tiistai 28. heinäkuuta 2020

Katja Krekelä: Hurjalinna


Venkura on vasta muutama päivä sitten löytänyt majapaikan itselleen, kun hänet jälleen häädetään pois. Neiti Frikadelli on kyllästynyt omituisuuksiin, joita on alkanut tapahtua heti Venkuran saavuttua. Niimpä Venkura lähtee etsimään uutta majapaikkaa, mutta päätyykin hurjaan seikkailuun. Hän kuulee kalmiston takana olevasta Hurjalinnasta, jonne yksikään kylän asukkaista ei suostu menemään. Venkuraa tällaiset kiellot vain houkuttelevat entistä enemmän ja niinpä hän lähtee tutkimaan asiaa. Omituisiin asioihin hän sitten törmääkin ja käy hyvin selväksi, ettei häntä haluta linnaan tai sen läheisyyteen. 
"Tässä sitä taas oltiin, Venkura ajatteli. Hän katseli ympärilleen ja mietti, mihin suuntaan hänen olisi lähdettävä, kunnes totesi, ettei ollut rahtustakaan väliä kääntyisikö oikeaan vai vasempaan, kun ei tiennyt mikä oikeassa tai vasemmassa odotti."s.13
Hurjalinna on hieman synkkäsävyisempi lasten/nuorten romaani. Venkura on yksinäinen lapsi, jonka menneisyydestä ei paljasteta mitään. Hän vain jostain syystä kulkee ypöyksin. Kirjan suurena teemana toimiikin ystävystyminen ja oman paikkansa löytäminen. 

Kirja sijoittuu kuvitteelliseen Viirastuksen kaupunkiin. Paikkojen ja ihmisten nimet ovat hauskoja ja kekseliäitä. Kaupunki vaikuttaa melko synkältä ja kolkolta paikalta, vaikka siellä onkin mitä herkullisimpia karkkeja tekevä karamellikauppa, jonka sokerihiiriä olisi kiva päästä maistamaan. Kaupungin tunnelmaan on helppo päästä. Paikat on hyvin kuvailtu ja kirjasta löytyvästä kartasta on helppo tarkistaa missä mennään. 
Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin suunniteltu ja heidän luonteensa, etenkin Venkuran luonne ehtii näinkin lyhyessä kirjassa tulemaan hyvin esiin. Venkura onkin mukavan omapäinen tyttö, joka toki kehittyy viisaammaksi ja lempeämmäksi kirjan edetessä. Kaikki kirjan henkilöt eivät kuitenkaan ehdi saada suurta roolia, eikä esim Mekrin luonteesta saada vielä erityisesti otetta. 

Tässä on oivallinen kirja niille alle kouluikäisille tai jo koulun aloittaneille, jotka hinkuvat päästä tutustumaan upeaan fantasiamaailmaan. Tällä saattaa jopa saada aloittelevan lukijan kiinnostumaan fantasiasta. Kirja on nimittäin helppolukuinen, mutta kuitenkin tarpeeksi omaperäinen, monipuolinen ja hauskakin. Eikä asioita selitetä puhki, vaan lukijalle itselleen jätettään tilaa ymmärtää asioita myös itse. Tekstin lisäksi kirjasta löytyy kaunis kuvitus, jonka on tehnyt Riikka Jäntti. 

Hurjalinna
Tammi, 2015
Kuvat: Riikka Jäntti
s.174

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Cecelia Ahern: Loppusanat



Seitsemän vuotta sitten Hollyn mies Gerry kuoli. Holly oli surun murtama, mutta miehen jättämät kirjeet saivat häneen uutta eloa. Nyt Holly on jatkanut elämäänsä, löytänyt paljon uutta ja kasvanut. Kun Holly sitten osallistuu siskonsa podcastiin puhuakseen kuolemasta, ja kertoo kuulijoille miehensä kirjoittamista kirjeistä, ei hän arvaakkaan mitä saa aikaan. Pian Hollyn apua pyydetään erikoiselta taholta. Kuolemaa tekevät ihmiset pyytävät häntä auttamaan heitä kirjoittamaan kirjeita tai muuta mukavaa läheisilleen. 
"Tässä on rakastamisen ja menettämisen, takertumisen ja irti päästämisen, läheisyyden ja erkanemisen, yhteyden luomisen ja sen katkeamisen perimmäinen ongelma. kolikolla on aina kääntöpuolensa, mutta ääripäiden väliin ei jää mitään. Minun on silti löydettävä keskitie, sillä en saa enää eksyä."s.267
Holly on tuttu hahmo Cecelia Ahernin kirjasta P.S. Rakastan sinua. Nyt vuosien jälkeen Ahern kirjoitti jatkoa Hollyn tarinalle. 

