Bianca Turetsky: Muotimatkaaja Titanicin kannella

 

Louise Lambert ihailee upeita vintagevaatteita, ja haaveilee omasta suuresta vaatekokoelmasta, vaikka paras ystävä ei hänen harrastustaan oikein ymmärrä. Muotipiirroksia piirrellen ja vaatekokoelmasta haaveillen Louise kuluttaa päiviään, kunnes saa yllättäen kutsun vintagevaatemyyntiin. Louise tarvitsee mekon koulun tanssiaisiin, joten nyt hänellä on oiva tilaisuus saada jotakin erityistä.

12-vuotias Louise saapuu hieman kummallisten naisten pitämään puotiin, ja löytää uskomattoman upean mekon. Kokeillessaan mekkoa hänelle tapahtuu jotakin omituista. Hän tempautuu Titanic -laivaan, sata vuotta ajassa taaksepäin. Yllättäen hän ei olekaan Louise, vaan 17-vuotias näyttelijätät, neiti Baxter. Siitä alkaa muodin ja pelon täyteinen laivamatka, sillä vaatteet ovat upeita, mutta Louise tietää kuinka Titanicin kävi. 

"Miten jännittävä elämä tuon mekon omistajalla oli mahtanutkaan olla! Hän sai käydä juhlissa tuossa upeassa kimaltelevassa puvussa - Louise arveli, että mekon omistajan elämä oli todennäköisesti koostunut salakapakoissa tanssimisesta, uhkapelaamisesta ja gansgstereista."s.20

Muotimatkaaja Titanicin kannella on kiinnostava kurkistus historiaan ja vintagevaatteiden maailmaan. 

Historialliset yksityiskohdat Titanicista, kuten sisustus tai kuntosalin esittely, tuovat laivan lukijan silmien eteen hohdokkaana ja uskottavana. 

Upeiden vintagevaatteiden ja historian lisäksi kirjassa on vauhdikas tarina, jonka päähenkilö on 12-vuotias tyttö, joka on rohkea, fiksu ja omatoiminen. Välillä hiukan liiankin aikuismainen niin nuoreksi, vaikka joukkoon on yritetty laittaa lapsenomaisuutta esim. sillä, että pojat on ällöjä, mutta siinä sitten taas mennään mielestäni liian lapselliseksi. Kuitenkin hänen luonteensa sopi kirjan tarinaan loistavasti.

Pidin kirjasta paljon. Historia, muoti ja päähenkilö, jolla on kiinnostava harrastus veivät mennessään. Lisäksi kirjassa on upeita muotikuvia, jotka on piirtänyt Sandra Suy. Pidin myös kirjan ulkoasusta ja kauniista ykistyiskohdista. Harmi ettei sarjan jatko-osia ole suomennettu, olisin lukenut muistakin historiallisista matkoista mielelläni. 

Muotimatkaaja Titanicin kannella, (The Time-traveling Fashionista, 2011)

WSOY, 2011

Muotikuvitus: Sandra Suy

Suom. Aila Herronen

s.268

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Punainen vaate

 

Salome Virta osallistuu varakkaan taiteen keräilijän juhliin Berliinissä. Juhlissa Salomelle esitellään jotakin hyvin erikoista. Seinällä roikkuu Elin Danielson-Gambogin omakuva. Salome ymmärtää taulun olevan väärennös ja halu selvittää asia kasvaa liian suureksi. On taas lähdettävä tutkimaan asiaa, vaikka se ymmärrettävästi saattaa johtaa hyvin vaarallisille poluille. 

1800-luvun lopulla kaksi taiteilijaystävystä, Elin ja Dora käyvät kirjeenvaihtoa, joista käy ilmi monenlaista niin taiteeseen kuin suhteisiinkin liittyvää.

"Tuollaisen omakuvan Salomekin haluaisi itsekin ottaa itsestään kameralla. Hän toivoo, että saisi loihdittua kasvoilleen yhtä taipumattoman ja itsetuntoisen ilmeen."s.12

Punainen vaate on kolmas osa Salome Virta -Taidemysteereistä.

Tämä kirja niin kuin sarjan aiemmatkin osat, on kiinnostava kurkistus taidemaailmaan. Se innostaa tutkimaan kirjassa mainittujen taiteilijoiden töitä, ja on muutenkin viihdyttävää nopeaa luettavaa.

Tämäkin osa kulkee sekä nykypäivässä, että menneessä ajassa. Tosin tällä kertaa mennyt aika ei juurikaan liittynyt käsillä olevaan mysteeriin, mutta siinä tutustuttiin kuitenkin kiinnostavaan taiteilijaan ja hänen elämäänsä. 

