Merja Jalo: Terapiatalli Ponimaa -Sydämeen sattuu

 

Aaron on joutunut kamalaan onnettomuuteen, joka vei mennessään häneltä hyvin läheisen ihmisen. Onnettomuuden tuoma trauma kiusaa Aaronia. Hän syyttää tapahtuneesta itseään, sitten hevostaan. Läheisen kuolemasta on vaikea päästä yli, mutta ehkä terapiatallin hevoset voisivat auttaa myös häntä, niin kuin monia muitakin.

"Poika kävelee hautakiven luota pää kumarassa. Hän ei katso sivuilleen. Kädet on työnnetty syvälle taskuihin. Hartiat vapisevat. s.47"

Sydämeen sattuu on osa Terapiatalli Ponimaa -sarjasta. Sen voi kuitenkin lukea myös itsenäisenä kirjana.

Tällä kertaa Terapiatalli Ponimaassa ollaan hyvin surullisen aiheen parissa kun päähenkilönä on isänsä menettänyt Aaron, joka kärvistelee tuskaisissa muistoissa. Surullista aihetta käsitellään lyhyesti, ja sen vastapainoksi keskitytään myös terapiatallin muihin asioihin, joiden kautta kirjaan tuodaan iloista kommellusta. Liian raskaaksi ei kirja siis mene. 

Terapiatalli Ponimaa tarjoaa helppolukuisia kirjoja tärkeistä aiheista, eikä tämä osa ole poikkeus. Läheisen menettämisen tuska tulee hyvin esiin kirjassa, mutta niin tulee myös toivo tulevasta, siitä että asiat helpottuvat ajan myötä. 

Hevosten täyteistä tarinaa koristavat Eeva Tötterstömin kauniit kuvat.

Terapiatalli Ponimaa -Sydämeen sattuu

KVALITI, 2024

Kuvat: Eeva Tötterström

s.60

Arvostelukappale

Merja Jalo: Juhannustaikaa

 

Nummelan ponitallilaiset lähtevät juhannuksen aikoihin kesäleirille. Peurajärven leirikeskus maaseutumaisemineen houkuttelee kaikkia, ja viimein ihana matka voi alkaa. Tytöt odottavat innolla juhannustaikoja, mutta kun huhut uutta morsianta etsivästä kuolleen patruunan haamusta alkaa levitä, alkaa tyttöjä hiukan pelottaa.

"Taas rasahti! Aivan kuin jotain olisi vierinyt alas kattoa. Pitäisikö herättää Kikka tai joku muu tytöistä? Yön hiljaisuudessa kaikki äänet kuuluivat voimakkaampina."s.24

Juhannustaikaa kuuluu Nummelan ponitalli -hevoskirjasarjaan, mutta se toimii hyvin myös näin itsenäisenä kirjana. Ei siis ole välttämätöntä lukea kaikkia kahdeksaakymmentäkahdeksaa aikaisemmin ilmestynyttä osaa ennen tätä. :D

Juhannustaikaa on taattua ja tuttua Nummela tyyliä. Eli hevosia kesäisissä maisemissa, kun jälleen lähdetään uudelle leirille. Matkalla tietysti sattuu ja tapahtuu valtavasti kaikkea, suurimmaksi osaksi hauskoja juttuja, mutta pikkusen jännitystäkin mahtuu mukaan. Sitten tietysti katsellaan Repeä aivan rakastuneena ja mietitään tuon niin taitavan hevospojan suutelemista.

Juhannus on ihan mukavasti esillä kirjassa, ja sitä minä tältä kirjalta nyt eniten odotin. On juhannuskokkoa ja taikoja, vaikka tunnelma ei ehdi kovin taianomaiseksi kaiken kohelluksen keskellä. Kirja onkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita alusta loppuun. Muutenkin kirja on nopea-, ja helppolukuinen. 

Juhannustaikaa

Mäkelä, 2019

Kansi: Iiris Kallunki

s.125

Merja Jalo: Terapiatalli Ponimaa -Poika nimeltä Toni

 

Vuosi sitten Varpu joutui hevosonnettomuuteen. Viimein hän päättää palata kesyttömän Titanin luo ja ratsastaa tällä, mutta ei, homma ei suju, sillä pelko on yhä läsnä. Tapahtumat ovat jättäneet jälkensä. Varpusta tuntuu etteivät läheiset ymmärrä hänen pelkoaan. On sentään joku, johon Varpu voi tuntea samaistuvansa. Naapurin poika Toni. Tonilla on Aspergerin oireyhtymä ja tätä pidetään siksi outona. Varpu päätyy auttamaan Tonia, kun Toni pääsee ensimmäistä kertaa terapiatallille.

