maanantai 20. toukokuuta 2024

JP Koskinen: Tammikuun pimeä syli

 

Juho Tulikosken isä kuolee, ja pian Juho saa enoltaan kirjeen, jossa kerrotaan, ettei kuolema ole onnettomuus, vaan murha. Juho matkustaa Hämeenlinnaan, jossa eno, Kalevi Arosuo, toimii yksityisetsivänä. 
Arosuo tutkii murhaa yhdessä poliisien kanssa, mutta myös Juho tempaistaan mukaan tutkimuksiin, vaikka hän ei oikeastaan edes haluaisi.
"-Hommat luistivat hetken kuin tanssi! Isäsi oli oikea viherpeukalo. Kaikki mihin hän koski, kasvoi kuin valtionvelka. Jos hän sattui illalla nojaamaan rautakankeen, niin jo aamulla sekin lykkäsi lehteä."s.83
Tammikuun pimeä syli aloittaa 12 osaisen Murhan vuosi -dekkarisarjan.
Tämän ensimmäisen osan perusteella Tulikoski ja Arosuo on melkoisen örmy pari, jonka seurassa rikosten selvittely ei kovin hilpeäksi ainakaan mene. Nämä kaksi miestä kun ovat, jos nyt ei aivan ilottomia, niin ainakin hyvin vakavia tyyppejä. Myös kirjan sivuhenkilöt luovat synkkää tunnelmaa olemalla epäystävällisiä ja vihaisia suurimman osan ajasta. 

Tammikuun pimeä syli on verkkaisesti etenevä dekkari, jossa päähenkilö Tulikosken menneisyyden nostalgiset muistot tuntuvat olevan suuremmassa roolissa kuin itse rikos ja sen selvittely. Menneisyys tuleekin esiin usein. Tulikoski muistelee menneitä välillä hyvin lämpimästikin, kun taas Arosuo ahdistuu menneisyyden rikoksista, joita ei ole selvitetty, kuten Bodominjärven tapaus. 

Välillä tahti kirjassa oli niin verkkainen, että mielenkiinto alkoi jo lipsua, mutta loppuun oli saatu kyllä piristävän kummallinen ratkaisu.


Tammikuun pimeä syli
Crime Time, 2016
Kannen ulkoasu: Timo Ahola
s.247

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Tiina Martikainen: Kasvot pinnan alla

 

Poliisikoiraohjaaja Hanna Vainio viettää kesälomaansa, kun Lohjalla katoaa nainen. Hänet kutsutaan lomastaan huolimatta tutkimaan paikkoja koiransa Riinan kanssa. Mitään ei löydy ja Hanna palaa loman viettoon. Kolmen viikon päästä Sammatista löydetään ruumis. Paluu arkeen alkaakin rytinällä kun Hanna ja Riina yhdessä muiden poliisien kanssa alkavat tutkia murhaa, joka kuohuttaa paikkakuntalaisia.
"Hanna jäi miettimään, että Lindenin tiedote tuli vähän myöhään sammattilaisia ajatellen. Kyläläiset tuntuivat tietävän jutusta jo poliisejakin enemmän."s.101
Kasvot pinnan alla aloittaa dekkarisarjan, jossa seurataan Hannan ja poliisikoira Riinan arkea ja työtä.
Kirja onkin kivan erilainen dekkari, sillä poliisikoiran työtä kuvataan useampaankin kertaan, myös silloin kuin se ei liity käsillä olevaan murhatapaukseen. Pidän ideasta, että Riina on näin selkeästi kirjan yksi tärkeistä hahmoista.

Poliisityön ohella kurkistetaan Hannan arkeen Sammatissa, jossa hän asuu vanhassa omakotitalossa, teinitytön yksinhuoltajana. Nämä kurkistukset arkeen olivat mukava tapa tutustua kirjan päähenkilöön ja ne toivat muutenkin eloa kirjaan. Nämä kurkistukset eivät veny jaaritteluksi, vaan tapahtuvat sopivissa kohdissa ja pieninä annoksina.

Pääpaino pysykin siis rikoksen selvittelyssä ja poliisiarjen kuvauksissa. Kaikenlaista ehtiikin kirjan aikana selvitä, mutta omaan makuuni samoja asioita pyöriteltiin turhan kauan ja katseltiin ihan jokaisesta suunnasta. Epäiltyjä kuulusteltiin monesti, mutta kuulustelut olivat jotenkin todella tönkköjä, eivätkä saaneet aikaan minkäänlaista jännitystä. Välillä kirjassa myös sorrutaan selittämään, mikä pomppaa silmille heti. Kuten Riinan kohdalla halutaan kertoa lukijalle asioita poliisikoiran arjesta, mutta ne eivät aina ihan istuneet juoneen.
Kuitenkin tämä on mukava kesäinen dekkari, ja mieluusti tutustun myös muihin sarjan osiin. 


