sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi


Toimittaja Vatanen on työmatkalla työkaverinsa kanssa. Matkalla he törmäävät autollaan pieneen jäniksenpoikaseen. Vatanen ryntää metsään etsimään haavoittunutta jänistä. Tästä alkaa Vatasen uusi elämä. Hän on kyllästynyt vanhaan mitäänsanomattomaan ja tylsään elämäänsä, nalkuttavan vaimonsa kanssa.
Kirjassa seurataan Vatasen ja hänen uuden ystävänsä jäniksen seikkailuja ympäri Suomea ja hiukan ulkomaillakin.

Jäniksen vuosi on ollut jo kauan lukulistallani, mutta en ole aikaisemmin vain innostunut aloittamaan kirjaa. Nyt viimein luin tämän tunnetun kirjan, jonka lukemiseen ei paljon aikaa mennyt. Jäniksen vuosi on aika lyhyt ja kevyt, mutta täynnä tapahtumia. Kirja vaan menee eteenpäin tapahtumasta toiseen, ilman sen suurempia pohdiskeluja.
Vatanen on päähenkilö, joka on hyvin päättäväinen ja osaa tehdä käsillään yhtä sun toista. Vatanen jää kuitenkin jotenkin etäiseksi itselleni. Lukiessani päähäni syttyi kysymys miksi? Miksi Vatanen päättää luopua normaalista elämästään? Miten hän päätyy päätöksiin joita matkallaan tekee, niin että niiden eteen kannattaa nähdä niin paljon vaivaa, kuin Vatanen näkee? Asiat eivät oikein selviä kirjassa, kaikki vaan tapahtuu. Aluksi Vatasesta sai pehmon kuvan, mutta kirjan edetessä huomaa, hyvin miehekkään ja kovankin puolen hänessä.
Kirjan äärellä on kuitenkin helppo heittää muut ajatukset pois ja jos ei mieti liikaa, että kaikelle pitäisi olla jokin syy, on tarina oikein hyvä. Kirjassa on hauskoja kohtauksia, mutta myös hieman surullisempia, vaikkei missään vaiheessa minulle ainakaan tullut kovin surullista oloa lukemastani.
Kirjasta tehdyn elokuvan olen nähnyt useampaankin kertaan, mutta viime kerrasta on jo niin paljon aikaa, etten oikeen enää muista, kuin satunnaisia kohtauksia, joten en voi kirjan tapahtumia siihen verrata.


Jäniksen vuosi
WSOY, 1975
s.190
Kansi: Seppo Polameri

maanantai 17. helmikuuta 2014

Haastevastauksia

Sain haasteen Jos vaikka lukisi... bogin Anulta. Kiitos paljon. :) 

Mikä kirja palaa mieleesi säännöllisin väliajoin?
Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo. Kirja teki minuun niin hyvän vaikutuksen, ettei se unohdu. :)

Minkä kirjan toivoisit mahdollisimman monen lukevan?
Ehkä jotain suomalaista. Suosittelen tällä kertaa yhtä suosikki kirjailijaani Timo Sandbergia, jolla on mielestäni todella loistava dekkari sarja. Ensimmäisen osan nimi on Kihokki.

Kenen kirjahahmon kanssa haluaisit olla parhaita kavereita tai kenen haluaisit olla poikaystäväsi/miehesi?

Voisin olla parhaita kavereita Himoshoppaaja kirjojen päähenkilön Beckyn kämppiksen Suzen kanssa, hänen kanssaan ei varmaan olisi tylsää.
 
Mikä on vakavin kirja, jonka olet lukenut?

Vakavin kirja voisi olla Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Siinä kirjassa ei hirveästi ilonhetkiä ollut ja päähenkilön ajatukset olivat vakavia.
 
Mikä kirja kuvaa sinua parhaiten lukijana?

Outi Pakkasen dekkarit kuvaavat todella hyvin tyyliäni, mutta toisaalta taas pidän myös kirjoista joissa nautiskellaan teetä suurissa kartanoissa tai esimerkiksi nälkäpeli -trilogiasta, joten tätä on kyllä todella vaikea päättää, kun pidän monen tyylisistä kirjoista.
 
Mikä on noloin kirja, jonka olet lukenut?

Ensimmäisenä tulee mieleen Ros Asquithin Skitsot veke kirja, jonka pikkuveljeni toi minulle kirjaston poistomyynnistä. Kirja oli eräänlainen sanakirja. Luin pätkän kirjasta pikkuveljelleni, joka vain hihitti hölmösti selitettyjä sanoja, joita olivat esimerkiksi penis ja finni.
 
Oletko lukenut kirjan, jota vanhempasi tai isovanhempasi ovat suositelleet? Minkä ja mitä pidit?

