lauantai 31. lokakuuta 2020

Halloween -lukuhaaste (kooste)

 

Tänään loppuu Yöpöydän kirjat -blogin Niinan järjestämä ihana Halloween -lukuhaaste. Osallistuin tähän viime vuonnakin ja päätin jo silloin, että osallistun taas tänä vuonna jos tätä järjestetään ja järjestettiinhän se, joten kiitos taas kivasta haasteesta Niina. 

Viime vuonna puolet lukemistani kirjoista oli vampyyrikirjoja, joten nyt yritin lukea jotakin muuta, vaikka hyllyissä onkin paljon vampyyrikirjoja odottamassa. Pysyin hyvin suunnitelmassa, sillä vain yksi lukemistani kirjoista oli vampyyrikirja.

Tänäkin vuonna luin kahdeksan haasteeseen sopivaa kirjaa. Mielestäni luin aika monipuolisesti kaikenlaista. Tässä lukemani kirjat.


-Stephenie Meyerin ensimmäinen Twilight -kirja, Houkutus sarjakuvaversiona. Tarina on jaettu kahteen osaan. Tämä on myös suomennettu, mutta minä luin nyt englanniksi.


-Lastenkirja, jonka synkkään ja kauniiseen maailmaan uppoutuu vanhempikin lukija.


-Ihanan kesäinen ja mielikuvituksellinen jatko-osa jouluiselle Domowikille.


-Kaksi ensimmäistä osaa Siskoni on noita -kirjasarjasta. Sarja perustuu saman nimiseen tv-sarjaan. 


-Kauhuklassikko, jossa Torrancen perhe muuttaa koko pitkäksi talveksi vuoristohotelliin.


-Nuorille suunnatun Lasilapset -jännitystrilogian ensimmäinen osa.


-Dekkari, jossa lasten kurpitsajuhlassa tapahtuu murha.

Scott Ciencin: Siskoni on noita -Onnen hylkäämät



Kolme Lumottua sisarta, Phoebe, Piper ja Paige päättävät tuhota lauman demoneja ja suojella samalla ihmisiä. Kyseessä on demonien järjestämä juoni, jonka on tarkoitus tuhota Lumotut. Phoeben ex-mies, Cole, päättää auttaa naisia, mutta jotakin menee pieleen ja kaikki neljä päätyvät ajassa taaksepäin. He löytävät itsensä toisen maailmansodan aikaisesta Hollywoodista, eivätkä he tiedä kuinka päästä takaisin kotiin. 
"Phoebe kiersi lattialla lojuvat märät sanomalehdet ja kiiruhti ulos. Hänen täytyi soittaa siskoilleen ja varoittaa heitä näystään. Heillä oli viaton sivullinen pelastettavanaan, ja Georgen keskustelupätkän perusteella aikaa ei ollut hukattavana!"s.15
Perustuu Constance M. Burgen luomaan tv-sarjaan. 
Onnen hylkäämät on toinen osa Siskoni on noita -kirjasarjasta.

En tiedä pitäisikö tämän sarjan lukijalla olla jotakin tietoa Siskoni on noita -tv-sarjasta, sillä nyt kun siirryin lukemaan tätä toista osaa, oli alussa hyvin hämmentynyt olo. Jo ensimmäinen osa herätti kysymyksiä siitä pitäisikö minun tietää jo jotakin, sillä asioita ei selitetä juuri lainkaan. Tämä toinen osa olikin sitten vielä hämmentävämpi, sillä ajassa oltiin hypätty jo reilusti eteenpäin ensimmäisen osan tapahtumista, ja ilmeisesti siinä välissä oli ehtinyt tapahtua jos jonkinlaista suurta, kuten hengenvaarallisia taisteluita ja ero. Toki voi olla, että tämä on vain sarjan tyyli. Alun hämmennyksen jälkeen tämäkin kirja lähti kuljettamaan eteenpäin tarinaa, jonka juonessa pysyi hyvin mukana. 

Onnen hylkäämät ei ollut yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen osa. Lumottujen välinen rento tunnelma oli aika lailla poissa, hahmot olivat enemmänkin kärttyisiä ja puisevia kuin sellaisia vitsailevia ja hauskoja kuin aiemmassa osassa. Myös ensimmäisestä osasta tuttu arkinen tunnelma ja herkuttelu puuttui täysin. 

