Adalyn Grace: Belladonna

 

Vauvana orvoksi jäänyt Signa Farrow on 19-vuotias, kun hän jälleen joutuu seuraavien sukulaisten luo. Hän on vuosien varrella kohdannut toinen toistaan ilkeämpiä sukulaisia, jotka "pitävät hänest huolta" ainoastaan rahan killto silmissään, sillä Signa saa valtavan perinnön heti 20-vuotta täytettyään. Nyt on aika kotiutua upeaan kartanoon, Thorn Groveen. Signa saa viimein huomata, että hänkin saattaa viihtyä jossakin, ja kiintyä mukaviin ihmisiin. Kartanossa ei kuitenkaan ole kaikki hyvin. Perhe on murheen murtama, sillä perheen äiti on kuollut omituiseen sairauteen ja nyt tytär kärsii samoista oireista. Signa tietää, ettei kyse ole sairaudesta, ja hän aikoo selvittää kuka on kaiken takana, pelastaakseen nuo tärkeiksi tulleet ihmiset. 

"The exterior of Thorn Grove was grand -a massive brownstone manor like the kind she imagined her parents had once owned, situated upon rolling hills that were fading to yellow to welcome the shift into autumn."s.41

Belladonna on ensimmäinen osa Belladonna -sarjasta.

Belladonna tarjoaa suunnilleen kaikkea mitä voin kirjalta toivoa. Upea kartanomiljöö, täynnä kauniita sanoja luonnosta, teehetkiä, kummituksia ja tanssiaisia. Hirveitä perhesalaisuuksia joihin etsitään vastauksia puutarhasta ja kirjastosta. Kaikkea ympäröi synkkä, mutta toiveikas ilmapiiri. 

Rakastin tätä kirjaa. Arvasin sen jo ennen lukemista, sillä yksi keskeisistä hahmoista on itse kuolema. Kansien kuvitukset lupailivat myös hyvin myrkkyjen täyteistä tarinaa, sekä hivenen vaarallisen näköistä romanssia. Ja niitä todella oli tarjolla, enemmän kuin uskoinkaan. 

Signan tarina on ihana, vaikkakin hyvin surullinen. Vahva päätähti ei kuitenkaan vello suruissaan, vaan on valmis rakentamaan itsensä näköistä elämää, ja ottamaan hurjia riskejä. Tarinassa ehtiikin tapahtua vaikka mitä, ja ilokseni usein näitä tapahtumia lähdetään ratkomaan ratsastaen, läpi synkkien metsien. Syksyiset ja talviset maisemat tulevatkin tutuiksi.

Kirjan keskeisin juoni Signan valintojen ohella on mysteerin selvittäminen. Kuka haluaa pahaa Thorn Groven asukkaille ja miksi. Tämä juonikuvio pitää hyvin otteessaan ja sai ainakin minut yllättymään monesti. 

Belladonna

Little, Brown and Company, 2022

s.408

Sara Shepard: Paha

 

Rosewoodin kaupungissa Pennsylvaniassa neljä nuorta naista yrittävät jatkaa elämäänsä, vaikka kaikki heidän ympärillään on jo pitkään ollut täyttä myllerrystä. Heitä kiristänyt ja uhkaillut mystinen A on viimein jäänyt kiinni, vai onko? 

Hanna, Spencer, Aria ja Emily saavat pian huomata, ettei heitä kohdanneet kamaluudet ole vieläkään ohi. 

"Kromiset käsikuivaajat saivat Hannan kasvot näyttämään sipulimaisen epämuodostuneilta. Hän kurkisti koppien alle, näkyisikö niissä jalkoja. Ei ketään. Hän veti syvään henkeä ja avasi tylleen viestin."s.224

Paha on Valehtelevat viettelijät -sarjan viides osa.

En ymmärrä miten tämän sarjan lukeminen kestää minulla nyt näin kauan. Jokaisen osan välille jää hirvittävän pitkä tauko, vaikka tykkään näistä, kunhan saan aikaiseksi aloittaa. 

Solahdin taas nopeasti näiden hahmojen dramaattiseen elämään, joka on on täynnä ostareita, muotia, mieshuolia, perhedraamaa, valehtelua, ilkeilyä ja koulunkäyntiä.

