lauantai 24. helmikuuta 2024

Kristina Ohlsson: Hopeapoika

 

Aladdin asuu vanhempiensa kanssa vesitornissa, jossa heillä on myös ravintola. Perheellä on parhaillaan huono taloudellinen tilanne, eikä asiaa helpota ravintolasta katoava ruoka. Tornin lähellä alkaa hiippailla omituinen poika sortseissaan. Asia ei kummastuttaisi, ellei olisi kylmä, luminen talvi. Poika myös katoaa aina jälkiä jättämättä, ennen kuin Aladdin pääsee tämän luo. Aladdin, Billie ja Simona alkavat selvittää Ravintolasta katoavan ruuan tapausta, mutta samalla he tutkivat myös vielä kiinnostavampaa, vanhaa hopeaesineiden tapausta kouluprojekstia varten. 
"Häntä ei todellakaan kiinnostanut juoksennella pimeällä hautausmaalla. Nämä kohtaamiset päättyivät sitä paitsi aina samalla tavalla. Poika katosi näkyvistä, eikä Aladdin löytänyt häntä."s.84
Hopeapoika on Lasilapset trilogian toinen osa.
Tällä kertaa Åhusissa ollaan talvisissa maisemissa. Nuoret päätyvät jälleen jännittävien tapahtumien äärelle, eikä kummituksien mahdollista osuutta asiaan voida tälläkään kertaa täysin sulkea pois laskuista. 

Kirja on mukavan helppolukuinen nuortenkirja, joka etenee lyhyin luvuin. Jännitystä riittää, sillä nuoret pistävät lusikkansa moneen soppaan selvittäessään mysteerejä. Mukaan mahtuu myös monia rauhallisempia hetkiä, sillä nuoret tekevät paljon tutkimustyötä. Välillä sitten selviää jännittäviä asioita, tai päädytään pelottavampiin tilanteisiin. 

Kirja on loistava yhdistelmä dekkarimaista tutkintaa, kummituksia ja nuorien elämää kuohuttavia arkisempia asioita. Nämä arkiset asiat saavat myös kirjassa paljon sivutilaa. Tällä kertaa päähenkilönä toimii Aladdin, jonka kautta päästään kurkistamaan maahanmuuttajaperheen elämään. 


Hopeapoika, (Silverpojken, 2014)
WSOY, 2018
Suom. Pekka Marjamäki
Päällys: Sami Saramäki
s.224

perjantai 16. helmikuuta 2024

Oona Pohjolainen ja Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio

 

Juno on elänyt koko ikänsä maaseudulla, jossa hän on salaillut noituuttaan. Sitten hän muuttaa Pilmontin suurkaupunkiin ja perheensä varoituksista huolimatta tutustuu muihin noitiin ja alkaa herätellä omia voimiaan. Elämä kaupungissa ei ole helppoa edes kaltaistensa seurassa, sillä luontoa on vuosi vuodelta vähemmän ja valkoista magiaa käyttävät noidat tarvitsevat sitä selviytyäkseen. Noitapiirin Sadin tuntee vetoa mustaan magiaan, jota muut piiriläiset eivät katso tätä hyvällä. 
"Sisälläni kiertävä levoton energia tuntuu tykytyksenä rinnassani. Se leviää kipinöiden raajoihini, mutta en saa sitä valjastettua käyttööni. Sadinilla ei varmasti ole samaa ongelmaa. Miten ikinä uskaltaisin lähestyä häntä?"s.15
Kärsimyskukkauuteaddiktio on synkänpuoleinen tarina noituudesta. 
Noituus kirjoissa kiinnostaa ja olin vakuuttunut, että tämä kirja olisi aivan ihana, ja osittain se olikin, mutta osittain tämä nykyaikaan sijoittuva noitakirja ei sitten kuitenkaan ollut minua varten. Pidän enemmän sellaisesta tunnelmallisesta noituudesta, jossa noidat kulkevat viittoihin pukeutuneina metsissä tekemässä taikoja, kun taas tämä kirja tarjosi noitia sometileillään, elämässä vaarallista ja raadollista elämää syrjinnän, huumeiden ja väkivallan keskellä. 

Valkoisen magian luonnonläheisyys oli kaunista, ja sen kautta kirjaan tuotiin riipaisevan surullinen kuva luontokadosta. Musta magia taas toi kutkuttavan vaarallisia kauhuelementtejäkin tarinaan. Nämä noituuksien eri muodot olivat kirjan parasta antia. Pidin muutenkin noitien kiinnostavista rituaaleista.

