Anu Joenpolvi: Suukkoja ja sudenkorentoja

 

Talvikki muuttaa Rantakylään saatuuan työpaikan hoivakoti Syyspihlajasta. Hän toivoo muuton tuovan uusia virkistäviä tuulia etäiseksi muuttuneeseen parisuhteeseen. Talvikkia kiinnostaa myös kyläläisten tarinat hänen entisistä sukulaisistaan, joita asui aikoinaan Rantakylässä. Kaikenlaista hän saakin kuulla, mutta vieläkö pystyisi selvittämään mitä tapahtui 30-luvulla kadonneelle Hiljalle?

"Tajusin katsellessani iloisen ja huolettoman näköisiä neitoja, että aikaa kuvan otosta oli lähes yhdeksänkymmentä vuotta."s.97

Suukkoja ja sudenkorentoja on maalaisromanttisen Rantakylä -sarjan viides itsenäinen osa. 

Rantakylä ihastuttavine vanhoine asukkaineen ja uusine tulokkaineen tarjoaa jälleen vauhdikkaan, lempeän humoristisen ja lämpimän tarinan kauniissa maalaismaisemissa. 

Talvikin suhdesotkujen ohella keskitytään ihastuttavaan maalaiselämään, jossa lehmätkin pääsevät näyttäytymään. Talvikin arki hoivakoti Syyspihlajassa tuo tarinaan monia hauskoja, mutta myös haikeita hetkiä. Pientä mysteeriäkin sivutaan, kun Talvikki pohtii aikoinaan kadonneen sukulaistyttönsä kohtaloa. 

Suukkoja ja sudenkorentoja tarjoaa helppolukuisen matkan Rantakylään, jossa päähenkilön rempseät otteet aiheuttavat monia hullunkurisia ja hirvittäviäkin tilanteita. 

Suukkoja ja sudenkorentoja

Karisto, 2025

s.336

Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään

 

Aleksei palaa kotiin opintojensa jälkeen. Hän aloittaa harjoittelun isänsä johtamassa ihmistutkimuslaitoksessa. Laitokseen tuodaan Satomi, jonka muistot Aleksei saa tehtäväkseen poistaa. 

Marija kuuluu kelluvan kaupungin vastarintaliikkeeseen, joka halutaan tuhota. Liikkeeseen kuuluu kuitenkin monta sinnikästä ihmistä, jotka aikovat tehdä kaikkensa paremman maailman puolesta. Kun Marija ja Aleksei kohtaavat, on aika miettiä, mikä on oikein ja mikä väärin.

"Yritin uskoa, että totuus oli jotakin siististi laskostettua ja helposti tunnistettavaa ja koska minä olin sen puolella, ei muulla ollut väliä. Ei edes sillä, ettei minusta pidetty tai että vietin päiväni yleensä yksin."s.67

Mistä valo pääsee sisään on toinen osa ilmastokatastrofin jälkeiseen maailmaan sijoittuvasta dystopia -trilogiasta.

Tämä on edeltäjäänsä, Korentoa huomattavasti nopeatempoisempi ja toiminnallisempi tarina. Näin suuri muutos yllätti ja jäin hieman kaipaamaan ensimmäisen osan tunnelmoivaa ja hidasta kerrontaa. Pidin silti tästäkin kaikkine riipaisevine ihmiskohtaloineen, kapinointeineen, kärsimyksineen ja pienine toivonkipinöineen. Kieli on myös aivan yhtä upean kaunista kuin Korennossakin.

Tarinaa kerrotaan tällä kertaa kolmen henkilön näkökulmasta. Koehenkilön, Aleksein ja Marijan. Minulla kesti hieman päästä näiden uusien päähenkilöiden maailmaan, eikä heistä lopulta tullut minulle yhtä tärkeitä kuin ensimmäisen osan henkilöistä. Itseasiassa minulle kiinnostavin hahmo oli tällä kertaa Aleksein äiti, jonka tarina oli kaunis, vaikkakin surullinen omalla tavallaan. Se jäi monella tavalla mietityttämään. Aivan kirjan loppupuolella sydämessäni avautui jonkinlainen paikka myös Aleksein ja hänen isänsä tarinalle. 

Mistä valo pääsee sisään

Otava, 2021

s.320

Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

 

Jouni saa peräänsä kummallisen naisen, jota kukaan muu ei tunnu edes näkevän. Pahaenteisesti käyttäytyvä vainoaja alkaa ahdistaa siinä määrin, että Jouni pyytää apua entiseltä opettajaltaan. Romppaisella onkin loistavia ideoita asioiden korjaamiseksi. Jounin kolttasaamelainen äiti on kadonnut vuosia sitten. Voisko tapaukset liittyä jotenkin yhteen? 

"Matkalla olin muutaman kerran näkevinäni tumman hahmon seisomassa talon nurkalla tai katulampun vieressä, mutta kun katsoin uudestaan, ei mitään enää näkynyt."s.90

Kuulen kutsun metsänpeittoon on jännittävä nuortenkirja, jossa arkiset asiat ja yliluonnolliset elementit muodostavat toimivan kokonaisuuden.

