Lucinda Riley: Kadonnut sisar

 

Sisaret suunnittelevat isänsä muistojuhlaa, kun he saavat kuulla, että kadonnut seitsemäs sisar on mahdollisesti löytynyt. Asianajaja antaa naisille vihjeet kadonneen sisaren löytämiseksi, ja niin alkaa siskojen yhteinen etsivätehtävä, joka johdattaa heitä moniin maihin. Tuo seitsemäs sisar ei vain tunnu haluavan tulla löydetyksi.

Vuonna 1920 Irlannissa haaveillaan vapaudesta. Nualan perheen maatila toimii IRA:n jäsenten apuna, mutta pian Nuala itse joutuu jopa vakoojan tehtäviin auttaakseen perhettään ja tulevaa sulhastaan.

"Jos sormus tunnistettaisiin oikeaksi, se saattaisi liittyä siihen, kuka minä olin, ja minun oli pakko saada tietää, vaikka äiti ei sitä haluaisikaan."s.88

Kadonnut sisar on Seitsemän sisarta -sarjan seitsemäs osa.

Olen pitänyt paljon kaikista aiemmista osista ja odotin innolla kadonneen sisaren löytymistä, mutta tämä kirja oli kyllä suuri pettymys.

Kun tämä tarina ei varsinaisesti uppoutunut kenenkään sisaren tarinaan, niin kuin aiemmat osat, oli kokonaisuus rikkonainen. Tarina myös kiersi kauan samaa kehää, jossa sisaret vuoron perään yrittivät päästä Maryn juttusille. Olin jossain vaiheessa jo niin tylsistynyt, etten olisi jaksanut edes lukea tarinaa loppuun, mutta halusin selvittää sisaren salaisuuden, joten jatkoin sinnikkäästi. Myös Maryn asioiden välttely alkoi raivostuttaa. Ensin hän odottaa tietoja ja sitten kun hän saisi niitä, niin tarinaa pitkitetään siten, että hän muka odottaa kirjeen avaamista ties kuinka kauan. Alettiinhan tässä sitten saada vihjeitä isoista salaisuuksista, mutta niidenkin selviämistä pitää odottaa seuraavaan osaan.

Historiallinen tarina, joka sijoittuu Irlantiin oli kuitenkin hyvä, ja piti kiinnostusta kirjaa kohtaan yllä. Pidin myös siitä, miten kirjassa päästiin kurkistamaan kaikkien aiemmin esiteltyjen siskosten elämiin, ja osan elämä meni jopa mukavasti eteenpäin.

Kadonnut sisar, (The Missing Sister, 2021)

Bazar, 2021

Suom. Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen

s.892

Lucinda Riley: Auringon sisar

 

Electra paahtaa huippumallin töitä ja nollaa sitten päänsä New Yorkissa huumeilla ja alkoholilla. Isänsä kuolemaa hän ei ole pystynyt käsittelemään. Elämä jatkuu tähän tyyliin, kunnes isoäidiksi esittäytynyt nainen päättää kertoa hänelle tarinaa menneisyydestä ja pikku hiljaa Electrankin kiinnostus omaa alkuperää kohtaan herää. Electran perhe on huolissaan huonovointisesta huumeriippuvaisesta siskostaan, mutta Electran on käytävä hyvin pohjalla, ennen kuin paraneminen voi alkaa.

Historiaosuus sijoittuu osittain Afrikkaan, jossa rotuerottelu on hurjaa.

"Seurasin Mariamia ulos asunnosta, ja minusta tuntui täsmälleen samalta kuin silloin, kun lähdin Atlantisista sisäoppilaitokseen aloittamaan uutta lukukautta. Voisin helposti kääntyä ympäri ja palata sisään, kaataa itselleni vodkaryypyn ja vetää viivan..."s.296

Auringon sisar on Seitsemän sisarta -sarjan kuudes osa.

Tämä kirja on varsinainen järkäle, mutta sen suurta kokoa ei kannata pelästyä, sillä tarina on helppolukuinen ja vetävä. 

