sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Seita Rönkä: Kalmanväen kestit

 

Koutamäellä noituutta opiskeleva Lone on viimein päässyt opinnoissaan niin pitkälle, että Katariina antaa hänelle oikeita tehtäviä hoidettavaksi. Noituutta koskevan salaisuuden kanssa eläminenkään ei ole enää yhtä raskasta kuin ennen, sillä Oliver on saanut selville lähes kaiken.
Loppusyksy ei hyvin sujuvista opinnoista huolimatta suju rauhallisesti, sillä Katariina odottaa jännittävien kalmanväen kestien alkamista, ja joku tuntuu olevan selvillä Katariinan ja Lonen noitataidoista, sillä he löytävät pelottavia todisteita. Joku yrittää selvästi sabotoida heitä. 
"Koska Mustalla oli tapana joskus vähän elostella yliluonnollisilla taidoillaan, kuulostelin myös ihmiskorvillani. Yksikään lintu ei laulanut, tuuli humisi hiljaa ja maa raksahteli jalkojemme alla. Kaarna ratisi aivan kuin joukko oravia olisi juossut runkoa ylös alas, sitten oli hetken rikkumattoman hiljaista."s.10
Kalmanväen kestit on kolmas osa Koutamäki -sarjasta.
On syksy. Illat pimenee ja kuura kovettaa maan. Jokavuotiset kalmanväen kestit lähestyy. Näitä kestejä odotellaan läpi kirjan suurella jännityksellä. Lone avustaa kestien järjestämisessä, toteuttaa Katariinan omituisia pyyntöjä, vaikka ei saa kuulla lähes mitään kesteistä, ennen kuin näkee ne omin silmin. Näin ollen myös lukija saa jännittää yhdessä Lonen kanssa, sillä lukijallekaan ei kerrota yhtään sen enempää tästä mystisestä juhlasta. 

Kalmanväen kestit tarjoaa vauhdikkaan tarinan, jossa riittää jännitystä. Tällä kertaa sai dekkarimaiseen tyyliin epäillä monia kyläläisiä ja arvailla kuka on ilkeän pahanteon takana. 
Tarina etenee nopeasti ja teksti on helppolukuista. Kaiken toiminnan keskeltä löytyy myös tunteita. Rakkautta/ihastumista ei ole täysin unohdettu tästäkään sarjasta. Mutta enempää paljastamatta voin sanoa, että tähän sarjaan se on tuotu melko omaperäisesti ja kiinnostavasti. 

Tämä kolmas osa yllätti monella juonenkäänteellään ja lähtee viemään tarinaa aika yllättävään suuntaan. Innolla odotan saanko kuulla vielä lisää Lonen tulevista seikkailuista. 



Kalmanväen kestit
Haamu, 2021
Kannen kuvat: Marjo Nygård
s.206
Arvostelukappale

torstai 15. huhtikuuta 2021

Jari Salonen: Kuokkavieraat

 

Julkkismorsiamen häät päättyvät odottamattomasti kun morsiamen ryöstö alkaa vaikuttaa hivenen liian pitkältä tempaukselta hääjuhlaan sopiakseen. 
Keskusrikospoliisissa työskentelevä komisario Zetterman lähetetään Lauttalaan auttamaan mökkimurtosarjan selvittämisessä, mutta pian hän on täysillä mukana kadonneen morsiamen etsinöissä. 
Lisäksi samoihin aikoihin samalla seudulla tapahtuu kaksi murhaa. Pellon laidalta löydetään traktori, jonka kuski ja yksi kyydissä ollut on ammuttu. 
"Erikoiskomennus ei ollut se sana, jolla Jukka Zetterman olisi itse kuvaillut siirtoaan Helsingistä Lauttalaan. Kyseessä oli rangaistus, jonka hän toki ymmärsi ansainneensa."s.23
Kuokkavieraat on Zetterman ratkaisee -dekkarisarjan ensimmäinen osa. 
Kuokkavieraat on leppoisa dekkari, jonka päähenkilö ei ainakaan ensimmäisen osan perusteella vaikuta hurjalta toimintasankarilta. Pidinkin Zettermanin tyylistä. Hän vaikuttaa aika harkitsevaiselta tyypiltä, joka ajattelee ennen kuin syöksyy tilanteisiin. Toki hänkin on omat virheensä tehnyt, niin kuin kirjassa saamme kuulla. Eläkeikää lähestyvä Zetterman vaikuttaa kuitenkin sopivan monipuoliselta päähenkilöltä sarjan jatkon kannalta. 

