tarinan vampyyreineen. Kiinnostavia pieniä yksityiskohtia löytyy monia. Tässä kirjassa vampyyrit ovat paljon muutakin kuin vain niitä tavallisia ihmisistä muutettuja pimeyden olentoja, sillä tähän tarinaan mahtuu monenlaista verenhimoista otusta. Tässä on myös riittävän synkkä tunnelma.

Muuten tykkäsinkin kirjasta, mutta päähenkilö Jeanne on raivostuttava. Toivon, että hän kasvaa ja kehittyy hahmona, sillä hänen kaltaisestaan hahmosta en halua lukea montaa osaa. Jeanne on kaukana uskottavasta. Kirjan juoni nojaa ihan liikaa onnekkaiden sattumien varaan rakennettuun tarinaan. Jeanne kulkee ilman sen ihmeempiä taitoja paikassa, josta ei tiedä mitään ja pärjää silti kaikille kaikessa. Ja sellainenhan on enemmän kuin ok pieninä määrinä, mutta koko tarina ei voi sen varaan rakentua niin kuin tässä kirjassa. Tiedättekö siihen tyyliin, että Jeanne sattuisi aseettomana kulkemaan vaikka kymmentä sotilasta vastaan niin kyllähän ne kaikki nyt taatusti kompastuisivat ja kaatuisivat omaan miekkaansa. (Niin ei siis käy kirjassa, mutta tähän tyyliin tuntuu koko juoni nojaavan.)


Pimeyden hovi, (La Cour des ténebres, 2020)
Otava, 2024
Suom. Taina Helkamo
s.459

tiistai 22. lokakuuta 2024

Mari Jungstedt: Viimeinen tukikohta

 

Gotlannin Petesvikenissä tapahtuu kamalia. Perheenäiti löydetään ammuttuna. Komisario Anders Knutas saa kollegoineen tehtäväkseen selvittää tapaus. Knutasta vaan kiinnostaisi enenmmän olla nuoren tyttärensä kanssa kotona. Karin sen sijaan on jo kyllästynyt äitiysvapaaseen ja tekee jälleen omia tutkimuksiaan. Hirmuteko ei asukkaiden ja poliisien kauhuksi jää vain tähän yhteen, sillä pian löydetään toinen uhri.
"Pian mökki ilmestyi näkyviin mutkan takaa. Julia tunsi äkkiä olonsa hyvin epämukavaksi. Aivan kuin jotain olisi vialla. Hän pysähtyi metsän reunaan ja tarkasteli tonttia. Oli pahaenteisen hiljaista. Kun hän astui askeleen eteenpäin, näky paljastui."s.33
Viimeinen tukikohta on kahdeksastoista osa Gotlantiin sijoittuvasta dekkarisarjasta.
Tämä olikin taas sarjan osa, joka vei täysin mennessään ja lukaisin kirjan vauhdilla saadakseni selville niin dekkarijuonen paljastukset, kuin uusimmat ihmissuhdedraaman käänteetkin. 

Viimeinen tukikohta on kevyt ja helppolukuinen dekkari, jossa ihmissuhteet ovat pääosassa. Andersin, Karinin ja Johanin elämissä tapahtuu taas paljon käänteitä, joiden seuraaminen on kuin vanhojen tuttujen kanssa kuulumisten päivittämistä, mukavaa, tuttua ja turvallista. 

Dekkariosuuskin oli tällä kertaa enemmän mieleeni kuin edellisessä osassa. Epäiltyjä ei ollut kovin montaa, mutta ihan kivat pienet jännityksen hetket ja selvitettävät koukerot juoneen oli silti saatu. Tosin syyllisen näkökulma ei tälläkään kertaa tuonut oikein mitään kirjaan. 


Viimeinen tukikohta, (Den sista utposten, 2024)
Otava, 2024
Suom. Tuulia Vihanto
s.320

sunnuntai 20. lokakuuta 2024

Agatha Christie: Neiti Pinkertonin salaisuus

 

