lauantai 28. joulukuuta 2019

Annukka Kiuru: Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä


Tonttu Toljanteri on tonttu, joka asuu Korvatunturilla. Hän paketoi lahjoja, ja toimittaa paljon muitakin asioita pukille ja muorille. Toljanteri on niin vikkelä ja avulias tonttu, että hän joutuu usein kaikenlaisiin omituisiin tilanteisiin. Korvatunturilla eletään vuoden kiireisintä aikaa, sillä joulukuu on alkanut. Monia uusia tonttuja palkataan vaativiin tehtäviin, ja jopa Toljanteri saa hieman erilaisen tehtävän kuin yleensä. Kaiken kiireen keskellä ehditään kuitenkin myös herkuttelemaan, leikkimään ja tutustumaan uusiin mielenkiintosiin tonttuihin.

Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä on joulukalenterikirja, jossa on 24 pientä tarinaa. Jokaiselle päivälle on oma seikkailu, mutta kirjan läpi kulkee myös muutama isompi kokonaisuus, joista paljastetaan asioita pikkuhiljaa päivien edetessä. Kirjassa on Sirkku Linnean kaunis ja värikäs kuvitus. Jokaisesta tarinasta löytyy yksi iso sivun kokoinen kuva ja sen lisäksi jotakin pienempää.

Toljanteri on ihana pieni tonttu, vaikka hän onkin jo yli 200-vuotias. Hänen seikkailuista ja toilailuista on hauska lukea. Hänen luonteensa tulee hyvin esille kirjan tarinoissa, niin kuin muidenkin hahmojen. Tarinat ovat sopivan pituisia ja koukuttavia, joten pienemmätkin lapset saattavat jaksaa kuunnella näitä. Kuvia tosin ei ole joka sivulla, joten jos lapsesi pitää vain kirjoista joissa on runsaasti kuvia ja vähemmän tekstiä, ei tämä välttämättä ole sopiva.

Tätä kirjaa lukiessa pääsi hyvin joulun tunnelmaan mukaan näin vähän vanhempanakin lukijana. Jouluiset seikkailut, hauskat tontut ja talviset maisemat veivät ajatukset korvatunturille. Tätä lukiessa alkaa myös tekemään mieli joulutorttuja ja pipareita, joten niitä on hyvä varata kaappiin ennen kirjan aloittamista...


Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä
Minerva, 2016
Kuvitus: Sirkku Linnea
s. 161

torstai 26. joulukuuta 2019

Juha Mäntylä: Joulukalenteri -Pukin pimeä puoli


Pukin pimeä puoli on joulukalenterikirja, joka sisältää 24 tarinaa. 19 kirjailijaa on saanut tehtäväkseen kirjoittaa tarinan, jossa saa pukin ja tonttujen pimeä puoli näkyä. Kirjailijoina tässä kirjassa ovat Marja Aarnipuro, Henry Aho, Kari Hanhisuanto, Susanna Harle, Mika Hentunen, Tanja Kaarlela, Tom Kalima, Jussi Kokkonen, Liinu Lähde, Harri Itván Mäki, Reijo Mäki, Juha Mäntylä, Jasu Rinneoja, Shimo Suntila, Roland Tônisson, Tarmo Vakkala, Marja-Liisa Vilhunen, Tuuli Vuorma ja Helena Väisänen.

Nämä joulukalenterit ovat aivan ihania. Joka vuosi näistä löytyy monenlaisia tarinoita. Tältä kirjalta odotin eniten Tuuli Vuorman tarinaa, sillä olen hänen Roistoakatemia -kirjojen suuri fani. Eikä minun onneksi tarvinnut odottaa turhaan, sillä hänen tariannsa oli yksi parhaista. Näiden tarinoiden parissa on mukava viettää joulukuuta, kun joka päivä saa lukea yhden tarinan. Tämä sopii varmaan myös heille, jotka ei muuten pidä novellikokoelmista, sillä yksi pieni tarina päivässä on juuri sopivasti.


Huono päivä: Kepeä tarina miehestä, jolla meni hermot.

Pukkijahti jouluyössä: Kieltolaki ja pölhöt poliisit, hauska.

Joulu 2018: Minun makuuni liian lyhyt. Minitarina tonttupajan sisällissodasta.

Ellan elämäkerta: Tarinasta saatu kiinnostava, hyvin kirjoitettu.

