Arna Tuuli: Ystäväpiiri

Auli on tyytymätön elämäänsä ja saa siihen uutta mietittävää tavattuaan uuden ystävän. Ystävän kautta Auli päätyy pohtimaan lähiseudulla julmasti murhattujen naisten kohtaloa ja sotkeutuu asiaan itsekkin. Murhattujen naisten nimet tuntuvat pomppaavan silmille joka suunnalta, eikä läheiset ihmiset vaikuta enää viattomilta. Auli ei ole enää tyytyväinen parisuhteeseensa, mutta ikävien tapahtumien seurauksena hän saa hoitaakseen pienen pojan, joka tuo myös mukavaa eloisuutta elämään.

Ystäväpiiri sijoittuu 90 -luvulle ja kirjan takakannessa sitä suositellaan rikos- ja ihmissuhdetarinoiden ystäville. Itse voisin sulkea kuitenkin pois rikostarinoiden ystävät, sillä enemmän tämä oli ihmisuhteisiin ja ihmisten arkeen ja työhön keskittyvä romaani. Murhat roikkuivat mukana jotenkuten ja ne unohdettiin välillä pitkiksi ajoiksi, kun alettiin kuvailemaan Aulin ja muiden hahmojen elämää.

Kirja oli nopealukuinen ja viihdyttävä, kun unohdetaan murhat, jotka eivät niinkään tässä kokonaisuudessa toimineet. Murhaajankin arvasin aika alkuvaiheessa, vaikka Aulin avulla yritettiinkin kehitellä monenlaista hämminkiä lukijan pään menoksi. Auli ja Veijo olivat hahmoista mielenkiintoisimmat, sillä Veijo oli monipuolinen vähän kummallinen mies ja Aulilla mielikuvitus juoksi ja lujaa. Heidän kahden kuvailu olikin parasta antia kirjassa. Tosin Aulin epäluuloisuus oli välillä häiritsevän suuressa roolissa.


Ystäväpiiri, 2012
Kvaliti
Kansi: Hanna Salmi
s. 274

Veronica Roth: Outolintu

Beatrice eli Tris elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, joka eroaa selvästi nykyisestä. Ihmiset on jaettu osastoihin persooniensa mukaan. Osastoja on viisi: Rehdit, sopuisat, uskaliaat, terävät ja vaatimattomat. 16-vuotta täytettyään nuoret saavat itse päättää mihin osastoon haluavat kuulua. Tris on syntynyt vaatimattomiin, mutta ei tunne kuuluvansa ainoastaan tähän osastoon. Nuorille tehtävä taipumustestin tulos on myös huolestuttava, eikä Tris ymmärrä miksi. Hän saa kuulla olevansa divergentti ja että se on hyvin vaarallista. Häntä käsketään ehdottomasti pitämään suunsa kiinni asiasta, sillä se voi koitua hänen kohtalokseen.

Outolintu trilogian aloitusosa esittelee lukijalle tarkasti vaatimattomien ja uskaliaiden osaston, kun taas loput osastot jäävät huomattavasti pienempään osaan. Varsinkin rehdit ja sopuisat oli pintapuolisesti esitelty ja unohdettiin sitten. Tapahtumat sijoittuvat aidattuun Chicagoon, mutta lukija joutuu itse päättelemään mitä aikaisemmin on tapahtunut, miksi asiat ovat niin kuin ovat ja mitä aidan ulkopuolella on. Itse olisin kaivannut enemmän valotusta asiasta.

Kirjan idea oli hyvä ja jännittäväkin, mutta jostain syystä tämä ei nyt innostanut kovin paljoa. Rakkaustarina oli turhan ennalta-arvattava ja isot Trisin elämää mullistavat asiat kuvattiin liian kevyesti, kuten perheeseen liittyvät asiat. Kuitenkin pieni houkutus lukea jatko-osat syntyi, kun jäin miettimään mitä maailmassa oli tapahtunut ennen kyseistä aikaa ja toivoisin asiasta selviävän jotakin jatko-osissa.

Tylsää ei kirjan parissa onneksi ollut, sillä tapahtumia riitti ja Tris joutui monenlaisiin seikkailuihin niin omasta, kuin muidenkin toimesta. Kokoajan oli myös juonessa jokin salaisuus tai arvoitus selviämättä, joiden paljastumista innolla odotti. Jää siis nähtäväksi otanko luettavaksi myöhemmin myös jatko-osat ja selvitän lisää salaisuuksia.


