torstai 27. joulukuuta 2012
Katri Manninen: Loma Losissa
Marika yrittää miellyttää kaikkia vuosi toisensa jälkeen. Kun hänen pitkäaikainen poikaystävänsä viimein polvistuu Marikan eteen kosiakseen tätä, on vastaus yllättäen ei. Juorut pikkukaupungissa leviää salaman nopeasti, eikä kukaan tunnu ymmärtävän Marikan päätöstä, ei edes hän itse.
Pian Marikan elämään saapuu jännitystä, kun hänen serkkunsa, villi ja räväkkä Annika kutsuu hänet lomaksi Losiin hukuttamaan murheensa suuren kaupingin loisteeseen.
Marika lähtee Suomesta täynnä jännitystä tulevasta, mutta suurkaupungin tapahtumat ovat jotain aivan muuta kuin Marika on kuvitellut.
Sain tämän Katri Mannisen Loma Losissa kirjan joululahjaksi. Kirjan lukemiseen ei kauaa aikaa mennyt ja se sopiikin hyvin välipalaksi. Juoni oli menevä ja leppoisa, joten tavallaan pidin kirjasta. :D Kuitenkaan tämä ei tarjonnut minulle mitään wow fiilistä ja jäi kauas lempi hömppäkirjoistani. Kirjaan mahtui vain pintaraapaisu henkilöistä, ei siis kovin laajaa kuvailua heistä. Vaikka kirja kokonaisuudessaan oli todella viihdyttävä ja jopa hauska, olin hieman pettynyt loppuun, sillä kaikki tuntui käyvän hieman liiankin helposti.
Eli lyhyesti, koukuttava ja viihtyisä lukukokemus, mutta ei kovin syvällinen. Suuren suuria rakkaustarinoita kirjalta ei kannata odottaa, sillä hahmot olivat aika liikkuvaisia. Kirjassa olevat suhteet olivatkin sitten mielenkiintoisia ja varsin räiskyviä. :)
Tähän kirjaan on myös jatko-osa Kesä Kaliforniassa joka olisi myös kiva lukea.
P.S. Kansi on tässäkin kirjassa oikein houkuttava. :D
Loma Losissa
Gummerus, 2008
s.218
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
V. C. Andrews: Käärmeitä ruusutarhassa
Käärmeitä ruusutarhassa on Ruby Landry -sarjan toinen osa. Minä en tätä kuitenkaan tiennyt ennen kuin aloin kirjaa lukemaan. Se ei tämän lukemista haitannut, kun kuitenkin ensimmäisen osan tärkeimmät kohdat selvisi tätä kirjaa lukiessa. Ensimmäisen osan: Villiruusu lukeminen ei siis ollut välttämätöntä pysyäkseen kärryillä tätä lukiessa.
Isänsä ja äitipuolensa luokse muuttaneella Rubylla ei ole helppoa. Ruby käyttäytyy niin kuin hyvinkasvatetun tytön kuuluukin. Hänen elämäänsä varjostaa kuitenkin lapsuus köyhissä oloissa, joka saa osan ihmisistä inhoamaan häntä. Varsinkin äitipuoli, ja hemmoteltu kaksoissisar, jotka tekevät kaikkensa jotta Rubyn elämä olisi mahdollisimman vaikeata ja inhottavaa.
Tytöt päätetään lähettää tyttöjen sisäoppilaitokseen Greenwoodiin, mutta sielläkään Ruby ei saa rauhaa, kun äitipuoli kertoo Rubyn taustoista koulun ilkeälle johtajalle Mrs. Ironwoodille.
Kun Rubyn isä yllättäen kuolee tuntuu onnellisen elämän jatkaminen mahdottomalta. Onneksi Rubyllä on vierellään elämänsä rakkaus, joka tuottaa valoa kaiken surun keskellä.
Käärmeitä ruusutarhassa valitsin luettavaksi lähinnä kansikuvan perusteella, kun se oli niin tunnelmallisen ja mielenkiintoisen näköinen. Sellainen minua houkutteleva. :D Kirja oli täynnä välillä pitkiäkin kuvailuja, upeista maisemista ja ympäristöstä, joten mielikuvia oli helppo synnyttää päässä. Juonen eteneminen oli välillä hieman yksitoikkoista, varsinkin Rubyn kaksoissisaren Gisellen kokoaikainen valitus alkoi käymään loppua kohden jo tylsäksi yksitoikkoisuuden vuoksi. Monet yllättävät suuret käänteet kuitenkin pelasti kirjan ja teki siitä miellyttävän lukukokemuksen.
