Tatu Kokko: Minä, Ajuma

 

Mainos/kirja saatu kirjailijalta.

Ajuma pakenee veljensä kanssa Keniasta kun heidän kotikylänsä tuhotaan. He odottavat tuolta Pohjoiselta turvapaikaltaan paljon. Paratiisin kuva silmissään he kestävät raskaan matkan. Perille päästyään he saavat huomata, ettei uusi koti olekaan se mielikuvan turvallinen paikka, jossa aloittaa alusta. Heiltä kielletään lähes kaikki. Raskaat päivät seuraavat toisiaan, mutta Ajuma yrittää pitää toivoa yllä.

"Paastopäivänä saimme vain vettä. Se muistutti meitä siitä, kuinka hyvin asiamme olivat. Olisin kyllä muistanut ilmankin, että tavallisesti saimme kolme puuroannosta päivässä ja lihasoppaa sunnuntaisin."s.99

Tatu Kokon Minä, Ajuma aloittaa Pohjola 2056 -dystopiatrilogian.

Kirja on dystopiatarina tulevaisuuden Suomesta, jossa kantaväestönä itseään pitävät ihmiset ovat ottaneet vallan ja alistaneet muut, kuten suomenruotsalaiset tarkkaan vartioiduksi työvoimaksi, joilla ei ole mitään oikeuksia. 

Kirjan dystooppinen maailma avautuu hiljalleen lukijalle kirjan edetessä. Asioita selviää vain sen verran mitä Ajuma pystyy työnsä ohella kuulemaan tai näkemään. Niinpä lukijalle jää epäselväksi mitä kuohuntaa tuon maailman kulisseissa oikeastaan tapahtuu, sillä saamme vain pienen pieniä maistiaisia ja vihjailuja. Selväksi kuitenkin käy, että jotain suurta on tapahtumassa. Siitä saamme ehkä kuulla lisää tulevissa osissa. Ainakin tämä osa jätti jälkeensä liudan kysymyksiä.

Ajuma on hyvin rakennettu hahmo, jossa on särmää. Kenian juuret pysyvät hänen mukanaan läpi kirjan, vaikka niitä yritetään kovasti kitkeä pois. Pienet yksityiskohdat menneisyydestä tuovat juoneen ja Ajuman hahmoon syvyyttä. 

Kirjan maailma on julma ja ajatuksia herättävä. Kamalia asioita tapahtuu tasaiseen tahtiin. Kantaväestön ja heidän "orjiensa" olojen eroavaisuuksia korostetaan, eikä tämä kaikki todellakaan ole helpointa luettavaa vaikeiden aiheidensa takia. Suurimmaksi osaksi juoni etenee rauhallisesti kuvaillen Ajuman elämää uudessa maassa. Siinä sitä kuvailtavaa riittääkin, eikä tylsää hetkeä tule, vaikka juonenkäänteet keskittyvätkin lähinnä Ajuman arkeen ja vasta aivan kirjan lopussa saa isomman vihjeen siitä mitä on meneillään isommassa mittakaavassa. 

Tämä on oikein sujuva dystopia. Harmikseni kirja on minulle dystopiaa aivan kansiaan myöten, sillä en toivo näkeväni näitä "kannen suunnittelussa on hyödynnetty tekoälyä" -merkintöjä etenkään kotimaisissa kirjoissa. En sen tarkemmin tiedä, mihin ja miksi sitä on käytetty, mutta tällaiset merkinnät saattavat vaikuttaa jopa omaan ostopäätökseen kirjakaupassa.

Minä, Ajuma

ICASOS, 2026

Kansi: T.P. Kekäläinen (Kannen suunnittelussa hyödynnetty tekoälyä)

s.288

Katherine Pancol: Aina ei tapahdu surullisia asioita

 

Tervetuloa kurkistamaan Cortesin ja Valentin perheiden tuttujen hahmojen uusimpia kuulumisia. Stella ei usko, että asiat voisivat oikeasta olla hyvin, tai ainakaan hän ei usko, että ne ovat hyvin kauaa. Hortensen ensimmäinen muotinäytös lähestyy ja hän aikoo menestyä. Junior riutuu rakkaudesta ja haluaa uusia ystäviä. Tom kokee ensirakkauden. Ja niin edelleen. Monenlaista on meneillään monella hahmolla.

