Anni Niskanen: Vipinää ja villasukkia

 

Syksy on saapunut Lehmuslahdelle, eikä kesän kiireistä ole enää tietoakaan majatalo Kontiorannassa. Varauskalenterin tyhjyys huolestuttaa niin Aavaa kuin Petteriäkin, mutta uusia ideoita yritetään keksiä, jotta pitkästä talvesta selvittäisiin. Pian he saavatkin tehtäväkseen järjestää häät, ja tarmokas työskentely täyttää jälleen majatalon tilat. Aavalla on mielensä päällä paljon muutakin kuin vain työt, sillä rakkausrintamalla on paljon mietittävää ja selvitettävää.

"Periaatteessa hän oli vapaa tekemään mitä lystäsi. Mutta silti jokin jarrutti häntä, eikä se ollut pelkästään tuo ärsyttävä järjen ääni, joka kirkui hänelle turvaväliä."s.168

Vipinää ja villasukkia on Lehmuslahti -sarjan toinen osa.

Loppusyksy, joulu ja alkuvuosi Lehmuslahdella tuovat tullessaan pakkaspäiviä, narskuvia lumihankia, villasukkia ja tietysti kuumia tunteita. 

Oli mukava palata tunnelmalliseen Kontiorannan majataloon, jossa käsityöpiirin puikot kilisevät, Petterin herkulliset ruuat tuoksuvat ja touhukkaat tädit kulkevat toimittamassa monenlaista asiaa. Erityisesti tässä kirjassa ihastutti talviset maisemat, ja uudet tuttavuudet, Juuli ja Kekkonen. Kissa-Kekkonen saakin ihanan paljon tilaa tarinassa.

Eniten kirjassa keskitytään kuitenkin Aavan suhdekiemuroihin, jotka hänellä on melkoisen solmussa. Ajatuksia järjestellään ajan kanssa, niitä katsellaan ja pyöritellään niin, että heikompaa hirvittää. Aavan päättämättömyys saa ainakin tämän lukijan potemaan pahaa mieltä erään hyvin kiltin ja ymmärtäväisen hahmon puolesta. Kirjan luettuani on tosin pakko myöntää, että Aava on silti kaikessa päättämättömyydessään ja monimutkaisine tunteineen aito, kun taas tuo kiltti tyyppi vaikuttaa jo hiukan liiankin täydelliseltä. (Kirjahan ei toki päästänyt lukijaa hänen päänsä sisään, joten ties mitä tunnekuohuja hän oikeasti käy läpi.)

Vipinää ja villasukkia

Tammi, 2024

Kansi: Timo Numminen

s.340

Anni Niskanen: Hunajaa ja houkutuksia

 

Aava palaa Suomeen uuden alun perässä, ja sellainen tarjoutuukin kun hänen ystävänsä Petteri tarjoaa työtä ja asuinpaikkaa Lehmuslahdelta. Aava tarttuu tilaisuuteen ja päätyy pyörittämään majataloa maaseudun rauhaan yhdessä Petterin kanssa. Työmaalla tosin tuntuu pyörivän koko Petterin suku. Sitten paikalle pelmahtaa vielä Petterin veli Emil, joka tuo Aavan kesään hiukan houkutuksia.

"Berliinissä oli yleensä tähän aikaan jo kesäistä, mutta Lehmuslahdella Aavaa paleli jatkuvasti. Nytkin hän kietoi villatakkia tiukemmin ylleen. Majatalon vanhat ikkunat olivat komeita mutta myös vetoisia."s.82

Hunajaa ja houkutuksia aloittaa Lehmuslahti -sarjan.

Uusi alku vasta uudelleen avatussa majatalossa on mukavan arkinen kurkistus Aavan elämään. Kirja tarjoaa paljon majatalon arjen ja työtehtävien kuvausta kauniissa kesäisissä maalaismaisemissa. Ja ruokaa, ruokaa on paljon!

Ihmisuhdedraamat kuuluvat toki myös suurena osana tarinaan ja viihdyin niiden parissa hyvin, vaikka Emil ei ihan oma suosikkihahmoni ollutkaan. Kaikki nämä käänteet sopivat kuitenkin uskottavasti Aavan elämään kaiken hänen kokeman jälkeen. Sitä paitsi nyt olen ainakin hyvin epävarma, että mihin suuntaan suhdekiemurat tästä kääntyvät sarjan edetessä. Kiva ettei asiat ole niin ennalta-arvattavia. 

Mutta minusta silti parasta kirjassa on se, että olen ehkä viimein löytänyt kotimaisen feelgood kirjasarjan jossa päähenkilö on oikeasti vapaaehtoisesti lapseton ja se tuodaan kirjassa esiin, sillä siltä se lupaavasti tämän aloitusosan kohdalla näyttää. Ihanaa! Nyt hieman jännittää, miten sarja jatkuu, sillä jos Aava päätyy tekemään lapsia niin kuin tietysti kuuluu kun on kunnon ihminen, niin saatan sytyttää kirjalla nuotion. Pidän siis kirjoista, joissa perustetaan perheitä, mutta ihan liian usein näissä tarjotaan päähenkilö joka on vakaasti päättänyt, ettei halua lapsia, ja sitten kohta "järkiintyy". Olen jo pitkään kaivannut tälläisia tarinoita, jotka olisivat siltä osin raikkaampia.

Hunajaa ja houkutuksia

Tammi, 2024

Kansi: Timo Numminen

s.341