Lehmipojan joulu: En ideana pidä siitä, että kirjasta irrotetaan pieni pätkä johonkin kokoelmaan, mutta tätä tarinaa lukiessa ei huomaa lainkaan, että se on pala isompaa kokonaisuutta. Toimii.

Joulumörkö: Tähän mennessä kirjan paras tarina. Joulun tunnelma tulee esiin, vaikka päähenkilö inhoaa joulua. Tarina on myös jännittävä ja mielenkiintoinen.

Joulupukki palauttaa järjestyksen:Tässä tarinassa joulupukki on aito, mutta tarinaa on kehitelty mielikuvituksella ja pukilla on myös omat huonot puolensa.

Hau hau hauskaa joulua: Tässäpä aika kostonhimoinen pukki. Tosin kirjasta löytyy niin ääliö henkilö, että en yhtään ihmettele pukin kostonhalua.

Joulu Kyytönperällä: Surullinen tarina, jossa ripaus joulua. Nykypäivän vanhustenhoito esillä.

Pukki Hirmumyrskyssä: Toimintapläjäys, tulee aika äijämäinen fiilis. Ei oikein minun tyylinen joulutarina.

Jaska joulupukkina: Lisää toimintaa heti edellisen perään. Tässä tosin vähän talvisempi tunnelma.

Pukin vauhdikas reki:Hyvin suunniteltu tarina, jossa yksityiskohtia tarpeeksi.

Pettymyksiä sovituskopissa: Olisin halunnut ymmärtää tästä enemmän, tuli vähän hölmö olo.

Soutajat: Tästä sai jo huomattavasti enemmän irti, kuin edeltäjästä. Kaunis tarina, jonka tapahtumia ja tarkoitusta, jokainen voi pohtia itse, sillä ei tässäkään liikaa selitelty.

Pakkasukko versus joulupukki: Sitten mennään taas arkisempaan tarinaan, jossa oli hyvin suunniteltu ja menevä tarina.

Ihannehoitaja: Tässä on käytetty mielikuvitusta. Hauska, vaikka murhan tapahtumat oli helposti arvattavissa.

Tuotantolinja 13: Hyvin suunniteltu. Yksityiskohtia, jotka aukeavat vasta, kun on lukenut koko tarinan. Mielikuvituksellinen ja hauskakin. Loppu yllätti.

Tarina Pentti -nimisestä miehestä:Hmm... Hiukan niin kuin kolme pientä possua. :D

Viron Toomas:Tässä taas kostotarina, jonka kostonhimoa en yhtään ihmettele.

Pukki: Kirjan yksi roisimmista tarinoista.

Tontut: Aika säälittävä tonttujoukko tässä tarinassa. Hyvin kirjoitettu ja suunniteltu.

Oikea pukki VS. jultomten: Tämä vakoilu/toiminta kertomus ei taas ollut minua varten. Tuntui siltä, ettei tarina oikein lähde käyntiin.

Viimeinen rekiretki: Tässä tarinassa on vauhtia ja hyvin etenevä juoni.

Kaupungin tuhmin tyttö: Jouluaattoon hyvin sopiva tarina. Tykkäsin.


Pukin pimeä puoli
Reuna, 2018
Toim. Juha Mäntylä
s.318

maanantai 23. joulukuuta 2019

Marko Hautala: Setä Alfredin evankeliumi


On jouluaatto, ja vieraat ovat saapumassa joulunviettoon. Setä Alfred päättää viihdyttää lapsia ja kertoa heille tarinan eräästä joulusta, jolloin hän oli lapsi. Alfred ja hänen pikkuveljensä olivat päättäneet tienata hieman rahaa työskentelemällä joulupukkeina. Työläiskaupunginosa Brändön hämärillä kujilla he kuitenkin näkevät jotakin kammottavaa, joka ei hevillä poistu mielestä.

Setä Alfredin evankeliumi on lyhyt joulutarina, joka sopii hyvin aikuiseen makuun. Sain e-kirjan Haamu kustantamolta, mutta päätin kuitenkin itse ostaa kirjan vielä äänikirjana. En ole ikinä kuunnellut yhtään äänikirjaa, sillä kuunnelmat ovat enemmän minun juttuni, mutta tästä oli hyvä aloittaa, sillä tämä ei kuunneltuna kestä, kuin noin puoli tuntia. Ensimmäinen äänikirjakokemus oli hyvä. Lukija (Anssi Rantamäki) oli juuri sopiva tarinaan.

