lauantai 15. kesäkuuta 2019

Eveliina Talvitie: Kovakuorinen


Eevan ja Miran perheet asuvat lähekkäin lähiössä. Molemmilla on omat ongelmansa. Tytöillä on vahva ystävyys, he ovat aina toistensa tukena ja seurana. Ystävyys kestää läpi koko lapsuuden ja nuoruuden, aikuisikään saakka. Heidän elämänsä on rajua ja välillä hyvinkin ikävää. Vanhemmat vaikuttavat välinpitämättömiltä, ilkeiltä ja kovilta. Yhdessä he kuitenkin selviävät ja lupaavat pitää toisesta huolta aina, kostaa jos joku tekee toiselle pahaa.

Kovakuorisen tarina heittelee lukijaa 1970-luvulta 2000-luvulle saakka. Se etenee pienissä paloissa ja kohtauksissa, välillä kertoen tyttöjen lapsuudesta ja välillä palaten nykypäivään. Välillä kerrotaan erään miehenkin ajatuksia. On ilmeistä, että miehen tarina liittyy jollakin tavalla naisten elämään, mutta se miten hän siihen liittyy, pysyi hyvin yllätyksenä loppumetreille saakka.

Kirjassa vallitsi aika dekkarimainen tunnelma. Pystyi arvelemaan, että jollekin tapahtuu jotain, mutta ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan, kenelle ja kenen toimesta. Tunnelma kiristyi mitä enemmän henkilöiden elämästä väläyteltiin paloja. Tarina onkin vetävä ja jännittävä.

Kovakuorisen teksti on aitoa ja tunnelmaan on helppo päästä. Talvitie onnistuu lyhyissä kohtauksissa luomaan henkilöistä eläväisiä. Mitään lämminhenkistä ystävyysromaania on kuitenkin turha odottaa. Kirjan miljöö ja juoni luo sellaisen tunnelman, että henkilöillä tuntuu olevan koko ajan kylmä niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Minkäänlaisia ilonpilkahduksia, ei näin kirjan luettuani mieleen tule. Kirjan tunnelmasta jääkin mieleen ilkeys, itsekkyys ja suru. Ei siis ole tiedossa päivänpaistetta, vaan talvisia kylmiä maisemia, joissa välillä hyvin arvaamattomilta vaikuttavat hahmot yrittävät kärvistellä päivästä toiseen.


Kovakuorinen
Into, 2019
Kansi: Mika Tuominen
Kannen kuvat: Jyri Pitkänen
s. 227
Kustantajalta saatu ennakkokappale

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Jennifer Egan: Sydäntorni


Dannyn serkku kutsuu tämän jonnekin Itä-Eurooppaan, valtavaan ikivanhaan linnaan. Serkku Howard aikoo restauroida linnan apunaan opiskelijajoukko, perhe, ystävä ja nyt myös serkku Danny, joka ei oikein menesty elämässään. Howardilla on visio linnan tulevasta käytöstä, mutta Danny sitä ei ymmärrä. Hänestä koko hanke on aivan mahdoton. Hän viettäisi päivänsä huomattavasti mieluummin puhelimensa äärellä, kuin villiintyineiden pensaiden ja haisevan uima-altaan luona kiviä putsaamassa.
Serkuksilla on lapsuudesta jääneitä kaunoja, mutta onko kaikki unohdettu? Onko kutsu linnaan tullut täydestä sydämestä? Dannyn on välillä vaikeuksia tietää mikä on totta ja mikä ei, kun kivilinnan varjoissa tuntuu lymyävän jos jonkinlaista varjoa.

Sydäntorni meni heti lukulistan kärkeen, kun siihen törmäsin. Takakansi lupaili loistavaa kirjaa, jota kohtaan kiinnostus heräsi heti. Enkä joutunut pettymään. Olin koukussa ja eteenpäin oli luettava, vaikka olisi välillä ollut muutakin tekemistä.

Sydäntorni on monipuolinen, vauhdikas, jännittävä, yllätyksellinen ja sujuvasti kirjoitettu. Lukija yllätetään monesti, eikä kirjasta saa kunnollista käsitystä, ennen kuin se on loppu, jos silloinkaan. Kirjan loputtua jäin vain ihmettelemään, että mikä oli totta ja mikä ei. Mutta ei sillä ole väliä, tarina on unenomainen, vähän sekopäinen. Hiukan kummitustarina, mutta sittenkin ehkä realistinen. Kukin voi päättää itse luettuaan, kumpaa kirjan juoni enemmän on.