V. C. Andrewsenin muiden kirjojen lukemista en ole suunnitellut, mutta koskaan ei tiedä vaikka tarttuisi joku muukin luettavaksi.
Käärmeitä ruusutarhassa (Pearl in the Mist, 1994)
Gummerus, 1997
suom. Kaisa Peltonen
s.460
perjantai 21. joulukuuta 2012
Timo Sandberg: Dobermanni
Dobermanni on Timo Sandbergin komisario Heittola -sarjan viides osa.
Metalliliiton viestintäpäälikkö Juhani Torppola (dobermanni) löydetään ammattiyhdistysjohtajien salaisen saunaillan jälkeen kuolleena hangesta. Torppola on uralla edetessään tallonut monien ihmisten varpaille, joten epäiltyjä tapahtuneeseen on monia. Komisario Heittolan työ ei ole helppo, sillä tapahtunut halutaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Olihan saunaillassa suuri joukko vaikutusvaltaisia ihmisiä, kuten elinkeinoministeri Piiparinen.
Heittolan elämää varjostaa tutkimuksien lisäksi huoli omasta terveydestään.
Komisari Heittola -sarjassa aiemmin ilmestyneet: Kihokki, Pahan morsian, Pöllön huuto, ja Pirunpesä
Dobermannin tunnelma sopi hyvin näihin talvisiin lukuhetkiin, kun ruumis löydettiin lumihangesta ja poliisit rämpivät todistusaineistoa etsimässä sukat märkinä. Taru Lund oli palannut Järvenpäähän poliisiksi, joten kirjassa päästään jälleen seuraamaan Heittolan porukan ahertamista rikosten parissa.
Dobermannissa oli taas vahvaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja melko yksityiskohtaisesti kuvailtua seksiä, mikä on tuttua kaikista aikaisemmista osista. Poikkeuksellisesti Dobermannissa huumeet eivät olleet suuressa roolissa.
Näistä kirjoista lempihahmoa en ole saanut vieläkään päätettyä. :D
Jännitys pitää otteessaan kirjan loppuun asti, eikä aiheet ole vieläkään käyneet yksitoikkoisiksi, vaikka niin saattaisi luulla.
Nyt pitäisi sitten odotella ennen kuin pääsee lukemaan seuraavaa osaa, kun ei ole vielä pokkariksi tullut. :)
Dobermanni
Karisto, 2010
s.304
Kannen kuva: Heather Perry/ National Geographic/ Getty Images
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
Sisustussuunnitelija Tuija saa kutsun Sailalalta. Hänet pyydetään Ristinojalle, jossa hän on nuoruudessaan viettänyt parhaat kesänsä. Viimeisimmästä vierailusta on kulunut jo kymmenen vuotta. Enni on huonossa kunnossa, ja Saila haluaa kaikki Ristinojalle viettämään Ennin 80-vuotis syntymäpäiviä.
Ristinojalla niin hyvät kuin huonotkin muistot palautuvat mieleen. Monet asiat ovat muuttuneet, ja Tuijalle selviää, ettei asiat hänen nuoruudessakaan Ristinojalla olleet aivan niin hyvin kuin hän kuvitteli.
Juhannusvieras on melko kesäinen kirja näin joulukuuhun, ja tunnelmaan pääsisi parhaiten varmaan kesällä riippumatossa lukiessa, mutta se vaikutti juuri sopivalta välipalakirjaksi. Aikaisemmin olen Härkösen kirjoista lukenut vain Häräntappoaseen. Molempien kirjojen maisemat sijoittuivat maaseudulle, joten niissä oli kyllä samaa henkeä.
Pidin Juhannusvieraasta kovasti. Etenkin 70-, 80-luvulle sijoittuvista muistoista, ja murteellisesta puhetavasta. Kirjan takakannessa sanottiin, että hahmot voisi hyvin kuvitella myös televisioon. Pakostakin miettisin sitä sitten lukiessani, ja kyllä ne tosiaan voisi. :D Onhan Häräntappoaseestakin tehty onnistunut televisiosovitus, minä ainakin tykkäsin siitä.
Härköstä haluan lukea myöhemminkin, varsinkin Akvaariorakkautta kiinnostaisi kovasti.