Tarina sinänsä oli kiinnostava, ja nopeasti luettava. Taikuuttakin oli huomattavasti enemmän ja siskot tekivät nyt enemmän yhteistyötä, ja hurjia toimintakohtauksia oli runsaasti. Suurin osa tarinasta sijoittuu vuoteen 1942 ja se tuo mukavan lisän tarinaan, vaikka sen ajan elämää ei kuvatakaan kovin tarkasti. Pieniä kiinnostavia yksityiskohtia kuitenkin ripotellaan pitkin tarinaa. 




Onnen hylkäämät, (Charmed, Luck Be a Lady, 2004)
Sanoma Magazines Finland Oy, 2005
Suom. Anu Laitila
s.206

tiistai 27. lokakuuta 2020

Agatha Christie: Kurpitsajuhla



Dekkarikirjailija rouva oliver kutsutaan lasten kurpitsajuhliin. Juhlat sujuvat iloisissa tunnelmissa, mutta niiden loputtua huomataan jotakin hirvittävää. 13-vuotias Joyce on murhattu. Tyttö on hukutettu vesiämpäriin. Rouva Oliver järkyttyy tapauksesta ja kutsuu ystävänsä Hercule Poirotin tutkimaan asiaa. Poirot päättää ryhtyä toimeen ja saapuu jälleen tutkimaan epäiltyjen synkimpiä salaisuuksia ja unohdettuja menneisyyksiä. 
"Kirjastosta kuului kimeitä huutoja ja kiihtyneitä kirkaisuja, omenien onginta oli täydessä käynnissä ja kilpailijat poistuivat paikalta tukka märkänä roiskuteltuaan melkoisia vesilammikoita."s.15
Kurpitsajuhla on ollut lukulistallani jo monena vuonna halloweenin aikaan, mutta nyt viimein ehdin lukea sen. 

Kurpitsajuhla, jälleen yksi mainio Poirot-dekkari. Lyhyeen kirjaan on onnistuttu punomaan taas koukeroiset salaisuudet, jotka eivät ole helposti arvattavissa, vaan juoni jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Katalia ihmisiä, ja menneisyyden luurankoja mahtuukin runsaasti pienen kylän taloihin. 

Juoni etenee suurimmaksi osaksi dialogein niin kuin yleensäkin näissä Christien kirjoissa. Tunnelma saadaan hyvin esiin, ja kiinnostavat halloweenperinteet tekevät juonesta entistä kiinnostavamman. Lasten kurpitsajuhlissa leikitään hauskoja leikkejä, jollaisista en ole ennen kuullutkaan, kuten rusinoiden poimiminen palavasta konjakista. 

Pikkuinen maalaiskylä ja Poirot hienoine kenkineen ja mahtavine viiksineen, mikä loistava yhdistelmä. Poirot ei ehkä ole maalla kuin kotonaan, etenkin kun tarjoiltu teekin on niin kitkerää, eikä siis tunnelmallisia tee ja marmeladihetkiä ole tarjolla. Onneksi tällaiset ikävät hetket eivät häiritse miehen terävää ajattelukykyä, vaan jälleen Poirot johdattaa lukijan läpi kiinnostavien salaisuuksien lopulta hurjaan loppuratkaisuun. 

P.S. kirjassa mainittu Suomi. :D


Kurpitsajuhla, (Hallowe`en Party, 1969)
WSOY, 1970
Suom. Anna-Liisa Laine
s.226

perjantai 23. lokakuuta 2020

Kristina Ohlsson: Lasilapset


Billie muuttaa äitinsä kanssa uuteen taloon. Billie ei ole asiasta innoissaan, sillä hän joutuu muuttamaan kauemmas ystävistään, ja uusi talokin on kummallinen. Pian talossa alkaa kaiken lisäksi tapahtua todella kummallisia ja karmivia asioita. Talo ei tunnu haluavan heidän asuvan siellä. 
Billie alkaa selvittää ystäviensä Aladdinin ja Simonan kanssa talon historiaa, joka on kaikkea muuta kuin iloinen. 
"Billie laski piirrustukset pahvilaatikon alimmaisiksi ja peitti ne muilla tavaroilla. Hän ei pitänyt siitä, että talossa oli niin ilmiselviä jälkiä edellisistä omistajista. Äiti puhui siitä, että heidän piti saada elämälleen uusi alku, mutta miten mikään voisi tuntua uudelta näin vanhassa talossa?"s.14
Lasilapset on ensimmäinen osa nuorille suunnatusta Lasilapset -jännitystrilogiasta.
Lasilapset on jännittävä ja vauhdikas aloitusosa. Billie on tässä kirjassa pääosassa, ja Aladdin ja Simona hänen tukenaan ja apunaan. ilmeisesti trilogian seuraavissa osissa Aladdin ja Simona ovat pääosassa, kukin vuorollaan. 

