tiistai 30. huhtikuuta 2019

Katherine Pancol: Mimmit 1


Ranskalaisnaiset valloittavat maailmaa kukin omassa sopessaan. Kirjan monien hahmojen mukana päästään Ranskan kaupunkeihin, sekä maaseudulle, New Yorkiin ja Lontooseen. Vilauksina nähdään myös muutama muu paikka. Rakkaus, unelmat ja niiden saavuttaminen, sekä monimutkaiset perhesuhteet täyttävät kirjan henkilöiden elämät. Onneksi kaikilla on joku johon turvautua, sillä tukea nämä naiset välillä kaipaavat elämässään.

Mimmit 1 on ensimmäinen osa Pancolin Mimmit -trilogiasta.
Kirjassa päästään kuulemaan Pancolin aiemmasta trilogiasta tuttujen hahmojen kuulumisia. Etenkin Hortensen kuulumisia odotin innolla ja niitä kuultiinkin heti kirjan alussa, mutta aika lyhyesti. Vanhat tutut eivät saaneet kovin paljon tilaa tästä kirjasta, sillä nyt on uusien hahmojen aika. Alkuun päähenkilö Stella ei vaikuttanut lainkaan kiinnostavalta. Onneksi asia muuttui nopeasti, sillä lähes koko kirja on varattu hänen elämästään kertoville osuuksille. Stellan elämästä alkaakin paljastua hurjia ja kamalia asioita ja juoni muuttuu nopeasti synkäksi ja aiheeltaan raskaaksi. Kovinkaan paljon ei aiheesta voi kertoa paljastamatta kirjan salaisuuksia, joten kerron vain, että aihe on rankka ja se on vahvan naisen selviytymistarina. Mutta niinhän nämä Pancolin kirjat taitavat muutenkin olla täynnä vahvoja naisia, joiden on selvittävä hirveistä asioista.

Alkukankeudesta huolimatta jäin koukkuun Stellan tarinaan, joka jäi pelottavaan kohtaan. Vielä taitaa olla aika paljon selvittämättä. Sitä paitsi, kirjassa selvisi taas niin kutkuttavia asioita myös vanhoihin tuttuihin liittyen, että tapahtumia riittää varmasti myös kahteen seuraavaan osaan.

Lue myös: Krokotiilin keltaiset silmätKilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin.


Mimmit 1, (Muchachas, 2014)
Bazar, 2014
Suom. Lotta Toivanen
Kansi: Satu Kontinen
s. 360

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kiera Cass: Valinta


Eletään neljännen maailmansodan jälkeisessä ajassa, Yhdysvalloissa, jolla on uusi nimi, Illéa. Nimen lisäksi moni muukin asia on muuttunut. Maata hallitsee kuningas, ja asukkaat on jaoteltu numeroittain kasteihin, jotka määräävät heidän ammattinsa, asemansa ja varallisuutensa. Toki kasteissa on mahdollisuus nousta, mutta helppoa se ei ole. America Singer on numero viisi, mutta hän saa loistavan mahdollisuuden nousta nopeasti ylöspäin, jopa tulevaksi kuningattareksi. Maassa järjestetään Valinta, jossa etsitään asukkaista prinssille sopivaa vaimoa. America päätyy Valinna kautta linnaan, jossa ei ole helppoa, sillä hän on jo löytänyt elämänsä rakkauden, eikä hän kaipaa elämäänsä draamaa ja rikkauksia, hän pärjää vähemmälläkin.

Valinta on Valinta -sarjan ensimmäinen osa.
Olin kirjan alusta asti täysin koukussa. Valinta vie lukijan maailmaan, joka on hyvin suunniteltu ja jossa yksityiskohdat historiasta ja nykyelämästä vangitsevat huomion. Kirjassa eletään siis nykyaikaamme paljon edellä, mutta kirjailijan on luonut maailman, joka ei ole ennalta arvattava. Esimerkiksi teknologia ja robotit eivät ole vallanneet lisää tilaa, vaan päinvastoin teknologia tuntuu vähentyneen lähes olemattomiin.

Valinta on helppolukuinen ja se etenee kevyesti. America on kohtuu hyväosainen omassa kastissaan, mutta ei hänenkään perheellään helppoa ole. Kirjassa myös esitellään huomattavasti alempiarvoisia, joilla ei ole juuri mitään. Sen jälkeen lukija viskataan linnaan kaiken pukuloiston ja herkkuruokien äärelle ja näin luodaan pohdittavaa Illéan toimivuudesta ja tasa-arvosta, jota ei ole.