Minulle Sydäntorni on yksi tämän vuoden parhaista kirjoista, joita olen lukenut. Sen kaunis kerronta valloitti ja koukutti. Linnaa olisi voinut jäädä tutkimaan pidemmäksikin ajaksi. Kirjassa yhdistyivät sopivasti linnan mystinen kauhutunnelma ja vankilan raju todellisuus.

Kirjankansibingoon sijoitan kirjan kohtaan unenomainen. kirjan sisältö saattoi vaikuttaa päätökseen aika paljon. Kannen kun näkee kirjan luettuaan enemmän unenomaisena kuin ennen lukemista.


Sydäntorni, (The Keep, 2006)
Tammi, 2013
Suom. 346
Kansi: Jussi Kaakinen

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Elly Griffiths: Risteyskohdat


Norfolkissa, marskimaan läheisyydessä asuu argeologi Ruth Galloway. Hänen elämänsä on rauhaisaa, kunnes poliisi pyytää hänen apuaan. Marskimaalta on löytynyt lapsen luita ja Ruthin apua tarvitaan niiden iän selvittämiseen. Poliisit etsivät kauan sitten kadonnutta tyttöä, jonka ruumis olisi viimein aika saada haudan lepoon. Ruth kertoo rikoskomisario Harry Nelsonille mielellään tietojaan ja auttaa tätä, vaikka auttaminen tuntuukin saavan tuttavat vihaisiksi ja hänet itsensä vaaraan. Kun lähistöltä katoaa toinen pieni lapsi, on Ruthin apu enemmän kuin tarpeen.

Risteyskohdat aloittaa Ruth Galloway -sarjan.
Tätä kirjaa aloin lukea suurin odotuksin. Paljon tätä on kehuttu ja idea kuulostaa hyvältä. Ruth Galloway onkin varsin leppoisa ja viihdyttävä hahmo. Hän pitää yksinkertaisesta elämästään pienessä kodissaan keskellä tyhjyyttä ja hiljaisuutta. Yksi naapuri hänellä sentään on, kesäisin vähän enemmänkin. Myös kirjan miljöö on hyvä. Sumuisen, sateinen marskimaa. Asunnon vieressä kuohuva meri ja pelko väärästä lenkkipolusta ja edessä odottovasta hukkumisesta. Argeologia ja vanhat luut tekevät kirjasta myös kiinnostavan. Historiaa ja nippelitietoa heiteltiin sinne tänne. Ne olivat kiinnostavia tietoiskuja. Paljon on siis hyvää, ja sarjaa ajattelin lukea jatkossakin.

Kirjassa oli kuitenkin myös omat huonot puolensa. Ihan tämä ensimmäinen osa ei nimittäin vienyt mennessään. Ruthin ja Nelsonin välinen "jännite" eteni turhan vauhdikkaasti ja arvattavasti. Nelsonia myös kuvailtiin kovin erilaiseksi, miten hän sitten käytännössä käyttäytyi. Jotenkin kuvailun perusteella hänen olisi pitänyt olla äreämpi tai hiljaisempi. Epäillyt kuvailtiin niin epäilyttäviksi, että ei ollut vaikea arvata kuka lopulta oli syyllinen.

Ruth oli ainoa kirjan hahmoista, jota kohtaan jäi mielenkiinto tulevia kirjoja ajatellen. Hänen elämästään saakin lukea vielä monta kertaa, sillä näitä kirjoja on ilmestynyt vauhdilla. Uskoisin sarjan kiinnostavan jatko-osissa enemmän, kunhan vaan pääsen enemmän hahmojen maailmaan ja mietteisiin mukaan. Minulle on käynyt monen muunkin dekkarisarjan kanssa niin, että ensimmäinen osa ei niin vie mennessään, kun hahmoista yritetään heittää ilmoille mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, mutta vasta jatko-osissa muut asiat pääsevät enemmän oikeuksiinsa.


