Hanna Morre: Maankutsuja

 

Trina työskentelee puotiapulaisena pienessä kirjakaupassa. Elämä etenee mukavan tasaisesti, kunnes puotiin astelee tutun oloinen mies, Lugaid Braon. Lääninruhtinaan perillisen on etsittävä itselleen vaimo, mutta hänpä rakastuu Trinaan, jonka sääty ei ole kyllin ylhäinen. Trinan ja Lugaidin rakkaus saa aikaan julmia käänteitä, jossa luottamusta koetellaan. Trina, maan jumalatar Naolan merkitsemänä ymmärtää paljon luonnon asioista, mutta välillä hänestä tuntuu, etteivät muut koe luontoa silti samalla tavalla, yhtä vahvasti.

Ian toimii erään ruhtinattaren kaartinpäällikkönä ja yrittää unohtaa menneisyytensä, vaikka se mahdotonta onkin. 

"Vyrnan äänestä on helppo arvata, mitä asia koskee. Hän ei tule kyselemään kirjoja tai kynttilöitä. Hän tarvitsee apuani, minä taas tarvitsen taskurahaa."s.57

Maankutsuja aloittaa Lakerta -romantasiasarjan. Tapahtumat sijoittuvat Manalassa nimiseen maailmaan, jossa palvotaan neljän elementin jumalia. 

Olipa kerrassaan upea romantasiakirja, jonka tulevat jatko-osat lisään tietysti lukulistalle! Manalassan asukkaat ovat kukin jonkin jumalan merkitsemiä. Sarja alkaakin keskittyen minun suosikkielementtini Maan jumalattaren merkitsemään päähenkilöön. Niinpä luonto on paljon esillä tarinassa yrtteineen ja muine ihastuttavine yksityiskohtineen.

Maankutsuja on vahva sarjan aloitus, jossa uuteen fantasiamaailmaan päästään tutustumaan juuri sopivasti. Infoa maailmasta ja sen tavoista annetaan tasaisesti pitkin tarinaa. Vihjailua tulevista tapahtumista on, eikä läheskään kaikki asiat selviä vielä tässä osassa. Kirjalla on päähenkilöiden kannalta kuitenkin tyydyttävä päätös, jonka kanssa voi elää, vaikka seuraava kirja ilmeisesti seuraa uusia päähenkilöitä. Tarinaa kerrotaan kolmen henkilön näkökulmasta, joiden kautta kuullaan hyvin erilaisista tavoista elää ja olla. 

Päähenkilöt ovat aikuisia, kokeneita ja monenlaista elämässään nähneitä. Kirja onkin selvästi aikuisille suunnattua romantasiaa. Intohimoiset kohtaukset eivät ole siveimmästä päästä, kiroilua on paljon, eikä tappeluita ja kuolemaakaan ohiteta.

Maankutsuja

Osuuskumma, 2026

Kansi: Maria Carole

s.496

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

 

Eräästä talosta löydetään kuoliaaksi kidutettu mies. Talosta on etsitty jotakin, mutta mitä? William Wisting saa tapauksen tutkittavakseen kollegoineen. Helpolta tutkinta ei vaikuta, sillä uhrilla ei tunnu olevan juuri mitään. Miksi hän on siis joutunut kokemaan sellaisia hirveyksiä?

"Nauru ja juttelu hiljenivät kun William Wisting tuli huoneeseen ja istui pitkän pöydän päähän. Hän mietti miten oli saavuttanut arvovallan, joka sai kaikki kiinnittämään huomionsa häneen heti kun hän astui huoneeseen."s.65

Avaintodistaja aloittaa Wisting -dekkarisarjan.

Kirja aloittaa oikein näppärästi sarjan, jonka pariin varmasti palaan. 

Nopealukuinen tarina tempaisee heti mukaansa. Wistingin matkassa tehdään ahkerasti poliisityötä, tutustutaan hänen lähimpiin kollegoihinsa ja hitusen hänen arkielämäänsäkin. Mielipiteineen ja ajatuksineen Wisting ei tämän ensimmäisen osan perusteella kyllä voita minua puolelleen, mutta kirjan henkilöhhamona kelpuutan hänet silti mukavan erilaiseksi päähenkilöksi. 

