Anna Breitholtz Monsén: Salaisuuksien ranta

 

Lina Lantz, pahasti traumatisoitunut entinen poliisi ja henkivartija lähtee Sandingeen, sillä hän on perinyt sieltä vanhan talon. Lina aikoo hoitaa taloasiat nopeasti pois alta ja palata takaisin kotiinsa, mutta yllätyksekseen tuo pieni merenrantakaupunki, kissahotellina toiminut talo, isoisän seura, sekä muuan vanha katoamistapaus saavat hänet voimaan paremmin kuin aikoihin. Lina päättääkin jäädä ainakin toistaiseksi. Samalla hän avaa kaivatun kissahotellit ovet jälleen suloisille asiakkaille.

"Linan oli vaikea kääntää katsettaan papereista. Hän olisi halunnut ryhtyä heti lukemaan niitä. Ristiriitaiset tunteet surisivat hänen päässään. Hän vilkaisi Maddea, joka oli ottanut kahvikupit esille ja mursi suklaata pieniksi palasiksi. Mitä hittoa äsken oli tapahtunut? Linahan oli vannonut ottavansa iisisti tänä kesänä."s.197

Anna Breitholtz Monsénin Salaisuuksien ranta aloittaa Lina Lantz -dekkarisarjan.

Tarinaa kulkee kahdessa aikatasossa. Nykypäivänä nähdään Linan tutkimusten, sekä arkielämän sujumista, ja kurkistellaan nopein vilauksin myös syyllisen mielenmaisemaan. Välillä taas palataan vuoteen 1988. Silloin katosi 16-vuotias Peter, jonka katoamista Lina päätyy tutkimaan. Takaumissa palataan aikaan hetkeä ennen Peterin katoamista.

Linalla on paljon ikäviä tapahtumia käsiteltävänään, eikä hän muutenkaan ole mikään maailman hyväntuulisin ihminen. Myös Peterin arki on täynnä synkkiä tapahtumia. Näiden päähenkilöiden tilanteiden takia, ei kirja ole ihan niin leppoisa hyvän mielen dekkari kuin voisi olettaa pieneen rantakaupungiin ja kissahotelliin sijoittuvalta kirjalta. Kissat, Madde ja Linan vallaton isoisä kyllä keventävät päähenkilöiden luomaa synkkää tunnelmaa mukavasti. 

Rikosjuoni etenee verkkaisesti tarjoten monenlaista syöttiä lukijalle siitä, kuka syyllinen voisi olla. Omaan makuuni välillä liiankin hitaasti ja polveilevasti, mutta kirjan monipuoliset tapahtumat pitivät mielenkiinnon silti yllä. Itsehän en ole traumatisoituneiden ja kärsivien dekkaripäähenkilöiden suurin fani, mutta tässä kirjassa vastapainoksi löytyykin sitten oikein riemukkaita hahmoja. Sitä paitsi pidän siitä, että Linankin kohdalla näämme mahdollisuuksia iloisempaan elämään. Jatko-osa menee lukulistalle.

Salaisuuksien ranta, (Stranden, 2021)

Minerva kustannus, 2023

Suom. Jänis Louhivuori

s.414

Harper Crowley: Like a Bad Penny

 

Meredith Brady kuvaa kummitusjuttuja nettiin tuhansille seuraajille. Hän on hyvin tarkka siitä, että ottaa tutkittavakseen vain aitoja kummitusjuttuja. Netti kun on pullollaan lavastettuja kummituksia. Meredithin kummitustiimi saa hyvinkin uskottavan vinkin MacIverin kartanossa kuljeskelevasta kummituksesta, joten tiimi pakkaa auton ja lähtee matkaan. 

Perillä heitä odottaa kuvauksiin täydellisesti sopiva hylätty kartano. Harmi vain, ettei kaikki halua kummitustiimiä paikalle kuvaamaan.

"We follow Jess up the rickety front porch steps. The old wood creaks under our feet, and I instinctively stay to one side since the middle sags the most."s.32

Like a Bad Penny aloittaa Brady Paranormal Investigations -sarjan. 

McIverin kartano on ollut hylättynä jo vuosia. Kun perheen äiti katosi, jätettiin kartano oman onnensa nojaan. Nyt perheen tytär on varma, että hänen äitinsä kummittelee kartanossa. Asetelma kuulostaa täydelliseltä, ja ajoittain myös oli sitä. 

Kirja yhdistelee mukavasti kummitusryhmän jäsenten elämää arkisine ongelmineen, kummitusjuttuja ja nopeatempoista toimintaa, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Näistä elementeistä koostuu nopealukuinen mysteeritarina.