"Hän ajattelee hiekkakakkuja tekevää pientä poikaa. Toni on erilainen. Mutta niin on hänkin."s.45

Poika nimeltä Toni on Terapiatalli Ponimaa -sarjan toinen osa. 

Kirja on helppolukuinen kirja, joka sopii mielestäni jo itse lukeville ala-asteikäisille hevosfaneille. Kirja tarjoaa noin 60 sivuisen selkeän tarinan, jossa lukijalle esitellään Aspergerin oireyhtymää hevostarinan kautta. Kiva idea tuoda erilaisuutta nuoren lukijan tietoisuuteen tällä tavalla. Ehkä se voi auttaa nuoria lukijoita ymmärtämään, miksi kaikki ihmiset eivät ole samalaisia. 

Aspergerin oireyhtymää kirjassa esitellään ja selitetään niin, että lukija saa siitä sopivasti tietoa, eikä asiasta tarvitse tietää etukäteen mitään, mutta sen sijaan kirjan hevososuutta ei selitellä. Tuleekin sellainen tunne, että lukijan oletetaan tietävän hevosista jo yhtä sun toista. Jos hevosharrastuksista ei tiedä etukäteen, voi hevoskatrilli ja pohkeenväistöt olla sanastoa, joka ei lukijalle kerro yhtikäs mitään. 

Poika nimeltä Toni

KVALITI, 2023

Kuvat: Eeva Tötterström

s.56

Arvostelukappale

Merja Jalo: Kuutamoratsastus

 

Eräänä yönä Stefan näkee jotakin niin omituista, että hänen on otettava asiasta selvää. Hänen isänsä suunnittelee sukuaarteen metsästystä hämäräperäisten tyypin kanssa. Stefan päättää löytää aarteen ennen isäänsä, jotta se päätyisi oikealle omistajalleen. Itse hän ei voi aarretta lähteä etsimään, niinpä hän siirtää homman serkulleen Päkälle ja tämän ystäville. Päkä ystävineen saakin loistavan idean. Nummelan ponitallilaiset lähtevät hevosleiriksi naamioidulle aarteenetsintäretkelle. 

"Kikka ei saanut unta vaan piehtaroi levottomasti vuoteessaan. Hän mietti Larsvikin aarretta. Oliko sellainen todella olemassa ja missä se oli?"s.31

Kuutamoratsastus on kahdeskymmenesviides Nummelan ponitalli -kirja. 

Tässä kirjassa vihjailtiin aika paljon jonkin aiemman osan tapahtumista, joista minulla ei ollut mitään käsitystä. Stefankaan ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta se ei lukemista haitannut, sillä hänet esiteltiin heti alussa, ja kerrottiin myös miten hän on aiemmin tutuksi tullut. Jos siis ei halua suuria paljastuksia aiemmista osista, niin tästä kirjasta ei kannata lukemista aloittaa. Minulle sillä ei ole väliä, kun luen Nummelan ponitalleja silloin tällöin yhden sieltä, toisen täältä. 

Tässä osassa hevostelu jää pieneen osaan. Ponitallilaiset lähtevät aarteenetsintään, ja kommelluksien ja vaarojen täyteinen seikkailu heillä onkin edessään. Hauskat ja totisemmat tilanteet vuorottelavat sopivassa suhteessa, tässä lyhyessä ja vauhdikkaassa tarinassa. 

Nummelan ponitalli -kirjat ovat usein hyvin kesäisiä, joten kivaa vaihtelua olikin tällainen synkempiin hetkiin sijoittuva tarina, vaikka epäilyttävän monta kertaa tuo kirjassa tunnelmaa tuova suuri punainen täysikuu tulikin esiin puiden takaa.

Kuutamoratsastus

Otava, 1992

Päällys: Eino Tepponen

s.118

Marvi ja Merja Jalo: Sanelman poikaystävä

 

Sanelma Vuoren omistamalla maatilalla kiertää ikävä huhu. Eläimet ovat saaneet kuulla, että Sanelmalla on uusi poikaystävä, joka aikoo päästä eroon heistä kaikista. Kun mies saapuu vierailulle, on aika yhdistää voimat ja näyttää, ettei heitä tai maatilaa niin vain myydä.

Sanelman poikaystävä on lapsille suunnattu hauska kuvakirja, jossa kuvat ovat suuria ja värikkäitä, tekstiä on vähän ja juoni etenee vauhdilla.

Tämän kirjan kolahtaessa postilaatikkoon olin heti aika varma, että tulisin pitämään tästä, sillä maatilalle sijoittuva tarina Elina Jasun kuvittamana kuulostaa erinomaiselta.

