torstai 29. toukokuuta 2014

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva


Dorian Gray on viaton nuori mies, kunnes tapaa Lordi Henryn, joka kertoo hänelle jännittävältä kuulostavia asioita nuoruudesta. Dorian toimii taiteilijan mallina ja rakastuu muotokuvaansa niin paljon, että toivoo saavansa pitää komean ulkomuotonsa, niin että taulu vanhenisi hänen puolestaan. Toive toteutuu ja vaikka Dorian tekisi mitä kauheuksia, vain muotokuva muuttuu ilvettäväksi. Se on hauskaa kunnes Dorian ei enää kestä edes katsoa iljettävää muotokuvaansa.

Katsoin jokin aika sitten telkkarista Dorian Grayn muotokuvan elokuvana, ja ajattelin lukaista kirjan nyt kun vielä muistan elokuvastakin jotakin.
Dorian Grayn muotokuvaan täytyi keskittyä hyvin lukiessaan, sillä Wilden kirjoitustyyli on pohtivaa ja kaunista. Tälläinen kirjoitustyyli tarvitsee kaiken ajatuksen itseensä, eli en suosittelisi välttämättä välipalaksi.
Pidin kirjasta todella paljon. Se ei ollut niinkään pelottava, mutta mielenkiintoinen kyllä.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englantiin. Lähinnä Lontooseen ja sen hämärille kujille.
Kirjassa ja elokuvassa oli joitakin isojakin eroja, ja eokuvassa homoseksuaaliset viittaukset näkyivät huomattavasti selvemmin, kuin kirjassa. Elokuvaan oli jopa tehty henkilökin jota en ainakaan tajunnut kirjassa olevan.
Kirja vilisee sananlaskuja ja kivoja pikku mietteitä, joiden koukeroiseen maailmaan unohtuu helposti pidemmäksikin aikaa. Oscar Wildellä selvästi riitti ajatuksia jaettavaksi, vaikka tämä jäikin hänen ainoaksi romaanikseen. Suosittelen lukemaan tämän kirjan tai lisäämään sen omalle lukulistalleen jos se vielä ei siellä ole, sillä tämän kirjan parissa viihtyy ja saa ajatella monenmoista.


Dorian Grayn muotokuva, (The Picture of Dorian Gray, 1891)
Otava, 2009
Suom. Jaana Kapari-Jatta
s. 363
Kansi: Jenni Kiviniemi

perjantai 16. toukokuuta 2014

Philip Teir: Donner-ryhmä & muita novelleja


Donner-ryhmä on novellikokoelma, joka koostuu kahdestatoista novellista. Kirja alkaa itse Donner-ryhmällä.

Pitkästä aikaa pääsin lukemaan novellikokoelmaa. Luen novelleja harvoin. Novellit ei todellakaan ole huonoja, jotenkin vaan tuntuu, ettei novellikirjoja kovin usein tule vastaan.
Pidin kirjasta kovasti. Sen tarinat olivat ihanan arkisia, mutta niissä oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia asioita ja hahmoja.
Suurinosa kirjan novelleista oli melko samantyylisiä, joka teki kirjasta yhtenäisen. Joukossa oli kuitenkin kaksi hieman erilaisempaa novellia. Bliniviikot erosi joukosta, siten ettei itse tarinan päähahmo ollutkaan kertoja, vaan se oli ulkopuolinen. Tähän tyyliin "Heräsit aamupäivällä yhdentoista aikoihin siihen, kun Lukas seisoi sängyn vieressä ja vaati sinua nousemaan." Bliniviikot oli kuitenkin hyvä novelli ja sopi kirjaan. Viimeisenä kirjassa oli novelli nimeltä Pelot. Pelot ei mielestäni sopinut kirjaan, enkä meinannut hieman tylsähköä listausta jaksaa edes lukea.  Novelli oli tosiaan vaan 99 pelkoa listattuna. Esim. 85. Pelko, että ei altistu bakteereille tarpeeksi paljon.
Koska kirjassa monta erilaista novellia oli, heräsi myös monenlaisia tunteita kirjaa lukiessa. Osasta tuli hauska ja iloinen fiilis, kun taas Lauma tuntui ahdistavalta. Muutamassa novellissa ainakin itselleni jäi aika paljon tilaa omalle arvailulle, mitä novellin loputtua hahmoille tapahtui.
Jos etsii novellikirjaa luettavaksi niin tätä suosittelen. :)
 

Donner-ryhmä & muita novelleja, (Akta dig för att färdas alltför fort, 2011)
Otava, 2011
Suom. Taina Rönkkö
s.224
Kansi: Jarkko Hyppönen

torstai 15. toukokuuta 2014

David Safier: Huono karma


Kim Lange on kolmekymppinen nainen, joka on elämässään saavuttanut paljon. Hänellä on aviomies, pieni tytär, sekä ura televisiossa. Hänelle myönnetään jopa merkittävä tv-alan palkinto.
Palkintojenjakotilaisuuden jälkeen Kim menee ulos haukkaamaan raitista ilmaa, jolloin hänelle sattuu jotain kamalaa. Hän kuolee. Avaruudesta tippuu hänen päälleen lavuaari, joka tappaa hänet.
Pian hän kuitenkin herää, muurahaisena. Hänen eteensä ilmestyy muurahais Budha, joka antaa vihjeitä Kimin tulevaa elämää varten. On aika miettiä mikä meni pieleen elämänä ihmisenä. Ehkä aviomiehen pettäminen, ajanpuute tyttären kanssa ja työkavereiden sabotointi jotta itse pääsee kehittymään urallaan.
Hän ei kuitenkaan ole asian kanssa yksin. Hän kohtaa pian muuraispesässä kohtalotoverin Casanovan, joka on myös uudelleensyntynyt.