Luke Fitzwilliam, juuri eläkkeelle jäänyt poliisimies istuu junassa kun päätyy juttusille erään naisen kanssa. Neiti Pinkerton kertookin jotakin hyvin mielenkiintoista, mutta mahdotonta uskoa. Tämä kertoo olevansa matkalla poliisiasemalle, sillä hänen kotikylässään asustelee täysin vapaalla jalalla murhaaja, jolla on tunnollaan jo useita uhreja. 
Luke unohtaa asian tyystin, kunnes eräät lehtiuutiset palauttavat tuon junamatkan hänen mieleensä, ja epäilys herää. Olisiko nainen sittenkin saattanut puhua totta? Luke päättää lähteä naisen kotikylään ja tutkia hieman asioita.
"Olen täsmälleen se minkä Jimmy kertoi minun olevan - Idästä eläkkeelle siirtynyt poliisiupseeri. Ryhdyin tähän asiaan vain siksi, että minulle tapahtui merkillinen seikkailu junassa tullessani Lontooseen."s.81
Neiti Pinkertonin salaisuus on jälleen nopealukuinen ja sujuva dekkari, joka vie mennessään pienen kylän salaisuuksien pariin. Tällä kertaa rikoksia ei saavu selvittämään Christien tunnetuimmat hahmot, vaan tällainen Luke, joka ei käsittääkseni seikkaile muissa Christien kirjoissa kuin tässä yhdessä. Mutta ei hän tämän teoksen perusteella järin mieleenpainuvaksi hahmoksi jää.

Rikokset ja niiden selvittely oli kiinnostavaa ja kirja eteni kuin itsestään. Epäillyt kuvattiin monipuoliseksi joukoksi. Olikin taas jännittävää arvailla oikeaa syyllistä. Osuin arvailuissani melko lähelle oikeaa, mutta en sitten kuitenkaan ollut ihan oikeassa, vaan yllätyksiä riitti minullekin loppuun asti. 

Suurin osa kirjasta koostuu rauhallisista pohdinnoista ja keskusteluista erilaisten epäiltyjen kanssa, mutta mukaan mahtuu myös muutamia jännempiä ja toiminnallisempia hetkiä, joista osa tosin oli vähän hutaistun oloisia juttuja, kuten eräs Luken yöllinen seikkailu.

Tämä ei yllä läheskään suosikkeihini Christien kirjoista, monista hyvistä puolistaan ja sujuvuudestaan huolimatta, sillä juuri nuo hätäisen oloiset kohtaukset laimensivat kokemusta. Lisäksi ihmetytti eräs hyvin omituisen tuntuinen rakkaustarina, jonka olemassaolon syyn ymmärrän nyt kirjan luettuani, mutta joka kirjaa lukiessa tuntuu kömpelöltä ja epäuskottavalta.


Neiti Pinkertonin salaisuus, (Murder is easy, 1939)
WSOY, 1978
Suom. Eero Ahmavaara
s.281

torstai 17. lokakuuta 2024

Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän

 

Evangeline Fox jaksaa uskoa onnellisiin loppuihin vielä silloinkin kun hän kuulee elämänsä miehen olevan menossa naimisiin toisen naisen kanssa. Niinpä Evangeline päättää pyytää apua häiden perumiseen kohtalolta. Hertta prinssi ei ole mitään, mitä Evangeline kuvitteli, mutta tämä suostuu auttamaan. Vaihdossa Evangeline lupaa kolme suudelmaa. Pian Evangeline saa huomata, ettei sopimukset kohtalon kanssa todellakaan ole helppoja, ja hänet on vedetty mukaan ovelaan suunnitelmaan, joka on hengenvaarallinen. 
"Ranteessa oli kolme ohutta arpea, kolme pientä särkynyttä sydäntä. Yksi jokaista suudelmaa kohden."s.27
Olipa kerran särkynyt sydän aloittaa Caravalista tuttuun maailmaan sijoittuvan Olipa kerran särkynyt sydän -trilogian. 
Trilogian aloitus tarjoaa vauhdikkaan, tunteiden ja draaman täyteisen tarinan kauniissa miljöössä. Odotukset olivat hyvin korkealla, sillä rakastan Caravalin upeaa maailmaa ja Jack olikin jo muodostunut yhdeksi lempihahmoistani. 

Ei tämä minusta läheskään Caraval -trilogian tasolle yllä, mutta oli silti oikein hyvä. Jackia lukuun ottamatta kirja esittelee täysin uudet päähenkilöt. Evangeline ei onnistunut vielä herättämään tarpeeksi suurta kiinnostusta, sillä hän vaikutti hivenen liikaa juoksevan onnellisen loppunsa perässä, mutta eiköhän se siitä. Eniten harmitti, että Jack jonka hahmolta odotin niin valtavan paljon, tuntui alun jälkeen jotenkin tavallista kesymmältä. Ylipäätään hahmot tuntuvat olevan vielä sellaisessa pinnallisessa vaiheessa, kun kukaan ei oikein säväytä. Toivon tämän muuttuvan toisessa osassa.