Electran tarina on täynnä vakavia ja synkkiä aiheita. Huumeongelmia, alkoholismia, rotuerottelua ja rasismia, kaikkea tätä ja paljon muuta käsitellään kirjassa. Tässä kirjassa olikin mielestäni aiheina paljon isompia asioita kuin aiemmissa osissa, mutta niiden käsittely pysyi silti samanlaisena kuin muissakin osissa, eli pääpaino on viihteellisessä tarinassa. Hiukan tulikin sellainen olo, ettei näin montaa isoa asiaa olisi kannattanut ottaa yhden siskon tarinaan, sillä nyt ne selvisivät vähän turhankin ruusuisesti ja heppoisesti. 

Historiaan sijoittuva tarina oli myös jälleen kiinnostava, mutta kurkistus Afrikkaan olisi voinut olla isompikin. Näiden lisäksi kirjassa kulki sivujuonia, kun Electran ympärillä olevien ihmisten kautta käsiteltiinn myös lisää alkoholiongelmia ja eri uskontokuntiin kuuluvien välistä rakkautta ja sen ongelmia. 

Olihan tämä taas koukuttava, mutta ei kuulu Seitsemän sisarta -sarjassa suosikkeihini, sillä en oikeastaan innostu kirjoista, joissa puhutaan paljon alkoholista ja huumeista. Electra jäikin sisaruksista kaukaisimmaksi. Hänenkin tarinassa oli kuitenkin alkamassa kiinnostava uusi mielenkiinnonkohde, mutta asia jätettiin alkutekijöihin. 

Auringon sisar, (The Sun Sister, 2019)

Bazar, 2020

Suom. Hilkka Pekkanen

s.906

Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa

 

Fleat House on pieni sisäoppilaitos Norfolkissa. Kun yksi sen oppilaista kuolee, pitää rehtori ja monet muut tapausta onnettomuutena. Paikalle saapuu kuitenkin poliisi, Jazz Hunter, joka alkaa tutkia tapausta yhdessä työparinsa, Alastair Milesin kanssa. Yhdessä he saavat paljon asioita selville uhrista, ja alkaakin näyttää pahasti siltä, että kyseessä tosiaan on murha. 

Fleat Housen oppilaista, opettajista ja heidän perheistään alkaa paljastua monenlaista, mutta Jazz on hyvä työssään ja aikoo kaivaa esille kaikki kammottavat salaisuudet. Työtä tosin häiritsee hieman hänen omat yksityiset ongelmansa, joita hän selvittää samalla.

"Jazz yllättyi nähdessään, kuinka alkeellisesti Fleat House oli varusteltu. Ottaen huomioon muhkeat lukukausimaksut olisi voinut odottaa parempia makuutiloja kuin kolho ja rähjäinen rakennus, johon hän oli juuri astunut. Hän oli nähnyt ylellisempiä vankiloitakin."s.74

Kuolema sisäoppilaitoksessa on sujuvasti etenevä dekkari, jonka salaisuudet pitävät jännitystä yllä loppuun saakka, ja joka tarjoaa monenlaista yllätystä matkan varrella. 

Fleat House on juuri sellainen paikka, jonne haluan dekkarin parissa matkustaa. Tunnelmallinen, mutta rähjäinen kivitalo syrjäisessä paikassa. Varsinaiseen sisäoppilaitokseen oppilaineen ja koulumaailmoineen tässä ei tosin juurikaan tutustuta, vaan tarina kulkee enemmänkin Jazzin elämän ympärillä. Se ei haitannut yhtään, sillä Jazzin elämän parissa pääsin melko karuun asuntoon ja Norfolkin hyytävien säiden armoille. Tunnelma onkin melko synkkä, hyytävä ja salaisuuksien täyteinen. 

Olen aiemmin lukenut muita Lucinda Rileyn kirjoja ja yllätyinkin tämän kirjan tyylistä. Teksti on toki yhtä sujuvaa ja mukavaa lukea, mutta minut yllätti kuinka tavanomainen dekkari tämä on. Odotin Rileyn dekkarin olevan vielä enemmän ihmisten tarinoiden ympärille keskittyvä juttu, jossa menneisyyteen uppouduttaisiin samalla tyylillä kuin muissakin hänen kirjoissaan. Tämä on kuitenkin yllättävän perinteinen dekkari, jossa poliisi saapuu paikalle tuskaillen omia murheitaan, ja siinä ohella selvittää tapauksen.

