Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Ylikomisario Chen Cao yllättyy saadessaan vaativan tehtävän. Hänet määrätään tutkimaan korruptiotapausta. Heti tutkinnan alussa Chen saa monia johtolankoja ja alkaa jututtaa ihmisiä. Ihmisten jututtamisesta ei tunnu olevan kuin haittaa, sillä pian Chenin äitiä uhkaillaan ja ihmisiä alkaa kuolla. Chenillä onkin vastassaan hyvin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Tutkinnat ovat vasta alkaneet, kun Chen jo määrätään yllättäen Yhdysvaltoihin aivan muihin tehtäviin. Chen ei voi olla miettimättä, lähetettiinkö hänet vain pois tieltä.

"Chen ei pitänyt nimityksestä "keisarin erikoislähettiläs" sen feodaalisten sivumerkitysten vuoksi. Pekingoopperassa Chen oli nähnyt juuri sellaisen mahtimiehen kiiltävä miekka kädessään. Titteli oli korkea-arvoinen, mutta se viittasi vielä korkeampiin voimiin haltijansa yläpuolella." s.36

Kahden kaupungin tarina on neljäs osa ylikomisario Chen Caosta kertovasta -dekkarisarjasta.
On hurahtanut jo viisi vuotta siitä, kun luin viimeksi tätä sarjaa. Oli siis aikakin palata näiden hahmojen pariin. Nopeasti he noista kuluneista vuosista huolimatta palasivat mieleen.

Muistan pitäneeni sarjan aiemmista osista kovasti, mutta tämä neljäs jätti aika kylmäksi. Murhia kirjassa tapahtui monta, mutta kaikki unohdettiin, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että niitä olisi edes yritetty selvittää. Muutenkin kirja tuntui jäävän kesken, ja nyt pohdituttaa, jatkuuko seuraavassa osassa sama aihe, vai unohdetaanko nämä keskeneräiset aiheet kokonaan ja siirrytään uusiin asioihin.

Kirja juoni etenee melko hitaasti ja pohdiskelevasti. Politiikka ja korruptio pyörii lähes jokaisessa keskustelussa mukana. Chen, suurena runouden ystävänä myös miettii tilanteisiin sopivia runoja ja sananlaskuja, joten niitä lukija saa lukea kirjan edetessä monia.

Siellä täällä vilahteleva Kiinan kulttuuri oli edelleen kiinnostavaa, ja siihen oli mukava uppoutua, vaikka tällä kertaa itse kirjan juoni ei säväyttänyt. Erilaisia rikkaiden kylpylöitä ja klubeja esiteltiin, mutta vastapainoksi puhuttiin taas myös köyhien oloista, ja kiinalaisten eriarvoisuudesta. Erityisesti pidin siitä, että kirjaan oli kerrottu tuotteiden hintoja. Esimerkiksi klubeilla saatettiin juoda kupillinen tavallista pussiteetä 250 yuanilla, kun ahkeran työntekijän on pohdittava pystyykö ostamaan kaupasta nuudeleita alle kahdella yuanilla. Kirja tosin sijoittuu jonnekin aivan 90-luvun lopulle, joten en tiedä kuinka paljon asiat ovat muuttuneet tässä ajassa.

Lue myös: Punaisen sankarittaren kuolema, Punaisen merkin tanssija ja Musta sydän.


Kahden kaupungin tarina, (The Case of Two Cities, 2006)
Otava, 2008
Suom. Kristiina Savikurki
s.407

Qiu Xiaolong: Musta Sydän

Ylikomisario Chen Cao on lomalla, kun toisinajattelijaksi julistettu kirjailijatar Yin Lige löydetään murhattuna.
Chenin työtoveri Yu ottaa jutun hoitaakseen, vaikka Chen on mukana minkä lomallaan tekemän käännöstyönsä ohella ehtii.
Yinin murha halutaan selvittää mahdollisimman nopeasti, sillä hänet tunnetaan romaanistaan joka kertoi kulttuurivallankumouksen vuosista. Tapaus on siis poliittisesti arkaluontoinen.

