sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Hanna Velling: Pieni puoti Punavuoressa

 

Metti on jäänyt työttömäksi ja tuskailee vuokranmaksun ja muiden arkisten huolien parissa. Yllättäen Metti saa kuulla perivänsä lastenvaatteiden second hand -kaupan. Metti on hämmentynyt, mutta pikkuisen innoissaan. Tosin perhe ja ystävät eivät kannusta oman yrityksen pariin, ja Metti joutuu aloittamaan uuden vaiheen elämässään epäilevien katseiden alla. 
"Metti kierteli myyjältä toiselle ja silmäili tarjontaa. Lastenvaatteita myytiin eurolla tai kahdella, aikuisten vaatteistakaan harva pyysi paria kymppiä enempää. Kylmä fakta iski keskellä hellepäivää tajuntaan: nämä kaikki ihmiset olivat hänen kilpailijoitaan."s.106
Pieni puoti Punavuoressa on suloinen kurkistus oman yrityksen perustamiseen. Tarina on mukavan realistinen siinä mielessä, ettei se edes yritä väittää, että pienen kivijalkaliikkeen pitäminen olisi helppoa, vaan vaikeuksia kohdataan. Parasta kirjassa olikin kaikki puodissa vietetyt hetket, kuten rekkien järjestäminen, näyteikkunan suunnittelut ja muut puodin arkisiin asioihin liittyvät jutut, joita onneksi riitti. 

Metin mieskuviot ei sen sijaan juurikaan kiinnostaneet ja niitä olisi voinut olla vähemmänkin, sillä nyt tuntui siltä, että suunnilleen jokainen mies jonka Metti näki edes vilaukselta, saattoi olla se tuleva miesystävä. Ehkä ihan jokaisen kohtaamisen ei olisi tarvinnut sisältää flirttailua tai muuta kemiaa... Tai ylipäätään pohdintaa siitä, että tuota miestä en halua, tai tuon voisin haluta, etenkään kun kyse oli juuri tavatuista ihmisistä. 

Sen sijaan pidin kovasti Pavusta, joka ilahdutti värikkäällä persoonallaan. Harvemmin kirjoissa törmää nepsy-piirteitä omaaviin hahmoihin, joten plussaa siitä. Myös Metin äiti hedelmäsalaatteineen, oli vakuuttava. 


Pieni puoti Punavuoressa
Bazar, 2024
Kannen suunnittelu: Tiia Javanainen/Purotie design
s.254

perjantai 4. lokakuuta 2024

Maija Kajanto: Sahramisyksy

 

Syksy saapuu Pyhävirralle tuoden jälleen uusia kuvioita Krissen elämään. Krisse on kotiutunut kylään hyvin ja hommia riittää. Jälleen hän kokeilee jotakin uutta, vaikka elämä on muutenkin kiireistä. Tommin kanssa menee myös mukavasti, mutta haluavatko he samoja asioita elämältä? Krissellä onkin jälleen paljon asioita läpikäytävänä, eikä tilannetta helpota pelko, jota kylässä aiheuttaa tuhopolttaja.
"Syyssade rummutti kattoa ja puhkoi Pyhäjärven pinnan täyteen renkaita. Krisse laittoi ruoan lautasille, kaatoi viiniä laseihin ja sytytti muutaman tuikun pikkuisella sohvapöydälle, jonka ääressä he mahtuisivat syömään."s.47
Sahramisyksy on Kahvila Koivu -sarjan kolmas osa.
Nyt kun kahvila ja hotelli on perustettu ja ne rullaavat ihan mukavasti, kunhan töitä jaksaa paiskia, on aika kirjassa keskittyä enenmmän muihin asioihin. Tällä kertaa keskitytään enemmän Krissen parisuhdeasioihin, sekä yleisesti Pyhävirtaa koskeviin asioihin. Toki edelleen myös Krissen työskentelyä kahvilalla ja hotellilla mahtuu mukaan. 

Sahramisyksy tarjoaa ihanan syksyisen hetken herkkuineen. Viihdyin jälleen tuttujen henkilöhahmojen arkisien ilojen ja surujen parissa. Tunnelma kirjassa oli tällä kertaa aika haikea, sillä Krisse on ehkä hieman ahdistunut tuttujen asioiden muuttumisesta. Tommin ja Krissen suhdepohdinnat tulevat aidosti esiin. Ihanaa, että kirjassa käsitellään suhdeasioita kummankin osapuolen kannalta ja ilman valtavaa draamailua sillä tavalla aikuisesti ja uskottavasti. 

Toisaalta pidin tästä vähiten muihin osiin verrattuna, sillä vaikka Tommin pohdintoja suhteesta ja elämästä tuotiin kirjaan, ne eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Sarja kun on muuten keskittynyt niin paljon Krissen töihin, etten ole oikein saanut otetta näiden kahden suhteesta, niin en kaivannut myöskään sen pohdintaa näin paljon, vaan olisin viettänyt nekin hetken mieluummin kahvila Koivussa. 


Sahramisyksy
WSOY, 2023
Kansi: Kaisu Sandberg
Sarja-asu: Laura Noponen
s.223

maanantai 30. syyskuuta 2024

Lauren Conrad: Suolaista ja makeaa

 

Tosi-tv-tähti Jane Roberts on joutunut ystävänsä pettämäksi, ja nyt hän tuskailee, sillä työt tämän seurassa jatkuvat edelleen. Lehdet ja muu media haluaa kaivella kaiken heidän riidastaan, ja sehän sopii sarjan tuottajalle, joka saa ilmaista mainosta. 
"Jane veti syvään henkeä, asetteli kestohymyn kasvoilleen ja yritti pysyä kasassa. Tietysti PopTV oli pitänyt huolen, että punaisella matolla oli runsaasti median edustajia L.A. Candyn toisen kauden avajaisjuhlissa."s.10
Suolaista ja makeaa on kolmas osa L.A. Candy -trilogiasta.
Tämä päätösosa on odotellut neljä vuotta hyllyssäni, joten hyllynlämmittäjähaasteen kautta se päätyi viimein luettavaksi. Tosin, tämän olisi voinut jättää mainiosti lukemattakin. 

Olen aiemmista osista keksinyt ihan hyvääkin sanottavaa, ja joo edelleen tässäkin oli ihan kiva kurkistus tosi-tv-tähtien työn kulisseihin, mutta se oli sitä vanhan kertaamista, joka tiedetään jo aiempien osien perusteella. Muuten tämä olikin köykäistä draamaa, salaisuuksia, ilkeitä ihmisiä ja suhdekoukeroita, jotka eivät nyt jaksaneet innostaa yhtään.

Kamalinta oli kirjan kieli, josta en pitänyt aiemminkaan, mutta joka ärsytti tällä kertaa erityisen paljon. Kuinka monta kertaa kirjan hahmot voivatkaan sanoa "Eh...","Eeh...","Eeem...","Yh..." yhden kirjan aikana? Ilmeisesti aivan liian monta kertaa. 


Suolaista ja makeaa, (Sugar and Spice, 2010)
Readme.fi, 2012
Suom. Laura Haavisto
s.257 

sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Sarah J. Maas: Throne of Glass -Keskiyön kruunu

 

Celeana Sardothien on voittanut kamppailun, jonka pääpalkintona on paikka Kuninkaan miekkana. Eli nyt Celeana on kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja, palvelija, joka heilauttaa miekkaansa juuri sinne, minne kuningas käskee. Mutta siihen Celeana ei mukisematta taivu. Salaa hän juonittelee monenlaista. Hänen salailuaan ja omia projekteja vaikeuttaa rakkaus. Hän välittää niin kruununprinssi Dorianista, kuin kuninkaallisen vartioston kapteenista, Chaolista. Ja entäs sitten prinsessa Nehemia, josta on myös tullut niin läheinen.
"Celeana toivoi silti, että olisi kesä, sillä hänen jäänsininen pukunsa helma kastui litimäräksi vetisillä kaduilla ja oli niin kylmä, ettei edes valkoinen turkisviitta pitänyt vilua loitolla."s.65
Keskiyön kruunu on toinen osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.
Ensimmäisen osan lukemisesta hurahti aivan liian pitkä aika ennen kuin tartuin tähän toiseen osaan, mutta nyt viimein jatkoin sarjan parissa. Tämä toinen osa innostikin huomattavasti enemmän kuin ensimmäinen. 

Celeana on hauska yhdistelmä sellaista murjottavaa, helposti suuttuvaa teiniä ja super lahjakasta salamurhaaja toimintasankaria. Ehkä ei mikään maailman uskottavin yhdistelmä, mutta toimii silti. 

