torstai 27. tammikuuta 2022

Zoe Sugg ja Amy McCulloch: Salaseura

 

Audrey Wagner joutuu vaihtamaan koulua. Hän on kaivannut uutta alkua, ja nyt hän sen saa, mutta hän ei saa uudesta koulusta kovin ruusuista kuvaa. huonetoveri vaikuttaa tympeältä, ja oppilaiden keskuudessa kuiskutellaan jostakin hyvin pahaenteisestä, josta Audrey ei haluaisi tietää mitään. 
Pian hänet tempaistaan kuitenkin mukaan tutkimaan salaa jotakin hyvin kummallista. Yksin koulun oppilaista löydettiin kesän alussa kuolleena ja nyt uuden lukukauden alettua koulussa liikkuu monia huhuja ja kysymyksiä oppilaan kuolemaan liittyen.
"Tämän piti olla uusi alku. Isä jankkasi minulle, että Illumen Hallia arvostettiin sen lämpimästä ja ystävällisestä ilmapiiristä, siitä miten se koulutti tulevaisuuden nuoria, fiksuja kansalaisia."s.49
Salaseura on ensimmäinen osa kaksiosaisesta Magpie Society -sarjasta.
Zoe Suggin Girl Online -sarja on yksi lempisarjoistani, joten odotin tätä kirjaa innolla. Muutenkin englantilaiseen sisäoppilaitokseen sijoittuva mysteeri kuulostaa niin kiehtovalta ja sopivan synkältä, että odotukset olivat hyvin korkealla. Odotinkin kunnon Dark academia fiiliksiä. 

Tällä kertaa odotukset olivat aivan liian korkeat. Kirja oli helppolukuinen ja viihdyttävä, mutta jäi todella vaisuksi ja tuntui olevan vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä tämä olisi voinut tarjota.

Pidin arkisista yksityiskohdista, toiminnallisista mysteerin selvittelykohtauksista ja vihjailusta mystisen salaseuran olemassaolosta. Hahmot kuitenkin jäivät pinnallisiksi, eikä heistä saanut irti juuri mitään. Eikä edes tuo upea koulu päässyt juuri oikeuksiinsa. Lisäksi kirjasta löytyi jotakin romantiikan tapaista ja hivenen kolmiodraamaa ja ystävyysdraamaakin, jotka kaikki tuntuivat menevän ohi ihan tuosta vain, ilman sen ihmeempiä tunteita. Kaikki kiintoisat aiheet ja tunnelmat alkoivat ihan lupaavasti, mutta lässähtivät lähes yhtä nopeasti. 

Pienoisesta pettymyksestäni huolimatta haluan lukea myös tälle tehdyn jatko-osan, sillä kirja jäi pahasti kesken, oikein kunnon cliffhangeriin. Ja kun kirja kuitenkin kielellisesti on mukavaa luettavaa, ja tämäkin kirja tuli luettua vauhdilla, niin ihan mieluusti senkin varmasti lukee. Ehkäpä jatko-osa tuo jopa hahmot hiukan läheisimmiksi.


Salaseura, (The Magpie Society, 2020)
WSOY, 2020
Suom. Inka Parpola
s.333

lauantai 22. tammikuuta 2022

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa

 

Bishop`s Laceyn kylän kirkon ympärillä käy kova kuhina. Pääsiäinen lähestyy, mutta myös kylän suojelupyhimyksen 500-vuotisjuhla. Pyhimyksen hauta halutaan avata juhlan kunniaksi, ja kukas muu voisi olla innokkaana paikalla kun kylän oma mestarietsivä Flavia de Luce. 
Flavia on ensimmäisenä kurkkaamassa vanhan haudan sisään, mutta hän näkeekin jotakin aivan muuta kun vanhoja luita. Tämä haudassa oleva ruumis on nimittäin huomattavasti tuoreempi. Kuka on tappanut kylän urkurin ja miten ihmeessä ruumis on päätynyt niin vaikeaan paikkaan. Flavia alkaa tuttuun tapaan selvittää tapausta.
"Hipsin portaita pitkin itäsiipeen, missä laboratorioni ja makuuhuoneeni sijaitsivat. Buckshawin makuuhuoneet, nuo avarat autiomaat, joissa ilman virtauksen saattoi tuntea, olisivat sopineet paremmin lentokoneiden säilytykseen kuin suloisten unien katseluun, ja minun makuuhuoneeni oli niistä ehkä kaikkein syrjäisin ja synkein."s.59
Loppusoinnun kaiku kalmistossa on viides osa Flavia de Luce -dekkarisarjasta.
Maaliskuu on saapunut. On vielä koleaa, mutaista ja synkkää, mutta Flavian elämää pursuava olemus piristää kummasti ja muuttaa kaiken huomattavasti pirteämmäksi, vaikka aivan kaikki kirjan henkilöt eivät ehkä ole samaa mieltä. 