Kasvot pinnan alla
Myllylahti, 2015
s.319

maanantai 6. toukokuuta 2024

Matti Remes: Periaatteen mies

 

Ruben Waara lomailee Lapissa, kunnes Hanko kutsuu takaisin. Eräs tunnettu huijari, Ronkainen saapuu Lappiin pyytämään Waaralta apua. Mies on sotkeutunut yritysjohtajien ja poliitikkojen kanssa kiristysleikkiin, ja nyt hän kaipaa tukea. Waaran päästessä Hankoon, alkaakin tapahtua. Ihmisiä kuolee, eikä salaisuudet enää pysy piilossa. On aika selvittää bisnesjohtajien tekemiset kertaheitolla. 
"Aluksen suuruuden ymmärsi parhaiten vasta sitten kun nousi sen kannelle. Waara oli aina osannut arvostaa vanhoja puisia veneitä ja laivoja, sekä ennen kaikkea sitä osaamista, minkä niiden rakentaminen oli vaatinut."s.67
Periaatteen mies on kymmenes Ruben Waara -dekkari.
Kirjan alussa Ruben on Lapissa lomailemassa, mutta hyvin nopeasti kirjan tapahtumat siirtyvät takaisin sarjasta tuttuun Hankoon, jossa tällä kertaa elellään helteistä kesäkuuta.

Tähän kaksisataa sivuiseen dekkariin mahtuu napakka tarina, jossa Ruben viettää kesää tutuissa Hangon maisemissa lenkkeillen, kahvitellen ja koiraa rapsutellen. Siinä samalla hän kaipaa naisseuraa ja sotkeutuu rikosjuttuihin niin kuin kaikissa muissakin sarjan osissa. En ole tätä sarjaa lukenut järjestyksessä, mutta sillä ei niin suurta merkitystä ole, sillä Rubenin kuviot eivät ole järin pysyviä. Jonkin verran muistellaan aiempia tapahtumia, joten jos ei halua lainkaan juonipaljastuksia aiemmista osista, kannattaa nämäkin lukea järjestyksessä. 

Periaatteen mies on nopealukuinen ja kevyt tarina, joka tarjoaa mukavan kesäisen matkan Hankoon. Murhat ja salaisuudetkin Ruben siinä ohimennen selvittää. Kirja ei tarjonnut mitään sen mullistavampaa, mutta mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. Tällä kertaa tarina oli yllättävän rauhallinen. Olen tottunut jo siihen, että Ruben joutuu kirjan aikana moniin vaarallisiin tilanteisiin, mutta tällä kertaa mukana ei juurikaan ollut hurjaa toimintaa, vaan sellaista rauhallista pohdiskelua.


Periaatteen mies
Tammi, 2019
Päällys: Markko Taina
Päällyksen kuva: Tapio Kekkonen
s.200

maanantai 29. huhtikuuta 2024

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?

 

17-vuotias Amber lähtee kesäksi äitinsä luo Amerikkaan. Hän ei ole nähnyt äitiään kahteen vuoteen ja odottaa nyt taianomaista laatuaikaa. Toisin kuitenkin käy. Äidin ja tämän uuden miesystävän vetämä kesäleiri vie äidin huomion. Niinpä Amber työskentelee leirillä ja viettää vapaa-aikansa uusien ystäviensä kanssa, miettien mikä kaikki voi mennä pieleen. 
"Käsivarteni olivat jo puuskassa, kun vain ajattelin tulevaa iltaa. Inhosin sitä että ihmiset katsoivat minua. Olin ollut koko ikäni liian pitkä, ja olin liian tottunut siihen."s.97
Mikä kaikki voi mennä pieleen on Normaali -trilogian toinen osa. Tämä toimii kyllä loistavasti ihan itsenäisenäkin kirjana.

Bournen tyyli kirjoittaa on kuin tehty minulle. Teksti on niin raikasta ja sujuvaa, että kirja pysyy kädessä, eikä huomiota riitä muille asioille, ennen kuin se on luettu. Onhan tämän juoni täynnä aika ennalta-arvattavaakin teinidraamailua, mutta myös paljon vakavia aiheita, kuten läheisen alkoholiongelmat, perhesuhteiden vaikeudet ja epävarmuudet.