Kirjassa esitellään joukko poliiseja, joista osa saa suuren roolin ja osa vain hyvin pienen. Työskentelyä seurataan Lauttalan poliisiasemalla, mutta myös Helsingissä KRP:n tiloissa. Suurimmaksi osaksi tarina etenee Zettermanin kautta, ja häneen tutustutaan parhaiten. KRP:n ylikomisario Oili Jaakolaa, ja Lauttalan poliisin ylikonstaapeli Harjua seurataan myös melko paljon. Omat suosikkini oli ehdottomasti Zetterman ja Harju, etenkin silloin kun he tekevät töitä yhdessä. He ovat loistava parivaljakko, ja heidän työskentelystään luen mielelläni lisää. 

Kuokkavieraat on aika vakuuttava sarjan aloitus. Leppoisa tunnelma kulkee läpi kirjan murhista, raakuuksista ja päähenkilöiden huolista huolimatta. Kirjasta löytyy arkisia huolia, mutta ei silti liikaa mököttämistä. Itse rikos, eli kidnappaus ei onnistunut yllättämään, mutta kirjassa oli paljon muuta joka piti mielenkiintoa yllä, joten pieni arvattavuus ei häirinnyt. Osa vihjeistä tuntui myös leijailevan ilmassa aivan liian kauan ennen kuin Zetterman tajusi niitä. Näistä pienistä valittamisista huolimatta jatkan sarjan parissa oikein mielelläni.


Kuokkavieraat
Otava, 2016
Kannen kuva: Vastavalo
s. 368

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Merja Jalo: Pentutehtaan arvoitus

 

Etsiväkolmikko Markus, Lisa ja Linnea viettävät kesää ja toivovat seuraavaa tehtävää Kotikulman etsiville, eli heille. Eräänä päivänä he juttelevat ystävänsä Kasperin kanssa ja saavat kuulla, kuinka tämän koira on aikoinaan varastettu. Etsivät päättävät alkaa hieman tutkia asiaa ja monen mutkan kautta he pääsevät ilkeän pentutehtailijan jäljille.
"Tytöt keräävät tavaransa ja kiskovat huovan maasta. He ovat valmiina uuteen seikkailuun."s.15
Pentutehtaan arvoitus on Kotikulman etsivät -sarjan toinen osa. 
Tällä kertaa tässä lapsille suunnatussa helppolukuisessa sarjassa ollaan koiranpentuhaaveiden keskellä. Iloiset pentuhaaveet tosin muuttuvat hyvin pian surullisemmiksi, eikä kirja ole pelkkää iloista seikkailua, vaan aihe menee hyvin vakavaksi. 

kirjassa käsitellään realistisesti pennun hankintaa ja sitä, mistä pentu kannattaa hankkia ja mitä kaikkea se tarvitsee. Jonkinverran puhutaan esimerkiksi rahasta. Varsinkin koirasta haaveilevalle lapselle onkin hyvä kertoa hieman tosiasioita lemmikkieläimistä, kuluista ja muusta. Pentutehtailu voi toki monesta lapsesta kuulostaa aika järkyttävältä, mutta aihe on tärkeä ja siitä on hyvä puhua. Kirjassa aihetta käsitellessä tapahtuu surullisia asioita, mutta kun lopulta kaikki muuttuu iloksi, ei varmasti lapselle jää hirveän paha mieli. Tämä onkin hyvä kirja aikuiselle ja lapselle yhdessä luettavaksi, sillä aikuisethan nuo koiranpennut aina ostaa, joten sinne aikuisen päähän nämä asiat pitäisi myös saada. 

Helppolukuisen kirjan tarina etenee vauhdilla, ja monenlaista ehtii tapahtua, joten kirja sopii myös vähemmän lukevalle, joka kaipaa paljon tapahtumia, mutta melko vähän tekstiä. Tarinaa piristää myös suloinen koirakuvitus, vaikka loppua kohden sekin muuttuu hetkeksi surullisemmaksi. 



