torstai 31. joulukuuta 2020

Maja Lunde: Lumisisko

 

Jouluaatto on Aatolle erityisen tärkeä päivä. Silloin on hänen syntymäpäivänsä. Hän pitää joulusta muutenkin paljon. Kaikista sen äänistä, tuoksuista ja mauista. 
Jouluaattoon on enää muutama päivä, mutta Aaton suruksi, kotona ei tunnu lainkaan siltä. Koristeet pysyvät varastossa, edes kynttilöissä ei ole valoa. Isä, äiti ja pikkusisko kulkevat kuin sumussa. Eivätkä he ole lainkaan kuin ennen. 
Aatto viettää päivänsä uimalla. Se sentään on mukavaa. Mutta sitten hän kohtaa iloisen tytön, Hetan, eikä päivät tunnu enää lainkaan niin harmailta ja synkiltä.
"Tuollaisen naaman olisin varmasti muistanut. Se oli pieni ja pisamainen, vihreät silmät säkenöivät valoa talven pimeyteen, suu oli iso ja hymyilevä, ja etuhampaiden välissä oli iso rako."s.10
Lumisisko oli toinen tämän vuoden joulukalenterikirjoistani. Ihailin tätä jo viime vuonna, joten olin tänä vuonna ajoissa ostoksilla, jotta sain tämän upean kirjan itselleni. Tässä on nimittäin kirja joka on hyvin kaunis niin tarinaltaan, kuin ulkonäöltäänkin. Kirja on iso ja kaunis. Kuvitus on täydellinen, taianomainen ja kiehtova. Tätä kirjaa on ilo tutkiskella vaikka pitempäänkin. Ja varmasti tämä kestää useamman lukukerran. 

Minulla ei ennen ole ollut joulukalenterikirjojen kanssa sellaista ongelmaa, että en malttaisi lopettaa tarinaa ja jatkaa vasta seuraavana päivänä kun luukku loppuu, mutta nyt täytyy myöntää, että useana päivänä olisin niin mieluusti vain lukenut koko kirjan heti. Maltoin kuitenkin mieleni ja luin luvun päivässä, vaikka sinnikkyyttä se vaati. Tarina jäi melkein joka päivä hyvin kutkuttavaan kohtaan, jossa jatkoa olisi halunnut heti. 

Lumisiskon tarina on surullinen, kaunis ja toiveikas. Se käsittelee lempeästi kuolemaa ja läheisen menettämistä. Kirja käsittelee myös ystävyyttä, ja tilanteita, joissa ystävyys on koetuksella. Joulun taikaa on ilmassa runsaasti. Lunta, luistelua, joulukoristeita, lumileikkejä ja kaakaota mahtuu mukaan paljon. Ihanan talviset ilonhetket tekevät kirjasta kauniin toiveikkaan, vaikka vaikeita ja surullisia kohtauksia ja aiheita on paljon.

Kirja onkin loistava yhdistelmä, jossa ilot ja surut tasapainottavat toisiaan luoden kauniin tarinan. Kaiken viimeistelee upeat valtavat kuvat, joiden kautta tarinan upeaan tunnelmaan on entistä helpompi sukeltaa. 


Lumisisko, (Snösystern, 2018)
Kustantamo S&S, 2019
Kuvittanut: Lisa Aisato
s.190

maanantai 28. joulukuuta 2020

Juha Mäntylä (toim.): Joulukalenteri -Hotelli Sylvia

 

Minulle on jo tullut tavaksi ostaa joulukalenteriksi tämä Reunan ihana novellikokoelma joulukalenteri. Niin tein myös tänä vuonna, ja vietin jälleen 24 päivää ihastuttavien tarinoiden parissa. 
Yllätyksekseni kalenteri, jonka olen oppinut tuntemaan dekkari/jännitys novellikokoelmana, ei ollutkaan sitä tänä vuonna. Tällä kertaa tarinat olivat pieniä mystisiä, taianomaisia, joulun ihmeitä täynnä olevia tarinoita.

Joka vuosi tällä kalenterilla on jokin teema, jonka mukaan kirjailijat kirjoittavat. Tänä vuonna ideana on, että Hotelli Sylviaan kutsutaan 24 vierasta viettämään joulua. Jokainen kirjailija on saanut kirjoittaa yhden vieraan joulusta tuossa hotellissa, joka on auki ainoastaan jouluisin. Tämä olikin tähän asti lukemistani Reunan kalentereista yhtenäisin. Kaikki kirjailijat kirjoittivat siitä mistä pitikin ja lukija pääsee kurkistamaan kaikkiin 24 huoneeseen ja niiden omaperäisiin vieraisiin. 

