lauantai 30. tammikuuta 2021

Antonio Hill: Kauniit kuolemat

 

Barcelonan kuuma kesä on vaihtunut talven kylmyyteen. On kulunut jo puoli vuotta komisario Héctor Salgadon ex-vaimon katoamisesta. Kenelläkään ei tunnu olevan enää yhtään johtolankoja seurattavaksi, mutta äitiyslomalle jäänyt Leire Castro päättää silti omalla ajallaan vielä selvittää tapausta, josta paljastuu kummallisia asioita.
Héctor ei ymmärrettävistä syistä saa enää tapausta tutkia, joten hänen on selvitettävä toista omituista tapausta. Suuren kosmetiikkayrityksen henkilönkuntaa alkaa kuolla yksi toisensa jälkeen. Kuolemat vaikuttavat selviltä itsemurhilta, kunnes niitä on epäilyttävän monta pienen ajan sisällä. Héctorin epäilykset heräävät, ja hän alkaa tutkia tapauksien taustoja.
"Terapeutti oli oikeassa kolmessa asiassa. Ensinnäkin hänen pitäisi alkaa käyttää niitä hemmetin unilääkkeitä, vaikka se kuinka jurppisi. Toiseksi juttu ei ollut hänen käsissään. Ja kolmanneksi, kyllä, sisimmässään hän oli vakuuttunut siitä, että Ruth oli kuollut. Ja että se oli hänen syytään."s.22
Kauniit kuolemat on toinen osa Barcelonaan sijoittuvasta Héctor Salgadosta kertovasta dekkarisarjasta.

Héctor Salgado ja Leire Castro saattelevat lukijaa ympäri talvista Barcelonaa kumpikin omalla tahollaan. Molemmilla on paljon työn alla, niin rikosasioissa, kuin henkilökohtaisissa asioissaankin. Molemmat tuntuvat jo tutuilta, vaikka takana on vasta yksi aiempi osa sarjaa. Héctor on monista dekkarisarjoista tutun oloinen ärrimörri, joka ei aina kaiken machoilunsa keskellä osaa hoitaa arkisia asioita kovin sulavasti. Esim. teinipojan ajatusmaailma ei tunnu hänelle oikein avautuvan. Siksi Leire onkin mukavan tasapainottava hahmo tarinaan. Vaikka täytyy myöntää, ettei Héctorin hahmo äksyilyistään ja huonoista elämäntavoistaan huolimatta ole lainkaan ärsyttävä, vaikka yleensä en pidäkään dekkarisarjojen kokoajan valittavista ja masentelevista päähenkilöistä. Héctorista löytyy kuitenkin kiinnostavaa asennetta. 

Pidin tästäkin kirjasta kovasti. Ehkä jopa enemmän kuin ensimmäisestä.
Tarina kulkee sujuvasti monen henkilön näkökulmasta kerrottuna. Kiinnostus säilyy läpi kirjan, ja yllättäviä tilanteita mahtuu mukaan. 

Ainoa lukunautintoa varjostava asia oli se, että seuraavaa osaa ei ole suomennettu, ja koska aikaa on kulunut jo näin paljon, ei varmaan suomennetakaan. Toivoin siis läpi kirjan, ettei kirja päättyisi tilanteeseen, johon haluaisi heti lisäselvitystä, mutta turha toivo. Kirja jäi hyvin koukuttavaan tilanteeseen.



Kauniit kuolemat, (Los Buenos Suicidas, 2012)
Otava, 2013
Suom. Taina Helkamo
s.413

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Anna Todd: After


Tessa on kiltti tyttö, jolla on kiltti ja kunnioittava poikaystävä, loistavat arvosanat ja koko elämä valmiiksi suunniteltuna. Hän lähtee opiskelemaan ja muuttaa opiskelija-asuntolaan, jossa hän tutustuu porukkaan, jota hänen äitinsä, sekä poikaystävänsä kauhistelee. Tässä porukassa viihtyy myös Hardin, ilkeä naistenmies. Tessa kauhistelee Hardinin olemusta ja käytöstä, mutta silti jokin tässä vetoaa Tessaan, ja pian hän onkin täysin pojan pauloissa. Hardin johdattaa Tessan pahoille teille ja opettaa tälle nautinnon salat. 
""Ei, minä en suutele ketään", tiuskaisen ja nousen seisomaan. Katsomatta minuun Hardin ottaa huikan mukistaan. Toivon, että hän on loukkaantunut. Oikeastaan en välitä, onko hän. Olen saanut tarpeekseni tällaisesta vuorovaikutuksesta hänen kanssaan. Hän inhoaa minua ja on kerta kaikkiaan liian epäystävällinen."s.55
After on romanttisen/eroottisen After -nuortenkirjasarjan ensimmäinen osa. 
Siirsin Afterin lukemista melko pitkään, sillä elokuvan katsottuani ajattelin kirjan olevan aivan liian pitkä niin vähäisille tapahtumille. Kirjassa tapahtumia oli kuitenkin runsaasti enemmän kuin elokuvassa, joten pelkoni oli turha. Elokuva ei tällä kertaa muutenkaan erityisen tarkkaan seurannut kirjan tarinaa ja oli yllättävän pieni pintaraapaisu tästä tarinasta, joka oli hyvin runsas. 