Kirjan alkupuoli eteni hyvin rauhallisesti, vaikka monenlaista tapahtuikin. Kuvailevaa tekstiä riittää ja kirjassa onkin paljon upeaa pukuloistoa, josta nautin suuresti. Suurin osa kirjasta tuntui kuitenkin olevan sellaista kevyttä kolmiodraamaan tapaista ja muuta suhdekiemuraa ja tunteiden kuvailua. oikeastaan vasta kirjan loppupuolella innostuin kunnolla kirjasta kun toimintapuolikin pääsi todella käyntiin ja edessä oli hurjia käänteitä, verisiä taisteluja ja kammottavia tapahtumia, sekä jatkon kannalta kiinnostavien salaisuuksien paljastumisia. 


keskiyön kruunu, (Crown of Midnight, 2013)
Gummerus, 2018
Suom. Sarianna Silvonen
s.453

tiistai 24. syyskuuta 2024

Mari Jungstedt: Suljettu huone

 

Gotlannissa järjestetään kierroksia tippukiviluolassa. Tällaiselle opastetulle kierrokselle osallistuu nainen, joka ei selviä luolasta pois elossa. Hänet löydetään vasta seuraavana aamuna surmattuna.
Anders Knutas kollegoineen tutkii tapausta. Karin on joutunut jäämään äitiyslomalle, mutta lapsen syntymän odottelu toimettomana ei huvita, niinpä hänkin tekee hieman tutkimuksia, ja saattaakin löytää jotakin kiinnostavaa menneisyydestä.
"Mutta nyt hän ei voinut olla lumoutumatta ympäristöstä: katon tippukivistä, jotka olivat tuhansia vuosia vanhoja, fossiileista ja niistä, joita kutsuttiin valuviksi kiviksi, seiniä ja kattoja myötäilevistä polveilevan pitkistä, kellanvalkoisista kivilaskoksista. Osa niistä näytti kivettyneiltä vesiputouksilta."s.34
Suljettu huone on seitsemästoista osa Gotlanti -dekkarisarjasta.
Suljettu huone tarjoaa luolia, murhia ja suhdedraamaa tiiviissä ja nopealukuisessa paketissa. 
Tällä kertaa tuntui siltä, ettei mihinkään asiaan keskitytty kunnolla. Murhaajan päähän yritettiin jälleen päästä tuttuun tapaan hänen ajatuksiaan kertomalla, mutta dekkarijuoni oli melkoisen löyhä tässä osassa. Vähän liikaa onnekkaita sattumia ja heppoisia motiiveja. 

Kuitenkin Knutaksen ja muiden tuttujen hahmojen kuulumisiin on aina mukava palata. Näin pitkässä sarjassa he todella ovat jo tuttuja lukijalleen. Karinin ja Knutaksen kuulumiset olivatkin taas kirjan parhautta, ja niitä oli mukava seurata. Toimittaja Johan sai myös osansa, mutta se tuntui taas sellaiselta pikapikaa kirjoitetulta väkisin väännetyltä juonikuviolta, jolla ei tuntunut olevan mitään tarkoitusta. 

Ei siis todellakaan sarjan parhaimmasta päästä tämä osa, mutta sellaista kevyttä ja mukavaa luettavaa kuitenkin.


Suljettu huone, (Det Slutna rummet, 2023)
Otava, 2023
Suom. Petri Stenman
s.287

torstai 19. syyskuuta 2024

Karin Erlandsson: Vuorikiipeilijä

 

Miranda, Sirkka ja Lydia ovat selvinneet pohjoisen satamakaupungin koettelemuksista, mutta vaara ei ole vielä ohi. Ilkeällä Iberiksellä on edelleen silmäterä, ja se on saatava häneltä pois, ennen kuin hän keksii jotakin uutta hirvittävää. Niinpä kolmikko lähtee itäisille  vuorille, joiden kylmät kiviset puitteet eivät ole etenkään Sirkalle mieleen. 
"-Vuorilla kaikki on rumempaa. Kaivokset ovat pimeitä, ja kapeilla käytävillä vain soihdut antavat valoa. Siellä unohtaa, millaista on hengittää raitista ilmaa. Kaikkialta löytyy venettäkin isompia hopeakimpaleita, mutta ei se riitä, vuoren sisällä mikään ei riitä."s.11
Vuorikiipeilijä on kolmas osa Taru silmäterästä -sarjasta.
Vuorikiipeilijä vie tarinan itäiselle alueelle, vuorille. Tässä kirjasarjassa on kiinnostavaa päästä kurkistamaan näin suuresti toisistaan eroaviin miljöisiin. Kuten nyt kun siirryttiin upeista jylhistä metsistä karuihin vuoristoihin.

Vuorikiipeilijä on kauniisti kirjoitettu tarina, joka vie jännittävälle seikkailulle vuorikiipeilemään, sekä ahtautumaan mitä synkimpiin luoliin vuoren sisälle. Miranda, Lydia ja Sirkka on kolmikko, jonka seurassa tätä matkaa tekee mieluusti, sillä he kaikki ovat mukavan erilaisia. Lydian järkevyys, Sirkan leikkisyys ja Mirandan totisuus tasapainottavat toisiaan hyvin ja tekevät tarinasta kiinnostavan. 

Tämä kolmas osa oli yksi sarjan parhaista, vaikka en olisi uskonut, sillä vuoristo nyt ei ole miljöönä itselleni se kaikkein kiinnostavin, ja ahtaat luolat tuntuivat hyvinkin ahdistavalta paikalta. Vuoristostakin oli kuitenkin saatu todella kiinnostava paikka aikaiseksi kaikkine omine erikoisuuksineen. Tässä mielestäni kaikki päähenkilöt pääsivät myös loistamaan, tunnelma oli koukuttava ja juoni eteni mukavasti. 

Pidin kovasti siitä, että parantajan työtä ja kaikenlaista yrttien ja lääkeaineiden keräilyä kuvailtiin runsaasti karusta miljööstä huolimatta. Tämä oli kyllä myös surullisin osa, sillä kirjan loppupuolella tapahtui monta hirvittävää juonenkäännettä, joiden en olisi uskonut tapahtuvan. Iloista meininkiä ei siis juuri ole tiedossa tätä kirjaa lukiessa.


Vuorikiipeilijä, (Bergsklättraren. 2019)
Kustantamo S&S, 2019
Suom. Tuula Kojo
Kansi: Sami Saramäki
s.251

tiistai 17. syyskuuta 2024

Stephanie Garber: Finale

 

Tella ja Scarlett ovat jo selvinneet monista koettelemuksista, mutta suurimmat taitavat silti olla vasta edessä. Kohtalot ovat vapautuneet korttipakasta ja kulkevat vapaina, tuhoja tehden. Keisarikunnan tulevaisuus on siis vaakalaudalla, ja nähtävästi on Tellan ja Scarlettin tehtävä puuttua tilanteeseen. On myös aika tehdä päätöksiä sydämenasioissa. Voiko kumpikaan luottaa rakastamaansa henkilöön? 
"Unet maistuivat musteelta, vereltä ja onnettomalta rakkaudelta."s.309
Finale on Caraval -trilogian päätösosa.
Tämä trilogia on ollut alusta alkaen upea, eikä tämä päätös jää aiempien osien varjoon. Itse asiassa, jos mahdollista, tämä on vielä huikeampi. Minun makuuni tämä on täydellinen. 

Finale on täynnä taikuutta, tuoksuja, pakahduttavia tunteita, värejä, vaarallisia houkutuksia, jännitystä ja kauniita sanoja. Caravalin maailmasta ei haluaisi poistua ja tuntuikin aika surulliselta kun kirja loppui. Onneksi Caravalin maailmaan pääsee vielä palaamaan Olipa kerran särkynyt sydän -trilogian kautta. 

Tällä kertaa kumpainenkin siskoksista saa suuren roolin, ja siinä samalla heidän ihastuksensa. Tunteita ja draamaa siis riittää rakkausrintamalla. Minusta ehdottomasti parasta oli edelleen Tellan suhdekiemurat. Ne ovat niin paljon tulisempia kuin Scarlettin. En voi sanoa, että jack olisi mitenkään mukava tyyppi, mutta huh, miten hänen tempauksensa tuovat kyllä mielenkiintoa asioihin. 

Itse juoni on myös täyttä timanttia. Kauniisti kirjoitettu tarina luo jälleen eteen upeat puitteet joissa tapahtuu niin järisyttäviä käänteitä, että tätä luki suunnilleen silmät pyöreinä koko ajan. Toinen toistaan jännempiä paljastuksia ja dramaattisia käänteitä löytyy läpi kirjan. Tämä kirja, ja koko trilogia on niin upean visuaalinen, että jos kaipaat satumaista taikamaailmaa täynnä yksityiskohtia suosittelen tarttumaan tähän trilogiaan. 


Finale, (Finale, 2019)
WSOY, 2019
Suom. Kaisa Kattelus
Kartta: Rhys Davies
s.403

sunnuntai 15. syyskuuta 2024

Kate Morton: Hylätty puutarha

 

Cassandra saa yllättävän perinnön isoäidiltään Nelliltä. Hehän asuivat Australiassa, miksi siis isoäidillä on merenrantatalo Englannissa, josta tämä ei ole maininnut koskaan sanallakaan? Cassandra matkustaa Englantiin ja alkaa selvittää Nellin menneisyyttä, jossa salaisuuksia riittää.
"Cassandra käänteli homeisia sivuja varovasti jännityksen vallassa. Oliko Nell tehnyt sen mitä aikoi? Oliko hän saanut selville, kuka oli?"s.123
Hylätty puutarha kuljettaa lukijaa Australiassa ja Englannissa, pomppien eri aikatasoissa 1900-2005 vuosien välillä.
Mortonin kirjat ovat olleet lukulistallani ikuisuuden, sillä ne kaikki kuulostavat ihanilta. Lopulta päädyin aloittamaan tuotantoon tutustumisen tästä tämän kauniin nimen takia. 

En päässyt tarinan imuun ensi sivuilta lähtien, vaan vei melkein ensimmäiset 100 sivua, ennen kuin kiinnostus todella heräsi. Sen jälkeen kirjaa ei olisikaan malttanut laskea käsistään. En nimittäin lämmennyt Nellin hahmolle koko kirjan aikana, ja olenkin iloinen, ettei tarinaa kerrottu kovin paljon hänen kauttaan. Nell tuntui niin etäiseltä ja jotenkin kylmältä. En ymmärtänyt hänen jyrkkiä valintojaan alkuunkaan. Muutenkin tuntui siltä, että hänen hahmonsa sai kirjailijalta hyvin vähän arvostusta. Hänen niskaansa kun kaadettiin surutta kaikki ikävät asiat niitä selittelemättä, jotta isompi juoni toimisi. 