Tämä viidennen osan tarina ei yllä sarjan parhaiden osien tasolle dekkarillisilta osiltaan. Kirkossa tapahtunut murha jää todella kaukaiseksi. Uhria ei esitellä juuri lainkaan, eikä häntä kohtaan synny minkäänlaista kiinnostusta. Lisäksi epäiltyjäkään ei juuri ole, eikä näin ollen kovin paljon arvailtavaakaan. 

Muuten kirja olikin täyttä timanttia. Flavian tutkimukset olivat vauhdikkaita, hahmojen elämät täynnä yllätyksiä, ja kuvailu jälleen todella kaunista. Miten ihanaa onkaan uppoutua näiden kauniiden kuvailujen pariin. Kylän ympäristö herää eloon sumuisine aamuineen ja pimeine öineen. Kartanon kolkoiksi muuttuneet huoneet ja käytävät hohkavat maaliskuun kylmyydessä, ja asukkaiden mahdollista kohtaloa surkuttelee ihan siinä missä he itsekin. 

Kirjan lopussa oli vielä niin suuri koukku, että seuraava osa pitänee lukea jo lähiaikoina. Vähän jo jännittää, mitä kaikkea onkaan edessä, sillä de Lucn perheen arki muuttuu kirja kirjalta synkemmäksi.


Loppusoinnun kaiku kalmistossa, (Speaking from Among the Bones, 2013)
Bazar, 2016
Suom. Maija Heikinheimo
s. 410

maanantai 17. tammikuuta 2022

Caroline Roberts: Pieni teehuone

 

Ellie Hall saa unelmiensa työpaikan. Hän alkaa pitää pientä teehuonetta Claverhamin linnassa. Linna on kaunis, mutta rapistumassa. Linnan omistaja lordi Henry ei ole innokas muuttamaan mitään linnasta, mutta tilanhoitaja Joe yrittää parhaansa mukaan pitää kaiken kasassa ja saada uudistuksia läpi. Joe onkin Ellien mielestä kovin kiinnostava. 
Ellie saa kaipaamansa muutoksen elämäänsä. Uudet haasteet, uusi ympäristö, ja ehkä jopa uusi mies, vaikka hän onkin vakaasti päättänyt pitää taukoa miehistä.
"Ellie leikkasi kakusta paloja hyvin varovasti. Kakku oli kuohkea, kostea ja täynnä suklaata. Kuorrutus oli säilynyt kunnossa, samoin koristeet. "Haluatteko maistaa?" Hänen kätensä vapisi vähän, kun hän nosti kakkupalan lautaselle."s.43
Pieni teehuone valikoitui lukulistalleni ihastuttavan nimensä ansioista. Pidin myös ajatuksesta, että kirja kertoo tarinan naisesta, joka haluaa jotakin uutta elämäänsä ja päättää sen myös toteuttaa. 

Kirja oli leppoisaa luettavaa. Pidin kovasti kirjan alusta. Ellien unelmiin ja niiden toteuttamiseen keskityttiin, ja lukijalle luotiin aito kuva linnasta ja sen teehuoneesta. Yrityksen perustamista ei ohiteta liian kepeästi, vaan myös sen hankaluuksista puhutaan. 

Lupaavan alun jälkeen juonen suunta muuttui hivenen liian romanttiseksi. Ellien yritys ja unelmien toteuttaminen siirtyi taka-alalle ja siitä puhuttiin enää ihan vähän. Kaipasinkin alun sujuvuutta takaisin, mutta onneksi kirjan loppu oli taas parempi. Se keskiosan romanttinen draama oli hivenen tylsä, muuten kirja oli ihan hyvä. Alku oli kuitenkin ehdottomasti kirjan parasta antia. 

