Leigh Bardugo: Tuho ja roihu

 

Ravkassa eletään pelon ja epätietoisuuden aikaa. Taistelut ovat verottaneet paljon, eikä missään tunnu olevan turvallista. Kehen voi luottaa, kun ihmisten on aika valita puolensa? Auringonkutsujalta, eli Alinalta odotetaan paljon. Häneen luotetaan, vaikka hän on heikkona, eikä hänen armeijastaan ole jäljellä juuri mitään. On siis vain ykis vaihtoehto. Hänen on löydettävä legendaarinen tulilintu, jotta hänen voimansa kasvavat, ja hän voi kukistaa vastustajan.

"He halusivat grisha-kuningattaren, Mal halusi kuningattaren, joka ei ollut ylhäistä syntyperää. Entä mitä minä halusin?"s.186

Tuho ja roihu on Grishaversumi -trilogian viimeinen osa. 

Olen tykännyt tämän trilogian aiemmista osista, ne ovat olleet nopeaa ja kevyttä luettavaa, jonka fantasia maailma on ollut mielenkiintoinen. Mutta tämä kolmas ja viimeinen osa ylitti odotukset kunnolla. Tämä oli kaikkea sitä mitä aiemmatkin osat, mutta onnistui olemaan ryhdikkäämpi. Tässä ei ole niin pitkiä taukoja suurten tapahtumien välillä, vaan menoa ja meininkiä on tasaiseen tahtiin. Tutuiksi tulleiden hahmojen tunteet tulevat jo loistavasti esiin. Jopa inhokkini Mal onnistui olemaan etekin kirjan loppupuolella kiinnostava. 

Ryminää ja räiskettä riittää. Hahmot joutuvat pulaan tuon tuostakin, ja kaikkien hahmojen puolesta saa pelätä. Hengästyttävää luettavaa siis. Paljastukset ja juonenkäänteet olivat mainioita ja onnistuivat yllättämään minut monesti. 

Tämä oli tosi hyvä päätös trilogialle, ja herättää kaikenlaisia kysymyksiä kirjan maailman tulevaisuudesta, varmasti jatkan muiden Grishaversumiin sijoittuvien sarjojen parissa. Erityisesti ilahdutti kirjan lopussa ollut epilogi tyylinen Jälkeen -luku, joka oli kaunis ja koskettava. Yleensä en pidä yhtään tuollaisista kirjan lopussa olevista luvuista, joissa selitetään miten hahmoilla menee myöhemmin, mutta tämä oli todella onnistunut. 

Tuho ja roihu, (Ruin and Rising, 2014)

Aula&Co, 2021

Suom. Meri Kapari

Kartta: Keith Thompson

s.400

Kirsi Pehkonen: Talven taikaa Jylhäsalmella

 

Eerika on matkustanut vanhempiensa luokse Jylhäsalmelle joulunviettoon. Elämä Lontoossa on alkanut mietityttää, ja asioita on hyvä pohtia keskellä Suomen lumisateita, rauhallisissa maalaismaisemissa. Jylhäsalmella touhua riittää, vaikka joulu lähestyy. Esimerkiksi joulumyyjäiset pitävät kiireisenä. Törmää Eerika erääseen vanhaan tuttuunsakin, jonka kanssa on jäänyt hiukan asioita selvittämättä.  

"Eerika tiesi huolellisesti painaneensa silloin kauan sitten tapahtuneet asiat unohdettavien asioiden mappiin. Se oli onnistunut varsin hyvin. Eivät kai mapinkannet vain alkaneet rakoilla?"s.47

Talven taikaa Jylhäsalmella on kahdeksas osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta.

Kirja on pieni ja nopea kurkistus Jylhäsalmen talveen ja jouluun. Takakannessa lupaillaan kirjan olevan Jylhäsalmi -sarjan joulutarina, mutta joulun läpi juostaan niin vauhdilla, että pidän tätä enemmän ihan vain talvikirjana. Lumisista maisemista nimittäin ehditään nauttia tarpeeksi. 

Lyhyen sivumääränsä takia kirja jää todellakin kevyeksi kurkistukseksi, eikä Eerikaan ja hänen ajatuksiinsa päästä käsiksi samalla tavoin kuin muiden osien päähenkilöihin. Aiemmista osista tuttuja päähenkilöitä nähdäänkin tässä kirjassa useita. Heidän kuulumisiaan kerrotaan, ja muutenkin muistellaan jonkin verran, että mitäs nämä ihmiset ovatkaan tehneet. 