Sellaista mystistä, hieman pelottavaa kummistusmateriaalia jäin kaipaamaan kirjaan enemmän. Loppujen lopuksi kun itse kummittelua kirjassa kuvataan hyvin vähän. Pääpaino pysyy ihmissuhteissa, joissa riittääkin puitavaa. Mystinen tunnelma pysyy myös kaukana, kun Meredith seurueineen hoitaa hommat melkoisen suorasanaisesti ja toimeliaasti. 

Kirja oli välillä hyvin mutkat suoriksi vetävä ja nopeasti etenevä tarina, jonka mysteeri ratkesi kaiken toiminnan keskellä vauhdilla tarjoamatta mitään maailmaa mullistavia oivalluksia. Viihdyin silti näiden tyyppien parissa mainiosti ja aion lukea seuraavankin osan. 

Like a Bad Penny

Kindle Direct Publishing, 2019

s.167

Pia Tervo: Ruth

 

Ruth on asunut sirkuksessa lapsesta asti. Ihmiset maksavat mielellään siitä, että saavat nähdä maailman karvaisimman naisen, mutta Ruthille se ei ole helppoa. Ihmisten katseet ja nauru seuraavat häntä kaikkialle. Ulkonäkönsä takia hän joutuu sietämään kammottavaa sirkuksen johtajaa, joka pitää häntä ja kaikkia muitakin työntekijöitään omaisuutenaan, jolle voi tehdä mitä tahansa. Mutta mitä muutakaan Ruth voi tehdä? 

"Telttaan äkkiä laskeutunutta hiljaisuutta olisi voinut koskettaa. Väki katseli toisiaan utelias ilme kasvoillaan. Joseph iski hampaansa kovettuneeseen leipään ja hörppäsi kuumaa vettä, jonka seassa oli teenlehtiä."s.51

Ruth on 1800-luvun loppupuolen Skotlantiin sijoittuva tarina. 

Vain hieman yli satasivuinen kirja tarjoaa pienen kurkistuksen kiertävän sirkuksen julmaan ja rankkaan arkeen hieman ennen kuin ulkonäöltään poikkeavien ihmisten käyttö sirkuksissa kielletään. 

Nopealukuisessa kirjassa nähdään Ruthin arkea sirkuksessa, mutta kuullaan myös hänen tunteistaan ja ajatuksistaan omaa elämäänsä kohtaan. Eikö ulkonäöltään poikkeava ihminen saisi unelmoida tavallisesta elämästä ja rakkaudesta hyvän miehen rinnalla? Johtajalla on Ruthin varalle aivan toisenlaiset suunnitelmat. Kirja onkin myös rakkaustarina, joka saa hieman jännitystä johtajan kierojen suunnitelmien takia. 

Kirja oli minulle sellainen "ihan kiva" välipala. Lukeminen sujui sutjakkaan, mutta tarina jäi melko pintapuoliseksi raapaisuksi. En ehtinyt uppoutua maailmaan tai sen hahmoihin missään kohtaa niin hyvin, että edes rankimmat kohtaukset olisivat herättäneet sen suurempia tunteita.

Ruth

Reuna, 2018

Kansi: Nea Kandelin

Taitto: Paula Heiäng

s.121

Erin Sterling: The Ex Hex

 

Yhdeksän vuotta sitten Vivienne Jones päätti sydänsuruissaan tehdä hieman taikoja serkkunsa kanssa. yhdessä tytöt langettavat leikkikirouksen keljun poikaystävän päälle helpottaakseen Viviennen oloa. 

Nykypäivänä Graves Glenin kylän vuosipäivä lähestyy, ja tuo samainen entinen poikaystävä lähetetään kylään tekemään taikojaan, sillä hän kuuluu kylän perustajasukuun. 

Kun Rhys Penhallow saapuu kylään, saa Vivienne huomata, ettei kirous tainnut sittenkään olla niin leikkimielinen. Hän huomaa myös kauhukseen, ettei yhdeksän vuotta ole ehtinyt korjata särkynyttä sydändä, eikä poistaa Rhysin hurmaavaa olemusta.

"With a swish of the starry curtain, she was gone, leaving Rhys standing in the middle of the room, holding the mirror and dreading every bit of what came next."s.69

The Ex Hex on Graves Glenin pikkukaupunkiin sijoittuva suloisen hauska romanssi täynnä noitia ja taikuutta. 

Kirjassa vallitsee ihanan kodikas ja lämmin tunnelma. Perhe ja ystävät pitävät toistensa puolia, kujeilevaa huumoria viljellään runsaasti ja tarinassa tuntuu olevan koko ajan sellainen kiva pilke silmäkulmassa. Tarinan parissa saa hihitellä useampaankin kertaan, kun vakavat ja selkäpiitä karmivat tapahtumat tuppaavat saamaan melko hupaisia elementtejä.