Maailma ja sen upeat yksityiskohdat sen sijaan ovat jo paikallaan, ja tarjoavat ihanan alustan kaikille vauhdikkaille ja taianomaisille juonenkäänteille. Juoni on täynnä tarinoita, taikuutta, juonittelua ja epäilyksiä. Jälleen Garber onnistuu siis tarjoamaan koukuttavan tarinan, johon on helppo uppoutua.


Olipa kerran särkynyt sydän, (Once Upon a Broken Heart, 2021)
WSOY, 2022
Suom. Kaisa Kattelus
Karttakuva:Virginia Allyn
s.336

maanantai 14. lokakuuta 2024

Agatha Christie: Mykkä todistaja

 

Hercule Poirot saa erikoisen kirjeen, jossa sanotaan paljon, mutta ei oikein mitään hyödyllistä. On hieman epäselvää siis, mitä hänen tulisi tutkia. Eräs seikka kirjeessä kuitenkin kiinnittää Poirotin huomion ja hän päättää lähteä kirjeen lähettäjän luo pieneen maalaiskylään. Mukaansa hän ottaa ystävänsä Hastingsin. Perille saapuessaan he saavat kuulla, että kirjeen lähettäjä on kuollut. Kaikki vaikuttaa olevan aivan luonnollisesti tapahtunut, mutta Poiroti ei niin vaan vakuuteta, sillä hänellä on tuo kirje. 
"Koira on yleensä mainio ystävällisen seurustelun edistäjä. Mielenkiintomme Bobia kohtaan oli murtanut hyvän palvelijan luontaisen jäykkyyden."s.74
Mykkä todistaja on oikein mainio Poirot mysteeri, jonka juoni etenee sulavasti. Kertojana toimii Hastings, joka sopii tarinaan loistavasti. Hän kun kuvailee viisasta ystäväänsä aina niin hauskasti. Yrittääpä hän välillä itsekin matkia Poirotia saadakseen pääteltyä syyllisen yhtä taidokkaasti kuin Poirot. Poirot on oma suosikkini Christien tunnetuista hahmoista, mutta pidän myös Hastingsista.

Keskustelut ihmisten kanssa, ja pienen pienet johtolangat johdattavat viisaan Poirotin jälleen oikeaan, ja paljastamaan syyllisen monipuolisten epäiltyjen joukosta. Itse olin jälleen hakoteillä syyllisen suhteen, ja sain yllättyä lopuksi. 

Pidin tästä kirjasta erityisesti siinä seikkailevan koiran takia. Koirat kirjoissa kun ovat aina plussaa. Tuo ihana Bob saikin osakseen runsaasti huomiota ja sivutilaa. Hastings kun koiraihmisenä, kuvailee tuotakin hahmoa runsaasti.


Mykkä todistaja, (Dumb Witness, 1937)
WSOY. 1953
Suom. Kari Ahonen
s.331

perjantai 11. lokakuuta 2024

Magdalena Hai: Kolmas sisar

 

Royaumen Valkean noidan tyttären, Cielin on aika saada laulunsa, joka kertoo hänen paikkansa noitien joukossa. Kaikki odottavat hänen olevan seuraava suurnoita. Kun laulujen peili ei sitten suurena päivänä näytä Cielille lainkaan laulua, on järkytys suuri. Lauluton noita on vaarallinen. 
Lune, Mustan noidan tytär, ja Cielin sielunsisar aikoo olla ystävänsä rinnalla kävi mitä kävi. Niinpä nuo kaksi päätyvät pakomatkalle, joka johdattaa heidät Maahan. Siellä heitä vastassa on koulu johon he pääsevät turvaan tuon kummallisen rehtorin luo.
"Jos olette Royaumen noitia, estolääkityksen Rehtorin vaikutusta vastaan täytyy olla valmis. Tiesin, että sitä kehiteltiin, mutta en arvannut, että se oli saatu valmiiksi."s.128
Kolmas sisar on Royaumen aikakirjat -sarjan ensimmäinen osa.
Kirjasta löytyy täysin uusi maailma kaikkine sääntöineen ja yksityiskohtineen. Suurin osa kirjan seikkailuista sijoittuu tosin ihan tänne Maahan, mutta noitien matkassa tämäkään paikka ei tunnu kovin tutulta. Prologin luettuani olin aika kauhuissani. Pelkäsin, että kirja olisi minulle hiukan liian tuhti fantasiakirja, sillä tuo alku meni ohi ja lujaa. Mutta pelko oli turha. Kirjan maailmaan pääsi hyvin sisään, kunhan malttoi rauhassa antaa aikaa monille maailmankuvauksille.