Teksti on kaunista, verkkaistakin. Tarina kulkee vuorotellen Junon ja Sadinin kertomana. Noituuden ohella puhutaan ystävyydestä, luonnosta, yhteisöllisyydestä, ennakkoluuloista ja rakkaudestakin. 


Kärsimyskukkauuteaddiktio
Otava, 2022
Kannen suunnittelu ja kuvat: Iida Pohjolainen
s.314

maanantai 12. helmikuuta 2024

Jenni Skyttä-Forssell: Martta ja pihan lapset

 

Martalla on syntymäpäivä. Hän täyttää kahdeksan. Syntymäpäivää vietetään kavereiden kanssa pihaleikkien parissa, samaan taloon muuttaa jopa uusi lapsi, ja on mukavaa saada uusi leikkikaveri. Pihaleikkien lisäksi Martta ehtii tutkia myös kiiltokuvia ja paperinukkejaan, ja tietysti on myös syntymäpäiväkakkua.
"Ystävykset pääsevät kulkemaan toistensa luo pienestä aukosta ruusupensaan ja aidan välissä - ihan milloin huvittaa."
Martta ja pihan lapset on 50-luvulle sijoittuva lastenkirja, joka tarjoaa kurkistuksen tuon ajan lasten leikkeihin ja elämään. 

Voi miten pidinkään tästä kirjasta. Sen tarinassa ei tapahdu mitään erikoista, mutta se vie elämäntäyteiselle matkalle 50-luvulle, jolloin eläminen oli huomattavasti niukempaa kuin nykyisin. Asiaa ei selitellä lukijalle, vaan se ilmenee pieninä kohtauksina kirjassa, kuten siinä, miten äiti on säästänyt rahaa, jotta Martan syntymäpäiville saadaan muutama Domino-keksi. Kyseessä on lastenkirja jossa keskitytään niihin elämän valoisiin puoliin, ne niukkuuden varjopuolet tästä on jätetty pois, joten lukukokemus on kevyt.

Kirjan ihanat, isot ja värikkäät kuvat ovat Giannetta Portan tekemät, ja ne saavat haaveilemaan kesästä. Niissä riittää katseltavaa ja ihasteltavaa monellekin lukukerralle. Teksti ja kuvat luovat täydellisen kokonaisuuden, jossa lasten ilo, jännitys ja leikkimielisyys tulee loistavasti esiin. Lasten ihmetystä ja iloa pieniä asioita kohtaan oli kiva seurata. Kirjaa lukiessa huomaa myös, että vaikka ajat muuttuvat, on näiden lasten leikit tuttuja omasta lapsuudestakin, vaikka se olikin vuosikymmeniä myöhemmin kuin kirjan hahmojen. 

P.S. Kuvassa oleva ihana paperinukke löytyy kirjan viimeiseltä sivulta. 


Martta ja pihan lapset
KVALITI, 2023
Kuvitus: Giannetta Porta
Arvostelukappale

maanantai 5. helmikuuta 2024

Terhi Tarkiainen: Kitty

 

Kitty Blackstone haluaisi vain työskennellä apteekissa lääkkeiden parissa, mutta 1700-luvun Lontoossa naisen toiveilla ei välttämättä ole väliä. Niinpä Kitty naitetaan kihtiselle kauppiaalle rouvaksi. Häävieraiden joukosta Kitty löytää miehen, jonka poskessa helottaa hänen kynsiensä jäljet, jotka hän sai aikaiseksi paetessaan miehen raiskattua hänet. Kittyn elämän täyttää kostosuunnitelmat.
"Yritin käsittää, että tuo viidettäkymmenettä käyvä, ryypiskelyn punakoittama ja ylensyönnin turvottama mies oli juuri liitetty minuun tästä ikuisuuteen. Sitten etsin käteeni viinilasin ja tyhjensin sen yhdellä kulauksella."s.46
Kitty, eli kuinka mies tuhotaan on 1700-luvun Lontooseen sijoittuvaa, melko roisiksikin menevää viihdettä. Kirjan aiheet kuten raiskaus, väkivaltafantasiat, kuolema ja epämieluisa avioliitto eivät tosiaan kuulosta viihdekirjan kepeiltä aiheilta, mutta niitä käsitellään melko kepeästi ja synkän humoristisesti.

Kitty on vahva seikkailija, jonka kostopuuhissa sattuu ja tapahtuu monenmoista jännittävää. Kitty ei myöskään suostu aikansa naisihanteiden orjaksi, vaan tekee rohkeasti asiat oman mielensä mukaan niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Kirjan juonenkäänteet ovatkin isoja. Suurista tapahtumista huolimatta kirja ei kuitenkaan ole nopeatempoinen, vaan tapahtumien välillä on pitempiä hitaampia jaksoja. 