Paha jatkaa aiemmista osista tuttua kaavaa. Koulussa ja sen ulkopuolella riittää suhdedraamaa paljon. Jokaisella kirjan päähenkilöllä on paljon mielessään, ja he päätyvät jälleen mitä kiinnostavimpiin tilanteisiin. Kirjassa on niin tavallista ihmissuhdedraamaa kuin sellaista painostavampaa jännitystäkin. Mysteeri on edelleen sama, eli Alison DiLaurentisen murhan selvittäminen, joka ei kovin paljon etene yhden kirjan aikana, sillä pääpaino pysyy Spencerin, Hannan, Arian ja Emilyn elämässä. A:n ahdistava läheisyys tuo kirjaan kyllä jännitystä.

Nopealukuinen kirja jää jälleen mielenkiintoiseen kohtaan, ja on taas aika sanoa, että haluan ihan pian lukea seuraavan osan. 

Paha, (Wicked, 2008)

Gummerus, 2013

Suom. Sirpa Parviainen

s.323

James L. Sutter: Darkhearts

 

David voisi olla nyt kuuluisa, ellei olisi yläasteella jättänyt Darkhearts bändiään. Bändistä tuli kuuluisa ilman Davidia. Nyt David on ehtinyt kerätä katkeruutta ja vihaa bändin jäseniä kohtaan, eikä tilanne ole kovin helppo kun bändin keulahahmo, laulaja Chance palaa kotiseudulle. Jotenkin David kuitenkin päätyy vihaamansa Chancen kanssa monenlaisiin yhteisiin tilanteisiin, ja he huomaavat, että heidän välillään kipinöi.

"Chance nosti mikkinsä ja alkoi laulaa matalalta ja hitaasti. Hänen äänensä oli kuin maanalainen joki, tumma ja kiireetön."s.64

Darkhearts on super suloinen romanssi, jossa päästään kurkistamaan suositun poikabändin parrasvalojen taakse, sinne missä yritetään välttää kirkuvia fanilaumoja. Samalla mietitään näiden nuorten päähenkilöiden tulevaisuuden toiveita, unelmia, ihastumisia ja muita suuria tunteita. 

Tykkäsin tästä. Teksti kulkee kevyesti ja tarina koukuttaa. Kirjan maailmaan on helppo päästä mukaan, nähdä mielessään keikat, esiintyjien vaatteet, pienet hetket kun David ja Chance saavat varastettua vain heille... Entisenä suurena poikabändien fanina kirja oli ihanaa luettavaa. 

David ei kyllä päähahmona ole ihan parasta ikinä. Hän on paikoitellen hyvin ärsyttävä. Itsesäälissä ja  katkeruudessa vellominen kun ei ole kovin söpöä. Hän ilkeilee ja on hankala, eikä ole millään ymmärtääkseen muita. Toisaaltaan, onpahan sitten kunnollinen kasvutarina seurattavana.

Suloista menoa on silti tarjolla paljon, vaikka mökö-mökö David välillä onkin vauhdissa. Chancen ja Davidin hiljalleen heräävät tunteet, ja hauskat hetket tekevät kirjasta lempeän ja mukavan lukea. Ja vielä kerran täytyy sanoa, että olipa suloista, etenkin näiden kahden hapuileva ihastuminen. Vakavampiakin aiheita kirjassa on, kuten julkisuuden varjopuolet. 

Darkhearts, (Darkhearts, 2023)

WSOY, 2023

Suom. Laura Haavisto

s.336

Gabriel Korpi: West Endin tytöt

 

Valo Kurki on entinen poliisi, nykyinen osto- ja myyntiliikkeen pitäjä, joka tekee samalla yksityisetsivän hommia. Eräänä päivänä liikeeseen astelee nainen, joka pyytää Valoa tutkimaan vanhaa tapausta. Vuosikymmen sitten tapahtunutta museonjohtajan murhaa, josta syyllinenkin otettiin kiinni. Työtä tarjoava Kati Glad on kuitenkin vakuuttunut, ettei syyllinen ollut oikea, ja Ursula Tannerin oikea murhaaja on vielä vapaana.

"Kuka haluaa asua hevonkuusessa, pohti Valo ajaessaan moottoritietä kohti Porvoota. Aikoinaan väki muutti metsämökeistä kaupunkiin, ja nyt osa jengistä muutti takaisin skutsiin. Tai ehkä ne oli ne, jotka eivät alun perinkään kuuluneet kaupunkiin."s.94

West Endin tytöt on 90-luvulle sijoittuvan Valo Kurki -dekkarisarjan ensimmäinen osa.

Kirja alkaa heti lupaavasti, kun Valo tutkii liikkeessään sinne tuotua kuolinpesää. Tällaiset miljööt kun on minusta parhautta. Liikkeen arkeen liittyvät asiat jäivät kirjassa kuitenkin vain pieniksi välähdyksiksi. 