Vaikka Talven taikaa Jylhäsalmella ei yllä aiempien osien tasolle, on se silti oikein suloinen pieni talvikirja.

Talven taikaa Jylhäsalmella

Karisto, 2023

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kansi: Saana Nyqvist

s.123

Karin Collins: Sun luonas kaipuuni on

 

On vuosi 1940. Suomi on joutunut vuokraamaan Hankoniemen Neuvostoliitolle. Hankolaiset on pakotettu pois kodeistaan. On rauha, mutta tunnelma on painostava. Ympäri maailmaa kuohuu, ja uutiset ovat huolestuttavia. 

Hjalmar, Aino ja Disa ovat kukin lähteneet Hangosta mieli matalana. He elävät nyt evakossa, odottaen pääsyä kotiin. Kaikki heistä toivoo, että Hanko saadaan pian takaisin. He eivät halua elää elämäänsä muualla. 

"Maailma on yhtä käsittämätön kuin yleensäkin, Ainomiettii selaillessaan lehteä. Koko ajan tuntuu siltä kuin he kaikki seisoisivat kuilun partaalla - kuin hirviö odottaisi kita ammollaan ja toivoisi kaikkien putoavan sinne."s.146

Sun luonas kaipuuni on jatkaa Säilyt sydämessäin -kirjasta tuttujen hankolaisten tarinaa.

Tarinaa kerrotaan kolmen keskenään hyvin erilaisen päähenkilön näkökulmasta. Hangosta poistuttuaan Hjalmar on päätynyt Bromarviin, Aino Tammisaareen ja Disa Helsinkiin. 

Kirjassa on upeaa kuvausta 1940-luvun Suomesta, ja sen asukkaista. Iloja, suruja, arkea ja työtä, rakkautta ja ystävyyttä, eli elämää kuvataan niin lämpimästi ja aidosti, että jokainen päähenkilö ja vielä sivuhenkilötkin tulevat läheisiksi lukijalle. Samalla saattaa oppia kaikenlaista pientä, tai suurempaakin tuosta ajasta.

Vaikka Hangossa ei voida tässä kirjassa kuljeskella, on se silti vahvasti läsnä tarinassa. Näin Perniöläisenä nauratti hahmojen asenne kotipaikkaani kohtaan. Onhan se parempi muuttaa asumaan vaikka maahan kaivettuun kuoppaan kuin Perniöön. :D

Tämä oli kyllä taas niin upea viiden tähden kirja, että en malta odottaa, mitä kaikkea hahmoille trilogian viimeisessä osassa tapahtuu. 

Sun luonas kaipuuni on, (Hos dig min längtan är förtöjd, 2024)

S&S, 2024

Kansi: Emmi Kyytsönen

s.432

Kirsi Pehkonen: Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella

 

Jennillä on kaikki ihan mukavasti. Mutta riittääkö elämässä se, että on ihan hyvä miesystävä, siedettävät työt ja koti? Pitäisikö kuitenkin osata unelmoida jostain tai löytää elämäänsä jotain mistä oikeasti innostuu? Jenni eroaa ja lähtee Jylhäsalmelle miettimään mitä ihan oikeasti haluaa elämältään. Lapsena hänellä oli unelmia omasta kukkakaupasta ja kanalasta. Pian Jenni huomaa elävänsä lapsuuden unelmaansa ainakin osa-aikaisesti. 

"Eikö vain heillä ollut leikkimökissä monet kerrat kukkakauppaleikki, johon oli antaumuksella kerätty pieniä kimppuja Leppäkummun tienoilta. Jenni naurahti hiljaa itsekseen, hän voisi edelleen tykätä siitä leikistä."s.31

Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella on seitsemäs osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta. 

Kirja tarjoaa mukavan verkkaista elämää maaseudun rauhassa. Jennille sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista, mutta arkista elämän kuvausta on niin paljon, että tunnelma pysyy rauhallisena. 

Tällä kertaa solahdetaan sekä kukkakaupan arkeen, että hoidetaan ihastuttavia kanapalatsin asukkaita. Kummastakin saadaan tietää paljon, ei vain jotain pientä ihmissuhdekiemuroien välissä. Siitä pidän tässä sarjassa valtavasti. Ensin arki ja tavalliset asiat, sitten vasta romantiikka. Tarinaa maustaa autiotalo kummitustarinoineen, sekä huvittavat kommellukset.