Oma suosikkini tämä ei näistä kalenterista kuitenkaan ole, vaikka tyyliltään se onkin hyvin erilainen ja yhtenäisin. Jossakin vaiheessa tuntui hetken siltä, että tarinat ja vieraiden kohtalot alkoivat toistaa itseään. Monella kirjailijalla kun oli aika samankaltainen idea mielessään. Pieni jouluinen ihme, lapsuuden muistot ja kohtaaminen menneisyyden kanssa. 

Mukaan mahtui monta arkisen kaunista pientä tarinaa, joita oli mukava lukea joulukuun pimeinä aamuina. Mutta mahtui joukkoon myös muutama tarina, jonka juoni ei saanut minua innostumaan lainkaan. Näissä muutamissa tarinoissa kaikki arkisuus oli unohdettu, eikä päähenkilöön päästy tutustumaan mitenkään. Näitä ei onneksi ollut kovin montaa.

Mukava yllätys oli, että kirjaan oli otettu mukaan jopa yksi selkokielinen novelli. En olekaan koskaan lukenut mitään selkokielistä tarinaa ennen tätä. 

Kirjasta löytyy novellit näiltä kirjoittajilta: Shimo Suntila, Kari Valto, Tarja Sipiläinen, Anne Tarsalainen, Tiina Tainio, Kari Hanhisuanto, Markus Ahonen, Janne Mäkitalo, Olli Sarpo, Ann-Mari Pitkäranta, Kirsi Pehkonen, Harri István Mäki, Risto Rahikainen, Juha Mäntylä, Sanna-Leena Knuuttila, Maria Kuutti, Markku Keisala, Jasu Rinneoja, Elina Saksala, AP Kivinen, Asta Ikonen, Unna Takalo, Ville Lindgren ja Johanna Hasu.


Joulukalenteri -Hotelli Sylvia
Reuna, 2020
s.403

tiistai 22. joulukuuta 2020

P.D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

 

Mistelimurha ja muita kertomuksia sisältää neljä novellia. Ainakin kolme niistä sijoittuu jollakin tavalla joulunaikaan. Yhdestä en oikein tiedä mihin. 
Novellit vievät mukanaan Englannin maaseudulle, kartanoihin, takkatulien loisteeseen, eli tunnelmallisiin kulisseihin, joiden takana tapahtuu ikäviä asioita, murhia. Yksi tarina on poikkeus ja vie mukanaan kolkkoon ja kylmään kaupunkiin, josta tunnelmalliset hetket ovat kaukana. Kolmea kokoelman novellia yhdistää myös se, että niissä muistellaan kauan sitten tapahtunutta rikosta. 
"Dalgliesh oli toivonut jotakin teetä jouluisempaa ja ajatteli kaiholla erinomaista ateriaa, joka odotti häntä hänen tätinsä pikku talossa, huolella valittua punaviinipulloa, joka oli jo avattu hengittämään, räiskyvää ja suolalta tuoksuvaa ajopuutulta takassa."s.109
En ole ennen tätä novellikokoelmaa lukenut mitään tunnetulta dekkarikirjailija P.D. Jamesiltä, joten varmaan oli jo aikakin tutustua hänen tuotantoonsa edes jollakin tavalla. Novellien hahmot eivät näin ollen ole minulle entuudestaan tuttuja, vaikka ilmeisesti kahdessa novellissa seikkaileva Adam Dalgliesh on tuttu myös Jamesin romaaneista. 

Nämä rikosnovellit olivat yllättäviä ja mukaansatempaavia tarinoita. Kaikista löytyi hyvin etenevä juoni, kiinnostavat henkilöt ja osasta joulukuuhun sopivasti joulutunnelmaa. Omaa suosikkia on vaikea valita, sillä kolme näistä novelleista, Mistelimurha, Hyvin tavallinen murha ja Joulun kaksitoista johtolankaa olivat kaikki todella hyviä. Ainoastaan Boxdalen perintö ei lähtenyt viemään mennessään aivan samalla tavalla kuin muut, eikä taida jäädä pitkäksi aikaa mieleen. 