"Täytyy olla tarkkana, että onnistuu elämässä ja perheasioissa. Kaikki on kiinni yksityiskohdista, äänensävyistä. Missään ei saa hutiloida, missään ei saa antaa periksi. Ei pidä ajatella, että kyllä se siitä, ummistaa silmiä vain siksi että on laista tai ei tiedä mitä haluaa taikka pelkää."s.594

Katherine Pancolin Aina ei tapahdu surullisia asioita jatkaa Pancolin kahdesta aiemmin ilmestyneestä trilogiasta tuttujen hahmojen tarinaa. 

Tämä tiiliskivi tarjoaa sivukaupalla sujuvasti etenevää tarinaa, jossa kummallisuuksia riittää. Juonenkäänteet ovat kaikessa epäuskottavuudessaan hulvattomia, mutta silti niin vakavia ja todellisia kirjan hahmoille. Kirja on kevyttä luettavaa välillä vilahtelevista rankoista aiheistaan huolimatta. Sivut kääntyvät helposti. Tarina on mielikuvituksellinen ja täynnä hahmojen sisäistä mielenmaisemaa. Jokainen kirjan hahmo on upea ja omaperäinen kokonaisuus. 

Kirjan hahmot ovat tulleet jo hyvin tutuiksi aiemmissa osissa ja odotin innolla uutta kurkistusta heidän kuulumisiinsa. Huomaan kuitenkin, ettei tämä sarja herätä enää kovin suurta kiinnostusta, sillä jo Mimmit -trilogiassa pääpaino siirtyi Stella Valentin ja hänen perheensä elämään, kun taas Cortesit saavat vähemmän tilaa kirja kirjalta. Ilmeisesti heidän tarinansa alkaa olla jo taputeltu, mikä on minun kannaltani harmi, sillä heidän tarina on ollut minulle huomattavasti kiinnostavampi kuin Stellan. En tiedä tuleeko näistä hahmoista enää uusia kirjoja, mutta en itse niitä enää sen suuremmin odota tai kaipaa.

Aina ei tapahdu surullisia asioita, (Trois baisers, 2017)

Bazar, 2019

Suom. Lotta Toivanen

s.847

Anna Breitholtz Monsén: Salaisuuksien ranta

 

Lina Lantz, pahasti traumatisoitunut entinen poliisi ja henkivartija lähtee Sandingeen, sillä hän on perinyt sieltä vanhan talon. Lina aikoo hoitaa taloasiat nopeasti pois alta ja palata takaisin kotiinsa, mutta yllätyksekseen tuo pieni merenrantakaupunki, kissahotellina toiminut talo, isoisän seura, sekä muuan vanha katoamistapaus saavat hänet voimaan paremmin kuin aikoihin. Lina päättääkin jäädä ainakin toistaiseksi. Samalla hän avaa kaivatun kissahotellit ovet jälleen suloisille asiakkaille.

"Linan oli vaikea kääntää katsettaan papereista. Hän olisi halunnut ryhtyä heti lukemaan niitä. Ristiriitaiset tunteet surisivat hänen päässään. Hän vilkaisi Maddea, joka oli ottanut kahvikupit esille ja mursi suklaata pieniksi palasiksi. Mitä hittoa äsken oli tapahtunut? Linahan oli vannonut ottavansa iisisti tänä kesänä."s.197

Anna Breitholtz Monsénin Salaisuuksien ranta aloittaa Lina Lantz -dekkarisarjan.

Tarinaa kulkee kahdessa aikatasossa. Nykypäivänä nähdään Linan tutkimusten, sekä arkielämän sujumista, ja kurkistellaan nopein vilauksin myös syyllisen mielenmaisemaan. Välillä taas palataan vuoteen 1988. Silloin katosi 16-vuotias Peter, jonka katoamista Lina päätyy tutkimaan. Takaumissa palataan aikaan hetkeä ennen Peterin katoamista.