Kirja kerrotaan pääasiassa Ellien näkökulmasta, mutta välillä hypätään Joen päähän ja kerrotaan hivenen havaintoja hänen näkökulmastaan. Mielestäni tämä oli täysin turha lisä kirjaan. Olisi ollut jopa parempi, kun nämä Joe kohtaukset olisi vain jätetty pois. En ainakaan itse saanut mitään hyödyllistä irti näistä "Hän saattoi kuvitella, kuinka Ellie juoksi puhelimeen vaaleat hiukset liehuen ja pyöreät rinnat ponnahdellen."s.52 kohtauksista.

Oli muuten mukava lisä, että kirjassa paljon hehkutetun suklaakakun resepti löytyy kirjan lopusta. 


Pieni teehuone, (The Cosy Teashop in the Castle, 2016)
HarperCollins Nordic, 2017
Suom. Eeva Koskimies
s. 332

torstai 13. tammikuuta 2022

Jen Calonita: Jäätynyt sydän

 

Elsa joutuu yllättäen ottamaan vastuulleen koko Arendelin, sillä hänen vanhempansa kuolevat äkillisesti. Elsa tuntee itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan. Vastuu painaa ja hän alkaa nähdä mielessään jotakin muistojen kaltaista lapsuudestaan, mutta kuka kumma on noissa muistoissa seikkaileva iloinen tyttö, joka tekee kaikkea kivaa Elsan kanssa?
Anna viettää iloista, mutta kiireistä arkea pienessä kylässä, mutta päivä päivältä jalat tuntuvat levottomimmilta ja Arendel houkuttelevammalta. 
"Elsa mietti päänsä puhki. Kenelle arkku olisi voinut kuulua? Hänen mielensä tapaili nimeä, mutta se ei suostunut ottamaan muotoa. A... A... A... Hän yritti pakottaa aivojaan ratkaisemaan arvoituksen, mutta ei päässyt puusta pitkälle."s.53
Jäätynyt sydän kuuluu Twisted Tale -sarjaan. Sarjassa kerrotaan Disneyn tunnettuja tarinoita, mutta niissä on jotakin, joka muuttaa tarinan aivan erilaiseksi. 
Jäätynyt sydän on uudenlainen versio suositusta Frozinista. Mitä jos Anna ja Elsa eivät tuntisikaan toisiaan? on tämän kirjan ideana. 

En ole koskaan ollut mikään suuri Disney fani, mutta Frozen -elokuvat ovat olleet mielestäni todella hyviä. Joten halusin ehdottomasti lukea tämän kirjan. 

Calonita on saanut Sekä Annan, että Elsan heräämään kirjan sivuilla eloon juuri oikealla tavalla. Heidät tunnistaa samoiksi hahmoiksi, jotka elokuvissa seikkailevat. Puhetapa, ajatukset ja kaikki mitä nuo nuoret naiset tekevät kirjan sivuilla tuo molempien persoonan loistavasti esiin. Elsan hillyttynä ja Annan räiskyvänä. 

kirja itsessään on helppolukuinen, nopeatempoinen ja jännittävä kirja sekä Frozen faneille, että niille, jotka eivät ole koskaan kyseisestä elokuvasta kuulleetkaan. Juonesta nimittäin saa hyvin kiinni, vaikka elokuvaa ei olisi nähnyt. Tällöin kirja toimii nopeasti etenevänä jännittävänä prinsessatarinana, jossa taikuutta on mukana juuri sopivasti. 

pidin kirjasta kaikkine yksityiskohtineen, dialogeineen ja mahtavine hahmoineen. Tämän luettuani muutkin Twisted Tales -sarjan kirjat siirtyivät lukulistalleni. 