After sisältää paljon tarkkoja seksikohtauksia. Muutenkin sellainen hempeän romanttinen teinirakkaus on kaukana tästä tarinasta. Lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että mikä vetää Hardinia ja Tessaa niin tiivisti yhteen, sillä heidän parisuhde ei tosiaan vaikuta terveeltä, ei sitten yhtään. Tämä tekeekin tarinasta epäuskottavan. Tessan kun pitäisi olla niin järkevästi käyttäytyvä, mutta sitten hän juokseekin häntä huonosti kohtelevan ja haukkuvan pojan perässä.

En pitänyt Tessan hahmosta muutenkaan. Aluksi hänen kiltteyttään toitotettiin jokaisella sivulla, mutta minä sain hänestä heti sellaisen kuvan, että hän ohittaa omat mielipiteensä ja arvonsa heti kun joku vähän inttää. Kilttiäkin kiltimpi ja viisaasti käyttäytyvä Tessa muuttuikin muutamassa sivussa kännääväksi, typeräksi ja joka asiaa itkeväksi tytöksi, jonka käytös ärsytti. 

Jollakin tavalla tämä häiriintynyt rakkaustarina kuitenkin kiinnosti, eikä kirjan lukeminen ollut lainkaan tuskaista, vaikka ärsyttäviä tekijöitä löytyikin. Kirjan teksti etenee jouhevasti, ja lukeminen  sujuu vauhdikkaasti, vaikka tarina välillä toistaa itseään. Esimerkiksi Tessan ja Hardinin riidat alkoivat olla hyvin samankaltaisia eikä Tessa tuntunut ottavan opiksi virheistään sitten millään, vaan toisti ne joka viikonloppu ja itki sitten samoja asioita uudestaan ja uudestaan. 


After, (After, 2014)
Otava, 2014
Suom. Outi Järvinen
s.598

lauantai 23. tammikuuta 2021

Lucinda Riley: Varjon sisar


Tähti (Asterope) elää tiivisti yhdessä sisarensa Cecen kanssa. Hiljainen Tähti jää usein kovaäänisen sisarensa varjoon. Kun sisarusten adoptioisä kuolee, ja jättää myös Tähdelle johtolankoja biologisen perheen selvittämiseen, on hänen tehtävä suuri päätös. Uskaltaako hän tehdä päätöksen, joka riuhtaisee hänet pois Cecen varjosta, vaikka tämä päätös saattaa satuttaa hänen rakasta siskoa. 
Isän jättämä vihje vie Tähden ihastuttavan kirjakaupan ovelle. Oven takana häntä odottaa tarinat Englannin Järviseudulta. Mitkä tapahtumat saivat alkunsa vuonna 1909 ja miten ne liittyvät Tähteen? Kuka oli tuo Beatrix Potterin naapurissa asuva Flora, jonka päiväkirjat vievät vauhdikkaisiin ja surullisiin muistoihin. 
""Me ihmiset olemme samanlaisia kuin siemenet", isä oli sanonut hymyillen hangatessaan hyväntuoksuista sammalta käsistään samalla kun käyttelin lasten kastelukannuani. "Tarvitaan vain auringonpaistetta, sadetta... ja rakkautta. Muuta emme tarvitse.""s.35
Varjon sisar on kolmas osa Seitsemän sisarta -sarjasta.
Tähden tarina on yksi Seitsemän sisarta -sarjan eniten odottamamistani tarinoista. Odotin innolla pääseväni kauniisiin Järviseudun maisemiin. Hiljainen kirjallisuudesta pitävä Tähti kuulostaa myös täydelliseltä hahmolta. Lisäksi Beatrix Potterin mainitseminen takakannessa lisäsi kiinnostusta. 

