perjantai 24. lokakuuta 2014

Seppo Saraspää: Aarniometsä


Pohjois-Suomessa löydetään metsästä murhattu mies. Keskusrikospoliisin tutkijat alkavat selvittämään sekavaa tilannetta. Kunnassa on käyty kiivasta taistoa metsureiden ja luonnonsuojelijoiden välillä siitä saako aarniometsää kaataa ja kun murhattu mies sattuu olemaan yhteismetsä yrityksen johtaja, kääntyvät epäilykset luonnonsuojelijoihin.

Aarniometsä oli ainoastaan 200 sivua pitkä, joten kovin syvällistä dekkaria en odottanut. En ole ennen lukenut Saraspäätä, mutta sain tämän kirjan ja sen aihe kuulosti mielenkiintoiselta.

Kirja oli ihan hyvä, ei mitenkään erikoinen, mutta luettava. Sen verran lyhyt kirja oli ettei kauhean kauaa ehtinyt arvuutella kuka murhaaja voisi olla, mutta täytenä yllätyksenä se kuitenkin tuli minulle.

Henkilöihin ei ikävä kyllä ehtinyt tutustua juuri ollenkaan, mikä minun silmissäni tekee kirjasta huonomman. Kirjassa kun oli kuitenkin monenlaisia hahmoja, niin olisi ollut kiva jos edes johonkin olisi saanut enemmän tuntumaa. Kaksi poliisia oli päähenkilöinä, mutta hekin jäivät erittäin pinnallisiksi, vaikka jonkinlaista luonnetta yritettiinkin luoda. Toisen poliisin kuvailu olisikin voinut jäädä vähemmälle, sillä itse en pitänyt hänen luonteestaan yhtään sen vähän perusteella mitä kirjassa kuvailtiin. :D

Oletteko te lukeneet Saraspäätä ja millaisia hänen muut kirjat ovat teistä olleet? Parempia? Huonompia?


Aarniometsä
Karisto, 1999
s. 200
Kannen suunnittelu: Niko Saikkonen

maanantai 20. lokakuuta 2014

Liza Marklund: Uutispommi


Uutispommi aloittaa sarjan Annika Bengtzonin elämästä. Annika on iltapäivälehden tuore päälikkö ja hänen pitäisi saada toimitus rullaamaan. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä osa toimituksen porukasta on kateellisia Annikan korottamisesta pomoksi ja yrittävät loukata ja saada tämän eroamaan tehtävästään. Kun kaupungissa räjähtelee pommeja, tuntuu Annika pääsevän liiankin syvälle asian ytimeen, sillä hänen oma henkensä on vaarassa.

Uutispommi oli ensimmäinen lukemani kirja Marklundilta. Päätin koittaa jotain itselleni tuntematonta dekkari kirjailijaa ja koska pidän sarjoista koitin tätä. Kirjan alku ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Ajattelin, että tässä on nyt ihan liikaa iltapäivälehden työjuttuja, mutta siihen tottui aika pian ja voisin jopa ottaa piakkoin luettavaksi sarjan seuraavan osan.

Hiukan täytyy kansikuvasta valittaa, oli mielestäni aika tylsä ratkaisu läimäistä kirjailijan naama kanteen... Kansikuvahan ei toki kirjaa huononna, mutta itse jos olen vain katselemassa kivoja kirjoja ostettavaksi niin aika usein alan lukemaan takakantta jos kansi on mielenkiintoinen.

Seuraavasta osasta odotan jännityksellä, että onko siinä edelleen yhtä paljon "valittamista" Annikan johtaja paikan hankaluudesta... vähempikin riittäisi.