Kuolema sisäoppilaitoksessa

Bazar, 2023

Suom. Tuukka Pekkanen

s.490

Lucinda Riley: Kuun sisar

 

Eläimiä ja luontoa rakastava Tiggy ei epäröi tarttua uuteen työpaikkaan, kun hänelle tarjotaan mahdollisuutta työskennellä Skotlannin ylämailla, upean kartanon mahtavilla tiluksilla. Kylmä ja luminen talvi uudessa työpaikassa tuo mukanaan uusia ystäviä. Hän saa myös kuulla jotakin menneisyydestään. Kun kartanon mailla alkaa olla liikaa draamaa, päättää Tiggy lähteä selvittämään enemmän asioita menneisyydestään. Niinpä matka Espanjaan alkaa ja on aika kuulla tanssin ja taian täyteinen tarina sukulaisista. 

Lucia syntyy romaniyhteisöön Espanjassa vuonna 1912. Tyttö on aivan lapsi vielä, kun huomataan, että hänellä on uskomattomat tanssitaidot. Pian Lucia kiertää ympäriinsä Flamencotaiteilijana, joka haluaa aina vain saavuttaa enemmän.

"Luonnon keskellä tunsin olevani elossa, aistini herkistyivät ja minusta tuntui että kohosin irti maasta ja muutuin osaksi maailmankaikkeutta. Kinnairdissa sisäinen minäni, jonka kätkin ulkomaailmalta, saattoi puhjeta kukkaan ja kasvaa, sillä siellä saisin joka ikinen aamu herätessäni lahjaksi tämän lumotun laakson."s.37

Kuun sisar on viides osa Seitsemän sisarta -sarjasta.

Odotin Tiggyn tarinalta paljon, sillä hän on kuulostanut näiden sisarusten joukosta Tähden lisäksi eniten minua kiinnostavalta. Ainekset minulle mieluisaan kirjaan olikin kasassa. Eläimiä, Skotlannin upea luonto, Espanja, taikavoimat ja sellainen pieni mystisyys kuulostavat kaikki aivan ihanalta, ja viihdyin näiden teemojen parissa loistavasti. 

Kuun sisar ei kuitenkaan yltänyt läheskään samalle tasolle kuin Varjon sisar, joka kertoi Tähden tarinan. Tämä kirja on nimittäin tähän astisten osien joukossa ehdottomasti ennalta-arvattavin. Jotenkin Tiggyn tarina ei myöskään päässyt esiin niin voimakkaasti. Se tuntui jäävän ihan keskenkin. Olisin esimerkiksi mieluusti kuullut lisää Tiggyn voimista. Lucian tarinaan sen sijaan perehdyttiin oikein kunnolla, ja niissä osioissa oli paljon kaikkea, mutta minua ei flamenco ja siihen liittyvät asiat kiinnosta, joten tämän kirjan historiallinenkin osuus oli minulle vähän plaah. 

Kirjassa ehti jälleen tapahtua aika paljon kaikenlaista. Oli dramaattisia käänteitä, kuolemaa, syntymää, iloa, surua, juhlaa, Espanjan sisällisotaakin ehdittiin pienesti käsitellä. Silti minusta parasta kirjassa oli Tiggyn viettämä aika Skotlannissa. Luontoa kuvataan kauniisti, mökissä vietetyt illat kasvisruokien parissa ovat arkisen kotoisia ja Tiggyn ystävyys Calin, sekä Thistle -koiran kanssa niin lämminhenkistä luettavaa. 

Kuun sisar, (The Moon Sister, 2018)

Bazar, 2020

Suom. Hilkka Pekkanen

s.779

Lucinda Riley: Enkelipuu

 

Onnettomuus pyyhki Gretan mielestä koko entisen elämän. Itselleen vieraiden läheisten kanssa eläminen on ahdistavaa ja vaikeaa. Niinpä Greta lähes erakoituu asuntoonsa. 