Sitten kirjaan tulikin kiinnostavampia hahmoja, hiljaa auki keriytyviä salaisuuksia, kirjallisuutta, taidetta, sumuisia katuja, kartano ja sen salaperäiset puutarhat. Tähän synkkään, onnettomien kohtaloiden täyteiseen tarinaan uppoutuu lopulta mukavasti. Iloisia hetkiä ei tästä kirjasta juuri kannata etsiä, sillä hahmojen elämä on kovaa ja dramaattista ja salaisuudet synkkääkin synkempiä. 

Viittaukset Kirjailija Burnettiin ja hänen kirjaansa Salainen puutarha, olivat ihania ja herättivät halun lukea kysyinen kirja pikimmiten. 


Hylätty puutarha, (The Forgotten Garden, 2008)
Bazar, 2014
Suom. Hilkka Pekkanen
s.669

perjantai 13. syyskuuta 2024

Elina Pitkäkangas: Naraka

 

Dawei on palannut kotiseudulleen, mutta edes tuttu ympäristö ja ympärillä olevat läheiset eivät tuo rauhaa. Narakan synkkä työleiri ja siellä kärsivät ihmiset pyörivät taukoamatta päässä, ja asialle on tehtävä jotakin. Mutta kun Dawei sitten löytää itsensä keskeltä rautakapinaa, on edessä vaikeat päätökset. Kenen puolella taistella, jos kummallakin puolella on hänelle rakkaita ihmisiä?
"Kun juna nytkähti liikkeelle, riisuin kypärän ja nakkasin sen lattialle. Minua etoi. Näissä tunnelmissako meidän oli tarkoitus jatkaa? Ratakiskot kolahtelivat allani. Niiden tasaisesti kiihtyvä rytmi vahvisti meidän liikkuvan, mutta ilman maisemia oli vaikea sisäistää kaiken todella tapahtuvan."s.86
Naraka on kuvitteellisen Itä-Aasian tulevaisuuteen sijoittuvan Sang -duologin päätösosa.
Naraka täydentää ja syventää Sangissa alkanutta tarinaa, ja lopulta päättää sen upeasti. Narakassa mikään ei taida olla yksiselitteistä, vaan se tarjoaa ajatuksia herättävän tarinan täynnä upeita kohtauksia ja ajatuksia, joissa on monia puolia. Asiat eivät ole selkeästi hyviä tai pahoja, niin kuin ei kirjan hahmotkaan. Juuri se tekeekin tästä kirjasta niin upean. Tämä ei päästä lukijaa helpolla, kertomalla, että tuo puoli on paha ja se kukistetaan onnistuneesti, jotta maailma ja ihmiset voivat taas hyvin. Vaan edessä on rikki repivä tarina ihmisistä, sillä ihmisiä on sodan kummallakin puolella. 

Kylläpä tämä tarina taas onnistui herättämään valtavasti tunteita. Se on niin kaunis, julma ja intensiivinen. Naraka on painostavan synkkä paikka, ja se todella onnistutaan kuvaamaan kirjassa sellaisena. Myös päähenkilöiden tunteet tulee loistavasti esiin. Rakkaus, hellyys, viha, inho... Hahmot ehtivät matkansa aikana kokemaan ja tuntemaan niin kovin paljon. Mutta kaiken synkkyyden keskeltä löytyy myös hyvyyttä, kuten Dray, jonka luonne on ihanan tyyni kaiken mylleryksenkin keskellä.

Tällä kertaa myös fantasia elementit pääsivät suurempaan rooliin. Kirja on myös edeltäjäänsä poliittisempi, ja siinä on jonkin verran sotastrategiointia, mutta ei liiaksi, sillä toimintaakin riittää. 

En suosittele lukemaan tätä kirjaa ennen Sangia, sillä muuten tästä ei kyllä saa läheskään niin paljon irti. Kuten Sunanin tapaaminen, joka oli minulle tärkeä ja yksi kirjan riipaisevimmista hetkistä, tuskin tarjoaisi lukijalleen juuri mitään, jos Sang ei olisi luettu. 


Naraka
WSOY, 2024
Kansi: Kaisu Sandberg
s.496

keskiviikko 11. syyskuuta 2024

Siri Pettersen: Mätä

 

Hirka on päätynyt itselleen täysin tuntemattomaan paikkaan, ilman mitään tuttua ja turvallista, ilman Rimeä. Turvassa hän ei silti ole, edes maassa, jonka piti olla hänen kaltaisilleen. Edelleen hän on ulkopuolinen, outo. Hirvittävien takaa-ajojen seurauksena Hirka saa vihiä siitä, kuka hän todella on.
"Mitä Hirka voisi tehdä? Tökkiä puutarhalapiolla?Hirka heitti lapion pois ja pudisteli itsekseen päätään. Tämä oli epätodellista. Hänen pitäisi lähteä. Odottipa ulkona kuka tahansa, se ei voinut olla pahempaa kuin olla täällä sisällä."s.80
Mätä on toinen osa Korpinkehät -trilogiasta.
Tämä jatko-osa oli keskeneräisenä kauan. Aloitin tämän lukemisen jo keväällä, mutta luin välissä ison joukon muita kirjoja, sillä tämän kirjan maailma ei vaan hoututellut. Vika ei ole tarinan kerronnassa, sillä se luistaa ongelmitta, mutta en voi mitään sille, että kun fantasiakirjaan ilmestyy liikaa tuliaseita ja muita nykypäivän keksintöjä, minun mielenkiintoni lopahtaa. Kaipasin kovasti takaisin Yminmaahan ja sen tarjoamaan elämäntapaan. 

Mutta kyllä tästäkin osasta löytyi paljon hyvää. Oli loppujen lopuksi ihan mielenkiintoista lukea Hirkan selviytymisestä ihmisten joukossa kaiken uuden teknologian keskellä. Kaiken toiminnan, hieman liiallisen paikasta toiseen ravaamisen ja ammuskelun keskeltä löytyi myös ihan hauskoja kohtauksia. Pidin myös siitä, ettei Yminmaata jätetty tyystin taakse, sillä Rimen kautta myös sen maailman kuulumisiin päästään kurkistamaan.

Kaiken ensimmäisessä osassa tapahtuneen jälkeen, tämä tuntui myös huomattavasti hitaammin etenevältä. Muutamat kiinnostavat yksityiskohdat ja tarinaa eteenpäin vievät käänteet tästä löytyi, mutta muuten tämä oli enemmän tosiaan sellaista ympäriinsä ravaamista. Juttu jäi kuitenkin taas kiinnostavan kohtaan, ja haluan muutenkin lukea trilogian päätöksenkin, vaikka tämä sarja ei suosikkeihini kuulukaan.


Mätä, (Råta, 2014)
Jalava, 2017
Kansi ja kartta: Siri Pettersen
Suom. Eeva-Liisa Nyqvist
s.501

maanantai 9. syyskuuta 2024

Jenny Fagerlund: Kesän suuret ja pienet salaisuudet

 

Moa perii isoäitinsä asunnon. Asunto on kulahtanut, mutta hyvällä paikalla. Tosin ei sellaisella paikalla, johon he yhdessä miesystävänsä Rubenin kanssa ovat suunnitelleet muuttavansa. Niinpä asunto on myytävä. Moa alkaa viettää aikaa asunnolla, sillä se helpottaa paikan kuntoon laittamista. Yllättäen Moa alkaa saada isoäidiltään kirjeitä, jotka paljastavat niin isoäidin salaisuuksia kuin herättelevät ajatuksia moan omasta elämästä. Huomaamattaan Moa alkaa nähdä elämänsä aivan uudesta kulmasta.
"Hän mietti mummin kirjettä. Mummi oli pyytänyt, että hän kävisi kaiken kunnolla läpi. Moa huokaisi, nousi sängyltä ja avasi vaatekaapin."s.64
Kesän suuret ja pienet salaisuudet on kertakaikkisen ihana viihdekirja! Yleensä minua ärsyttää suuresti kirjoissa juonenkäänteet, jotka selviäisivät sillä, että ihmiset vain viitsisivät puhua toisilleen, mutta tässä kirjassa se ei ärsyttänyt, vaikka oikeastaan koko juoni rakentui sille, että kaikilla hahmoilla oli salaisuuksia. 

Kirjan tunnelma on lempeän kaunis. Moan elämää ja itsensä löytämisen matkaa on ihana seurata, ja viihdyin tarinan parissa loistavasti. Tästä tuli hetkessä yksi lemppareistani viihdekirjojen joukossa. Kirjassa on paljon arkea ja ihan normaalia elämää, mutta myös pikkuhiljaa auki punoutuvia salaisuuksia menneisyydestä. Kirja muistuttaa lempeästi siitä, että vaikka lähimmäisesi ei aina valittaisi jostakin, voi hän silti käydä läpi monenlaista elämässään, hyvinkin vaikeita asioita. Samalla tämä tarjoaa kauniin tarinan suunnan muutoksesta, vaikka kaikki periaatteessa olisikin hyvin. Tarinasta löytyy myös villakoira, joka ihastuttaa pelkällä olemassaolollaan.