Jäätynyt sydän, (A Twisted Tale, Conceal, Don`t Feel, 2019)
Tammi, 2020
Suom. Susanna Hirvikorpi
s.276

lauantai 8. tammikuuta 2022

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

 

Evie on 16-vuotias ja taistellut jo monta vuotta OCD:tä vastaan. Nyt hän on menossa uuteen kouluun, jossa suurin osa ei tiedä hänen taustaansa. Viimein siis mahdollisuus olla normaali ja saada uusi alku. 
Eviellä menee ihan hyvin. Hän saa uusia ystäviä ja alkaa jopa deittailla, mutta sitten kaikki alkaa pikku hiljaa tuntumaan raskaammalta ja pakkomielteet astuvat pienin askelin takaisin hänen elämäänsä.
"Minulla ei ollut oikeastaan mitään juttuja kerrottavana. Sitä on ahdistus - se rajoittaa kaikkia kokemuksia niin, että ainoat jutut, joita on kerrottavana, ovat menin-sekaisin-juttuja."s.48
Oonko ihan normaali? on Normaali -sarjan ensimmäinen kirja. 
No nyt on kyllä kaikin tavoin täydellinen kirja. 

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja se etenee vauhdilla. Teksti on kepeää, mikä tasapainottaa loistavasti vakavaa ja rankkaa aihetta. Evie on uskottava ja hänen tunteensa ja ajatuksensa tulevat niin hyvin esille, että kaikki tunteet, etenkin ahdistuksen voi melkein käsin tuntea. Kirjaa lukiessa elää ihan täysillä Evien mukana. Välillä teki mieli kiivetä kirjan sivuja pitkin tarinaan ja mennä kiljumaan muutamalle urpolle suorat sanat. Eli aika tunteisiin meni tämä... :D

Kirja käsittelee mielenterveysongelmia mielestäni uskottavasti ja upeasti. Se herätti paljon ajatuksia siitä, miten ilkeitä kanssaihmiset yleensä toisiaan kohtaan ovat jos toinen käyttäytyy hiukankin erilailla, vaikka eivät tietäisi toisesta mitään. Tämän kirjan lukeminen toivottavasti herättäisi samanlaisia ajatuksia myös heissä, jotka usein ovat arvostelemassa toisia ihmisiä. 

Kiinnitin kirjan lukemisen jälkeen huomiota tilanteisiin, joissa ihmiset vitsailevat jollain olevan OCD, vain siksi, että joku käy pesemässä kädet tai imuroi enemmän kuin kerran viikossa. En ole tällaista kuullut onneksi kenenkään tutun tekevän, mutta eräässä tosi tv-sarjassa yksi hahmoista vitsaili asialla monesti.  

Nyt odotan innolla muiden Bournen kirjojen lukemista, jos ne kaikki ovat yhtä timanttisia kuin tämä. 


Oonko ihan normaali?, (Am I Normal Yet?, 2015)
Gummerus
Suom. Kristiina Vaara
s.412

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Eeva Louko: Onnellisten saari


Ronja Vaara on asunut jo vuosia ulkomailla. Nyt hän suunnittelee reissua Suomeen, sillä isä odottelee häntä kovasti kylään. Ronja joutuu kuitenkin saapumaan tyhjään asuntoon, sillä hänen isänsä löydetään murhattuna Kasinonrannasta.
Ronja ei usko, että tapausta tutkiva kylmän oloinen nuori konstaapeli saisi mitään aikaiseksi. Niinpä hän päättää itse hieman kaivella Lauttasaarelaisten vaiettuja salaisuuksia. 
"Se tuntuu todella henkilökohtaiselta. Kortit viittaavat siihen, että niiden lähettäjä ja Harri tunsivat toisensa pitkältä ajalta. Korteissa on salaisuus, jonka vain he kaksi ymmärsivät."s.99
Onnellisten saari aloittaa uuden suomalaisen Ronja Vaara -dekkarisarjan. 
Onnellisten saari johdattaa marraskuiseen, sumuisen koleaan Lauttasaareen. Tunnelma on hyinen muutenkin kuin vain sään puolesta. Joka nurkan takana tuntuu vaanivan jotakin pelottavaa, missään ei tunnu turvalliselta. Juoni on samalla sekä synkän koukuttavaa, että arkisen keveää luettavaa.

Juoni koostuu juuri sopivassa suhteessa draamasta ja murhatutkimuksesta. En ole erityisen kiinnostunut tarkasti kuvatusta poliisityöskentelystä, ja tässä kirjassa sitä ei juurikaan ole. Poliisien työhän käydään välillä kurkistamassa, mutta sielläkin lähinnä keskitytään heidän ajatuksiinsa ja elämään, eikä niinkään tutkimuksiin, tai työtapoihin. 