Kaiken mielenkiintoisen ja upean keskelle on toki kirjoitettu myös kolmiodraama, joka ei oikein iskenyt. Mutta vaikka varsinainen kolmiodraama ei ollut tässä nyt se kovin kiinnostava asia, jäi ainakin minulle ahdistava tunne seuraavaa kirjaa kohtaan. Voiko kolmiodraama tuoda mukanaan jotakin karmivaa, sillä itse en ainakaan haluaisi suututtaa niin vaikutuisvaltaisia ihmisiä, kuin America rakkaudenhuumassaan taitaa suututtaa.

Sarjan lukeminen jatkuu ehdottomasti, aivan loistava nuortensarja jälleen.


Valinta, (The Selection, 2012)
Pen & Paper, 2016
Suom. Laura Haavisto
s. 339

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Antti Tuomainen: Parantaja


Tulevaisuuden Helsinki kamppailee ilmastonmuutoksen kourissa, niin kuin koko maailma. Elämä kaupungissa on kamalaa. Väkivalta ja pelko ovat koko ajan läsnä. Poliiseista ei juurikaan ole enää apua, ja uudet vartiointiliikkeet ovat väkivaltaisia ja ahneita.
Runoilija Tapani Lehtinen on huolissaan. Hänen vaimostaan Johannasta ei ole kuulunut mitään moneen tuntiin. Jotakin on selvästi sattunut ja Tapani aikoo selvittää mitä. Apua on vaikea saada. Ihmiset ovat menettäneet suurimman osan elämänhalustaan ja kaikki tuntuu turhalta. Kadonneita on niin paljon, ettei poliiseja kiinnosta yhden etsiminen.
Tapanilla on johtolanka, Johanna on tehnyt lehteä varten tutkimusta Parantaja nimimerkkiä käyttävästä murhaajasta.

Odotin Parantajalta paljon. Ilmastonmuutoksen runtelemiin maailmoihin on aina mielenkiintoista päästä kurkistamaan, ja saada siitä samalla itselleen lisää motivaatiota tehdä kaikkensa sen estämiseksi. Parantajassa olikin karu ja hyvin luotu tulevaisuuden Helsinki, jonka kaikista yksityiskohdista oli mielenkiintoista lukea. Tämä ympäristö ja maailma olikin kirjassa ehdottomasti parasta. Karuuden tunnetta lisättiin kirjassa sijoittamalla tapahtumat jouluun.

Itse juoni, jossa Tapani etsi rakasta vaimoaan, selvitellen kaikenlaisia salaisuuksia, ei sitten ollut tähän ympäristöön verrattuna niin loistokas. Toisaalta se toi kirjaan kuitenkin mukavan vastapainon. Koko maailma on kaaoksen vallassa, mutta oma rakas on kuitenkin oma rakas ja häntä etsitään, vaikka kaikki olisivat sitä vastaan ja vaikka se tuntuisi lähes mahdottomalta.

Tapanista en oikein saanut otetta. Hän tuntui jotenkin valjulta tyypiltä. Hän kulki sinne tänne ja ei oikein saanut mitään aikaiseksi. Onneksi apujoukot olivat kiehtovampia ja tarttuivat toimeen hitusen ryhdikkäämmin. Ainakin Tapanin taksikuski, joka olikin kirjan ryhdikkäin ja osaavin hahmo.


Parantaja
Helsinki-kirjat, 2011
Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen
s. 223

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Henry Aho: Ukko ja Hyrrä


Lauri Viljanen on satavuotias ukko, joka elelee pienessä kotitalossaan Luusinloukolla, seuranaan Hyrrä-kissa. Lauri päättää aikansa kuluksi kertoa elämäntarinansa Hyrrälle, joka onkin hyvä kuuntelija. Kerrottavaa Laurilla on paljon, onhan hän syntynyt jo vuonna 1915 ja ehtinyt nähdä ja kokea pitkän elämänsä aikana vaikka mitä. Kerrottavaa on sodista, maalaiselämästä ja ulkomaanmatkoista.

Ukko ja Hyrrä on rauhallinen kirja, vaikka tapahtumia riittää ja välillä meno menee hurjaksi. Lauri on kuitenkin jo vanha mies, joten kerronta on pätkittäistä ja rauhallista. Välillä on otettava nokosia ja katseltava Hyrrän mieliksi Avaraa luontoa telkkarista. Ei Laurin elämä sattumuksineen kovin yksitoikkoiselta vaikuta vieläkään, vaikka arki koostuukin mukavista rutiineista.

