Anna Harju: Jäljet

 

Tampereen poliisin rikoskomisario Taro Auramo saa hoitaakseen hankalan murhatutkinnan. Apteekkari löydetään työpaikaltaan murhattuna. Aluksi johtolangat näyttävät osoittavan farmaseutti Joanna Vihervuoreen, mutta onko asia kuitenkaan niin yksinkertainen? Yhä useampia omituisia polkuja alkaa löytyä tapauksen ympäriltä.

"Apteekkarin menneisyys oli täydentynyt tutkinnan sähköisiin tietoihin Taron torkkujen aikana."s.209

Jäljet aloittaa Taro Auramo -dekkarisarjan.

Nykypäivän talvinen Tampere, sekä menneisyyden helteinen Saksa johdattavat lukijan syvälle monimutkaiseen rikostapaukseen. 

Kirjassa seurataan suurimmaksi osin Taron ja Joannan elämää, mutta mukaan mahtuu myös muutama pienemmän roolin saava näkökulmahenkilö. Monien muiden dekkarisarjojen avausosien tapaan tässäkin kirjassa vihjaillaan Taron menneisyydestä ja nykyisyydestä kaikenlaista, mutta kaikkea ei kerrota, jotta jatko-osiinkin riittää jännitettä. Mukavan aidon kuvan päähenkilöistä ehtii saada pienten arkisten kohtausten aikana. Kirjasta saa sellaisen käsityksen, että myös Joanna saattaisi olla mukana myöhemmissä osissa, mutta varma en ole. 

Kirjan alkupuolella heitetään esiin monenlaista tapahtumaa, joista juoni lähtee etenemään. Lukijalle annetaan siis mahdollisuus arvailla, miten nämä kaikki liittyvät yhteen, vai liittyvätkö mitenkään. Pientä jännitystä pimeinä talvi-iltoina löytyy, mutta myös sellaista hyvinkin realistista arkielämää. Kirjan loppupuolella asiat alkavat ratketa. Osa alun tapahtumista kääritään kokoon omaan makuuni liiankin pikaisesti ja helpon oloisesti, mutta jännitys pysyy silti loppuun saakka.

Jäljet

Tammi, 2025

Kansi: Eveliina Rusanen

s.489

Piia Helander: Helios

 

Matilda ei palaa kotiinsa Hangon ratsastuskisoista. Epätoivoinen isä ottaa yhteyttä etäisesti tuttuun toimittajaan Sandra Dahlqvistiin, sillä poliisit eivät tunnu asiasta kiinnostuvan. Sandra päättää hiukan nuuskia asiaa miehen mieliksi. Pian poliisitkin aloittavat tutkinnan. 

Ossi Hietala on juuri aloittanut työt Hyvinkään rikostutkintayksikössä, ja Matildan katoaminen on hänen ensimmäinen kunnollinen juttunsa uudessa työssä. 

Hevosmaailman kulisseista alkaa paljastua yhtä sun toista kun Sandra ja Ossi tahoillaan selvittävät asiaa. 

"Sandra juo pöydän äärellä toista kahvikupillistaan ja tuijottaa ulos harmaana vellovaa taivasta. Hän voisi hieman vielä vilkaista Matildan kirjoituksia. Niinhän Klaus Andersson oli pyytänyt, eikö?"s.90

Helios aloittaa Hyvinkäälle sijoittuvan dekkarisarjan.

Hevosmaailmaan sijoittuva dekkari herätteli kiinnostuksen heti siitä kuullessani, joten tuumasta toimeen ja lukemaan. Hevospiirit ovat isosti mukana tarinassa, mutta ei mitenkään lempeällä tavalla. Hevosharrastuksesta kaivetaan esiin kaikki ne varjopuolet, mitä kätkeytyy iloisten valokuvien ja hienojen varusteiden taakse. On valtataisteluja, kovaa harjoittelua ja luopumisen tuskaa. 