Viimein parikymmentä vuotta onnettomuuden jälkeen Greta suostuu palaamaan rakkaan ystävänsä Davidin  kanssa viettämään joulua Marchmontin kartanoon, josta hän nuorena naisena lähti. 

Kartano herättelee jotain muistojen kaltaista hänen mielessään, mutta vasta kävelyllä, kun hän törmää vanhaan hautakiveen, alkaa muistot tulvia hänen mieleensä. 

Yhdessä Davidin kanssa hän alkaa koota mieleensä menneisyytensä tapahtumia 1945-luvun Lontoosta lähtien. 

"Hän kääntyi katsomaan hautaa. "Jonny... oma poikani... anna minun muistaa. Anna minun Herran tähden muistaa, mitä on tapahtunut!" hän parahti kyynelten tukahduttamalla äänellä."s.25

Enkelipuu on tuhti pakkaus perhedraamaa, menneisyyden salaisuuksia ja rakkautta.

Kirjan alku on aika lohduton. Greta on menettänyt muistonsa koko nuoruudestaan ja sen jälkeen jo kaksikymmentä vuotta eristäytymisensä takia. Heti alkuun toivookin, että Greta voisi vielä saada vanhoille päivilleen jonkinlaisen onnen. 

Gretan nykyistä elämää ei kuitenkaan kovin paljoa käsitellä, sillä kirja johdattaa niihin menneisiin unohdettuihin vuosiin. Gretan lisäksi menneissä vuosissa suuren roolin saavat David, Gretan tytär Cheska, ja lopuksi myös Cheskan tytär. Kaikkien heidän tarinat ovat tiiviisti kietoutuneet toisiinsa, ja varsin dramaattisin juonenkääntein höystettyinä. 

Kuvittelin kirjan olevan ihanan jouluinen rakkaustarina, tai edes jotakin siihen suuntaan, sillä kansikuvakin antaa viitteitä tällaiseen, mutta tämä luulo oli kaukana todellisuudesta. Joulu on hyvin pinessä roolissa, ja rakkauskin, vaikka sitä tarinaan mahtuu, jää kyllä sivurooliin kaikkien dramaattisten ja synkkien juonenkäänteiden vallatessa tarinan.

Enkelipuu on hyvin runsas lukuromaani. Se on täynnä tapahtumia ja paljastuksia, jotka pitävät mielenkiinnon yllä alusta loppuun.  

Enkelipuu, (The Angel Tree, 2015)

Bazar, 2018

Suom.Hilkka Pekkanen

s.602

Lucinda Riley: Helmen sisar

 

Cece (Celaeno) tuntee olonsa yksinäiseksi ja hylätyksi. Adoptioisän kuolemasta on kulunut jo jonkin aikaa ja Tähti, sisaruksista Cecelle läheisin, on lähtenyt omille teilleen tutkimaan sukujuuriaan. Myös taiteellisuus tuntuu kadonneen. Niinpä Cece päättää lähteä yksin Thaimaaseen, tuohon maahan, jossa hänellä on edes tuttuja. Vaikka elämä Thaimaassa tuntuukin mukavalta, päättää Cece lähteä selvittämään muiden siskojensa tapaan omia sukujuuriaan. Adoptioisän vihjeet vievät hänet paahteiseen Austaliaan, jossa hän saa kuulla uskomattoman tarinan.

Kitty McBride lähtee 18-vuotiaana Australiaan. Hän päätyy aloittamaan täysin uuden elämän kaukana perheestään, pienessä helmenkalastajien kylässä, jossa elämä ei ole helppoa.

"Kun pääsimme Darwinin seudulle ja lopullinen määränpääni alkoi lähestyä, sydäntäni alkoi kouristaa, ja se alkoi lyödä kiivaammin. Olo tuntui oudon iloiselta ja liikuttuneelta, kuin koskettavaa mutta samalla mieltä ylevöittävää elokuvaa katsellessa."s.210

Helmen sisar on neljäs osa Seitsemän sisarta -sarjasta.