Pentutehtaan arvoitus
KVALITI, 2021
Kuvitus: Reija Kiiski
s.72
Arvostelukappale

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Markku Välitalo: Hiljaisilla havumailla

 

Hiljaisilla havumailla -luontokuvateos esittelee Suomen kaunista luontoa ja eläimiä. Kirjaan on kuvattu monipuolisesti tunturia, järviä ja metsiä, unohtamatta lintuja ja muutamia muita eläimiä. Vuodenajat vaihtelevat ja teksti kertoo tarinoita kuvista ja niiden kuvaustilanteista.
"Vaarojen rinteillä ryöppyävät purot ovat kirkasvetisiä. Ne valloittavat matkamiehen sydämen ja pyytävät täyttämään juomapullon. Suolla solina rauhoittuu sarojen ympäröimäksi mietiskeleväksi etenemiseksi."s.28
Hiljaisilla havumailla on upeiden kuvien, kauniin luontokuvauksen ja hauskojenkin tarinoiden täyteinen kirja. Kuvia ja tekstiä on sopivassa suhteessa. Erityisen mukavaa oli, ettei kuvien alla ollut perinteisiä, välillä puisevankin tuntuisia kuvatekstejä, vaan kuvat täydensivät tarinaa, jossa selvisi missä, milloin ja millaisessa tilanteessa kuvat oli otettu. Sivut on myös taitettu huolella. Kun sivulla olevan tekstin on lukenut, voi huoletta jäädä ihailemaan valokuvia, sillä tarina päättyy jokaisella sivulla sopivaan kohtaan, eikä jää kesken.

Vaikka kirja onkin pääosin hyvin kaunis, niin kuvien kuin tekstinkin osalta, on mukana myös monia hauskoja ja hurjia tilanteita kuvausretkiltä. Kyseessä ei siis ole se kaikkein perinteisin luontokuvakirja, vaan tällä kertaa lukijalle annetaan mahdollisuus kuulla tarinoita näiltä retkiltä ja niistä tilanteista joissa kuvat on otettu. Näiden tilanteiden ansiosta kirja on mukaansatempaava tarina, jota lukee kuin hyvää fiktiivistä kirjaa. Monesti naurahdin ääneen kirjaa lukiessani, sillä välillä kuvaajan kohtaamat tilanteet olivat varsin hupaisia. 

Kirjassa on kaikki kohdallaan, ja se on loistava lahjavinkki kaikille luonnosta pitäville. Itse nautin jokaisesta sivusta suuresti. Enkä ole hetkeen edes törmännyt tällaiseen luontokuvakirjaan, jonka jaksaisin oikeasti selailun lisäksi lukea, mutta tässä kirjassa kuvien lisäksi on panostettu myös sujuvaan kerrontaan. 

P.S. Luontokuvaajan eväät eivät ehkä ole ihan Viisikkokirjojen tasoa, mutta kiva lisä kerrontaan. :D

Kirjaa voi tilata: markku.valitalo@gmail.com (30e + postit 5e)


Hiljaisilla havumailla
Kuvat, teksti, taitto ja julkaisija: Markku Välitalo
Värihallinta: Jukka Aalto
Omakustanne, 2020
s.173
Kirja saatu kirjailijalta, kiitos!

torstai 1. huhtikuuta 2021

Heikki Valkama: Pallokala


Riku Mäki on tunnettu suomalainen kokki, mutta silti hän yllättyy kun kutsu huippukokkien kisaan Japaniin saapuu. Kisa on valtava ja palkinnot sen mukaiset. Muutenkaan niin loistavasta tilaisuudesta ei voi kieltäytyä, ja Riku lähtee matkaan keittiötarvikkeineen.
Japanissa on paljon nähtävää ja koettavaa ja matkan alku sujuu oikein mukavissa tunnelmissa, vaikka kisajännitystä on. Kisojen alkaessa kaikki kuitenkin muuttuu. Erittäin myrkyllistä pallokalan myrkkyä on liikkeellä, eikä kaikki selviä hengissä. 
"Tässä ei ole järkeä, oli Rikun ensimmäinen ajatus. Kyseessä oli kisa, johon jokainen itseään kunnioittava keittiömestari halusi. Jos Bocuse d`Or oli kokkien olympialaiset, tämä kilpailu oli vähintäänkin mestarien liigan finaali. Erotuksena oli, että näihin kisoihin pääsi Euroopasta vuosittain vain muutama kokki."s.12
Pallokala aloittaa Valkaman gastrodekkarisarjan. 
Dekkareissa usein murhien lisäksi keskitytään paljon ruokaan ja syömiseen, ja minulle se sopii hyvin. Niinpä ajattelin myös tämän sarjan olevan minulle sopivaa luettavaa. Kun mukaan lisätään vielä Japanin kulttuuri oli kiinnostus taattu.

