Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Iiris Lempivaara on elänyt täydellisessä parisuhteessa jo seitsemän vuoden ajan, kun hänen miesystävänsä Aleksi päättää jättää hänet. Koulupsykologina työskentelevä Iiris yrittääkin keksiä sopivat keinot selviytyä ja tulla taas iloiseksi. Apua hän saa ystäviltään, siskoltaan ja naapurin Marja-Liisalta. Iirikseltä löytyykin jo muutamia hyvin toimivia terapia tapoja murheiden unohtamiseksi, kuten suklaan syönti ja kenkien ostaminen, mutta ehkä kuitenkin vielä jotakin muutakin tarvittaisiin.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on oikein mainio Chick lit romaani. Etenkin kirjan alku tempaa mukaansa juoneen, joka hymyilyttää. Toki juoni on aika yleinen monessa saman tyylisessä kirjassa. Mies jättää ja naisen on pärjättävä sydänsurujensa kanssa. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän toi mukanaan kuitenkin hauskan tavan katsoa aihetta. Suklaa, kalja, pitsa ja kengät terapiamuotona toimii ainakin viihdyttävänä lukemisena.

Mielestäni kirjan alku oli kuitenkin huomattavasti parempi, kuin loppupuolisko. Kirja on lyhyt, eikä siihen siksi olisi tarvinnut niin paljon aiheita. Kirjan alku olikin huomattavasti selkeämpi ja viihdyttävämpi, sillä aiheina pyörivät rakkaus ja ystävyys. Nämä aiheet riittivät loistavasti pitämään lukumielenkiintoa yllä, sillä Pulkkinen kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti.
Loppua kohti edettäessä kirjaan tuli kuitenkin lisää ja lisää aiheita, eikä humoristinen ja kevyt tunnelma pysynyt enää niin vahvasti pinnalla. Teinien ongelmat, filosofia, dementia, naiseus ja tuttujen ihmisten muuttuminen puskivat kevyen hyvänmielen aiheiden yli ja latisti hitusen hyväksi kohonnutta tunnelmaa. Kyllä kaikissa loppupuolenkin luvuissa riitti vielä hauskaa, mutta se hukkui minusta muiden asioiden taakse.

Loppujenlopuksi kirjasta jäi positiivinen mielikuva. Kirja oli hauska ja toimi romaanina oikein hyvin. Sen lisäksi minun on seuraavaksi pitsaa hakiessani saatava maistaa Iiriksen suosikkia, paprika-aurajuusto-oliivipitsaa, joka houkutteli mielessä lähes koko kirjan lukemisen ajan.


Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Otava, 2014
Varhainen versio tarinasta on ilmestynyt Kauneus & terveys -lehdessä
s.174

Riikka Pulkkinen: Raja

Anja Aropalo on vaikeassa tilanteessa. Hänen miehensä sairastaa alzheimerin tautia ja Anja on antanut hänelle lupauksen. Hänen pitää auttaa miestä kuolemaan, kun tämä ei enää muista mitään. Kun tulee aika lunastaa lupaus, ei se enää olekaan niin helppoa.
Anjan sisarentytär, 16-vuotias Mari, elää elämässään myös hankalaa aikaa. Aikuistuminen on edessä ja aikuiselämä houkuttaa kokeilemaan asioita, jotka ovat vaativia ja tuntuvat jopa ylitsepääsemättömiltä. Mari nimittäin rakastuu ensimmäistä kertaa kunnolla. Rakkauden kohde äidinkielen opettaja Julian yllättäen vastaa tunteisiin ja näin ylitetään selvästi sopivuuden rajoja.

Telkkarista tuli aikaisemmin tästä kirjasta tehty kolmioisainen traamasarja. Sarja oli loistava, joten päätin lukaista kirjankin. Aikaisemmin kyllä uhkailin täällä blogissani, etten enää ikinä lue Pulkkista, sillä hänen kirjansa Totta, oli niin suuri pettymys. Onneksi kuitenkin muutin mieltäni, sillä huhhu.. tämä kirja oli LOISTAVA.

