Christian Rönnbacka: Mennyt mies

 

Porvoon poliisi saa ilmoituksen talosta, jonka ovi on jäänyt auki. Hautalehto ei oikein voi asiasta sen kummempaa tutkintaa aloittaa, kun asia ei vaikuta vakavalta, mutta teknisen tutkinnan Simon Kannas epäilee jotakin olevan meneillään. Vaivihkaa he saavat sen verran kummallisia johtolnakoja kasaan, että Hautalehto saa käynnistettyä tutkinnan. Varsin kummallinen tutkinta tästä kehkeytyykin, kun tiedossa ei ole vainajaa, eikä tekijää. 

"Vaikka oltiin maaseudulla ja suhteellisen harvaan asutulla alueella, jossa luulisi verhojen heiluvan, kun joku ajoi tai kulki ohi, oli heidän kyselykierroksensa ollut suuri pettymys."s.96

Mennyt mies on yhdestoista Hautalehdo -dekkari.

Sarja on edennyt jo melko pitkälle, mutta yhtään ei edelleenkään kyllästytä. Yllättäviä juonenkäänteitä, vauhdikasta toimintaa ja huumoria riittää tähänkin osaan. 

Napakat luvut ja vaihtuvat näkökulmahenkilöt innostavat lukemaan aina vaan seuraavankin luvun, eikä kirjan lukemisessa siksi kovin kauaa menekään. Juonikuviot ovat jälleen isoja ja kansainvälisiä, ja niitä tasapainottaa mukavasti huumorin täyteinen arki poliisilaitoksella, sekä Antin ja muiden rakkauskuviot. 

Mennyt mies

Bazar, 2023

s.303

Thomas Taylor: Mermeduusa

 

Aaveranta on vaipunut kylmään, hämärään talveen, kun paikalle saapuu ryhmä, joka tutkii malamanteria ja muita Aaverannan legendoja. He aikovat tehdä kaupungista kuuluisan, sillä heidän podcastinsa kuulijat taatusti rynnivät paikalle kuullessaan kaikista salaperäisistä olennoista, jotka siellä asuu. Se ei ole kuitenkaan ainoa uusi asia Aaverannassa. Kaupungissa on meneillään jotakin hyvin omituista. Mikä on tuo kumma humina joka kiirii yli Aaverannan? Herbert ja Orvokki päättävät ottaa selvää kaupunkia vaivaavasta ongelmasta, ja kenties myös Aaverannan syvimmästä salaisuudesta.

"Kun lähestymme saarta, minut täyttää selkäpiitä karmiva kauhu. Olen nähnyt Aavelahden kartan, joten tiedän, miten kaukana merellä olemme - miten etäälle olemme tulleet kaupungista."s.221

Mermeduusa on viides ja viimeinen osa Aaveranta -sarjasta.

On aika saada vastaus Herbertin ja Orvokin mysteereihin, selvittää, mikä on se Aaverannan syvin salaisuus, jota kammottava kirjailija Ankerias on niin epätoivoisesti etsinyt. Näihin viimeisiin, suurimpiin kysymyksiin vastauksia etsiessä, päästään vielä kerran upeaan seikkailuun, joka on täynnä vaaroja, legendoja ja ystävyyttä. 

Mermeduusa on kaunis päätös tälle upealle sarjalle. Tuttuun tapaan Aaverannassa eletään sumuista ja kylmää aikaa, kun koko kaupunki vaikuttaa talvilevolle vaipuneelta unohdetulta paikalta. Silti kaupunki tuttuine asukkaineen tarjoaa kotoisann sopen, jossa on juuri sopivasti sadunomaista jännitystä, seikkailua ja herkkuhetkiä takkatulen ääressä. 

Kirjassa vallitsee melko kaihoisa tunnelma, sillä monet Aaverantalaiset ikävöivät jotakuta, pohtivat ehkä, missä heidän paikkansa on, tai mistä he edes ovat lähtöisin. Tunnelmaa korostaa kaupunkia ympäröivä sumu ja pimeät talvi-illat, jonka synkkyyden rikkoo vain majakan tasainen välähtely. 

Pidin tästäkin osasta valtavasti. Erityisesti pidin siitä, miten tässä kerrottiin menneisyyden tarinoita myös muutamasta pienempään osaan jääneestä sivuhahmosta. Tietysti oli kiva saada viimein vastaus myös herbertin ja Orvokin mysteereihin. 

Mermeduusa, (Mermedusa, 2023)

WSOY, 2024

Suom. Jaana Kapari-Jatta

s.373

Anneli Kivelä: Katajamäki kahden vaiheilla

 

Katajamäelle on perustettu uusi vanhusten palvelutalo, ja tämä tietysti herättää valtavasti puhetta kyläläisissä. Palvelutalon omistaja kun ei edes ole Katajamäkeläinen. Onko siis kyseessä joku itsekeskeinen tyyppi, joka haluaa vain kerätä vanhusten rahat omaan taskuun, vai joku joka oikeasti haluaa tarjota vanhuksille hyvän kodin? Ainu Harjulan sisko päätyy miehensä, palvelutalon omistajan kanssa Katajamäelle ja houkuttelee myös Ainun mukaansa. Siskokset Ainu ja Eevi herättävät myös Katajamäkeläisten uteliaisuuden. Ainu saakin myös monen miehen pään kääntymään, mutta kuka heistä olisi hänelle se oikea?

