Anni Niskanen: lempeä ja leivonnaisia

 

Lehmuslahdelle muuttanut Hilla jumittaa työssä, joka ei tuo pienintäkään iloa. Hän sinnittelee päivästä toiseen unelmoiden urasta kakkujen parissa. Lopulta Hillan mitta tulee täyteen ja hän rohkenee kokeilla uudenlaista elämää. Hän ehdottaa yhteistyötä Samulle, joka omistaa Jokituvan kahvilan. Uudet ideat ovat pelottavia ja epävarmojakin, mutta silti kokeilemisen arvoisia.

"Moussetäyte oli juuri sopivan ilmavaa, ja vadelman hieman kirpeä maku sopi täydellisesti yhteen paksun, mehevän suklaapohjan ja kuorrutuksen kanssa."s.13

Lempeä ja leivonnaisia on maalaisromanttisen Lehmuslahti -sarjan neljäs osa. 

Tässä osassa tutustutaan täysin uuteen päähenkilöön Hillaan. Kolmesta ensimmäisestä osasta tuttu päähenkilö Aava saa nyt luopua roolistaan päätähtenä, mutta jatkaa silti mukana tarinassa, niin kuin monet muutkin entuudestaan tutut hahmot. 

Tämä on aivan ihana tarina uusista aluista, itsensä rohkaisemisesta, unelmien tavoittelusta, ystävystymisestä aikuisiällä ja tietysti rakkaudesta. Hilla on sellainen hiljainen, hieman epävarma, kiltti ja lämmin hahmo, jolle toivoo kaikkea hyvää. 

Pidän siitä, miten kirjassa kuvataan Hillan elämää ennen uusia tuulia. Varsinkin arki asiakaspalvelijana on erittäin uskottavasti kuvailtua kaikkine yksityiskohtineen. Hillan innostus leipomista kohtaan tuo kirjaan paljon sellaista lempeää arkea, kun taas hänen epävarmuudet pitävät pientä jännitettä yllä niin ettei kaikki tunnu sujuvan liian kepoisesti. 

Talvinen Lehmuslahti kyläläisineen tarjoilee parasta antiaan tässä lämpimän tunnelmallisessa tarinassa. Kyläläisten yhteishenki tuntuu tulevan tässä osassa entistä enemmän esiin kun tapahtumapaikat vaihtelevat muuallekin kylään kuin pelkkään majataloon. 

Lempeä ja leivonnaisia

Tammi, 2026

Kansi: Timo Numminen

s.292

Anni Niskanen: Kuohuja ja kissankelloja

 

Kesä on saapunut Lehmuslahdelle ja Majatalo Kontiorannassa eletään täyttä sesonkikiirettä. Aavalla riittääkin hommaa ja hän saa huomata, että parisuhdeasiat jäävät helposti työn jalkoihin, jos yhteisestä ajasta ei pidä kynsin hampain kiinni. Myllerrystä riittää. Kontiorannassa tehdään monenlaista, suhdeasit vaikuttavat hitusen epävarmoilta ja tulevaisuuden suunnitelmat pitäisi lyödä ainakin alustavasti lukkoon.

"Aava riisui kengät ja kääri lahkeet ennen kuin laskeutui istumaan miehen viereen ja upotti jalat veteen. Vesi tuntui varpaissa viileältä. Kauempana näkyi kirkuva lokkilauma, ja aallot löivät hiljakseen rantaan. Näky oli suorastaan idyllinen."s.204

Kuohuja ja kissankelloja on maalaisromanttisen Lehmuslahti -sarjan kolmas osa. Se päättää Aavaan keskittyvän tarinan, joka on jatkunut läpi näiden ensimmäisten osien. Neljännessä osassa saadaan sitten uusi päähenkilö.

Elämä Kontiorannassa ja tietysti koko Lehmuslahdella on jälleen täynnä arkista tekemistä, draamaa ja suhdekoukeroita. Aavan elämässä puhaltavat uudet tuulet, on vain päätettävä mitä ottaa vastaan ja mihin haluaa tarttua. Suuret elämää koskevat päätökset eivät ole helppoja. vaikeammaksi ne tekee Kontioiden suuri suku, sillä joka nurkalla on joku sukulainen, eikä elämää tunnu saavan elää sekuntiakaan rauhassa. 

Tykkäsin. Etenkin kirjan ystäväpiirin kuvaus on niin ihanan lämminhenkistä. Jokaisella hahmolla on selvästi esiin tulevat luonteenpiirteensä, ja heidän puuhailua on kiva seurata. Pidän myös siitä, ettei räväköitä, nopealiikkeisiä päähenkilöitä, Aavaa ja Eemiliä kesytetä sellaiseen kliseiseen maalaisromanttiseen tyyliin. Ihanaa, että on myös tällaisia maalaisromanttisia tarinoita, joissa päähenkilöiden ei tarvitse haluta kahden viikon tapailun jälkeen perustaa perhettä, ostaa maatilaa ja mennä naimisiin. Raikasta. 