Rikosjuoni on aika raaka ja monivaiheinen, poliisityötä tehdään huolella ja tapaukseen paneudutaan kunnolla. Ensimmäistä kertaa minulle kävi dekkarin kanssa niin, että näin kirjan alkumetreillä johtolangan, joka oli minun mielestäni aivan todella selvä, mutta poliisit eivät noteeranneet asiaa mitenkään. Pian tuli uutta vihjettä, ja siinä vaiheessa teki jo mieli kiivetä kirjan sivuille tekemään Wistingin työ hänen puolestaan. Olisi toki tullut melkoisesti lyhyempi kirja, jos poliisit olisivat sen siinä vaiheessa ratkaisseet. Vihjeet eivät siis paljastaneet lukijalle syyllistä, joten siinä mielessä jännitys pysyi yllä koko kirjan. 

Avaintodistaja, (Nøkkelvitnet, 2004)

Otava, 2022

Suom. Päivi Kivelä

s.255

Douglas Preston & Lincoln Child: Veljensä vartija

 

Erikoisagentti Pendergast on pelännyt tätä hetkeä pitkään. Hänen pahin vihollisensa aikoo viimein toteuttaa suunnitelmansa, joka tulee olemaan jotakin aivan kammottavaa. Pendergastin on pysäytettävä huippuälykäs, kieroutunut ja pahuutta huokuva rikollinen, ennen kuin on liian myöhäistä. Tehtävä ei ole helppo, sillä kyseessä on hänen oma veljensä, jolla on ollut vuosia aikaa suunnitella täydellistä rikosta. Ei ole monia, joiden apuun Pendergast voisi tällä kertaa turvautua, mutta komisario Vincent D`Agosta ainakin yrittää parhaansa. 

"D`Agosta alkoi hieman hätääntyä, sillä aikaa tuntui olevan aivan liian vähän."s.68

Veljensä vartija on agentti Pendergastista kertovan dekkarisarjan neljäs suomennettu kirja.

Tällä kertaa kirjan asetelma on hyvin erilainen kuin aiemmissa osissa, sillä Pendergast ei voi erinäisistä syistä toimia samalla tavalla agentin roolissa kuin yleensä, ja hän pysyttelee koko kirjan ajan hieman taka-alalla. Suurimman roolin saakin muut hahmot, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Näkökulmahenkilö vaihtuu monesti. 

Tarjolla on kuitenkin taas upea ja koukuttava tarina täynnä mielikuvituksellisia rikoksia, toimintaa, juonittelua, museon aarteita, salaperäisiä henkilöitä ja jännitystä. Pidin tästäkin osasta valtavasti, mutta se on silti tähän astisista osista vähiten makuuni, sillä sellainen yliluonnollinen tunnelma ei tällä kertaa juurikaan heräile tarinassa. Onneksi Pendergastin sukusalaisuuksien vihjaileminen piti mielenkiintoa yllä erinomaisesti, eikä vieläkään läheskään kaikki selvinnyt näiden veljesten välillä, joten odotan innolla jatkoa. 

Veljensä vartija, (Dance of death)

Gummerus, 2013

Suom. Pekka Marjamäki

s.620

Amanda Vaara: Heti vapaa

 

Majatalo Villa Venlassa sattuu ja tapahtuu jälleen jos jonkinlaista. Venla saa kuulla suuren uutisen, joka mullistaa koko elämän. Naapurisopu on häilyvää, miesystävä Jörn, taitaa olla entinen miesystävä, eikä Majatalossakaan kaikki suju suunnitelmien mukaan.

"Venla oli täynnä voimantunnetta, kun hän lähti tapaamisesta takaisin kotiin. Noora oli nähnyt hänet osaavana ja oikeita valintoja tekevänä."s.57

Heti vapaa on Majatalo Villa Venla -sarjan kolmas osa.

Venlan tarina jatkuu vauhdikkaasti. Majatalon arki on täynnä pieniä ja suuria yllätyksiä, eikä kaikki niistä todellakaan ole iloisia. Niin kuin sarjan edeltävässäkin osassa, myös tässä on paljon sellaisia ikäviä ja negatiisia tapahtumia ja ajatuksia. Ei siis ole luvassa vaaleanpunaista unelmaelämää tälläkään kertaa. Iloiset asiat ovat tässä kirjassa lähinnä pieninä mausteina kaiken ryöpytyksen keskellä. 