Kesän suuret ja pienet salaisuudet, (Mitt hemliga liv, 2020)
Gummerus, 2022
Suom. Antti Saarilahti
Kannen suunnittelu: Emma Graves
s.304

perjantai 6. syyskuuta 2024

Holly Black: Julma prinssi

 

Jude on elänyt jo vuosia keijumaailmassa, johon hänet lapsena kaapattiin siskoineen. Keijumaailma ei ole ihmiselle helppo paikka elää, sillä ihmisiä halveksutaan, ja keijumaailman monet houkutukset pistävät helposti pään pyörälle, pahimmassa tapauksessa ne voivat johtaa jopa kuolemaan. Jude päätyy kuitenkin mukaan keijujen hovin juonitteluihin, jotka johtavat kohti pelottavia käänteitä. 
"Vihaan heitä. Vihaan heitä kaikkia niin paljon. Hetkeen en tunne kuin hehkuvaa raivoa, joka polttaa kaikki ajatukseni tuhkaksi. Vedän peitettä tiukemmin harteideni ympärille tärisevin käsin ja annan Locken johdattaa minut metsään."s.105
Julma prinssi aloittaa Ilman väki -sarjan.
Tämän kirjan luettuani ajatukseni keijuista ja keijumaailmasta on hyvin erilainen kuin ennen kirjaa. Kirjan nimessä oleva julma-sana kuvaa paljon muutakin kuin pelkkää prinssiä. Keijut eivät tunnu olevan erityisen lämmintä ja hyväsydämistä porukkaa, sillä oveluus, julmuus, viekoittelu, murhat, kostot ja muut yhtä positiiviset asiat täyttävät heidän arkeaan kaiken juhlinnan ohella tietysti. Keijujen ulkonäkö yllätti myös, samoin kuin ruokakuvailut sun muut yksityiskohdat, jotka luovat keijumaailmasta ja sen asukkaista synkän kuvan. 

Jude on päähenkilö, jonka ajatukset eivät ihan ymmärrettävästi ole erityisen lämpimiä. Onhan hän kasvanut halveksittuna keijujen joukossa. Oli hän kuinka hyvä tahansa, arvostusta ei heruisi. Tuo kovakuorinen, vihainen ja synkkä päähenkilö tekee kirjasta mahtavan. Minusta hänen hahmostaan on saatu niin paljon kaikkea esiin, vaikka sellainen itsekeskeinen vihaisuus onkin eniten esillä. Taustalla häilyy niin paljon muutakin, joka tulee esiin hänen teoissaan. 

Keijumaailma on myös kiinnostava paikka ja olisin sen yksityiskohdista mieluusti lukenut paljon lisääkin, mutta maailmanrakennuksesta oli kaikki pitemmät selostukset jätetty pois ja lukijan on pärjättävä pienemmillä yksityiskohdilla, joita sentään onneksi riittää. Fantasiakirjaksi tämä onkin melko lyhyt ja nopealukuinen. Kirja loppuu mielenkiintoisesti ja saa odottamaan lisää. 

P.S. Pysykäähän kaukana jos keiju sattuu tarjoamaan omenaa.


Julma prinssi, (The Cruel Prince, 2018)
Karisto, 2024
Suom. Suvi Kauppila
s.359

keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Elly Griffiths: Korppikuningas

 

Arkeologi Ruth Galloway saa kuulla entisen opiskelukaverinsa kuolemasta. Uutinen järkyttää, mutta vielä enemmän hän kauhistuu saadessaan tietää tämän löytäneen jotakin suurta ja merkittävää juuri ennen kuolemaansa. Ruth lähtee Blackpooliin tutustumaan tähän mystiseen löytöön, mutta saa kohdata ahdistavaa uhkailua ja vastustusta. Miksi löytöä ei haluta tutkia, ja oliko ystävän kuolema sittenkaan onnettomuus?
"Kirjassa kerrotaan, että korppeja on kauan pidetty huonona enteenä niiden mustan höyhenpeitteen, raakkuvan äänen ja raadonsyönnin takia. Kiva, Ruth ajattelee. Ehkä en hanki sellaista lemmikiksi."s.56
Korppikuningas on Ruth Galloway -dekkarisarjan viides osa. 
Arkeologiaa, historiaa ja nykypäivän rikoksia on jälleen tarjolla kun Ruth paneutuu uuden löydön pariin. Tuttuun tapaan hän ja komisario Nelson päätyvät uuden nykypäivään sijoittuvan rikoksen pyörteisiin arkeologisen löydön kautta. Tällä kertaa tosin sarjasta tutut Norfolkin maisemat vaihtuvat tilapäisesti Blackpoolin huvipuistokaupunkiin.

Ruthista on tullut jo hyvä tuttu ja oli mukava palata hänen elämänsä pariin. Kirja on tasapainoinen kokonaisuus sujuvaa viihdettä, joka tarjoaa suhdekiemuroita, lapsiarjen ja työn yhdistämistä, arkeologiaa ja viharyhmiä. Höysteenä on juuri sopivasti mystisyyttä ja taruja. 

Sarjan muiden osien tapaan tämänkin tarinan loppuhuipentuma on hurja ja täynnä jännitystä. Vaikka olenkin jo ollut sitä mieltä, että ehkä ihan aina Ruthin ei olisi uskottavaa päätyä kirjan lopussa niin täpäriin tilanteisiin. 


Korppikuningas, (Dying Fall, 2013)
Tammi, 2019
Suom. Anna Kangasmaa
s.372

lauantai 31. elokuuta 2024

Anu Joenpolvi: Rakkautta ja raekuuroja

 

Marleena saapuu Rantakylään suhdekiemuroista siipeensä saaneena. Hän on saanut määräaikaisen työn leipomosta tuotekehittäjänä. Rantakylään muutto tosin ei suju suunnitelmien mukaan, sillä vuokra-asunnossa on tapahtunut vesivahinko, eikä tarjolla ole muuta paikkaa kuin ränsistynyt asunto vanhan kyläkoulun yläkerrassa. kaiken lisäksi Marleena luulee tunnistavansa naapuriasunnon miehen menneisyydestään.
"Murhatarina oli synkkä, ja loppuun päästyäni minun oli pakko sytyttää valot joka huoneeseen vessassa käyntiä varten. Sitten makasin peiton alla kuunnellen korvat herkkinä ylimääräisiä risahduksia. Uni ei tullut."s.73
Rakkautta ja raekuuroja on itsenäinen toinen osa maalaisromanttisesta Rantakylä -sarjasta. 
Maalaisromanttisten sarjojen lukeminen on harmikseni tänä kesänä jäänyt olemattomaksi, mutta onneksi ehdin kuitenkin kurvata vielä Rantakylän maisemiin kesän lopulla. 

Ja mitkä ihastuttavat maisemat tämä tarjosikaan! Vanhan kyläkoulun ränsistynyt asunto on ihana miljöö, vaikka sen sisustusta kuvattaisiin kuinka kamalaksi. Pienet kävelyt järvimaisemiin olivat myös mieluisat. 

Teksti on sujuvaa, ja sopivan arkista. Pidin tästä osasta valtavasti, sillä elämän tavallisia hetkiä, kuten työntekoa ja istutusten hoitoa kuvattiin tarpeeksi. Ne arkiset hetket maaseudulla kun ovat omia suosikkiasioitani näissä maalaisromanttisissa kirjoissa ja ne itse romanssit sitten ihan toissijaisia. Tuo romantiikkapuoli olikin jälleen melko ennalta-arvattavaa, vaikka sitä odotellessa olikin ihan hauskoja ja jänniä tilanteita. 


Rakkautta ja raekuuroja
Karisto, 2022
Kansi: Laura Noponen
s.270

keskiviikko 28. elokuuta 2024

Arja Puikkonen: Liitopoika

 

Aku joutuu vaihtamaan koulua kiusaamisen takia, mutta uusi koulu ahdistaa myös. Akua on kiusattu rankasti harrastusten takia, sillä hän pitää ompelemisesta ja muista asioista, joista poikien ei kiusaajien mukaan kuulu pitää. Aku tienaa jopa hieman rahaa käsitöitä tekemällä, ja näiden kautta hän tutustuu keppihevosharrastajiin. 
"-Tuossa pihassa on yhdellä tytöllä esterata, Maaria viittasi kohti orapihlaja-aidan kätkemää pihaa. -Me voitaisiin kysyä lupa ja mennä joku päivä sinne hyppäämään. Liitopoika hyppää tosi kivasti."s.36
Liitopoika on kiinnostava kirja keppihevosharrastuksesta, mutta myös monesta muusta aiheesta.

Kirjassa käsitellään harrastuksien tärkeyttä, kiusaamista, uskallusta olla oma itsensä ja sitten sitä keppihevosharrastusta. Tarina on lyhyt, nopea ja helppolukuinen, joten aiheesta kiinnostuneille nuorille kirja on varmaan helposti lähestyttävä. 

Minusta kirjassa oli kivoja yksityiskohtia kiinnostavista harrastuksista, ja sitä luki kyllä mielellään. Kirjan lyhyyden takia kirja ehtii vain raapaista pintaa kaikista tarinan aiheista. Kuitenkin mukaan on saatu lyhyitä, mutta tarkkanäköisiä kohtauksia arjesta, jotka kertovat paljon, mutta nopeasti, kuten Akun ja äidin väliset keskustelut. 


Liitopoika
Karisto, 2019
Kansi: Mari Villanen
Kannen kuva: Jussi Puikkonen
s.138

tiistai 27. elokuuta 2024

S. K. Rostedt: Kahden veren tytär

 

Moorna elää ankeaa elämää kuninkaankaupungissa maksettuna seuralaisena. Edes prinssin suopea huomio ei poista työn huonoja puolia, eikä varsinkaan sitä ulkopuolisuuden tunnetta ja huonoa kohtelua, jota Moornan puoliverisyys saa aikaan. Ihmisen ja haltian jälkeläisenä eläminen on jatkuvaa korvien piilottelua ja ilkeiden katseiden väistelyä. 
Sitten huhut demonien palaamisesta lähtee liikkeelle. Kuningas päättää elvyttää vanhan uhriperinteen näyttääkseen kansalaisille, että demonit ovat heidän hallussaan, mutta ovatko ne tosiaan? 
Hirveiden tapahtumien päätteeksi Moorna päätyy vaikealle matkalle röykeän haltian, Caidaksen kanssa.
"Moorna oli katkera ja murrettu tyttö, jokakuitenkin pystyi vielä suremaan viattoman puolesta. Hänen punoittavat, juovaiset kasvonsa lupasivat poltettua maailmaa."s.140
Kahden veren tytär on Remena nimiseen fantasiamaailmaan sijoittuvan Moorna -trilogian ensimmäinen osa. 
Tämä on nopealukuista ja vetävää fantasiaa, jossa sivut kääntyvät melkeinpä itsestään. Niinpä kirjan sivumäärää ei kannata pelätä, sillä tämä on fantasiaksi hyvin helppolukuista. Maailmaan pääsee helposti sisään, eikä sen koukeroita ole vaikea käsittää. 