Tämä onkin oikein ihastuttava lastenkirja, jonka vauhdikas juoni on maustettu runsaalla huumorilla. Jälleen kerran Elina Jasu on onnistunut tekemään kuvituksen, joka tukee teskstiä täydellisesti, mutta myös kertoo paljon sellaista, mitä tekstissä ei lue. Kun kuvituksesta löytyy näin paljon kiinnostavia yksityiskohtia, jotka herättävät tarinan eloon, ei niin valtavaa tekstimäärää tarvitakaan. kirjan alusta löytyykin myös kuvat maatilan asukkaista ja heidän nimet, joten on myös helppo tarkistaa esimerkiksi minkä näköinen hevonen kulloinkin puhuu.

Kirjan nimikkohenkilö, Sanelma on hyvin pienessä roolissa, ja maatilan eläimet ottavatkin selkeän päärooliin hoitaessaan ongelmatilannetta. Sanelman poikaystävä sen sijaan ei jää taka-alalle, vaan hänen omahyväinen luonteensa tulee esiin jo aivan ensimmäisiltä sivuilta. Niin inhottava tyyppi onkin kyseessä, että kaikki häneen kohdistuvat eläinten tekemät metkut hymyilyttävät suuresti.

Sanelman poikaystävä

KVALITI, 2022

Kuvitus: Elina Jasu

Arvostelukappale

Marvi Jalo & Merja Jalo: Unelma koirat -Ilkiö nimeltä Raipe

 

Aino ja Isla saavat kuulla, että naapuritalossa asuva Henriikka saa aivan oman koiran. Tytöt haaveilevat omasta koirasta, mutta onneksi he saavat sentään hoitaa Aksua. 

Kun Henriikka saapuu pihaan uuden koiransa Raipen kanssa, menevät tytöt innolla tervehtimään, mutta koira ei olekaan kaikkein ystävällisin. Raipe aiheuttaa heti saavuttuaan paljon ongelmia, eikä Henriikka saa koiraa pidettyä kurissa. 

Raipen lisäski taloyhtiötä kiusaa rottaongelma. Suuri määrä rottia on pesiytynyt taloyhtiöön ja tekee nyt tuhojaan.

"Tytöt ottavat Aksun mukaansa ja juoksevat sen kanssa puiston reunalle. Tämäpä jännittävää! Millainen Henriikan uusi koira mahtaa olla? Sitä pitää päästä katsomaan heti kun se saapuu."s.16

Ilkiö nimeltä Raipe on kolmas osa Unelma koirat -sarjasta. 

Sarjassa seikkailee noin kuusi vuotiaat ystävykset, joilla ei vielä ole omia koiria pehmoleluja lukuun ottamatta, mutta jotka saavat kokemusta koirien hoitamisesta, kun he saavat lenkkeilyttää ja hoitaa naapurin Aksua. Myös uudella ystävällä Rikellä on ihana koira, jota he saavat paijata.  

Ystävyksille ehtii sattua ja tapahtua vaikka mitä. Kirja onkin hyvin vauhdikas ja helppolukuinen. Se sopii perheen pienimmille koirafaneilla. Välillä tilanteet menevät aika hurjiksi. On epäreiluja isompia tyttöjä ja kiukkuisia aikuisia, jotka eivät myönnä omia virheitään. Tämän tyyliset hahmot ovatkin hyvin tuttuja myös saman kirjailijakaksikon hieman vanhemmille lapsille suunnatusta Jesse -kirjasarjasta. Vastapainoksi sitten tapahtuukin myös hassuja sattumuksia, jotka pitävät juonen kepeänä.

Aiemmista osista poiketen Reija Kiisken kuvitus on nyt värillinen, kun aiemmin se oli mustavalkoinen. Tämä on kiva uudistus. Kuvat ovat pirteitä ja tekevät kirjan olemuksesta iloisen. 

Unelma koirat -Ilkiö nimeltä Raipe

KVALITI, 2022

Kuvitus: Reija Kiiski

s.68

Arvostelukappale

Merja Jalo: Metsän salaisuus

 

Kotikulman etsivät Lisa ja Markus ovat odottaneet innolla paikkakunnalle saapuvaa sirkusta. Viimein kauan odotettu päivä koittaa ja lapset pääsevät näkemään huimia temppuja ja oikean leijonankin. 

Sirkuksen lähdettyä voisi kuvitella, että tavallinen arki palaisi, mutta sen sijaan kotikulman etsivät saavat mysteerin ratkottavakseen. Alkaa nimittäin kiertää huhuja metsissä hiippailevasta leijonasta. Jäikö sirkuksessa esiintynyt Leo paikkakunnalle?