Tykkään Jennistä hahmona, sillä oli kiva lukea tarinaa siitä, miten hän rohkeasti lähtee kokeilemaan uutta, vaikka kaikki periaatteessa onkin hyvin. 

Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella

Karisto, 2023

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kansi: Saana Nyqvist

s.287

Holly Black: Vangin valtaistuin

 

Keijuvallassa kuohuu jälleen, kun sen asukkaat juonivat toistensa päiden menoksi. Suurkuninkaalliset Cardan ja Jude eivät aio enää katsella sivusta Hampaiden hovin toimintaa. He epäilevät, että prinssi Oak on hovissa vankina ja aikovat pelastaa hänet, vaikka se saattaa aloittaa sodan. 

Oak itse on vaikeassa asemassa. Kenen puolta pitää tilanteessa, jossa vastakkain ovat perhe ja rakkaus. Oak yrittää parhaansa mukaan kääntää synkän kuningattaren pään, mutta uskaltaako Wren luottaa häneen?

"Prinssi onnistuu vilkaisemaan kerran taakseen. Heidän katseensa kohtaavat, ja Oak tuntee jonkin värähtelevän heidän välillään. Se saattaa hyvinkin olla jotain kauheaa, mutta hän haluaa sitä lisää kaikesta huolimatta."s.59

Vangin valtaistuin on Keijuvalta sarjan toinen osa.

Wrenin ja Oakin tarina jatkuu siitä mihin se jäi ensimmäisessä osassa. Mukaan mahtuu myös mukavan paljon kuulumisia Ilman väki -sarjasta tutuilta hahmoilta, kuten Judelta ja Cardanilta.

Tuttuun tapaan kirja johdatti juonittelun, petoksien, suurien tunteiden ja taistelujen täyteiseen Keijuvaltaan, jossa jännittävät käänteet odottavat lähes jokaisen kulman takana. Tapahtumat olivat yllättäviä, sillä tässä ei voi tietää kehen luottaa, kun jokaisella on vähintään salaisia vihollisia syystä tai toisesta. Keijuvallan asukkaat ovat hurjaa porukkaa, eivätkä he kaihda julmiakaan keinoja saavuttaakseen haluamansa. 

Kirjassa jätettiin jonkin verran asioita avoimiksi, ja toivonkin, että tulevissa Keijuvaltaan sijoittuvissa sarjoissa saisin kuulla jotakin uutta esim. Varjon tilanteesta. 

Vangin valtaistuin, (The Prisoner`s Throne, 2024)

Karisto, 2025

Suom. Suvi Kauppila

s.329

Rachael Lucas: Talvi Applemoressa

 

Rilla Clark on tottunut matkustamaan ympäriinsä, eikä pysyvä koti ole koskaan tuntunut tärkeältä. Sitten hän matkustaa hiljattain menehtyneen isänsä kotikylään Applemoreen. Skotlannin ylämailla odottaa pieni sotkuinen mökki, aivan kuten hänen isänsä vielä eläessä, ja lapsuudenmuistot hiipivät mieleen. 

Lachlan Fraser joutuu myös vastentahtoisesti palaamaan Applemoreen, sillä vanha sukukartano kaipaa korjausta ja huolenpitoa. Lachlan ja Rilla saa kumpainenkin huomata, ettei heidän huolella tehdyt suunnitelmansa toimi, kun vastassa on upea talvinen Applemore, ystävät ja perhe.

"Syksy tuntui ilmassa selvästi. Rilla päätti vetää päälleen isänsä vanhan Guernsey-villapaidan. Se oli hänelle liian suuri, mutta kun hän kääri hihat, se tuntui päällä oikeastaan aika mukavalta - siltä kuin isä olisi hänen tukenaan ja turvanaan."s.30

Talvi Applemoressa aloittaa Applemoren pieneen kylään sijoittuvan sarjan.

Kirja on ihana kurkistus talvisiin maisemiin Skotlannissa. Juoni kulkee sekä Rillan, että Lachlanin näkökulmasta.