Linalla on paljon ikäviä tapahtumia käsiteltävänään, eikä hän muutenkaan ole mikään maailman hyväntuulisin ihminen. Myös Peterin arki on täynnä synkkiä tapahtumia. Näiden päähenkilöiden tilanteiden takia, ei kirja ole ihan niin leppoisa hyvän mielen dekkari kuin voisi olettaa pieneen rantakaupungiin ja kissahotelliin sijoittuvalta kirjalta. Kissat, Madde ja Linan vallaton isoisä kyllä keventävät päähenkilöiden luomaa synkkää tunnelmaa mukavasti. 

Rikosjuoni etenee verkkaisesti tarjoten monenlaista syöttiä lukijalle siitä, kuka syyllinen voisi olla. Omaan makuuni välillä liiankin hitaasti ja polveilevasti, mutta kirjan monipuoliset tapahtumat pitivät mielenkiinnon silti yllä. Itsehän en ole traumatisoituneiden ja kärsivien dekkaripäähenkilöiden suurin fani, mutta tässä kirjassa vastapainoksi löytyykin sitten oikein riemukkaita hahmoja. Sitä paitsi pidän siitä, että Linankin kohdalla näämme mahdollisuuksia iloisempaan elämään. Jatko-osa menee lukulistalle.

Salaisuuksien ranta, (Stranden, 2021)

Minerva kustannus, 2023

Suom. Jänis Louhivuori

s.414

Harper Crowley: Like a Bad Penny

 

Meredith Brady kuvaa kummitusjuttuja nettiin tuhansille seuraajille. Hän on hyvin tarkka siitä, että ottaa tutkittavakseen vain aitoja kummitusjuttuja. Netti kun on pullollaan lavastettuja kummituksia. Meredithin kummitustiimi saa hyvinkin uskottavan vinkin MacIverin kartanossa kuljeskelevasta kummituksesta, joten tiimi pakkaa auton ja lähtee matkaan. 

Perillä heitä odottaa kuvauksiin täydellisesti sopiva hylätty kartano. Harmi vain, ettei kaikki halua kummitustiimiä paikalle kuvaamaan.

"We follow Jess up the rickety front porch steps. The old wood creaks under our feet, and I instinctively stay to one side since the middle sags the most."s.32

Like a Bad Penny aloittaa Brady Paranormal Investigations -sarjan. 

McIverin kartano on ollut hylättynä jo vuosia. Kun perheen äiti katosi, jätettiin kartano oman onnensa nojaan. Nyt perheen tytär on varma, että hänen äitinsä kummittelee kartanossa. Asetelma kuulostaa täydelliseltä, ja ajoittain myös oli sitä. 

Kirja yhdistelee mukavasti kummitusryhmän jäsenten elämää arkisine ongelmineen, kummitusjuttuja ja nopeatempoista toimintaa, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Näistä elementeistä koostuu nopealukuinen mysteeritarina.

Sellaista mystistä, hieman pelottavaa kummistusmateriaalia jäin kaipaamaan kirjaan enemmän. Loppujen lopuksi kun itse kummittelua kirjassa kuvataan hyvin vähän. Pääpaino pysyy ihmissuhteissa, joissa riittääkin puitavaa. Mystinen tunnelma pysyy myös kaukana, kun Meredith seurueineen hoitaa hommat melkoisen suorasanaisesti ja toimeliaasti. 

Kirja oli välillä hyvin mutkat suoriksi vetävä ja nopeasti etenevä tarina, jonka mysteeri ratkesi kaiken toiminnan keskellä vauhdilla tarjoamatta mitään maailmaa mullistavia oivalluksia. Viihdyin silti näiden tyyppien parissa mainiosti ja aion lukea seuraavankin osan. 