Kirjassa seikkailee ihanan värikäs hahmojen joukko, joiden matkassa viihtyy loistavasti. Päähenkilöt ovat toki nämä nuoremmat Ciel ja Lune, sekä heidän uudet tuttunsa tuolla taianomaisessa sisäoppilaitoksessa. Minä kuitenkin ihastuin enemmän Royaumeen jääneisiin Valkeaan ja Mustaan noitaan, Loiriin, sekä Maassa oleilevaan Cafe Chaoksen Sucreen, joiden tarinat kehittyivät todella mielenkiintoisiksi ja moniulotteisiksi. Mutta oikeasti, ihan kaikista kirjan hahmoista löytyy paljon yksityiskohtia ja kiinnostavia juttuja. 

Tässä kirjassa juonikuviot etenevät rauhalliseen tahtiin, asioita kypsytellään ajan kanssa ja painostavaa tunnelmaa tulevista tapahtumista rakennetaan pikku hiljaa. Mutta löytyy tästä sitten sellaista räjähtävämpää ja vauhdikkaampaakin toimintaa. Monipuolisen maailman ja hahmojen lisäksi juoni on täynnä kutkuttavia paljastuksia ja mielikuvituksellisia juonenkäänteitä.


Kolmas sisar
Otava, 2018
s.557

keskiviikko 9. lokakuuta 2024

Sylvain Neuvel: Ei enempää kuin ihminen

 

Maailman on sekasorron vallassa avaruudesta saapuneiden jättiläisrobottien takia. Valtavat määrät ihmisiä on kuollut, eloonjääneet pelkäävät avaruudessa asuvien olentojen palaavan. Suurvallat pitävät hallussaan maahan jääneitä robotteja ja pelottelevat niiden avulla muut tahtoonsa. Ihmisiä lajitellaan leireihin. Tohtori Rode Franklin ja muut tutut hahmot yrittävät saada tilanteen korjattua, mutta onko se edes mahdollista?
"Luulen, että ainoa syy siihen, etten ole jo sidottuna siihen tuoliin, olet sinä. Jos he uskovat saavansa ehkä sinut suostuteltua auttamaan heitä, he eivät haluaisi vaarantaa sitä kohtelemalla minua kaltoin."s.65
Ei enempää kuin ihminen on Themis-kansiot -trilogian päätösosa.
Tämän sarjan kaksi ensimmäistä osaa oli minulle iloinen yllätys, sillä en ole koskaan ollut innostunut scifistä, mutta nämä ovat olleet kivaa luettavaa. Silti jostain syystä meni yli neljä vuotta ennen kuin sain tartuttua tähän trilogian viimeiseen osaan. 

Melko nopeasti aiemmat tapahtumat ainakin suurinpiirtein muistuivat mieleen. Tässä kirjassa oli taas hypätty ajassa eteenpäin ja hurjasti asioita oli tapahtunut. Kirjan vauhdikkaisiin kuvioihin pääsi kuitenkin heti sisään. 

Tätäkin kirjaa oli mukava lukea. Se koostuu nauhoitteista, päiväkirjoista ja kirjeistä, ja on tyyliltään nopealukuista. Tarina sai hyvän lopetuksen ja olen iloinen, että luin trilogian loppuun, vaikka en jaksanut tästä viimeisestä osasta enää juuri innostua. Tämä kun oli niin paljon enemmän avaruuteen sijoittuvaa kuin aiemmat osat, ja myös sellaisia robottitaisteluita oli omaan makuuni liikaa. 