Pidin tästä kirjasta paljon. Tarina koukuttaa ja luistaa eteenpäin ilman ongelmaa. Maailma ja etenkin sen demonit ovat ihanan mielikuvituksellisia ja kuvailu riittävää. Synkkyyttä ja huumoria on juuri sopivassa suhteessa. Tässä nimittäin on kyllä monia rankkoja aiheita ja tapahtumia, kuten monenlaista väkivaltaa, kuolemaa ja eriarvoisuutta, mutta myös hihittelyä aiheuttavaa sanailua ja höpsöjä tilanteita. Tietysti myös sitä romantiikkaa on mukana sopivassa määrin. Olen sitä mieltä, että jos romanttisille kirjoille jaettaisiin palkintoja niissä käytetyistä hellittelynimistä, olisi tämän kirjan ehdottomasti voitettava. 

Moornan elämään ja ongelmiin päästään hyvin kiinni tarinan aikana, ja tämän ensimmäisen osan pääpaino pysyykin Moornan asioiden selvittelyssä. Itse fantasiamaailman ongelmia ja mahdollisia tulevia konflikteja vasta raapaistaan pinnasta, joten niistä lisää sitten jatko-osissa. 


Kahden veren tytär
Otava, 2024
Kansi ja kartta: Emmi Kyytsönen
s.509

sunnuntai 25. elokuuta 2024

Elina Pitkäkangas: Sang

 

16-vuotias Dawei asuu köyhässä vuoristokylässä ja tekee parhaansa tienatakseen edes muutamia roposia, joilla maksaa omaa, sekä ottosisarustensa velkaa valtiolle. Eräänä yönä Dawei päätyy rahaa tienatessaan hommaan, jonka ikävät seuraukset kantavat pitkälle. Dawei joutuu jättämään rakkaan kotiseutunsa ja päätyy Valkoisen Tiikerin klaanin hallitsemalle alueelle. 
"Aivan kuin aikamme ihmiset olisivat kumartaneet Mustien sateiden uhreille parhaalla osaamallaan tavalla. Se tuntui välittämiseltä. Näytti Fusangista puolen, jollaista en ollut nähnyt."s.228
Sang on kuvitteellisen Itä-Aasian tulevaisuuteen sijoittuvan Sang-duologin ensimmäinen osa. 
Sang on niin intensiivinen, monipuolinen, rikas ja tunteita herättävä tarina, ettei tähän kirjoitukseen saisi millään mahtumaan kaikkia sen herättämiä ajatuksia ja hienouksia. 

Pääasia on kuitenkin se, että Sang on upea! (Niin ulkonäöltään kuin sisällöltäänkin.) Tässä on upeasti luotu maailma, jonka maisemat, kulttuuri ja elämäntapa on runsasta, tarkoin mietittyä ja upean elävästi kuvattua. Tätä kirjaa lukiessa oikea maailma katoaa täysin ympäriltä ja itsensä löytää Fusangin mielettömistä maisemista. 

Upean maailmanrakennuksen lisäksi kirjasta löytyy sujuvasti etenevä tarina, joka on riipaiseva. Elämä ei ole helpoimmillaankaan helppoa köyhälle, mutta vielä vaikeampaa se on viittomakieliselle Daweille, joka päätyy väkivaltaisten ja julmien tapahtumien pyörteisiin. Kaikkia Dawein kohtaamia kamaluuksia ei pystynyt kuivin silmin lukemaan. Kirja sisältää kauniita, vauhdikkaita, mutta myös hyvin raakoja kohtauksia. Kaiken keskellä on kuitenkin myös paljon rakkautta, niin perhettä ja ystäviä kohtaan, kuin myös romanttisessa mielessä. 


Sang
WSOY, 2022
Kansi: Kaisu Sandberg
s.496

tiistai 20. elokuuta 2024

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

 

Polly Waterford on tyytyväinen uuteen elämäänsä Mount Polbearnen saaristokylässä. Uusi koti, työ leipomossa ja parisuhde, kaikki tuntuu olevan kohdillaan. 
Kesän saapuessa on kuitenkin luvassa monia muutoksia, jotka iskevät säröjä Pollyn seesteiseen elämään. Kylään muuttaa leskeksi jäänyt Selina, jolta Polly piilottelee salaisuutta, leipomossa tapahtuu suuria muutoksia, ja lopulta jopa Pollyn miesystävä joutuu lähtemään pidemmäkis aikaa pois. Pollyn kesästä tulee raskas.
"Vanha hautausmaa oli kiehtovalla tavalla kaunis. Haudat olivat hyvin vanhoja ja villiintyneen kasvuston peittämiä. Vanhat kiviristit olivat kallellaan, ja vuodet, tuuli ja meri olivat kuluttaneet liki kaikki tekstit näkyvistä."s.49
Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita on toinen osa Beach Streetin pieni leipomo -sarjasta.
Rakastin sarjan ensimmäistä osaa ja sanoin sen luettuani, etten oikeastaan edes jäänyt kaipaamaan Pollyn tarinalle jatkoa, sillä olin ihan tyytyväinen siihen mihin tarina jäi, mutta palasin silti innolla seuraamaan Pollyn uusia vaiheita. 

Tällä kertaa Polly kohtaakin paljon vastoinkäymisiä, eikä elämä ole kovin leppoisaa. Rankkaa arkea, vaikeita päätöksiä ja tunteiden myllerrystä on luvassa roppakaupalla. Juoneen mahtuu myös monia käänteitä, suuria ja pieniä. 

Polly, Huckle, Niilo ja muut tutut kyläläiset tarjoavat mukavia, dramaattisia, surullisia ja iloisia hetkiä kylässä, jossa meri on koko ajan läsnä. Meri tuntuukin olevan yksi kirjan suurimmistä päähenkilöistä. Olen iloinen kuinka se solahtaa mukaan tarinaan niin monella tavalla. 

Viihdyin tämänkin osan parissa loistavasti, vaikka se ei aivan ensimmäisen osan veroinen lukukokemus ollut. Upeat kuvailut merenrantakylästä kauniine maisemineen ja tuoksuvat leipomukset upposivat minuun taas aivan täysin. Tietysti vaikutuksen teki myös Pollyn uusi koti majakassa! Kirjan keskivaiheilla rakastamani tunnelmointi vain tuntui olevan kadoksissa ja keskittyminen oli Pollyn murheissa ja stressissä.


Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, (Summer at Little Beach Street Bakery, 2015)
Gummerus, 2021
Suom. Paula Takio
s.400

perjantai 16. elokuuta 2024

Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät -Täydellinen

 

Rosewoodin asukkaiden salaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan, kiitos mystisen A:n. Aria, Spencer, Hanna ja Emily yrittävät sinnikkäästi päästä eroon tuosta kaiken tietävästä piinaajasta, mutta A ei hevillä luovuta ja tytöillä on jälleen edessään kovat ajat. A:n kaikkialle näkevät silmätkään eivät kuitenkaan estä tyttöjä sotkeutumasta uusiin salaisuuksiin ja juonitteluihin. 
"Spencerin tajunta alkoi säröillä. Melissan sijaan hän näki Alin. Molemmilla oli samanlainen ylimielinen minä olen täydellinen ja sinä et ole mitään -ilme."s.221
Täydellinen on kolmas osa Valehtelevat viettelijät -sarjasta.
Nyt tämän kolmannen osan luettuani voin jo sanoa, että olen päässyt sarjan makuun. Hetki kesti lämmetä tällekin sarjalle, mutta nyt olen koukussa. 

Täydellinen tarjoaa täydellisen dramaattisia hetkiä. Arian, Emilyn, Spencerin ja Hannan elämää kuvataan vuorollaan ja kaikki tarjoavat omat dramaattiset kuvionsa kirjaan. Tällä kertaa minulle hykerryttävintä menoa tarjosi Aria ja Ezra, kun taas tarinan hyytävästä puolesta vastasi ehdottomasti Spencer. Teinidraamailupalkinnon sen sijaan voittaisi Hanna, niin kuin yleensäkin. Mutta yllätyksekseni hän näytti tässä osassa myös sellaista lempeämpää puolta itsestään. 

Kirja oli jälleen nopealukuista, salaisuuksien täyteistä viihdettä, jossa A:n henkilöllisyyttä selvitellään, samoin kuin Alin murhaajaa, mutta sarjan ollessa näin alkuvaiheessa, ei kannata pidätellä hengitystä sitä suurta paljastusta odottaessa. Loppuun oli taas tarjolla valtava koukku, joka houkuttelee tarttumaan seuraavaan osaan.