Dekkarijuonen ohella tutustutaan kahteen päähenkilöön, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Sandra ja Ossi ovat kumpikin elämässään käännepisteessä, jossa elämä on juuri ottanut uuden suunnan. Kummankin menneistä kerrotaan vaikeita asioita.

Monista vaikeista aiheistaan huolimatta kirjan tyyli pysyy kevyenä. Kirjaan on viljelty sinne tänne lupsakkaa huumoria, ja runsaasti arkea, jotka taittavat suurimman terän ikävissä asioissa vellomiselta. Viihdyin tämän parissa mainiosti.

Helios

Karisto, 2025

s.380

Annika Perkiö: Perhoshuuto

 

Tytistä tuntuu, että elämä suuntaa kohti polkuja, joihin hän ei halua mennä. Elämä poikaystävä Joonaksen kanssa ei tunnu enää oikealta, eikä arki ilahduta. 

Eräänä päivänä hän tapaa metsässä suippokorvaisen Ruun, joka on upein olento, jonka Tytti on eläissään nähnyt. Ruu on lumoava, hauska ja upea. Tytistä alkaa tuntua, että kesä tuo sittenkin mukanaan jotakin ihanaa. 

"Ruu ei selvästi halua viedä keskustelua loppuun. Tai sitten tämä on hänen lopetuksensa sille. Hyväksyn sen vaisulla nyökkäyksellä."s.65

Mainos/Kirja saatu kustantajalta.

Perhoshuuto on kotimaisiin metsiin sijoittuvaa menninkäisfantasiaa.

Upean kannen sisään kätkeytyy kesäinen tarina ihmisen ja menninkäisen tunteiden täyteisestä kohtaamisesta. Kirja käsittelee paljon oman tiensä etsimistä, kasvamista omaksi itsekseen ja irrottautumista siitä, mitä muut haluavat. Tytin kautta asiaa käsitellään samaistuttavan arkisten asioiden kautta, kun taas Ruun kautta päästään huomattavasti synkempiin fantasiamaailman ongelmiin.

Pidin kirjan luontokuvauksesta ja kahden erilaisen maailman törmäämisestä. Kirjassa on sujuvasti etenevä tarina, jonka tunnelma on melko haikea, välillä riipaisevakin, vaikka sellaisia pakahduttavia ilonpilkahduksiakin nähdään. 

Prhoshuuto

Haamu, 2026

Kansikuvitus: BROCI

s.185

Sofie Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

 

Tukholman maratoonia juostaan kylmänä ja sateisena heinäkuun päivänä. Jo alussa asiat alkavat mennä pelottvasti pieleen. Yksi juoksijoista lyyhistyy maahan. Myöhemmin reitin varrelta löydetään toinen juoksija murhattuna. Emma Sköld viettää vapaapäivää poliisin työstään seuratakseen sisarensa juoksua, mutta onkin pian selvittämässä maratoonin tapahtumia.

"Söder Mälarstrandilla tuuli on niin hurja, että välistä hengittäminenkin tuntuu hankalalta, jollei käännä päätään puhurista poispäin. Rajut puuskat syöksähtelevät varoittamatta sinne tänne ja pilaavat kaikki yritykset rytmittää hengitystä."s.69

Kuoleman kintereillä on toinen osa Emma Sköld -dekkarisarjasta.

Tämä onkin siitä erilainen dekkari, että suurin osa kirjan tapahtumista tosiaan sijoittuu tuohon yhteen maratooniin. Rikos ja sen tutkinta hoituu kumpainenkin tuossa ajassa. Toki välillä kurkistetaan aikaan ennen maratoonia, jotta saadaan kunnollinen käsitys tapahtuneeseen johtaneista syistä.

Emma Sköldin arkisiin asioihin ehditään hiukan pureutua lyhyestä aikavälistä huolimatta. Pieniä vilahduksia nykyisestä elämäntilanteesta ehditään nähdä, sekä perhesuhteita käsitellä. 