Billie, Aladdin ja Simona on mukavan erilainen kolmikko. Billie ehditään esittelemään hyvin ja hänen ajatuksiaan ja luennettaan ehdittiin saada tarpeeksi esiin. Aina tällaisissa lyhyissä nuortenkirjoissa ei ehditä tutustumaan erityisen hyvin hahmoihin, joten olin iloinen, että nyt hahmosta sai kunnon käsityksen. 

Kirjassa on sopivasti vauhtia, hitaampia tutkimusvaiheita, joissa kuitenkin selviää uusia kiinnostavia asioita, sekä muita aiheita, jotka eivät johdata tarinaa eteenpäin, mutta tekee hahmoista uskottavia ja samaistuttavia. Kirjassa käsitellään lyhyesti esimerkiksi sitä, että Billie on menettänyt isänsä, ja nyt äiti on ehkä tavannut uuden miehen. 

Kirjassa on jännitystä, ja nuoremmista ehkä pelottaviakin kohtauksia. Lisäksi tunnelma on välillä synkkä, mutta myös mukavan kesäinen. Pieni paikkakunta, kesäiset vesisateet ja uimarannat tekivät tunnelman josta minä pidin. Kirjan etenemisestä tulee dekkarimainen olo, kun nuoret selvittelevät talon salaisuuksia. Loppu oli hyvin rakennettu ja jätti asioita sopivasti lukijan itsensä pohdittavaksi ja pääteltäväksi.


Lasilapset, (Glasbarnen, 2013)
WSOY, 2018
Suom. Pekka Marjamäki
Kansi: Sami Saramäki
s.203

tiistai 20. lokakuuta 2020

Stephen King: Hohto


Torrancen perheellä on vaikea tilanne. Perheen isä Jack on saanut potkut opettajan työstään, eikä perhe-elämäkään suju. Viina on vienyt Jackia perässään, ja vaikka hän nyt on päässyt kuiville, ei vaimo Wendy ole täysin luottavaisin mielin. 
Jack saa ystävänsä kautta vielä yhden mahdollisuuden muuttaa elämänsä suuntaa. Hän saa työpaikan Overlook hotellin talvivahtina. Hotelli on suljettuna lokakuusta-toukokuuhun ja siitä vielä monta kuukautta täysin lumen eristämänä. Jack, Wendy ja heidän pieni poikansa, Danny muuttavat hotelliin, vaikka Danny ei pidäkään ajatusta hyvänä. Dannyllä on kykyjä, joita hänen vanhempansa eivät oikein ymmärrä. Danny näkee asioita ennalta, ja välillä Wendystä tuntuu, että poika lukee hänen ajatuksensa. 
"Tuo oli se paikka jonka hän oli nähnyt lumeen hautaavassa myrskyssä, se hämärä ja kumahteleva paikka jossa joku iljettävän tuttu olento väijyi häntä loputtomilla käytävillä joiden lattiamatosta ojentui viidakko. Se paikka josta Tony oli varoittanut häntä."s.79
Hohto on kauhuklassikko, jonka lukemista olen siirtänyt pitkään. Joskus nuorempana aloitin tämän kerran, mutta jätin sen kesken heti alussa, kun kirja ei lähtenyt viemään mukanaan. Ei tämä klassikko vienyt vieläkään mukanaan, mutta päätin silti sinnikkäästi lukea sen.

Hohdon aihe on loistava. Valtava, pelottava hotelli eristyksissä kaikesta, lumimyrskyt ja omituiset tapahtumat kuulostavat kauhistuttavan kiinnostavilta. Mutta vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava tahansa, ei tämän kirjan toteutus toiminut minun kohdallani lainkaan.