Juhannusvieras
Otava, 2006
s.255
lauantai 15. joulukuuta 2012
Timo Sandberg: Pirunpesä
Pirunpesä on Timo Sandbergin rikosromaani sarjan neljäs osa.
Taru Lund päättää ottaa etäisyyttä Järvenpään poliiseihin, ja siirtyä Lahteen. Lahdessa Taru otetaan vastaan hyvin ristiriitaisin tuntein. Ensimmäinen tehtävä uusien kollegoiden kanssa on haastava. He saavat nuorelta tytöltä nimettömän vihjeen metsässä murhatusta miehestä. Soitto jäljitetään läheiseen lastenkotiin, josta todennäköisin vihjeen soittaja on juuri karannut.
Pirunpesässä päätapahtumat sijoituivat poikkeuksellisesti Lahteen, kun muissa osissa ne sijoittuvat Järvenpäähän. Päähenkilö komisario Heittola, jäi myös normaalia pienempään rooliin. Kuitenkin Pirunpesä on hyvin samankaltainen kuin muutkin osat sarjassa, mikä tässä tapauksessa on minusta hyvä, kun aikaisemmista olen tykännyt. Vaikka kirjat ovat tavallaan todella samanlaisia, niitä jaksaa lukea loistavan etenemisen, ja mielenkiintoisuuden takia. Itse pidin Pirunpesästä enemmän, kuin aikaisemmasta Pöllön huudosta. Pirunpesässä oli myös paljon uusia henkilöitä, kun Taru siirtyi Lahteen. Jännityksellä odotan onko Taru vielä seuraavassa osassa Lahdessa, vai palaako hän Järvenpäähän. Tuttuun tapaan Pirunpesässäkin oli runsaasti seksiä ja huumeita.
Timo Sandberg on kirjoittanut myös monia toisentyylisiä kirjoja kuin rikosromaaneja, mahtaisikon niistä löytyä jotakin yhtä hyvää luettavaa...
Sarjassa aiemmin ilmistyneet: Kihokki, Pahan morsian, ja Pöllönhuuto.
Pirunpesä
Karisto, 2009
s.309
Hyvää joulun odotusta kaikille! :)
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Timo Sandberg: Pöllön huuto
Pöllön huuto on kolmas osa Timo Sandbergin rikosromaani sarjassa.
Järvenpään kaupunginjohtaja Risto Törmänen ja tämän rakastajatar, vihreiden valtuutettu Hertta Rämö surmataan kaupungin vierasmajalla. Poliisien epäilykset syyllisestä muuttuvat usein, kun kuvioissa pyörii Törmäsen ja Rämön petytyt puolisot, Törmäselle uhkauskirjeitä lähettelevä häirikkö, sekä hämäräperäisiä venäläismiehiä. Tutkimuksien ohella Heittola selvittää edelleen suhdettaan kollegaanssa Taru Lundiin.
Olen taas viettänyt päiviäni Sandbergin parissa, enkä vieläkään tiedä malttaisinko välillä lukea muuta, kun olen jäänyt näihin niin koukkuun. Pöllön huuto oli hyvin samankaltainen, kuin edeltäjänsä. Varsinaisen rikoksen tutkinnan ohella kirjassa tapahtuu paljon muutakin, joka tuo monipuolisuutta. Tässä kirjassa hyvin usein kerronnassa vilahti jokin lintu, joka sopii kirjaan nimensäkin puolesta loistavasti. Juonessa oli aikalailla surullisia kohtauksia, ja huumeet olivat todella suuressa roolissa tässäkin kirjassa. Itse pidän näissä kirjoissa etenkin "sivuhenkilöiden" tarinoista, joita kerrotaan pikkuhiljaa varsinaisen rikoksen selvittelyn välissä, vaikka ne ovatkin aika surullisia, ehkä jopa hieman ahdistavia. Näiden lukujen aikana lukija voi mielestäni arvailla juonen etenemistä, kun saa niin henkilökohtaista tietoa henkilöistä.
Mitään huonoa en keksi näistä kirjoista. Juoni etenee hyvin, ja on mielenkiintoinen alusta loppuun, joten edelleen suosittelen lukemaan. :)
Aikaisemmin sarjassa ilmestynyt Kihokki ja Pahan morsian.
Pöllön huuto
Karisto, 2007
s.296
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)