Helmen sisar johdatteli minut huomattavasti tuntemattomimmille alueille ja aiheisiin, joista en tiennyt juuri mitään. Voisi kuvitella, että tämä olisi erityisen kiinnostava kirja juuri uusien asioiden takia, mutta niin kuin jo lukemaan ryhtyessäni pelkäsin, kirja oli tähän astisista sisar -kirjoista minulle vähiten sopiva. 

Thaimaa ja Australia ovat maita, jotka eivät ole koskaan juuri kiinnostaneet minua. Ne ovat liian aurinkoisia, kuumia ja kaukaisia. Pidän kovasti kirjan kanssa erilaisiin maihin matkaamisesta, mutta näiden maiden kulttuurikin on niin kaukana mistään minua kiinnostavasta. 

Australian historia sentään kiinnosti. Siksi Kittyn tarina olikin tämän kirjan parasta antia. Oli mielenkiintoista lukea Australian vaikeista vaiheista. Aboriginaalien ja brittisiirtolaisten eriarvoisuus tuli hyvin esiin Kittyn tarinassa, joka oli kaikin puolin mielestäni surullinen. 

Cece jäi minulle jostain syystä hyvin kaukaiseksi. Hän on kiinnostunut taiteesta, mikä minuakin kiinnostaa, mutta minusta vain tuntui, että koko taidekin jäi niin pieneen osaan. Edes sivuhahmojen joukosta en tällä kertaa löytänyt erityisen läheiseksi tulevia hahmoja.

Tämän sarjan jokaisesta osasta on löytynyt myös todellinen henkilö, mutta tällä kertaa jouduin etsimään netistä, kuka tämän kirjan todellinen henkilö oli. Tietoa löytyikin mukavasti Albert Namatjirasta, aboriginaalitaiteilijasta, joka sai ihan hyvän kokoisen ja kiinnostavan roolin kirjasta.

Vaikka Helmen sisar ei ollut aiheeltaan aivan minua varten, oli kirjaa silti mukava lukea. Rileyn dialogit ja kepeästi kulkeva kuvaus vie juonta eteenpäin kuin huomaamatta ja vähemmänkin kiinnostava teksti on yllättäen solahtanut ohi ja huomaa lukeneensa yli 700 sivuisen kirjan nauttien. 

Lue myös: Seitsemän sisarta, Myrskyn sisar ja Varjon sisar.

Helmen sisar, (The Pearl Sister, 2017)

Bazar, 2019

Suom. Hilkka Pekkanen

s.732

Lucinda Riley: Varjon sisar

Tähti (Asterope) elää tiivisti yhdessä sisarensa Cecen kanssa. Hiljainen Tähti jää usein kovaäänisen sisarensa varjoon. Kun sisarusten adoptioisä kuolee, ja jättää myös Tähdelle johtolankoja biologisen perheen selvittämiseen, on hänen tehtävä suuri päätös. Uskaltaako hän tehdä päätöksen, joka riuhtaisee hänet pois Cecen varjosta, vaikka tämä päätös saattaa satuttaa hänen rakasta siskoa. 

Isän jättämä vihje vie Tähden ihastuttavan kirjakaupan ovelle. Oven takana häntä odottaa tarinat Englannin Järviseudulta. Mitkä tapahtumat saivat alkunsa vuonna 1909 ja miten ne liittyvät Tähteen? Kuka oli tuo Beatrix Potterin naapurissa asuva Flora, jonka päiväkirjat vievät vauhdikkaisiin ja surullisiin muistoihin. 

""Me ihmiset olemme samanlaisia kuin siemenet", isä oli sanonut hymyillen hangatessaan hyväntuoksuista sammalta käsistään samalla kun käyttelin lasten kastelukannuani. "Tarvitaan vain auringonpaistetta, sadetta... ja rakkautta. Muuta emme tarvitse.""s.35

Varjon sisar on kolmas osa Seitsemän sisarta -sarjasta.

Tähden tarina on yksi Seitsemän sisarta -sarjan eniten odottamamistani tarinoista. Odotin innolla pääseväni kauniisiin Järviseudun maisemiin. Hiljainen kirjallisuudesta pitävä Tähti kuulostaa myös täydelliseltä hahmolta. Lisäksi Beatrix Potterin mainitseminen takakannessa lisäsi kiinnostusta. 