Hohto alkaa kiinnostavasti ja ensimmäiset neljäkymmentä sivua olin koukussa. Torrancen perhe esitellään ja kaikki vaikuttaa siltä, että edessä on karmia tarina. Sitten alkaakin saman asian toistaminen, jaarittelu, asian vierestä puhuminen ja pitkästyttävä matka kohti loppua, jonka toivoisi koittavan monta sataa sivua aikaisemmin. Kirjasta olisi voinut jättää vaikka puolet pois, eikä silti olisi menetetty mitään. 

kirjan viimeiset sata sivua sisälsi suurinpiirtein kaiken toiminnan ja silloin olin taas innolla mukana tarinassa, mutta ei se kyllä pelastanut lukukokemusta, kun olin jo niin puuduksista tylsästä, hitaasti kulkevasta tarinasta.

Pahinta oli se, että aina kun oli tapahtumassa jotakin pelottavaa, ja mielenkiinto heräsi, se kaikki toiminta ja varsinainen tapahtuma haudattiin jonnekin jaarittelun ja muiden asioiden pohdinna taakse. Teki mieli harppoa jaarittelun ohi ja katsoa mitä siinä pelottavassa tilanteessa tapahtuu, mutta yleensä tilanne taputeltiin lauseella parilla, eihän se suinkaan ollut mitään tärkeää, sillä paljon tärkeämpää oli muistella jotakin turhanpäiväistä koulumuistoa vuosikymmenten takaa... Yleensä jopa pidän kirjoista joissa jaaritellaan hieman ylimääräistä ja kerrotaan paljon hahmoista ja muusta, mutta tässä kirjassa kerronta ei vaan lähtenyt luistamaan, vaan oli mielestäni jotenkin tönkköä. 


Hohto, (The Shining, 1977)
WSOY, 1993
Suom. Pentti Isomursu
s.512

perjantai 16. lokakuuta 2020

Cameron Dokey: Siskoni on noita -Luottamus punnitaan


Phoebe odottaa kihlattuaan, Colea ravintolassa, kun mies ilmoittaakin jäävänsä ylitöihin. Phoebe pohtii kotiin lähtöä, mutta saa yllättäen mukavan oloiselta mieheltä kutsun illastaa kanssaan, sillä miehenkään seuralainen ei ole saapunut. Phoebe suostuu pyyntöön, mutta saa näin Colen pois tolaltaan. Cole ei voi ymmärtää miksi Phoebe jäi illalliselle toisen miehen kanssa. 
Pian pariskunta saa pohtia tarkkaan luottaako toisiinsa vai ei, sillä he joutuvat karmivaan seikkailuun alamaailmaan, demonien keskelle. Eikä demoneilla ole hyvät aikeet, sillä he haluavat tuhota sekä Colen, että kolme lumottua siskoa.
"Oli vaikea suhtautua itseensä vakavasti, kun piti kutsua alamaailman opas paikalle ei suinkaan rohkeasti trumpettiin puhaltaen vaan instrumentilla, josta lähtevää ääntä ei voinut kutsua juuri muuksi kuin kovaksi päristykseksi."s.112
Luottamus punnitaan on ensimmäinen Siskoni on noita -sarjan kirja. Kirja perustuu samannimiseen tv-sarjaan.

Luottamus punnitaan on nuorille suunnattu noitakirja, jonka tarina sijoittuu nykyaikaan. Phoebe, Piper ja Paige ovat kolme lumottua siskoa, joiden tarkoitus on ilmeisesti suojella ihmisiä demoneilta sun muilta. Asiasta ei anneta kovin paljon tietoa tässä kirjassa. Kaikilla siskoista on omanlaisensa taikavoimat, mutta myös ne esitellään hyvin pintapuolisesti. 

Kirja on lyhyt, nopeasti etenevä, eikä se selittele juuri mitään. Ilmeisesti asioita voisi tietää etukäteen paremmin jos olisi katsonut joskus tv-sarjaa, jonka pohjalta tämä on kirjoitettu, mutta minä en ole katsonut ikinä jaksoakaan, joten näiden noitien taidot ja kaikki muu oli aivan uutta juttua. Siksi asioita olisi voinut avata hitusen enemmän. Nyt kirjaa lukiessa oli hiukan hämmentynyt olo, aivan kuin olisi alkanut lukea sarjaa vaikka kuudennesta osasta eikä suinkaan ensimmäisestä. Noh, tarinaan pääsi kuitenkin nopeasti mukaan, eikä tietämättömyys häirinnyt kauaa, ja kyllähän ilmeisesti tärkeimmät asiat kerrottiin muutamilla nopeilla selityslauseilla.

