Christoffer Holst: Talviöitä ja kalmanvalkeaa

 

Cilla Storm kutsutaan joulunviettoon pieneen kodikkaaseen hiihtomökkiin Idren tunturimaisemiin. Luvassa on ihana ja hauska loma, sillä hän saa mukaansa kaikki parhaat ystävänsä. Tosin poikaystävä joutuu jäämään kaupunkiin töihin, ja työaikataulut huolettavat hivenen. Liian leppoisaksi ei tunnelma ehdi käydä, kun rinteestä jo löytyy ruumis. Cilla ja Rosie eivät tietystikään voi vastustaa kiusausta tutkia asiaa hiukan. Kaikenlaista hämärää alkaakin selvitä paikan asukkaista.

"Aurinko on korkealla taivaalla ja paistaa hohtavalle lumelle, joka välkkyy miljoonien pikkuruisten timanttien lailla. Pieni liveyhtye soittaa joulumusiikkia, mutta sitä tuskin kuulee vilkkaasti jutustelevien laskettelijoiden sekä kivilattiaa vasten kopisevien monojen yli."s.196

Talviöitä ja kalmanvalkeaa on Cilla Storm -dekkarisarjan kolmas osa.

Tämä lumisiin tunturimaisemiin johdattava kepeä dekkari tarjoaa nopealukuisen ja viihdyttävän tarinan. Cilla ja Rosie ovat jälleen vauhdissa, eikä mikään voi estää heitä tutkimasta jännittävää tapausta kun sellainen kerran heidän eteensä tulee. Tutkittava tapaus on varsin surullinen, mutta kaikki kirjan tarjoama huumori, hyväntuulinen rupattelu, ruokailut ystävien kesken, sekä muut hahmojen draamat ja suhdekiemurat pitävät kepeää tunnelmaa yllä. 

Joulua vietetään, mutta ei tässä mitenkään "jouluteta". Ystävät nauttivat mukavasta yhdessäolosta, mutta tilaa annetaan myös Cillan, Rosien ja tapaukseen liittyvien henkilöiden omille ajatuksille. Ruuasta ja varsinkin juomasta puhutaan paljon. 

Tykkäsin tästäkin osasta. Hahmojen henkilökohtaiset jutut etenee mukavan vaivihkaa kirjojen edetessä. Pidin siitä, että Rosie pääsi niin suureen rooliin tällä kertaa. 

Talviöitä ja kalmanvalkeaa, (Kalla, vita vinternätter. 2020)

WSOY, 2025

Suom. Hanna Jokela

s.280

Christoffer Holst: Syysaallokkoja ja myrskynsineä

 

Cilla Storm lähtee viettämään rentouttavaa kylpylälomaa saaristoon ystävänsä kanssa. Samalla hän aikoo tehdä töitä, sillä uusi työ rikoksia käsittelevän podcastin käsikirjoittajana vaatii paljon taustatyötä. Kylpylässä Cillan ja Rosien uteliaisuus herää kun paikalle saapuu huomiota herättävä hääseurue. Pian yksi seuruessta kuolee, eikä Cilla ja Rosie usko kyseessä olevan onnettomuus, vaikka poliisi niin väittääkin. Eihän pienestä nuuskimisesta voi olla mitään haittaa? 

"Itse olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana lenkillä kerran. Se oli silloin kun jäin Hornsgatanilla melkein bussin yliajamaksi. Lenkki kesti noin viisi sekuntia, mutta olin todellakin hengästynyt. Kunto nousi hetkessä!"s.77

Syysaallokkoja ja myrskynsineä on Cilla Storm -sarjan toinen osa. 

Maltoin säästellä tätä jatko-osaa syksyisempiin keleihin, vaikka kirjaan tarttuminen on houkutellut jo aiemmin. Viihdyin vähintään yhtä hyvin tämän jatko-osan parissa, kuin ensimmäisenkin. 

Tämä viihdyttävä dekkari tarjoaa nopeasti etenevän, napakan tarinan, jossa tunnelma on hauska, eikä vakavatkaan aiheet saa sitä synkistymään. Cillan utelias persoona, hupaisat ajatukset asioista, sekä hänen ja Rosien sähellys saavat aikaan hymyjä herättävän tarinan. 

Vaikka sellainen hyväntuulinen viihde onkin kirjassa pääasiassa, mahtuu mukaan myös sopivasti dekkariaineksia. Pidin tämän toisen osan rikosjuonesta enemmän kuin ensimmäisen. Suurimmaksi osaksi tarinaa kerrotaan Cillan näkökulmasta, mutta välillä poiketaan kurkistamaan myös muiden rikokseen liittyvien ihmisten tarinoita. 

Syysaallokkoja ja myrskynsineä, (Blå, blå höstvågor, 2019)

WSOY, 2024

Suom. Onerva Kuusi

s.278

Christoffer Holst: Suviunelmia ja verenpunaa

 

Cilla Stormin unelmissa on jo pitkään ollut oma kesämökki. Kun ero sitten koettelee, ajattelee Cilla repäistä ja ostaa oman paikan. Tosin toimittajan työllä ei ihan unelmien kesäpaikkaa osteta, mutta saa sillä kuitenkin siirtolapuutarhapalstan kauniista Pullasaaresta.

Tervetulotoivotus kesäisessä saaressa tosin voisi olla mukavampikin, sillä Cillan vietettyä ensimmäinen yö mökissään, tapahtuu saarella murha. Utelias Cilla kohtaa vertaisensa naapurin Rosiessa, jonka kanssa hän alkaa jo käydä tapausta tutkivan komean poliisin hermoille. 

"Kahvia juodessani mieleeni nousee kuva. Tytön ruumista, kuinka sen on täytynyt leijua pinnan alla kuin hidastetussa filmissä, kuin vesikummitus."s.47

Suviunelmia ja verenpunaa aloittaa Cilla Storm -dekkarisarjan.

Tässäpä sellainen ihanan kevyt ja kesäinen dekkari, jossa ei edes yritetä vääntää monimutkaisia kuvioita rikoksen ympärille. Pääpaino kirjassa pysyy selkeästi viihteen puolella keskittyen Cillan elämään ja suhteisiin. Ruumitakin kirjassa tulee, ja kylmiä väreitä aiheuttavia tilanteita mahtuu mukaan, kun Cilla nuuskii tapausta, mutta se kaikki pysyy melko kevyesti mukana. 

Kirja on helppolukuista ja mukavan rentoa luettavaa. Juhannus ja kesän vietto Bullholmenin siirtolapuutarhassa vie mennessään, ja kuin huomaamatta kirja onkin jo luettu. Hyvää ruokaa, ystäviä ja sopivan karmeita tapahtumia tasaisin väliajoin, mikä voisi olla mukavampaa tällaisessa kodikkaassa dekkarissa? 

Tarinaa kerrotaan Cillan näkökulmasta, ja hänen ajatuksiaan omasta elämästään kuvataan paljon. Toki myös mietteitä siitä, kuka voisi olla murhaaja. Pidin Cillasta, vaikka hän onkin välillä melko ärsyttävä omissa tutkimuksissaan, enkä yhtään ihmettele poliisin ärsyyntymistä. Cillan seikkailujen parissa haluan ehdottomasti jatkaa. 

Suviunelmia ja verenpunaa, (Sötä, röda sommardrömmar, 2018)

WSOY, 2024

Suom. Hanna Jokela

s.287