Ei enempää kuin ihminen, (Only human, 2018)
Like, 2019
Suom. Niina Kainulainen
s.407

sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Hanna Velling: Pieni puoti Punavuoressa

 

Metti on jäänyt työttömäksi ja tuskailee vuokranmaksun ja muiden arkisten huolien parissa. Yllättäen Metti saa kuulla perivänsä lastenvaatteiden second hand -kaupan. Metti on hämmentynyt, mutta pikkuisen innoissaan. Tosin perhe ja ystävät eivät kannusta oman yrityksen pariin, ja Metti joutuu aloittamaan uuden vaiheen elämässään epäilevien katseiden alla. 
"Metti kierteli myyjältä toiselle ja silmäili tarjontaa. Lastenvaatteita myytiin eurolla tai kahdella, aikuisten vaatteistakaan harva pyysi paria kymppiä enempää. Kylmä fakta iski keskellä hellepäivää tajuntaan: nämä kaikki ihmiset olivat hänen kilpailijoitaan."s.106
Pieni puoti Punavuoressa on suloinen kurkistus oman yrityksen perustamiseen. Tarina on mukavan realistinen siinä mielessä, ettei se edes yritä väittää, että pienen kivijalkaliikkeen pitäminen olisi helppoa, vaan vaikeuksia kohdataan. Parasta kirjassa olikin kaikki puodissa vietetyt hetket, kuten rekkien järjestäminen, näyteikkunan suunnittelut ja muut puodin arkisiin asioihin liittyvät jutut, joita onneksi riitti. 

Metin mieskuviot ei sen sijaan juurikaan kiinnostaneet ja niitä olisi voinut olla vähemmänkin, sillä nyt tuntui siltä, että suunnilleen jokainen mies jonka Metti näki edes vilaukselta, saattoi olla se tuleva miesystävä. Ehkä ihan jokaisen kohtaamisen ei olisi tarvinnut sisältää flirttailua tai muuta kemiaa... Tai ylipäätään pohdintaa siitä, että tuota miestä en halua, tai tuon voisin haluta, etenkään kun kyse oli juuri tavatuista ihmisistä. 

Sen sijaan pidin kovasti Pavusta, joka ilahdutti värikkäällä persoonallaan. Harvemmin kirjoissa törmää nepsy-piirteitä omaaviin hahmoihin, joten plussaa siitä. Myös Metin äiti hedelmäsalaatteineen, oli vakuuttava. 


Pieni puoti Punavuoressa
Bazar, 2024
Kannen suunnittelu: Tiia Javanainen/Purotie design
s.254

perjantai 4. lokakuuta 2024

Maija Kajanto: Sahramisyksy

 

Syksy saapuu Pyhävirralle tuoden jälleen uusia kuvioita Krissen elämään. Krisse on kotiutunut kylään hyvin ja hommia riittää. Jälleen hän kokeilee jotakin uutta, vaikka elämä on muutenkin kiireistä. Tommin kanssa menee myös mukavasti, mutta haluavatko he samoja asioita elämältä? Krissellä onkin jälleen paljon asioita läpikäytävänä, eikä tilannetta helpota pelko, jota kylässä aiheuttaa tuhopolttaja.
"Syyssade rummutti kattoa ja puhkoi Pyhäjärven pinnan täyteen renkaita. Krisse laittoi ruoan lautasille, kaatoi viiniä laseihin ja sytytti muutaman tuikun pikkuisella sohvapöydälle, jonka ääressä he mahtuisivat syömään."s.47
Sahramisyksy on Kahvila Koivu -sarjan kolmas osa.
Nyt kun kahvila ja hotelli on perustettu ja ne rullaavat ihan mukavasti, kunhan töitä jaksaa paiskia, on aika kirjassa keskittyä enenmmän muihin asioihin. Tällä kertaa keskitytään enemmän Krissen parisuhdeasioihin, sekä yleisesti Pyhävirtaa koskeviin asioihin. Toki edelleen myös Krissen työskentelyä kahvilalla ja hotellilla mahtuu mukaan. 

Sahramisyksy tarjoaa ihanan syksyisen hetken herkkuineen. Viihdyin jälleen tuttujen henkilöhahmojen arkisien ilojen ja surujen parissa. Tunnelma kirjassa oli tällä kertaa aika haikea, sillä Krisse on ehkä hieman ahdistunut tuttujen asioiden muuttumisesta. Tommin ja Krissen suhdepohdinnat tulevat aidosti esiin. Ihanaa, että kirjassa käsitellään suhdeasioita kummankin osapuolen kannalta ja ilman valtavaa draamailua sillä tavalla aikuisesti ja uskottavasti. 