Phoebe. Piper ja Paige ovat hassuttelevia, iloisia naisia, jotka viihtyvät yhdessä. Heillä on mukavan oloinen talo ja tavalliset työpaikat, joten he eivät tee pelkkiä noitajuttuja, vaan elävät myös tavallista ihmiselämää. Demonien ilmestyminen kuvioihin ja kamalat tapahtumat, eivät tunnu hätkäyttävän näitä naisia juuri lainkaan, vaan hirvittävimmätkin kohtaukset ohitetaan melko rennolla fiiliksellä. Liian pelottavia kohtauksia ei siis ole luvassa nuoremmillekaan lukijoille. Vauhtia sen sijaan riittää, sillä kirjan lyhyys vaatii nopeaa tahtia. Mukaan mahtuu myös huumoria ja hauskoja tilanteita.

Rennon arkielämän, hassuttelun ja hyvän ruuan vastapainoksi kirjasta löytyy myös hieman perinteisempiä noitajuttuja, on salaperäistä sumua, loitsujen tekoon sopiva hämyisä ullakko ja toki ikivanha Varjojen kirja, josta löytyy loitsuja moneen tarkoitukseen. 


Siskoni on noita -Luottamus punnitaan, (Charmed, Truth and Consequences, 2000)
Sanoma Magazines Finland Oy, 2005
Suom. Anu Laitila
s.186

maanantai 12. lokakuuta 2020

Ilkka Auer: Noidankiro


Vilma Sumelius on asunut puoli vuotta Hästebäckin kartanossa, aivan Raaseporin linnan lähellä. Talvi oli rankkaa aikaa kaiken uuden keskellä. Nyt kesä ja helteet ovat saapuneet ja kaikki odottavat innolla juhannusjuhlia. Linnalla järjestetään suuri tapahtuma, turnajaisineen ja kokkoineen. 
Vilmakin odottaa juhlia innolla, kunnes tapahtuu vahinko, joka herättää jotakin hyvin pahaa. Vilman on keksittävä ratkaisu oneglmaan ja nopeasti, sillä kaikkien turvallisuus on siitä kiinni. Vilman on etsittävä ratkaisua seka, Alismaasta, että Ylismaasta. Onneksi Ylismaassa hänellä on apunaan Linnanjengi.
"Vilma työntyi kumarassa kahden ruusuorapihlajan oksien alta ja pysähtyi niille sijoilleen. Hän seisoi rotkon reunalla, ja reunan tuolla puolen alkoi läpitunkematon sumu, joka ei paljastanut takaansa mitään. Näkyi vain taivas, kuu ja pimeyteen kurottuva sumukerros."s.13
Noidankiro jatkaa Domowikistä tutun Vilma Sumeliuksen tarinaa. 
Domowik hurmasi ilmestyttyään ihanalla joulutunnelmalla, joten olin iloinen kun kuulin, että jatkoa seuraa. Noidankiro tarjoaakin myös täydellisen tunnelman, mutta tällä kertaa kesäisen. 

Voisi kuvitella, että helteisinä ja aurinkoisina kesäpäivinä olisi turvassa kaikelta hirvittävältä. Tunnetustihan hirviöt sun muut kaihtavat aurinkoa. Noidankiro saa lukijan kuitenkin vakuuttumaan, ettei asia suinkaan ole niin. Kesään ja niihin kirkkaimpiinkin hetkiin mahtuu pieniä tilanteita, joissa pahuus pääsee livahtamaan paikalle, ja kun ilta saapuu ja varjot pitenee, pääsee pahuus valloilleen. 

Kirjan juoni on täynnä toimintaa ja kauhua. Pelottavia tilanteita riittää, kun tarinassa vilahtelee kaikenlaisia vihamielisiä otuksia ötököistä maahisiin ja noitiin. Edes monilta harmeilta suojaava suola ei tunnu riittävän, kun missä vaan saattaa olla portti, joka tuo Alismaasta lisää porukkaa Vilman harmiksi. 