Outolintu, (Divergent, 2011)
Otava, 2014
Suom. Outi Järvinen
s. 363

Roope Lipasti: Elovena-tyttö

Taloyhtiöön muuttaa ulkomaalainen Jussuf. Talon asukkaat ottavat uuden asukkaan vastaan kukin tyylillään. Pekka ja Pirjo haluavat Jussufin tuntevan itsensä tervetulleeksi. Pekka päättää auttaa Jussufia sopeutumaan uuteen kotimaahansa ja he päätyvätkin tämän seurauksena yhdessä seikkailuun, joka ei varmasti unohdu helposti. He lähtevät yhdessä etsimään Jussufin kaipaamaa Elovena-tyttöä.

Elovena-tyttö on kirjan ja ruusun päivän kirja, joka jaetaan ilmaiseksi kirjakaupoissa kampanja-aikana, kun ostaa vähintään 15 eurolla kirjoja.

Elovena-tyttö on yhdistelmä vauhdikasta toimintatarinaa, hauskoja "tietoiskuja" Suomesta ja suomalaisista, sekä tyyliin sopivia kuvia, jotka ovat Karoliina Korhosen tekemiä.
Eihän tästä voinut olla tykkäämättä. Lipasti kiteyttää suomalaisuuden hauskasti ja kirjoittaa tarinaa mukavan kotoisasti. Parempaa kirjan ja ruusun päivän kirjaa ei voisi 100-vuotiaalle Suomelle toivoa.

Elovena-tyttö on positiivinen kirja, jossa murheita ja ongelmia riittää, mutta no problem, sanoo Jussuf ja taas mennään kohti uusia seikkailuja. Kirjaa oli hauska lukea, vaikka kirjan suomalaisuudesta kertovat asiat, kuten jonotus ovatkin olleet esillä vähän siellä sun täällä ja nämä kliseet ovatkin varmasti suurimmalle osalle hyvinkin tuttuja. Minua nämä jutut jaksaa huvittaa edelleen, mutta on silti hyvä, että Elovena-tyttö -Suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille, on kuitenkin paljon muutakin. Vauhdikas tarina nimittäin jäi tästä päällimäiseksi mieleen. Lyhyestä pituudestaan huolimatta, kirjaan on saatu varsin tapahtumarikas juoni.


Elovena-tyttö, 2017
Atena kustannus Oy
Kirjakauppaliitto
Kuvittanut: Karoliina Korhonen
Kannen suunnittelu: Noora Iloranta
s. 150

Gayle Forman: Jos vielä jään

17 -vuotias Mia rakastaa musiikkia. Rakkaus musiikkiin yhdistää hänet Adamiin, josta tulee hänen poikaystävänsä. Erilaiset unelmat alkavat kuitenkin viedä pariskuntaa erilleen, kun Mia pyrkii Juilliardin kouluun toiselle puolelle maata ja Adam alkaa menestyä oman musiikkinsa parissa.
Eräänä aamuna sattuu kuitenkin onnettomuus, joka sotkee kaikkien suunnitelmat. Mia perheineen joutuu auto-onnettomuuteen ja hän herää onnettomuuspaikalta olematta enää omassa ruumiissaan. Hän katselee kaikkea ulkopuolelta kenenkään näkemättä häntä ja seuraa mukana, kun häntä kiidätetään sairaalaan. Mialle selviää, että hän joutuu tekemään valtavan päätöksen päästäkseen pois nykyisestä tilastaan ja palatakseen sängyssä makaavaan itseensä.

Jos vielä jään on lyhyt ja nopealukuinen kirja, mutta paikoin niin surullinen, että meinaa tippa tulla linssiin lukiessa. Lyhyydestään huolimatta kirjassa ehditään kertoa kaikki oleellinen. Sairaalassa oman pahasti runnoutuneen ruumiinsa vieressä Mia ehtii muistelemaan paljon vanhoja ja uudempia muistoja ja itselleen tärkeitä ihmisiä. Aika monta heistä käy myös itse puhumassa Mialle ja sanomassa omat lohduttavat sanansa toivoen, että Mia kuulisi ne koomastaan huolimatta. yksi parhaista kohdista kirjassa olikin, kun Mian isoisä kävi hänen luonaan yksin puhumassa.

