perjantai 21. marraskuuta 2014

Lu Wenfu: Herkkusuu


Nuori Gao halveksii herkuttelevaa ahmattia Zhu Ziyetä, joka päivät pitkät ajelee riksalla kaupungin mahtavista ruokapaikoista toiseen.
Gao saa kommunistivallan alussa johtaakseen kuuluisan upean ravintolan, jossa tarjoillaan juuri Zhun makuun sopivaa kallista ja herkulllista herkkuruokaa, mutta koska hän vastustaa tälläistä elämäntapaa, alkaa hän muuttamaan ravintolaa koko kansalle sopivaksi.
Vuosien varrella, myös Gao ymmärtää, että ruualla on tärkeä merkitys, myös herkullisilla ja kalliimmilla ruuilla, mutta siinä vaiheessa huippu ravintolan ennalleen muuttaminen on jo melko vaikeaa.

Kiinasta kertovat kirjat kiinnostavat minua kovasti, koska elämänmeno siellä on hyvin erilaista ja lukeminen tälläisista asioista on mielenkiintoista. Herkkusuu on juuri sopivaa luettavaa tässä tapauksessa, sillä se on pullollaan ruokakulttuuria.
Herkkusuusta saisi varmasti paljon muutakin tietoa irti ja tarinaan voi syventyä monella eri tavalla. Sitä voi lukea kulttuurivallankumouksen kannalta keskittyen siihen tai niin kuin minä. Ruokaan, ihmisten tapoihin ja kiinalaiseen kulttuuriin.

Kirja on todella lyhyt ja nopeasti luettava, joten minkäänlaista kommunisti - kapitalisti ähkyä ei ehdi saada, vaikka ihmisten mielipiteisiin keskitytäänkin kirjassa aika paljon.

Ajat ehtivät vaihtelemaan kirjan juonessa paljon, joten monenlaisiin eri tilanteisiin ehditään pureutua. Välillä on köyhää ja välillä kansalla menee todella hyvin. Kuitenkin ruoka pysyy kokoajan mukana, vaikka muuttuen toki sekin tilamnteen mukaan ihmisille sopivaksi.

Suosittelen kirjaa kaikenlaisille lukijoille, sillä sitä voi lukea kevyenä kirjana tai syventyä enemmän ja pohtia kaikkia niitä monimuotoisia asioita joista kirja oikeastaan kertoo. Sillä tämä kirja on oikeasti paljon muutakin, kuin ruokaa, vaikka itse luinkin sitä lähinnä ruuan kannalta. Tämä johtuu siitä, ettei itseäni kiinnosta kauheasti tarinat kommunisteita, ja kapitalisteista tai siitä koska on parempi olla kapitalisti ja koska kommunisti, sillä kumpiakin hakattiin vähän vuorotellen. :D


Herkkusuu, (Meishijia, 1982)
WSOY, 1994
Suom. Marja Peltomaa
s. 160

maanantai 17. marraskuuta 2014

Petra Hammesfahr: Syysuhri


Joka toinen vuosi syyskuun neljäntenätoista päivänä katoaa nuori nainen. Poliisi epäilee, että asialla on sarjamurhaaja. Ainoastaan yhdeltä vuodelta puuttuu kuvailuun sopiva kadonnut nainen.
Karen on nuori nainen joka raiskattiin 15 vuotiaana ja 16 vuotiaana hän tuli äidiksi. 18 vuotiaana hän joutui murhaajaksi ajettuaan miehen yli, mutta yrittää päästä tapahtumista yli, vierellään rikoksensa ainoa silminnäkijä Marko.

Syysuhrin alku oli mukaansatempaavaa luettavaa ja kiinnostus heräsi heti, mutta sitten kirja alkoikin junnaamaan paikallaan. Odotin alun perusteella todella mielenkiintoista kirjaa, mutta mielestäni tästä olisi voinut jättää aika paljon mielenkiinnotonta tekstiä pois. Suurimman osan ajasta lukeminen tökki pahasti ja odotin vain loppuratkaisua.