Kirjan mysteeri sen sijaan jääkin aika minimaaliseen osaan. Lähinnä keskitytään Salomen ja Tuomaksen elämään ja siinä ohella salome tekee muutaman kepoisen oloisen tutkimuksen ja päätyy heti selvittämään koko valtavan mysteerin. Mutta toisaalta kepeitä nämä murhat ja mysteerit ovat aiemmissakin osassa olleet, joten ei tämä ole mikään suuri yllätys. Kunhan tätä sarjaa lukee enemmänkin viihteellisena taidemaailmaan sijoittuvana romaanina kuin suuria yllätyksiä tarjoavana dekkarina tai taidemysteerinä, niin kuin tätä kirjaa mainostetaan. 

Lue myös: Nainen parvekkeella ja Sakset tyynyn alla.

Punainen vaate

Bazar, 2019

s.287

Veera Vaahtera: Vedet silmissä

 

Jenna on stand up -koomikko, samoin kuin hänen poikaystävänsä Osmo, jonka kanssa hän on viettänyt jo useamman vuoden. Tosin pari asuu edelleen erillään, eikä Osmoa tunnu suhteen vakavoittaminen kiinnostavankaan. Leikiksi mies pistää usein asiat muutenkin. Mutta asiat voi onneksi kääntää parhain päin. Tällaisesta suhteesta saa niin paljon hyvää materiaalia keikoille. 

Veljen äkillinen kuolema suistaa tutun ja turvallisen arjen kerta heitolla raiteiltaan. Miten surun keskellä pitäisi pystyä työkseen naurattaaan muita? Entäs vitsaileva sitoutumiskammoinen poikaystävä sitten, saako sellaiselta kaipaamaansa lohtua? 

"Kukaan ei halunnut kuulla minun kysyvän, oliko joku muka yllättynyt, tai kaivannut luentoani siitä ettei ihminen ollut velvollinen jatkamaan olemassaoloaan, jos se oli kerran käynyt sietämättömäksi. Järkyttävää, traagista, sanoivat muut, ja minä nyökyttelin samaan aikaan kun korjasin mielessäni: luonnollista, loogista."s.9

Vedet silmissä on kevyttä luettavaa, mutta ei kovin kevyttä asiaa. Kirjan nimen ja stand up -komiikan maailmaan sijoittumisen takia kuvittelin tarttuvani hauskaan nauruhermoja kutkuttelevaan kirjaan, mutta hyvin pian selvisi, että vedet silmissä tässä kirjassa ollaan suurimmaksi osaksi surun kyynelten takia. Mutta kyllä tässä sentään lukija hymyilläkin saa, sillä etenkin Jennan ja Osmon suhteen pienet arkiset hetket ovat lukijalle hauskoja, vaikka ei varmasti kirjan henkilöille. 

Pidin kirjasta, vaikka en läheskään yhtä paljon kuin aiemmin lukemastani Rakkautta, vahingossa -kirjasta. Tässäkin kirjassa nainen päätyy erilaisten sattumusten kautta etsimään itselleen sitä oikeaa polkua. Tämä vain oli aiheeltaan paljon vakavampi läheisen itsemurhan takia. 

Kirja on täynnä kauniita, teräviä ja aitoja mietteitä ja tekoja arjesta, työstä, kuolemasta, rakkaudesta ja monesta muusta. Jenna alkaa vanhan ystävän, Elliksen kanssa laittamaan paikkoja kuntoon veljen talossa, jotta sen voi laittaa myyntiin. Siinä kaikkia veljen tavaroita läpi käydessä päästään kuulemaan Jennan ajatuksia ja seuraamaan hänen uudenlaista kiinnostusta työtä ja rakkautta kohtaan. Kirjan loppu onkin kaunis, eikä liian ennalta-arvattava. 

Vedet silmissä

Tammi, 2020

s.207

Douglas Preston ja Lincoln Child: Tulikivi

 

Long Islandilla sijaitsevan kalliin kartanon omistaja löydetään kammottavalla tavalla murhattuna kodistaan. Murha on niin kummallisen kamala, kuin itse paholainen olisi sen tehnyt, että itse agentti Pendergast saapuu paikalla. Pendergast kun tunnetusti on aina siellä missä kaikki yliluonnolliselta vaikuttavat murhat tapahtuvat.

Kuolleen taidekriitikko Jeremy Groven ruumiin viereltä löydetään jopa lattiaan palanut sorkanjälki. Onko paholainen todella käynyt paikalla vai onko kyseessä hyvin suunniteltu mielikuvituksellinen murha? 

"D´Agosta katseli lattiaan painunutta kuviota. Lakka sen ympärillä oli kuplinut ja halkaillut, mutta oli silti selvää, mikä se oli: valtava sorkan jälki, joka oli palanut syvälle lattiaan."s.36

Tulikivi on kolmas suomennettu agentti Pendergast -dekkari. 