Mistelimurha oli mielestäni perinteisin vanhanajan dekkaritarina. Hyvin tavallinen murha taas synkin. Näistä molemmissa oli yllättävä loppu. 
Joulun kaksitoista johtolankaa oli tunnelmaltaan jouluisin, tarina myös eteni kauniisti, mutta loppu ei yllättänyt. 


Mistelimurha ja muita kertomuksia, (The Mistletoe Murder and Other Stories, 2016)
Otava, 2017
Suom. Jaakko Kankaanpää
s. 124

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Matt Haig: Tyttö joka pelasti joulun

 

Amelia kirjoittaa kirjeen joulupukille. Hänen toiveensa on suuri, mutta sitäkin tärkeämpi. Amelia uskoo joulupukkiin ja taikuuteen. Niinpä hän toivoo äitinsä paranevan. Mutta mitä tapahtuu kun samaan aikaan Tonttuvaarassa, joulupukin kotona tapahtuu kamalia tuhoja. Perutaanko joulu? Jaksaako Amelia uskoa tarpeeksi, saadaksen joulupukin luokseen?
"Maailmassa oli taikuutta, ja se levisi kaikkien lasten uniin. Joulupukki ei kuitenkaan voinut huijata itseään. Ilman tätä yhtä lasta, kahdeksanvuotiasta tyttöä nimeltä Amelia Toivorinta, joka toivoi niin kovasti taikuuden olevan totta, joulu ei olisi koskaan tullut."s.9
Tyttö joka pelasti joulun on jatkoa kirjalle Poika nimeltä Joulu. Joulupukki on kotiutunut hyvin Tonttuvaaraan ja ensimmäisestä osasta tutut hahmot seikkailevat nyt aivan uusien joulujen, ongelmien ja muiden tapahtumien parissa. 

Tarinaan mahtuu monia synkkiä ja surullisia tapahtumia ja jännittäviä tilanteita, mutta myös hauskoja juttuja mahtuu mukaan. Erityisesti ilahdutti kuningatar Viktorian ottaminen mukaan tarinaan. Kirjan hauskimmat tilanteet tapahtuivatkin hänen makuuhuoneessaan.  Toki Salamaa, tuota sinne tänne pissaavaa poroa ei sovi unohtaa, sillä hän viihdyttää varmasti etenkin nuorempia lukijoita. 

Tyttö joka pelasti joulun tuo ihastuttavan ja hauskan joulutunnelman mukanaan. Kirjaan on luotu tarina, jonka hahmot ovat omalaatuisia ja kekseliäitä, tapahtumat vauhdikkaita ja ajatuksia herättäviä, eivätkä ne päästä helpolla, sillä tarina ei ole alusta loppuun pelkkää iloa ja riemua, vaan myös elämän synkempää puolta näytetään. 

Jälleen myös Chris Mouldin upeaa kuvitusta löytyy kirjan sivuilta. Nämä upeat ja hullunkuriset piirrokset sopivat kirjan tunnelmaan erittäin hyvin. 



Tyttö joka pelasti joulun, (The Girl Who Saved Christmas, 2016)
Aula & Co, 2017
Suom. Sarianna Silvonen
Kuvitus: Chris Mould
s. 343

torstai 17. joulukuuta 2020

Arnaldur Indriðason: Ääni kuin enkelin


Suuri Reykjavikin hotelli on joulutunnelmissa. Ulkomaalaisia turisteja on paljon ja kassaan kilahtelee tuottoa kiitettävällä tahdilla. Siksi hotellin johtaja ei ole lainkaan tyytyväinen, kun hotellin henkilökuntaan kuuluva mies löydetään murhattuna. 
Erlendur saapuu kollegoineen selvittämään, kuka murhasi tuon joulupukiksi pukeutuneen työntekijän ja miksi. Mies kun tuntuu eläneen elämäänsä rauhassa lähes erakkona.
erlendur pohtii samalla omaa elämäänsä, joka ei joulusta huolimatta tunnu erityisen valoisalta.
"Erlendur kuuli äänestä, että kokilla oli isompi huoli hotellista kuin murhatusta. Ja ajatteli sanoa kokille, että vierasmäärä saattaisi vain lisääntyä murhan ansiosta. Ihmiset olivat nykyään sellaisia. Hotelli voisi jopa mainostaa itseään murhahotellina. Kehittää rikosaiheista matkailuvalttia."s.27
Ääni kuin enkelin on kolmas osa Islantiin sijoittuvasta dekkarisarjasta.
Voi tuota synkkämielistä, yksinäisyyteen hautautuvaa Erlendur parkaa. Tämän kirjan päähenkilö ei ole jouluihminen, ei sitten lainkaan. Olikin mukavaa, että Erlendurin elämään saatiin pienen pientä vihjettä mahdollisista tulevista iloista, joita elämä hänelle ehkäpä jatko-osissa tarjoaa. Sopia ainakin toivoo, sillä rajansa tällä päähenkilön synkkyydelläkin. Jotakin hyvääkin täytyy joskus olla. 