Kirjan henkilöt jäi aika pinnallisiksi, ja vaikka juoneen oli yritetty rakentaa hämäävä taarina, jottei murhaaja heti selviäisi, oli kirjan ratkaisu mielestäni liian läpinäkyvä.
Voisin joskus lukaista Hammesfahrilta jotakin muuta, sillä kirjoitustyyli oli ihan hyvä ja koukuttava, tässä vaan oli liikaa tekstiä, kun menoa ja meininkiä oli niin vähän.
Kirjasta ei myöskään jäänyt kovin uskottava vaikutelma, varmaan henkilöiden pinnallisuuden vuoksi.
Puuttumaan jäi myös paikkojen ja asioiden kuvailu, jollaisesta minä pidän kirjassa todella paljon.

Kirja ei siis ollut kovinkaan paljon minun makuuni, vaikka alku olikin loistava. Onkos joku teistä lukenut tämän ja onko ollut parempia kokemuksia?



Syysuhri, (Das Letzte Opfer, 2002)
Otava, 2004
Suom. Marja Kyrö
s. 416

tiistai 4. marraskuuta 2014

Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi


Allan Karlsson karkaa vanhainkodista päivänä jolloin täyttää sata vuotta, juuri ennen syntymäpäiväkahvejaan. Allan karkaa ikkunasta ja kävelee asemalle. Ennen bussiin astumistaan, hän saa käsiinsä matkalaukun, jonka päättää ottaa mukaansa. Laukun ryöstäminen saa hänen peräänsä poliisien lisäksi nyt myös roistot.
Allan on ehtinyt olemaan elämänsä aikana mukana erittäin monessa historiallisessa tapahtumassa.

Kirja kuulostaa nimensä perusteella todella hauskalta ja sopivalta piristykseltä synkkiin syyspäiviin. Kirja kertoo Allanin pakomatkasta, mutta sen ohella kerrotaan Allanin elämä pääpirteittäin lapsuudesta satavuotispäivään asti.
Sadassa vuodessa onkin maailmalla ehtinyt tapahtua todella paljon ja Allan on ollut mukana suunnilleen kaikessa. Hän on nähnyt niin sodat, kuin atomipommien keksimisetkin.
Kirja oli todella viihdyttävää luettavaa. Eniten pidin kirjan kohdissa, jossa kerrottiin satavuotiaan allanin karkumatkasta, sillä historiaan keskittyvät kappaleet olivat välillä turhan yksityiskohtaisia tai hitaita. Varsinkaan kappale jossa Allan matkusti Kiinassa ei ollut omia suosikkejani.

Allan oli luonteeltaan hauska, mutta jäin kuitenkin hiukan kaipaamaan jonkinlaisia mielipiteitä asioihin. Hän tuntui ottavan kaiken vähän liiankin tyynesti, mutta toisaaltaan se teki kirjasta todella kevyen, joten ei sitä voi kirjalle miinukseksi laskea. Kirjaa pitää vain lukea oikealla asenteella, sillä Allanin iloista mielentilaa ei hetkauta Himalajan ylitys, eikä työleirit, kunhan ruokaa, unta ja viinapaukun saa säännöllisesti.
Kyseiset viinapaukut tosin mainittiin mielestäni turhankin tiuhaan, mutta ehkä ne sitten olivat Allanille niin tärkeä asia. Niin kuin äsken sanoin, oikea asenne on tärkeä. Ei pidä todellakaan ottaa tätä kirjaa liian vakavasti.

Vauhtia kirjassa riittää alusta loppuun ja yllättäviä käänteitä tuli vastaan suunnilleen joka sivulla. Oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja hauska kirja. Suosittelen.


Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann, 2009)
WSOY, 2010
Suom. Raija Rintamäki
s. 446