Pallokala onkin mielestäni enemmän ruoka-, ja kulttuurimatka Japaniin kuin dekkari. Toki ne murhat mukaan mahtuivat, mutta vain juuri ja juuri. Jonkinlaista poliisityötä ja jännittäviä tilanteita kirjan loppupuolelle oli tuotu murhiin liittyen, mutta nekin jäivät melko vaisuiksi kaiken muun vyöryessä päälle. 

Kirjassa seurataan tarinaa monen henkilön näkökulmasta. Suurin osa tarinasta kulkee Rikun, erään Yakuzan jäsenen, ja murhaajan kautta, mutta myös esim. murhia tutkiva poliisi pääsee pienesti ääneen. Kirjassa puhutaan kuitenkin myös monesta muusta hahmosta, jotka eivät ole tarinan kannalta millään tavalla oleellisia. Riku varsinkin eksyy helposti kaiken kiireen ja stressin keskellä muistelemaan ystäviään ja entistä vaimoaan. Sinänsä se on ihan ymmärrettävää, kun lukijalle vasta esitellään tämä Riku, mutta itse tarinan kannalta nämä kohtaukset tuntuivat turhilta, eivätkä ne tuntuneet täysin luontevasti sulautuvan tarinan kulkuun. 

Pallokala ei siis dekkarina minua sen ihmeemmin vakuuttanut, mutta oikein kiinostava nojatuolimatka Japaniin tämä sen sijaan oli. Kulttuurin ja mielenkiintoisen kerronnan vuoksi sarjan toinenkin osa pääsee lukulistalle.


Pallokala
Tammi, 2017
Kannen suunnittelu: Markko Taina
s.270

lauantai 27. maaliskuuta 2021

Mikko Kunnas: Eläintohtori Wuffe

 

Eläintohtori Wuffella on oma eläinklinikka, josta hän kiiruhtaa eläinlääkäriajoneuvo Kupla-Kärryllä paikasta toiseen auttamaan eläimiä. Apunaan hänellä on kaksi eläinlääkäriapulaista, Ilona ja Oskari. Yhdessä he kiitävät ympäri maailmaa, selvittävät mikä eläimiä vaivaa ja auttavat näitä paranemaan. Epäröimättä he auttavat kaikenlaisia eläimiä, vaikka välillä se voi olla pelottavaakin. Esimerkiksi krokotiilin hampaiden huolto voi aluksi hieman jännittää. 

Eläintohtori Wuffe -sarjaan on nyt ilmestynyt kolme osaa. 
Värikkäin, suurin kuvin kuvitetut kirjat sopivat loistavasti alle kouluikäisille lapsille. Tekstiä on vain vähän, mutta tarinat ovat hyviä kokonaisuuksia. Kaikkien kirjojen lopusta löytyy myös muutama kiinnostava tietoisku kirjassa esiintyvästä eläimestä. 

Eläintohtori Wuffe ja Lilli lehmä on mielestäni kirjoista hauskin. Tässä kirjassa tutustutaan monelle tuttuun lehmään, ihan tavallisella maatilalla. Lilli lehmällä on vatsavaivoja, mutta onneksi Ilona ja Oskari keksivät oivallisen ratkaisun. Uskon, että perheen pienimpiä tämä kirja naurattaa. Tässä kirjassa ei mielestäni ollut erityistä opetusta, vaan mentiin viihdyttävä tarina edellä. 