"Suuret kuuset huojuttavat vihreitä oksiaan. Mustikkamättäiden takana ei liiku mikään. Markus ihmettelee, mistä leijona on tullut metsään."s.20

Metsän salaisuus on kolmas osa Kotikulman etsivät -sarjasta.

Helppolukuinen lapsille suunnattu sarja johdattaa tällä kertaa sirkukseen ja sen jälkeen jännien mysteerien äärelle. Tarina on kesäinen, ja jälleen täynnä eläinaiheisia juttuja. 

Myös tässä osassa muistutellaan lapsia siitä, että eläimen omistajalla on paljon velvollisuuksia ja esimerkiksi kissaankin saa rahaa kulumaan aika lailla. Juoni on vauhdikas ja täynnä tapahtumia, jotka välillä saattavat perheen pienimmille olla hiukan pelottaviakin. 

Kirjaan valikoitunut sirkusaihe kuitenkin pisti mietityttämään. Näissä kirjoissa kun on käsitelty eläinten vastuullista hoitoa, ja kerrottu muutenkin tärkeistä aiheista kuten pentutehtailusta, ja sitten päätetään kirjoittaa sirkuseläimistä, vaikka leijonat eivät ole saaneet Suomessa esiintyä sirkuksessa enää vuosikymmeniin. Ihmettelin tätä lähinnä siksi, että kirjojen aiheet ovat kuitenkin tähän asti olleet ihan nykyaikaisia. Toki sirkuksesta karanneesta hevosesta ei varmasti olisi tullut näin jännittävää petoeläin tarinaa

Sainkin jo kustantajalta vastauksen leijona pohdintoihini, joten tässä teillekin se luettavaksi:

"Vastauksena tuohon kysymykseen leijonasta sirkuksessa. Kirjan tarinan inspiraationa on ollut ns. Ruokolahden leijona eli tapaus vuodelta 1992, kun leijonahavaintoja tehtiin runsaasti Suomessa. Luulen, että aika moni aikuinen, joka kirjan lukee, tunnistaakin yhteneväisyydet. Siksi tähän fiktiiviseen romaaniin on ujutettu mukaan leijona sirkuksessa, vaikka villieläimiä ei tietenkään nykyaikana saa enää käyttää sirkusesityksissä. Lyhyesti kirjassa tuodaankin esiin myös se, että leijona Leo ei nauti olostaan esityksen jälkeen. Ajatuksena on, että lapsen kanssa voi näitä asioita lukemisen lomassa pohtia ja kertoa, miksi villieläimiä (ja aina vaan harvemmin muitakaan eläimiä) ei enää käytetä sirkusesityksissä, mikä on totta kai hyvä asia 😍"

Metsän salaisuus

KVALITI, 2021

Kuvitus: Reija Kiiski

s.68

Arvostelukappale

Marvi Jalo & Merja Jalo: Iki-ihana Jekku

 

Aino ja Isla saavat hoitaa pientä Aksua, koiranpentua. Ongelmia kuitenkin ilmenee kun pihapiirin vanhemmat tytöt ovat kateellisia ja alkavat tehdä kiusaa. 

Aino ja Isla yrittävät parhaansa. Onneksi he saavat avukseen myös Riken, jonka he apaavat puistossa taluttamassa upeaa ja niin tottelevaista Jekkua, samojedinkoiraa. 

"-Meidänkin pitää opettaa Aksua tottelevaisemmaksi, Aino huomauttaa. -Ei Aksu meitäkään aina kuuntele."s.19

Iki-ihana Jekku on toinen osa Unelmakoirat -sarjasta.

Sarja kertoo Ainosta ja Islasta, innokkaista kaveruksista, jotka rakastavat koiria. Harmikseen heillä ei kummallakaan ole omaa koiraa, mutta naapurustossa asuvaa Aksua onneksi saa hoitaa. 

Iki-ihana Jekku on helppolukuinen, melko lyhyt, mutta hyvin vauhdikas kirja. Se sopii hyvin perheen pienemmille koirafaneille. Esimerkiksi ensimmäisten itse luettavien kirjojen joukkoon tämä saattaa sopia mainiosti, sillä juonessa tapahtuu koko ajan jotain, joten se innostaa jatkamaan, vaikka lukemisen kanssa olisi vielä hidasta. Tarinan ohella kulkee Reija Kiisken veikeä mustavalkokuvitus. 