Olen lukenut P.S. Rakastan sinua, mutta se ei ole parasta mitä olen Ahernilta lukenut, joten en sinänsä ole yksi niistä, jotka odottivat tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa. Toki on aina mukavaa kun Ahernilta tulee jotakin uutta, sillä yleensä pidän kaikista hänen kirjoistaan.
Loppusanat on kaunis kirja. Sen kansien väliin mahtuu paljon kuolemaa, sairautta, menetystä, rakkaista ihmisistä luopumista, muistoja, mutta myös ilon hetkiä. Kirjan ajatus on kaunis, mutta aihe surullinen, joten vaikka tyyli onkin välillä kevyttä, on kirja silti paikoitellen rankka ja itkua aiheuttava. 

Kirja alkaa koukuttavasti. Kieli on vetävää ja ihanan arkista. On helppo solahtaa takaisin teentäyteiseen arkeen ja etenkin Hollyn uusi työpaikka, ihana kirpputori on mahtava paikka. Alku on myös vauhdikas ja asiaan päästään nopeasti. 

Sitten meno hiukan lässähtää. kirjan keskivaiheilla tunsin muutaman pitkästyttävän hetken. Silloin jaariteltiin hyvin pitkästi tunteista, eikä mitenkään säväyttävästi, vaan melko tylsästi. Oli vaikea saada otetta näistä pitkistä osioista, joissa tyyli tuntui väkisin kauniisti kirjoitetulta, eikä kovin samaistuttavalta. Asioiden eteneminen myös hidastui, ja tuntui siltä, että mitään ei tapahdu.
Loppua kohden kirja taas parani. Asioita alkoi taas tapahtua ja tyyli muuttui takaisin arkiseksi ja hyvin eteneväksi. Hyvä alku ja loppu ei kuitenkaan riittänyt siihen, että kirja olisi ollut loistava. Pidin monesta asiasta, ja kauniista ideasta, mutta silti tämä oli huonointa mitä olen Ahernilta lukenut. Yleensä ennalta-arvattavuus ei haittaa, jos kirja on muuten hyvä ja kiinnostava, mutta tässä muu tarina oli liian mitäänsanomaton, joten ennalta-arvattavat kohtaukset pomppasivat liiaksi esiin ollessaan kirjan kiinnostavinta antia. 


Loppusanat, (Postscript, 2019)
Gummerus, 2020
Suom.Heidi Tihveräinen ja Lauri Sallamo
s.367

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Katy Birchall: It girl -Suosituksi yhdessä päivässä


14-vuotias Anna on juuri muuttanut isänsä kanssa Lontooseen. Hän on ehtinyt saada kaksi ystävää, mutta suosittu hän ei ole. Päinvastoin, hän tuntuu joutuvan koko ajan noloihin tilanteisiin, joiden hän uskoo karkottavan nuo ainoatkin ystävät.
Kun hän kuulee isänsä menneen kihloihin super suositun näyttelijän kanssa, on hän varma, että hänen koko elämänsä on pilalla, mutta sitten koulussa tapahtuu jotakin kummallista. Koulun suosituin poika alkaa jutella hänelle. Sitten muutkin alkavat kiinnittää huomiota häneen, sillä lehdet odottavat, että Annasta tulee uusi It girl.
"Voi luoja! Hän yritti takuulla urkkia tunteitani! Se oli kunnianhimoista. En todellakaan puhuisi niistä oman isäni kanssa. Oli tarpeeksi noloa kertoa ainoille uusille ystävilleni Jessille ja Dannylle, kuinka monella tapaa olin viime aikoina onnistunut nolaamaan itseni ja samalla myös heidät."s.17
It girl -Suosituksi yhdessä päivässä on It girl -sarjan ensimmäinen osa.
It girl on nopeasti etenevää, helposti luettavaa teinihömppää, joka on pullollaan ystävyyttä, ihastumisia, harrastuksia ja ulkonäköjuttuja. Kirja jaksoi viihdyttää minuakin, vaikken enää teini olekaan.