Musta sydän on Shanghailaisen ylikomisario Chen Caon kolmas juttu. Mustan sydämmen tarina on aika tavallinen, eikä kovin kiinnostava, mutta silti lukemisen arvoinen kirja. Kirja nimittäin on erittäin mielenkiintoinen kulttuurin kannalta. Itse en oikein osannut tätä kirjaa dekkarina lukeakkaan, sillä jotenkin varsinainen tarina ei tosiaan iskenyt.

Kirja kertoi aika paljon asioita kulttuurivallankumouksesta ja jotkin asioista tuntuikin jo tutulta, sillä luin joku aika sitten Lu Wenfun Herkkusuun joka kertoi myös kulttuurivallankumouksesta.

Musta sydän johdattaa lukijan ensimmäisien osien tapaan Kiinan monipuoliseen kulttuuriin, upporikkaiden ja rutiköyhien pariin. Xiaolong kuvailee ruokakulttuuria niin hyvin, että lukijalle tulee nälkä ja pitäisi päästä syömään niin paljon kirjassa puhuttuja taikinanyyttejä ja aamun ensimmäisiä nuudeleita. Kaikki kirjasta löytyvät ruokalajit eivät kuitenkaan nosta vettä kielelle, sillä kilpikonnat ja muut erikoisuudet, kuten tuhatvuotiset munat voisin suosiolla jättää kokeilematta.

Sananlaskut ja runot ovat todella suuressa osassa kirjassa ja niitä viliseekin vähän joka tilanteessa. Jokaisesta aiheestahan tulee tietenkin mieleen jokin kaunis runo tai juuri tilanteeseen sopiva sananlasku. Tämä tietenkin on täysin ymmärretää, sillä päähenkilö Chen Cao harrastaa runoja.

Dekkarian pidin enemmän Xiaolongin ensimmäisistä kirjoista, vaikka ei niissäkään muistaakseni rikos ollut pääasiassa. Suosittelen näitä kirjoja monipuolisesta kulttuurista kiinnostuneille, sekä niille jotka haluavat vaihtelua tavallisille dekkareille.

Lue myös: Punaisen sankarittaren kuolema ja Punaisen merkin tanssija.


Musta sydän, (When Red is Black, 2004)
Otava, 2007
Suom. Juhani Lindholm
s. 329
Kannen kuva: Sandi Fellman

Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija

Feng on saapunut Yhdysvaltoihin laittomasti Kiinasta. Yhdysvalloissa järjestetään oikeudenkäyntiä, johon Fengiä tarvitaan todistajaksi. Feng suostuu jos hän saa vaimonsa luokseen Kiinasta.
Komisario Catherine Rohn lähetetään Shanghaihin hakemaan Fengin vaimoa. Helpolta vaikuttava tehtävä muuttuukin monimutkaiseksi, kun Fengin vaimo katoaa.
Poliisilaitoksen nouseva tähti Chen Cao määrätään tehtävän johtoon ja huolehtimaan Amerikkalaisvieraan viihtyvyydestä.
Chenin tehtävä ei ole helppo, sillä hänestä tuntuu, että rikoksen ei ole tarkoituskaan selvitä ja vastassa on kiinalainen mafia.