Eläintohtori Wuffe ja Roosa krokotiili vie lukijat Afrikkaan, jossa tutustutaan krokotiileihin. Myös tähän kirjaan mahtuu hauskoja tilanteita. Pikkuisen muistutellaan myös hampaiden pesun tärkeydestä. 

Eläintohtori Wuffe ja Tatu tonnikala kertoo tärkeästä asiasta, joka on joka päivä ajankohtainen. Vesistöjen puhtaudesta on aina hyvä puhua. Tässä kirjassa aihetta käsitellään pienesti ja lapsille sopivalla tavalla. 
Tässä kirjassa kirjoitustyyli poikkesi muista osista siten, että muutaman kerran sivulla oleva tarina jäi hieman kesken ja jatkui vasta seuraavalla sivulla. Esim. Se kelluu kuin korkki veden pinnalla ja... Tästä ratkaisusta en pitänyt, sillä oman kokemukseni perusteella usein pienet lapset haluavat tutkia kuvan sivuja sen jälkeen kun heille on lukenut sivulla olevan tekstin, eikä tuo katkennut tekstipätkä oikein anna sille tutkailulle tilaa. Toisaalta monia lapsia tämä voi innostaakin, kun tulee vähän jännitystä, että mitähän siellä seuraavalla sivulla tapahtuu. 


Eläintohtori Wuffe ja Tatu tonnikala, Eläintohtori Wuffe ja Roosa krokotiili ja Eläintohtori Wuffe ja Lilli lehmä
KVALITI, 2021
Teksti ja kuvat: Mikko Kunnas
Arvostelukappaleita

torstai 25. maaliskuuta 2021

Kiera Cass: Kruunu

 

Illéan prinsessa Eadlyn saa yllättäen harteilleen paljon vastuuta, kun hänen äitinsä, kuningatar America joutuu viettämään aikaansa lääkäreiden hoivissa, eikä kuningas suostu lähtemään hänen viereltään. 
Eadlynillä on myös Valinta kesken. Linnassa liikuskelee edelleen joukko komeita, mukavia miehiä, joista yksi Eadlynin pitäisi valita aviomiehekseen. Enää Eadlyn ei ole niin vastahakoinen tehtävää kohtaan, sillä näiden miesten kanssa oleminen ei tunnu yhtään niin kamalalta kuin hän kuvitteli. 
"Painoin katseeni alas. Äiti tarvitsi minua. Isä tarvitsi minua. Ehkä jollakin pienellä tavalla Illéakin tarvitsi minua. En voinut tuottaa pettymystä. Taputtelin kyyneliä silmäkulmistani ja jatkoin."s.13
Kruunu on Valinta -sarjan viides ja viimeinen osa.
Kruunu jatkoi Eadlynin tarinaa siitä kutkuttavasta ja hiukan huolestuttavasta tilanteesta, johon aiempi osa jäi. Tällä kertaa alku ei tosin ollut lainkaan vauhdikas, vaan kirjan alusta meni hetki ennen kuin tarina lähti kulkemaan kunnolla ja mielenkiintoisesti. Hieman kangertelevan alun jälkeen kirja olikin vauhdikasta menoa ja meininkiä, täynnä draamaa, rakkautta, ystävyyttä ja hiukan maan politiikkaa.

Eadlynin Valinta oli täynnä mutkikkaita ja dramaattisia käänteitä, ja kirjan viimeiset sivut oli ahmittava vauhdilla, jotta sai tietää mitä tulisi tapahtumaan. Vaikka Valinta -sarja onkin melko yksinkertaista kirjallisuutta, jonka tekstiin ei mahduteta suuria pohdintoja ja maailmaa mullistavia mietteitä, on se varsin koukuttavaa luettavaa. Linnan asukkaisiin ja heidän arkeensa uppoutuu täysin. Söpöjä kohtia lukiessa hykerryttää, iloisia kohtia lukiessa hymyilyttää, surullisia tai tunteikkaita kohtauksia lukiessa itkettää. 

Minä pidin Kruunusta, sen kauniista lopusta ja mahtavista dramaattisista kohtauksista. 

Lue myös: ValintaEliittiAinoa ja Perijätär.


Kruunu, (The Crown, 2016)
Pen & Paper, 2018
Suom. Laura Haavisto
s.272