Kirjassa kipuillaan siitä, onko tarpeeksi suosittu, vai kenties totaalisen nolo tapaus, jonka kaverit pian hylkäisivät. Anna onkin mukavan omalaatuinen persoona, jonka seurassa ei tule tylsää. Hän on nörttityttö, joka pitää sarjakuvista, ja jonka paras kaveri on koira. Toki alussa pieniltä tuntuvat murheet kasvavat myöhemmin valtaviksi ja asiat ehtivät mennä aikalailla solmuun, ennen loppuratkaisua.
Kirja on kirjoitettu mukavan eläväiseen ja rentoon tyyliin. On huudahduksia, listoja, sähköposteja, kirjelappusia, vastaajaviestejä, ja pohdintoja, jotka kaikki on kirjoitettu rennolla tyylillä, huumoria unohtamatta. Annan ajatuksenjuoksua ja hauskoja tilanteita niin kotona kuin koulussakin oli hauska seurata. Oli myös erityisen kiva, että Annan koira, Dogi sai kirjassa niin suuren roolin.

Tällainen stressaaminen siitä onko suosittu vai ei, ei enää vuosiin ole vaivannut itseäni, siksi kirja olikin minulle huumorin täyteinen hyvän mielen kirja, mutta toki jollekin nuoremmalle koululaiselle tämä voi tuoda mukavaa vertaistukea, hauskan tarinan lisäksi.


It girl -Suosituksi yhdessä päivässä, (The It Girl, 2015)
Bazar, 2016
Suom. Eija Hirvonen
s.333

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Timo K. Mukka: Kyyhky ja unikko



Pienessä autioituvassa kylässä kaksi ihmistä kokee suuren tuskaisen rakkauden. 37-vuotias Pieti Kolström rakastuu nopeasti ja palavasti vasta rippikouluun menevään Darja Paukkuun. Suuri ikäero, ja pienen kylän nopeasti kulkevat juorut eivät tarjoa vakaata pohjaa alkavalle rakkaudelle. Mikään muukaan ei suju, ja kaksikon suhde on loppumassa, ennen kuin kunnolla ehtii alkaakaan. Rauhaisaa loppua pariskunta ei saa, vaan kaikki päättyy traagisesti.
"On totta että täällä on vain autius, mutta minne muualle olisimme menneet. Kalat ja linnut ovat kuolleet, mutta velat ja korot olisivat joka tapauksessa painaneet liikaa ja kasvattaneet sydämiin kuoren. Olin onnellinen kun tapasin sinut. Mutta sitten...me olisimme kuolleet television ja pakastekaapin välissä."s.74
Kyyhky ja unikko on kirja, jonka alku paljastaa heti miten kirjan rakkaustarina tulee päättymään. Ei ole odotettavissa onnellisuutta, tai kaunista rakkaustarinaa. Tarina on rosoinen, synkkä ja kaunistelematon. Henkilöt ovat epätäydellisiä, kiihkeitä ja inhimillisiä, kaikkine piirteineen, jotka kirja ehtii piirtää lukijan eteen sen lyhyydestä huolimatta. 

Pieti kertoo kirjan tarinan, jossa loppujen lopuksi ei tapahdu paljon mitään. Kirjan kieli on kaunista, kuvailevaa ja pohdiskelevaa. Välillä kohtaukset ovat arkisia tapahtumia Pietin elämästä, kun taas välillä arkinen kerronta keskeytyy ja tyyli muuttuu hyvin pohdiskelevaksi, jopa runolliseksi. Kirjan tapahtumat eivät kulje koko ajan ajallisesti järjestyksessä, mutta silti se ei ole sekava. 

Pidin Kyyhkystä ja unikosta. Se on kirjoitettu jo 50 vuotta sitten, mutta se on kestänyt aikaa loistavasti. Kirjan parissa ei ollut lainkaan tylsää, vaikka tapahtumia ei niin hirveästi ole. Kaunis kieli ja upea kuvailu riittivät tekemään kirjasta kiinnostavan. Lisäksi kirja tuntuu olevan täynnä tunnetta ja kiihkoa, joka välittyy lukijalle tehden lukukokemuksesta voimakkaan.