Noidankiro on ahmittava lähes yhdeltä istumalta. Upea kesätunnelma, vauhdikkaat juonenkäänteet ja yllätykselliset tilanteet vievät täysin mukanaan. Kaikkea uutta ja kekseliästä löytyy lähes jokaiselta sivulta. Kirjan juoni on mielikuvituksellinen, mutta silti tarinan voi nähdä elävästi silmiensä edessä kirjan edetessä. Teksti on kuvailevaa, ja se luo tilanteet ja tunnelmat käsinkosketettavan uskottavina lukijan silmien eteen. 

Lue myös: Domowik


Noidankiro
Haamu, 2020
Kuvitus: Ilkka Auer
s.302
Arvostelukappale

perjantai 9. lokakuuta 2020

Katja Krekelä: Säihky


Venkura haluaa oppia taikomaan. Intoa riittäisi, mutta Kumara, jonka luona Venkura asuu, ei halua opettaa. Venkura on niin malttamaton, että päättää etsiä käsiinsä Kumaran omistaman taikakirjan, Säihkyn. Salaa Venkura vie Säihkyn, mutta kirja päätyy vääriin käsiin, ja pian Venkura onkin pahassa pulassa.
Kuka on kaupunkiin saapunut kummallinen herrasmies, Akapus Nahka? Tätä asiaa Venkura, Herkko ja Mekri alkavat selvittää kun he yhdistävät Säihkyn katoamisen tähän kaupungin uuteen asukkaaseen.
""Kumara ei antaisi kenenkään katsoa sitä. Hän pitää sen visusti piilossa. Emme edes tietäisi koko kirjasta, ellen minä olisi kerran sattunut paikalle, kun se teki temppujansa. Säihky on arvaamaton otus. Parasta kun pysyt poissa sen tieltä.""s.20
Säihky jatkaa Hurjalinnasta tutun Venkuran tarinaa.
Venkuran sähäkkä, kuriton luonne ampaisee tarinan vauhdikkaasti käyntiin heti ensisivuilta alkaen. Tarina käynnistyy niin vauhdilla, että ensimmäinen osa, Hurjalinna kannattaa olla luettuna, ennen tämän kirjan lukemista. Kovin paljon kertausta ei ole, mikä on mielestäni mukavaa. En erityisesti pidä kirjoista, joissa menee paljon sivutilaa aiempien tapahtumien kertaamiseen. 

Säihky on hyvä jatko-osa. Ensimmäisessä osassa pieneen rooliin jäänyt Mekrikin saa hieman enemmän näkyvyyttä nyt. Hahmoja on muutenkin sopivasti, ja he kaikki ovat hyvin suunniteltuja. Tarina ja hahmot heräävät eloon kirjailijan rikkaassa, mutta sopivan napakassa tekstissä. 

Taikojen, salaperäisten paikkojen, kummallisten hahmojen ja kauniin kuvituksen yhdistelmä toimii ja koukutti minut täysin. Tälle synkälle, taiantäyteiselle sarjalle toivoisin vielä jatkoa tulevaisuudessa.

Lue myös: Hurjalinna


Säihky
Tammi, 2017
Kuvitus: Riikka Jäntti
s.152

tiistai 6. lokakuuta 2020

Stephenie Meyer ja Young Kim: Twilight The Graphic Novel -Volume 1&2



Bella Swan muuttaa isänsä luokse pieneen Forksin kaupunkiin. Forks on sateinen ja synkkä paikka, johon saattaisi olla vaikea kotiutua, ellei sitten uudessa koulussa törmäisi upeaan, salaperäiseen poikaan. Kun Bella näkee Edward Cullenin ensimmäistä kertaa, on hänen vaikea enää miettiä muuta. Tutustuttuaan tuohon salaperäiseen poikaan, Bella saa kohdata maailman synkät salaisuudet. Edward ei nimittäin ole ihminen, vaan vaarallinen verta juova vampyyri, joka himoitsee erityisesti Bellan verta.

Twilight The Graphic Novel on tunnetun Houkutus -sarjan ensimmäisestä osasta tehty sarjakuva. Volume 1 on vain puolet Houkutuksen tarinasta, joten loput tarinasta löytyy Volume 2 kirjasta. 