Risteyskohdat, (The Crossing Places, 2009)
Tammi, 2017
Suom. Anna Lönnroth
Kansi: Markko Taina
s. 305

torstai 30. toukokuuta 2019

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta


Maia ja hänen viisi sisartaan kutsutaan heidän lapsuudenkotiinsa. Heidän adoptioisä, varakas ja omalaatuinen Pa Salt on kuollut. On aika kuulla mitä testamentissä sanotaan. Pa Salt on tuonut kaikki tytöt vauvaikäisinä upeaan linnaansa Genevenjärjen rannalle. Maia ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut menneisyydestään, mutta totuuden selvittäminen alkaa yllättäen kiinnostaa, kun siskokset saavat pienen vihjekirjeen, jota tutkimalla he saattavat saada selville totuuden biologisista vanhemmistaan. Maian kirje johdattaa hänet Brasiliaan, Rio de Janeiroon, jossa häntä odottaa mutkikas tarina.

Seitsemän sisarta aloittaa seitsemästä nuoresta naisesta kertovan kirjasarjan.
Kirjalla on mielenkiintoinen lähtöasetelma, sillä heti alussa saadaan huomata, ettei nimestään huolimatta sisaria ole kuin kuusi. Herääkin mielenkiinto kirjan seitsemättä osaa kohtaan. Kuka mahtaa olla tämä mystinen seitsemäs sisar? Jo tässä ensimmäisessä kirjassa nähdään vilauksia muista sisarista, joista saadaan kuulla lisää seuraavissa osissa, sillä jokaiselle siskolle on oma kirjansa ja tarinansa. Minusta idea on loistava.

Minua aina hiukan pelottaa tarttua näin paksuihin kirjoihin. Paksut kirjat ovat ihania, jos ne ovat hyviä. Silloin saa uppoutua ihanien hahmojen maailmaan pitemmäksi aikaa, mutta siinä on aina oma riskinsä...Jos kirja sattuukin olemaan tylsä. Noh, tämä kirja ei onneksi ollut tylsä, vaan Maian tarinaa oli ilo lukea. Maia on hahmona uskottava ja kiinnostava. Hiukan yksinäisyyteen vetäytyvä nainen, joka viihtyy kuitenkin hyvin läheisten seurassa.

Maian nykypäivään sijoittuvan tarinan lisäksi kirjassa matkustetaan välillä ajassa taaksepäin, 1920-luvulle. Jeesus Kristus patsaan rakennustyöt ovat vasta suunnitteilla ja lukija pääsee kuulemaan tuosta patsaasta paljon sekä faktaa, että fiktiota. Todelliset taiteilijat, kirjailijat ja Brasialian ja Ranskan historia yhdistyvät sujuvasti keksittyihin tarinoihin ja henkilöihin ja luovat keskenään kokonaisuuden jonka parissa viihtyy.

En ole tainnut paljoa lukea Brasiliasta kertovaa kirjallisuutta, eikä Jeesus kristus patsaskaan ole erityisen tuttu, joten parasta antia kirjassa olikin Brasialian kultturista ja patsaasta kertovat osuudet. Tämän sarjan parissa tuleekin tehtyä varmasti aika suuri kulttuurimatka ympäri maailmaa. Seuraava kirja käsittääkseni sijoittuu Norjaan, joten monipuolisuutta sarja tuntuu tuovan mukanaan.


Seitsemän sisarta, (The Seven Sisters, 2014)
Bazar, 2017
Suom. Hilkka Pekkanen
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
s. 677

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Sujata Massey: Rei Shimura Havaijilla


Rein isä saa yllättävän kutsun Havaijille. Paljastuu, että Shimuroilla on Havaijilla sukulaisia, jotka nyt haluavat heidät juhliin ja tutustumaan heihin. Rein isä on mielissään ja hän hän lähteekin yhdessä Rein kanssa matkaan. Viaton sukutapaaminen kääntyy pian inhottavampaan suuntaan. Sukulaisilla oli takaa-ajatuksia kutsunsa kanssa. He tarvitsevat apua maanomistuskiistassa. Rei perheineen ryhtyy selvittämään asiaa ja Rei saa jälleen kerran huomata olevansa syvällä vaarallisten tapahtumien keskellä.

