Katarina Wennstam: Alfauros

Komea ja kuuluisa Jack Rappe on palannut kotimaahansa Ruotsiin näyttelemään. Kyseiseen elokuvaan valitaan hänen vastanäyttelijäkseen elokuva-alalla vielä tuntematon Emma.
Jack vetää puoleensa paljon naisia, varsinkin nuoria tyttöjä, eikä Jack arkaile pitää hauskaa heidän kanssaan.
Pian kuitenkin Jack löydetään upean kotinsa saunaosastolta puolikuolleena ja lääkärit joutuvat tekemään Jackin uran kannalta dramaattisia valintoja hänen hoidossaan. Syyttäjä saa tietoonsa vedenpitävät todisteet tekijästä ja tunnustuksen, mutta teon syy on epäselvä. Oliko kyseessä murhan yritys vai itsepuolustus? Ja mitä tapahtuu kun esiin astuu muitakin, jotka väittävät Jackin käyttäneen heitä hyväkseen?

Alfauros on kolmas Madeleine Edwards -sarjan osa. Tällä kertaa aiheena oli raiskaus, ja se mikä loppujenlopuksi on raiskaus ja miten sen voi todistaa. Aikaisempien osien tapahtumia en muista kovin hyvin, mutta muistaakseni ne olivat hitusen parempia, kuin Alfauros. Alfauros oli kyllä loistava kirja, mutta pientä miinusta annan lopun pitkästä oikeudenkäynti kuvauksesta, joka ei osottautunut niin kiinnostavaksi, kuin muut kirjan osiot.

Parasta kirjassa oli mielestäni osio, jossa kerrottiin Emman matkasta ensimmäiseen elokuvarooliinsa ja hänen tutustumisestaan Jack Rappeen. Myös aiemmista osista tutut Madeleine ja Matts olivat kirjassa tietysti mukana ja hekin pääsivät elämässään eteenpäin, vaikka melkeen kaikki heihin liittyvät asiat olen ensimmäisistä osista unohtanut.

Kirjan tapahtumat ja varsinkin loppuratkaisu olivat uskottavia. Luulen että oikeassa elämässä oikeuden päätös voisi olla samanlainen.

Alfauros tuli luettua jo viime vuoden puolella, mutta arvostelua en ehtinyt saamaan tänne blogiin ennen tätä päivää, joten tällä on hyvä aloittaa vuosi 2016!

Lue myös: Tahra ja Turman lintu.


Alfauros, (Alfahannen, 2010)
Otava, 2013
Suom. Laura Beck
s. 398

Katarina Wennstam: Turman lintu

Maria Allende ja Tobias etsivät unelmiensa kotia, jossa heidän tyttärensä Alma saisi kasvaa turvallisesti. Kun heidän rahatilanteeseen sopiva edullinen asunto viimein löytyy, ei todellisuus enää olekkaan niin ruusuista, kuin he kuvittelivat.
Tobias remontoi keittiötä ja huomaa jotakin omituista. Hän löytää kuivuneita veritahroja ja pyytää Marian katsomaan. Maria kiinnostuu asiasta niin paljon, että alkaa kaivelemaan aijempien asukkaiden perhetradegiaa.

Turman lintu on jatkoa Katarina Wennstamin kirjalle -Tahra.
Siitä on jo jonkin aikaa, kun luin Tahran, mutta henkilöt palasivat nopeasti mieleen ja tarinahan tässä kirjassa oli jo ihan uusi, joten Tahran juonen muistaminen ei ole oleellista.
Turman lintu käsittelee vakavaa aihetta, perheväkivaltaa. Juoni pyörii suurimmaksi osaksi Marian ja Tobiaksen uuden kodin vanhojen asukkaiden tradegiassa, mutta kirjaan mahtuu myös syyttäjä Madeleine Edwadsin vireillä oleva juttu, jossa nuoren miehen kuolemaa epäillään kunniamurhaksi. Nämä kaksi aihetta kulkevat loistavasti yhdessä. Nuoren pojan kuolemaa käsittelevässä tapauksessa päästään kurdiperheessä elävän tytön ahdistavaan maailmaan, kun kasvatus tapahtuu uhkauksien kautta.
Marian ja Tobiaksen kotona tapahtuneessa taas päästän ruotsalaisperheen elämään, jossa vaimo joutuu elämään poliisimiehensä kovassa komennossa, julman henkisen, sekä fyysisen väkivallan keskellä.
Kirjassa päästään myös Marian ja Tobiaksen suhteen keskelle, jota piinaa Marian tutkimisen halu, sekä hänen työttömyytensä.