Juoni heittelee eteen paljon johtolankoja ja kirjan luettuaan on ehtinyt epäillä syylliseksi jo lähes kaikkia hahmoja. Hyvin kyllä jännitys pysyi loppuun saakka, eikä oikean syyllisen päättely ollut helppoa. Välillä Ronjan sopivasti paikalla oikeaan (tai väärään) aikaan kohtauksia tuntui olevan jo liikaa uskottavuuden kannalta, mutta muuten juoni onnistui olemaan kaikin puolin mainio.

Vielä en kummoista otetta saanut oikeastaan yhdestäkään hahmosta, mutta yleensä tämän tilanteen muuttaa sarjan jatkuminen. Sitä siis odotellessa. 


Onnellisten saari
Otava, 2022
s.396
Ennakkokappale kustantajalta

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Merja Jalo: Metsän salaisuus

 

Kotikulman etsivät Lisa ja Markus ovat odottaneet innolla paikkakunnalle saapuvaa sirkusta. Viimein kauan odotettu päivä koittaa ja lapset pääsevät näkemään huimia temppuja ja oikean leijonankin. 
Sirkuksen lähdettyä voisi kuvitella, että tavallinen arki palaisi, mutta sen sijaan kotikulman etsivät saavat mysteerin ratkottavakseen. Alkaa nimittäin kiertää huhuja metsissä hiippailevasta leijonasta. Jäikö sirkuksessa esiintynyt Leo paikkakunnalle?
"Suuret kuuset huojuttavat vihreitä oksiaan. Mustikkamättäiden takana ei liiku mikään. Markus ihmettelee, mistä leijona on tullut metsään."s.20
Metsän salaisuus on kolmas osa Kotikulman etsivät -sarjasta.
Helppolukuinen lapsille suunnattu sarja johdattaa tällä kertaa sirkukseen ja sen jälkeen jännien mysteerien äärelle. Tarina on kesäinen, ja jälleen täynnä eläinaiheisia juttuja. 

Myös tässä osassa muistutellaan lapsia siitä, että eläimen omistajalla on paljon velvollisuuksia ja esimerkiksi kissaankin saa rahaa kulumaan aika lailla. Juoni on vauhdikas ja täynnä tapahtumia, jotka välillä saattavat perheen pienimmille olla hiukan pelottaviakin. 

Kirjaan valikoitunut sirkusaihe kuitenkin pisti mietityttämään. Näissä kirjoissa kun on käsitelty eläinten vastuullista hoitoa, ja kerrottu muutenkin tärkeistä aiheista kuten pentutehtailusta, ja sitten päätetään kirjoittaa sirkuseläimistä, vaikka leijonat eivät ole saaneet Suomessa esiintyä sirkuksessa enää vuosikymmeniin. Ihmettelin tätä lähinnä siksi, että kirjojen aiheet ovat kuitenkin tähän asti olleet ihan nykyaikaisia. Toki sirkuksesta karanneesta hevosesta ei varmasti olisi tullut näin jännittävää petoeläin tarinaa

Sainkin jo kustantajalta vastauksen leijona pohdintoihini, joten tässä teillekin se luettavaksi:

"Vastauksena tuohon kysymykseen leijonasta sirkuksessa. Kirjan tarinan inspiraationa on ollut ns. Ruokolahden leijona eli tapaus vuodelta 1992, kun leijonahavaintoja tehtiin runsaasti Suomessa. Luulen, että aika moni aikuinen, joka kirjan lukee, tunnistaakin yhteneväisyydet. Siksi tähän fiktiiviseen romaaniin on ujutettu mukaan leijona sirkuksessa, vaikka villieläimiä ei tietenkään nykyaikana saa enää käyttää sirkusesityksissä. Lyhyesti kirjassa tuodaankin esiin myös se, että leijona Leo ei nauti olostaan esityksen jälkeen. Ajatuksena on, että lapsen kanssa voi näitä asioita lukemisen lomassa pohtia ja kertoa, miksi villieläimiä (ja aina vaan harvemmin muitakaan eläimiä) ei enää käytetä sirkusesityksissä, mikä on totta kai hyvä asia 😍"


Metsän salaisuus
KVALITI, 2021
Kuvitus: Reija Kiiski
s.68
Arvostelukappale