Toisaalta pidin tästä vähiten muihin osiin verrattuna, sillä vaikka Tommin pohdintoja suhteesta ja elämästä tuotiin kirjaan, ne eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Sarja kun on muuten keskittynyt niin paljon Krissen töihin, etten ole oikein saanut otetta näiden kahden suhteesta, niin en kaivannut myöskään sen pohdintaa näin paljon, vaan olisin viettänyt nekin hetken mieluummin kahvila Koivussa. 


Sahramisyksy
WSOY, 2023
Kansi: Kaisu Sandberg
Sarja-asu: Laura Noponen
s.223

maanantai 30. syyskuuta 2024

Lauren Conrad: Suolaista ja makeaa

 

Tosi-tv-tähti Jane Roberts on joutunut ystävänsä pettämäksi, ja nyt hän tuskailee, sillä työt tämän seurassa jatkuvat edelleen. Lehdet ja muu media haluaa kaivella kaiken heidän riidastaan, ja sehän sopii sarjan tuottajalle, joka saa ilmaista mainosta. 
"Jane veti syvään henkeä, asetteli kestohymyn kasvoilleen ja yritti pysyä kasassa. Tietysti PopTV oli pitänyt huolen, että punaisella matolla oli runsaasti median edustajia L.A. Candyn toisen kauden avajaisjuhlissa."s.10
Suolaista ja makeaa on kolmas osa L.A. Candy -trilogiasta.
Tämä päätösosa on odotellut neljä vuotta hyllyssäni, joten hyllynlämmittäjähaasteen kautta se päätyi viimein luettavaksi. Tosin, tämän olisi voinut jättää mainiosti lukemattakin. 

Olen aiemmista osista keksinyt ihan hyvääkin sanottavaa, ja joo edelleen tässäkin oli ihan kiva kurkistus tosi-tv-tähtien työn kulisseihin, mutta se oli sitä vanhan kertaamista, joka tiedetään jo aiempien osien perusteella. Muuten tämä olikin köykäistä draamaa, salaisuuksia, ilkeitä ihmisiä ja suhdekoukeroita, jotka eivät nyt jaksaneet innostaa yhtään.

Kamalinta oli kirjan kieli, josta en pitänyt aiemminkaan, mutta joka ärsytti tällä kertaa erityisen paljon. Kuinka monta kertaa kirjan hahmot voivatkaan sanoa "Eh...","Eeh...","Eeem...","Yh..." yhden kirjan aikana? Ilmeisesti aivan liian monta kertaa. 


Suolaista ja makeaa, (Sugar and Spice, 2010)
Readme.fi, 2012
Suom. Laura Haavisto
s.257 

sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Sarah J. Maas: Throne of Glass -Keskiyön kruunu

 

Celeana Sardothien on voittanut kamppailun, jonka pääpalkintona on paikka Kuninkaan miekkana. Eli nyt Celeana on kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja, palvelija, joka heilauttaa miekkaansa juuri sinne, minne kuningas käskee. Mutta siihen Celeana ei mukisematta taivu. Salaa hän juonittelee monenlaista. Hänen salailuaan ja omia projekteja vaikeuttaa rakkaus. Hän välittää niin kruununprinssi Dorianista, kuin kuninkaallisen vartioston kapteenista, Chaolista. Ja entäs sitten prinsessa Nehemia, josta on myös tullut niin läheinen.
"Celeana toivoi silti, että olisi kesä, sillä hänen jäänsininen pukunsa helma kastui litimäräksi vetisillä kaduilla ja oli niin kylmä, ettei edes valkoinen turkisviitta pitänyt vilua loitolla."s.65
Keskiyön kruunu on toinen osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.
Ensimmäisen osan lukemisesta hurahti aivan liian pitkä aika ennen kuin tartuin tähän toiseen osaan, mutta nyt viimein jatkoin sarjan parissa. Tämä toinen osa innostikin huomattavasti enemmän kuin ensimmäinen. 

Celeana on hauska yhdistelmä sellaista murjottavaa, helposti suuttuvaa teiniä ja super lahjakasta salamurhaaja toimintasankaria. Ehkä ei mikään maailman uskottavin yhdistelmä, mutta toimii silti. 