Like a Bad Penny

Kindle Direct Publishing, 2019

s.167

Pia Tervo: Ruth

 

Ruth on asunut sirkuksessa lapsesta asti. Ihmiset maksavat mielellään siitä, että saavat nähdä maailman karvaisimman naisen, mutta Ruthille se ei ole helppoa. Ihmisten katseet ja nauru seuraavat häntä kaikkialle. Ulkonäkönsä takia hän joutuu sietämään kammottavaa sirkuksen johtajaa, joka pitää häntä ja kaikkia muitakin työntekijöitään omaisuutenaan, jolle voi tehdä mitä tahansa. Mutta mitä muutakaan Ruth voi tehdä? 

"Telttaan äkkiä laskeutunutta hiljaisuutta olisi voinut koskettaa. Väki katseli toisiaan utelias ilme kasvoillaan. Joseph iski hampaansa kovettuneeseen leipään ja hörppäsi kuumaa vettä, jonka seassa oli teenlehtiä."s.51

Ruth on 1800-luvun loppupuolen Skotlantiin sijoittuva tarina. 

Vain hieman yli satasivuinen kirja tarjoaa pienen kurkistuksen kiertävän sirkuksen julmaan ja rankkaan arkeen hieman ennen kuin ulkonäöltään poikkeavien ihmisten käyttö sirkuksissa kielletään. 

Nopealukuisessa kirjassa nähdään Ruthin arkea sirkuksessa, mutta kuullaan myös hänen tunteistaan ja ajatuksistaan omaa elämäänsä kohtaan. Eikö ulkonäöltään poikkeava ihminen saisi unelmoida tavallisesta elämästä ja rakkaudesta hyvän miehen rinnalla? Johtajalla on Ruthin varalle aivan toisenlaiset suunnitelmat. Kirja onkin myös rakkaustarina, joka saa hieman jännitystä johtajan kierojen suunnitelmien takia. 

Kirja oli minulle sellainen "ihan kiva" välipala. Lukeminen sujui sutjakkaan, mutta tarina jäi melko pintapuoliseksi raapaisuksi. En ehtinyt uppoutua maailmaan tai sen hahmoihin missään kohtaa niin hyvin, että edes rankimmat kohtaukset olisivat herättäneet sen suurempia tunteita.

Ruth

Reuna, 2018

Kansi: Nea Kandelin

Taitto: Paula Heiäng

s.121

Erin Sterling: The Ex Hex

 

Yhdeksän vuotta sitten Vivienne Jones päätti sydänsuruissaan tehdä hieman taikoja serkkunsa kanssa. yhdessä tytöt langettavat leikkikirouksen keljun poikaystävän päälle helpottaakseen Viviennen oloa. 

Nykypäivänä Graves Glenin kylän vuosipäivä lähestyy, ja tuo samainen entinen poikaystävä lähetetään kylään tekemään taikojaan, sillä hän kuuluu kylän perustajasukuun. 

Kun Rhys Penhallow saapuu kylään, saa Vivienne huomata, ettei kirous tainnut sittenkään olla niin leikkimielinen. Hän huomaa myös kauhukseen, ettei yhdeksän vuotta ole ehtinyt korjata särkynyttä sydändä, eikä poistaa Rhysin hurmaavaa olemusta.

"With a swish of the starry curtain, she was gone, leaving Rhys standing in the middle of the room, holding the mirror and dreading every bit of what came next."s.69

The Ex Hex on Graves Glenin pikkukaupunkiin sijoittuva suloisen hauska romanssi täynnä noitia ja taikuutta. 

Kirjassa vallitsee ihanan kodikas ja lämmin tunnelma. Perhe ja ystävät pitävät toistensa puolia, kujeilevaa huumoria viljellään runsaasti ja tarinassa tuntuu olevan koko ajan sellainen kiva pilke silmäkulmassa. Tarinan parissa saa hihitellä useampaankin kertaan, kun vakavat ja selkäpiitä karmivat tapahtumat tuppaavat saamaan melko hupaisia elementtejä.