Rei Shimura Havaijilla on kymmenes osa Rei Shimura -sarjasta.
Tämän kirjan oli alun perin tarkoitus päättää Rei Shimura -sarja, mutta ilokseni sarjaan on vielä kirjoitettu yksi osa. Vielä kerran tämän jälkeen saan siis palata Rei Shimuran matkaan, missä hän sitten ikinä mahtaa viimeisessä osassa matkatakkaan.

Kirja tarjosi taas paljon uusia juonenkäänteitä Rein elämään. Mutta myös vanhoja muisteltiin. Kirjan lopusta huomasi, että sarjan oli tarkoitus loppua, mutta ei sitä liiaksi taputeltu, joten minä ainakin mielelläni luen miten Rein elämä on jatkunut.

Tässä osassa nauratti Rein asenne toisten odotuksiin. Reillä on vahva tahto ja se ei aina kulje sujuvasti perheen tahdon mukaisesti. Rein Japanin puoleiset sukulaiset kun ovat hyvin perinteikkäitä ja tiukkojakin. Hauskoja kohtia syntyykin kirjaan helposti kun Rei ei tee niin kuin perhe ajattelee. Ruoka unohtoo laittaa ja pitääpä naisen tehdä kiusllinen puhelu sukulaisellekin, siitä mihin hän on yöksi jäämässä. Luulisi Perheen tähän mennessä jo oppineen Rein tavat, mutta ei, kyllä he edelleen jaksavat pahastua. Välillä taas ärsyttää se kuinka Rein oma tahto hiukan unohtuu ja alkaa mielistely. Onneksi suurimmaksi osaksi hän pitää pintansa ja elää omaa elämäänsä.

Murha oli tälläkin kertaa pinessä osassa. Nyt se häiritsi enmmän kuin viimeksi, sillä murhattu tuli heti paljon lähemmäs, kuin esimerkiksi viimeksi lukemassani Rei Shimura Yakuzan jäljillä -kirjassa. Murhattu oli jotenkin niin viaton ja heiveröisen oloinen.

Täältä löydät muut Rei Shimura arvostelut.


Rei Shimura Havaijilla, (Shimura Trouble, 2008)
Gummerus
Suom. Paula Korhonen
Kannen suunnittelu: Sami Saramäki
s. 349

maanantai 20. toukokuuta 2019

Sujata Massey: Rei Shimura Yakuzan jäljillä


Rei Shimura saa onnistuneen toimeksiannon jälkeen lisää töitä Yhdysvaltain tiedustelupalvelulta. Hänet lähetetään jälleen Japaniin. Tehtävä on vaarallinen, eikä hän saa paljastua. Rei joutuu käyttämään valeasua ja työskentelemään Mitsutanin luksustavaratalossa, jossa hänen on yritettävä urkkia tietoja. Työ on rankkaa ja aikaa vievää, mutta siinä on myös hyvät puolensa. Rei saa törsätä rahaa upeisiin muotituotteisiin, vaikka pomo hiukan rahankulutusta katsookin pahalla. Rein on selvitettävä liittyykö Yakuza (Japanin mafia) tavaratalon voitokkaisiin rahallisiin tuloksiin.

Rei Shimura Yakuzan jäljillä on yhdeksäs osa Rei Shimura -sarjasta.
Yakuza ja sen toimintatavat ovat pyörineet pienissä rooleissa lähes jokaisessa Rei Shimura -kirjassa, mutta tällä kertaa odotin saavani kuulla mafiasta enemmän, kun kirjakin on nimetty sen mukaan. Yleensä nämä kirjat kertovat aika paljon aiheesta, jonka mukaan ne on nimetty. Tällä kertaa nimikkoaihe oli jätetty pieneen rooliin. Mafian sijaan sainkin kuulla maailman muodista, Japanin muotivillityksistä, tyylistä, lukuisista maailmankuuluista suunnittelijoista ja luksustavaratalon rankoista työpäivistä ja tavoista. Olin tyytyväinen aiheeseen, enkä kaivannut mafia osuuksia. Kirjan maailma oli jälleen kiehtova.