Kirjan alkupuoliskolla olin varma, että tästä tulisi täyden viiden tähden lukukokemus, mutta ihan siihen se ei sitten lopulta yltänyt, sillä yhtäkkiä kirjan kaikki tärkeät juonikuviot tuntui unohtuvan aivan täysin, jotta Viviennen ja Rhysin kuumia tunteita saatiin mehusteltua seuraavat miljoona sivua. Teki mieli kiljua heille, että voitteko nyt nousta sieltä sängystä kun olisi mielenkiintoisempiakin asioita nähtävänä, kuten kummitus, kirous ja muuta pientä... 

Tästä pienestä jumahtamisesta huolimatta kirjasta jäi todella hyvä fiilis. Rakastin Graves Glenin tunnelmaa, kirjan hahmoja, kaunista miljöötä arkisine yksityiskohtineen, sekä Sir Purrcivalia, joka on ihastuttavin kirjakissa pitkään aikaan. 

Tämä kirja sopii erinomaisesti syksyn lukulistalle Halloweenin aikaan sijoittuvan tarinansa ansiosta. 

The Ex Hex

Avon, 2021

Kansi: Vi-An Nguyen

s.308

Milja Kaunisto: Napoleonin koodi

 

Mainos/kirja saatu kustantajalta.

Artémis Brandicourt muuttaa kammottavan miehensä kanssa syrjäiseen pikkukylään. Artémis joutuu jättämään taakseen Pariisin ja edesmenneen isänsä apteekin, joka nyt kuuluu hänen miehelleen, niin kuin kaikki muukin, joka kerran oli Artémiksen. 

Napoleonin uudet lait muuttavat naisten asemaa entistä huonommaksi, eikä ole helppoa olla sekä viisas, että neuroepätyypillinen maailmassa, joka haluaa naisen pysyvän hiljaa miehensä rinnalla. Artémiksella on vain yksi toive, että hän saisi jatkaa isänsä työtä apteekkarina. Yllätyksekseen hän kohtaa kylässä miehen, herra Farkin, joka tuntuu olevan kiinnostunut siitä, mitä hänellä on sanottavanaan. 

Isorokon saavuttaessa kylän, alkaa muitakin kiinnostaa Artémiksen taidot ja tiedot.

"Heti asiakkaan nähdessään herra Fark katosi apteekkihyllyn varjoon ja sulautui mustassa takissaan siihen niin kuin ei olisi koskaan muuta kuin varjo ollutkaan."s.181

Napoleonin koodi on 1800-luvun alun Ranskaan sijoittuva tarina, joka johdattaa lääketieteen kiehtovaan, mutta synkkään maailmaan upean päähenkilön selviytymistarinan kautta. 

Pidän tästä kirjasta todella paljon. Artémis on mainio päähenkilö, jonka tarkkanäköisten huomioiden täyttämä arki on välillä hauskaa seurattavaa ja välillä hyvin surullista. Kaikkea kuvataan niin aidosti ja upeasti, että tarinaan solahtaa aivan huomaamattaan. Tuoksut, maut, värit, tunteet, kaikki tuodaan esiin tarinan lomassa, ilman, että juoni pysähtyisi kuvailun takia. Tarina etenee kevyesti, ilman pitkiä puuduttavia tietoiskuja, ja silti huomaa saaneensa tietää valtavan paljon kaikkea uutta. 

Naisten kohtaama epäreilu maailma saa karvat nousemaan pystyyn, kun taas arkiset hetket apteekin purnukkavalikoiman lomassa tuo tarinaan lämpöä ja seesteisyyttä, pieniä toivonpilkahduksia on, vaikka kirjan maailma tuntuu pääasiassa hyvin julmalta. Tuo kylmä, juonittelun ja omaneduntavoittelun täyteinen maailma saa onneksi tasapainoittavaa lämpöä kauniisti kuvatusta ystävyydestä.

Lääketiede on tuon ajan Ranskassa vielä melkoisen ristiriitainen aihe, kun suurin osa väestä tuntuu pitävän sitä suorastaan pahuutena ja luottaa mieluummin vanhoihin uskomuksiin ja hoitokeinoihin. Tämä vastakkainasettelu tuo entistä enemmän kiinnostavia yksityiskohtia tarinaan. 

Napoleonin koodi

Aula&Co, 2026

Kansi: Laura Noponen

s.507

Marianne Cedervall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

 

Mirjam palaa lapsuudenmaisemiinsa pieneen gotlantilaiskylään. Hän on ostanut vanhan kappelin, jonka aikoo korjata asunnoksi ystävänsä Hervorin kanssa. Naisten saapuminen kylään huomataan, se on varmaa. Tyylikäs lääkäri Mirjam, sekä noitamainen Hervor ovat vähintäänkin silmiinpistävä parivaljakko. Etenkin eräs mieskolmikko saa syystäkin olla huolissaan naisten majailusta kylässä, sillä naisilla on kosto mielessä. 