Kirjassa puhutaan koiranomistamisen vastuusta ja vaikeuksista, mutta hyvin pintapuolisesti, sillä pääpaino on vauhdikkaissa tapahtumissa. Kirjassa ehditään kokea jännittäviä tilanteita ja naapureiden välistä draamaa, mutta myös hauskoja hetkiä esimerkiksi vaahtokylvyssä. 

Mukavaa, että Jalon Siskokset kirjoittavat koirasarjaa myös perheen pienemmille, tästä onkin sitten koirainnostuksen saatuaan helppo jatkaa hiukan vanhemmille suunnatun Jesse-sarjan pariin. 

Iki-ihana Jekku

KVALITI, 2021

Kuvitus: Reija Kiiski

s.68

Arvostelukappale

Merja Jalo: Epäonnen leiri, Käärmekiven lumous ja Paholaisratsu

 

Nummelan ponitallilaiset lähtevät hevosineen Huvisaarelle kesäleirin viettoon. Hevosia, hellettä ja ukkoskuuroja riittää. Puitteet täydelliselle ratsastusleirille ja ehkä jopa pienelle romanssille on valmiit, mutta sitten alkaa tapahtua omituisia, eikä leirillä olo pian olekaan mukavan leppoisaa. Merellä tapahtuu karmeita ja ihmisiä alkaa sairastua.

"Hevoset seisoskelivat portin tuntumassa yhtenä tiiviinä laumana. Hän erotti Kafkan. Se tuijotti merelle korvat pystyssä ja sen sieraimet haistelivat tuulta. Mikä hevosia vaivasi? Selvästi ne olivat levottomia."s.80

Epäonnen leiri on osa Nummelan ponitalli -hevossarjasta.

Olen aiemminkin näköjään lukenut juuri tämän Nummelan ponitalli -kirjan ja tehnyt arvostelun siitä tänne blogiinkin, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä mielipide on ehtinyt tässä kahdeksassa vuodessa muuttua, joten tässäpä tämän lukukerran ajatuksia.

Epäonnen leiri on on lyhyt, nopeasti etenevä ja helppolukuinen lasten/nuorten hevoskirja. 

Kirjaan on varmasti vähemmänkin lukevan helppo tarttua, sillä juoni tempaisee mukaansa vauhdilla, nopealukuista dialogia on paljon, ja hevosten ja romantiikan lisäksi kirjassa on runsaasti jännitystä. 

Henkilöitä kirjassa on paljon siihen nähden kuinka lyhyt kirja on kyseessä. Toki tämä on vain yksi osa piiiitkää sarjaa, joten useampia osia lukemalla ehtii varmasti henkilöihinkin tutustua paremmin. Itselleni hahmot ovat jo tuttuja ja muistuivat nopeasti mieleen, vaikka viimeisimmästä lukemastani Nummelan ponitalli -kirjasta on vierähtänyt vuosia

Vauhdikkaaseen ja jännittävään juoneen on toki sarjan tyylin mukaisesti saatu myös hauskoja tilanteita ja kommellusta.

Epäonnen leiri

WSOY, 2002

Graafinen suunnittelu: Kirsikka Mänty

s.102

Nummelan ponitallilaiset kärvistelevät helteessä, joka on kestänyt jo viikkoja. Kaupungissa on tukalaa, niinpä kaikki ilahtuvat, kun Pena ilmoittaa jatkoleiristä saaristossa. Ponitallilaiset pakkaavat jälleen tavaransa ja lähtevät Käärmesaarelle, josta liikkuu paljon pelottavia huhuja. Mahtaako Käärmekivi lumota kaikki leiriläiset?

"Penan kasvoilta katosi hymy. Hänellä oli kuitenkin vastuu lapsista ja hevosista, oli tarua tai ei. Jos saarella oli Käärmekivi, lasten ei pitänyt saada tietää siitä."s.22

Käärmekiven lumous kuuluu Nummelan ponitalli -hevossarjaan.

Käärmekiven Lumous on hieman uudempaa tuotantoa, ja paljon muutoksia on tapahtunut verrattuna esim. tuohon Epäonnen leiriin. 

Näistä uudemmista pidin pienenä enenmmän, sillä hauskoja tilanteita on paljon ja kommeluksia sattuu hurjasti. Pena etenkin joutuu monenlaisiin kaheleihin tilanteisiin, niin myös tässä kirjassa. Penan lisäksi kirjassa touhottavat Hannu ja Kari, joista ei ole vielä tietoakaan vanhemmissa kirjoissa. Pojat ovat nuoria ja hurjapäisiä. He keksivät jos jonkinlaista jäynää muiden hahmojen pään menoksi. 

Vauhtia ja vaarallisia tilnateita riittää kirjassa lähes jokaiselle sivulle, eikä tylsää tule. Toki välillä muistetaan myös hevostella. 