Kirjassa sivuutetaan pintapuolisesti myös muita aiheita, kuten nuoren epävarmuutta tulevaisuudestaan ja sitä onko oikeanlainen sellaisena, kuin on, mutta mielestäni nämä olivat tosiaan niin kevyesti kirjaan mahdutettu, ettei ne tarjonnut paljoa ajateltavaa muun tarinan keskellä.

Kirja oli pakko ahmia lähes yhteen kyytiin, sillä ei Mian kohtaloa voinut pitkäksi aikaa jäättää odottamaan. Ainakin kirja oli koskettava tarina, vaikka muut aiheet vähän kaukaisemmiksi jäikin. Mian erilaista olomuotoa ei kirjassa myöskään liikaa painoteta, joten se vaikuttaa uskottavalta, vaikka onkin yliluonnollista.


Jos vielä jään, (If I Stay, 2009)
WSOY, 2009
Suom. Ulla Selkälä
s. 191

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Vastasyntynyt poikavauva kellui kaislaveneessä alas Niiliä, josta Theban kaupungin köyhienlääkärin vaimo hänet löysi ja otti omakseen. Poika sai nimekseen Sinuhe ja varttuessaan myös hänestä tuli lääkäri kasvatti-isänsä jalanjäljissä. Sinuhen elämä ei kuitenkaan muutoin ollut samanlainen, kuin isänsä, vaan hänet oli tarkoitettu kulkemaan, näkemään ja kuulemaan paljon ison maailman asioita. Sinuhe koki kolme hyvin erilaista rakkautta, näki sotia ja kuolemaa ja sai mainetta mahtavana lääkärinä. Hän oli monen suuren miehen uskottu, jonka tähden hän menetti paljon ja joutui kokemaan suuria vaarallisia seikkailuja. Kirja sijoittuu vuosiin 1390-1335 eKr.

Sinuhe egyptiläisestä ei mielestäni suuresta koostaan huolimatta löydy lähestulkoon ollenkaan jaarittelua. Kokoajan paahdetaan eteenpäin kuumassa auringossa ja tapahtumia riittää. Kirja on monipuolinen kuvaus entisaikojen Egyptistä ja aiheita on monta. Suurimpina aiheina mielestäni nousi uskonto, ihmisarvot ja jopa rakkaus.

Uskonnon julmuus tulee mielestäni parhaiten esiin kirjassa, kun uusi Faarao haluaa kaataa kaikkien arvostaman Ammon Jumalan ja tuoda kaikkien sydämiin uuden tasa-arvoisen Jumalan Atonin. Mitä enemmän Faarao vastusti veren vuodatusta ja halusi tehdä hyvää, sitä enemmän hän sai aikaan sotaa, kauheuksia, kuolemaa ja köyhyyttä. Rikkaat pitivät hulluna, ja köyhät eivät arvostaneet, vaan väittivät vääräksi Faaraoksi. Sinuhe yritti pysyä puolueettomana, mutta päätyi Faaraon lääkäriksi ja joutui Atonin tähden kokemaan kauheuksia, joiden jälkeen oli katkerampi, kuin koskaan.

Sinuhe oli monipuolinen henkilö ja hänen mukanaan lukija pääsee tutustumaan Egyptiin hyvin monelta kannalta katsottuna. Sinuhen kolme rakkautta johdattaa lukijan erilaisten naisten mukana naisten maailmaan, eikä näitä kolmea naista voi edes toisiinsa verrata erilaisuutensa tähden.
Sodan kauheudet esitellään Sinuhen ystävän Horemhebin kautta, joka oli Egyptin sotapäälikkö. Samaisen henkilön takia, Sinuhe kiersi myös monta maata, esitellen lukijalle muutakin, kuin Egyptin, kuten Syyrian ja Kreetan,
Ammattinsa takia Sinuhen mukana päästiin myös tutustumaan ylhäisiin ja orjiin ja molenpien äänet kuuluivat kirjassa.

Kirjassa oli siis paljon asiaa ja aiheita, mutta ei yhtään liikaa. Egyptin arkisiin, julmiin, surullisiin sekä jännittäviin seikkailuihin oli helppo uppoutua. En ihmettele hyvää mainetta, jonka kirja on saanut, sillä minusta tämä oli hyvä. Kirjasta voisikin unohtua kertomaan kaikenlaista, mitä siinä tapahtui, mutta maltan mieleni ja loput jokainen saa selvittää itse lukemalla.


Sinuhe egyptiläinen, 1945
WSOY, 1945
Kuvittanut: Björn Landström
s. 788