Kirjan alkupuoli eteni hyvin rauhallisesti, vaikka monenlaista tapahtuikin. Kuvailevaa tekstiä riittää ja kirjassa onkin paljon upeaa pukuloistoa, josta nautin suuresti. Suurin osa kirjasta tuntui kuitenkin olevan sellaista kevyttä kolmiodraamaan tapaista ja muuta suhdekiemuraa ja tunteiden kuvailua. oikeastaan vasta kirjan loppupuolella innostuin kunnolla kirjasta kun toimintapuolikin pääsi todella käyntiin ja edessä oli hurjia käänteitä, verisiä taisteluja ja kammottavia tapahtumia, sekä jatkon kannalta kiinnostavien salaisuuksien paljastumisia. 


keskiyön kruunu, (Crown of Midnight, 2013)
Gummerus, 2018
Suom. Sarianna Silvonen
s.453

tiistai 24. syyskuuta 2024

Mari Jungstedt: Suljettu huone

 

Gotlannissa järjestetään kierroksia tippukiviluolassa. Tällaiselle opastetulle kierrokselle osallistuu nainen, joka ei selviä luolasta pois elossa. Hänet löydetään vasta seuraavana aamuna surmattuna.
Anders Knutas kollegoineen tutkii tapausta. Karin on joutunut jäämään äitiyslomalle, mutta lapsen syntymän odottelu toimettomana ei huvita, niinpä hänkin tekee hieman tutkimuksia, ja saattaakin löytää jotakin kiinnostavaa menneisyydestä.
"Mutta nyt hän ei voinut olla lumoutumatta ympäristöstä: katon tippukivistä, jotka olivat tuhansia vuosia vanhoja, fossiileista ja niistä, joita kutsuttiin valuviksi kiviksi, seiniä ja kattoja myötäilevistä polveilevan pitkistä, kellanvalkoisista kivilaskoksista. Osa niistä näytti kivettyneiltä vesiputouksilta."s.34
Suljettu huone on seitsemästoista osa Gotlanti -dekkarisarjasta.
Suljettu huone tarjoaa luolia, murhia ja suhdedraamaa tiiviissä ja nopealukuisessa paketissa. 
Tällä kertaa tuntui siltä, ettei mihinkään asiaan keskitytty kunnolla. Murhaajan päähän yritettiin jälleen päästä tuttuun tapaan hänen ajatuksiaan kertomalla, mutta dekkarijuoni oli melkoisen löyhä tässä osassa. Vähän liikaa onnekkaita sattumia ja heppoisia motiiveja. 

Kuitenkin Knutaksen ja muiden tuttujen hahmojen kuulumisiin on aina mukava palata. Näin pitkässä sarjassa he todella ovat jo tuttuja lukijalleen. Karinin ja Knutaksen kuulumiset olivatkin taas kirjan parhautta, ja niitä oli mukava seurata. Toimittaja Johan sai myös osansa, mutta se tuntui taas sellaiselta pikapikaa kirjoitetulta väkisin väännetyltä juonikuviolta, jolla ei tuntunut olevan mitään tarkoitusta. 

Ei siis todellakaan sarjan parhaimmasta päästä tämä osa, mutta sellaista kevyttä ja mukavaa luettavaa kuitenkin.


Suljettu huone, (Det Slutna rummet, 2023)
Otava, 2023
Suom. Petri Stenman
s.287

torstai 19. syyskuuta 2024

Karin Erlandsson: Vuorikiipeilijä

 

Miranda, Sirkka ja Lydia ovat selvinneet pohjoisen satamakaupungin koettelemuksista, mutta vaara ei ole vielä ohi. Ilkeällä Iberiksellä on edelleen silmäterä, ja se on saatava häneltä pois, ennen kuin hän keksii jotakin uutta hirvittävää. Niinpä kolmikko lähtee itäisille  vuorille, joiden kylmät kiviset puitteet eivät ole etenkään Sirkalle mieleen. 
"-Vuorilla kaikki on rumempaa. Kaivokset ovat pimeitä, ja kapeilla käytävillä vain soihdut antavat valoa. Siellä unohtaa, millaista on hengittää raitista ilmaa. Kaikkialta löytyy venettäkin isompia hopeakimpaleita, mutta ei se riitä, vuoren sisällä mikään ei riitä."s.11
Vuorikiipeilijä on kolmas osa Taru silmäterästä -sarjasta.
Vuorikiipeilijä vie tarinan itäiselle alueelle, vuorille. Tässä kirjasarjassa on kiinnostavaa päästä kurkistamaan näin suuresti toisistaan eroaviin miljöisiin. Kuten nyt kun siirryttiin upeista jylhistä metsistä karuihin vuoristoihin.