Kirja on tarinaltaan monipuolinen. Laurin elämään mahtuu iloja ja suruja, omituisia sattumuksia ja seikkailuja. Tarina etenee sopivissa pätkissä, eikä yksittäisiin muistoihin pysähdytä liian pitkiksi ajoiksi. Lauri ehtii olemaan mukana monessa historian tapahtumassa, yleensä nämä tapaukset ovat hauskoja, vaikka liittyisivätkin kamaliin asioihin, kuten sotiin.

Kirja oli hyvä. Se oli mukava, tunnelmallinen, hauska, surullinen, haikea, välillä jopa räväkkä ja vauhdikas. Laurin kerronta oli aidon tuntuista. Tunnelmaan pääsemiseen auttoi loistavasti lyhyet kerronnat Laurin nykyisestä elämästä, ja ihanasta Hyrrästä. Loppua kohden Laurin elämä pyöri tosin omaan makuuni turhan paljon alkoholin ja tupakan ympärillä. Ei minua se olisi häirinnyt lainkaan, ellei hän olisi sattunut viinapäissään olemaan ilkeä Hyrrälle.

Lue myös toisesta satavuotiaasta: Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi


Ukko ja Hyrrä
Reuna, 2016
Kansi ja taitto: Gravision
s. 460

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Mari Jungstedt: Pimeys keskellämme


Gotlannissa on meneillään paljon kesätapahtumia, ja väkeä riittää. Almedal-viikko, sekä Gotland runt -purjehduskisa, tuovat mukanaan väkeä ympäri maata. Kesken parasta kesäsesonkia rannalta löydetään murhattu mies. Väkivaltaa on käytetty reilusti, ja ruumiin asettelu viittaa siihen, että murhaajalla on jotakin sanottavaa. Komisario Anders Knutas, joka jälleen kamppailee murheellisten yksityisasioidensa parissa, ryhtyy selvittämään tapausta vauhdilla kollegoidensa kanssa. Mutta ehtivätkö he saada murhaajan kiinni, ennen kuin joku muu joutuu hänen uhrikseen.

Pimeys keskellämme on neljästoista osa Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Murhaa selvittelee poliisien ohella tälläkin kertaa Johan berg, toimittaja joka tuntuu välillä löytävän enemmän johtolankoja, kuin poliisit. Tässäkin kirjassa hän pääsi kuvaajansa kanssa erilaisten sattumusten kautta johtolankojen jäljille. Oli kyllä hyvä, että muutamassa sarjan osassa Johan pysyi hiukan poissa, jotta nyt hänen saavutuksensa tuntuvat taas tuoreelta idealta.

Maisemia on kehuttava tämänkin osan kohdalla. Saaristo, maaseutu, lähes jokaisen pihalla kuoputtelevat kanat ja pörröiset lampaat tekevät kirjasta minulle mieluisen. Luomuviljely, purjehdus ja maalaus toivat myös kirjaan kaunista ja valoisaa tunnelmaa, vaikka kirjan juonessa oli toki surullinen kääntöpuolensakin. Nimittäin rasismi, väkivalta, kiusaaminen, alkoholismi, valehtelu ja velat pyörivät vahvasti mukana. Kaikesta kantaaottavasta tekstistä ja ikävistä aiheista huolimatta, Jungstedtin kirjoista tulee lopulta hyvä ja kesäinen  olo, niin myös tästä.


Pimeys keskellämme, (Ett mörker mitt ibland oss, 2018)
Otava, 2018
Suom. Emmi Jäkkö
s. 320

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Max Manner: Mayra


Heikki on eläkkeellä oleva entinen orkesterisellisti. Elämä kulkee omalla painollaan mukavasti, mutta ei erityisen jännittävästi. Kun Heikki yllättäen jää leskeksi, on edessä surun ja kaipauksen täyteiset päivät. Kauaa ei Heikki ehdi yksinäisyydessä elämään, kun hän jo törmää mielenkiintoiseen leskinaiseen Eevaan, ja entinen nuoruuden rakkaus Mayra ottaa myös yhteyttä.

Mayran päähenkilö on eläkeikäinen mies, joka joutuu yllättäen pois rutiininomaisesta elämästään. Hyvin pian naiset alkavat näyttää kiinnostustaan ja Heikki on hieman hämillään tilanteesta, eikä oikein osaa suhtautua asiaan, sillä kolmekymmentäviisi vuotta naimisissa on pitkä aika. Heikki vaikuttaa vietävissä olevalta tehdessään päätöksiää, mutta se sopii tähän tarinaan, sillä on ymmärrettävää olla vähän ulapalla  Heikin tilanteessa. Heikin tossumainen käytös luo kirjaan myös kiperiä tilanteita ja draamaa.