Tämä on todella mukaansatempaava kirja, jossa juoni etenee vauhdilla. Huumoria ja pelottavia juttuja on sopivassa suhteessa. Kirjassa käsitellään hieman kolttasaamelaisuutta ja myyttejä, mutta pääpaino pysyy Jounin arjessa ja siitä selviytymisessä. On ihastumisia, kavereita ja perhesuhteita, ja sitten on pelottavia olentoja, jotka jahtaavat Jounia.

Jouni onkin loistava hahmo, niin kuin myös muut kirjan ihanan persoonalliset tyypit. Kirjan lyhyestä pituudesta huolimatta, kaikki hahmot saavat oman tilansa ja tuntuvat tarpeellisilta. 

Kuulen kutsun metsänpeittoon

Tammi, 2011

Kansi: Ea Söderberg

s.153

Ursula Anttila-Halinen: Lumiprinsessa ja taikaympyrä

 

Eläkkeellä oleva opettaja Aava Meri päätyy jonkinlaiseksi yksityisetsiväksi. Hän saa tehtäväkseen etsiä kadonnutta aviomiestä, mutta kaivelee vahingossa esiin jos jonkinlaista mysteeriä niin omasta kuin monen muunkin menneisyydestä. Tutkimustensa ohella Aava päätyy tutkiskelemaan itseeään henkisten valmennuksien, meditaatioiden ja muiden juttujen kautta. 

"Hän sai pelokkaasta soperruksesta sen verran selvää, että Sini oli vihdoin alkanut käydä läpi Janille tullutta postia ja avannut pari kirjettä. Niissä oli ollut käsittämättömän ja uhkaavan tuntuiset viestit."s.18

Lumiprinsessa ja taikaympyrä on ensimmäinen osa Aava Meri -dekkarisarjasta.

Tämä 160 sivuinen nopeatempoinen dekkari sisältää huimat 60 lyhyttä lukua ja valtavan paljon aiheita ja tapahtumia. 

Omaan makuun tässä kirjassa edetään liian nopeasti ja keskittymättä mihinkään kunnolla. Tarinaan heitetään katoamistapaus, joka näennäisesti on se pääjuoni, mutta kun ympärille kyhätään niin paljon kaikkea muuta menneisyyden salaisuuksista nykypäivän suhdekuvioihin jää kaikki aiheet liian pieneen rooliin. 

Unet, runot, mystiset muistelut, jumalat, meditaatiot ja monet muut aiheet täyttävät kirjan, eikä sellaiselle rauhallisemmalle tavalliselle aidolle arjelle jää piiruakaan tilaa. Kaikista hahmoista jää hieman kumma tunne, kun heihin ei pääse tutustumaan ja heidän ympärilleen vain luodaan jonkinlaista salaperäistä auraa. 

Aion antaa mahdollisuuden vielä sarjan toiselle osalle, sillä siinä teemana on ilmeisesti kukat.

Lumiprinsessa ja taikaympyrä

Kustannus HD, 2015

s.160

Nancy Thayer: Charlotten puutarha

 

Nantucketin saarella sijaitsevaan upeaan sukukartanoon kerääntyy joka vuosi kesänviettoon Wheelwrightien sukua. Perheen iäkäs isoäiti asuu kartanossa ympäri vuoden seuranaan Charlotte, lapsenlapsi, jota kaikki pitävät isöäidin suosikkina. 

Charlotte on perustanut kartanon maille kauppapuutarhan, joka on viimein suuren uurastuksen jälkeen alkanut tuottamaan muutaman roposen. Näistä roposista muu suku kadehtuu ja alkaa vaatia omaa osaansa, vaikka heillä rahaa riittää muutenkin. On siis aika pitää palavereja, ja käsitellä suvun raha-asioita. 

Monella kartanoon palaavalla sukulaisella on huolia ja murheita kannettavaan, eikä kesästä tule helppo kun asioita aletaan kaivella.

"Puutarhanhoito tuntuikin olevan loputtoman täynnä läksyjä, jotka oli opittava omakohtaisen kokemuksen kautta, ei pänttäämällä ja ulkoa opettelemalla."s.14

Charlotten puutarha tarttui kirpparilta mukaani kauniin nimensä ja kantensa ansiosta. Aloinkin lukea kirjaa innolla, sillä aihe kuulosti täydelliseltä. Takakansikin lupailee lämminhenkistä lukuromaania. Tämän kirjan kanssa jouduin kuitenkin pettymään. 

Tarinaa kerrotaan kolmen sukuun kuuluvan naisen kautta. Charlotte, Charlotten äiti Helen, sekä Nonnaksi kutsuttu isoäiti pääsevät kukin vuorollaan ääneen kertomaan tarinaansa, sekä tuntojaan elämästään tiukassa suvussa. 

