Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa

25 vuotiaalla Emma Corriganilla on taipumus kertoa pieniä valheita muille ihmisille. Hänellä on monia salaisuuksia, joita hän ei ikinä paljastaisi kenellekkään. Eräänä päivänä hän on palaamasta työmatkalta Skotlannista, ja päätyy istumaan tuntemattoman miehen seuraan. Lentopelkoinen Emma hätääntyy matkalla, eikä pysty pitämään suutaan kiinni. Hän kertoo miehelle kaikki salaisuutensa siinä toivossa, ettei enää ikinä näkisi miestä uudelleen.
Muutaman päivän päästä hän kauhukseen tapaa miehen työpaikallaan, ja tajuaa tämän olevan koko yhtiön perustaja Jack Harper.

Odotin innoissani, että pääsen lukemaan tämän, kun olen aikaisemmin lukenut Sophie Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen ja tykästyin siihen hirmuisesti. Niin tykkäsin tästäkin! Todella hauska, mutta kuitenkin välillä hirmu liikuttava, romanttinenkin. Nauroin lukiessani, enkä välttynyt itkultakaan, taidan olla hiukan yliherkkä... Juoni oli koukuttava ja koulun alkamisesta huolimatta kirja tuli luettua melko nopeasti. Kirjan hahmot ovat loistavia, ja Kinsella on keksinyt jokaiselle todella hauskan luonteen, jopa sivuhenkilöistä pääsee hyvin selville. Kaikki hahmot ovat myös todella aidon oloisia. Kinsellan huumori on loistavaa, ja uppoaa minuun täysin.
Kannattaa lukea jos tykkää hömpästä, tai vaikkei tykkäisikään, niin ehkä juuri tämän kirjan luettuaan muuttuu täysin hömppähirmuksi. :)

Salaisuuksia ilmassa ( Can You Keep a Secret?, 2004)
WSOY, 2008
Suom. Ulla Selkälä
s.336

Agatha Christie: Vaarallinen talo

 

Hercule Poirot on päättänyt lopettaa salapoliisin työt. Hän lähtee lomalle Cornwallin rannikolle mukanaan kapteeni Hastings. Loman vietto loppuu kuitenkin lyhyeen, kun hän sattumalta tapaa nuoren naisen, joka on kolmen päivän aikana, jo kolme kertaa yritetty murhata.  Kaikista murhayrityksistä huolimatta nainen on säästynyt hengissä, ja Poirot ottaa tehtäväkseen selvittää tämän mysteerin.

Vaarallinen talo oli ensimmäinen lukemani Agatha Christie, ja pidin siitä paljon. Kirja oli nopealukuinen, ja sopi hyvin välipala kirjaksi. Juoni eteni hyvin, eikä kirja ollut tylsä missään vaiheessa. En hirveämmin yrittänyt juonta arvailla, vaikka tottakai aina lukiessani muutama villi veikkaus päässäni kehittyykin.
Poirot oli hauskan oloinen persoona, hirmu itserakas, mutta teräväpäinen. Hänet oli helppo kuvitella mielessään, kun olen joskus nähnyt Agatha Christien elokuvia jossa tuo Poirot selvittää rikoksia.
Pidän tälläisista vanhemmista kirjoista, ja luen niitä mielelläni, että varmasti tulee myöhemmin luettua lisää Christieitäkin. Voisin myöhemmin lukea jonkun Christien, jossa rikosta selvittää neiti Marple, jotta voin heidän rikoksen selvittely taitojaan sitten vertailla.


Vaarallinen talo (Peril at End House, 1932 )
WSOY,  1936
Suom. O. A. Joutsen
s.221

Cathy Kelly: Näytön paikka

Näytön paikka kertoo kolmen sisaruksen, ja heidän vanhempiensa elämästä. Rose ja Hugh Miller järjestävät hääpäivän kunniaksi juhlaa, onhan heillä takanaan jo 40 onnellista vuotta yhdessä. Heidän vanhin tytär Stella on yksinhuoltaja äiti, joka menestyy loistavasti lakimiehen urallaan. Keskimmänen tytär Tara on onnellisesti naimisissa, ja kirjoittaa huippu suosittua saippuasarjaa. Perheen kuopus Holly työskentelee suuressa tavaratalossa, ja viettää vilkasta elämää ystäviensä kanssa, mutta onko heidän elämänsä tosiaan niin täydellistä, miltä se muiden ihmisten mielestä näyttää?