Mayran naishahmot ovatkin sitten huomattavasti päättäväisempiä, kuin Heikki. He tietävät mitä haluavat elämältään ja pistävät asiat tapahtumaan oman tahtonsa mukaan. Eeva ja Mayra ovatkin kiinnostavia hahmoja. Heillä on hyvin erilaiset taustat, mutta päättäväisyydessään he ovat yllättävän samankaltaisia.

Kirjassa on runsaasti dialogeja, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin. Hahmojen jutustellessa kirja etenee vauhdilla. Kirjassa on synkät aiheet alusta loppuun, mutta silti se on minusta enemmän rento, kuin surullinen. Tapahtumat sijoittuvat Suomen lisäksi Espanjaan, jossa nautiskellaan hyviä ruokia ja juomia, otetaan aurinkoa ja rakastetaan. Elämä heittelee Heikkiä niin vauhdikkaasti, ettei surulle lopulta ole uhrattu kirjasta paljon sivutilaa.


Mayra
Arktinen Banaani, 2017
Kansi: Asko Künnap
s. 326

torstai 11. huhtikuuta 2019

Richard Brautigan: Taimenenkalastus Amerikassa


Taimenenkalastus Amerikassa on pieni kirja, joka on täynnä lyhyitä juttuja, jotka kertovat taimenenkalastuksesta Amerikassa. Taimenenkalastus Amerikassa, vaan tarkoittaa tässä kirjassa hyvin montaa asiaa. Se voi olla ihminen, paikka, tai vain jokin muisto menneestä. Periaatteessa kirjassa mikä vaan asia voidaan korvata lauseella, taimenenkalastus Amerikassa ja lukija voi sitten itse pähkäillä. mistä ihmeestä jutussa puhutaan.

Jokinaika sitten luin Brautiganilta kirjan, Kartanon peto, ja ihastuin. Kirja oli upea ja selkeä. No... Tämä kirja oli kaukana selkeästä. Tämä oli kaikessa lyhyydessään aika vaikeaselkoinen ja välillä osa jutuista tuntui hyvinkin irrallisilta. Pidänkin itse enemmän kirjoista, joissa on selkeä tarina ja juoni, enkä niinkään tälläisistä pienistä jutuista koostuvista.

Brautigan kirjoittaa vetävästi ja tämäkin kirja tuli luettua hetkessä. Kirjassa puhutaan monista ihmisistä, joita kaikkia taitaa yhdistää se, ettei mene elämässä kovin hyvin. Leipäjonoja, alkoholismia, huoria, ja ei niin kovin vastuullisia vanhempia, vilahtelee jutuissa usein. Toki välillä puhutaan ihan oikeasta taimenenkalasuksesta Amerikassa, tai niin ainakin luulen... Mistäs minä voisin tietää, mitä kirjan kirjoittaja niitäkin kohtia kirjoittaessaan oikeasti tarkoitti.

Brautiganin kirja, Melonin mehu on edelleen lukulistalla, luulen sen olevan taas hieman yhtenäisempi tarina ja enemmän minun makuuni, kuin tämä.

Lue myös: Kartanon peto


Taimenenkalastus Amerikassa, (Trout Fishing in America, 1967)
Otava, 1974
Suom. Jarkko Laine
s. 136

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi


Anna Alessi rakastaa työtään ja pitää elämästään muutenkin, vaikka nettideittailu heittää hänen eteensä raivostuttavia ja vähintäänkin kummallisia miehiä, joista eroon pääseminen tuntuu välillä hankalalta.
Anna on noin kolmekymmentä ja elämän täyttää työ, ystävät ja koti-illat. Elämän rakkaus vielä uupuu, eikä Annalla ole parisuhteista yhtään hyviä kokemuksia. Ihmisiin luottaminen saattaa muutenkin olla vaikeaa, kun on taustalla hirveää koulukiusaamista.
Anna saa tehtäväkseen upean työprojektin, mutta tunnelma latistuu heti, kun hän huomaa joutuvansa työskentelemään entisen kouluaikojensa ihastuksen ja yhden pahimman kiusaajansa, Jamesin kanssa. Mutta kuinka ollakaan, James ei vaikuta yhtään kamalalta. Voiko vuodet olla muuttaneet miestä niin paljon?