Kun aloin kirjaa lukemaan odotuksina oli lähinnä, että kirja olisi yhtä tylsä eikä herättäisi mitään ajatuksia tai tunteita, niin kuin kävi Totta kirjan kohdalla. Mutta Raja herätti tunteita ja pisti miettimään. Kirja oli aika haikea ja itku oli lähellä monen monta kertaa.
Raja oli koukuttava, eikä lukemista meinannut malttaa lopettaa millään. Erot kirjan ja televisiosarjan välillä eivät olleet suuria, mutta vaikka tiesin mitä kirjassa tulee tapahtumaan, ei lukukokemus ollut missään tapauksessa tylsä, vaan silti mielenkiintoinen ja yllättävä. Tämä johtui varmaankin lähinnä siitä, että kirjassa päästiin niin syvälle henkilöiden ajatuksiin ja tunteisiin. Tunteilla ja ajatuksilla kirjassa mässäiltiin mielestäni todella paljon ja niistästä oli mahtavaa lukea.

Ajattelin, että olisi varmaan mielenkiintoisinta lukea kohtauksia jotka kertovat Marista, sillä hänen ikänsä on lähinnä omaani, mutta yllätykseseni Anjankin kohtaukset olivat niin hyvin kirjoitettuja, että pidin niistä ihan yhtä paljon, kuin Marinkin. Myös Julianin ja Annin kohtaukset olivat loistavia.

Jos nyt jotain miinusta täytyisi kirjasta etsiä niin se ei sisältöön liity vaan kanteen. En nimittäin tykkää tuosta kannesta, sillä se on liian vaisu minun makuuni.


Raja
Gummerus, 2006
s. 399
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

Riikka Pulkkinen: Totta

Elsa tekee kuolemaa. Läheiset miettivät miltä elämä ilman vaimoa, äitiä tai isoäitiä tuntuu. Kaikki reagoivat suruun omalla tavallaan. Eleonoora ottaa maaräilevän hoitajan roolin, kun Martti ja Anna yrittävät toteuttaa Elsan toiveita.
Elsa päättää kertoa Annalle Eevasta, josta on vaiettu pitkään. Nyt on kuitenkin aika palata miettimään menneitä. Eevan tarina tapahtuu 60- luvun alussa, kun nuori Eeva hakee lastenhoitajan paikkaa Elsan ja Martin luota.

Päätin lukea Riikka Pulkkisen Totta kirjan, koska sitä on kehuttu paljon, enkä ollut aiemmin lukenut yhtään tunnetun Pulkkisen kirjaa. Pitihän korjata tämä aukko ja tarttua kirjaan. Odotukset olivat aika korkealla, kun niin paljon hyvää Pulkkisesta on sanottu, mutta petyin suuresti.
Pidän kirjoista joissa kirjoitustapa eroaa jotenkin muista, mutta Pulkkisen tapa kirjoittaa ei ollut minun juttuni. Koko ajan vain mietin teksiä, joka minusta tuntui jotenkin liian väkisin hienosti kirjoitetulta, vaikka ei varmaankaan niin ole. Tyyli ei vaan ollut mieleiseni ja kirjan lukeminen oli puuduttavaa hommaa.
Oli kirjassa oma hyväkin puolensa. Kirjoitustavasta huolimatta pidin kovasti Eevan tarinasta, joka sijoittuu 60-luvun alkuun. Näiden osioiden takia luinkin kirjan loppuun asti, sillä halusin ehdottomasti tietää koko tarinan ja miten se päättyy.

Kirjan henkilöt olivat lähes kaikki Elsan lähipiiristä. Ammatteinaan tutkijaa, taidemaalaria ja lääkäriä. Lempihahmoa on vaikea valita, kun oikein kenestäkään muusta kuin Eevasta en saanut otetta. Kyllä muistakin hahmoista kerrottiin kirjassa melko tarkasti, mutta kirjoitustapa vie minulta hahmojen aitouden tunteen.
Tämän kirjan perusteella ei tule lukulistalle hetkeen muita Pulkkisen kirjoja, vaikka juonet voisivatkin olla kohdallaan. Ehkä joskus myöhemmin jos alan nauttimaan tämän tyylisestä kirjoituksesta. Suosittelen tätä kirjaa runollisesta kirjoitustavasta nauttiville lukijoille.


Totta
Otava, 2010
s.332