"Hervor keitti mitä ihmeellisimpiä yrttijuomia, jotka kumma kyllä auttoivat silloin kun lääkäri Mirjamin resepteillä ei ollut toivottua vaikutusta."s.17

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on kesäinen tarina ystävyydestä, uusista aluista ja kostosta. 

Kirja herätti huomioni kauniin kantensa vuoksi, mutta myös esittelyteksti vakuutti. 

Kasviuutteet, noituus, kappelin kunnostus asunnoksi ja kosto ajatusten voimalla kesäisessä Gotlannissa, siinäpä pohja hyvälle kirjalle. 

Kirjan päähenkilönä toimii Mirjam, joka on saanut kokea kovia. Nyt hän palaa juurilleen ja aikoo kostaa kaikki kokemansa vääryydet. Mirjam on vahva hahmo, jonka tekemisiä on kiva seurata. Menneet kokemukset aukeavat pikkuhiljaa kirjan edetessä, samalla kun kuvataan nykyistä arkea kappelissa, tutustuen uusiin ihmisiin. 

Kirjassa on sellainen huumorin täyteinen tunnelma päähenkilön kovista kokemuksista ja kaikista kirjassa tapahtuvista kuolemista huolimatta. 

Minä pidin erityisesti Hervorista, sillä sellainen noitamainen mystisyys tekee aina vaikutuksen. Tosin Hervor on ehkä enemmänkin ronski ja pelottava kuin varsinaisesti mystinen. Hänen puuhiaan olisi saanut olla kirjassa paljon enemmänkin, sillä nyt kun pääpaino pysyi Mirjamin mietteissä ja tekemisissä, jäi se kasvien tutkiminen, luonto, noituus ja muut odottamani asit hyvin pieneen rooliin. Pienet vilahdukset eivät riittäneet, ja siksi kirjasta jäi sellainen "ihan kiva" fiilis.

Kirjan loppu oli erikoinen ja omalla tavallaan aivan mainio. Enpä osannut sellaista päätöstä odottaa, ja sen lukeminen sai minut nauramaan hieman epäuskoisena juuri lukemastani. 

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, (Svinhugg)

Atena, 2011

Suom. Ulla Lempinen

Kansi: Nina Leino

s. 342

Anni Niskanen: lempeä ja leivonnaisia

 

Lehmuslahdelle muuttanut Hilla jumittaa työssä, joka ei tuo pienintäkään iloa. Hän sinnittelee päivästä toiseen unelmoiden urasta kakkujen parissa. Lopulta Hillan mitta tulee täyteen ja hän rohkenee kokeilla uudenlaista elämää. Hän ehdottaa yhteistyötä Samulle, joka omistaa Jokituvan kahvilan. Uudet ideat ovat pelottavia ja epävarmojakin, mutta silti kokeilemisen arvoisia.

"Moussetäyte oli juuri sopivan ilmavaa, ja vadelman hieman kirpeä maku sopi täydellisesti yhteen paksun, mehevän suklaapohjan ja kuorrutuksen kanssa."s.13

Lempeä ja leivonnaisia on maalaisromanttisen Lehmuslahti -sarjan neljäs osa. 

Tässä osassa tutustutaan täysin uuteen päähenkilöön Hillaan. Kolmesta ensimmäisestä osasta tuttu päähenkilö Aava saa nyt luopua roolistaan päätähtenä, mutta jatkaa silti mukana tarinassa, niin kuin monet muutkin entuudestaan tutut hahmot. 

Tämä on aivan ihana tarina uusista aluista, itsensä rohkaisemisesta, unelmien tavoittelusta, ystävystymisestä aikuisiällä ja tietysti rakkaudesta. Hilla on sellainen hiljainen, hieman epävarma, kiltti ja lämmin hahmo, jolle toivoo kaikkea hyvää. 

Pidän siitä, miten kirjassa kuvataan Hillan elämää ennen uusia tuulia. Varsinkin arki asiakaspalvelijana on erittäin uskottavasti kuvailtua kaikkine yksityiskohtineen. Hillan innostus leipomista kohtaan tuo kirjaan paljon sellaista lempeää arkea, kun taas hänen epävarmuudet pitävät pientä jännitettä yllä niin ettei kaikki tunnu sujuvan liian kepoisesti. 

Talvinen Lehmuslahti kyläläisineen tarjoilee parasta antiaan tässä lämpimän tunnelmallisessa tarinassa. Kyläläisten yhteishenki tuntuu tulevan tässä osassa entistä enemmän esiin kun tapahtumapaikat vaihtelevat muuallekin kylään kuin pelkkään majataloon. 

Lempeä ja leivonnaisia

Tammi, 2026

Kansi: Timo Numminen

s.292