Näytön paikka löytyi kirppikseltä, ja takakannen perusteella lähti sieltä mukaan. Kirjan alussa, vasta vähän luettuani, ajattelin että tämä kirja on kuin joku hömppä elokuva, ja kauhean tylsä. Pidemälle päästyäni aloin kuitenkin tykkäämään kirjasta. Pidin siitä, että henkilöiden luenteisiin tutustuttiin tarkasti, ja kirja koostui monen luonteiltaan ja iältään erilaisten ihmisten tarinoista. Eniten pidin kirjan luvuista, jotka kertoivat Hollysta, ja hänen ystävistään, koska heidän kaveriporukan muodostivat loistavat hahmot, joista tässä kirjassa eniten pidin. Vähiten pidin niistä luvuista jotka kertoivat Tarasta, koska ei ollut kovin suuri yllätys miten tuo Taran tarina päättyisi, vaikka sielläkin tuli tottakai yllättäviä käänteitä, joita en osannut odottaa, eikä Tara hahmona kolahtanut minuun yhtään. mutta varmasti johonkin toiseen lukiaan kolahtaa juuri tuo Taran tarina.
Mukava kirja tavallisesta elämästä, ja aion varmaankin joskus lukea jonkun toisenkin Cathy Kellyn kirjan.


Näytön paikka (Just between us, 2002)
Suom. Terhi Leskinen
Gummerus, 2004
s.592

Timo Koivusalo: Pekko ja outolintu

Pekko ja outolintu -romaanissa seikkailee televisiosta tuttu Pekko. Pekko on ikänsä asunut Tyräahon pikkupitäjässä, äitinsä luona. Nyt tulee kuitenkin muutos Pekon elämään, sillä hänen ihastuksensa Pipsa suostuttelee hänet mukaansa Kreikkaan. Pekon ensimmäiseen ulkomaanmatkaan mahtuu paljon toimintaa. Pekko toilailee niin, että poliisit erehtyvät luulemaan häntä Vapausrintama Variksen johtajaksi.

Luin tämän kirjan pikkuveljelleni oman kirjan ohella, kun hän halusi sen kuulla. Olen tämän joskus ennenkin lukenut, mutta en siitä enää muistanut yhtään mitään.
Pekko ja outolintu poikkeaa paljon tv-sarjasta ja Pekko elokuvista, koska kirjassa Pekko lähtee ulkomaille. Kirja etenee vauhdikkaasti, ja on nopeasti luettu. Huumoria riittää viimeisiin lauseisiin saakka. Hauskimpia osioita kirjassa oli mielestäni  kohdat, jossa Pekko pakeni poliiseja, jättäen jälkeensä monenlaisia kaaoksia, ja Pekon erikoiset keksinnöt ja pohdinnat eläinten oikeuksien parantamiseksi. Pekko kohtasi matkalla monenlaisia persoonia, joita auttamalla sai myöhemmin apua heiltä. Pekon kaveri Haimakaisen Heka jää kirjasta hyvin mieleen toistettuaan monesti lausettaan "aattelepa ite!"
Suosittelen kaikille, jotka haluavat hauskaa luettavaa, ja niille jotka pitävät Pekko elokuvista ja sarjasta.