Olen varmaan ennenkin sanonut tämän, mutta minua epäilyttää yli 400 sivuiset dekkarit jostain syystä valtavasti ja siksi aika harvoin tartun sellaisiin. Tulikivessä on lähes 700 sivua, ja tämän sarjan muut osat ovat myös valtavia. Silti näihin ei epäilytä yhtään tarttua, sillä Pendergastit ovat täyttä timanttia. Ainakin nyt nämä kolme ensimmäistä lukemaani ovat olleet. Eikä tarinaan ehdi kyllästyä, sillä tässäkin osassa ehti tapahtua vaikka mitä jännittävää ja yllätyksellistä.

Pendergast on jälleen oma salaperäinen kalpea itsensä. Hänen vakavuutensa ja hienostuneisuutensa tekee hänestä hyvin omalaatuisen dekkarin päähenkilön. Pendergastistahan ei kovin paljoa lukijalle kerrota, mutta pienetkin tiedonmurut pitävät mielenkiinnon yllä. Hänen seuranaan tapausta tutkii D`Agosta. Näiden kahden välinen yhteistyö on hauskaa seurattavaa. On toimintaa, huumoria ja vakavaksi käyviä tilanteita. Koko ajan kirja kulkee sujuvasti eteenpäin.

Loistavan henkilökemian lisäksi tästäkin kirjasta löytyy murhia, jotka vaikuttavat yliluonnolliselta. Pidän tästä tyylistä valtavasti. Enkä arvannut loppuratkaisuakaan etukäteen lainkaan. Ja huhhu millainen se olikaan. Vieläkin kauhistuttaa, vaikka sentään arvaan miten seuraavaksi mahdollisesti tapahtuu. Edessä taitaa olla aika hurjat seikkailut, joten ei muuta kuin piakkoin seuraavan osan pariin. 

Tulikivi, (Brimstone, 2004)

Gummerus, 2011

Suom. Jaakko Kankaanpää

s.695

Eva Frantz: Ruukin salaisuus

 

On joulukuu. Kaksitoista vuotias Flora on matkustanut äitinsä kanssa kuukaudeksi pieneen Helmerinkylään. Äiti aikoo kirjoittaa seuraavaa kirjaansa, ja sopiva rauhaisa paikka löytyi hylätyn kartanon mailta, pienestä portinvartijan talosta. 

Lähestyvä joulu tuo Floralle paljon kauniita muistoja mieleen, jotka nyt tekevät olon surumieliseksi. Onneksi kartanon mailta löytyy paljon tutkittavaa, joka saa ajatukset uusille urille. Kartano ympäristöineen tuntuu olevan täynnä kaikkea ihmeellistä. Musiikkia, outoa kuiskuttelua, ja entäs vitivalkoinen orava sitten. Asioista on otettava selvää. Flora päätyykin kiinnostavan tarinan jäljille.

"Oli aika nurinkurista maata sängyssä ja toivoa pääsevänsä unessa sisälle kartanoon, kun oikea kartano oli vain lyhyen kävelymatkan päässä."s.50

Ruukin salaisuus oli tänä vuonna joulukalenterikirjanani. Kirja koostuu kahdestakymmenestäneljästä luvusta ja siinä eletään joulun aikaa, joten se sopii loistavasti hommaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään super jouluinen tarina, joten tämän voi hyvin lukea muulloinkin tai vaikka ei niin joulujutuista välittäisikään. 

Ruukin salaisuus sopi loistavaksi vastapainoksi kaikkien romanttisten joulukirjojen joukkoon. Tarina ei tosiaan ole hilpea satu, vaan aika surullinen monestakin syystä. Juoni ei kuitenkaan tunnu liian synkältä, sillä tarina on niin kiinnostava. Kirjan kuvituskin on tummasävyinen, ja välillä hyvin synkkä sekin. Jokaisen luvun alusta löytyy sivun kokoinen kuva. 

Kartanotarinat ovat yleensä aina minun mieleeni ja niin oli tämäkin. Kun siihen lisätään synkkiä salaisuuksia, hiukan yliluonnollisuutta, joulu ja pieni hiljainen kylä on ainekset loistavaan tarinaan valmiina. Viihdyin kirjan parissa hyvin, ja välillä houkutti lukea enemmänkin kuin vain yksi luku päivässä, mutta maltoin mieleni. Vaikeaa se oli kun jokainen luku jäi niin kiinnostavaan kohtaan. 