Tämä on kiva, nopealukuinen perusdekkari. Ei herätä mitään erityisiä ajatuksia, mutta on viihdyttävää luettavaa. 

Kuoleman kintereillä, (Andra andningen, 2013)

WSOY, 2021

Suom. Leena Virtanen

s.354

Hanna Morre: Maankutsuja

 

Trina työskentelee puotiapulaisena pienessä kirjakaupassa. Elämä etenee mukavan tasaisesti, kunnes puotiin astelee tutun oloinen mies, Lugaid Braon. Lääninruhtinaan perillisen on etsittävä itselleen vaimo, mutta hänpä rakastuu Trinaan, jonka sääty ei ole kyllin ylhäinen. Trinan ja Lugaidin rakkaus saa aikaan julmia käänteitä, jossa luottamusta koetellaan. Trina, maan jumalatar Naolan merkitsemänä ymmärtää paljon luonnon asioista, mutta välillä hänestä tuntuu, etteivät muut koe luontoa silti samalla tavalla, yhtä vahvasti.

Ian toimii erään ruhtinattaren kaartinpäällikkönä ja yrittää unohtaa menneisyytensä, vaikka se mahdotonta onkin. 

"Vyrnan äänestä on helppo arvata, mitä asia koskee. Hän ei tule kyselemään kirjoja tai kynttilöitä. Hän tarvitsee apuani, minä taas tarvitsen taskurahaa."s.57

Maankutsuja aloittaa Lakerta -romantasiasarjan. Tapahtumat sijoittuvat Manalassa nimiseen maailmaan, jossa palvotaan neljän elementin jumalia. 

Olipa kerrassaan upea romantasiakirja, jonka tulevat jatko-osat lisään tietysti lukulistalle! Manalassan asukkaat ovat kukin jonkin jumalan merkitsemiä. Sarja alkaakin keskittyen minun suosikkielementtini Maan jumalattaren merkitsemään päähenkilöön. Niinpä luonto on paljon esillä tarinassa yrtteineen ja muine ihastuttavine yksityiskohtineen.

Maankutsuja on vahva sarjan aloitus, jossa uuteen fantasiamaailmaan päästään tutustumaan juuri sopivasti. Infoa maailmasta ja sen tavoista annetaan tasaisesti pitkin tarinaa. Vihjailua tulevista tapahtumista on, eikä läheskään kaikki asiat selviä vielä tässä osassa. Kirjalla on päähenkilöiden kannalta kuitenkin tyydyttävä päätös, jonka kanssa voi elää, vaikka seuraava kirja ilmeisesti seuraa uusia päähenkilöitä. Tarinaa kerrotaan kolmen henkilön näkökulmasta, joiden kautta kuullaan hyvin erilaisista tavoista elää ja olla. 

Päähenkilöt ovat aikuisia, kokeneita ja monenlaista elämässään nähneitä. Kirja onkin selvästi aikuisille suunnattua romantasiaa. Intohimoiset kohtaukset eivät ole siveimmästä päästä, kiroilua on paljon, eikä tappeluita ja kuolemaakaan ohiteta.

Maankutsuja

Osuuskumma, 2026

Kansi: Maria Carole

s.496

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

 

Eräästä talosta löydetään kuoliaaksi kidutettu mies. Talosta on etsitty jotakin, mutta mitä? William Wisting saa tapauksen tutkittavakseen kollegoineen. Helpolta tutkinta ei vaikuta, sillä uhrilla ei tunnu olevan juuri mitään. Miksi hän on siis joutunut kokemaan sellaisia hirveyksiä?

"Nauru ja juttelu hiljenivät kun William Wisting tuli huoneeseen ja istui pitkän pöydän päähän. Hän mietti miten oli saavuttanut arvovallan, joka sai kaikki kiinnittämään huomionsa häneen heti kun hän astui huoneeseen."s.65

Avaintodistaja aloittaa Wisting -dekkarisarjan.