Varjon sisar onnistui olemaan juuri niin hyvä kuin odotinkin. Kirja vei täysin mukanaan, ja se esitteli Tähden lisäksi myös joukon muita mielenkiintoisia ja loistavia hahmoja, kuten ihanan Orlandon. Beatrix Potter oli mukana aika pienesti, mutta oli silti mukava lisä tarinan kulkuun. Pidän siitä, ettei Seitsemän sisarta -sarjan kirjoissa pituudestaan huolimatta ole aivan valtavaa määrää hahmoja. Pienemmälläkin porukalla pärjätään ja kaikkiin ehditään tutustua tarpeeksi. 

Sekä Tähden, että Floran tarina vei mukanaan upeisiin paikkoihin ja mahtaviin tarinoihin. Tällä kertaa ei käynyt kertaakaan niin, että olisin odottanut jompaa kumpaa tarinaa enemmän. Floran tarina oli huomattavasti synkempi, ja täynnä salaisuuksia joiden paljastumista odotti innolla, kun taas Tähden tarina oli täynnä kirjoja, luontoa ja ruokaa. Tähden tarina vei mukanaan myös siksi, että Tähdellä oli niin paljon tehtävää löytääkseen rohkeutta itsenäiseen elämään. 

Niin kuin muillakin sisarilla, myös Tähdellä on paljon taitoja ja kiinnostuksenkohteita. Hänen kiinnostuksenkohteista ei tosin osannut arvata yhtä helposti mihin suuntaan hän lähtee ja mitä taitoa kehittämään. Löytyi tarinasta myös omat ennalta-arvattavuutensa, mutta ne eivät minun lukuintoani haitanneet.

Lue myös: Seitsemän sisarta ja Myrskyn sisar

Varjon sisar, (The Shadow Sister, 2016)

Bazar, 2019

Suom. Hilkka Pekkanen

s.733

Lucinda Riley: Myrskyn sisar

Ammattilaispurjehtija Ally (Alcyone) viettää romanttista aikaa uuden poikaystävänsä kanssa tietämättä lainkaan mitä hänen lapsuudenkodissaan tapahtuu. Kun hän viimein palaa ihmistenilmoille ja laittaa puhelimensa päälle, odottaa häntä järkyttävä tieto. Hänen adoptioisänsä Pa Salt on kuollut. Ally matkustaa välittömästi muiden sisarten tueksi ja saa huomata, että isä on jättänyt heille kaikille kovin kummallisen perinnön. Muiden siskojensa tavoin myös Ally saa vihjeen siitä, miten hänen kannattaa ruveta selvittämään biologisten vanhempiensa henkilöllisyyttä. Mutta miten ihmeessä kuuluisan Edward Griegin oopperaa liittyy hänen menneisyyteensä?

"Kun Atlantis etääntyi kaukaisuuteen ja talo katosi puiden taakse, rukoilin että isän sanat virtaisivat lävitseni ja auttaisivat minua löytämään rohkeuden jatkaa." s.100

Myrskyn sisar on toinen osa Seitsemän sisarta -sarjasta.
Myrskyn sisar johdattaa lukijan nykyajassa merille, kilpapurjehduksen maailmaan ja menneisyydessä 1870-luvun Norjaan, jossa kurkistetaan säveltäjien, muusikoiden ja laulajien elämään.

Pidin Myrskyn sisaresta vielä enemmän, kuin Seitsemästä sisaresta. 1870-luvun Norja, upeat hahmot ja musiikkimaailma kiehtoivat ja veivät niin vahvasti mukanaan. Kilpapurjehdusjutut eivät niinkään olleet minua kiinnostavia, mutta Allyn tarina oli kuitenkin kiinnostava, monipuolinen ja varsin vauhdikas. Historia Annan parissa vei kuitenkin voiton ja hänen koskettava tarinansa oli tämän kirjan parhautta.