Kyselen vanhemmiltani todella usein kirja ideoita ja lainaan suurimman osan kirjoista joita luen heidän mahtavasta kirjavalikoimastaan. Yleensä pidän heidän suosittelemistaan kirjoista.
 
Ketkä ovat 3 lempikirjailijaasi ja miksi? 

1.Carlos Ruiz Zafón, Zafonin kirjat Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki on on täynnä salaperäisiä mysteerejä, sumuisia kujia ja karmivia hahmoja. Surulliset, mutta salaperäiset tarinat ovat kirjoitettu todella upeasti.
2.Outi Pakkanen, Pakkasen kirjoissa pääsen aina tunnelmaan mukaan. Kirjoitustapa on todella uskottava ja hahmoihin tutustutaan hyvin. Rikos ei ole kirjassa pääasia, vaan kaikki muu ympärillä tapahtuva.
3.Anna-Leena Härkönen, Vaikka aiheet vaihtelevat kirjoissa, saa Härkönen kaiken kuulostamaan hyvältä. Härkösen kirjat ovat kevyitä ja nopeasti luettavia, mutta silti täynnä tunteita ja vaikeitakin asioita.
 
Varhaisin kirjamuistosi?

Ensimmäisiä jotka muistan hyvin on Eric Hillin Puppe kirjat, joita minulle luettiin pienenä ja joissa oli kivoja luukkuja joiden alle sai kurkkia. :D
 
Minkä kirjan olet aina halunnut lukea, mutta et ole lukenut vielä?

En varmaan ihan aina, mutta kauan kuitenkin olen halunnut lukea Astrid Lindgrenin Ronja ryövärintyttären. Tein juuri TBR 100 listani ja tämä satu löytyy sieltä, joten eiköhän se pian tule luettua.

Haaste ei tällä kertaa lähde eteenpäin, kun olen sen jo niin monessa blogissa nähnyt, mutta jos joku on välistä jäänyt voi tietysti vastailla. :) 

tiistai 11. helmikuuta 2014

Mario Puzo: Kummisetä


Kummisetä kertoo Don Corleonen perheestä. Don Corleon on yksi suurimmista mafian johtajista Amerikassa.

Mafia on minulle melko tuntematonta aluetta, en ole seurannut tarkoituksella mafiasta kertovia sarjoja, tai lukenut kirjoja. Joissakin ohjelmissa tai kirjoissa on voinut olla pieni ripaus mafia juttuja joukossa, mutta nyt halusin päästä aiheeseen kunnolla. Kummisetä on ystäväni yksi lempi elokuvista, joten päätin lukea kirjan, jonka pohjalta elokuva on tehty.
Lainasin kirjan vanhemmiltani ja se lojui hyllyssä odottamassa aika kauan. Kun viimein tartuin kirjaan, luin sen hyvällä mielellä loppuun saakka. Kummisetä oli parempi, kuin odotin. Don Corleone oli mielenkiintoinen ihminen. Raaka johtaja, mutta niin uskollinen ystävilleen ja perheelleen.
Corleonen perheen lisäksi kirjassa seurataan muidenkin hahmojen elämää. Kaikki hahmot kuitenkin liittyvät jollain taavoin Don Corleoneen tai johonkin muuhun hänen perheenjäseneen. Nämä muista ihmisistä kertovat kohdat olivat loistava osa kirjaa. Mielenkiinto pysyy minulla hyvin yllä, kun saan tutustua moneen hahmoon. Jossain kirjoissa liiallisen henkilömäärä on ärsyttävä, mutta Kummisedässä se ei haitannut, sillä se oli välttämätön osa kirjaa. Mafia perheen täytyy tuntea runsaasti erilaisia ihmisiä, eikä tälläista kuvaa välttämättä saisi ilman monien ihmisten esittelemistä. Oma lenpihahmoni on yksi Donin kolmesta pojasta Michael.
Kummisedässä seurataan mafia perheen eloa monen vuoden ajan. Monenlaista ehtii tapahtumaan ja Don Corleonen lapsuuteenkin päästään kurkistamaan tarinassa, jossa kerrotaan miten Donista tuli Don.
Kummisetä kertoo 1940-1950 -luvun New Yorkista. Kirjassa kuritetaan vaimoja, jos he tekevät miestensä mielestä jotakin väärää, kiristetään, petetään ja tapetaan. Kaikki tämä tehdään aina, jonkun Donin läheisen takia. Taisteluiden ohella tapahtui monia surulisia asioita, mutta olishan se odotettavissa, ettei Corleonenkaan perhe voi selvitä taistelusta ilman menetyksiä.


Kummisetä, (The Godfather, 1969)
WSOY
Suom. Pekka Hakala
s.489