Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

 

Little Kiltonin pikkukaupungissa ei olla vieläkään päästy yli viisi vuotta sitten tapahtuneesta murhasta. Sal Singh tappoi tyttöystävänsä, kaikkien rakastaman Andie Bellin, eikä kellään ole asiaan ollut mitään sanottavaa, ennen kuin nyt. Pippa Fitz-Amobi ei nimittäin ole lainkaan varma, että Sal on syyllinen, ja nyt hän päättää kouluprojektin varjolla hieman kaivella menneitä. 

""Mietin, liikenisikö sinulta kotvanen? Tai kotvanen ja kotvanen... Tiesitkö, ettei kukaan osaa sanoa, kuinka pitkä kotvanen oikeasti on?""s.12

Kiltin tytön murhaopas aloittaa Kiltin tytön murhaopas -sarjan.

Kirja on nuorille/nuorille aikuisille suunnattu dekkarisarjan aloitus, joka on saanut runsaasti huomiota. Nyt sarjan pohjalta tehtiin Netflix -sarjakin, joten päätin viimein tarttua tähän kirjaan, joka on hyllyssä odotellut jo tovin. 

Tämä kirja tempaa mukaansa alkusivuilta lähtien ja pitää hyvin otteessaan. Teksti etenee sujuvasti ja sitä on mukava lukea, silloinkin kun kirjassa ei edes tunnuta etenevän juuri mihinkään. Kirjassa seurataan Pipin tutkimuksia, jotka ovat välillä hyvinkin perusteellisia. Erilaisia haastatteluja mahtuu kirjaan monia, samoin Pipin kirjoittamia yhteenvetoja siihen astisista tiedoista. 

Minusta tämä kirja muistuttaa hieman Valehtelevat viettelijät -sarjaa, mutta siis hyvällä tavalla. Tässä on sopivasti koulumaailmaa, ystävyyttä, salaisuuksia, juonittelua ja kammottavia tapahtumia. Pipin normaalia elämää kuvataan hyvin vähän, sillä pääpaino pysyy läpi kirjan tapauksen tutkinnassa. Onneksi mukaan mahtuu myös hiukan hupsuttelua Pipin perheen, sekä Ravin kautta, joka keventää kirjan tunnelmaa juuri sopivasti. 

Kirjan lopussa mielikuvitus laitetaankin oikein kunnolla lennolle ja siinä sitten ehtiikin tapahtua jos jonkinlaista käännettä.

Kiltin tytön murhaopas, (A Good Girl´s Guide to Murder, 2019)

Karisto/Otava, 2022

Suom. Leena Ojalatva

s.418

Thomas Taylor: Festergrimm

 

Herbert Sitrus ja Orvokki Parma saavat kuulla kammottavia uutisia. Heidän vihollisensa, Sebastian Ankerias palaa tuosta noin vaan Aaverantaan, kaiken aiheuttamansa pahan jälkeen. Kaiken lisäksi asukkaat antavat sen tapahtua, sillä mies aikoo tehdä jotakin mukavaa, joka riemastuttaa lähes kaikkia. Ankerias aikoo kunnostaa ja avata uudelleen vanhan vahakabinetin, mutta onko hänellä oikeasti hyvät aikeet? Vahakabinetin historiasta löytyykin varsin synkkä tarina.

"Sanan kummitus kohdalla rouva Fossiili haukkoo henkeä, astuu taaksepäin ja tarraa jonkun käsivarteen tukea saadakseen. Kun hän tajuaa käsivarren kuuluvan Pyhän Synkkyyden vahanukelle, hän päästää kirkaisten irti."s.77

Festergrimm on Aaveranta -sarjan neljäs osa.

Aaverannassa Herbie ja Orvokki päätyvät jälleen tutkimaan vanhaa legendaa, joita tuossa synkässä rantakaupungissa riittää. 

Aaveranta -sarja on niin ihana, että jopa robotit kuulostavat kiinnostavilta, vaikka en ole yhtään sellainen lukija, joka nauttisi roboteista sun muista sellaisista kirjoissaan. Niinpä siis tämä neljäskin osa oli jälleen aivan ihana, vaikka tällä kertaa legendassa puhutaankin valtavasta robotista, ja kirjassa rakennetaan kaikenlaista.

Kirjassa on kuitenkin myös se ihana tuttu miljöö, joka on täynnä synkkiä päiviä, myrskyjä ja sateita kuohuvan meren äärellä. Näitä kirjoja lukiessa harmittaa ainoastaan se, ettei itse pääse Aaverantaan tutkimaan rouva Fossiilin puodin aarteita ja maistamaan hänen tekemää toffeeta tai kuljeskelemaan kävelylaiturille, jossa voi poiketa Mirilokille syömään ranskalaisia, tai lämmitellä kirja-apteekissa, jossa Merenapina voi valita juuri sinulle tarkoitetun kirjan. 

Ei tämäkään osa tietystikään ollut pelkkää tunnelmointia ja syömistä, vaan myös täyttä toimintaa ja seikkailua riittää kylliksi. Hurjia takaa-ajoja, salaisuuksien selvittelyä, vaarallisia tilanteita ja tuttuun tapaan, eloon heräävä legenda.

Festergrimm, (Festergrimm, 2022)

WSOY, 2022

Suom. Jaana Kapari-Jatta

Kuvitus: Thomas Taylor

s.339

Liisa Nevalainen: Kultainen riikinkukko

 

Petunia on pakon sanelemana joutunut luopumaan urastaan oopperalaulajana. Nyt hän työskentelee Ahmavaaran lomahotellin johtajana. Hotelliin majoittuu monenlaista porukkaa, kun eräänä päivänä itse omistaja, Lidia Demidova saapuu myös paikalle. Hänen arvokkaasta korusta, kultaisesta riikinkukosta halutaan tehdä lehtijuttu, mutta ennen jutun tekoa, koru katoaa jäljettömiin, ja Lidia löydetään kuolleena. Komisario Karpalo saapuu hätiin tutkimaan tapausta, sillä hänen toimittaja vaimonsa sattuu olemaan myös hotellissa.

"-Voi että se on sitten ihana tuo teidän rintabrossinne, ruhtinatar, Sofi sanoi ahmien silmillään kultaista riikinkukkoa joka säihkyi Demidovan rinnassa."s.63

Kultainen riikinkukko on rikoskomisario Antti Karpalo -dekkarisarjaa. Tässä onkin paljon tuttuja hahmoja aiemmasta osasta, ja tässä myös paljastetaan kertauksena aiemman osan suurimmat juonikuviot, joten järjestyksessä suosittelen nämäkin lukemaan.

Tykkäsin kovasti tästäkin osasta. Teksti on helppolukuista ja sujuvaa. Pääpaino on kirjan hahmoissa ja heihin tutustutaan rauhassa. Sitten vasta tapahtuu rikos, jota aletaan tutkia, mutta edelleen pääpaino pysyy hahmoissa ja heidän välisissä kahnauksissa. Kaikki tapahtuu lomahotellin lumisissa maisemissa, vaikka miljööseen ei juurikaan panosteta. 

Itse rikos ja sen selvittely oli myös kiinnostavaa, vaikka hahmojen dramaattisuus ja sellainen teatraalinen esiintyminen kaikkine pyörtymisineen ja hyvin voimakkaine reaktioineen tuntui naurettavan liialliselta. Nämä kohdat saivat jo hihittämään, vaikka kai niiden oli tarkoitus olla totisia tilanteita, ehkä. 

Kultainen riikinkukko

Amer-yhtymä Oy, 1981

s.224