Sarjakuvat on suurimmaksi osaksi mustavalkoisia. Synkkä sävy sopii hyvin Forksin harmaaseen tunnelmaan. Muutamasta kohtauksesta löytyy kuitenkin myös värejä. Kohtaukset on hyvin valittu ja värit tehostavat ja täydentävät kaunista kuvitusta. En ole tutkinut millä tyylillä kuvat on toteutettu, mutta minusta osa kuvien taustoista näytti siltä kuin niihin olisi käyetetty paloja oikeista valokuvista. Minusta tällainen selkeä piirrosjälki ja valokuvamainen tyyli sopi hyvin yhteen ja tämän kirjan kuvia katselee mielellään tarinan yhteydessä. 
Juoni seuraa hyvin alkuperäistä Twilight kirjaa, mutta sopivasti on otettu myös vapauksia muuttaa tarinan kulkua sarjakuvaan sopivaksi. Eikä tietystikään paljon yksityiskohtia mahdu mukaan, kun tekstien on oltava lyhyitä ja ytimekkäitä. 

Ainoa miinuspuoli kirjassa on mielestäni hahmot, joista suurin osa on keskenään hämmentävän samannäköisiä. Kaipasin tähän hieman persoonallisemman näköisiä hahmoja, jotta heidät olisi helpompi edes tunnistaa toisistaan. Tämä tosin koski lähinnä kasvojen ja vartalojen muotoja. Hiuksista ja asusteista oli tehty hiukan erilaisia, ja joistakin yksityiskohdista on helppo tunnistaa tutut hahmot.

Puhuin tässä postauksessa lähinnä sarjakuvan tyylistä, joten jos haluat tietää enemmän siitä mitä mieltä olen Houkutuksesta tarinana, voit lukea arvosteluni Houkutus -kirjasta täältä.


Twilight The Graphic Novel -Volume 1&2
Atom, 2010 & 2011

lauantai 3. lokakuuta 2020

Merja Jalo: Kadonneen linnun salaisuus


Kolmasluokkalainen Markus on haaveillut pitkään omasta etsivätoimistosta. Viimein hän perustaa sellaisen kotipihan leikkimökkiin. Yksin ei aloittelevan etsivän onneksi tarvitse toimia, sillä pikkusisko Lisa ja naapurintyttö Linnea auttavat mielellään. 
Ei mene kauaa kun kolmikko saa jo ensimmäisen tehtävän, he alkavat etsiä kadonnutta testamenttia. He ehtivät vasta aloittaa testamentin etsimisen, kun Linnean papukaija katoaa. Joku on selvästi vienyt linnun, mutta miksi? 
"Viimeinkin hän on toteuttanut unelmansa ja perustanut leikkimökkiin Kotikulman etsivätoimiston. Sellaista ei tällä kylällä olekaan ennen nähty."s.7
Kadonneen linnun salaisuus on Kotikulman etsivät -sarjan ensimmäinen osa.
Kirjaa suositellaan 6-9 vuotiaille, mutta mielestäni se sopii hyvin myös sitä nuoremmille. Tarina lähtee nopeasti käyntiin, eikä sitten enää pysähdellä. Tarina on vauhdikas, ja koko ajan tapahtuu jotakin. Asiat kerrotaan lyhyesti ja lapsille tarpeeksi selkeästi.

Tarinan tyyli on dekkarimainen. Etsivät alkavat selvittää kadonneen testamentin olinpaikkaa, mutta sitten tulee vielä lisää etsittävää, kun papukaijakin katoaa. Syyllisiksi sopivia löytyy muutama, joista voi arvailla oikeaa. Tarkkasilmäinen saattaa huomata kuvituksesta johtolankoja, jotka auttavat syyllisen löytämisessä. Vihjeitä ripotellaan toki myös itse tarinaan. 

Markus, Lisa ja Linnea muodostavat toimivan kolmikon. Lapset ovat keskenään erilaisia, ja jokaisen taidoille on käyttöä. Tarinan lyhyydestä huolimatta lapset ehtivät olla myös eri mieltä tutkimuksesta. Mutta yhteistyöllä löydetyt todisteet saavat kaikki vakuuttumaan oikeasta ratkaisusta. 

Papukaija saa suuren roolin tarinassa. Etsivätoimiston tehtävien lisäksi tarinaan mahtuu papukaijan hoitoon liittyviä juttuja, ruokintaa ja virikkeitä. Nikke onkin mukavan erilainen lemmikki ja etsivätoimiston apuri. 


Kadonneen linnun salaisuus
KVALITI, 2020
Kuvitus: Reija Kiiski
s.60
Arvostelukappale