Sari Peltoniemi: Allmaan vaskitsa

 

Allmaassa asuva vaskitsa on kauhuissaan maassaan tapahtuvista hirveyksistä, sillä hiidet ovat ottaneet paikan omakseen kiusaten kaikkia ja tuhoten paikkoja. Normaalisti järjestystä ylläpitävää avaimenkantajaa ei jostain syystä ole enää aikoihin näkynyt, joten pieni vaskitsa joutuu lähtemään Kieliseen etsimään apua. Kielisessä Miranda, Veera ja Olavi ovat toipuneet viimeisimmistä seikkailuistaan, mutta ottavat nyt innolla uudet vastaat. 

"-Taivazala on yllä ja Allmaa on alla, Mosse tuntee molemmat, ja vielä kolmannenkin paikan. Kielisestä on yhteys niihin kaikkiin, Mosse selitti."s.77

Allmaan vaskitsa on toinen osa Avaimenkantaja -trilogiasta.

Mukavan lyhyiksi luvuiksi jaettu kirja on koukuttavaa nuortenfantasiaa. Tätä kirjaa lukee mielellään. Hahmojen ja Kielisen salaisuudet paljastuvat vähän kerrallaan, ja vielä jäi odotettavaa trilogian viimeistä osaa vartenkin. Kuitenkin kirjassa kulkeva pääjuoni ratkeaa, eikä kirja jää keskeneräisen oloiseksi.

Seikkailua ja jännitystä on tarjolla Allmaassa, jossa hiisien aiheuttamat ongelmat ovat välillä aika hurjia. Arkisempiakin asioita kuitenkin mahtuu mukaan, niin kuin luonnon ja Allmaassa asuvien otusten kuvaustakin.

Allmaan vaskitsa

Tammi, 2017

Kuvittanut: Laura Haapamäki

s.284

Christoffer Holst: Suviunelmia ja verenpunaa

 

Cilla Stormin unelmissa on jo pitkään ollut oma kesämökki. Kun ero sitten koettelee, ajattelee Cilla repäistä ja ostaa oman paikan. Tosin toimittajan työllä ei ihan unelmien kesäpaikkaa osteta, mutta saa sillä kuitenkin siirtolapuutarhapalstan kauniista Pullasaaresta.

Tervetulotoivotus kesäisessä saaressa tosin voisi olla mukavampikin, sillä Cillan vietettyä ensimmäinen yö mökissään, tapahtuu saarella murha. Utelias Cilla kohtaa vertaisensa naapurin Rosiessa, jonka kanssa hän alkaa jo käydä tapausta tutkivan komean poliisin hermoille. 

"Kahvia juodessani mieleeni nousee kuva. Tytön ruumista, kuinka sen on täytynyt leijua pinnan alla kuin hidastetussa filmissä, kuin vesikummitus."s.47

Suviunelmia ja verenpunaa aloittaa Cilla Storm -dekkarisarjan.

Tässäpä sellainen ihanan kevyt ja kesäinen dekkari, jossa ei edes yritetä vääntää monimutkaisia kuvioita rikoksen ympärille. Pääpaino kirjassa pysyy selkeästi viihteen puolella keskittyen Cillan elämään ja suhteisiin. Ruumitakin kirjassa tulee, ja kylmiä väreitä aiheuttavia tilanteita mahtuu mukaan, kun Cilla nuuskii tapausta, mutta se kaikki pysyy melko kevyesti mukana. 

Kirja on helppolukuista ja mukavan rentoa luettavaa. Juhannus ja kesän vietto Bullholmenin siirtolapuutarhassa vie mennessään, ja kuin huomaamatta kirja onkin jo luettu. Hyvää ruokaa, ystäviä ja sopivan karmeita tapahtumia tasaisin väliajoin, mikä voisi olla mukavampaa tällaisessa kodikkaassa dekkarissa? 

Tarinaa kerrotaan Cillan näkökulmasta, ja hänen ajatuksiaan omasta elämästään kuvataan paljon. Toki myös mietteitä siitä, kuka voisi olla murhaaja. Pidin Cillasta, vaikka hän onkin välillä melko ärsyttävä omissa tutkimuksissaan, enkä yhtään ihmettele poliisin ärsyyntymistä. Cillan seikkailujen parissa haluan ehdottomasti jatkaa. 