"Hänestä oli aina piristävää poiketa kyläkaupassa, jonka hän nyt oli oppinut tietämään Katajamäen uutistoimistoksi ja toimintakeskukseksi. Ellei jostain asiasta saisi tietoa kyläkaupan kahvilanurkkauksesta, se ei olisi sen arvoinenkaan."s.171

Katajamäki kahden vaiheilla on yhdestoista osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.

Viime vuonna en ehtinyt käväistä Katajamäellä lainkaan, joten nyt oli korjattava tilanne jo näin alkukesästä. Toisaalta tästä sarjasta on välillä ihan hyväkin pitää pientä taukoa, sillä alkaahan näiden juonissa olemaan melkoisesti toistoa kun sarja on edennyt jo näin pitkälle.

Juorujen ja ennakkoluulojen täyteinen arki rullaa tuttuun tapaan kesäisissä maisemissa. Kyläkaupan kahvinurkkauksessa käydään keskusteluja, joiden taso on välillä ärsyttävän ahdasmielistä. Mutta loppujen lopuksi nämä Katajamäkeläiset örmyt on melko helppo voittaa puolelleen, ja juttujen taso muuttuu ystävällisemmäksi. Oli kyllä silti välillä vaikea olla laittamatta kirjaa jäähylle, kun nämä hahmot olivat niin rasistisia, umpimielisiä ja jaksavat jauhaa toisten ulkonäöstä jatkuvalla syötöllä.

Tuttuun tapaan kirjaan on myös tuotu uusi päähenkilö, tällä kertaa Ainu, joka siis saa valittavakseen muutamasta sopivasta miehestä sen oikean. Tähän valintaan mahtuu dramaattisia käänteitä ja romantiikkaa. Ja siis juuri minkäänlaista tutustumistahan näiden ihmisten välille ei tarvita, vaan sopivat miehet pelmahtavat paikalle ja päättävät, että tuo nainen on juuri sopiva emäntä ja kosiskelu voi näin alkaa. Eli siis sain juuri sitä mitä Katajamäeltä odotinkin, hupaisan viihdematkan kesäisiin maalaismaisiin, jota ei kannata ruveta lukemaan realistiset lasit silmillä.

Katajamäki kahden vaiheilla

Karisto, 2016

s.250

Madeleine L`Engle: Hyppy ajassa

 

Megin aikamatkustusta tutkinut isä on kadonnut monta vuotta sitten. Eräänä myrskyisenä yönä, kun Meg nauttii yöpalaa pikkuveljensä ja äitinsä kanssa, saapuu heidän ovelleen kummallinen nainen, rouva Kummoinen. Naisella tuntuu olevan jotakin tietoa aikamatkustuksesta. pikkuveli, Charles Wallace on varma, että Kummoisen avulla he löytävät isän. Pian Meg, Charles Wallace, ja eräs uusi ystävä matkaavatkin pitkin avaruutta isää etsien, mutta avaruudessa odottaa jotakin hyvin pahaa, joka heidän on voitettava. 

"Suuri olento kääntyi hitaasti, niin että varjo jäi heidän taakseen, ja he näkivät edessään vain tähtien loisteen, niiden hennon tuikkeen vuorten yläpuolella sekä suuren kuun laskevan kehrän, joka nopeasti vaipui taivaanrannan taakse."s.102

Hyppy ajassa on avaruusseikkailuklassikko, jonka halusin lukea, vaikken olekaan suurin scifin ystävä. 

Silloin tällöin kun on hyvä tarkistaa, joko avaruusseikkailut olisivatkin alkaneet kiinnostaa. Vaikka tämä kirja on loistavasti kirjoitettu, nopeatempoinen ja viihdyttävä, ei tämäkään tehnyt minusta scifin intohimoista lukijaa. 

Pidin kirjan alusta valtavasti, kun hahmot vielä olivat aivan tavallisesti maan kamaralla. Mielenkiintoiset hahmot, kaunis kieli ja upeat yksityiskohdat tempaisivat mukaansa, enkä ihmettele lainkaan miksi tämä on klassikko. Teksti on nopealukuista ja helppoa, mutta silti täynnä kauniita ykistyiskohtia, sekä vahvaa henkilöiden ja miljöön kuvausta. 

Avaruudessakin ehtii sattua ja tapahtua jos jonkinlaista, ja tarina vetää loppuun asti todella hyvin. Oma mielenkiintoni lopahti siis aivan omista syistäni, sillä avaruusjutut eivät edelleenkään jaksaneet innostaa. Mutta jos haluat tutustua helposti lähestyttävään scifiin, voin hyvillä mielin suositella tätä. 

Hyppy ajassa, (A Wrinkle in Time, 1962)

WSOY, 2018

Suom. Katri Yli-Viikari

s. 291