Kyyhky ja unikko
WSOY, 1970
s.116

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät



Maailmassa jyllää Lykantropia-virus, joka muuttaa tartunnan saaneet ihmissusiksi. Suojamuurit ympäröivät kaupunkeja, ja pitävät ihmissudet poissa. Vasta hetki sitten Jahtiin liittynyt aliupseerioppilas Alexander Berg saa harvinaisen tilaisuuden. Hän pääsee maineikkaan kapteeni Väinö Ollikaisen mukana etsimään ihmissusia punaiselle alueelle. Kaupungin suojamuurit jäävät taakse, täysikuu lähestyy, ilma on hyytävän kylmä ja metsä hiljainen. Yhdeksän sotilaan ryhmä jäljittää metsässä susia, mutta tilanne karkaa pian käsistä, ja Alexander saa huomata, ettei Jahdin arki ole helppoa. Nuoren miehen elämä saakin aivan uuden suunnan retken aikana. 
"Hetken Alex tunsi voimakasta vastenmielisyyttä ajatuksesta, että hänen olisi antauduttava pikimustan metsän nielaistavaksi. Hän vilkaisi toisia jääkäreitä, jotka hekin olivat alkumatkan puheliaisuutensa jälkeen hiljentyneet omiin oloihinsa. Ajattelivatko he samaa kuin hän?"s.36
Hukan perimät on itsenäinen romaani, Kuura -trilogian tutuissa maisemissa. Kirja sijoittuu aikaan ennen Kuura -trilogiaa. Tämän kirjan voi hyvin lukea, vaikka ei olisi lukenut tuota trilogiaa. Minullekaan kirjan hahmot eivät olleet tuttuja, kun olen lukenut trilogiasta vasta ensimmäisen osan. 

Hukan perimät on tunnelmaltaan hyvin synkkä. Raakoja ja surullisia kohtauksia riittää, ja vaikka jossakin taustalla välähtelee pieniä toivonkipinöitä, ei ne riitä valaisemaan tunnelmaa. Päähenkilöt kokevat ahdistavia, surullisia ja väkivaltaisia hetkiä, ja heidän surunsa ja epätoivonsa on saatu näkymään kirjassa loistavasti. Synkkyyttä osasin odottaa, sillä trilogiankaan alku ei ollut erityisen lempeä ja valoisa. 

Kirjan juoni painottuu aluksi aika paljon Jahdin kuvailuun ja sotilaiden rutiineihin. Jahdista saadaankin tietää paljon kaikkea kiinnostavaa. Alun jälkeen keskitytäänkin sitten enemmän ihmissusiin ja heidän tuntemuksiin ja ajatuksiin. Kokonaisuus on hyvä, ja juoni kiinnostaa alusta loppuun. 

Kirjan sujuvaa juonta elävöittää hyvin suunnitellut dialogit. Kaikkien hahmojen äänet on hyvin saatu esiin, eikä kaikilla ole samanlainen tapa puhua ja esittää asioita. On kiva huomata, kuinka kaikkien hahmojen persoonat nousevat esiin pikkuhiljaa kirjan edetessä. Yllätyksekseni kirjassa oli aika paljon aikuisia päähenkilöitä.


Hukan perimät
Myllylahti, 2020
Kansi: Karin Niemi
s.363
Arvostelukappale

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Saku Heinänen: Vuoden lyhyimpänä ja pisimpänä päivänä


Katri on nuori. Hänellä on koko elämä edessä, ja suuret suunnitelmat. Hän aikoo viettää enää juhannuksen kotikaupungissaan ystäviensä kanssa, ja sitten hän lähtee, jättää kaiken vanhan ja alkaa elää suurta elämäänsä ja toteuttaa unelmiaan. Kaikki suunnitelmat eivät kuitenkaan tunnu etenevän niin kuin oli tarkoitus.
Emilia on nelikymppinen nainen, joka tekee töitä valokuvaajana elättääkseen perhettään. Perhettä, joka on kaikki kaikessa. Mutta sitten hänelle tarjoutuu tilaisuus herätellä uinuvaa taiteellista puoltaan, sillä hänelle tarjotaan tilaisuutta tehdä teoksia näyttelyyn.
"Ikkunassa Emilian oma kuvajainen häilyi reunoiltaan epätarkkana tuijottaen tyhjillä silmäkuopillaan töistä palaavia ihmisiä. Jokainen piti kädessään puhelinta, omaa pientä taikapeiliään, jossa oma kirkasvärinen varjo, kaksoisolento, hohti tyyliteltynä ja tykättynä, aina valmiina kokeilemaan jotakin uutta."s.106
Vuoden lyhyimpänä ja pisimpänä päivänä kertoo kahdesta päivästä. Katrin tarina sijoittuu juhannukseen ja Emilian Lucian päivään.

Pidin tästä kirjasta. Välillä mieli tosin muuttui surumieliseksi, sillä pelkkää hilpeyttä ei tämä kirja ole. Kirja nimittäin pureutuu siihen kun nuorena on paljon suunnitelmia, ja valtavat kuvitelmat tulevaisuudesta, ja toisaalta taas siihen, kun omat unelmat onkin tavallaan syrjään siirrettyjä, perheen ja realististen töiden takia. Kirja kertoo myös uskalluksesta tehdä asioita omien unelmiensa eteen, jossittelusta ja henkisestä kasvusta. Tämä ei tosiaan ole mikään hyvän mielen chick lit -romaani, sillä näiden kahden naisen elämää kuvaillaan realistisesti, ja he todella joutuvat kokemaan elämän vaikeudet, ilman, että kaikki järjestyy heti parhainpäin.