Amber on feministi, mutta itsestään hyvin epävarma. Ulkonäkö on hänellekin iso asia, ja hän on usein varma, että kaikki mitä hän tekee on tuomittu menemään pieleen. Epävarmuuksien kanssa kamppailee suurin osa ihmisistä, niinpä samaistumispintaa varmasti löytyy monelta. 

Amberin kesää leirinuotioiden, uusien ystävien, ja ihanien aktiviteettien parissa oli mukava seurata. Kesään mahtuu niin mokia, itsetutkiskelua kuin suuria päätöksiäkin, eikä kirjaa lukiessa tullut tylsää. Lisäksi oli ihanaa kun kirjaan mahtui monia viittauksia muihin kirjoihin, kuten Harry Pottereihin ja Twilightiin. Kirjaviittaukset ilahduttavat aina. 


Mikä kaikki voi mennä pieleen?, (How Hard Can Love Be?, 2016)
Gummerus, 2017
Suom. Kristiina Vaara
s.448

keskiviikko 24. huhtikuuta 2024

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä

 

On vuosi 1918. Suomessa kuohuu sisällissodan takia. Siiri Tuokkola on liittynyt punakaartiin. Jo tuossa kammottavassa sodassa olisi tarpeeksi kestettävää, mutta sitten alkaa liikkua huhuja metsässä kulkevasta vaarasta, joka vie uhreiltaan järjen. Siirin on lähes mahdoton uskoa tarinoihin oudosta valosta, jonka katsominen on niin vaarallista. 
Sitten yksi Siirin tovereista katoaa lumimyrskyyn, ja Siiri lähtee etsimään tätä. Metsässä hän kohtaa niin sodan kuin tarujenkin kauhut.
""Kaikki on mahdollista, Siiri", Ester sanoo. Hänen silmänsä ovat lähellä, lumesta kosteat silmäripset valkeat pakkasenpuremia poskia vasten. "Sinulta vain puuttuu mielikuvitusta, siinä kaikki.""s.47
Otavaisen olkapäillä on pienoisromaani, jonka tarinassa yhdistyy Suomen historia ja kansanperinne.
Luen sotiin sijoittuvaa kirjallisuutta vain harvakseltaan, mutta tämä herätti kiinnostuksen lupailuillaan kansanperinteestä ja mytologiasta.

Kirjan tarina on kirjoitettu tiiviisti, toimivaksi kokonaisuudeksi. Se ei selittele oikeastaan yhtään mitään, mutta tarinaan on silti helppo päästä sisään. Jännittävä, hiukan ahdistavakin tunnelma alkaa ensimmäisiltä sivuilta ja säilyy loppuun saakka.

Sisällissotaan osallistuvat naiset saavat tässä kirjassa puheenvuoron. He kohtaavat monenlaisia asenteita, jotkut kunnioittavat, kun taas osa halveksuu. Päähenkilöiden kautta päästään kurkistamaan naisten ankaraa arkea sodan keskellä. Oli piristävää kuinka naisten yheishenkeä ei kuvattu liian ruusuisesti. Yhteiset tavoitteet ja sujuva arki eivät tällä kertaa tarkoita sitä, että nämä naiset tulisivat loistavasti toimeen keskenään. Erilaiset naiset saavat aikaan kinoja ja erimielisyyksiä, joka tekee heistä kertaheitolla uskottavampia hahmoja.

Myös tarina liekkiöstä toimii oikein hyvin ja tuo kirjaan sopivasti mystistä jännitystä, joka lopulta tiivistyy ihanan karmivaksi, lumimyrskyn saartamassa metsässä. Kirja onkin oikein hyvä kokonaisuus, jonka lyhyen tarinan parissa viihtyy mukavan pienen hetken.


