Holly Black: Vangin valtaistuin

 

Keijuvallassa kuohuu jälleen, kun sen asukkaat juonivat toistensa päiden menoksi. Suurkuninkaalliset Cardan ja Jude eivät aio enää katsella sivusta Hampaiden hovin toimintaa. He epäilevät, että prinssi Oak on hovissa vankina ja aikovat pelastaa hänet, vaikka se saattaa aloittaa sodan. 

Oak itse on vaikeassa asemassa. Kenen puolta pitää tilanteessa, jossa vastakkain ovat perhe ja rakkaus. Oak yrittää parhaansa mukaan kääntää synkän kuningattaren pään, mutta uskaltaako Wren luottaa häneen?

"Prinssi onnistuu vilkaisemaan kerran taakseen. Heidän katseensa kohtaavat, ja Oak tuntee jonkin värähtelevän heidän välillään. Se saattaa hyvinkin olla jotain kauheaa, mutta hän haluaa sitä lisää kaikesta huolimatta."s.59

Vangin valtaistuin on Keijuvalta sarjan toinen osa.

Wrenin ja Oakin tarina jatkuu siitä mihin se jäi ensimmäisessä osassa. Mukaan mahtuu myös mukavan paljon kuulumisia Ilman väki -sarjasta tutuilta hahmoilta, kuten Judelta ja Cardanilta.

Tuttuun tapaan kirja johdatti juonittelun, petoksien, suurien tunteiden ja taistelujen täyteiseen Keijuvaltaan, jossa jännittävät käänteet odottavat lähes jokaisen kulman takana. Tapahtumat olivat yllättäviä, sillä tässä ei voi tietää kehen luottaa, kun jokaisella on vähintään salaisia vihollisia syystä tai toisesta. Keijuvallan asukkaat ovat hurjaa porukkaa, eivätkä he kaihda julmiakaan keinoja saavuttaakseen haluamansa. 

Kirjassa jätettiin jonkin verran asioita avoimiksi, ja toivonkin, että tulevissa Keijuvaltaan sijoittuvissa sarjoissa saisin kuulla jotakin uutta esim. Varjon tilanteesta. 

Vangin valtaistuin, (The Prisoner`s Throne, 2024)

Karisto, 2025

Suom. Suvi Kauppila

s.329

Holly Black: Kahlittu perillinen

 

Keijuvallasta karannut Hampaiden hovin kuningatar Suren piilottelee ihmisten maailmassa. Elämä kulkurina ei kenties ole hohdokasta, mutta silti se voittaa Hampaiden hovin kammottavat olosuhteet, eikä hänen tarvitse nähdä julmia vanhempiaan. Mutta sitten Keijuvallan kruununprinssi Oak saapuu paikalle ja ilmoittaa tarvitsevansa apua. Suren päätyy seikkailuun, jossa joutuu kohtaamaan pelkonsa. 

"Voi kuinka toivoisin etten olisi täällä. Vihaan tätä paikkaa. Vihaan kaikkea täällä, ja vihaan kaikkea, mitä tämä paikka saattaa minulle itsestäni kertoa."s.259

Kahlittu Perillinen aloittaa Keijuvalta sarjan, joka sijoittuu samaan maailmaan kuin Ilman väki -trilogia. Ilman väki -trilogiasta tutut Oak ja Suren ovat nyt kasvaneet nuoriksi aikuisiksi ja ovat valmiina omiin hurjiin seikkailuihin ja juonitteluihin. 

Holly Black esittelee jälleen joukon hahmoja, jotka ovat kokeneet kovia, kärsineet, pettyneet ja tulleet petetyiksi. Eivätkä he ole selvillä vesillä edelleenkään, vaan edessä on jälleen kirjan verran juonittelua ja salaisuuksia, joiden edessä hahmojen on kuljettava, ja päätettävä kehen luottaa, ja uskaltaako edes omaa sydäntä kuunnella.