Kirjan kieli on hyvin kuvailevaa, rikasta ja monipuolista. Tämä ei varsinaisesti ole mikään tunnissa ahmittava teos, vaikka pituus ei päätä huimaa, sillä tätä tekstiä pitää hiukan rauhallisemmin tutkiskella, että siitä saa kaiken irti. Suurimmaksi osaksi suosin kirjoja, joiden teksti on arkisempaa, ja helposti sisäistettävää, mutta välillä on ihanaa lukea tällaista kielellistä ilotulitusta, joka muistuttaa kuinka monipuolista tämä meidän kielemme onkaan.

Kirjan juoni tarjosi myös yllätyksiä, eikä se ole ennalta-arvattava. Pidin myös siitä, että tapahtumapäiviksi oli valittu juhannus ja Lucian päivä, sillä ne toivat omat lisänsä tarinaan. Myös taide sai tarpeeksi suuren roolin juonessa.


Vuoden lyhyimpänä ja pisimpänä päivänä
Tammi, 2018
Päällyksen suunnittelu: Saku Heinänen
s.252

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä


17-vuotiaalla Pinjalla on kaikki hyvin. Koenumerot kymppejä, tulevaisuus lääkiksessä, upea poikaystävä ja hyvä ystävä, kunnes eräänä päivänä hän saa tekstiviestin, joka muuttaa kaiken. Ei ole enää poikaystävää, kaveria, eikä hyviä numeroita. Pinja sulkeutuu kotiin murehtimaan elämäänsä, jolla ei enää tunnu olevan suuntaa.
Sitten äiti puuttuu asioiden kulkuun ja Pinjan elämä muuttuu yhdeksi myllerrykseksi. Kesätyöpaikka, ja kaunis Virve tuovat Pinjan elämään jotakin aivan uutta. Mutta silti Pinjasta tuntuu kuin hän sekoaisi. Hän nimittäin uskoo näkevänsä näkyjä, kun omituinen Tuulia ilmestyy kuvioihin ja väittää pinjan suonissa virtaavan metsänneidon verta.
""Siis väitätkö sä olevas joku kansanperinneolio? Joku tuulenhenki?" keskeytän hämmentyneenä. "Jestas, jos tää on mun aivojen sepitettä, niin miksen mä olis voinu keksiä homeisen Kalevalan sijaan vaikka jotain törkeän komeaa satuprinssiä.""s.52
Kaarnan kätkössä aloittaa Väkiveriset -sarjan, joka on neliosainen reaalifantasiasarja.
Kaarnan kätkössä esittelee juuri ylioppilaaksi valmistuneen Pinjan. Murheet tulevaisuudesta ja omasta seksuaalisuudesta, kiistat vanhempien kanssa ja itsensä löytäminen ovat suuria aiheita tässä kirjassa, mutta sitten mukaan on heitetty myös fantasiaa. Suomen mytologia tunkeutuu tavalliseen arkeen, ja tekee siitä entistä kiinnostavampaa.

kirjan dialogit ovat puhekieltä. Itse pidän enemmän kirjakielellä kirjoitetuista dialogeista, mutta tähän tottui nopeasti, sillä kirjan juoni veti heti mukanaan, ja dialogit sulautuivat tarinaan loistavasti ja kuljettivat sitä kiinnostavasti eteenpäin. Kaarnan kätkössä on melko lyhyt kirja, mutta riittävän pitkä esitelläkseen kaikki henkilöt hyvin. Kaikki tapahtuu kirjassa nopeasti, eikä paikoilleen jäädä jumittamaan hetkeksikään. Vauhtinsa takia juoneen mahtuu paljon mytologian olentoja ja niiden tapoja.

Tässä kirjassa oli juuri sopivasti vauhdikkaita tilanteita, mytologiaa, sekä huumoria. Monet tilanteet saivat hymyn huulille, sillä Pinja onnistuu päätymään kaheleihin tilanteisiin. Lisäksi kirjasta löytyy paljon viittauksia musiikkiin ja kirjallisuuten. Oli hauska bongailla tekstistä viittauksia tuttuihin kirjoihin ja kappaleisiin.


Kaarnan kätkössä
Myllylahti, 2017
Kansi: Karin Niemi
s.220