keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Lisa R. Jones: Inside Out 3 - Paljastus


Sara McMillan kamppailee ajatustensa kanssa. Jäädäkö kotiin vai ottaa riski ja lähteä salaisuuksia kantavan taiteilijan Chris Merttin mukana Ranskaan. Toisaaltaan Sara haluaa jakaa elämänsä Chrisin kanssa ja saada tämän salaisuudet selville, mutta toisaalta hän on jo kokenut kovia ja Chris on hylännyt hänet ennenkin. Mitä jos Chris ei Ranskassakaan pystyisi luottamaan Saraan? Sara ei myöskään tiedä kuinka rankkoja salaisuuksia Chris kantaa mukanaan ja hänen pitää päättää haluaako hän edes tietää.

Siitä on jo aikaa kun luin Inside Outin ensimmäiset osat enkä muistanut niistä kovinkaan paljon. Luin arvosteluni ensimmäisistä osista, ja muistikuvat paranivat.

Vaikka tämän sarjan ensimmäinen osa oli ihan hyvä ja toinenkin vielä menetteli, oli tämä kolmas liian samanlainen. Onneksi oli lukemisen välillä tarpeeksi pitkä tauko.

Kirja oli nopeaa luettavaa, mutta silti kovin moni asia tökki. Eniten minua häiritse liiallinen dramatisointi. Kaikki pienetkin asiat selitettiin monen sivun laajuisesti ja monilla adjektiiveillä, että luulisin kysymyksessä olevan jokin todella suuri kriisi, vaikka kyse tässä tapauksessa olisi pikkuriidasta.

Toiseksi minua häiritsi jaarittelu. Tämä sama ongelma on ollut myös muissa osissa. Kirja etenee minun mielestäni turhanpäiväisten asioiden ympärillä ja varsinainen pääasia, jota takakannessa hehkutetaan kuitataan muutamalla rivillä. Näin on ollut kahdessa ensinmmäisessäkin osassa. Kaikki vähänkin jännittävämpi kerrotaan ilman mitään dramaattista.

Lopullinen arvio tästä sarjasta on, ettei se tosiaan ole suosikkejani, enkä sitä lukisi uudestaan. Kuitenkin kerran luettavaksi ja välipalakirjoina mukavan nopealukuinen. Plussaa siitä, että sarjalla on yhtenäiset kansikuvat ja ne ovat omaa silmääni miellyttäviä.

Lue myös: Inside Out 1 - Ihosi alla ja Inside Out 2 - Sisälläni.



Paljastus, (Revealing Us, 2013)
Gummerus
Suom. Lauri Sallamo
s. 349
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

perjantai 20. helmikuuta 2015

Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus


Viha, ystävyys, rakkaus koostuu yhdeksästä novellista. Novellien sisältö koostuu tavallisten ihmisten arjesta ja muutoksista, joita heidän elämässään tapahtuu.

Viha, ystävyys, rakkaus oli ensimmäinen kirja jonka luin Munrolta. Novellit olivat sopivan pituisia. Kaikissa selvisi tarpeeksi, eikä ne tuntuneet siltä, että loppuisivat kesken.
Novellit olivat yksinkertaisesti, mukaansatempaavia kertomuksia erilaisten ihmisten elämistä. Vaikka kertomukset vaikuttivat rauhallisilta ja siltä, ettei niissä mitään kovin suurta tapahdu, pääsi todella pian mukaan Munron tapaan luoda tapahtumaketjuja, joissa pienikin asia esimerkiksi menneisyydestä saa suuremman merkityksen.
Ensimmäisen novellin jälkeen en enään odottanut suuria toimintakohtauksia, sillä nämä tavallisten ihmisten elämistä kertovat tarinat koskettivat ja pistivät miettimään sitä kuinka helposti elämän suunta voi muuttua, vain jonkun todella pienen asian takia.

Omaksi suosikikseni nousi kirjan viimeinen novelli Karhu tuli vuoren takaa, joka oli omasta mielestäni todella surullinen, mutta joka jäi parhaiten mieleen. Suosikki kertomusta oli aika vaikea valita, sillä kun miettisin tarinoita lukemisen jälkeen melkeinpä kaikista muistui mieleen jotain koskettavaa tai mukavaa.
Jos mietitään kertomusta joka ei iskenyt minuun, valitsen Perintökaluston, joka oli hyvä, mutta ei kolahtanut minuun samalla tavalla, kuin muut novellit.

Tätä lukiessa ei kannata pitää kiirettä, vaan ottaa aikaa ja miettiä henkilöiden ajatuksia, jotta tarinoista saa enemmän irti.

Suosittelen kaikille jotka etsivät novelleja luettavaksi, tai haluavat yliluonnollisten tai epäuskottavien tapahtumien välillä lukea jotakin aidon tuntuista ja koskettavaa.


Viha, ystävyys, rakkaus (Hateship, friendship, courtship, loveship, marriage, 2001)
Tammi, 2002
Suom. Kristiina Rikman
s. 398

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Qiu Xiaolong: Musta Sydän


Ylikomisario Chen Cao on lomalla, kun toisinajattelijaksi julistettu kirjailijatar Yin Lige löydetään murhattuna.
Chenin työtoveri Yu ottaa jutun hoitaakseen, vaikka Chen on mukana minkä lomallaan tekemän käännöstyönsä ohella ehtii.
Yinin murha halutaan selvittää mahdollisimman nopeasti, sillä hänet tunnetaan romaanistaan joka kertoi kulttuurivallankumouksen vuosista. Tapaus on siis poliittisesti arkaluontoinen.