Pidin tästäkin kirjasta paljon kaikkine rosoisine hahmoineen. Oak ei tosin vielä sen suurempaa mielipidettä herättänyt, mutta kyllä hänestäkin kirjan edetessä ihan kiinnostavia piirteitä alkoi löytyä. Mutta parasta oli juonittelut ja hurjat juonenkäänteet. Tässä kirjassa ei voi koskaan tietää mitä kammottavaa paljastuu nurkan takaa. Loppu sai taas odottamaan syksyllä ilmestyvää jatkoa innolla. 

Kahlittu perillinen, (The Stolen Heir, 2023)

Karisto, 2025

Suom. Suvi Kauppila

s.319

Holly Black: Kuningatar vailla valtakuntaa

 

Keijujen valtakunnassa kasvanut Jude, on jälleen saanut muistutuksen keijujen julmuudesta. Mutta vieläkään hän ei aio luovuttaa. Hän ei ymmärrä tunteitaan hallitsijaa kohtaan, eikä tiedä kehen luottaa, mutta sodan partaalla oleva valtakunta tarvitsee häntä, tai niin hän ainakin haluaa uskoa.

"Hänellä on kädessään liina, joka haisee äitelänmakealta. Hän painaa sen nenäni ja suuni peitoksi. Tunnen jäsenteni raukeavan. Hetken kuluttua en tunne yhtään mitään."s.73

Kuningatar vailla valtakuntaa päättää Ilman väki -fantasiatrilogian.

Kirja tarjosi ihastuttavan kieron, juonittelun täyteisen ja toiminnallisen päätöksen upealle trilogialle. Ihan tämä ei yltänyt toisen osan tasolle, mutta oli silti loistava.

Nauttisin jälleen suuresti jokaisesta huolella suunnitellusta juonittelusta. keijuthan eivät voi valehdella, mutta tarkkaan kun miettii sanomisiaan, voikin saada monenlaista kieroa tapahtumaan. Muutenkin keijujen itsekäs, valtaa janoava ja ilkeä mieli pääsee tässä taas hyvin esiin. Minä olen tuhottoman huono etsimään kirjoista vihjeitä tulevista tapahtumista, mutta pidän siitä, miten tässäkin kirjassa niitä on, eikä asiat vain tapahdu ihan puskista. 

Kirjaan mahtui paljon hurjia juonenkäänteitä, sillä sodat ja vallankaappaukset kolkuttelevat koko ajan ovella. Taisteluita käydään, mutta keijujen tapaan suurimmaksi osaksi asiat hoituvat juonittelulla. Oli kutkuttavaa seurata miten kunkin tutuksi tulleen hahmon käy. Tätäkin sarjaa mainostetaan romantasiana, mutta pääpaino pysyy selkeästi enemmän politiikan ja valtakunnan asioiden ympärillä, sekä Juden oman kasvun ympärillä. Romantiikkaa on mukana, mutta melko pieninä annoksina.

Kuningatar vailla valtakuntaa, (The Quuen of Nothing, 2019)

Karisto/Otava, 2024

Suom. Suvi Kauppila

s.286

Holly Black: Langennut kuningas

 

Jude, keijumaassa asuva ihminen elää parhaillaan hyvin uhkarohkeasti. Juonittelu ja valtataistelut ovat osa jokaista päivää niin henkilökohtaisella, kuin koko keijumaan tasolla. Jude yrittää keksiä keinoja rauhan ylläpitämiseen, mutta Cardan ei tee siitä helppoa. Keiju on sietämätön, ja yrittää käyttäytyä mahdollisimman huonosti. Silti tuo komistus tuntuu vetävän Judea puoleensa.

"Hän on peili, jossa näen ihmisen, joka olisin voinut olla mutten ole."s.45

Langennut kuningas on toinen osa Ilman väki -sarjasta.

Voi että miten ihanan kamala kirja tämä onkaan. Koska suurimmat maailman ja hahmojen esittelyt on hoidettu alta pois ensimmäisessä osassa, pääsi tämä toinen osa heti alusta alkaen vauhdikkaasti liikkeelle uppoutuen kieroihin juonitteluihin. 