Kirjan upea kansi ja nimi houkuttelevat tarttumaan tähän kirjaan, joka sitten tarjosikin mielestäni hyvän, synkän tarinan, jossa päähenkilön salaisimmat ajatukset paljastetaan lukijalle kaikessa likaisuudessaan, kostonhimossaan ja väkivaltaisuudessaan.

Tämän kirjan romantiikka ja rakkaus on kaukana hempeän kauniista. Ja vaikka kirjasta pidin, oli Kittyn unet makuuni ällöttäviä, eikä rakkaustarina ollut millään tavalla upea tai toivottu, mutta se oli skandaalinkäryistä ja kieroutunutta, eli oikein tuoreen tuntuista ja piristävää vaihtelua siveämmille kirjoille. 


Kitty, eli kuinka mies tuhotaan
Tammi, 2020
Kansi: Eevaliina Rusanen
s.427

tiistai 30. tammikuuta 2024

Juno Dawson: Mallikappale

 

Jana Novak on lontoolaistyttö, joka tuntee epävarmuutta pitkästä ja hontelosta ulkomuodostaan, mutta sitten kaikki muuttuu. Hänet värvätään mallitoimiston listoille, ja hänestä pidetään. Janan ura supertähtenä alkaa vauhdilla, mutta kukaan ei ole kertonut mitä kaikkea mallin työ ja kuuluisuus tuovat tullessaan. Rahan ja mahtavien kokemuksien keskelle mahtuu niin paljon ikäviä asioita.
"Catwalkin päätyyn pysähdytään, ja valehtelisin jos väittäisin, ettei se tunnu hyvältä. Siinä sitä sitten paistattelee huomion keskipisteessä. Yleisöstä suorastaan huokuu rakkautta, ja sitä tuntee itsensä niin sanomattoman kauniiksi, vaikka päällä olisi kuinka päättömät vaatteet. Ei silloin ole enää ihminen, vaan joku jumalatar."s.229
Mallikappale johdattaa malli-. ja muotimaailman glamourin pariin, mutta päätyykin paljastamaan sen likaisen puolen. Kirja on uskottava yhditelmä mahtavia tilaisuuksia, joihin mallina tarjoutuu mahdollisuus tarttua, sekä raadollisia tilanteita, joissa aikuiset ihmiset käyttävät nuoria malleja häikäilemättä hyväkseen. 

Tämä on loistava kirja. Kirjan vetävää kieltä on mukava lukea, ja kurkistus mallimaailman kulisseihin on kiinnostavaa. Jana on hahmona hyvä, sillä häntä ei ole lapsesta asti raahattu kuvauksissa, vaan mallimaailma ja sen tuomat edut ja haitat tulevat täytenä yllätyksenä. Tuntuukin siltä, kuin lukija saisi yhdessä hänen kanssaan tutustua tuohon alaan.

Kirjassa käsitellään isoja ja tärkeitä asioita malli-, ja muotimaailman kautta, mutta myös nuoren ihmisen elämää arkisine huolineen, kun 16-vuotias Jana yrittää löytää paikkansa uuden tilanteen keskellä. Tässä oli sopivasti kantaaottavia ja ajatuksia herättäviä asioita, ilman turhaa saarnaamista.


Mallikappale, (Meat Market, 2019)
Gummerus, 2020
Suom. Aura Nurmi
s.438

torstai 25. tammikuuta 2024

Stephanie Garber: Caraval

 

Scarlett ja Tella Dragna ovat asuneet koko ikänsä pinellä kotisaaressa julman isänsä kanssa. Siskosten äidin kadottua ei saarella enää iloittu. Scarlettille isä on järjestämässä avioliittoa, ja nuori nainen aikoo tähän kyllä suostua, mutta edelleen hänellä on jäljellä pieni pala lapsuuden unelmastaan. Hän haluaisi osallistua Caravaliin. Caraval on legendaarinen peli, joka järjestetään milloin missäkin. Peliin osallistuu katsojat, jotka yrittävät voittaa sen saadakseen mahtavan palkinnon. Scarlett ei ole enää jaksanut toivoa kutsun saamista, mutta juuri silloin se saapukin. Scarlett ja Tella päätyvät mukaan peliin, joka olisiin taianomainen kokemus, ellei Scarlett joutuisi pelaamaan sitä ilman Tellaa, joka on siepattu. Tellan löytävä pelaaja voittaa koko pelin.
"Scarlett oli aina ajatellut, ettei mummi itse asiassa pitänyt pienistä lapsista, mutta ihania tarinoita hän osasi kertoa. Hän lumosi sekä Tellan että Scarlettin tarinoillaan Caravalista. Hän sanoi, että siellä taikuus oli elävää, ja Scarlett hurmaantui, rohkeni kuvitella, että jos Legend ja koko seurue tulisivat Trisdan saarelle, he toisivat hänen elämäänsä taas vähän iloa, ainakin muutamaksi päiväksi."s.51
Caraval aloittaa Caraval -fantasiatrilogian.
Tämä trilogina avausosa on upea, ja herättää kyllä kiinnostuksen koko loppu trilogiaa kohtaan.

