perjantai 28. elokuuta 2015

Outi Pakkanen: Marius


Televisiotähti Mauri Leppänen, eli Marius on kuollut. Entinen juorulehden toimittaja saa puhelun Berliiniin. Häntä pyydetään palaamaan suomeen tekemään Mariuksesta juttusarja. Entinen toimittaja päättää ottaa homman vastaan ja lähteä tutkimaan saisiko Mariuksen, entisen rakkautensa kuolemasta selville jotakin, mitä vielä ei tiedetä.

Marius oli todella erilainen kirja, kuin Pakkasen kirjat yleensä, eikä tämä ollut lähelläkään niin hyvä, kuin aikaisemmat. Pakkanen sai kuitenkin tähänkin kirjaan luotua ympäristön, jonka voi kuvitella mielessään hyvin aidon tuntuisena, mutta juoni tökki omalla kohdallani.

Henkilöt jäivät kaukaisiksi, eikä päähenkilöä edes nimetty. Kirja oli kuitenkin lyhyt,  nopealukuinen ja ihan kiva välipalakirja, joka ei varmaan kovin pitkäsksi aikaa jää mieleen pyörimään.

Mariuksessa seikkailtiin tuttuun tapaan Helsingissä ja paikkoja kuvailtiin hyvin, niin kuin ruokaakin. Nämä asiat ovat aina olleet aika keskeisessä osassa Pakkasen kirjoja. Kirjassa oltiin joulutunnelmissa, mutta ei kirja kuitenkaan kovin suurta joulutunnelmaa lukijalle tuottanut.

Ehkä taas seuraava Pakkasen kirja on sopivampi minulle, kun Anna Lainekkin taitaa siinä olla, tässä hän ei ollut. Anna Laine on Pakkasen hahmoista suosikkini, joten hänen puuttuminen kirjasta on aina pettymys.


Marius
Crime Time, 2014
s. 232
Kannen ulkoasu: Laura Rahinantti

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Agatha Christie: Kaikki päättyy kuolemaan


Nuori leski Renisenb palaa Ka-pappi isänsä kotiin miehensä kuoltua. Hänestä tuntuu, että kaikki on täysin samanlaista, kuin aina ennenkin. Hänen kolme veljeään, heidän vaimonsa ja lapsensa, avustaja Henet, isoäiti, sekä perheen kirjuri Hori vaikuttavat kaikki olevan, täysin samanlaisia, kuin ennenkin.
Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hänen isänsä Imhotep tuo matkoiltaan kotiin nuoren ja kauniin jalkavaimon.
Jalkavaimo saa ilkeillä sanoillaan aikaan riitoja talon asukkaiden välillä, eikä kukaan enää vaikuta Renisenbin silmissä samanlaiselta, Horia lukuun ottamatta. Jalkavaimon mukana taloon saapuu myös kuolema. Onko kyse pahoista hengistä, vai murhanhimoisesta ihmisestä?

Kaikki päättyy kuolemaan sijoittuu Egyptiin noin 2000eKr. Tapahtumien aika ja paikka tekevät kirjasta mielenkiintoisen. Historiallisen Egyptin tapoja ja kulttuuria esiteltiin mielestäni sopivasti. Esimerkiksi Jumalista ja vainajien hautaamisesta puhuttiin jonkinverran. Mielenkiintoisinta mielestäni olivat puheet Jumalista, joita heillä olikin monen monta erilaista.

Tuttuun Christie tyyliin kirja tarjosi kiinnostavat hahmot, sekä monia mahdollisuuksia siihen kuka murhaaja voisi olla. Mutta tuttuun tapaan omat arvailut olivat jälleen vääriä.

Vaikka kirja oli erilainen ja todella hyvä, ei se noussut suosikikseni Christien kirjoista. Syy tähän oli se, että kirjasta meni hieman turhan paljon aikaa, ennen kuin lukijaa alettiin johdattelemaan syyllisen jäljille. Arvailut pahoista hengistä oli toki hauska ja kirjaan sopiva mutta en uskonut niiden kuitenkaan olevan kirjan murhaaja.

Lue myös: Vaarallinen taloEikä yksikään pelastunutIdän pikajunan arvoitusSalaperäiset rukiinjyvätTotuus Hallavan hevosen majatalosta, ja Kuolleen miehen huvimaja.