Turman lintu on hyvin kiinnostava kirja ja tapahtumat ovat uskottavia, vaikka ovat todella raakoja. Koska kirjan tapahtumat ovat niin uskottavia, herättää se monenlaisia ajatuksia, siitä miten tuollaista voi tapahtua. Kolmas osa tästä trilogiasta menee ehdottomasti lukilistalle, sillä Turman lintu oli omasta mielestäni vielä parempi, kuin ensimmäinen osa Tahra.
Vaikka kirjan tapahtumat ovat hyvin vakavia ja raakojakin, ei lukeminen tuntunut ahdistavalta, kuin tarkimmissa kuvailuissa, siitä miten poliisi Jocke Lind pahoinpitelee vaimoaan.
Suosittelen kaikille, kirja koostuu monen kertojan ajatuksista ja kirjoitus on sujuvaa. :)

Tahra


Turman lintu, (Dödergök, 2008)
Otava, 2012
Suom. Laura Beck
s. 558

Katarina Wennstam: Tahra

Jonas ja Rebecca wahln ovat onnellisesti naimisissa ja ovat kahden täydellisen lapsen vanhempia. He asuvat upeassa asunnossa ja ovat kumpikin töissään loistavasti menestyneitä, Rebecca TV alalla ja Jonas lakimiehenä. Ihmiset kadehtivat Rebeccan onnea, kun tämä on saanut niin upean miehen, kuin Jonas. Mutta täydellisen kulissin taakse kätkeytyy niin paljon. Rebecca on onneton ja miettii pystyisikö elämmän onnelisesti lapsiensa kanssa ilman Jonasta.
Jonaksen työtehtävänä on käydä käynnissä olevassa ihmiskauppa oikeudenkäynnissä kuuntelemassa ja kertoa sitten mielipiteitään asiasta televisiossa. Jonas yrittää pysyä asiallisena ja rauhallisena, vaikka pelko kiinnijäämisestä on suuri, sillä Jonas itse on koukussa maksulliseen seksiin. Jo monen vuoden ajan hän on käyttänyt rahojaan ostaakseen seksiä, eikä Rebecca ole tajunnut asiaa, vaikka hän onkin pettämistä epäillyt.

Valitsin vanhempieni luota luettavaa työharjoittelun ajaksi ja Tahra päätyi mukaan. Takakannen teksti kuulosti mielenkiintoiselta ja itse teos vaikutti sopivalta luottavaksi pieninä osina, kun en harjoittelun aikana niin kauan kerrallaan ehdi lukea.
Luvut kirjassa olivatkin kivan lyhyitä tähän tarkoitukseen. Luvuissa oli aina joku kirjan hahmoista päähenkilönä, jonka mielipide pyrittiin tuomaan esiin. Näin kirjaan saatiin monien hahmojen kanta ihmiskauppa asiasta. Ihan kaikissa luvuissa ei käsitelty ihmiskauppaa, tai prostituutiota, vaan juoneen oli otettu mukaan myös Jonaksen ja Rebeccan tyttären kehittymistä teiniksi, sekä Rebeccan ajatuksia elämästään ja kamppailua kulissien ylläpitämisestä.
Oletin kirjan olevan perus dekkari, mutta sitä Tahra ei ole. Kirjassa ei ole murhattua ja syyllisen etsimistä. Oikeudenkäyntiä seurattiin, mutta en odottanut ratkaisua suurella mielenkiinnolla. Eniten minua kiinnosti miten Rebeccan ja Jonaksen yhteisen tulevaisuuden käy.
Hahmoista Rebecca oli mielestäni todella ärsyttävä. Minulle jäi fiilis, että kirjassa poliisit olisisvat saaneet paljon enemmän aikaiseksi, jos Rebecca ei piilottaisi miehensä asioita vain saadakseen asua upeassa kodissaan. Hän perustelee päätöstään sillä, että lapset saavat hyvän elämän, mutta luvuissa joissa lapset ovat päähenkilöinä, jää ärsyttävä olo, kun lapset kuitenkin tajuavat vanhempiensa asioista niin paljon. Lempihahmoa en osaa päättää, kun melkeen kaikissa hahmoissa on jotain ärsyttävää. :D
Tästä huolimatta pidin kirjasta ja aion lukea Wennstamia myöhemmin lisää. Suosittelen lukemaan. Kirja on kirjoitettu aika kevyesti, vaikka aihe onkin vakava.


Tahra (Smuts, 2007)
Otava
Suom. Laura Beck
s.431
Kansi: Annika Lyth