Kirja on täynnä ilkeitä, juonittelevia hahmoja, julmaa rakkautta, menneiden kaivelua, salaisuuksien paljastumisia ja tietysti loistavasti vetävää toiminnallista juonta. Viihdyinkin tämän synkän kirjan parissa vielä paremmin kuin ensimmäisen osan. Tässä sarjassa kiehtoo erityisesti se, ettei kukaan hahmoista tunnu olevan sellainen selkeästi "hyvis", vaan kaikki on melko harmaata porukkaa, joista löytyy monia puolia. 

Pidän kyllä kovasti myös sellaisista valtavan paksuista fantasiakirjoista, mutta tämä tällainen kevyt, nopealukuinen fantasia on raikasta vaihtelua niiden joukossa. 

Langennut kuningas, (The Wicked King, 2019)

Karisto, 2024

Suom. Suvi Kauppila

s.301

Holly Black: Julma prinssi

 

Jude on elänyt jo vuosia keijumaailmassa, johon hänet lapsena kaapattiin siskoineen. Keijumaailma ei ole ihmiselle helppo paikka elää, sillä ihmisiä halveksutaan, ja keijumaailman monet houkutukset pistävät helposti pään pyörälle, pahimmassa tapauksessa ne voivat johtaa jopa kuolemaan. Jude päätyy kuitenkin mukaan keijujen hovin juonitteluihin, jotka johtavat kohti pelottavia käänteitä. 

"Vihaan heitä. Vihaan heitä kaikkia niin paljon. Hetkeen en tunne kuin hehkuvaa raivoa, joka polttaa kaikki ajatukseni tuhkaksi. Vedän peitettä tiukemmin harteideni ympärille tärisevin käsin ja annan Locken johdattaa minut metsään."s.105

Julma prinssi aloittaa Ilman väki -sarjan.

Tämän kirjan luettuani ajatukseni keijuista ja keijumaailmasta on hyvin erilainen kuin ennen kirjaa. Kirjan nimessä oleva julma-sana kuvaa paljon muutakin kuin pelkkää prinssiä. Keijut eivät tunnu olevan erityisen lämmintä ja hyväsydämistä porukkaa, sillä oveluus, julmuus, viekoittelu, murhat, kostot ja muut yhtä positiiviset asiat täyttävät heidän arkeaan kaiken juhlinnan ohella tietysti. Keijujen ulkonäkö yllätti myös, samoin kuin ruokakuvailut sun muut yksityiskohdat, jotka luovat keijumaailmasta ja sen asukkaista synkän kuvan. 

Jude on päähenkilö, jonka ajatukset eivät ihan ymmärrettävästi ole erityisen lämpimiä. Onhan hän kasvanut halveksittuna keijujen joukossa. Oli hän kuinka hyvä tahansa, arvostusta ei heruisi. Tuo kovakuorinen, vihainen ja synkkä päähenkilö tekee kirjasta mahtavan. Minusta hänen hahmostaan on saatu niin paljon kaikkea esiin, vaikka sellainen itsekeskeinen vihaisuus onkin eniten esillä. Taustalla häilyy niin paljon muutakin, joka tulee esiin hänen teoissaan. 

Keijumaailma on myös kiinnostava paikka ja olisin sen yksityiskohdista mieluusti lukenut paljon lisääkin, mutta maailmanrakennuksesta oli kaikki pitemmät selostukset jätetty pois ja lukijan on pärjättävä pienemmillä yksityiskohdilla, joita sentään onneksi riittää. Fantasiakirjaksi tämä onkin melko lyhyt ja nopealukuinen. Kirja loppuu mielenkiintoisesti ja saa odottamaan lisää. 

P.S. Pysykäähän kaukana jos keiju sattuu tarjoamaan omenaa.

Julma prinssi, (The Cruel Prince, 2018)

Karisto, 2024

Suom. Suvi Kauppila

s.359