Pekko ja outolintu
WSOY, 1997
s.221

Isabel Abedi: Lucian

Rebecca tapaa salaperäisen muukalaisen Lucianin, joka ei tunne itseään, eikä muista menneisyyttään, mutta hän tuntuu tietävän paljon asioita Rebeccan menneisyydestä, ja jopa  tulevaisuudesta. He vetävät toisiaan puoleensa magneetin lailla, ja erossa oleminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Ihana! Lucian romaani herätti kaikenlaisia tunteita, taisin muutaman kyyneleenkin tirauttaa... Tämä oli yksi niistä kirjoista, joissa arvailen kokoajan mitä mahtaa tapahtua, ja jossa mielikuvitus laukkaa. Yksikään arvaus ei vaan osunut oikeean. Yksi pöhköimmistä arvauksista taisi olla se, että Lucian liittyisi jotenkin Rebeccan lapsuuden nalleen. Kirjaa piti lukea koko ajan, kun ei millään olisi malttanut lopettaa. Tämän tarinan rakkaus ei tosiaan ollut mikään helppojuttu, ja loppuun asti piti vain toivoa parasta. Kirjassa puhuttiin paljon myös ystävyydestä, ja perheestä. Lempihahmoa on vaikea valita, mutta Rebeccan äidin naisystävä Spatz oli yksi suosikeistani.

Lucian (Lucian, 2009)
Suom: Tiina Hakala
Otava, 2010
s.573

Helen Fielding: Bridget Jones- elämä jatkuu

Bridget Jones- elämä jatkuu on jatko osa kirjalle Bridget Jones- elämäni sinkkuna.
Bridget seurustelee unelmiensa miehen, Markin  kanssa, kunnes hänen elämäänsä tulee sekoittamaan tyylikäs Rebecca. Rebecca on iskenyt silmänsä Markiin, ja Bridget kuvittelee Markin  pettävän häntä. Bridgetin ja Markin suhde päättyy väärinkäsityksiin, jotka kirjan aikana selviävät.

Bridget Jones- elämä jatkuu on viihdyttävää luettavaa. Bridget on todella hauska persoona, hän on aina myöhässä joka paikasta, ja ikuisena yrityksenään hän laihduttaa, sekä tekee päätöksiä paremmasta elämästä. Tässä kirjassa hänellä on jonkinlainen pakkomielle elämäntapaoppaisiin, joista hän etsii vastauksia milloin mihinkin. Hänen parhaat ystävänsä Shaz, Jude, Tom, ja Magda antavat hänelle myös aina tarvittaessa neuvoja, niinkuin Bridgetkin heille. Tämän kirjan lempihahmo taitaa kuitenkin olla Bridgetin 3-vuotias kummityttö Constance, joka saa aina hymyilemään. :) Kirja on kirjoitettu päiväkirja muotoon, ja on siksi mukavaa vaihtelua tavallissin kirjoihin. Suosittelen kaikille jotka haluavat leppoisaa ja hauskaa luettavaa.

Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason, 1999)
Suom. Sari Karhulahti
Otava, 2000
s.462

Charlaine Harris: Verta sakeampaa

Kävin ykspäivä ostamassa tän kirjakaupasta, että pääsisin taas pitkästa aikaan lukemaan vampyyri kirjaa, kun niihin oon ihan hurahtanu. Enkä voinu edes kirjastosta lainata, kun kerään tän sarjan itelleni.

Verta sakeampaa on Sookie Stackhouse -sarjan viides osa. Sookie joutuu taas vaarallisiin tilanteisiin, kun lähiseuduille on ilmestynyt sala-ampuja, jonka tarkoituksena on ampua kaksiluontoisia. Kaksiluontoisten epäilykset kääntyvät Sookien veljeen, joka ihmispuuman pureman jälkeen muuttuu itsekin joka täydenkuun aikaan.  

Sookie Stackhouse -sarjassa on koko ajan menoa ja meininkiä. Sookie kohtaa jatkuvasti erikoisia taruolentoja, ja selvittää niin omia kuin muidenkin ongelmia. Verta sakeampaa kirjassa Sookie pääsee tutustumaan ihmissusien rituaaleihin, joka oli mielestäni ällöttävää, mutta myös surullista. Kirja on täynnä mielenkiintoisia suhde koukeroita, joka onkin suuri osa kirjaa. Sookieta tavoittelee muutama vampyyri, kaksiluontoinen ja yksi ihmissusi, joiden välillä hän tasapainoilee. Tässä kirjassa Sookie ei kuitenkaan seurustele kenenkään kanssa. Miinuksena kirjassa on mielestäni se, että raskaat asiat kuten murhasta ylipääseminen on Sookielle todella helppoa, tai sellainen mielikuva minulle jää tätä kirjaa lukiessa.

Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005.)
Suom. Sari Kumpulainen
Gummerus, 2011
s.341