Täydellinen, (Perfect, 2007)
Gummerus, 2012
Suom. Paula Takio
s.279

tiistai 13. elokuuta 2024

Päivi Tuulikki Koskela: Koodinimi Susi

 

Nea, Niilo ja Venla ovat matkustaneet syysloman viettoon Tervolaan. Suunnitelmissa on tutkia luolia, heittää frisbeetä ja tehdä muita mukavia juttuja. Loma muuttuu kuitenkin pian huomattavasti jännemmäksi kun nuoret jäävät keskenään majapaikaansa, ja saavat vielä Eetunkin kylään.
Sitten he alkavat huomaamaan omituisia asioita majapaikassaan. Voisiko paikkakunnalla olla tekeillä jotakin rikollista? Nuoret saavat vihiä salametsästyksestä, ja päättävät tutkia asian perinpohjin.
"Oven yläpuolella luki puuhun poltetuin kirjaimin: Hotelli Sudenpesä. Heti oven sisäpuolella aulassa oli suuri täytetty susi. He olivat nähneet sen jo tullessaan, mutta nyt Venla jäi silmäilemään otusta."s.13
Koodinimi Susi on Ympäristöseikkailu -sarjan neljäs osa, mutta toimii hyvin itsenäisenäkin kirjana. 
Tässä osassa jännittävän seikkailun ohella tutustutaan petoeläimiin ja niiden kuulumiseen luontoon. Tietoa petoeläimistä saa luontevasti tarinan ohella, nuorten keskustellessa aiheesta, mutta myös kirjan loppuun kootusta pienestä tietopaketista. 

Nuoret päätyvät kirjassa vaarallisen, kansainväliseksi muuttuvan seikkailun tiimellykseen, johon mahtuu hurjiakin käänteitä. Jännitystä, mysteerejä, rikollisia sun muuta jännää on siis tarjolla tässä tarinassa. Hurjaa seikkailua tasapainottaa nuorten tavallinen lomailu ja ajanvietto yhdessä. Harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita kuvataan ja niiden kautta nuoriin tutustuu mukavasti. Dialogi ei sen sijaan välillä innostanut, sillä siinä vilisi täytesanoja, joiden oli tietysti tarkoitus tuoda esiin nuorten puhetyyliä, mutta joka tosiasiassa muutti sen paikoitellen hankalalukuiseksi ja tönköksi. 

Koodinimi Susi on toimiva kokonaisuus, jonka jännittävän seikkailuun kätkeytyy tarina hyvin tärkeästä aiheesta, pedoista ja niiden kohtelusta Suomessa. Tarinan joukkoon mahtuu myös muutavia Hanna Kenakkalan kuvittamia mustavalkoisia kuvia. 


Koodinimi Susi
Atrain&Nord, 2024
Kuvittanut: Hanna Kenakkala
s.185
Arvostelukappale

tiistai 6. elokuuta 2024

Edward Kay & Mike Shiell: Haiseva tiede

 

Haiseva tiede kertoo kaiken tarpeellisen hajuista, hajuaistista ja monesta muusta hajuihin liittyvästä asiasta. 
Tämä hajujen maailmaan sukeltava lastenkirja sopii hyvin luettavaksi pieninä pätkinä. Kirjaan voi myös loistavasti palata myöhemmin uudelleen, vaikka johonkin tiettyyn aiheeseen, sillä siinä ei ole varsinaista tarinaa. Lukeminen sieltä täältä, kiinnostavien otsikoiden perässä onnistuu siis ongelmitta.

Kirjan asiat ovat lastenkirjan tyyliin selitetty melko lyhyesti, ja kuvia on runsaasti. En siltikään suosittelisi tätä aivan perheen pienimmille, sillä sanasto on välillä monimutkaista.

Mike Shiellin kuvitus on runsasta, ja katseltavaa riittää. Vihertävän, rusehtava värimaailma sopii tähän hajujen täyteiseen kirjaan kuin nenä päähän. Söpöjä ja kauniita kuvia ei tältä kirjalta siis kannata odottaa, sillä kuvat todella tuovat esiin hajuja, ja ovat välillä melko ällöttäviäkin. 


Haiseva tiede, (Stinky science, 2019)
KVALITI, 2023
Suom: Jade Haapasalo
Kuvitus: Mike Shiell
Teksti: Edward Kay
s.43
Arvostelukappale

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Katinka Sarjanoja: Korpinlaulu

 

Savusälvässä on uusi hallitsija, Kultaterä. Osa valtiaista suunnittelee kapinaa Kultaterää vastaan, ja kun Kultaterä saa vihiä asiasta, hän teloittaa Korppikurun syyttömän valtiaan, Vanhan Korpin. Tämän jälkeen Korppikurun tyttären, Ètainin elämä muuttuu rysäyksellä. Hänet nimittäin naitetaan Kaartinpäälikkö Rautakatseelle, vaikka Ètain on lupautunut toiselle miehelle, rakastamalleen Rowanille, todelliselle kapinalliselle. Tästä alkaa vuosien matka, jonka aikana Ètain joutuu moneen kertaan pohtimaan ratkaisujaan ja sitä, mitä hän haluaa.
"Rowanin vierellä hän olisi vahva ja urhea, Korppikurun tytär, mahtavien esi-isiensä arvoinen. Hänen henkensä takertui noihin uniin ja kieltäytyi nöyrtymästä vääjäämättömän tulevaisuuden edessä."s.69
Korpinlaulu aloittaa kelttiläishenkisen fantasiatrilogian.
Korpinlaulu on kaunis kirja, jossa riittää seikkailua ja tunteiden paloa. Pidin kirjasta hurjasti kaikkine juonenkäänteineen ja draamoineen. Kirja on fantasiaa, mutta sen lukeminen tuntuu enemmän historiallisen draaman lukemiselta, sillä fantasiaelementit ovat pieniä, kuten veritaikoja, tai hyvin pieneen rooliin jääneet näyt. 

Kirjassa edetään vuosia, Ètain ehtii kasvaa nuoresta naisesta aikuiseksi, kokemaan paljon niin hyvää kuin pahaakin. Hän onkin kirjan päähenkilö, vaikka silloin tällöin päästään kuulemaan ajatuksia myös muilta hahmoilta. 

Kirja on hyvin kirjoittettua sujuvaa tarinaa alusta loppuun. Joihinkin hetkiin pysähdytään pidemmäksi aikaa, kun osa vuosista harpataan nopeasti yli. Ètainiin ehtii tutustua hyvin, mutta myös muut kirjan hahmot pääsevät esiin. Kirjassa käytetyt nimet ovat todella kauniita. Pidän ideasta, jossa henkilöt saavat useita nimiä elämänsä aikana. 

Tiedän uppotuneeni tarinaan loistavasti silloin kun mieleni tekisi ryömiä kirjan sisään neuvomaan hahmoja. Niin kävi tällä kertaa ja mieleni teki kiljua varsinkin Ètainille, että etkö nyt vain voisi avata sitä suutasi ja puhua, niin moni asia sujuisi paljon helpommin, eikä syntyisi niin paljon väärinkäsityksiä. Ètain ei tosiaan ole mikään lörppö hahmo, vaan miettii sanomisiaan niin paljon, ettei yleensä sano mitään. 

Kirjan hahmojen elämä on rankkaa, eikä lukukokemus siksi ole keveä, vaikka kirjoitustyyli onkin mukavan helppoa. Kirjan loppupuolellakin eteen tuli uusia vaikeita asioita ja murheita, oli siinä silti mielestäni sellainen keveämpi pilke silmäkulmassa meininki, mikä sai minut hykertelemään iloisena. Ja kun pääsin niihin Variksensurma kohtauksiin, niin huhhu... Ei mitään juonipaljastuksia, mutta Variksensurmasta tuli yksi kirjan lempihahmoista, vaikka häneen ei edes niin hyvin ehditty tutustua. 


Korpinlaulu
Karisto, 2019
Kannen suunnittelu: Laura Noponen
s.532

torstai 18. heinäkuuta 2024

Katy Birchall: It Girl -Pelin henki

 

Anna Huntleystä on nopeasti tullut kaikkien seuraama It girl, sillä hänen isänsä tapailee julkkista. Anna ei omasta mielestään oikein sovi rooliin, sillä hän mokailee usein, kuten kompastuu kukkaruukkuun ja juuttuu sitten siihen. Toki koko maailma voi tätäkin tilannetta katsella netistä. Anna ei keksi asioita joissa hän olisi hyvä, mutta hän päättää yrittää keksiä jotakin. Niinpä kun koulun liikuntapäivä lähestyy ja toiselle joukkueelle kaivataan kapteenia, päättää Anna näyttää kyntensä. 
"Hänen aiemmat sanansa pyörivät päässäni: Kuka siitä välittää, ettet ole kuuluisa mistään erityisestä syystä, et ole kuuluisa mistään erityisestä syystä, et ole kuuluisa mistään erityisestä syystä, et ole kuuluisa mistään erityisestä syystä..."s.89
It girl -Pelin henki on It girl -sarjan toinen osa. 
Pelin henki on helppolukuista, vauhdikasta ja hauskaa luettavaa. Itsekin naureskelin monille kirjan kaheleille tilanteille, sillä vaikka kirjan juonessa on sellainen pieni vakavampi pohja siitä, kuka ansaitsee olla julkkis ja miksi, on se pääasiassa huumorin ja hauskojen tilanteiden täyteistä luettavaa. 

Kirja kulkee ihanan kevyesti ja rennosti eteen päin. Se on loistava välipalakirja, kun kaipaa jotakin kevyttä ja hyväntuulista. Runsaat dialogit, viestiketjut ja listat sun muut tekevät kirjasta ilmavan ja nopealukuisen. Toki kirjan juonessa on draamaa, joka kasvaa ja kasvaa, jotta lopussa voidaan selvittää tilanne, joka on tietysti kasvanut valtaviin mittakaavoihin kun asioita on pyöritelty ja liioteltu nuoren Annan päässä. 

