Enid Blyton: Viisikko ja tornin salaisuus

Pauli, Dick, Leo, Anne ja Tim-koira, eli viisikko pääsevät taas seikkailemaan yhdessä, kun Pauli selviää flunssastaan ja matkustaa muiden nuorten luo. Toiset ovat jo leiriytyneet asuntovaunujen kanssa jännittävään paikkaan aivan raunioituneen linnan lähelle.
Viisikolla on edessään taas paljon selvitettävää, kun samalle leiriytymisalueelle ilmestyy kokonaisen sirkuksen henkilökunta. Nuoret joutuvat ikäväkseen toteamaan, että sirkuslaiset eivät pidä heistä lainkaan. Nuorten tuskaillessa ilkeiden aikuisten kanssa he näkevät linnan tornissa liikettä.

Viiskikko ja tornin salaisuus on yhdestoista kirja Viisikko -sarjasta.
Luin peräkkäin kaksi Viisikko -kirjaa. Kolmas odottaisi vielä hyllyssä, mutta taidan palauttaa sen, sillä nämä kaksi riittävät oikein hyvin vähäksi aikaa. Viisikot ovat mukavaa luettavaa, mutta ovat ne aika samakaltaisia keskenään. Viisikoiden pariin on onneksi helppo palata pidemmänkin ajan kuluttua.

Viisikot noudattavat usein samaa kaavaa. Nuorilla on alkanut loma ja he lähtevät yhdessä jonnekkin joutuen uuteen seikkailuun. Sitten kuvaan astuu joukko epäilyttäviä ja vihaisia aikuisia, jotka kehottavat nuoria pysymään erossa milloin mistäkin. Kaikissa mahdollisissa väleissä hankitään eväitä ja syödään. Usein Viisikko saa seurakseen myös jonkun kovia kokeneen, huonommista oloista tulevan nuoren.


Viisikko ja tornin salaisuus, (Five Have a Wonderful Time, 1952)
Tammi
Suom. Lea Karvonen
s. 176

Enid Blyton: Viisikko ja aavejuna

Viisikkoa odottaa jälleen uusi seikkailu, kun he lähtevät maisteri Luffyn kanssa nummille telttailemaan. Viiskon onneksi maisteri on enemmän kiinnostunut hyönteisten tutkimisesta, kuin lasten jokaisen liikkeen tarkkailusta. Niimpä lapset ja Tim koira saavat nauttia nummien jännittävästä ilmapiiristä ja pian he ovatkin keskellä suurta ja jännittävää seikkailua, kun nummien alla puksuttaa öisin aavejuna.
Nummien lähellä asuvat aikuiset tosin haluavat viisikon pysyvän kaukana junaradasta, mutta se ei estä viisikkoa tutkimasta asiaa. Seurakseen he saavat läheisestä maatalosta nuoren Jock pojan.

Viisikko ja aavejuna on seitsemäs kirja Viisikko -sarjasta. Lukujärjestyksellä ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, sillä jokainen kirja on itsenäinen tarina. Välillä voidaan vähän muistella jotakin vanhaa seikkailua tai henkilöä aiemmasta kirjasta, mutta se ei häiritse lukemista.

Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja vähän lisää ruokaa. Eväitä syödään, vaikka olisi kuinka pelottava tilanne käynnissä. Eväät ja ruuan miettiminen onkin yksi Viisikko -kirjojen pääasioista, ja se on lähes koko ajan esillä.

Tämänkin Viisikon olen joskus aikaisemmin lukenut, ennen blogin aloittamista, mutta minkäänlaista muistikuvaa ei tapahtumista ollut. Suuria yllätyksiä nämä kirjat ei kuitenkaan enää tuota. Syylliset arvaa nopeasti, mutta tunnelma tässä pääasia onkin, ainakin minulle. (Retkeily ja ruoka.)


Viisikko ja aavejuna, (Five Go off to Camp, 1947)
Tammi
Suom. Lea Karvonen
s. 159

Enid Blyton: Viisikko pelastaa salaisuuden

Paulin isä rakentaa Paulin omalle saarelle tornin tutkimustöitään varten ja ilmoittaa ettei Paulilla ystävineen ole saarelle mitään asiaa. Lapset huolestuvat kuitenkin Paulin isän turvallisuudesta, kun mantereelle muuttaa uusia ihmisiä jotka ovat hyvin kiinnostuneita tornista ja Paulin isän tutkimuksista. He vaativat isää antamaan merkkejä tornistaan kahdesti vuorokaudessa, jotta lapset tietävät hänen olevan kunnossa. Pian Paulin isä huolestuu itsekkin, sillä hän epäilee, että saarella on joku. Niimpä Tim koira lähetetään saarelle turvaksi. Viisikkoa odottaa taas suuri seikkailu.

Miettisin kesäistä luettavaa ja päädyin Viisikkoon. Viisikko pelastaa salaisuuden on kuudes sarjan osa, mutta koska olen näitä nuorempana lukenut niin ajattelin ettei ole mitään väliä minkä luen. En kyllä muistanut tästäkään kirjasta yhtään mitään vaikka olen tämänkin joskus lukenut.
Vaikka viisikot ovat jo vanhempia kirjoja, ei ne lukiessa tunnu liian vanhanaikaiselta. Toki eroja huomaa, kuten televisioiden harvinaisuudesta.
Viisikkoon kuuluu neljä lasta (Pauli, Anne, Leo ja Dick), sekä koira Tim. Lempihahmoni tietysti Tim, tuo suloinen viisas koira. Yllätyin, kun en muistanut, että kirjan Pauli onkin oikeasti tyttö (Paula) joka vaan haluaa olla poika.
Nuortenkirjana juoni on aika kevyt ja ennalta arvattava, mutta kirjan seurassa viihtyy silti. Retkiä ja seikkailuja kirja on täynnä. Mutta tärkeintä kuitenkin retkiä edeltävät valmistelut, joihin kirjassa keskitytään todella paljon. On eväiden tekoa ja pakkaamista, sekä muiden tavaroiden varmistusta mukaan matkaan. Jos ruuasta puhuttaessa alkaa tekemään mieli ruokaa, kannattaa kirjan lukuhetkeä varten varata kunnolla syötävää, sillä eväiden kuvailulta ei vältytä.
En usko, että kirjojen lukujärjestyksellä on suurta väliä, vaikka näissä viitataankin aikaisemmin tapahtuneisiin seikkailuihin.


Viisikko pelastaa salaisuuden (Five on Kirrin Island again)
Tammi
Suom. Heidi Järvenpää
s.157