Caraval alkaa pieneltä synkältä saarelta, jossa luodaan heti kammottava kuva Tellan ja Scarlettin ilottomasta elämästä, jossa kaikesta rangaistaan. Tyttöjen eroavaisuudet tulevat myös hyvin esiin. Tella on rohkea, kokeilunhaluinen rämäpää, joka ottaa riskejä, kun taas Scarlett on tunnollinen, kohtaloonsa tyytynyt ja hieman toivonsa menettäneen oloinen. Tässä kirjassa seurataan Scarlettia, sillä Tellan olinpaikasta ei pelin aikana ole tietoa. Minusta oli kutkuttavaa lukea Scarlettin pelaamisesta, sillä sieltä hieman tönkönkin alkufiiliksen alta alkaa paljastua monipuolisempia luonteenpiirteitä ja tuntemuksia.

Carvalin maailma on upea. Se on täynnä tuoksuja, värejä, ja mitä upeimpia pukuja. Pelin maailmaa kuvaillaan paljon ja se on helppo nähdä mielessään. Itse kirjan juoni on myös aivan täydellinen, sillä koko ajan tapahtuu jotakin mykistävän mielikuvituksellista, kaunista tai kamalaa. Tätä kirjaa lukiessa voi todella odottaa mitä vain tapahtuvaksi, sillä juonenkäänteet ovat hurjia ja niitä on paljon. Lukijallekaan ei ole koko ajan selvää mikä pelissä on totta ja mikä ei, joten Scarlettin puolesta jännittää kovasti.

Plussaa kirjan kauniista kartasta, upeista ruusukuvioisista välisivuista ja kirjeiden tyylistä. Kirjan kauniit yksityiskohdat saavat aina hyvälle mielelle ja tässä niitä riittää.


Caraval, (Caraval, 2017)
WSOY, 2017
Suom. Kaisa Kattelus
s.359

torstai 18. tammikuuta 2024

Tittamari Marttinen: Tähdet syntyvät sattumalta

 

Aniko ja Jose ovat unelmapari. Niin kaikki ainakin aina sanoo, mutta nyt Aniko on alkanut kaivata jotakin muuta, eikä Jose tunnu ymmärtävän sitä. Sitten Aniko tutustuu netissä Morganiin. Pikku hiljaa hän rakastuu tähän. Jose saa jäädä kun Aniko matkaa pitkän matkan Lapista Helsinkiin ollakseen Morganin kanssa. Morganin kanssa ei kuitenkaan olekkaan hyvä olla. Tapahtuu kamalia asioita, joiden yli Anikon on vaikea päästä.

Tähdet syntyvät sattumalta on säeromaani rakkaudesta ja elämästä. Kirja on tarina Anikosta, joka ei vielä tiedä mitä haluaa, mutta aikoo etsiä ainakin jotakin. 

Säeromaanit eivät ole minulle kovinkaan tuttuja, joten en osaa sanoa kirjan rakenteesta yhtikäs mitään, mutta sen tarina oli kaunis, ahmittava kuvaus nuoren Anikon elämästä ja ajatuksista. Kirja on täynnä kauniita huomioita elämästä ja arjesta, pieniä yksityiskohtia jotka tuovat Anikon lukijan lähelle aitona kaikkine huolineen, elämännälkäisenä.

Kirjassa on rankkoja aiheita ja tapahtumia, mutta niitä käsitellään kauniisti. Sieltä surun ja kauheiden kokemuksien keskeltä myös paistaa toivo paremmasta tulevasta, lupauksesta, että kaikki kyllä järjestyy. 

Pidin tästä kirjasta todella paljon, sillä sen tarina on jotenkin hyvin intensiivinen, raju, mutta samalla kaunis. 


Tähdet syntyvät sattumalta
KVALITI, 2023
s.228
Arvostelukappale