Kirja on pullollaan katanon arkea, uusia ideoita, maalaismaisemia, pimeitä talviöitä, oman paikkansa etsimistä, ystävyyttä ja suhdekiemuroita ja mikä parasta, koiria. Pidin kirjan tunnelmasta paljon, ja se olikin kirjassa parasta. Rilla ja Lachlan on kumpikin ihan mukavia päähenkilöitä, mutta minua kiinnosti huomattavasti enemmän muutama muu kirjan hahmoista. Lachlanin kaksi sisarta, Polly ja Beth kiinnostivat nimittäin huomattavasti enemmän. Ilmeisesti jatko-osissa päästään seuraamaan tarkemmin heidän arkeaan, joten jatkan varmasti sarjan parissa. 

Rilla jäi minulle kaukaiseksi hahmoksi. Mikä johtuu varmaan siitä, että hänelle ei luotu kunnollista taustaa. Hänet vain heitettiin Applemoreen, missä hän toki kehitteli itselleen tekemistä. Lachlanin kohdalla esiteltiin työtä, perhettä, ystäviä, asuntoa, tulevaisuuden suunnitelmia ja harrastuksia, kun taas Rillalta nämä tuntui puuttuvan lähes täysin. Ilmeisesti Applemore -sarjan on tarkoitus seurata Fraserin perheen sisaruksia, joten siinä mielessä ymmärrän kyllä miksi Lachlan on esitelty paremmin, mutta kirjaa lukiessa tulee sellainen vaikutelma, että Rilla on ihan kunnolla päähenkilön roolissa myös. 

Talvi Applemoressa, (The Winter Cottage, 2021)

Karisto, 2024

Suom. Anna-Mari Raaska

s.251

Hanna Velling: Pikkupakkasia ruukkikylässä

 

Ursula on saanut tarpeekseen työpaikastaan kosmetiikkayrityksessä ja päättää lähteä mietiskelemään pieneen ruukkikylään. Talvi erikoisten ihmisten keskellä ei ainakaan ole tylsä, ja Ursula tempautuu jos jonkinlaisen draaman keskelle. Autoton arki keskellä maaseutua tuo mukanaan ongelmia, mutta myös mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. 

"Jostain kuului vielä lintujen ääniä. Muuten oli levollista ja hiljaista. Ursula veti keuhkonsa täyteen raikasta ulkoilmaa ja kuiskasi napille: "Marjoja me ei enää saada, mutta metsässä voi olla vielä sieniä. Lähdetään huomenna nuuskimaan.""s.40

Pikkupakkasia ruukkikylässä tarjoaa tunnelmallisen ja talvisen tarinan laamoja rakastavien ruukkikyläläisten parissa. Ursula ottaa Nappi -koiransa ja lähtee etsimään uutta suuntaa elämälleen. 

Talviset maisemat, pieni tunnelmallinen mökki ja arki Nappi -koiran kanssa tarjoavat loistavat puitteet Ursulalle pohdiskella elämäänsä aivan rauhassa. Unelmia kehittyykin päivien mittaan, mutta niiden toteuttaminen ei olekaan aivan niin helppoa. Kirjassa lähestytään tätä tunnelmallista maaseutuidylliä melko humoristisesti. 

Ruukkikylän asukkaat ovat omalaatuista porukkaa, mutta loppujen lopuksi heihin tutustutaan hyvin pintapuolisesti, ja huomio pysyy Ursulassa. Ursula onkin mukavaa vaihtelua maalaisromanttisten kirjojen päähenkilökaartiin, sillä hän on vaihdevuosioireista kärsivä keski-ikäinen nainen, joka on jo kertaalleen löytänyt paikkansa elämässä, mutta päättää nyt miettiä haluaisiko sittenkin jotain aivan muuta. 

Viihdyin oikein hyvin sieniretkien, lumimyrskyjen ja mökkipäivien kauniissa tunnelmissa, mutta omien suosikkien joukkoon tämä ei kohonnut tuon humoristisen pohjavireen takia. Tuo tyyli kun tekee minusta kirjan henkilöistä ja tuosta kauniista kylästä hivenen karikatyyrisen oloisia. On jollain tavalla vaikea lähestyä tai ottaa tapahtumia tosissaan, kun tuntuu, että tässä nyt vaan vitsaillaan. 

Pikkupakkasia ruukkikylässä

Bazar, 2024

Kannen sunnittelu: Tiia Javanainen

s.302