Toivoin kirjalta runsaasti puutarhaelämää, sekä sellaista lämminhenkistä perhedraamaa, mutta sain kasan koppavia pankkiireja, toisten epäonnistumista innolla odottavia ihmisiä, kateutta, tiukkapipoisuutta ja kapeakatseisuutta. Kirja oli vähällä jäädä kesken useaan kertaan, mutta jatkoin sinnikkäästi loppuun. Pienet hetken Charlotten puutarhassa, sekä Nonnan menneisyyden muistelut saivat jatkamaan. 

Charlotten puutarha, (Summer house, 2009)

Karisto, 2011

Suom. Auli Hurme-Keränen

s.381

Aino Leppänen: Positiivinen yllätys

 

Lukiolaistyttö Aino tekee koulupäivän aikana raskaustestin, joka onkin positiivinen. On aika tehdä suuria päätöksiä. Perheelle ja tietenkin poikaystävälle on asiasta kerrottava, eikä uutisia ole kovin helppo sulattaa. 

Päätöksen jälkeen on aloitettava täysin uudenlainen arki. Raskausaika nuorena opiskelijana ei ole ehkä helpoin, etenkin kun siinä samalla on itsenäistyttävä, etsittävä oma koti ja rakennettava turvallinen tulevaisuus omalle lapselle.

"Aivan pienen hetken verran halusin kuvitella, että se olisi mahdollista. Että meistä sittenkin tulisi perhe, enkä joutuisikaan olemaan yksin."s.35

Positiivinen yllätys on kirjailija Aino Leppäsen omaan elämään pohjautuva tarina.

Kirjassa kuvaillaan hieman nuoren lukiolaisen elämää ennen koko elämän muuttavaa raskautta, mutta suurin osa kirjasta on kuitenkin varattu raskaudelle ja kaikelle sille mitä se tuo tullessaan, miltä se tuntuu ja miten siitä selvitään opiskelijana. Kirjan loppuosa on säästetty ajalle lapsen syntymän jälkeen. 

Tämä kirja valikoitui luettavaksi kauniin kantensa perusteella. Aihe ei todellakaan ole minulle ominta aluetta, mutta mielenkiinnolla luin tämän kurkistuksen vauva-aiheeseen silti. 

Leppänen kuvaa kirjassa monenlaisia tunteita aidosti ja lämpimästi. Niitä ikävämpiäkään, juttuja ei unohdeta kertoa, eikä kirja tosiaan ole pelkkää hattaraa, iloa ja onnea. Aluksi kirjan tyyli tuntui hieman luettelomaiselta, että tässä nyt kävi näin ja sitten näin, ja sitten näin... Mutta kun tarinaan pääsi sisään, alkoikin tyyli tuntua pikkuhiljaa siltä, kuin päähenkilö kertoisi omaa tarinaansa juuri sinulle, kahdenkesken jossain kahvin äärellä. 

Positiivinen yllätys

Docendo, 2019

Kannen kuvitus: Terhi Ekebom

s.195

Anna Harju: Jäljet

 

Tampereen poliisin rikoskomisario Taro Auramo saa hoitaakseen hankalan murhatutkinnan. Apteekkari löydetään työpaikaltaan murhattuna. Aluksi johtolangat näyttävät osoittavan farmaseutti Joanna Vihervuoreen, mutta onko asia kuitenkaan niin yksinkertainen? Yhä useampia omituisia polkuja alkaa löytyä tapauksen ympäriltä.

"Apteekkarin menneisyys oli täydentynyt tutkinnan sähköisiin tietoihin Taron torkkujen aikana."s.209

Jäljet aloittaa Taro Auramo -dekkarisarjan.

Nykypäivän talvinen Tampere, sekä menneisyyden helteinen Saksa johdattavat lukijan syvälle monimutkaiseen rikostapaukseen. 

Kirjassa seurataan suurimmaksi osin Taron ja Joannan elämää, mutta mukaan mahtuu myös muutama pienemmän roolin saava näkökulmahenkilö. Monien muiden dekkarisarjojen avausosien tapaan tässäkin kirjassa vihjaillaan Taron menneisyydestä ja nykyisyydestä kaikenlaista, mutta kaikkea ei kerrota, jotta jatko-osiinkin riittää jännitettä. Mukavan aidon kuvan päähenkilöistä ehtii saada pienten arkisten kohtausten aikana. Kirjasta saa sellaisen käsityksen, että myös Joanna saattaisi olla mukana myöhemmissä osissa, mutta varma en ole. 

Kirjan alkupuolella heitetään esiin monenlaista tapahtumaa, joista juoni lähtee etenemään. Lukijalle annetaan siis mahdollisuus arvailla, miten nämä kaikki liittyvät yhteen, vai liittyvätkö mitenkään. Pientä jännitystä pimeinä talvi-iltoina löytyy, mutta myös sellaista hyvinkin realistista arkielämää. Kirjan loppupuolella asiat alkavat ratketa. Osa alun tapahtumista kääritään kokoon omaan makuuni liiankin pikaisesti ja helpon oloisesti, mutta jännitys pysyy silti loppuun saakka.

Jäljet

Tammi, 2025

Kansi: Eveliina Rusanen

s.489