Lucy Diamond: Rantakahvilan joulu

 

Rantakahvilan joulu on kolmen tarinan kokoelma, jossa palataan Rantakahvila romaanista tuttuihin maisemiin, ja kurkistellaan entuudestaan tuttujen, sekä uusien hahmojen kuulumisia. 

"Kuorimme märät vaatteet yltämme ja levittelimme ne pattereiden päälle kuivumaan, ja sitten Ed ryhtyi loihtimaan lounaaksi mausteista kasviskeittoa sillä aikaa, kun minä kaadoin kaikille kuumaa kaakaota. Lisäsin pinnalle ylimääräiset annokset vaahtokarkkeja ja päälle vielä raastettua suklaata."s.83

Minulle tuli yllätyksenä, ettei Rantakahvilan joulu -kokoelman kaikki kolme tarinaa olekaan jouluisia, sillä viimeinen tarina sijoittuu kesään. Oli kuitenkin ihanaa päästä takaisin Rantakahvilaan näiden pienten tarinoiden kautta.

Joulu saapuu Rantakahvilaan -tarina aloittaa kirjan, ja olikin minun suosikkini näistä kolmesta. Pidän lumimyrskyistä kirjoissa, ja tässä tarinassa sellainen on. Rantakahvilan tunnelma on kunnolla jouluinen. Ed ja Evie tekevät ihania asioita yhdessä, heidän tuoreessa romanssissaan on lämmin tunnelma, jossa rakkaus ja kunnioitus näkyy. Tässä on niin dramaattisia hetkiä, kuin hauskojakin juttuja, mutta koko ajan tunnelma pysyy kevyenä, vaikka riitojakin saadaan aikaiseksi. Myös se Rantakahvila -romaanista tuttu kyläyhteisön yhteisöllisyys näkyy tässä ihanasti.

Jouluyllätyksiä Rantakahvilassa oli kirjan toinen tarina. Tässä oli selvästi surullisempi tunnelma. Evien sisko Ruth pääsi yhdeksi päähenkilöksi, ja hänen katkeran oloinen asenteensa muutti tarinaa ankeaan suuntaan. Kirjassa puitiin myös erästä surullista tapahtumaa, joka teki tunnelmasta haikean. Joulun saapuminen tietysti pelasti tilannetta, ja pidin kirjan lämpimästä lopusta. 

Viimeisena tarjolla olikin sitten kesäinen tarina, Rantakahvilan uusi tulokas. Tämä oli siitä kiva tarina, että Evien ja Edin yhteiselo kokee suuria muutoksia. Pidin myös siitä, miten Evien tunteita ja epävarmuutta uuden edessä kuvataan. Tässä oli myös aivan uusi hahmo, Helen, jonka nopea pyrähdys jäi melko etäiseksi lyhyen tarinan takia. Ehkä niin isot asiat olisivat kaivanneet enemmän sivutilaa. Hän oli kuiteenkin juonen kannlta tärkeä tyyppi, ja itse tarina oli mainio, joten ei varsinaisesti haittaa, etten nyt tähän Heleniin sen enempää tutustu. Täytyy kyllä myöntää, että vastahakoisuus Heleniä kohtaan johtuu siitä, että olen alkanut pitää Eviestä, ja tämä Helen tuntui olevan häntä vastaan. 

Joulu saapuu rantakahvilaan, (Christmas at The Beach Cafe, 2013)

Jouluyllätyksiä rantakahvilassa, (Christmas Gifts at The Beach Cafe, 2014)

Rantakahvilan uusi tulokas, (Baby at The Beach Cafe, 2016)

Otava, 2021

Suom. Eeva Parviainen

s.320

Jenny Fagerlund: Salaisuuksien joulukalenteri

 

Petra ja hänen yksitoistavuotiast sisarentyttärensä Charlie joutuvat jättämään tutun ja turvallisen elämän Tukholmassa. Charlien äiti on kuollut, Petra joutunut työttömäksi ja vielä kodittomaksikin, joten uusi alku on tarpeen. He päätyvät Nyponvikenin kylään, jossa Petran vanhemmilla on asunto. 

Petra ja Charlie kipuilevat uuden arjen parissa, mutta pikku hiljaa he löytävät paikkansa. Joulu lähestyy ja Charlie saa lahjaksi joulukalenterin, joka kertoo aikoinaan kylällä eläneen taiteilijan tarinaa. Petra uppotuu Lillyn tarinaan, mutta hänestä alkaa tuntua siltä, että kyläläisillä on jotakin salattavaa. 

"Vaikka sää oli leuto, ulkona ei näkynyt muita ihmisiä eikä korviin kantautunut muita ääniä kuin aaltojen kohina, joka sekottui hänen askeltensa kopinaan."s.157

Salaisuuksien joulukalenteri kuljettaa lukijan ihastuttavalle kauppapuutarhalle pieneen kylään, jossa kaikki tietävät toisistaan vähintään kaiken. Joulu tekee tuloaan, joten mukaan mahtuu jouluisia yksityiskohtia.

Tykkäsin tutustua kauppapuutarhan arkeen ja uusiin ideoihin, joita työntekijät yrittivät kehittää kuihtuvan yritystoiminnan pelastamiseksi. Pidin myös kyläläisten yhteishengestä, pienistä puodeista, kauniista maisemista, sekä hitaasti kehittyvistä ystävyyssuhteista. Tarinaan mukaan otetut eläimet lämmittivät myös mieltä. 

Kaikesta ihanasta ja tunnelmallisesta huolimatta pidän muista lukemistani Fagerlundin kirjoista huomattavasti enemmän kuin tästä. Kirjaan oli haluttu tuoda jokainen joulukalenterin päivä, jotta Lillyn tarina paljastuisi niin kuin joulukalenterissa kuuluu, luukku luukulta. Minusta tämä toi kirjaan paikoitellen hätäisen ja töksähtelevän tunnelman. Jokaisesta päivästä kun piti kertoa jotakin, mutta liian pitkäksi aikaa ei voi yhtä päivää jäädä kuvaamaan. Kyllä tällaista arkea ja pieniä yksityiskohtia kirjoissa rakastavaa lukijaa jäi häiritsemään valtavasti se ettei niihin pieniin kirjassa mainittuihin juttuihin palattu ikinä. Miltä maistuu Unelmameri -marmeladi? Miksei joulukirjassa puhuttu enää myöhemmin mitään kuusesta jonka hahmot kuitenkin kävivät itselleen valitsemassa? Ja mikä oli Lillyn lempiteetä, ja miksi sitä ei keitetty kirjassa ikinä!?

Salaisuuksien joulukalenteri, (Den sista adventskalendern, 2022)

Gummerus, 2024

Suom. Antti Saarilahti

s.316