John Verdon: Sokkoleikki

Kuuluisan psykiatrin vaimo löydetään kuolleena lukitusta pihavajasta kesken hääjuhlien. Kaikki vaikuttaa selvältä, murhaaja vain on enää löydettävä, sillä tämä on kadonnut. Kaikki todisteet viittaavat meksikolaiseen puutarhuriin, joka ei pitänyt Jillian Perrystä.
Tapus junnaa paikoillaan, kun poliisit eivät löydä kadonnutta puutarhuria. Eläkkeellä olevaan Dave Gurneyyn otetaan jälleen yhteyttä ja vaikka Dave on päättänyt pysyä maaseudun rauhassa, on parsapenkkien hoitoon vaikea keskittyä, kun edessä olisi jännittävä ja monimutkainen arvoitus. Dave ei lopulta pysty pitämään näppejään erossa tapauksesta ja on pian täysin rinnoin mukana selvittämässä omituisia tapahtumia, joille ei tunnu löytyvän järkeviä selityksiä.

Sokkoleikki on toinen osa Dave Gurney -sarjasta.
Sokkoleikki on tyyliltään hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä. Nopean ratkaisun nälkäisille, en tätä suosittele, sillä kirjassa pohdiskellaan ja selvitellään tapausta perinpohjaisesti. Hitaammasta temmosta huolimatta mielenkiinto tapausta kohtaan pysyy koko kirjan ajan, sillä Verdon on kehitellyt monimutkaisen murhan, jonka pienet johtolangat mietityttävät lukijaa.

Sokkoleikki ei edistänyt Gurneyn perhe-elämää juuri lainkaan. Pohdinnat olivat samankaltaisia kuin ensimmäisessä osassa, ja paljon uutta ei Gurneystä tai tämän perheestä selvinnytkään, vaikka odotin niin tapahtuvan. Gurneyn vaimon tarkkanäköiset huomautukset tosin olivat lähes kadonneet, sillä vaimo ei puuttunut tällä kertaa innokkaasti tutkintaan.

Sokkoleikin murhatapukset ovat raakoja ja verisiä, mutta Verdon ei mässäile kirjassaan näillä asioilla. Tapuksien kuvittelu jätetäänkin lukijan omaksi tehtäväksi. Sen sijaan luontoa, poliisityötä ja ihmisiä kuvaillaan tarkasti. Jokainen hahmo onkin hyvin suunniteltu ja eläväinen. Keskustelut ovat hauskoja ja niitä lukee mielellään.

Lue myös: Numeropeli


Sokkoleikki, (Shut Your Eyes Tight, 2011)
Gummerus, 2012
Suom. Marja Luoma
s. 671
Kannen Suunnittelu: Tuomo Parikka

John Verdon: Numeropeli

Dave Gurney on jäänyt eläkkeelle poliisilaitoksen murharyhmästä. Gurney ei ehdi viettämään varhaiseläkettään pitkään, ennen kuin vanha opiskolukaveri Mark Mellery ottaa häneen yhteyttä. Mellyry pyytää hänen apuaan, sillä hän on saanut hämmentävää postia, eikä hän tiedä keneltä. Kirjeiden lähettäjä tuntuu kuitenkin tuntevan hänet erittäin hyvin ja tietävän hänen menneisyydestään arkaluontoisia asioita.
Edelleen virassa oleviin poliiseihin on pian otettava yhteyttä, kun Mellery löydetään murhattuna. Gurney ei malta pysyä tutkintojen ulkopuolella eläkkeestään huolimatta ja hän päätyy auttamaan poliiseja murhan selvittämisessä. Poliiseja vastassa onkin varsin ovela murhaaja, joka pitää tutkijoita pilkkanaan.

Numeropeli aloittaa Dave Gurney -sarjan.
Numeropeli on koukuttava aloitus sarjalle. Kirjassa raotetaan pikkuhiljaa Gurneyn elämää ja menneisyyttä, mutta selvästi jatko-osiin on jätetty paljon kerrottavaa. Numeropeli ei ole kovinkaan vauhdikas, vaan enemmänkin pohdiskeleva. Toki kirjassa ehtii tapahtua varsin paljon, mutta silti sen juoni etenee rauhallisesti kohti loppua. Kesken murhaajan metsästystä ehditään monesti pysähtyä katselemaan luontoa ja sen kauneutta. Minua tälläiset pysähdykset eivät haitanneet lainkaan, sillä Verdon osaa kuvata ympäristöä kauniisti.

Numeropelistä löytyy monimutkainen ja nokkela tapaus, jonka selvitystä ja kulkua on hauska seurata. Gurney on älykäs ja hän pysähtyy pohtimaan kaikkea mahdollista. Hänen oivalluksiaan jopa arkipäivän pikku asioista on hauska lukea. Gurney vaikuttaa tarkkaan suunnitellulta hahmolta, sillä hänestä löytyy kokoajan paljon pieniä yksityiskohtia. Apuna tutkimuksissa hänellä on kotona vaimo Madeleine, joka heittää ilmoille silloin tällöin Gurneytä suuresti auttavia huomautuksia. Yhdessä he muodostavatkin oivan parivaljakon.


Numeropeli, (Think of a Number, 2010)
Gummerus, 2011
Suom. Marja Luoma
s. 595