Vuorikiipeilijä on kauniisti kirjoitettu tarina, joka vie jännittävälle seikkailulle vuorikiipeilemään, sekä ahtautumaan mitä synkimpiin luoliin vuoren sisälle. Miranda, Lydia ja Sirkka on kolmikko, jonka seurassa tätä matkaa tekee mieluusti, sillä he kaikki ovat mukavan erilaisia. Lydian järkevyys, Sirkan leikkisyys ja Mirandan totisuus tasapainottavat toisiaan hyvin ja tekevät tarinasta kiinnostavan. 

Tämä kolmas osa oli yksi sarjan parhaista, vaikka en olisi uskonut, sillä vuoristo nyt ei ole miljöönä itselleni se kaikkein kiinnostavin, ja ahtaat luolat tuntuivat hyvinkin ahdistavalta paikalta. Vuoristostakin oli kuitenkin saatu todella kiinnostava paikka aikaiseksi kaikkine omine erikoisuuksineen. Tässä mielestäni kaikki päähenkilöt pääsivät myös loistamaan, tunnelma oli koukuttava ja juoni eteni mukavasti. 

Pidin kovasti siitä, että parantajan työtä ja kaikenlaista yrttien ja lääkeaineiden keräilyä kuvailtiin runsaasti karusta miljööstä huolimatta. Tämä oli kyllä myös surullisin osa, sillä kirjan loppupuolella tapahtui monta hirvittävää juonenkäännettä, joiden en olisi uskonut tapahtuvan. Iloista meininkiä ei siis juuri ole tiedossa tätä kirjaa lukiessa.


Vuorikiipeilijä, (Bergsklättraren. 2019)
Kustantamo S&S, 2019
Suom. Tuula Kojo
Kansi: Sami Saramäki
s.251

tiistai 17. syyskuuta 2024

Stephanie Garber: Finale

 

Tella ja Scarlett ovat jo selvinneet monista koettelemuksista, mutta suurimmat taitavat silti olla vasta edessä. Kohtalot ovat vapautuneet korttipakasta ja kulkevat vapaina, tuhoja tehden. Keisarikunnan tulevaisuus on siis vaakalaudalla, ja nähtävästi on Tellan ja Scarlettin tehtävä puuttua tilanteeseen. On myös aika tehdä päätöksiä sydämenasioissa. Voiko kumpikaan luottaa rakastamaansa henkilöön? 
"Unet maistuivat musteelta, vereltä ja onnettomalta rakkaudelta."s.309
Finale on Caraval -trilogian päätösosa.
Tämä trilogia on ollut alusta alkaen upea, eikä tämä päätös jää aiempien osien varjoon. Itse asiassa, jos mahdollista, tämä on vielä huikeampi. Minun makuuni tämä on täydellinen. 

Finale on täynnä taikuutta, tuoksuja, pakahduttavia tunteita, värejä, vaarallisia houkutuksia, jännitystä ja kauniita sanoja. Caravalin maailmasta ei haluaisi poistua ja tuntuikin aika surulliselta kun kirja loppui. Onneksi Caravalin maailmaan pääsee vielä palaamaan Olipa kerran särkynyt sydän -trilogian kautta. 

Tällä kertaa kumpainenkin siskoksista saa suuren roolin, ja siinä samalla heidän ihastuksensa. Tunteita ja draamaa siis riittää rakkausrintamalla. Minusta ehdottomasti parasta oli edelleen Tellan suhdekiemurat. Ne ovat niin paljon tulisempia kuin Scarlettin. En voi sanoa, että jack olisi mitenkään mukava tyyppi, mutta huh, miten hänen tempauksensa tuovat kyllä mielenkiintoa asioihin. 

Itse juoni on myös täyttä timanttia. Kauniisti kirjoitettu tarina luo jälleen eteen upeat puitteet joissa tapahtuu niin järisyttäviä käänteitä, että tätä luki suunnilleen silmät pyöreinä koko ajan. Toinen toistaan jännempiä paljastuksia ja dramaattisia käänteitä löytyy läpi kirjan. Tämä kirja, ja koko trilogia on niin upean visuaalinen, että jos kaipaat satumaista taikamaailmaa täynnä yksityiskohtia suosittelen tarttumaan tähän trilogiaan. 


Finale, (Finale, 2019)
WSOY, 2019
Suom. Kaisa Kattelus
Kartta: Rhys Davies
s.403