Suviunelmia ja verenpunaa, (Sötä, röda sommardrömmar, 2018)

WSOY, 2024

Suom. Hanna Jokela

s.287

Anne-Maija Aalto: Korento

 

Satomi ja Mai asuvat saarella. joka ennen vesien nousua oli Japani. Nuoret asuvat internointilylässä eläen hyvin tarkkaan määrättyä arkea. Raskasta työtä, huonoa vettä, vähän ruokaa ja paljon kurjuutta. Kylän asukkaat ovat vuosien varrella turtuneet määräyksiin. Kaikki taistelutahto ja unelmat paremmasta tuntuu kadonneen iäksi. Sitten rikas komentaja Rafikov saapuu kylään ja vie mennessään Main. Satomissa herää palava halu muuttaa asioita, mutta mitä tehdä, kun kaikki valta on rikkailla, ja pienikin kuriton teko, saattaa viedä hengen joltakin hänen läheiseltään.  

"Kun olen syönyt, kehoni valtaa uupumus. Se on enemmän kuin pelkkää väsymystä. Se on sitä, että haluaisin lakata kokonaan olemasta."s.13

Korento aloittaa ilmastokatastrofin jälkeiseen maailmaan sijoittuvan dystopia -trilogian.

Olen tottunut lukemaan dystopioita, jotka ovat täynnä toimintaa ja sankareita, jotka ovat kykeneviä pelastavat koko maailman ja kaikki kärsivät ihmiset ilman sen kummempia taitoja. Olikin ihanaa lukea nyt tällaista aivan eri tyyppistä dystopiaa. 

Tässä kirjassa nimittäin edetään hyvin rauhalliseen tahtiin. Kirjan kaunis kieli kuvaa upeasti ja koskettavasti niin julmia, kuin kauniimpiakin hetkiä. Tarinaa kerrotaan Satomin näkökulmasta, mutta hänen kauttaan saadaan todentuntuinen kuva elämästä internointikylässä, sekä sen asukkaista. Tunnelma on lannistunut, mutta varovaisen toivon pilkahdukset kytevät Satomissa. Arki ja olot kylässä osoittautuvat piinallisiksi, ja tähän rankkaan elämään tutustutaan ajan kanssa. Suurimman roolin kirjassa saakin ihmiset ja heidän arkensa. Toiminta on vähäistä, mutta uskottavaa. 

Rakastin tämän kirjan verkkaista tunnelmaa, kauniisti luotua maailmaa kaikkine synkkine ja raakoine elementteineen, sekä niitä pieniä kauniita ilon aiheita, jotka loivat kaiken julman vastapainoksi hieman lempeää tunnelmaa. Erityisesti pidin Satomin isän pienestä puutarhasta.

Korento

Otava, 2020

Kansi: Johanna Junkala

s.387

Eveliina Talvitie: Helga

 

Mainos/Kirja saatu kustantajalta.

Helga ompelee itselleen ja kyläläisille vaatteita, tikkaa täkkejä ja lypsää kotonaan lehmiä. Pikku hiljaa pää täyttyy kuitenkin aivan uudenlaisista unelmista. Hän on nähnyt lehdessä upeita pariisililaisia luomuksia, ja haluaa tuoda jotain yhtä kaunista omaankin elämäänsä. Uudenlaisia vaatteita ei maaseudulla katsota kovin hyvällä, mutta Helgan intoa se ei sammuta.

"Yleensä moiset tyhjänpäiväisyydet vaivaannuttivat Helgaa, mutta nyt ne kuulostivat siltä kuin pikkulintu olisi sirkuttanut korvan juuressa lupauksia auringonpaisteesta ja keltaisista kukkapelloista."s.32

Helga aloittaa Ompelija -trilogian, joka kertoo käsityöläisnaisista ja muodin voimasta.

Tämä alle 200 sivuinen romaani, johon pienestä koostaan huolimatta mahtuu 15 vuotta Helgan ja monen muunkin hahmon elämää, koostuu upeista pienistä tuokiokuvista.

Voi miten pidinkään tästä kirjasta ja sen huolella valituista virkkeistä, jotka tuntuvat kertovan aivan kaiken oleellisen luoden samalla kaunista ja aitoa tunnelmaa ympärilleen. Tunnelma, miljöö ja hahmojen tunteet tulevat esiin ilman selittelyä, pienissä arkisissa hetkissä.

Kirjassa eletään vuosia 1948-1963. Helga on päähenkilönä omaa polkuaan kulkeva nainen, jonka pää on täynnä unelmia, ja joka myös rohkeasti toteuttaa niitä. Mutta ei hän ole sellainen tylsä sankari kuitenkaan, vaan nuo rohkeat teot ja päätökset vaativat melko harmaitakin tekoja, jotka tuovat kirjaan särmää. Itse asiassa kirjan sivuhahmoinakin toimivat naiset ovat kaikki melkoisen särmikkäitä, eivät lainkaan yksinkertaisia.

Helga

Into, 2025

Kansi: Timo Numminen

s.195