Käärmekiven lumous

WSOY, 2011

Päällys: Maarit Norvanto

s.195

Nummelan ponitallilla treenataan suuria kisoja varten. Repellä on suuret odotukset kisaa kohtaan, sillä hän haluaa voittaa erään osallistujista. Repeä kisaan ei kuitenkaan ole kutsuttu, sillä voittajahevosena pidetään mahtavaa Blackeytä. Jollakin vaan tuntuu olevan jotakin Blackeytä vastaan, sillä hevosta ja kaikkia sillä ratsastavia sabotoidaan. Saadaanko roisto kiinni, ennen kuin jotain pahaa tapahtuu?

"Hevosen eleistä päätellen pensaikossa seisoi jotain pelottavaa, kuten pikkulintuja tai orava. Mutta kyllä Mia rauhoittuisi, kunhan päästäisiin pellolle laukkaamaan."s.35

Paholaisratsu on osa Nummelan ponitalli -hevossarjaa

Paholaisratsu keskittyy huomattavasti enemmän hevosiin ja ratsastukseen kuin aiemmat lukemani osat. Kilpailuihin keskitytään ahkerasti ja treenamista ja itse kisoja kuvaillaan melko paljon. Toki kirjaan mahtuu myös paljon vauhdikasta ja jännittävää draamaa, ja tapahtumia on hurjasti. Yhtään tylsää ja hitaampaa kohtaa ei mahtunut tähänkään kirjaan.

Repe saa kirjassa huomattavasti enemmän huomiota, kun taas Pena, Kari ja Hannu toilailuineen jäävät taka-alalle. Siksi kirjassa onkin huomattavasti totisempi tunnelma. Muutenkin jäänitystä mahtuu mukaan niin paljon, ettei hassuttelulle jää tilaa.

Paholaisratsu

WSOY, 2013

Päällyksen suunnittelu: Maarit Norvanto

s.156

Merja Jalo: Pentutehtaan arvoitus

 

Etsiväkolmikko Markus, Lisa ja Linnea viettävät kesää ja toivovat seuraavaa tehtävää Kotikulman etsiville, eli heille. Eräänä päivänä he juttelevat ystävänsä Kasperin kanssa ja saavat kuulla, kuinka tämän koira on aikoinaan varastettu. Etsivät päättävät alkaa hieman tutkia asiaa ja monen mutkan kautta he pääsevät ilkeän pentutehtailijan jäljille.

"Tytöt keräävät tavaransa ja kiskovat huovan maasta. He ovat valmiina uuteen seikkailuun."s.15

Pentutehtaan arvoitus on Kotikulman etsivät -sarjan toinen osa. 

Tällä kertaa tässä lapsille suunnatussa helppolukuisessa sarjassa ollaan koiranpentuhaaveiden keskellä. Iloiset pentuhaaveet tosin muuttuvat hyvin pian surullisemmiksi, eikä kirja ole pelkkää iloista seikkailua, vaan aihe menee hyvin vakavaksi. 

kirjassa käsitellään realistisesti pennun hankintaa ja sitä, mistä pentu kannattaa hankkia ja mitä kaikkea se tarvitsee. Jonkinverran puhutaan esimerkiksi rahasta. Varsinkin koirasta haaveilevalle lapselle onkin hyvä kertoa hieman tosiasioita lemmikkieläimistä, kuluista ja muusta. Pentutehtailu voi toki monesta lapsesta kuulostaa aika järkyttävältä, mutta aihe on tärkeä ja siitä on hyvä puhua. Kirjassa aihetta käsitellessä tapahtuu surullisia asioita, mutta kun lopulta kaikki muuttuu iloksi, ei varmasti lapselle jää hirveän paha mieli. Tämä onkin hyvä kirja aikuiselle ja lapselle yhdessä luettavaksi, sillä aikuisethan nuo koiranpennut aina ostaa, joten sinne aikuisen päähän nämä asiat pitäisi myös saada. 

Helppolukuisen kirjan tarina etenee vauhdilla, ja monenlaista ehtii tapahtua, joten kirja sopii myös vähemmän lukevalle, joka kaipaa paljon tapahtumia, mutta melko vähän tekstiä. Tarinaa piristää myös suloinen koirakuvitus, vaikka loppua kohden sekin muuttuu hetkeksi surullisemmaksi. 

Lue myös: Kadonneen linnun salaisuus

Pentutehtaan arvoitus

KVALITI, 2021

Kuvitus: Reija Kiiski

s.72

Arvostelukappale

Merja Jalo: Kadonneen linnun salaisuus

Kolmasluokkalainen Markus on haaveillut pitkään omasta etsivätoimistosta. Viimein hän perustaa sellaisen kotipihan leikkimökkiin. Yksin ei aloittelevan etsivän onneksi tarvitse toimia, sillä pikkusisko Lisa ja naapurintyttö Linnea auttavat mielellään. 