Kirjan alkupuoliskolla olin varma, että tästä tulisi täyden viiden tähden lukukokemus, mutta ihan siihen se ei sitten lopulta yltänyt, sillä yhtäkkiä kirjan kaikki tärkeät juonikuviot tuntui unohtuvan aivan täysin, jotta Viviennen ja Rhysin kuumia tunteita saatiin mehusteltua seuraavat miljoona sivua. Teki mieli kiljua heille, että voitteko nyt nousta sieltä sängystä kun olisi mielenkiintoisempiakin asioita nähtävänä, kuten kummitus, kirous ja muuta pientä... 

Tästä pienestä jumahtamisesta huolimatta kirjasta jäi todella hyvä fiilis. Rakastin Graves Glenin tunnelmaa, kirjan hahmoja, kaunista miljöötä arkisine yksityiskohtineen, sekä Sir Purrcivalia, joka on ihastuttavin kirjakissa pitkään aikaan. 

Tämä kirja sopii erinomaisesti syksyn lukulistalle Halloweenin aikaan sijoittuvan tarinansa ansiosta. 

The Ex Hex

Avon, 2021

Kansi: Vi-An Nguyen

s.308

Milja Kaunisto: Napoleonin koodi

 

Mainos/kirja saatu kustantajalta.

Artémis Brandicourt muuttaa kammottavan miehensä kanssa syrjäiseen pikkukylään. Artémis joutuu jättämään taakseen Pariisin ja edesmenneen isänsä apteekin, joka nyt kuuluu hänen miehelleen, niin kuin kaikki muukin, joka kerran oli Artémiksen. 

Napoleonin uudet lait muuttavat naisten asemaa entistä huonommaksi, eikä ole helppoa olla sekä viisas, että neuroepätyypillinen maailmassa, joka haluaa naisen pysyvän hiljaa miehensä rinnalla. Artémiksella on vain yksi toive, että hän saisi jatkaa isänsä työtä apteekkarina. Yllätyksekseen hän kohtaa kylässä miehen, herra Farkin, joka tuntuu olevan kiinnostunut siitä, mitä hänellä on sanottavanaan. 

Isorokon saavuttaessa kylän, alkaa muitakin kiinnostaa Artémiksen taidot ja tiedot.

"Heti asiakkaan nähdessään herra Fark katosi apteekkihyllyn varjoon ja sulautui mustassa takissaan siihen niin kuin ei olisi koskaan muuta kuin varjo ollutkaan."s.181

Napoleonin koodi on 1800-luvun alun Ranskaan sijoittuva tarina, joka johdattaa lääketieteen kiehtovaan, mutta synkkään maailmaan upean päähenkilön selviytymistarinan kautta. 

Pidän tästä kirjasta todella paljon. Artémis on mainio päähenkilö, jonka tarkkanäköisten huomioiden täyttämä arki on välillä hauskaa seurattavaa ja välillä hyvin surullista. Kaikkea kuvataan niin aidosti ja upeasti, että tarinaan solahtaa aivan huomaamattaan. Tuoksut, maut, värit, tunteet, kaikki tuodaan esiin tarinan lomassa, ilman, että juoni pysähtyisi kuvailun takia. Tarina etenee kevyesti, ilman pitkiä puuduttavia tietoiskuja, ja silti huomaa saaneensa tietää valtavan paljon kaikkea uutta. 

Naisten kohtaama epäreilu maailma saa karvat nousemaan pystyyn, kun taas arkiset hetket apteekin purnukkavalikoiman lomassa tuo tarinaan lämpöä ja seesteisyyttä, pieniä toivonpilkahduksia on, vaikka kirjan maailma tuntuu pääasiassa hyvin julmalta. Tuo kylmä, juonittelun ja omaneduntavoittelun täyteinen maailma saa onneksi tasapainoittavaa lämpöä kauniisti kuvatusta ystävyydestä.

Lääketiede on tuon ajan Ranskassa vielä melkoisen ristiriitainen aihe, kun suurin osa väestä tuntuu pitävän sitä suorastaan pahuutena ja luottaa mieluummin vanhoihin uskomuksiin ja hoitokeinoihin. Tämä vastakkainasettelu tuo entistä enemmän kiinnostavia yksityiskohtia tarinaan. 

Napoleonin koodi

Aula&Co, 2026

Kansi: Laura Noponen

s.507