Anna on höpsö päähenkilö, jonka ajatusten juoksua on hauska seurata, hän ei toki ole ainoa hauska hahmo kirjassa, sillä lähes kaikki hahmot ovat kirjoitettu hullunkurisesti.


It Girl -Pelin henki, (The It Girl -Team Awkward, 2015)
Bazar, 2017
Suom. Taina Helkamo
s.301

keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Helena Kastikainen: Kävele, unohda, rakastu

 

Helena joutuu yllättävään tilanteeseen, jossa työkalenteri tyhjenee. Aikaa jää pohdiskella kaikenlaista, ja nämä pohdinnat johtavat siihen, että Helena repäisee ja päättää lähteä pitkälle kävelylle. Hän pakkaa rinkkansa ja lähtee kuukausien taivallukselle Helsingistä Nuorgamiin.
"Parin tunnin kuluttua ilta-auringossa paistatteleva järvi kimmeltää edessäni. En etsi rantaviivalle suorinta tieta vaan helpointa. Näen pensaita, risuja, korkeaa heinää, kivikkoa ja viimein tasaisen sammalikon - bingo!"s.25
Kävele, unohda, rakastu kuulostaa täydelliseltä kirjalta. Pidän ideasta, jossa kävellään yksin omia ajatuksia selvitellen läpi Suomen, ja sitä tämä kirja tarjosikin.

Alkuun olinkin kirjan imussa ja Helenan matka kiinnosti kovasti. Odotin innolla mitä kaikkea Helena matkallaan löytää Suomesta ja itsestään. Pian alun jälkeen mielenkiintoni kuitenkin lopahti. Matka alkoi hyvin nopeasti kuulostaa liian suorittaiselta omaan makuuni. En viihtynyt enää, kun koko homma alkoi kuulostaa pakolliselta asialta joka oli hoidettava.  

Odotin innostavaa ja voimaannuttavaa kirjaa rankasta matkasta, mutta sain lukea uudestaan ja uudestaan matkan hankaluuksista, ja lopulta oivalluksesta, joka oli lukijalle selvä jo paljon ennen kuin se kirjassa lopulta todettiin. Jos kirja olisi ollut enemmän nimensä mukainen, olisin varmaan pitänyt, nyt en saanut kirjasta irti juuri mitään.


Kävele, unohda, rakastu
2022
Kansi ja kartat: Emmi Kyytsönen/Karppi Design
s.303

sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Simona Ahrnstedt: Vielä vähän lisää

 

Tukholmassa asuva Stella rakastaa muotia, kaupunkia ja luksusta. Kun hän sitten menettää poikaystävänsä, työnsä ja kotinsa, on aika keksiä jotakin muuta. Hän päättää lähteä isovanhempiensa entiseen kotitaloon keskelle maaseutua. Tyhjillään ollut mökki on kuitenkin kaikkea muuta kuin Stella odotti, mutta toisaaltaan, hänellä on kyllä suunnitelma, joten ei hätää. 
Sitten kuvioihin astelee Thor, joka sekoittaa pakkaa hyvin nopeasti.
"Tietysti avain juuttui lukkoon. Stella kiskoi sitä, nyt hysterian partaalla, mutta se ei hievahtanutkaan. Mitä jos hän ei pääsisi sisälle? Ilta pimeni ja kylmeni minuutti minuutilta. Häntä paleli ja hänellä oli nälkä ja pissahätä ja hänen ympäriltään kuului kummia ääniä."s.25
Ahrnstedtin kirjat ovat houkutelleet jo useamman vuoden, mutta erityisesti tämä Vielä vähän lisää, sillä maalaisromanttisilla kirjoilla on ihan oma paikkansa minun sydämessäni. 

Voi miten tästä pidinkään. Miljöö, juoni ja hahmot, kaikki aivan ihania. Maalaisromantiikan genressä tämä on ihanan piristävä kokonaisuus, sillä vaikka tässä on runsaasti sitä ihastumista, flirttiä, ja niitä tuhmempiakin kohtauksia, ja lähtöasetelma, jossa nainen muuttaa maalle menetettyään jotakin on tuttu suunnilleen jokaisesta tämän genren kirjasta, niin tässä saa oikeasti paljon sivutilaa vahva päähenkilö. Se oli tässä kirjassa niin parasta. Lukea Stellan päätöksistä, unelmista ja rohkeista teoista. 

Stellan matkassa näissä upeissa maaseudun kesäisissä maisemissa ei tullut tylsää. Stellan hetkessä tehdyt päätökset ja rohkeus saivat useasti hymyn huulille. Stella on hahmo, joka ei tee päätöksiä miellyttääkseen muita ja onkin mahtava hahmo jos haluaa lukea kirjan, jossa päähenkilö tekee valintoja oman elämänsä vuoksi polkematta kuitenkaan muita ihmisiä jalkoihinsa. Ja nyt kun olen kehunut Stellaa niin voin sanoa, että eipä tuossa Thorissakaan mitään suurempia vikoja ole. 

Kirjassa on paljon sellaisia pienen pieniä sivujuonia, jotka tuovat kirjaan koko ajan jotakin kiinnostavaa. Näiden sivujuonten kautta kurkistetaan hitusen myös muiden kyläläisten elämään. Ihmisten lisäksi suuren roolin saa ihanat eläimet ja kaunis luonto. Tämä kirja saa kyllä lukijansa haaveilemaan ihanista maaseutumaisemista, vaikka kirjassa ei maaseudun arki olekaan koko ajan yhtä juhlaa, vaan myös vastoinkäymisiä koetaan. 

Kirjan juoneen mahtuu myös jännittävämpiä tilanteita, menneisyyden salaisuuksia, nykypäivän salaisuuksia, välienselvittelyä ja paljon muuta. 


Vielä vähän lisää, (Bara lite till, 2019)
WSOY, 2021
Suom. Virpi Vainikainen
s.441

perjantai 21. kesäkuuta 2024

Päivi Romppainen: Vilma ja Hurttien Hilton

 

Vilman koiraklubi, eli Vilma ja hänen kaksi kaveriaan, saa uuden tehtävän. Sinilaakson koirahotelli tarvitsee kipeästi apua juhannukseksi, sillä juhlan takia koiria riittää talon täydeltä. Hotellin omistaja on loukannut kätensä, joten koiraklubi kutsutaan paikalle. 
Vilma, Jonna ja Laura päättävät ottaa tehtävän vastaan, vaikka onkin juhannus. Kesäyöt koirahotellin aitassa kuulostaa oikeastaan aika täydelliseltä juhannukselta, etenkin kun he saavat viettää päivät koirien kanssa.
Kaikkean romanttisin ja rauhallisin juhannuksesta ei kuitenkaan tule, sillä perheellä tuntuu olevan aika paljon ongelmia, ja sitten lähistöllä alkaa tapahtua murtoja.
"Koira nosti tylppää kuonoaan kohti ilmavirtaa ja antoi tuulen pyöritellä korviaan. Koira käyttäytyi, kuin se olisi aina istunut pyörän kyydissä. Ehkä se olikin."s.67
Vilma ja Hurttien Hilton on toinen osa Vilman koiraklubi -sarjasta.
Tällä kertaa tarinaan mahtuu paljon koiria, monen rotuisia ja luonteisia, sillä onhan tapahtumapaikka täyteen myyty koirahotelli. Tässä toisessa osassa pääroolin saavat kuitenkin Hovawartit. Jokaisessa sarjan osassa kun tutustutaan tarkemmin aina yhteen rotuun. Pelastuskoiratoiminnastakin puhutaan, ja sitä esitellään lukijalle jonkin verran. 

Kesäinen juhannustunnelma täyttää tytöt suurilla odotuksilla. Romantiikkaakin kaivataan, mutta loppujen lopuksi päivät ovat työntäyteisiä ja kesäsateen kastamia. Mukaan mahtuu kuitenkin myös hitusen ihastumista, mutta sitäkin enemmän draamaa ja jännitystä. 


Vilma ja hurttien hilton
Tammi, 1997
Kannen kuva: Pentti Kareinen
s.208

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Päivi Romppainen: Vilman koiraklubi

 

Vilma haluaa oman koiran, mutta äiti ei suostu. Kesä ilman koiria kuulostaa kamalalta. Niinpä Vilma keksii idean, jossa voi yhdistää huvin ja hyödyn. Hän perustaa ystäviensä kanssa koiraklubin, jossa he maksusta hoitavat tai lenkkeilyttävät asiakkaidensa koiria. He onnistuvatkin saamaan asiakkaan, ja pian he hoitavat ihania partacollieita. Tytöt kuitenkin huomaavat jotakin omituista koirien ja omistajan väleissä. He alkavat tutkia asiaa ja päätyvät mysteerin jäljille.

Vilman koiraklubi aloittaa Vilman koiraklubi -sarjan.
Luin tätäkin koirasarjaa lapsena, mutta mitään muistikuvia tästä ei ollut. Päätinpä ottaa sarjan nyt uusintalukuun. Tämä kirja on kirjoitettu jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten, mutta on edelleen mielestäni toimiva nuortenkirja koirafaneille.

Sarjan jokaisessa osassa keskitytään johonkin tiettyyn koirarotuun, josta sitten kerrotaan enemmän, vaikka kirjassa esiintyisi muitakin rotuja. Tässä ensimmäisessä osassa pääroolin saa partacolliet.

Kirjassa on runsaasti koirajuttuja, mutta mukaan mahtuu myös jännitystä ja arkea. Tyttöjen erilaisia luonteita kuvataan, ja heidän perhesuhteitaankin sivutaan. Hiukan ihastumistakin heitetään sekaan. Nopealukuinen kirja tarjoaa mukavan kesäisen tarinan ihanine koirineen. Mysteeri kulkee kivasti mukana läpi kirjan, ja lopussa onkin luvassa varsin hurjia tilanteita.