Tähän lyhyeen kauhutarinaan on saatu mahtumaan tarpeeksi kaikkea. Liian veriseksi meno ei mene missään vaiheessa, vaikka mahdollisuuksia olisi. Siksi tälläinen herkempikin lukija voi tätä lukea/kuunnella. Tarinassa on mukavasti yksityiskohtia, jotka tekevät hahmoista aitoja. Myös hauskuutta löytyy ja moneen kertaan tätä kuunnellessa nousi hymy huulille.

Suosittelen tätä kuunneltavaksi jouluaattona, kun mahdolliset lapset ovat jo nukkumassa. Tämän voi sitten aikuisessa seurassa pistää pyörimään ja kuunnella yhdessä tai yksin tunnelmoiden, ja miettiä mitä kaikkea sitä vielä illan aikana ehtiikään tapahtua...


Setä Alfredin evankeliumi
Haamu, 2019
Äänikirja, (Elisa kirja) kesto 28min
Lukija: Anssi Rantamäki

lauantai 21. joulukuuta 2019

Gabriella Ullberg Westin: Yksinäinen perhonen


Hudiksvallin pikkukaupunki saa ylleen lumipeitteen, kun lumimyrsky riehuu jouluaattona. Kuuluisan jalkapalloilija Måns Pedersenin vaimo Henna, odottaa lapsien kanssa miestään kotiin. Månsin on tarkoitus saapua joulupukkina lasten iloksi, mutta kun joulupukki viimein saapuu, ei se olekaan Måns. Joulupukilla on pahat aikeet, eikä perhe selviä joulusta ennallaan. Henna murhataan.
Murhaa alkaa selvittää juuri kaupunkiin takaisin muuttanut Johan Rokka, muutaman muun poliisin kanssa.

Yksinäinen perhonen on ensimmäinen osa murha Hudiksvallissa -dekkarisarjasta.
Joulu lähestyy ja tämä kirja vaikutti olevan juuri sopiva tähän hetkeen. Murha tapahtuu jouluaattona ja lunta sataa, mutta muuten kirjassa ei joulusta juuri puhuta. Kirjan hahmot eivät taida olla erityisen jouluihmisiä. Edessä onkin jälleen joukko dekkarihahmoja, joilla on paljon ongelmia, salaisuuksia ja suurimman osan ajasta synkkä mieli.

Yksinäinen perhonen on hyvä dekkari. Se on koukuttava ja nopealukuinen. Hahmojen elämästä paljastetaan sopivasti asioita, jopa sellaisia, että kiinnostus sarjan jatkoa kohtaan herää. Johan Rokka ja Janna Weissmann tuovat sarjaan varmasti vielä paljon järisyttäviä salaisuuksia, tapahtumia ja draamaa. Murhaajakin pysyi hyvin salassa. Juonen koukerot jalkapallon ja ravin parissa pitivät mielenkiintoa yllä, sillä ne toivat kuvioon paljon murhaajaehdokkaita.

Yksi haittapuoli kirjassa tosin oli. Pikkutarkkoja seksikohtauksia oli aivan liikaa ja ne tuntuivat turhilta. Muutamalla niistä oli ihan ymmärrettävä paikkansa, mutta sitten niitä vain tuli lisää ja niiden kuvailu tuntui vain pitenevän. Osa seksikohtauksista tuntui keskeyttävän luontevan juonen kulunkin, kun yhtäkkiä piti ruveta muistelemaan jotakin kauan sitten tapahtunutta panoa, tai Johan Rokan oli yksinkertaisesti pakko saada... Tämä nyt kuitenkin oli pieni murhe muuten hyvässä kirjassa.