Varjon sisar onnistui olemaan juuri niin hyvä kuin odotinkin. Kirja vei täysin mukanaan, ja se esitteli Tähden lisäksi myös joukon muita mielenkiintoisia ja loistavia hahmoja, kuten ihanan Orlandon. Beatrix Potter oli mukana aika pienesti, mutta oli silti mukava lisä tarinan kulkuun. Pidän siitä, ettei Seitsemän sisarta -sarjan kirjoissa pituudestaan huolimatta ole aivan valtavaa määrää hahmoja. Pienemmälläkin porukalla pärjätään ja kaikkiin ehditään tutustua tarpeeksi. 

Sekä Tähden, että Floran tarina vei mukanaan upeisiin paikkoihin ja mahtaviin tarinoihin. Tällä kertaa ei käynyt kertaakaan niin, että olisin odottanut jompaa kumpaa tarinaa enemmän. Floran tarina oli huomattavasti synkempi, ja täynnä salaisuuksia joiden paljastumista odotti innolla, kun taas Tähden tarina oli täynnä kirjoja, luontoa ja ruokaa. Tähden tarina vei mukanaan myös siksi, että Tähdellä oli niin paljon tehtävää löytääkseen rohkeutta itsenäiseen elämään. 

Niin kuin muillakin sisarilla, myös Tähdellä on paljon taitoja ja kiinnostuksenkohteita. Hänen kiinnostuksenkohteista ei tosin osannut arvata yhtä helposti mihin suuntaan hän lähtee ja mitä taitoa kehittämään. Löytyi tarinasta myös omat ennalta-arvattavuutensa, mutta ne eivät minun lukuintoani haitanneet.



Varjon sisar, (The Shadow Sister, 2016)
Bazar, 2019
Suom. Hilkka Pekkanen
s.733

tiistai 19. tammikuuta 2021

Helena Waris: Vedenkehrääjä

 

Saz on viimein päässyt perille Ammabariin. Matka majakkasaarelta on ollut pitkä ja vaarallinen, ja Saz kantaa nyt mukanaan suurempaa surua kuin aiemmin. 
Sazin kauhuksi Ammabarissa ei odota konevastainen Maximilian, vaan huonoon kuntoon päässyt talo ja kyyhkyt, joiden tuomia viestejä ei ole edes avattu. Niinpä Saz joutuu lähtemään jälleen liikkeelle saadakseen Maximilianin avun ystävilleen Thomille ja Zemille, jotka odottavat Sazia jossakin.
Mantereella matkustaminen ei ole mukavaa. Ihmiset kärsivät veden puutteesta, kaikki aavikoituu, ja koneita yritetään pystyttää joka paikkaan.
"-Meillä ei ole enää tarpeeksi vettä, Ennai selittää. -Vuodet muuttuvat koko ajan kuivemmiksi, ja ihmiset eivät kestä jatkuvaa kuumuutta. Ja sitten vielä tuulet, jotka repivät kattomme irti ja kaatavat puita..."s.23
Vedenkehrääjä on Konetrilogian toinen osa. 
Yllätyksekseni Vedenkehrääjässä ollaankin Sazin matkassa. Odotin kuulevani lähinnä Zemin ja Thomin tekemisistä, mutta he eivät päässeet lainkaan ääneen. Saz ei ole suosikkihahmojani, mutta silti tarina vei mukanaan ja oli hyvä. Sazin ollessa päähenkilö, ei kirja yltänyt yhtä hyväksi kuin ensimmäinen osa. Myös tapahtumapaikka oli vähemmän itseäni kiinnostava kuin ensimmäisen osan majakkasaari. Ymmärrän kuitenkin ratkaisun, sillä näin tarinassa näytetään monenlaisia olosuhteita ympäri maailmaa. 

Sazin matka läpi aavikoituneiden kaupunkien, nälänhädän, kuivuuden ja köyhyyden keskellä luo kauhistuttavaa kuvaa ilmastonmuutoksen seurauksista. Kirja onkin ajatuksia herättävä, mutta se on myös seikkailullinen tarina mielikuvituksellisessa ympäristössä. Tarina ei syyllistä tai saarnaa ilmastonmuutoksen kauheuksista. 

Konevastaiset ovat toki edelleen pääosassa kirjassa, sillä Saz on konevastainen päästä varpaisiin. Mutta juoneen lisätään jo hieman vastakkaistakin mielipidettä, joka herättälee lukijan mielenkiinnon. Onko nuo vapaana kulkevat konetta vastustavat ihmiset sittenkään oikeassa? Onko koneet pelkästään huono ajatus? Lukijalle tarjotaan mielipiteitä puolesta ja vastaaan, eikä kirjassa puolustella vain jompaa kumpaa puolta.