Vilman koiraklubi
SAGA egmont, 2020
Ilmestynyt aiemmin Tammen julkaisemana, 1996
Lukija: Sanna-Kaisa Saari

torstai 13. kesäkuuta 2024

Saana Saarinen: Siirtolapuutarhan varjoissa

 

Toimittaja Viola Glas on tekemässä juttua siirtolapuutarhan 60-vuotis juhlista, kun yhdestä mökeistä löydetään ruumis. Poliisit tutkivat asiaa, mutta Violakaan ei malta pysyä sivussa. Hän tapaa uusia ihmisiä, sekä vanhoja tuttuja kesäisissä puutarhoissa, eikä välty kuulemasta miten tapauksen tutkinta etenee. 
"Hänen olisi vaikea kirjoittaa muuta kuin ylistäviä lausuntoja sellaisesta siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtajasta, joka tarjosi lounaalla uusia perunoita ja itse tehtyä aiolia. Viola huokaisi syvään ja antautui lempipuuhaansa syömiseen."s.33
Siirtolapuutarhan varjoissa aloittaa Viola Glas -dekkaritrilogian.

Tämä on ihanan kesäinen kirja, juuri sopiva dekkari kesäkuukausina luettavaksi. Siirtolapuutarhamiljöö kukkineen, kesäherkkuineen ja illanistujaisineen piirtävät eteen kauniit kesäpäivät. Murhakin tapahtuu ja sitä tutkitaan. Viola tietysti on aina sattumalta oikeaan aikaan paikalla ja saa urkittua monenmoista tietoa. Dekkariosuus on melko lempeää, ja syödä muistetaan hyvin, kamalista tapahtumista huolimatta. 

Siirtolapuutarhan varjoissa on kevyttä ja nopeaa luettavaa, joka tarjoaa mukavan tarinan ilman sen kummempia isoja teemoja. Minua tosin kummastutti tapa kertoa Violan menneisyydestä niin, että läpi kirjan tuntui siltä kuin olisi aloittanut sarjan lukemisen keskeltä. Vähän väliä oli sellainen tunne, että olisi pitänyt tietää enemmän asioista joista kirjassa vain vihjailtiin. Jouduin jopa tarkistamaan, etten ollut ymmärtänyt mitään väärin ja kirja tosiaan aloittaa Viola Glas -sarjan.


Siirtolapuutarhan varjoissa
Luovinet, 2010
Ulkoasu: Kati Tiirikainen
s.300

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Marie Bengts: Murha muotinäytöksessä

 

Ompelijatar Hannah Lönn palaa Tukholmaan, ja saa töitä kuuluisalta muotisuunnittelijalta. Tosin työ on kaikkea muuta kuin hohdokasta suunnittelua. Hän joutuu ompelemaan päivästä toiseen samanlaisia viittoja muotinäytökseen. Rutiininomaisen työn keskeyttää murha, jonka tutkintaa Hannah päätyy auttamaan. 
"Viittoihin liittyvä salamyhkäisyys sai lisäksi suorastaan naurettavat mittasuhteet. Sen sijaan, että olisi saanut työskennellä tavaratalon isossa ateljeessa, Hannah joutui ompelemaan pienessä kaksiossaan."s.12
Murha muotinäytöksessä on toinen osa 50-luvulle sijoittuvasta Hannah Lönn -dekkarisarjasta.
Ensimmäisen osan kaunis maalaismiljöö on nyt jäänyt taakse, kun Hannah on palannut kesälomaltaan Tukholman syksyyn. Kiinnostavan miljöön tarjoaa kuitenkin myös Tukholma ja muotimaailma, johon kirjan juoni hyvin vahvasti sijoittuu.

Hannahin työstä ompelijattarena, sekä hänen unelmastaan tulla vakavasti otettavaksi suunnittelijaksi puhutaan paljon. Tämän kirjan juoni pyörii muutenkin paljon muotipiireissä, sillä nimensä mukaan murhakin tapahtuu muotinäytöksessä. 

Juoni etenee verkkaisesti, eikä hurjaa toimintaa juurikaan ole. Muutenkin kirja on sellainen leppoisa dekkari, jossa murhilla ja kauheuksilla ei mässäillä. Minulle tämän sarjan kirjat ovat vähän siinä ja siinä, että tuntuvatko ne jo liian pitkitetyiltä tapahtumien vähäisyyteen nähden, mutta jotenkin tämä toinen osa tuntui etenevän sujuvammin kuin ensimmäinen. Tietysti osa syy tähän oli 50-luvun muotimaailma, joka kiinnosti. 

Aion lukea myös sarjan kolmannen osan, sillä hyvin verkkaisesta tyylistään huolimatta näiden tarinoiden kautta on mukava matkata 50-luvulle.


Murha muotinäytöksessä, (Döden klär i domino, 2019)
Bazar, 2020
Suom. Katariina Kallio
s.413

perjantai 7. kesäkuuta 2024

Tittamari Marttinen: Toinen sadetta, toinen tuulta

 

Jannico tapaa Jessan. Ajatukset Jessasta täyttävät heti hänen elämänsä. Hän on rakastaunut Jessaan, joka ei ota rakkautta vastaan noin vain. Jessalla on ongelmia, jotka hiipivät osittain myös Jannicon elämään. Jannico haluaa auttaa, mutta helppoa se ei ole, eikä välttämättä edes mahdollista. Sitten Jannicon elämään tulee muutakin, unelmien työ. Jannico saa elää vapaammin fantasiaelämäänsä Jannicana. Pikkuhiljaa on helpompi olla avoimesti androgyyni, sekä Jannico, että Jannica.

Toinen sadetta, toinen tuulta on on säeromaanimuotoon kirjoitetun Rakkausmyrsky -trilogian toinen, itsenäinen osa.
En ole aiemmin ollut erityisen innostunut tai kiinnostunut säeromaaneista, mutta näiden rakkausmyrsky -sarjan kirjojen parissa olen viimein innostunut. Tämän sarjan kirjoja ei tosiaan tarvitse lukea järjestyksessä, sillä hahmot ja tarinat ovat aivan erit. 

Tässä kirjassa ei ole sitä perinteistä "tyttö tapaa pojan ja he elävät onnellisena loppuun asti" -tarinaa, vaan sellainen raikas tarina ihmisistä, jotka haluavat elää rauhassa omannäköistä elämää. Tarina kahden hyvin erilaisen persoonan yhteentörmäyksestä, rakkaudesta ja draamasta. 

Pidin kaikesta tässä kirjassa! Tämä oli sellainen räväkkä ja vauhdikas. Kirjan loppu oli myös ihana, yllättävä. Päähenkilö Jannico on lempeä, herkkä ja rakastava persoona, jonka tarinaa on ilo lukea. 


Toinen sadetta, toinen tuulta
KVALITI, 2024
s.220
Arvostelukappale

keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

JP Koskinen: Hautakello

 

Axel Svart on taideopiskelija, joka tapaa upean Helenin vuonna 1888. Axel ja Helene rakastuvat, yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan. Mutta sitten helen sairastuu ja kuolee. Axel ei ole valmis luopumaan rakkaudestaan. Niinpä he päättävät Helenin veljen kanssa kokeilla jotakin hyvin äärimmäistä. He ottavat käyttöön Axelin hallussa olevat lääkeaineet, joiden on tarkoitus herättää kuollut henkiin. 
Axel päätyy taiteensa perässä Lontooseen, jossa hänen uusi oppi-isänsä mestari Sickert järjestää näyttelyn. Mitä merkillisimpiä asioita alkaa tapahtua. Axel alkaa saada tietoonsa asioita lapsuudestaan, ja monista asioista, joiden todenperäisyyttä on vaikea uskoa. Sitten Lontoossa alkaa tapahtua kamalia. Joku tappaa nuoria naisia. Miten kaikki kamaluudet liittyvät Axeliin, ja kuinka käy Helenin?
"-Ajattelen vain parastasi. Peloista pääsee eroon parhaiten kohtaamalla ne. Ikävä sanoa, mutta sinä pelkäät yhä tuota Steinia, eikö niin?"s.41
Hautakello on synkkä ja karmiva kauhukirja. 
Melko lyhyihin lukuihin jaettu kirja tarjoilee hurjan määrän koukkuja, joiden jälkeen on aina luettava ehkä vielä yksi luku. 

Kirjassa kuljetaan Suomessa, Lontoossa ja Pariisissa. Taidepiireissä, vaikka taidetta ja sen luomista kuvataankin melko vähän. Pääpaino on kaikessa karmivassa, vihjailussa, epäilyissä ja salaisuukissa. Juoni kätkee sisäänsä spiritismiä, kuoleman jälkeistä elämää ja menneiden kaivelua yhdistettynä oikeisiin historiallisiin tapahtumiin. Esimerkiksi viiltäjä Jack saa kirjassa suuren roolin. Tällaisista kytköksistä oikeaan historiaan, mielikuvituksellisilla koukuilla pidän kovasti kirjoissa.

Kirja tarjosi yllätyksiä aivan loppuun saakka, eikä karmiva ja epätietoinen tunnelma väistynyt. Kirjan lukeminen oli melkoista vuoristorataa. Koukuttavia tilanteita oli paljon, mutta silti välillä ei edetty juuri lainkaan. Lopussa taas tunnelma oli lähes hengästyttävä, kun odotti sitä viimeistä karmaisevaa ratkaisua, epätietoisena siitä, miten kaikki tulee päättymään. 


Hautakello
Haamu, 2024
Kansikuva: Nalle Mielonen
Teos on ilmestynyt sähköisessä muodossa 2019(osissa) Storytel Originalin julkaisemana
s.273
Arvostelukappale