Myrskyn sisaressa ehtii uppoutua tarinaan kunnolla, sillä sivuja riittää. Kaikenlaisia käänteitä kirjan juoni tarjoaakin. On iloja, suruja ja yllätyksiä. Pa Saltin tarina pysyy edelleen salaisuutena, vaikka välillä hänen menneisyyttään pohditaan. Kirjassa kerrotaan niin monen hahmon elämästä, että juoni ei ehdi pysähtyä, eikä junnaa paikoillaan. Koko ajan tulee jotakin uutta ja sivut kääntyvät vauhdilla paljastaen karuja salaisuuksia.

Lue myös: Seitsemän sisarta


Myrskyn sisar, (The Storm Sister, 2015)
Bazar, 2018
Suom. Hilkka Pekkanen
Kannen suunnittelu: Laura Noponen
s. 734

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

Maia ja hänen viisi sisartaan kutsutaan heidän lapsuudenkotiinsa. Heidän adoptioisä, varakas ja omalaatuinen Pa Salt on kuollut. On aika kuulla mitä testamentissä sanotaan. Pa Salt on tuonut kaikki tytöt vauvaikäisinä upeaan linnaansa Genevenjärjen rannalle. Maia ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut menneisyydestään, mutta totuuden selvittäminen alkaa yllättäen kiinnostaa, kun siskokset saavat pienen vihjekirjeen, jota tutkimalla he saattavat saada selville totuuden biologisista vanhemmistaan. Maian kirje johdattaa hänet Brasiliaan, Rio de Janeiroon, jossa häntä odottaa mutkikas tarina.

Seitsemän sisarta aloittaa seitsemästä nuoresta naisesta kertovan kirjasarjan.
Kirjalla on mielenkiintoinen lähtöasetelma, sillä heti alussa saadaan huomata, ettei nimestään huolimatta sisaria ole kuin kuusi. Herääkin mielenkiinto kirjan seitsemättä osaa kohtaan. Kuka mahtaa olla tämä mystinen seitsemäs sisar? Jo tässä ensimmäisessä kirjassa nähdään vilauksia muista sisarista, joista saadaan kuulla lisää seuraavissa osissa, sillä jokaiselle siskolle on oma kirjansa ja tarinansa. Minusta idea on loistava.

Minua aina hiukan pelottaa tarttua näin paksuihin kirjoihin. Paksut kirjat ovat ihania, jos ne ovat hyviä. Silloin saa uppoutua ihanien hahmojen maailmaan pitemmäksi aikaa, mutta siinä on aina oma riskinsä...Jos kirja sattuukin olemaan tylsä. Noh, tämä kirja ei onneksi ollut tylsä, vaan Maian tarinaa oli ilo lukea. Maia on hahmona uskottava ja kiinnostava. Hiukan yksinäisyyteen vetäytyvä nainen, joka viihtyy kuitenkin hyvin läheisten seurassa.

Maian nykypäivään sijoittuvan tarinan lisäksi kirjassa matkustetaan välillä ajassa taaksepäin, 1920-luvulle. Jeesus Kristus patsaan rakennustyöt ovat vasta suunnitteilla ja lukija pääsee kuulemaan tuosta patsaasta paljon sekä faktaa, että fiktiota. Todelliset taiteilijat, kirjailijat ja Brasialian ja Ranskan historia yhdistyvät sujuvasti keksittyihin tarinoihin ja henkilöihin ja luovat keskenään kokonaisuuden jonka parissa viihtyy.

En ole tainnut paljoa lukea Brasiliasta kertovaa kirjallisuutta, eikä Jeesus kristus patsaskaan ole erityisen tuttu, joten parasta antia kirjassa olikin Brasialian kultturista ja patsaasta kertovat osuudet. Tämän sarjan parissa tuleekin tehtyä varmasti aika suuri kulttuurimatka ympäri maailmaa. Seuraava kirja käsittääkseni sijoittuu Norjaan, joten monipuolisuutta sarja tuntuu tuovan mukanaan.


Seitsemän sisarta, (The Seven Sisters, 2014)
Bazar, 2017
Suom. Hilkka Pekkanen
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
s. 677