Lue myös: Linnunsitoja


Vedenkehrääjä
Otava, 2018
Päällys: Sami Saramäki
s.157

torstai 14. tammikuuta 2021

Pauliina Susi: Takaikkuna


Yksinhuoltajaäiti Leia Laine on mukana hankkeessa, joka tarjoaa tukea prostituoitujen palveluja käyttäville miehille. Kun Leia pääsee television suosittuun keskusteluohjelmaan puhumaan aiheesta, saa hän peräänsä monia vihaisia ihmisiä. Leia päättää kestää kaikki haukut, mutta kun hänen nuori tyttärensäkin vedetään mukaan ilkeisiin kommentteihin, ei asiaa ole enää niin helppo käsitellä. 
Samaan aikaan uusi oikeusministeri yrittää piilotella valonarkoja asioita apunaan nettivelho, joka pystyy lähes mihin tahansa virtuaalisessa maailmassa. 
"Olosuhteiden uhri minä olen. Kun en vaan osaa olla yksin. En ole paha ihminen. Mitään pahaa en ole halunnut tehdä. Enkä ole tehnyt, vaikka joka suunnasta sataa syytöksiä."s385
Takaikkuna on sujuvasti etenevä, arkinen, mutta aika karmiva jännäri. Kirjaan ei ole tarvinnut tuoda yliluonnollisia hirviöitä, eikä verisiä kohtauksia, sillä tarina on aivan tarpeeksi ahdistava ilman niitäkin. Kirjan tarina vie keskelle tilannetta, jossa eräs Land-O nimimerkillä kulkeva tietokonevelho tunkeutuu Leian elämään tämän älylaitteiden kautta. Lukijalle tämä asia paljastuu paljon ennen Leiaa, ja voi vain kauhistella kuinka paljon tuollaisella tietokoneen käyttötaidolla voi puuttua toisen ihmisen elämänkulkuun. Voinkin kuvitella, että kirja herättää monissa lukijoissa pientä ahdistusta ja mietteitä omista tietoturva asioista. 

Pelkkää tietokoneasiaa ei kirja kuitenkaan ole. Mukaan mahtuu monia henkilöitä, niin mukavia, kuin erittäin vastenmielisiäkin. Juonta kuljetetaan monen henkilön näkökulmasta ja siihen mahtuu monenmoista asiaa. Jännitystä, vauhtia ja vaaarallisia tilanteita on, mutta myös runsaasti arkea ja hahmojen henkilökohtaisia ongelmia. 

Välillä kirja etenee hitaasti. Juoni ei ole koko aikaa vaudikas, sillä hahmoihin tutustutaan pitkän kaavan kautta, ja heidän arkisten toimien kuvaaminen on saanut kirjasta paljon tilaa. Ei tällaiset kohtaukset välttämättä ole kirjan juonen kannalta pakollisia, mutta itse pidän tällaisesta arkisesta kuvauksesta. Tällaisissa kirjoissa kun ehtii ainakin kunnolla tehdä omat päätöksensa siitä, onko sen hahmot täysin mätiä vai voisiko heidän luonteissaan kuitenkin olla jotakin hyvääkin. 

Pidin takaikkunasta, vaikka se ei tarjonnut mitään elämää mullistavaa. Mielestäni kirjan suuret paljastukset olivat aika ennalta-arvattavia, eikä suuria yllätyksiä tullut vastaan. Kiinnostavasti kirjoitetut hahmot ja heidän ajatuksensa kuitenkin pitivät mielenkiinnon tarinaa kohtaan yllä, eikä lukeminen ollut tylsää. 


Takaikkuna
Tammi, 2015
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
s.555

maanantai 11. tammikuuta 2021

Sini Helminen: Kiven sisässä

 

Maaseudulla asuva nörttipoika Pekko, joutuu täysin uuden tilanteen eteen, kun vanhemmat ilmoittavat muutosta Helsinkiin. Uusi koulu, uudet tutut, onneksi tietokoneelta löytyy tuttu ja turvallinen Minecraft.
Vaikka Pekko arvasi, että uusia asioita on vastassa, ei hän voinut kuvitellakaan kuinka suuria muutoksia uusi asuinpaikka toisi tullessaan. Yllättäen hänellä on monta hyvin kummallista ystävää, muut eivät häntä sitten juuri huomaakkaan, aivan kuin hän olisi näkymätön. Lisäksi kuvaan astelee sukulaisia, joista hän ei ole kuullutkaan, ja mummon kuolemasta selviää jotakin hyvin pelottavaa.
"On Sellainen olo, kuin olisi luullut olevansa supermies, mutta huomaisi, ettei osaakaan lentää vaan on vain tavallinen idiootti seisomassa kadulla kalsarit vaatteiden päällä."s.76
Kiven sisässä on toinen osa neliosaisesta Väkiveriset -reaaalifantasiasarjasta. Kirja on itsenäinen jatko-osa, ja päähenkilö on uusi. 