Kirjassa käsitellään jälleen runsaasti huumeongelmia, prostituutiota ja perheväkivaltaa, niin kuin aiemmissakin osissa. Murhaa tutkitaan aktiivisesti läpi kirjan ja se saa suuren roolin juonessa, vaikka silloin tällöin perehdytään Erlendurin henkilökohtaiseen elämään ja ikäviin muistoihin lapsuudesta. 

Jouluakin ehditään hiukan touhottaa siinä sivussa, vaikkakaan ei juuri Erlendurin taholta. Työkaverit kuitenkin muistavat joulun hieman paremmin, ja hotellissakin on joulu esillä. Tunnelmallinen joulukirja ei silti ole kyseessä, vaan pesunkestävä dekkari, jossa murha on raaka ja kaikki epäiltyjä. 

Hieman päästään myös jälleen kurkistamaan Islannin kulttuuriin. Esim. Islantilaiset jouluruuat, kalliit hinnat ja turistien ostamat villapaidat vilahtelevat tarinassa tasaisin väliajoin.


Lue myös: Räme ja Haudanhiljaista


Ääni kuin enkelin, (Röddin, 2002)
Blue Moon Kirjat Oy, 2006
Suom. Seija Holopainen
s.317

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Eva Frantz: Kahdeksas neito

 

Aamun ensimmäinen avantouimari saa kokea karmean yllätyksen, kun avannossa on hänen lisäkseen ruumis. 
Anna Glad alkaa tutkia tapausta uusien kollegoidensa kanssa. Juttu vaikuttaa aluksi selvältä, mutta sitten alkaa paljastua yhtä sun toista kuolleesta ja hänen menneisyydestään. Lisäksi Suoraan Annalle osoitettu kirje, joka sisältää erittäin hämmentävää materiaalia, saa poliisit epäilemään, että kuolema ei välttämättä ollutkaan tapaturma. 
"Juokseminen oli nyt raskaampaa, lumikerros paksuuntui jatkuvasti. Hän kääntyi katsomaan rantaa. Yksittäiset valot eivät enää erottuneet kunnolla, näkyi vain kaukaista oranssinkeltaista utua. Miten kauas hän oli juossut?"s.262
Kahdeksas neito on toinen osa Anna Gladista kertovasta dekkarisarjasta.
Tämä toinen osa oli aivan yhtä ihana ja loistava kirja kuin ensimmäinenkin osa. Kirjan maailmaan uppoutuu jo ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Teksti on kauniin arkista ja kuvailevaa. Hahmot ovat aitoja ja sydämmellisiä, juoni on koukuttava ja yllätyksiä täynnä. Henkilöiden elämää ja arkea kuvaillaan paljon, ja siksi myös joulu pääsi suureen rooliin tässä ihanan tunnelmallisessa jouludekkarissa. Oli mahtavaa, että yksi kirjan hahmoista oli niin jouluihminen. Usein kun jouluun sijoittuvissa dekkareissa päähenkilöt vihaavat joulua, eikä sitä siksi juuri kuvailla tai tunnelmoida. Tässä kirjassa Rolf onneksi toi jouluntunnelmaa hössötyksineen kaikkineen. (Löysin paljon itseäni hänen jouluun valmistautumisestaan :D)

Kirjan tapahtumat alkavat hieman ennen Lucian päivää ja jatkuvat jouluun saakka. Lucia neidot kulkevatkin tiuhaan kirjan sivuilla. Pidän siitä, että Lucian päivästä puhutaan edes joissakin kirjoissa, kun muuten sitä ei täällä hirveästi juhlita tai ajatella. 