Juoni kulkee suurimmilta osin dialogien kautta. Valo selvittää tapausta puhuen useiden ihmisten kanssa ja nämä keskustelut tosiaan vievät juonta eteen päin. Toki kirjaan mahtuu muutakin kuin rikoksen selvittely. Valon suhdekuviot tulevat kivasti esiin. Valon uusi parisuhde, ja homous 90-luvun Suomessa saavat tilaa tarinassa. Valon menneisyydestä myös vihjaillaan juttuja, joista ei sen enempää puhuta. Ehkä niistä lisää jatko-osissa. 

Itse rikosjuoni kulkee mukavan leppoisasti. Tästä ei löydy tarkkoja kuvauksia kammottavista teoista, vaan tapausta selvitellään lähinnä vanhoja valokuvia katsomalla, ja muistelemalla vanhoja asioita tapaukseen edes etäisesti liittyvien ihmisten kanssa. 

West Endin tytöt 

Books on Demand, 2020

s.209

Christoffer Holst: Talviöitä ja kalmanvalkeaa

 

Cilla Storm kutsutaan joulunviettoon pieneen kodikkaaseen hiihtomökkiin Idren tunturimaisemiin. Luvassa on ihana ja hauska loma, sillä hän saa mukaansa kaikki parhaat ystävänsä. Tosin poikaystävä joutuu jäämään kaupunkiin töihin, ja työaikataulut huolettavat hivenen. Liian leppoisaksi ei tunnelma ehdi käydä, kun rinteestä jo löytyy ruumis. Cilla ja Rosie eivät tietystikään voi vastustaa kiusausta tutkia asiaa hiukan. Kaikenlaista hämärää alkaakin selvitä paikan asukkaista.

"Aurinko on korkealla taivaalla ja paistaa hohtavalle lumelle, joka välkkyy miljoonien pikkuruisten timanttien lailla. Pieni liveyhtye soittaa joulumusiikkia, mutta sitä tuskin kuulee vilkkaasti jutustelevien laskettelijoiden sekä kivilattiaa vasten kopisevien monojen yli."s.196

Talviöitä ja kalmanvalkeaa on Cilla Storm -dekkarisarjan kolmas osa.

Tämä lumisiin tunturimaisemiin johdattava kepeä dekkari tarjoaa nopealukuisen ja viihdyttävän tarinan. Cilla ja Rosie ovat jälleen vauhdissa, eikä mikään voi estää heitä tutkimasta jännittävää tapausta kun sellainen kerran heidän eteensä tulee. Tutkittava tapaus on varsin surullinen, mutta kaikki kirjan tarjoama huumori, hyväntuulinen rupattelu, ruokailut ystävien kesken, sekä muut hahmojen draamat ja suhdekiemurat pitävät kepeää tunnelmaa yllä. 

Joulua vietetään, mutta ei tässä mitenkään "jouluteta". Ystävät nauttivat mukavasta yhdessäolosta, mutta tilaa annetaan myös Cillan, Rosien ja tapaukseen liittyvien henkilöiden omille ajatuksille. Ruuasta ja varsinkin juomasta puhutaan paljon. 

Tykkäsin tästäkin osasta. Hahmojen henkilökohtaiset jutut etenee mukavan vaivihkaa kirjojen edetessä. Pidin siitä, että Rosie pääsi niin suureen rooliin tällä kertaa. 

Talviöitä ja kalmanvalkeaa, (Kalla, vita vinternätter. 2020)

WSOY, 2025

Suom. Hanna Jokela

s.280

Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

 

Sofia perii Siiri-tädin mökin Lemmenlahdelta. Helsingissä asuva Sofia on elämässään sellaisessa tilanteessa, ettei pieni matka maaseudun rauhaan ole ollenkaan pahitteeksi. Niinpä hän matkustaa paikan päälle järjestelemään mökkiä myyntikuntoon. Sofia tempautuu mukaan kyläläisten elämään. Hän saa tietää, että Siiri-tädillä saattoi olla kiinnostava salaisuus. Lisäksi hän tutustuu kahteen kiinnostavaan mieheen. Pian mökin myyminen ja takaisin kaupunkiin muutto, ei kuulostakaan enää niin houkuttelevalta. 

"Kinosten välissä erottui liikettä, varmaankin jänis, sillä sellaisen jälkiä oli näkynyt hangella pitkin poikin pihaa. Sofia tajusi olevansa täysin luonnon keskellä, yksin, kuten Siiri-tätikin oli ollut."s.46

Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella aloittaa maalaisromanttisen Lemmenlahti -sarjan.