Huono karma oli aivan loistavaa viihdettä viime viikonloppuun. Se oli niin koukuttava, että luin sen päivässä kokonaan. Se oli välillä oikein hauska niin kuin kannessa luvataan, mutta minusta se oli välillä myös hyvin surullinen, en millään meinannut välttyä kyyneliltä.
Kirjassa on välillä sivun alalaidassa Casanovan muistelmia, jotka ovat hänen omia ajatuksiaan tapahtumista. Alkuun ne vain ärsyttivät minua. Tuntui kuin ne olisivat vain keskeyttäneet juonen, mutta pian jo pidin niistä kovasti, sillä Caasanovan humautukset toivat kirjaan lisää huumoria. Oli myös kiva kokea erilainen tapa tietää hahmon liikkeistä, sillä kirja oli Kimin minä kerrontaa, eikä hän aina tiennyt missä Casanova oli.
Menoa ja meininkiä kirjassa riitti ja vaikka Kimin muurahaisvaihe kesti melko pitkään, ei tapahtumat alkaneet kyllästyttää missään vaiheessa.
Henkilöistä suosikiksi nousi Kim, sillä häneen parhaiten kirjassa pääsi tutustumaan. Vaikka Hän olikin itsekäs, oli hänestä mielestäni helppo pitää, eikä hänen kataluuttaan osannut jotenkin enää inhota, kun hän joutui muurahaiseksi ja hänen tuska tyttärensä menettämisestä oli niin käsinkosketeltavaa ja aitoa.
Kirjan loppu hämmästytti. Olin odottanut jotain aivan muuta, kuin kyseistä loppua, mutta ei siitä sen enempää. Se selviää vain itse lukemalla. :D


Huono karma, (Mieses Karma, 2007)
Bazar, 2011
Suom. Tiina Hakala
s. 280

maanantai 12. toukokuuta 2014

Jose Luis Correa: Kuolema huhtikuussa


Kuolema huhtikuussa on toinen Jose Luis Correan suomennettu kirja, jossa päähenkilönä esiintyy yksityisetsivä Ricardo Blanco.

Las Palmasissa asuvien miesten on syytä pelätä. Muutamien viikkojen aikana on löytynyt jo kolme kuollutta miestä naisten alusvaatteisiin puettuina. Poliisikomisario Alvarez on umpikujassa, kun johtolankoja ei tunnu löytyvän mistään.
Yksityisetsivä Ricardo Blanco saa tehtäväksiannon nuorelta naiselta, joka tuntuu olevan hädissään tapahtuneiden takia. Niimpä Blanco marssii Alvarezin avuksi ja he aloittavat jutun selvittämisen pala palalta. Blanco on pian niin syvällä tehtävässä, ettei edes hänen lähipiirinsä ole enää turvassa.

Kuolema huhtikuussa on toinen lukemani Correan kirja. Tyyli on hyvin samanlainen, kuin ensimmäisessä. Huumori on kokoajan mukana juonessa, joka tekee kirjasta mukavan leppoisan. Correan dekkarit ovat kevyttä luettavaa ja mukavaa vaihtelua suomeen tai ruotsiin sijoittuville dekkareille. Kirjailija itse asuu Las Palmasissa, joten ympäristö vaikuttaa aidolta. Paljoakaan ei lyhyessä kirjassa ehditä Las Palmasiin tutustumaan, vaan juoni etenee nopeatempoisesti selvitettävän rikoksen ympärillä.
Rikoksen lisäksi lukijat pääsevät hieman tutustumaan taas Blancon naisasioihin, jotka eivät tosiaan ole mutkattomimmasta päästä, sekä hänen vaariinsa, joka onkin mielestäni upea hahmo kirjassa.
Correa kirjoittaa melko pitkiä kappaleita. Yksi kappale voi välillä olla reilusti yli sivunkin pituinen, mutta lukemista se ei häiritse yhtään. Hän ei myöskään kirjoita kovin paljoa perinteisiä vuoropuheluja, vaan melko usein vain toisen keskustelijan puheet on kirjoitettu, niin että hänen puheestaan tajuaa mitä toinen on sanonut. Tähän tyyliin "Muistat siis sen keissin? Siitä on kaksi vuotta, juuri se, siitä kirjoitettiin valtakunnallisissakin päivälehdissä, mikä skandaali."

Kuolema huhtikuussa sopii hyvin välipalakirjaksi, sillä se ei vaadi suuria ajatuksia. Minulle se ei myöskään tule jättämään pitkäksi aikaa mietittävää ja tapahtumat unohtuvat luultavasti hyvinkin pian muististani, mutta silti kirja on lukemisen arvoinen ja Blancon seuraavakin dekkari tulee olemaan lukulistalla.


Kuolema huhtikuussa, (Muerte en abril, 2004)
Tammi, 2008
Suom.Tarja Härkönen
s. 215