Agnès Martin-Lugand: Huolet pois, elämä on helppoa

 

Diane on palannut Irlannista Pariisiin ja jatkaa nyt töitään saadakseen ajatukset rauhoittumaan. Ja töitä hänen kahvilassaan Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, riittää. Yrityksellä on vaikeuksia ja perhe ei tunnu arvostavan Dianea lainkaan. Sitten Diane tapaa miehen, joka vaikuttaa upealta. Elämä voisi viimein olla helppoa. Jos vain Diane ei edelleen miettisi Irlantiin jäänyttä Edwardia.

""Sinua estää kaikki! Et kestä sitä! Voi helvetti! Juuri nyt sinulla on kaikki hyvin, sinulla on Olivier, sinulla on kahvila ja olet kääntänyt uuden lehden elämässäsi. Unohda Irlanti ja sen asukkaat!""s.209

Huolet pois, elämä on helppoa jatkaa Dianen tarinaa, johon tutustuttiin kirjassa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia.

Pidin paljon tämän kirjaparin ensimmäisestä osasta, ja tämä jatkoi tarinaa lähes yhtä hyvin. Ihastuin.

Kirja on hyvin nopealukuista ja helppoa tekstiä. Diane on mukavasti päässyt elämässään eteenpäin ja surun pahin terä on tylsynyt. Tällä kertaa keskitytäänkin enemmän ongelmiin, joita menneisyyden trauma on tuonut mukanaan. Diane ei nimittäin kestä lasten seuraa, eikä voi kuvitellakaan hankkivansa joskus vielä lasta. Isoja aiheita siis tässäkin kirjassa.

Tarina paahtaa eteenpäin huimaa vauhtia, ja teksti on koukuttavaa. Tämän kanssa kävi samoin kuin ensimmäisen osan, eli oli luettava lähes yhdeltä istumalta. Pidän toki kirjoista joissa tunnelmoidaan pidempäänkin, mutta välillä on mukava lukea tällaista kirjaa, jossa asioita ei pitkitetä, vaan kirjan voi lukea nopeastikin, ja silti tarinasta saa paljon irti. Tämän kautta kun kuitenkin sai taas hyvän käsityksen Dianesta ja hänen tunteistaan. Tämä olikin ihana nojatuolimatka Pariisilaiseen kirjakauppa-kahvilaan, sekä Irlannin upeisiin maisemiin. 

Huolet pois, elämä on helppoa, (La vie est facile, ne t´inquiéte pas, 2015)

Bazar, 2019

Suom. Päivi Pouttu-Delière

s.316

Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

 

Diane on elänyt surun keskellä jo vuoden. Elämä ei tunnu enää kiinnostavan. Hän päästää kotiinsa enää parhaan ystävänsä Félixin, joka pitää hänestä huolta. Félix yrittää niin kovasti saada Dianeen eloa, että Diane päättää yllättäen repäistä ja lähteä parantelemaan itseään jonnekin, jossa saa olla rauhassa jopa Félixiltä. Niinpä Diane lähtee Irlantiin, maahan johon hän ei koskaan ennen olisi voinut kuvitella matkustavansa.

Pienen pieni kylä, jossa kaikki ottavat hänet hymyssä suin vastaan tuntuu aika mukavalta. Ainakin siihen asti, että hänen naapurinsa, synkkääkin synkempi ja ilkeän oloinen Edward saapuu. 

"Katsoin peilikuvaani makuuhuoneen kääntöpeilistä. Näytin siltä kuin olisin pukeutunut naamiaisiin, ja kuitenkin löysin kuvasta jälleen vanhan itseni."s.105

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia on mitä söpöin kirjan nimi, vaikka inhoan kahvia. Niinpä oletin myös tarinan olevan söpö. Siksi olikin aikamoinen järkytys kun heti kirjan ensimmäisillä sivuilla tapahtui aivan kamalia ja sitten oltiinkin varsin masentuneen päähenkilön parissa. 

Tarkoitukseni oli eräänä rauhallisena aamuna vain hieman aloittaa tätä kirjaa, mutta niinhän siinä kävi, että tarina vei minut heti ensi sivuilta lähtien mukaansa ja luin kirjan yhdeltä istumalta. Kirja on nimittäin hyvin koukuttava ja lyhyt, joten sen lukemiseen ei kauan mene, eikä sitä malta jättää keskenkään.

Kovin pitkiä syvällisiä pohdintoja ei kirjassa ole, vaan juoni vetää täydellä vauhdilla eteenpäin. Kirja olikin aivan ihastuttava pieni "hömppäkirja", jota lukiessani itkin pariinkin otteeseen, vaikka sitä tapahtuu todella harvoin kirjoja lukiessani. Nyt kyllä meni muutamat kohtaukset niin tunteisiin, ettei kyyneleiltä vältytty.

Ei tämä kirja varmasti ole mikään maailmaa mullistava ikimuistoinen teos, mutta jotenkin sen tarina ja olemus toi minulle mieleen Twilightit, vaikka tässä ei siis ole mitään yliluonnollista, eikä edes teinirakkautta. Ensinnäkin Edward muistuttaa erästä kaimaansa hyvinkin paljon. Kun tässä kirjassa Edward kulki synkkänä rantoja pitkin tummat hiukset sinne tänne hapsottaen, näin vain mielessäni Twilightin Edwardin, hiukan vanhentuneena, ja inhimillisempänä. :D Lisäksi sateinen Irlanti ja hupparissaan murjottava Diane toivat tuota nuorempana rakastamaani sarjaa mieleen.

Ainoa asia joka kirjassa häiritsi oli tupakointi. Yleensä minua ei ärsytä jos jokin asia maimitaan moneen kertaan, sillä se saattaa kuvata hyvin jotakin hahmoa, mutta näin pieneen kirjaan oli tungettu tupakointia jo ihan liikaa. 

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, (Les gens heureux lisent et boivent du café, 2015)

Bazar, 2018

Suom. Kirsi Tanner

s.218