Uutispommi, (Sprängaren, 1998)
Otava, 2000
Suom. Outi Knuuttila
s. 382
Kannen kuvat: Elisabeth Ohlson

maanantai 13. lokakuuta 2014

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad about The Boy


Mad about The Boy on jatkoa tunnetuille Bridget Jones kirjoille. Bridget Jones on nyt reilu 50-vuotias kahden lapsen äiti, joka taistelee selvitäkseen lesken elämästä ja ollakseen hyvä äiti. Hän kamppailee myös  huomattavasti pienempien ongelmien kimpussa. Esimerkiksi teknologian. Tottakai kun kyse on Bridget Jonesista on myös treffailu ja miehen iskeminen erittäin suuressa roolissa.

Pidän Bridget Jones kirjoista todella paljon ja minua hieman arvelutti aloittaa tämä uusin kirja joka on kirjoitettu näin monta vuotta ensimmäisten jälkeen. Varsinkin, kun toisessa osassa ei jää mitään oikeastaan kesken eikä jatkoa välttämättä tarvittaisi. Mielenkiinnolla aloin siis kirjaa lukemaan selvittääkseni onko kirja mistään kotoisin.

Kyllä minä tykkäsin! Uutta väriä kirjaan toi Bridgetin lapset ja se, että hän on jo yli viisikymmentä ja äiti. Kuitenkin aikaisemmista kirjoista tunnetun Bridgetin tunnisti edelleen samaksi henkilöksi kuin aikaisemmin, eikä hän ollut liikaa muuttunut.

Bridgetin kommelluksista oli oikein hauska lukea, vaikka välillä olikin sellainen fiilis, että teknologiaa ja bridgetin ongelmia sen kanssa oli korostettu liikaa, myös loppu oli aika arvattavissa, mutta niin on todella monessa hömppä kirjassa, joten ei haittaa. :D Pääasia on, että lukiessa on hauskaa ja aivot saa heittää narikkaan tätä kirjaa lukiessa.

Vaikka Bridget jaksoi yhä naurattaa, en kaipaa enempää osia tähän sarjaan, vaikka luultavasti lukisin myös ne jos Fielding vielä jatkoa kirjoittaisi.


Bridget Jones - Mad about The Boy, (2013)
Otava, 2013
Suom. Annika Eräpuro
s. 441

perjantai 3. lokakuuta 2014

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi


Miss Farku-Suomi sijoittuu 1970-luvun lopun Ouluun. Kirjassa seurataan nuoren pojan Välden elämää. Välde on rakastunut luokkansa kauneimpaan tyttöön Pikeen ja haaveilee tästä läpi koko kirjan. Pike voittaa Miss Farkku-Suomi kilpailut, eikä osoitakkaan Väldeä kohtaan tämän toivomaa huomiota. Punk ja uusi aalto tekevät tuloaan ja Väldekin on mukana musiikin maailmassa.

Miss farkku-Suomesta on tehty elokuva, joka juuri vähän aikaa sitten tuli telkkaristakin, mutta jota itse en ole katsonut. Kuitenkin itse kirja on ollut jo jonkun aikaa lukulistalla ja löytyy omalta TBR100 listaltanikin.

Ensimmäisenä pitää sanoa, että en pidänyt päähenkilöstä Väldestä yhtään. Kirja itsessään oli hyvä. Kevyttä ja ymmärrettävää tekstiä. Hauskasti ja mielenkiintoisesti kuvailtua 70-lukua, joka piti mielenkiinnon yllä koko kirjan läpi. Paljon puhetta musiikista, josta itse en todellakaan kaikista ollut koskaan kuullutkaan, joten en osannut kovin hyvin kuvitella kirjan kaikkia kohtauksia, kun en oikeastaan tiennyt mistä puhutaan.

En kuitenkaan löydä kirjasta muuta huonoa, kuin Välden. Välde oli todella todella todella ärsyttävä. Hänen ajatusmaailma pisti välillä kiehumaan. Välillä taas hänen ajatuksensa kulki liiankin hienosti. Alussa sain hänestä käsityksen, että hän on vähän liian fiksun oloinen, mutta sitten tapahtui täyskäännös ja hän vaikutti ääliöltä koko loppu kirjan. :D


Miss Farkku-Suomi
Otava, 2003
s. 303