Sarja alkaa talvisissa maisemissa. Joulu lähestyy, pakkanen paukkuu ja lunta riittää. Nämä maisemat ja pieni tunnelmallinen mökki luovat oivan miljöön maalaisromantiikalle. 

Tässä kirjassa riittää tunnelmointia ja miljöön kuvausta paljon. Arkisia toimia kuvataan huolella ja ajan kanssa. Tämä tunnelmointi olikin minun mielestäni kirjan parasta antia. Oli ihana uppoutua maaseutumökin arkeen, ja Sofian pärjäämiseen siellä, aivan uudenlaisen elämän parissa. Tämän lämpöisen miljöökuvauksen ja ihanien arkisten juttujen takia haluan lukea lisää tarinoita Lemmenlahdelta.

Toki kun kyseessä kerran on maalaisromantiikka, on kirjassa myös niitä rakkauskuvioita. Täytyy kyllä myöntää, ettei tämän pienen kolmiodraaman tunteet käyneet kovinkaan kiinnostaviksi missään vaiheessa. En tykännyt kummastakaan sulhasehdokkaasta. Mitään yhteistä ei kenenkään välille löydy, tuntuu riittävän, että paikalle saapuu ihminen, johon voi rakastua. Tyyppien käytös ärsytti myös valtavasti. Syyttä loukkaantuvia, mustasukkaisia ja äkkipikaisia kun ovat. Tässä rakkaustarinassa ei edes yritetä löytää yheistä säveltä, tai edes jonkinlaista komminikaatiota. Mitä sitä turhaan puhumaan, kun toinen on kerran jo katsonut väärään suuntaan väärään aikaan, onhan hän silloin varmasti jo hylännyt sinut. 

Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

Karisto, 2023

Kansi: Katja Säilä

s.236

Maija Kajanto: Kardemummajoulu

 

Joulu lähestyy ja Pyhävirralla on täysi tohina päällä. Krisse ahertaa minkä pystyy, mutta uusi elämäntilanne pakottaa hieman jarruttamaan. Kahvilan yläkertaan muuttaa väliaikaisesti joukko erilaisia taiteilijoita, jotka tuovat kylään uusia tuulahduksia, myös yhden kyläläisen lähestyvät häät teettävät lisää ahertamista. Kaiken kiireen ja onnen keskellä Krissen mieltä kaihertaa kuitenkin eräs ystävä, joka lipuu kauemmas ja kauemmas.

"Tommi oli laittanut takkaan tulet, loimotus heijastui ikkunoista ja Krisse tiesi, että sisällä häntä odottaisi pehmeä nojatuoli, kupillinen teetä ja pari lämpimiä villasukkia. Hänellä oli runsaasti rakkautta ja turvaa tarjolla."s.54

Kardemummajoulu on Kahvila Koivu -sarjan viides ja viimeinen osa. 

Joulun lähestyessä oli aika palata vielä viimeisen kerran näiden tuttujen hahmojen pariin. Säästelin kirjaa tänne asti, sillä joulun tunnelmissa ollaan myös Pyhävirralla. Joulu näkyy kirjassa joulumyyjäisinä, joululeipomuksina ja joulukoristeina. Muutenkin miljöö on ihanan talvinen. Ulkona luminen ja sisällä ihanan lämpöinen. Runsaat määrät pieniä yksityiskohtia takaavat ihanan tunnelman.

Hyvän ruuan ja herkkujen äärellä käydään läpi jälleen monenlaista mietettä. Kyläläisten elämä kulkee eteen päin, ja monia odottaa iso muutos. Muutoksien äärellä iloitaan ja kipuillaan, surraan, stressataan ja nauretaan. Elämäntäyteinen tarina siis jälleen. 

Krissen tarina on edennyt neljässä aiemmassa osassa jo niin hyvin, että tässä kirjassa keskityttiin aika paljon muiden kyläläisten juttuihin. Tietysti Krisse edelleen häärää päähenkilönä, mutta hän keskittyy enemmän juuri muiden asioiden hoitamiseen ja pohtimiseen. 

Viihdyin loistavasti tämänkin osan parissa, vaikka moni juonikuvio oli melkoisen ennalta-arvattava. Yllätyksiäkin sain kokea. Etenkin Hetan tarina piti jännitystä yllä aivan loppuun asti. Pidin myös paljon kahvilan yläkerran uusien asukkaiden tuomista uusista kuvioista. 

Kardemummajoulu

WSOY, 2024

Kansi: Kaisu Sandberg

Sarja-asu: Laura Noponen

s.265