Toimintaa ja jännitystä oli kuitenkin luvassa ja paljon. Tässä kirjassa oli enemmän agenttimeininkiä ja vakoilua, kuin missään aikaisemmassa, toki tähän vaikuttaa Rein hyvin nopea alan vaihdos, joka tuo mukanaan kaiken tämän toiminnan. Kirjan juoni olikin täynnä vakoilua, ilkeilyä, agentteja, salakuuntelulaitteita ja valepukuja. Eikä Rei täysin ole luopunut antiikista ja heittäytynyt muotivaatteiden vietäväksi, sillä kyllä hän tälläkin kertaa pukeutuu kimonoon ja lähtee se päällään niin mielenkiintoiseen juhlaan, etten olisi heti uskonut sellaisiakin olevan. En ole nimittäin koskaan ennen kuullut Vanhan neulan juhlasta.

Rei Shimura -kirjat ovat dekkareita ja tästäkin kirjasta näin ollen löytyy ruumis ja murhaajaa selvitellään. Vainaja ei kuitenkaan tule missään vaiheessa oikein tutuksi, eikä asian selviäminen tunnu tärkeältä. Muutenkin pahikset ja muut kirjan sivuhahmot, muutamaa lukuunottamatta jäävät tällä kertaa aika kaukaisiksi ja keskittyminen pysyy muissa mielenkiintoisissa asioissa ja Rein uudessa elämäntilanteessa, joka tuo mukanaan jälleen jotain pientä romanttista.


Rei Shimura Yakuzan jäljillä, (Girl in a Box, 2006)
Gummerus, 2008
Suom. Titta Leppämäki
s. 448

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Zoe Sugg: Girl Online kiertueella


Penny ja Noah ovat joutuneet elämään koko kevään kaukosuhteessa. Viimein Pennyn kesäloman alkaessa, myös heidän tapaaminen lähestyy. Noah on lähdössä Euroopan kiertueelle ja Penny hänen seurakseen. Heidän on tarkoitus nähdä ja kokea yhdessä mahdollisimman paljon keikkojen ohella. Penny saa huomata hyvin pian matkan alettua, että hänen odotuksensa olivat liian korkealla. Kiertue-elämä on rankkaa, eikä Noahilla tunnukkaan olevan niin paljon aikaa, kuin he ajattelivat.

Girl Oline kiertuella jatkaa Girl Online -kirjasta tutun Pennyn tarinaa.
Pidin Girl Onlinesta niin paljon, että oli jatkettava sarjan lukemista jo nyt. Tämä jatko-osa oli myös loistava ja ylsi yhtä hyväksi ensimmäisen osan kanssa. Kirja ei tosin ollut aivan yhtä yllätyksellinen, Osa juonikuvioista oli arvattavissa. Arvattavat juonikuviot eivät häirinneet mielenkiintoa, sillä Pennyn ja muiden tuttujen elämästä oli hauska lukea. Eikä kaikkia juonikuvioita tietenkään ehtinyt arvata, sillä tapahtumia riitti paljon, ja monia yllätyksiä ehti paljastua ennen loppua.

Kirjan juoni värikkäine hahmoineen tuntuu olevan täynnä elämää ja aitoa tunnetta. On iloja ja suruja, pelkoa tulevaisuudesta ja sen vastapainoksi lupaavia työkuvioiden alkuja. Kirjan tapahtumat on helppo kuvitella mielessään. Pennyyn on helppo samaistua, vaikka toki hänen elämässään on menossa kuvioita, joihin ei moni varmasti samaistu. Hänen aitoon luonteeseen ja ajatuksiin sen sijaan on helppo samaistua. Girl Onlinea voin suositella lämpimästi etenkin nuorille, mutta myös vanhemmille lukijoille. Kirja toimii varmasti hyvin sellaisten nuorten kohdalla, joilla on epävarma olo tulevaisuuden suunnitelmistaan. Kirja rohkaisee kokeilemaan omia taitojaan ja toisaalta lohduttaa, ettei 15-16 -vuotiaalla tarvitse vielä olla kaikki selvää.

Onneksi sarjaan on ilmestynyt myös kolmas kirja, joten Pennylle ei tarvitse jättää vielä lopullisia hyvästejä.

Lue myös: Girl Online


Girl Online kiertueella, (Girl Online on Tour, 2015)
WSOY, 2017
Suom. Inka Parpola
s. 424