Ruukin salaisuus, (Hemligheten i Helmersbruk, 2021)

Kustantamo S&S, 2021

Suom. Anu Koivunen

Kuvitus: Elin Sandström

s.267

Anneli Kanto: Radio korvatunturi

 

Pate-poro ei tule toimeen työparinsa tonttu Ärtsyn kanssa. Joulun lähestyessä he ottavat niin pahasti yhteen, ettei Pate saa lähteä ensimmäiselle joulukadulleen töihin, vaan Ärtsy saa mukaansa toisen poron. Pate joutuu jäämään Korvatunturille, kun muut saavat tehdä ihania joulujuttuja. Pate tylsistyy ja lähteekin tutkimaan paikkoja. Hän tapaa flunssaisen joulumuorin, ja päättää auttaa tätä. Samalla hän ottaa vahingossa tehtäväkseen hoitaa myös radio Korvatunturin juontotyön.

"Entä jos karkaisi Korvatunturilta? Lähtisi tuntureille ja rupeaisi villiporoksi eikä tulisi kotiin ikinä? Se oli hyvä suunnitelma, mutta erämaassa oli susia ja ahmoja ja kettuja ja ties mitä jänispetoja. Yön pimeydessä Pate ei yksinään uskaltanut erämaahan."s.85

Radio Korvatunturi on tarina Korvatunturin työntekijöistä, ja kurkistus Korvatunturin arkeen joulun alla. 

Kirja on nykyaikainen kuvaus Korvatunturin arjesta. Mitään kovin perinteikästä ei ole tarjolla, eikä kaunista tunnelmaa. Tontut ja porot eivät ole pelkkää iloa ja rallatustu, vaan työhönsä keskittyviä ahertajia, jotka eivät ole edes aina ystävällisä toisilleen. 

Huumori on kirjassa esillä melkein koko ajan. On kohellusta, hassuja sattumuksia ja pieruhuumoriakin. Tarinan ohella kulkee Janne Harjun mustavalkoinen kuvitus. Kuvia on hyvin vähän, suunnilleen viisi koko kirjassa. 

Kyllähän tämä kirja voi lapsilukijoihin upota hyvinkin huumorinsa kanssa, ja varmasti moneen muuhunkin, mutta minua varten tämä kirja ei ollut. Minä kun kaipaan enemmän sellaista hyvän mielen joulutunnelmaa. Kuvitus ei myöskään ollut minun makuuni. 

Helppolukuisena ja nopeana kirjana luin tämän kuitenkin loppuun, vaikka ei minua varten ollutkaan. 

Radio Korvatunturi

Karisto, 2015

Kuvitus ja graafinen suunnittelu: Janne Harju

s.113

Ashley Elston: 10 x sokkotreffit

 

Sophie saa tahtonsa läpi ja saa jäädä jouluksi sukulaistensa luokse, vaikka hänen vanhempansa lähtevät muualle. Sophiella on joulun ajaksi ihania suunnitelmia, joihin vanhempien seurassa oleminen ei sovi. Hän haluaa viettää aikaa poikaystävänsä Griffinin kanssa. Mutta sitten Griffin yllättää, hän haluaakin vapautta, ei Sophien seuraa. Sophien olo on kamala kun hän menee sukulaistensa luo, joten nämä päättävät piristää häntä. Kymmenen sukulaista saa järjestää Sophielle sokkotreffit eri illoille. 

"Paiskimme tänään uutterasti töitä, ja Nonna oli oikeassa - tarvitsin työntekoa pitääkseni ajatukseni poissa Griffinistä. Mutta nyt minun täytyy pakottaa itseni käymään se kaikki jälleen kerran läpi."s.31

10 x sokkotreffit on minun tämän vuoden suosikki joulukirja. Tässä kirjassa on kaikkea ihanaa niin paljon, vaikka pisimmästä päästä tämä ei olekaan. Tämä onkin nopealukuinen, kevyt ja lämmin. 

Tässä kirjassa riittää perhettä. Sophien ympärillä häärää valtava joukko monenlaisia sukulaisia. Niinpä myös heidän järjestämien treffiseuralaisten joukosta löytyy jos jonkinlaista tyyppiä. Treffit olivat aivan loistavia. Välillä oli söpöä ja välillä niin hullunkurista meininkiä, että nauratti. Loppuratkaisu ei tosin yllättänyt, harvemminhan näissä. Mutta söpö se silti oli, niin kuin tämä kirja muutenkin suurimmaksi osaksi. 

Tämä on joulukirja, jonka haluan lukea joskus uudestaan. Lukuisten dialogien kautta kulkeva tarina on ihanan lämmin. On perhettä, ystävyyttä, välittämistä ja huolenpitoa. Siinä ohella leivotaan, syödään, nauretaan paljon ja osallistutaan monenlaisiin joulujuttuihin treffien kautta. Pelkkää naureskelua ei juoni kuitenkaan ole, sillä mukaan mahtuu hiukan vakavammaksi vetävää asiaa myös. Tämä onkin juuri täydellinen yhdistelmä ja kokonaisuus joka toimii. 

10 x sokkotreffit, (Ten Blind Dates, 2019)

WSOY, 2020

Suom. Inka Parpola

s.266