sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Marian Keyes: Vielä on toivoa


Tara, Katherine ja Fintan ovat Irlannin pikkukylästä Knockavoystä Lontooseen muuttaneet parhaat kaverukset. Tara asuu poikaystävänsä kanssa, joka ilkeilee ja sanoo asiat aina ikävän suoraan. Tara ei kuitenkaan halua luopua miehestään, sillä hänhän voisi joutua vanhaksipiiaksi ja elää elämänsä ilman miestä ollenkaan ja sellainenhan ei käy päinsä.
Katherine taas on kylmettänyt itsensä täysin kaikelta rakkaudelta ja ostaa kauniit vaatteensa vain itseään varten. Hän elää säntillistä elämää ja haluaa päättää asioistaan itse. Miehet eivät sitä vain tunnu ymmärtävän, vaan jatkavat piiritystään.
Fintan on komea, hauska ja naisten harmiksi homo. Hän on löytänyt elämänsä rakkauden ja kaikki tuntuu muutenkin sujuvan hyvin, kunnes hän kuulee sairastuneensa vakavasti.

Syötävän herkullisen näköisen kannen takia tämä kirja valikoitui kirjakaupasta mukaan, eikä sisällössäkään ole valittamista. Vaikka kirja on aika helppoa viihdettä, löytyy sisällöstä paljon syvällistä asiaa, eikä tarina missään tapauksessa ole liian kevyttä. Juoni on minusta aika ennalta-arvattava, mutta kyllä minä ainakin jännitin silti miten kaikkien käy.

Kirjassa seurataan Taran, Katherinen, sekä Lorcanin näkökulmasta tarinaa, mikä hiukan ihmetytti, sillä esimerkiksi Fintan ei itse päässyt pahemmin ääneen, eikä tarinaa kerrottu lainkaan hänen kauttaan. Tosin Lorcanin kautta kerrottu tarina toi kirjaan jännitystä, kun ei osannut yhtään arvata, miksi ja miten koko ihminen edes liittyi kirjaan, ennen aika loppupään paljastusta.

Hahmoiksi oli valikoitu kivan erilaisia ihmisiä, mikä teki kirjasta monipuolista luettavaa. Oma suosikkini oli Tara, joka oli aika tavallinen ihminen, ilman suurempaa draamaa. Keyes sai silti luotua Tarasta mielenkiintoisen hahmon omine pikkuvikoineen.

Lue myös: Naura, Claire, naura.


Vielä on toivoa, (Last Chance Saloon, 1999)
Tammi, 2003
Suom. Liisa Laaksonen
Kansi: Markko Taina
s. 481

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Ronja Salmi ja Jami Nurminen: Onks noloo?



Onks noloo? on vuoden 2016 kirjan ja ruusun päivän kirja, jonka sai tänään ilmaiseksi ostettuaan kirjoja viidellätoista eurolla. Sen on kirjoittanut Ronja Salmi ja kuvittanut Jami Nurminen. Onks noloo on lastenkirja, joka kertoo alakoululaisista lapsista. Päähenkilö Petja on kuudesluokkalainen poika, joka joutuu ainakin omasta mielestään hirvittävän noloihin tilanteisiin välillä yksin ja välillä parhaan kaverinsa Tonin kanssa.

Onks noloo? on hauska lastenkirja, jonka uskon tarjoavan lohdutusta niille monille ala-asteikäisille, jotka samaistuvat Petjaan. Pienetkin tilanteet voivat tuntua todella noloilta ja on varmasti kiva saada vertaistukea vaikka tästä kirjasta. Kirja on kuvitettu monilla kirjan tyyliin sopivilla kuvilla ja kokonaisuus onkin loistava.

Onks noloo? kestää monta lukukertaa, hauskojen vaihtoehto loppujen takia. Lukija saa päättää kirjaa lukiessaan miten haluaa asioiden sujuvan ja kirjasta löytyy selkeät ohjeet miltä sivulta voi lukea mitäkin.

Itselleni tuli ainakin mieleen, että vanhemmat voivat esimerkiksi iltasatua lukiessaan vaihdella tarinoiden loppuja, näin lapset saavat uuden sadun, vaikka tavallaan se onkin sama. :)


Onks noloo?
Kirjakauppaliitto, 2016
Kustantaja: Lasten keskus
Kannen suunnittelu: Noora Iloranta
s. 84

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat


Kun kyyhkyset katosivat kertoo serkusten Edgarin ja Rolandin, sekä Edgarin puolison Juuditin elämästä Virossa 1940 ja 1960-luvulla.

Sainpas viimeinkin luettua tämän kirjan. Sofi Oksanen on yksi suosikki kirjailijoistani Stalinin lehmien ja Puhdistuksen takia, jotka ovat kummatkin mahtavia kirjoja. Kun kyyhkyset katosivat kuitenkin hieman epäilytti, että voiko se olla niin hyvä, kuin aikaisemmat osat. Eikä se mielestäni ollutkaan. Kirja oli hahmojensa osalta vaisumpi, eikä tieto-osuudet olleet läheskään yhtä hyvin sovitettu tarinaan, kuin aikaisemmissa osissa.

Kaikilla kolmella päähahmolla on kirjassa omat ongelmat ja tehtävänsä, mutta ymmärtääkseni päähenkilöksi tarkoitettu Edgar jää hahmona kaukaiseksi. Hänen valintojaan ei pahemmin selitellä, vaikka syytä mielestäni olisi. Mies nimittäin ryntäilee paikasta toiseen vain omaa etuaan ajatellen, vaikka läheisille ja tuttaville tapahtuisi mitä hänen valintojensa takia, hän jatkaa eteenpäin.

Juudit on mielestäni hyvin onnistunut hahmo ja hänen elämästään kertovien pätkien takia kirjan haluaakin lukea loppuun saakka. Toki myös viron historiasta kertovat kohdat ovat kiinnostavia, vaikka ne eivät täysin tarinaan sulaudukkaan.

Kirja on saanut aikaisempien osien tapaan nimen, jonka tarkoitus ainakin itselleni selviää vasta kirjaa lukiessa, mikä on kiva lisä kirjalle.


Kun kyyhkyset katosivat
Otava, 2012
s.365
Kansi: Mika Perkiökangas