Sinusta kaikki alkoi on chick litiä, jonka rakkaustarina on helposti arvattavissa, niin kuin yleensäkin. Eipä taida kauheasti sellaista chick litiä ollakaan, jossa olisi yllättävä rakkaustarina, ei ainakaan itselläni ole vastaan tullut. Mutta eipä näissä yleensä rakkaustarina pääosassa ole, eikä ollut tälläkään kertaa.

Sinusta kaikki alkoi on samaan aikaan viihdyttävä ja surullinen. Koulukiusaamisesta kertovat kohdat meinasivat saada tipan linssiin monesti, etenkin loppupuolella, mutta muuten kirja on hauska nettideittailukommeluksien ja hauskojen dialogien takia. Olen lukenut McFarlanelta aiemmin kirjan: Sinuun minä jäin, ja muistaakseni se oli paljon kevyempi aiheeltaan ja enemmän sellainen perus hömppä rakkaustarina, kuin tämä. Olikin mukava yllätys, että kirjailijalta löytyi tälläinenkin enemmän minun tyylinen chick lit, jossa on vakavampia aiheita.

Sivuhenkilöt olivat aika pienessä roolissa, mutta sieltäkin löytyi mielenkiintoisia hahmoja, kuten super ällöttävä Laurence ja ärsyttävästi käyttäytyvä Aggy. Anna oli ehdottomasti lempi hahmoni ja ainoa, johon saattoi osittain samaistua.


Lue myös: Sinuun minä jäin

Sinusta kaikki alkoi, (Here`s Looking At You, 2013)
HarperCollins Nordic, 2015
Suom. Anja Lindqvist
Kannen suunnittelu: Jenny Liljegren
s. 395

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Sylvain Neuvel: Heräilevät jumalat


Rose Franklin tutkii edelleen jättiläisrobottia työryhmänsä kanssa. On kulunut noin kymmenen vuotta Themis -robotin löytämisestä, eikä sen kaikki salaisuudet ole vieläkään paljastunut. Esimerkiksi kukaan ei tiedä, miksi Themis on maassa tai miksi sen kaikki osat oli piilotettuna ympäri maapalloa syvälle kaivettuna. Saako työryhmä vuosien odotuksen jälkeen asiaan selvyyden, kun maahan saapuu toinen jättiläisrobotti, vai onko robotin kuljettajat tulleet maahan pahat mielessään?

Heräilevät jumalat on toinen osa Themis-kansiot -sarjasta.
Kymmenen vuoden hyppy eteenpäin ilman, että lukijalle paljon selitellään vuosien varrella tapahtunutta, ei haitannut lainakaan. Kirja jatkaa tarinaa sujuvasti, ja suurimmat mullistukset ilmenevät haastatteluissa ja yksityisissä päiväkirjoissa. Mitään järisyttävää ei kuitenkaan ole kymmenessä vuodessa ehtinyt tapahtua. Suurimmat uutiset koskivat varmasti Rose Franklinia, jonka kohtalo jäi hurjaan kohtaan ensimmäisen osan lopussa. Myös uuden hahmon saapuminen kirjaan, heti alussa toi tuttujen hahmojen elämään uutta mielenkiintoa.

Tutut hahmot saavat jättää hyvästit turvalliselle elämälleen ja vuosien tutkimusoperaatiolle, kun he saavat pian uuden jättiläisrobotin saavuttua huomata, ettei tällä ole ystävällisiä aikeita. Heräilevät jumalat on vauhdikas ja hurja. En kuvitellut tältä kirjalta mitään tälläistä. Kirjan positiivinen ja tutkimuksien täyteinen juoni muuttui äkkiä niin hurjaksi ja vauhdikkaaksi, että huhhu. Äkkiä kirjassa vallitsikin vaarallinen, toivoton ja kalmanhajuinen tunnelma. Tätä kirjaa lukiessa ei halua pohtia, mitä tuolla jossakin avaruudessa saattaa olla...

Kirjan juoni on kekseliäs. Paljastukset ovat yllättäviä, niin kuin tapahtumatkin. Kirja etenee sujuvasti jälleen haastattelujen ja päiväkirjojen kautta monen ihmisen näkökulmasta kerrottuna. Kirjan haluaa lukea heti, saadakseen tietää kaiken, vaikka välillä juttu menee niin surulliseksi, ettei tiedä haluaako lukea ollenkaan. Odotankin jo innolla ja kauhulla mitä seuraava osa tuo tullessaan. Ehkä hivenen positiivisempaa taas?

Lue myös: Uinuvat jättiläiset


Heräilevät jumalat, (Waking Gods -Book Two of the Themis Files, 2017)
Like, 2018
Suom. Niina Kainulainen
s. 389