Oli kyllä kiva pitkästä aikaa päästä takaisin Villa Venlaan, sillä nämä kirjat tarjoavat koukuttavaa tarinaa täynnä käänteitä. Nopealukuinen kirja imaisee mukaansa heti, eikä tylsää ehdi tulla. Lopun käänteistä päätellen seuraavakin osa tarjoaa monenlaista tapahtumaa, joten on ainakin mitä odottaa. 

Heti vapaa

Karisto, 2019

Kansi: Terhi Ekebom

s.235

Hildur Knútsdóttir: Yöjuoksu

 

Mainos/Kirja saatu kustantajalta.

Iðunn elää täysin normaalia nuoren elämää, käy töissä, juhlii ystäviensä kanssa ja tapailee miehiä, kunnes arkea hankaloittava väsymys iskee. Yöt eivät tunnu tuovan lepoa, vaikka hänestä tuntuu siltä, että hän nukkuu hyvin. Lihakset ovat aamuisin aivan lopussa. Lääkäreistä ei ole apua, eikä lähipiirin "hyvistä" neuvoista. Iðunn päättää alkaa itse seurata tilannetta, mutta vastaus ei tuo toivottua helpotusta. Miksi askelmittari näyttää aamulla kymmeniä tuhansia ylimääräisiä askeleita ja ihoon ilmestyy suuria mustelmia?

"Tartun hiuskiehkuraan, joka tuntuu karhealta sormieni välissä. Taivutan sitä sieraimien alle ja hengitän syvään. Hiukseni tuoksuvat mereltä."s.31

Vaaleanpunaista kauhuako? Yöjuoksu on napakka yhdistelmä nuoren naisen arkista elämää ja karmivia kauhuelementtejä. 

Tämä onkin tällainen yhdeltä istumalta luettava kirja, sillä lyhyet luvut ja koukuttava kerronta suorastaan pakottavat jatkamaan eteenpäin. Alkuun tunnelma on vielä keveä ja pirtsakka, mutta jännitys tiivistyy luku luvulta, kun öistä tulee päähenkilölle kamalampia. Mitä kaikkea ihminen voikaan unissaan tehdä? Minua on helppo kauhistuttaa tällä ajatuksella, ja kirjassa sitä käytetään loistavasti hyödyksi. Kirja ei ole kovin vakava kauhuelementeistään huolimatta, sillä sellainen synkkä huumori kulkee läpi kirjan. Terävät huomiot hahmoista ja heidän väleistään tekevät heistä uskottavia tässä kirjassa, jossa tekstipätkät ovat melko lyhyitä, eikä suuremmille selittelyille ole tilaa. 

Tykkäsin lukea kirjaa, mutta omaan makuun tässä jäi ihan liikaa avonaisia kysymyksiä, joihin itse en ainakaan onnistunut löytämään vastausta edes rivien välistä. Välähdyksenomaisissa luvuissa nähdään kaikenlaista jännittävää, mutta syytä näille tapahtumille ei tunnuta antavan. Miksi? Miksi? MIKSI? Herää ajatus monesti. Etenkin niiden kissojen ja spiraalien kohdalla. Selvisikö jollekin muulle näiden tarkoitus?

Yöjuoksu

Haamu, 2026

Suom. Eeva-Kaisa Suhonen

Kannen kuvat: Karoliina Norontaus & Shutterstock

s.178

Sawako Natori: Kirja, jota etsit

Kirjakauppa Perjantai sijaitsee Tokion laitamilla, rautatieaseman kätköissä. Huhutaan, että sieltä löytää etsimänsä kirjan. Opiskelija Fumiya päättää käydä kaupassa, sillä hän yrittää löytää erästä kirjaa. Kirja löytyy, mutta samalla Fumiya löytää myös työpaikan.

"Moni kirjakauppa tilasi valikoimansa suoraan kirjatukkujen suositusten pohjalta, mutta meillä myymäläpäälikkö käytti aikaa ja vaivaa valitakseen kaiken itse."s.64

Kirja, jota etsit aloittaa Kirjakauppa Perjantai -sarjan.

Kirja muodostuu neljästä lyhyehköstä tarinasta, joissa jokaisessa seurataan arkea kirjakauppa Perjantaissa opiskelija Fumiyan näkökulmasta. Ensimmäisessä tarinassa hän saapuu itse etsimään kirjaa kirjakaupasta, mutta muissa kolmessa tarinassa kirjaa päätyy etsimään uusi asiakas. 