Ei mene kauaa kun kolmikko saa jo ensimmäisen tehtävän, he alkavat etsiä kadonnutta testamenttia. He ehtivät vasta aloittaa testamentin etsimisen, kun Linnean papukaija katoaa. Joku on selvästi vienyt linnun, mutta miksi? 

"Viimeinkin hän on toteuttanut unelmansa ja perustanut leikkimökkiin Kotikulman etsivätoimiston. Sellaista ei tällä kylällä olekaan ennen nähty."s.7

Kadonneen linnun salaisuus on Kotikulman etsivät -sarjan ensimmäinen osa.

Kirjaa suositellaan 6-9 vuotiaille, mutta mielestäni se sopii hyvin myös sitä nuoremmille. Tarina lähtee nopeasti käyntiin, eikä sitten enää pysähdellä. Tarina on vauhdikas, ja koko ajan tapahtuu jotakin. Asiat kerrotaan lyhyesti ja lapsille tarpeeksi selkeästi.

Tarinan tyyli on dekkarimainen. Etsivät alkavat selvittää kadonneen testamentin olinpaikkaa, mutta sitten tulee vielä lisää etsittävää, kun papukaijakin katoaa. Syyllisiksi sopivia löytyy muutama, joista voi arvailla oikeaa. Tarkkasilmäinen saattaa huomata kuvituksesta johtolankoja, jotka auttavat syyllisen löytämisessä. Vihjeitä ripotellaan toki myös itse tarinaan. 

Markus, Lisa ja Linnea muodostavat toimivan kolmikon. Lapset ovat keskenään erilaisia, ja jokaisen taidoille on käyttöä. Tarinan lyhyydestä huolimatta lapset ehtivät olla myös eri mieltä tutkimuksesta. Mutta yhteistyöllä löydetyt todisteet saavat kaikki vakuuttumaan oikeasta ratkaisusta. 

Papukaija saa suuren roolin tarinassa. Etsivätoimiston tehtävien lisäksi tarinaan mahtuu papukaijan hoitoon liittyviä juttuja, ruokintaa ja virikkeitä. Nikke onkin mukavan erilainen lemmikki ja etsivätoimiston apuri. 

Kadonneen linnun salaisuus

KVALITI, 2020

Kuvitus: Reija Kiiski

s.60

Arvostelukappale

Merja ja Marvi Jalo: Jesse seurapiirikoira

Lumen tulon vuoksi Lehtisen koirakodin katto on romahtanut, eikä heillä ole varaa korjauttaa sitä, joten apuun saapuu Munkkirinteet. Elsa Munkkirinne päättää järjestää suuren tapahtuman rahojen keräämiseksi. Tapahtumaan järjestetään rusettiluistelua, huskyajoa, sekä leikkimielinen lemmikkihuutokauppa.
Jenna ja Hannele osallistuvat innolla tapahtumiin, vaikka Jenna joutuukin luovuttamaan Jessen huutokaupan takia yhdeksi päiväksi jollekkin toiselle.

En ole taas pitkään aikaan lukenut varsinaisia nuortenkirjoja, joten päätin palata nuoruuteni lempikirjasarjaan. Tätä kirjaa en ole vielä aikaisemmin lukenut. Jesse seurapiirikoira on Jesse sarjan kuudestoista osa, joten koiraihmisille on monta kirjaa luettavaksi. Itse olen aina ollut koirarakas, jonka takia sarja onkin ennen ollut suosikkini.

Seurapiirikoiraan mahtuu paljon vauhtia ja tapahtumia, eikä tylsää hetkeä ehdi tulemaan. Jenna ja Hannele ovat vauhdikkaita eläinrakkaita nuoria, jotka tuntuvat aina joutuvan hullunkurisiin tilanteisiin, niin kuin kaikki muutkin kirjan hahmot.

Parasta kirjassa kuitenkin edelleenkin on koirat, joita riittääkin monen kokoisia ja rotuisia ja luonteiltaan toinen toistaan hauskempia. Vaarana tätä kirjaa lukiessa tosin on koirakuume. ;)

Nuortenkirjoihin palaaminen tuntuu aina jotenkin omituiselta, kun tyyli tietenkin on hyvin erilaista, mitä kirjoissa joita nykyään luen, mutta on silti välillä mukava palata sellaisiin kirjoihin joista ennen on niin paljon pitänyt. Nuortenkirjoja on hauska lukea myös silloin, kun ei halua mitään kovin vakavaa luettavaa, ja haluaa iloisia asioita pään täyteen!