Murhatutkinta oli toki myös kiinnostava, vaikka tämä postaus nyt onkin täynnä lähinnä hehkutusta kirjan joulutunnelmasta. Menneisyyden salaisuudet paljastuivat sopivan verkkaisesti ja pitivät jännitystä yllä. Epäiltyjä oli sopivasti ja hahmot onnistuivat tekemään hyvin yllättäviä tempauksia.

Lue myös: Sininen huvila


Kahdeksas neito, (Den åttonde tärnan)
S&S, 2018
Suom. Ulla Lempinen
s.343

perjantai 11. joulukuuta 2020

Outi Pakkanen: Katso naamion taa

 

Leila Antela elää onnellista elämää. Hän asuu upeassa kodissa perheensä kanssa. Varakas mies takaa toimivat luottokortit, eikä murhetta tarvitse kantaa kuin miehen siskosta, joka sairastuttuaan tekee kummallisia asioita pitkin kaupunkia. 
Leila on jouluostoksilla kun hän huomaa väkijoukossa tutut kasvot, kasvot joiden kantajaan hän ei missään tapauksessa halua törmätä. Leila pakenee paikalta, mutta turhaan. Mies menneisyydestä on löytänyt hänet. 
Joulu saapuu, tunnelma on kaunis ja pukkia odotetaan kovasti. Ikävämpää on, että illan aikana talossa käy kaksi pukkia, joista toisen takia joudutaan kutsua paikalle myös poliisit.
"Viiden minuutin kuluttua Suomen Turku julistaisi joulurauhan, ja Anders halusi kuulla sen nimenomaan radiosta. Kerran hän oli katsellut toimitusta televisiosta, mutta ei siinä ollut samaa tunnelmaa, vaikka raatihuoneen aukiolla oli ollut luntakin."s.96
Katso naamion taa johdattaa lukijat jouluiseen Helsinkiin. Valot tuikkivat, lunta sataa, ja joululahjoja ostellaan. Mutta iloisen joulutunnelman taakse kätkeytyy synkkiä salaisuuksia. Menneisyyden varjot jahtaavat Leilaa, Kristiina pelkää, vaikka ei oikein edes tiedä mitä, eikä idyllisen perhe-elämän kulissi enää tunnu pysyvän kasassa. 

Luin nuorena kaikki siihen menessä ilmestyneet Pakkasen kirjat, myös tämän. Mielestäni nämä olivat aivan parhaita kirjoja silloin. En kuitenkaan enää muista näiden tapahtumia, joten hyvillä mielin pystyin tarttumaan tähän joulunaikaan sijoittuvaan dekkariin, ja jännittämään tapahtumia ja syyllisen paljastumista samalla tavalla kuin vuosia aiemmin. 

Olihan tässä kirjassa edelleen sitä tunnelmaa jota muistelinkin näissä vanhemmissa Pakkasen kirjoissa olevan. Jännittäviä tapahtumia, draamaa, kaunista tunnelmaa, ja Anna Laine, joka näissä vanhoissa kirjoissa on paljon enemmän minun mieleeni, mitä uusimmissa. 

Poliisien työtä ei kuvailla, vaan asiat etenevät ja selviävät omalla painollaan samalla kun kirjan henkilöt elävät elämäänsä. Vauhtia, draamaa, jännitteitä ja toimintaa riittää tässä dekkarissa, mutta myös joulua ehditään tunnelmoida ja tavallistakin iloista arkea elää, ainakin jossain osotteissa. 


Katso naamion taa
Otava, 1987
s.239

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä


Joulu lähestyy, ja innokkaalla kemistillä, Flavia de Lucella on suunnitelmia Joulupukin varalle. Hän aikoo pyydystää tuon taianomaisen miehen todistaakseen, että Joulupukki todella on olemassa.
Flavian aikeita häiritsee kuitenkin kartanoon saapuva suuri kuvausryhmä. Rahavaikeuksien takia perhe joutuu päästämään elokuvatiimin kuvaamaan filmiä heidän rakkaaseen kotiin. 
Kuvausryhmään kuuluu monenlaisia ihmisiä, ja draamaa syntyy heti. Pieni draama tuntuu pian hyvin vähäpätöiseltä, sillä yksi ryhmästä löydetään murhattuna. 
"Villatakki ei tietenkään ollut minulle sopivankokoinen. Hihat käärittyinäkin näytin banaaneja noukkivalta huonoryhtiseltä apinalta. Minulla on kuitenkin sellainen elämänkatsomus, että villan lämpö peittoaa muotirytkyissä hytisemisen missä tahansa olosuhteissa."s.13
Filminauha kohtalon käsissä on neljäs osa 50-luvulle sijoittuvasta Flavia de Luce -dekkarisarjasta.
Säästelin tätä kirjaa tarkoituksella tähän joulunaikaan luettavaksi. Odotin innolla kuinka upea tunnelma kirjaan on saatu, kun yhdistetään joulu, kauniit kartanomaisemat, ja Flavian hauska ja vauhdikas tyyli elää elämäänsä.