Kuohuja ja kissankelloja

Tammi, 2025

Kansi: Timo Numminen

s.263

Anni Niskanen: Vipinää ja villasukkia

 

Syksy on saapunut Lehmuslahdelle, eikä kesän kiireistä ole enää tietoakaan majatalo Kontiorannassa. Varauskalenterin tyhjyys huolestuttaa niin Aavaa kuin Petteriäkin, mutta uusia ideoita yritetään keksiä, jotta pitkästä talvesta selvittäisiin. Pian he saavatkin tehtäväkseen järjestää häät, ja tarmokas työskentely täyttää jälleen majatalon tilat. Aavalla on mielensä päällä paljon muutakin kuin vain työt, sillä rakkausrintamalla on paljon mietittävää ja selvitettävää.

"Periaatteessa hän oli vapaa tekemään mitä lystäsi. Mutta silti jokin jarrutti häntä, eikä se ollut pelkästään tuo ärsyttävä järjen ääni, joka kirkui hänelle turvaväliä."s.168

Vipinää ja villasukkia on Lehmuslahti -sarjan toinen osa.

Loppusyksy, joulu ja alkuvuosi Lehmuslahdella tuovat tullessaan pakkaspäiviä, narskuvia lumihankia, villasukkia ja tietysti kuumia tunteita. 

Oli mukava palata tunnelmalliseen Kontiorannan majataloon, jossa käsityöpiirin puikot kilisevät, Petterin herkulliset ruuat tuoksuvat ja touhukkaat tädit kulkevat toimittamassa monenlaista asiaa. Erityisesti tässä kirjassa ihastutti talviset maisemat, ja uudet tuttavuudet, Juuli ja Kekkonen. Kissa-Kekkonen saakin ihanan paljon tilaa tarinassa.

Eniten kirjassa keskitytään kuitenkin Aavan suhdekiemuroihin, jotka hänellä on melkoisen solmussa. Ajatuksia järjestellään ajan kanssa, niitä katsellaan ja pyöritellään niin, että heikompaa hirvittää. Aavan päättämättömyys saa ainakin tämän lukijan potemaan pahaa mieltä erään hyvin kiltin ja ymmärtäväisen hahmon puolesta. Kirjan luettuani on tosin pakko myöntää, että Aava on silti kaikessa päättämättömyydessään ja monimutkaisine tunteineen aito, kun taas tuo kiltti tyyppi vaikuttaa jo hiukan liiankin täydelliseltä. (Kirjahan ei toki päästänyt lukijaa hänen päänsä sisään, joten ties mitä tunnekuohuja hän oikeasti käy läpi.)

Vipinää ja villasukkia

Tammi, 2024

Kansi: Timo Numminen

s.340

Anni Niskanen: Hunajaa ja houkutuksia

 

Aava palaa Suomeen uuden alun perässä, ja sellainen tarjoutuukin kun hänen ystävänsä Petteri tarjoaa työtä ja asuinpaikkaa Lehmuslahdelta. Aava tarttuu tilaisuuteen ja päätyy pyörittämään majataloa maaseudun rauhaan yhdessä Petterin kanssa. Työmaalla tosin tuntuu pyörivän koko Petterin suku. Sitten paikalle pelmahtaa vielä Petterin veli Emil, joka tuo Aavan kesään hiukan houkutuksia.

"Berliinissä oli yleensä tähän aikaan jo kesäistä, mutta Lehmuslahdella Aavaa paleli jatkuvasti. Nytkin hän kietoi villatakkia tiukemmin ylleen. Majatalon vanhat ikkunat olivat komeita mutta myös vetoisia."s.82

Hunajaa ja houkutuksia aloittaa Lehmuslahti -sarjan.

Uusi alku vasta uudelleen avatussa majatalossa on mukavan arkinen kurkistus Aavan elämään. Kirja tarjoaa paljon majatalon arjen ja työtehtävien kuvausta kauniissa kesäisissä maalaismaisemissa. Ja ruokaa, ruokaa on paljon!

Ihmisuhdedraamat kuuluvat toki myös suurena osana tarinaan ja viihdyin niiden parissa hyvin, vaikka Emil ei ihan oma suosikkihahmoni ollutkaan. Kaikki nämä käänteet sopivat kuitenkin uskottavasti Aavan elämään kaiken hänen kokeman jälkeen. Sitä paitsi nyt olen ainakin hyvin epävarma, että mihin suuntaan suhdekiemurat tästä kääntyvät sarjan edetessä. Kiva ettei asiat ole niin ennalta-arvattavia. 

Mutta minusta silti parasta kirjassa on se, että olen ehkä viimein löytänyt kotimaisen feelgood kirjasarjan jossa päähenkilö on oikeasti vapaaehtoisesti lapseton ja se tuodaan kirjassa esiin, sillä siltä se lupaavasti tämän aloitusosan kohdalla näyttää. Ihanaa! Nyt hieman jännittää, miten sarja jatkuu, sillä jos Aava päätyy tekemään lapsia niin kuin tietysti kuuluu kun on kunnon ihminen, niin saatan sytyttää kirjalla nuotion. Pidän siis kirjoista, joissa perustetaan perheitä, mutta ihan liian usein näissä tarjotaan päähenkilö joka on vakaasti päättänyt, ettei halua lapsia, ja sitten kohta "järkiintyy". Olen jo pitkään kaivannut tälläisia tarinoita, jotka olisivat siltä osin raikkaampia.

Hunajaa ja houkutuksia

Tammi, 2024

Kansi: Timo Numminen

s.341