Suomalainen mytologia kohtaa jälleen nykypäivän teinin arkimaailman. Mukaan mahtuu huumoria, paljon vauhtia, liuta mytologian hahmoja, runsaasti viittauksia kirjoihin ja elokuviin ja jopa rakkautta. 

Suomalaiseen mytologiaan mahtuu paljon minulle entuudestaan tuntematonta. Nämä tässä kirjassa esiintyvät vuorelaiset esimerkiksi olivat minulle ihan uusi tuttavuus. Tämä onkin varsin mukava tapa tutustua tuntemattomiin mytologian olentoihin, sillä tämä sarja tekee sen rennosti, ja tarjoaa hyvin tuoreen tuntuisen ja menevän tarinan. Toki kirja tarjoaa vain hyvin pienen pintaraapaisun näistä mytologian asioista, sillä myös teinin arki ja Minecraftin pelaaminen saavat suuren roolin kirjassa. Pitkiä, tarkkoja ja ykistyiskohtaisia taruja on siis turha odottaa.

Periaatteessa kirjassa on kaikki mitä tarvitaankin. En kuitenkaan pitänyt siitä läheskään niin paljon kuin ensimmäisestä osasta. Alku lähti käyntiin hieman kangerrellen. Hidas alku tarkoitti sitä, että kirjan loppupuolelle olikin sitten ladattu kaikki mitä aiemmin ei oltu ehditty sanoa, sillä kirja ei ole kovin pitkä.



Kiven sisässä
Myllylahti, 2017
Kansi: Karin Niemi
s.231

perjantai 8. tammikuuta 2021

Antti Tuomainen: Kaivos


Toimittaja Janne Vuori saa nimettömän vihjeen. Hänelle kerrotaan, että Pohjois-Suomessa sijaitseva kaivos syyllistyy ympäristörikoksiin. Jotakin tällaista Janne on odottanut. Nyt on hänen aikansa tutkia ja paljastaa ympäristökatastrofi. Siinä olisi jotakin jota urastaan muistella vanhana. 
Tutkinnan alusta lähtien Janne saa huomata, ettei kyseessä ole helppo juttu. Häntä ei todellakaan haluta tutkimaan kaivosta, ja pian käy selväksi, ettei vastustaja kaihda keinoja pitää hänet tai ketään muukaan poissa. 
Toimittajan työ vie mennessään, eikä koti tai perhe saa tarvitsemaansa aikaa. Lisäksi Jannen elämään ilmestyy kauan poissa ollut isä. 
"Puoli tuntia pimeää tietä - kunnes kajastus vähä vähältä voimistui, ja viimein, tiiviin metsän väistyttyä edestä, kaivosalue levittäytyi eteen kuin kuun maisema."s.45
Olen lukenut Tuomaisen tuotannosta muutamia teoksia ja ne ovat olleet ihan hyviä, mutta Kaivos on ensimmäinen hänen teoksistaan, joka oikeasti kolahti. Tarina on loistava yhdistelmä jännitystä, toimintaa, arkea, murhia ja ympäristöasiaa.

Kaivos on alusta loppuun kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää kauniisti kirjoitettua tekstiä. Kirjassa käsitellään monenlaisia aiheita. Kuinka tasapainoilla työelämän ja perheen välillä jos työ on suurin intohimo? Onko tappaminen aina väärin? Onko kaivostoiminnassa hyviä puolia? Tällaisia ja monia muita kysymyksiä herää tätä kirjaa lukiessa. 

Kirjassa kerrotaan tarinaa sekä Jannen, että hänen isänsä kautta. Perhesuhteet, ja niiden kiemurat ovat iso osa kirjan tarinaa. Tämän kirjan perhekiemurat ovatkin erityisen kiinnostavia, sillä ne eivät ole erityisen tavallisia, vaan kekseliäitä ja välillä aika dramaattisia. Jannen isä onkin mainio lisä kirjaan, sillä hän se vasta onkin erikoinen tyyppi ammatissaan, josta kirjassa kerrotaankin aika paljon. 

Kaiken muun hyvän lisäksi kirja sijoittuu kylmään ja lumiseen talveen. Talviset kirjat ovat mielestäni ihania ja tässä talvisen tunnelman voi lähes tuntea, vaikka ulkona olisi millaiset kelit.


Kaivos
Like, 2015
s.325