Yhdistelmä toimi loistavasti. Kirja on jälleen upeasti kirjoitettu. Bradleyn teksti on kaunista. Kieli on monipuolista, kuvailevaa ja hyvin kulkevaa. Murhatutkintakin on sopivan letkeää, sillä tämän sarjan murhat eivät ole liian raakoja ja verisiä. 

Tästä sarjasta on muodostumassa yksi omista dekkarisarjasuosikeistani, vaikka alkuun olin hyvinkin negatiivinen. Nyt olen jo täysin sarjan lumoissa. Niin kaunista kieltä ja hauskaa menoa ja meininkiä nämä kirjat sisältää. Kaiken hauskuuden takana tunnelma on kuitenkin synkkä, ja se tuo oman syvyytensä tarinaan. Flavia on vielä niin pieni, ettei hän aivan ymmärrä, kuinka huonosti perheellä menee, mutta lukijalle kuvaa luodaan pieninä paloina kirja kirjalta. 

Nautin täysin jokaisesta kirjan sivusta. Lumiset maisemat ja kinosten saartama kartano, kaakaomukilliset ja lämpöiset villapaidat vievät mukanaan kylmän kartanon käytäville ja huoneisiin.
Kirjan murha ja sen tutkiminen oli myös kiinnostavaa ja salaisuuksia täynnä. Murhaajaa en arvannut, mutta toisaalta epäiltyjäkin oli runsaasti. 



Filminauha kohtalon käsissä, (I Am Half-Sick of Shadows, 2011)
Bazar, 2016
Suom. Maija Heikinheimo
s.317

tiistai 1. joulukuuta 2020

Marko Hautala: Vihreät kuulat

 

1990-luvulla Vaasan kaupunkia piinaa hirvittävien murhien aalto. Joulu muuttuu kauhun juhlaksi kun kylmäverinen murhaaja saapuu tekemään kauheuksia. Poliisit ovat ymmällään, sillä mitään muuta johtolankaa ei löydy seurattavaksi kuin vihreät marmeladipallerot. Vuodet vierivät, poliisit vaihtuvat, mutta marmeladimurhaaja kulkee edelleen vapaana. Onnistuuko joku rohkea poliisi saada tuon hirvittävän ihmisen kiinni, vai jatkuuko kauhujen joulut?

Olipa mukava yllätys kun tänäkin vuonna ilmestyi Marko Hautalalta tällainen kauhunovelli. Viime vuonna ilmestyi noin puolet lyhyempi Setä Alfredin evankeliumi, joka oli kauhutunnelmassaan mukavan erilainen joulutarina. Niin kävi myös tämän kanssa. Tällä kertaa mukana oli hieman perinteisempi murhatapaus, jota poliisit selvittelivät, mutta kauheuksiakaan ei oltu unohdettu.

Vihreät kuulat on runsaalla mustalla huumorilla höystetty kauhutarina, joka ankeasta tunnelmastaan ja vakavasta sävystään huolimatta pistää hymyilyttämään. Murhaajaa jahdataan ja joulua vietetään vuosi toisensa perään, vaikka mielenterveys rakoilisi. 

Kirja sopii hyvin joulutarinaksi myös niille, jotka kaipaavat jotakin hieman erilaista. Novelliin on saatu mahtumaan paljon jännittäviä käänteitä ja synkkää huumoria. Loppuratkaisu on myös jälleen mielikuvituksen liikkeelle pistävä, sillä niin kuin Hautalan tarinoissa usein, lukijalle jätetään hieman tilaa päätellä miten asiat lopulta päättyvät. Liikaa pääteltävää ei onneksi tällä kertaa jätetty, vaan eräänlaisen selkeän lopun tarina kuitenkin saa. 


Vihreät kuulat
Haamu, 2020
Äänikirja (Elisa Kirja)
Lukija: Anssi Rantamäki
kesto: 56min