Kirja aloittaa oikein näppärästi sarjan, jonka pariin varmasti palaan. 

Nopealukuinen tarina tempaisee heti mukaansa. Wistingin matkassa tehdään ahkerasti poliisityötä, tutustutaan hänen lähimpiin kollegoihinsa ja hitusen hänen arkielämäänsäkin. Mielipiteineen ja ajatuksineen Wisting ei tämän ensimmäisen osan perusteella kyllä voita minua puolelleen, mutta kirjan henkilöhhamona kelpuutan hänet silti mukavan erilaiseksi päähenkilöksi. 

Rikosjuoni on aika raaka ja monivaiheinen, poliisityötä tehdään huolella ja tapaukseen paneudutaan kunnolla. Ensimmäistä kertaa minulle kävi dekkarin kanssa niin, että näin kirjan alkumetreillä johtolangan, joka oli minun mielestäni aivan todella selvä, mutta poliisit eivät noteeranneet asiaa mitenkään. Pian tuli uutta vihjettä, ja siinä vaiheessa teki jo mieli kiivetä kirjan sivuille tekemään Wistingin työ hänen puolestaan. Olisi toki tullut melkoisesti lyhyempi kirja, jos poliisit olisivat sen siinä vaiheessa ratkaisseet. Vihjeet eivät siis paljastaneet lukijalle syyllistä, joten siinä mielessä jännitys pysyi yllä koko kirjan. 

Avaintodistaja, (Nøkkelvitnet, 2004)

Otava, 2022

Suom. Päivi Kivelä

s.255

Douglas Preston & Lincoln Child: Veljensä vartija

 

Erikoisagentti Pendergast on pelännyt tätä hetkeä pitkään. Hänen pahin vihollisensa aikoo viimein toteuttaa suunnitelmansa, joka tulee olemaan jotakin aivan kammottavaa. Pendergastin on pysäytettävä huippuälykäs, kieroutunut ja pahuutta huokuva rikollinen, ennen kuin on liian myöhäistä. Tehtävä ei ole helppo, sillä kyseessä on hänen oma veljensä, jolla on ollut vuosia aikaa suunnitella täydellistä rikosta. Ei ole monia, joiden apuun Pendergast voisi tällä kertaa turvautua, mutta komisario Vincent D`Agosta ainakin yrittää parhaansa. 

"D`Agosta alkoi hieman hätääntyä, sillä aikaa tuntui olevan aivan liian vähän."s.68

Veljensä vartija on agentti Pendergastista kertovan dekkarisarjan neljäs suomennettu kirja.

Tällä kertaa kirjan asetelma on hyvin erilainen kuin aiemmissa osissa, sillä Pendergast ei voi erinäisistä syistä toimia samalla tavalla agentin roolissa kuin yleensä, ja hän pysyttelee koko kirjan ajan hieman taka-alalla. Suurimman roolin saakin muut hahmot, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Näkökulmahenkilö vaihtuu monesti. 

Tarjolla on kuitenkin taas upea ja koukuttava tarina täynnä mielikuvituksellisia rikoksia, toimintaa, juonittelua, museon aarteita, salaperäisiä henkilöitä ja jännitystä. Pidin tästäkin osasta valtavasti, mutta se on silti tähän astisista osista vähiten makuuni, sillä sellainen yliluonnollinen tunnelma ei tällä kertaa juurikaan heräile tarinassa. Onneksi Pendergastin sukusalaisuuksien vihjaileminen piti mielenkiintoa yllä erinomaisesti, eikä vieläkään läheskään kaikki selvinnyt näiden veljesten välillä, joten odotan innolla jatkoa. 

Veljensä vartija, (Dance of death)

Gummerus, 2013

Suom. Pekka Marjamäki

s.620