Aloitin vuoden 2014 ylikomisario Chen Caon toisen jutun parissa.
Punaisen merkin tanssija vie lukijan syvälle Kiinan kulttuuriin ja maisemiin. Itse rikoksen selvittäminen tuntuu olevan vasta toisella sijalla, joka on minun mieleeni. Amerikkalaiselle vieraalle yritetään tehdä mahdollisimman hyvä vaikutus Kiinasta. Jo ensimmäisessä kirjassa jonka luin kesällä, päästiin tutustumaan köyhiin oloihin. Tässä kirjassa kuvailtiin myös rikkaiden oloa, ja Catherinen kautta päästiin tutustumaan kalliiseen hotelliin ja loistaviin ravintoloihin.
Ruoka on yksi suuri asia joka kirjasta jää mieleen. Erikoisia Suomen kulttuurista eroavia ruokalajeja vilahteli kirjan sivuilla paljon. Viehettäviltä ja mielenkiintoisilta näyttävissä puutarhoissa juodaan herkullista teetä katsellen virtaavia puroja ja runon pätkät Chenin lausumina lisäävät tunnelmaa.
Upean tunnelman keskellä pysyvät kuitenkin raskaammatkin aiheet. Pakko abortit, yhden lapsen kulttuuri, pienet ja köyhät elintilat perheillä, sekä poliisien ja rikollisten yhteydet toisiinsa.
Henkilöstö on suunnilleen sama, kuin ensimmäisessä kirjassa. Uusina kasvoina ovat Catherine, Feng ja hänen vaimonsa, sekä muutamia muita. Chen on loistava päähenkilö. Hän on monipuolinen herkkien runojensa kanssa, mutta jääräpäinen ja taitava selvittäessään rikoksia.
Suosittelen lämpimästi lukemaan. Minut tuo kiehtova Kiinan kulttuuri ainakin vie mukanaan ja harvoin pääsee näin hyvin tunnelmaan mukaan. Varsinkin, kun aihe on itselleni ennestään melko tuntematon. :)


Punaisen merkin tanssija (The Character Dancer, 2002)
Otava, 2006
Suom. Leena Peltomaa
s.413
Kannen kuva: Sandi Fellman

Qiu Xiaolong: Punaisen sankarittaren kuolema

Chen Cao työskentelee Shanghain poliisin erikoisapuosaston päällikkönä. Hän on vielä nuori ja hyvin kiinnostunut runoudesta. Chen on viettämässä tupaantulijaisia, kun Bailin kanavasta löydetään nuoren naisen alaston ruumis. Ruumis tunnistetaan kansalliseksi mallityöläiseksi. Chen ottaa rikoksen ratkaistavakseen. Uhrin elämästä on kuitenkin hyvin vaikea löytää mitään mikä johtaisi tutkimuksien etenemiseen. Mallityöläinen kun tuntuu eläneen täysin nuhteetonta elämää ilman miehiä.
Pikkuhiljaa Chen saa kuitenkin vihiä mallityöläisen salaisuuksista ja juttu paisuu niin suureksi, että korkeammalta taholta yritetään estää Chenin tutkimuksien jatkaminen. Chen joutuu huomaamaan, että politiikka tulee määräämään hänen työskentelyä poliisina hyvin vahvasti.

Punaisen sankarittaren kuolema on Qiu Xiaolongin ensimmäinen dekkari. Tämä kirja tuli luettavakseni oikeastaan tuon kauniin kannen takia. En ole tainnut aikaisemmin lukea mitään kiinalaista. Tässä kirjassa kuvailtiin paljon kiinan politiikkaa ja muutenkin oli mielenkiintoista kuulla kiinalaisesta kulttuurista edes jotain pientä. Koska Chen oli kiinnostunut runoista, siteerattiin kirjassa monia erilaisia runoja. Tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Shanghain kaduille ja vaikea asumistilanne kuvaillaan todella hyvin.
Punaisen sankarittaren kuolema oli todella hyvä kirja ja haluan ehdottomasti lukea myös muita Xiaolongin kirjoja joissa Chen esiintyy. Chen on ihana hahmo. Rehellinen poliisi, vaikka poliisin virka hänelle olikin tullut tahtomatta. Odotan mielenkiinnolla, miten hänen elämänsä kehittyy muiden kirjojen aikana ja saako hän itselleen jonkun jota rakastaa.
Juoni kirjassa ei etene mitenkään super nopeasti, joten kannattaa lukea tätä kirjaa keskittyen tuohon kaikkeen kulttuuri tietouteen, jota kirjasta saa. Esimerkiksi ruokakulttuurista kuullaan aika paljon. Tämä on mielestäni aika tavalla muista lukemistani dekkareista poikkeava, koska murhajuttu ei ole koko ajan edes päällimäisenä mielessä tätä lukiessa.


Punaisen sankarittaren kuolema (Death of a Red Heroine, 2000)
Otava, 2005
Suom. Jaakko Kankaanpää
s.557
Kannen kuva: Sandi Fellman