Lue myös: Jesse fanikoira.


Jesse seurapiirikoira
WSOY
s.152

Merja Jalo ja Marvi Jalo: Jesse fanikoira

Jesse fanikoira on viidestoista osa Merja ja Marvi Jalon kirjoittamassa Jesse-sarjassa.
Jenna ja Hannele pääsevät dogsittereiksi Munkkirinteiden mukana Ahvenanmaalle. Jesse koira pääsee toki Jennan mukaan, pitämään tyttöjen vahdittavalle Muru koiralle seuraa.
Elsa Munkkirinteellä on selvä tarkoitus matkalle. Hän haluaa tavata kuuluisan amerikkalaisen näyttelijähurmuri Mark Stevensin.
Stevensin tapaaminen osoittautuukin vaikeaksi tehtäväksi, kun hotellista ei anneta minkäänlaisia tietoja piilossa pysyvästä kuuluisuudesta. Tästä suivaantuneena Elsa päättää selvittää itse salapoliisin lailla Svevensin olinpaikan.
Matkaan mahtuu monia vauhdikkaita tilanteita.

Jesse-sarja oli pikkutyttönä lempi luettavaani ja vaikka nämä eivät enää oikein jaksa innostaa luen niitä sillointällöin mielenkiinnosta miten vanha lempisarjani jatkuu.
Nuorempana nämä olivat oikein hauskoja ja todella mielenkiintoisia kirjoja varsinkin kun olen aina pitänyt koirista hirmuisesti. Suosittelen siis nuorempia lukemaan tai miksei vanhempiakin onhan tämä hyvää vaihtelua kaikkien murhatutkimuksien keskellä. :D Minäkin tämän luin varsinaisen kirjani ohella, eikä siihen kauaa mene, kun teksti on suurta ja kirja lyhyt.
En voi kirjaa kuitenkaan tuomita huonoksi, koska sitä se ei ole. Olen vaan hieman väärään lukijakuntaan kuuluva nykyään. Tässä osassa ei Cici koira ollut seikkailuissa mukana oikeastaan ollenkaan, mikä on hieman harmillista, kun Cici on kuitenkin mielestäni yksi sarjan hauskimmista hahmoista.


Jesse fanikoira
WSOY, 2011
s.160
Etukannen kuva: G.K. & Vikki Hart/Getty Images

Merja Jalo: Epäonnen leiri

Epäonnen leiri kuuluu Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjaan.
Nummelan ponitallilaiset lähtevät Huvisaarelle viettämään ratsastusleiriä. Odotukset ovat korkealla kaikkea hauskuutta ajatellessa. Päkä (Päivi Kiiski) odottaa innolla löytävänsä aarrelaiva Wind Maryn, jonka hylky varmasti on jossakin ratsastusleirin lähettyvillä.
Hauskuus loppuu kuitenkin lyhyeen, kun osa leiriläisistä ja saaren asukkaista sairastuu mystisesti. Ennen kuin leiriläiset huomaavatkaan ovat he jo keskellä vaarallisia tapahtumia ja rikoksen selvittämistä.

Nummelan ponitalli on kirjasarja, joka nimensä mukaisesti sijoittuu Pentti ja Jenni Nummelan omistavalle Nummelan ponitallille. Sarjan päähenkilö on Kikka, mutta myös muut ponitallilaiset kuuluvat tiiviisti joukkoon.

Luin pitkästä aikaan pikkuveljelle ja tälläkertaa päädyimme lukemaan Nummelan ponitallia. Nämä kirjat sopivatkin mielestäni nuoremmille lukijoille. Aikaisemmin kun olen Nummelaa pikkuveljelle lukenut, hän on tykännyt paljon, mutta tämä kirja ei hirveämmin kiinnostanut, sillä uusimmissa osissa lempihahmomme Pena (Pentti Nummela) on huomattavasti hauskempi, kuin tässä kirjassa. Kirjasta katosi heti suurin osa hauskuudesta ja mielenkiintoisuudesta Penan vakavamielisyyden takia. Uudemmissa kirjoissa on muutenkin todella hauskoja uusia hahmoja joita tässä ei vielä ollut.
Kirja etenee todella nopeasti ilman suuria pulinoita ja hidasteluja, mutta eipä siinä paljoa luettavaakaan ollut.


Epäonnen leiri
WSOY, 2002
s.102
Graafinen suunnittelu: Kirsikka Mänty
Kuvat: Fennopress ja WSOY:n kuva-arkisto