Kirja on sulonen tarina kirjakaupasta, sen yhteydessä olevasta kahviosta, paikan omalaatuisista työntekijöistä, sekä asiakkaista. kirjakauppaan saapuvat asiakkaat eivät välttämättä edes ole etsimässä kirjaa, ainakaan tietoisesti, mutta he kaikki löytävät silti juuri sen, mitä tarvitsevat. Samalla kirjakauppa Perjantain työntekijät auttavat vaivihkaa heitä ymmärtämään jotakin pientä, mutta mullistavaa elämästä. Kunkin asiakkaan tarina on kuitenkin niin lyhyt, ettei heihin ehditä tutustua juuri lainkaan. Niinpä jokaisesta jää hieman sellainen olo, että tässä oli tarina ja sillä oli opetus.

Pidin kirjan pienistä yksityiskohdista, jotka tuovat esiin Japanin kulttuuria. Etenkin ruokakulttuuriin pääsee mukavasti sisään kirjakaupan kahvilakohtauksissa. Pidin myös lämminhenkisestä tunnelmasta, sekä henkilökunnan välisestä ystävyydestä, josta huomaa, että he ovat tunteneet toisensa pitkään. Kirjakaupan henkilökunnan jäsenistä vihjaillaan monenlaista pientä, mutta kaikkea ei paljasteta ainakaan tässä ensimmäisessä osassa. Niin ja tietysti pidin siitä, että kirjassa puhutaan kirjakaupasta ja kirjoista. 

Kirja, jota etsit 

Otava. 2026

Suom. Raisa Porrasmaa

s.254

Catherine Isaac: Maailma on sinun

 

Ellie on somevaikuttaja, joka jakaa kymmenille tuhansille ihmisille puutarhavinkkejä Instagramissa. Seuraajien silmissä Ellien elämä on varmasti upeaa, mutta vain muutama ihminen oikeasti tietää, millaista Ellien elämä on. Hän ei ole poistunut kotipihaltaan kahteen vuoteen. Kun Ellie tutustuu somessa ihanan oloiseen joogaohjaajaan, on hänen mietittävä, miten kertoa sairaudestaan. Ja voisiko hän sittenkin toipua ja päästä taas ulos elämään?

"Seuraavana päivänä koulusta tullessani poikkesin matkalla puutarhakeskukseen ostamaan ensimmäisen siemenpakettini, sinisen niittykukkasekoituksen, ja laatikollisen samettikukkia. Sitten tulin kotiin ja aloin kaivaa."s.61

Maailma on sinun on kirja, jonka hempeiden kansien väliin kätkeytyy raskaita aiheita käsittelevä tarina Elliestä ja hänen upeasta puutarhastaan. Suurimmaksi osaksi tarina kerrotaan Ellien näkökulmasta, mutta välillä kurkistetaan maailmaa Ellien äidin, Harrietin kautta.

Kirjassa tosiaan käsitellään raskaampia aiheita, Romanian orpokotien hirvittäviä oloja 90-luvulla, sekä agorafobiaa. Tarina on kuitenkin lempeä ja lämmin näistä aiheista huolimatta. Lämmin tunnelma johtunee henkilöhahmoista, joiden kanssa kirjassa käydään hauskoja, tunteikkaita, lämpimiä, sekä välillä ikäviäkin kohtaamisia. 

Tartuin kirjaan sen puutarhateeman takia. Ihanan paljon kirjassa puhuttiinkin puutarhasta ja sen hoidosta. Romanttinenkin juoni mahtuu mukaan, ja pidin siitä paljon. Tässä kirjassa todella tuntuu siltä, että nämä kaksi ihmistä kuuluvat yhteen, eivätkä vaan päätä olla yhdessä, koska sattusivat törmäämään. Heidän tutustuminen on mukavaa luettavaa.

Kirja on sujuvaa luettavaa, vaikka välillä tuntuu hitusen siltä, että kerronta lipsuu selostuksen tyyliseksi.

Maailma on sinun, (The World at My Feet, 2021)

Bazar

Suom. Pirjo Ruti

Kansi: Satu Kontinen

s.463