Kaikki päättyy kuolemaan, (Death Comes as the End, 1945)
WSOY
Suom. Anna-Liisa Laine
s. 221
Päällys: Heikki Ahtiala

maanantai 17. elokuuta 2015

Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia


Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia koostuu Härkösen Image lehteen kirjoittamista jutuista vuosilta 1996-2006. Tämä kirja sisältää aiemmin ilmestyneet kirjat: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia (1999), Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia (2004) ja Palele porvari ja muita kirjoituksia (2007). Yhteensä kirjassa on 54 kirjoitusta.

Kirjoitusten aiheet vaihtelivat aika laidasta laitaan. Härkösellä on taito keksiä loistavia ja hauskoja juttuja ihan arkipäiväisistä asioista. Juttuihin on helppo samaistua, ainakin suurimpaan osaan. Tämä kirja on täydellinen hyvän mielen kirja, eli ei tätä lukiessa ainakaan surulliseksi tule. :D Kirjoitukset ovat mukavan lyhyitä, mutta silti niistä löytyy yllättävän paljon kaikkea. Kirjaa lukiessa saa nauraa ääneen ja niin minä teinkin.

Koska kirja on koottu kolmesta aiemmin ilmestyneestä kirjasta ja kirjoituksia on aika monta, voisi näitä juttuja toki lukea vaikka jonkun toisen kirjan ohella, mutta itse koukutuin heti niin pahasti, että luin kaikki putkeen.

Härkönen on yksi suosikki kirjailijoistani, ja tämä kirja on ehkä paras häneltä lukemani kirja, vaikka hänen romaaninsakin on loistavia. Voin suositella kirjaa kaikille. Varsinkin jos kaipaa vähän jotain hauskempaa luettavaa.

Lue myös: JuhannusvierasOnnen tuntiAvoimien ovien päiväAkvaariorakkautta ja Ei kiitos.


Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia
Otava, 2010
s. 395

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Tuomas Keskimäki: Sinä, taivaani - Kustaa II Aadolfin & Ebba Brahen lauluja 1611-1615


Sinä, taivaani - Kustaa II Aadolfin & Ebba Brahen lauluja 1611-1615 kertoo Kustaa II Aadolfin ja Ebban nuoruuden rakkaudesta.

Runokokoelma on kirjoitettu kirjeenvaihdon muotoon ja jokaisen vuoden alussa on pieni perehdytys sen vuoden tapahtumista nuorenparin suhteessa..

Ensimmäisellä lukukerralla luin koko kirjan yhdellä kertaa, sillä en malttanut jättää sitä kesken. Halusin niin kovin tietää miten tämän pariskunnan loppujenlopuksi käy. Vuosien alussa olevat tietotekstit olivat loistava lisä runoille, sillä niiden avulla runoista sai paljon enemmän irti. Runoista toki ymmärsi millainen mielentila kummallakin oli, mutta oli mukava lisä saada tietää miksi. Runot ja tietotekstit muodostivat näin loistavan kokonaisuuden.

En ole lukenut runoja moneen vuoteen, vaikka moneen kertaan on ollut tarkoitus etsiä, joku sopiva runokirja luettavaksi. Tämä kokoelma kuulosti juuri sellaiselta, mistä minä pitäisin, sillä historialliset ajankohdat kiinnostavat aina.

Toisella lukukerralla maltoin jo syventyä enemmän runojen sanoihin, kun tiesin jo loppuratkaisun. Runoissa olikin tunteita vaikka millä mitalla. Oli rakkautta, onnea, kaipuuta, epätoivoa ja surua. Omaa suosikki runoa oli näistä vaikea valita, mutta Ebban 7. ja 10. runot tekivät ehkä suurimman vaikutuksen.

Keskimäki osaa hyvin vangita hahmojen tunteet runoihin ja minusta ainakin tuntui siltä, että ymmärsin runot ja niiden tarkoituksen. Aluksi vähän pelotti, kun en ole runoja pitkään aikaan lukenut, jos en saisi runoista mitään irti tai en ymmärtäisi mitä niissä tapahtuu, mutta tämä runokokoelma oli ainakin ymmärrettävää tekstiä, jota voin siis suositella vähemmän runoja lukeneillekkin.

Näiden runojen pariin voin helposti kuvitella palaavani vielä uudemmankin kerran. :)


Sinä, taivaani
Sunkirja, 2015
s. 63
Kansi: Jamppa Lammimpää
Arvostelukappale