Musta sydän on Shanghailaisen ylikomisario Chen Caon kolmas juttu. Mustan sydämmen tarina on aika tavallinen, eikä kovin kiinnostava, mutta silti lukemisen arvoinen kirja. Kirja nimittäin on erittäin mielenkiintoinen kulttuurin kannalta. Itse en oikein osannut tätä kirjaa dekkarina lukeakkaan, sillä jotenkin varsinainen tarina ei tosiaan iskenyt.

Kirja kertoi aika paljon asioita kulttuurivallankumouksesta ja jotkin asioista tuntuikin jo tutulta, sillä luin joku aika sitten Lu Wenfun Herkkusuun joka kertoi myös kulttuurivallankumouksesta.

Musta sydän johdattaa lukijan ensimmäisien osien tapaan Kiinan monipuoliseen kulttuuriin, upporikkaiden ja rutiköyhien pariin. Xiaolong kuvailee ruokakulttuuria niin hyvin, että lukijalle tulee nälkä ja pitäisi päästä syömään niin paljon kirjassa puhuttuja taikinanyyttejä ja aamun ensimmäisiä nuudeleita. Kaikki kirjasta löytyvät ruokalajit eivät kuitenkaan nosta vettä kielelle, sillä kilpikonnat ja muut erikoisuudet, kuten tuhatvuotiset munat voisin suosiolla jättää kokeilematta.

Sananlaskut ja runot ovat todella suuressa osassa kirjassa ja niitä viliseekin vähän joka tilanteessa. Jokaisesta aiheestahan tulee tietenkin mieleen jokin kaunis runo tai juuri tilanteeseen sopiva sananlasku. Tämä tietenkin on täysin ymmärretää, sillä päähenkilö Chen Cao harrastaa runoja.

Dekkarian pidin enemmän Xiaolongin ensimmäisistä kirjoista, vaikka ei niissäkään muistaakseni rikos ollut pääasiassa. Suosittelen näitä kirjoja monipuolisesta kulttuurista kiinnostuneille, sekä niille jotka haluavat vaihtelua tavallisille dekkareille.

Lue myös: Punaisen sankarittaren kuolema ja Punaisen merkin tanssija.


Musta sydän, (When Red is Black, 2004)
Otava, 2007
Suom. Juhani Lindholm
s. 329
Kannen kuva: Sandi Fellman

torstai 5. helmikuuta 2015

Annukka Ahlqvist ja Leila Makkonen: Leila ja Annukka - Sen pituinen se


Leila ja Annukka porhaltavat pitkin baareja ja kokeilevat monenlaisia uusia asioita, aina kun juhliltaan ehtivät. Samalla he pohtivat vähän kaikenlaista, kuten parisuhdetta, miehiä ja töitä. Sen pituinen se on Leila ja Annukka kirjoista kolmas. Yhteensä kirjoja on seitsemän. Alunperin Leila ja Annukka on ollut radio kuunnelma.

Kuulin joku aika sitten pätkän Leila ja Annukka kuunnelmasta ja vähän sen jälkeen törmäsin kirppiksellä tähän kirjaan ja ajattelin kokeilla, kun kuunnelmakin kuulosti niin hauskalta.
Leila ja Annukka on täyttä viihdettä ja juuri sopivaa aivot narikkaan luettavaa. Minusta tämä on aika samanlaista, kuin telkkarista tullut Kumman kaa sarja. Toki erojakin löytyy. Tässäkin kuitenkin kaksi naista keskustelevat samankaltaisista aiheista.

Kirjassa puhuvat ainoastaan Leila ja Annukka, eikä rakennekkaan ole ihan tavallisin, sillä se on näytelmän tapainen. Ensin lukee kuka puhuu ja sitten vain vuorosanat perässä. Eikä paikkoja kuvailla ollenkaan.

Kirjassa oli paljon hauskoja kohtauksia ja viihdyin hyvin näiden kahden erikoisen naisen mukana. Kummallakin on hyvin erikoinen luonne ja heidän omalaatuinen ystävyytensä jaksoi viihdyttää. Mielestäni Annukka oli kuitenkin se hauskempi hahmo, mutta kumpikin tarvitsee toista hahmoa ollakseen hauska.

Kirjojen lukujärjestyksellä ei kai ole väliä, sillä en ainakaan huomannut tätä lukiessa asioita jotka häiritsisivät, vaikka tämä onkin jo kolmas kirja. Aijemmin tapahtuneisiin asioihin viitattiin muutamaan kertaan, mutta niin ettei niistä tarvitse tietää enempää pysyäkseen mukana juonessa.

Pikaista ja kevyttä luettavaa esimerkiksi välipalakirjaksi, kun ei halua lukea mitään raskasta.


Leila ja Annukka - Sen pituinen se
Otava, 2000
s. 184
Kansi: Sissu Muhujärvi
Kuvat: Magnus Scharmanoff