Otavaisen olkapäillä, (On the Shoulders of Otava, 2020)
Haamu, 2024
Suom. Lauri Lattu
Kannen kuvitus: Noora Jantunen
s.116
Arvostelukappale

maanantai 22. huhtikuuta 2024

Lucinda Riley: Kadonnut sisar

 

Sisaret suunnittelevat isänsä muistojuhlaa, kun he saavat kuulla, että kadonnut seitsemäs sisar on mahdollisesti löytynyt. Asianajaja antaa naisille vihjeet kadonneen sisaren löytämiseksi, ja niin alkaa siskojen yhteinen etsivätehtävä, joka johdattaa heitä moniin maihin. Tuo seitsemäs sisar ei vain tunnu haluavan tulla löydetyksi.
Vuonna 1920 Irlannissa haaveillaan vapaudesta. Nualan perheen maatila toimii IRA:n jäsenten apuna, mutta pian Nuala itse joutuu jopa vakoojan tehtäviin auttaakseen perhettään ja tulevaa sulhastaan.
"Jos sormus tunnistettaisiin oikeaksi, se saattaisi liittyä siihen, kuka minä olin, ja minun oli pakko saada tietää, vaikka äiti ei sitä haluaisikaan."s.88
Kadonnut sisar on Seitsemän sisarta -sarjan seitsemäs osa.
Olen pitänyt paljon kaikista aiemmista osista ja odotin innolla kadonneen sisaren löytymistä, mutta tämä kirja oli kyllä suuri pettymys.

Kun tämä tarina ei varsinaisesti uppoutunut kenenkään sisaren tarinaan, niin kuin aiemmat osat, oli kokonaisuus rikkonainen. Tarina myös kiersi kauan samaa kehää, jossa sisaret vuoron perään yrittivät päästä Maryn juttusille. Olin jossain vaiheessa jo niin tylsistynyt, etten olisi jaksanut edes lukea tarinaa loppuun, mutta halusin selvittää sisaren salaisuuden, joten jatkoin sinnikkäästi. Myös Maryn asioiden välttely alkoi raivostuttaa. Ensin hän odottaa tietoja ja sitten kun hän saisi niitä, niin tarinaa pitkitetään siten, että hän muka odottaa kirjeen avaamista ties kuinka kauan. Alettiinhan tässä sitten saada vihjeitä isoista salaisuuksista, mutta niidenkin selviämistä pitää odottaa seuraavaan osaan.

Historiallinen tarina, joka sijoittuu Irlantiin oli kuitenkin hyvä, ja piti kiinnostusta kirjaa kohtaan yllä. Pidin myös siitä, miten kirjassa päästiin kurkistamaan kaikkien aiemmin esiteltyjen siskosten elämiin, ja osan elämä meni jopa mukavasti eteenpäin.


Kadonnut sisar, (The Missing Sister, 2021)
Bazar, 2021
Suom. Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen
s.892

keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Thomas Brunstrøm ja Thorbjørn Christoffersen: Kun Sallin isä oli lapsi

 

Salli kuuntelee päivästä toiseen isänsä hurjia tarinoita. Isä kertoo millaista oli silloin, kun hän oli lapsi. Mutta Salli ei oikein usko, että tarinat ovat tosia. Olisiko isä tosiaan joutunut nukkumaan märässä pahvilaatikossa, tai saanut joululahjaksi ainoastaan puolikkaan appelsiinin? Salli päättää ottaa selvää, onko puheet tosia.
""Viikonloppuna? Ei sellaista ollut vielä keksitty. Kävimme koulussa joka päivä. Sunnuntaisin menimme kouluun KAKSI kertaa", isä sanoi, ja hänen kasvoilleen levisi sama ilme kuin aina silloin, kun hän oli mielestään sanonut jotain hyvin nokkelaa."
Kun Sallin isä oli lapsi -kirjassa kurkistetaan jälleen perheeseen, jossa päätähtenä paistattelee Sallin ratkiriemukas isä. Tällä kertaa Salli saa kuulla monen monta hurjaa väitettä isänsä lapsuudesta. Sallilla alkaa palaa pinna. Hän on varma, että isä valehtelee. Lukijalle nuo tarinat, sekä Sallin ja tämän isän välinen vitsailu saavat hymyn huulille useaan kertaan. 

Tälläkin kertaa Sallin vauhdikas pikkuveli on päässyt tarinaan mukaan suurimmaksi osaksi kuvituksen kautta, jossa hän onkin touhottamassa kaikenlaista. Tosin tässä kirjassa kirjojen ystävät joutuvat kokemaan kauhunhetkiä, kun pikkuveli tuhoaa kuvituksessa kirjoja. 

Sallin isä -sarja on ihanan värikäs, sydämellinen ja hauska. Se sopii loistavasti hetkiin, kun kaipaa piristystä ja hauskoja juttuja.


Kun Sallin isä oli lapsi, (Dengans Sallys far var dreng, 2019)
KVALITI, 2023
Suom. Sirpa Alkunen
Arvostelukappale