Yksinäinen perhonen, (Ensamfjäril, 2014)
HarperCollins Nordic, 2016
Suom. Pirjo Lintuniemi
Kannen suunnittelu: Renee Lundvall
s. 415

torstai 19. joulukuuta 2019

Charles Dickens: Jouluaatto


Herra Scrooge on hyvin rikas liikemies, mutta hän on saita ja kärttyinen, eikä tee juuri muuta kuin töitä. Vapaa-ajallaan hän menee kylmään kotiinsa ja syö vaatimatonta ruokaa. Iloja ei Scroogen elämässä siis juuri ole, eikä hän suostu viettämään edes joulua, sillä sehän vasta on turhaa. Iloisille joulutervehdyksillekin mies vain tuhahtelee, ja sihteerikin saa vain vaivoin pitää yhden vapaapäivän joulun kunniaksi.
Yöllä ennen joulua Scrooge kokee jotakin käsittämätöntä. Hänen luokseen saapuu haamu, joka ilmoittaa, että Scrooge tulee tapaamaan kolme haamua, joilla on hänelle jotakin näytettävää. Niimpä kaikki kolme haamua vuorotellen näyttävät Scroogelle haluamansa. Ensimmäisenä hän näkee menneiden joulujen haamun, sitten nykyisen joulun haamun ja lopuksi tulevien joulujen haamun. Kokemuksensa jälkeen Scrooge ei voi muuta, kuin muuttaa asennettaan.

Jouluaatto on klassikkoteos, jonka juonen moni tietää, vaikka ei olisi kirjaa lukenutkaan. Itsellenikin tarina on tuttu elokuvien muodossa, mutta nyt luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa.

Jouluaatto on upea pieni kertomus, jolla on paljon sanottavaa. Jouluinen tunnelma leijailee läpi kirjan, vaikka Scrooge ei aluksi ole lainkaan jouluihminen. Scroogen luona on kylmää ja ankeaa, mutta tunnelma lämpenee mitä pidemmälle kirja etenee. Lopuksi palataan jälleen synkkiin tunnelmiin viimeisen haamun kanssa, mutta toki joulun kunniaksi Scrooge pääsee tuosta synkkyydestä vielä eroon ja saa mahdollisuuden muuttua.

Jouluaatto on kirja jota lukemalla on helppo päästä jouluisiin tunnelmiin. Se muistuttaa hyvästä tahdosta ja antamisen riemusta. Se kertoo täysistä ruokapöydistä, mutta muistuttaa myös heistä, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa edes ruokaa, tai nukkua lämpimässä.

Mielestäni tämä oli kaunis tarina ja pidin tästä vanhasta suomennoksesta, joka tässä minun kirjassani on. Se toi mukaan vanhanajan tunnelmaa entisestään.


Jouluaatto, (A Christmas Carol, 1843)
Perhekirjat Oy
Suom. Waldemar Churberg
Ensimmäisen kerran julkaistu Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1878
s. 200

maanantai 16. joulukuuta 2019

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu


Nikolas elää puunhakkaaja isänsä kanssa hyvin pienessä mökissä. He elävät vaatimattomasti, ilman ylellisyyksiä. Nikolas on kuitenkin onnellinen, vaikka hän omistaa vain puisen reen ja nauriista kaiverretun nuken. Eräänä päivänä Nikolaksen elämästä tulee kuitenkin surullista. Isä päättää lähteä etsimään tonttuvaaraa, jotta saisi tienattua heille rahaa. Nikolas joutuu jäämään mökkiin kamalan tätinsä kanssa, sillä hänen äiti on kuollut jo aikaisemmin. Nikolas sinnittelee tädin kanssa samassa mökissä, kunnes koittaa päivä, jolloin isän olisi pitänyt palata. Nikolas karkaa ja lähtee itse etsimään Tonttuvaaraa ja isäänsä. Retkestä tulee pitkä ja vaarallinen ja Nikolas joutuu kokemaan monia hirveitä asioita.

Poika nimeltä Joulu on ollut lukulistallani pitkään, sillä kirjan jouluinen juoni kuulostaa mahtavalta.
Odotukseni kirjalta olivat jotain aivan muuta, mitä se lopulta tarjosi. Luulin aloittavani tunnelmallisen, iloisen joulutarinan, mutta vaikka kirjassa toki oli myös iloa ja hauskuutta, oli siinä melko synkkä ja surullinen vire. Välillä hirveimpiä kohtauksia lukiessani ajattelin, että ei tämä välttämättä ole kovin iloista joululukemista esimerkiksi pienille lapsille. Mutta minä tykkäsin.

Kirja eteni sujuvasti, herätti ajatuksia, ja siinä on todella kaunis kuvitus, jota voisi tuijotella pidempäänkin. Surullisia kohtauksia ei jääty vatvomaan pitkiksi ajoiksi. Henkilöt oli hyvin suunniteltuja, niin kuin koko kirja muutenkin.

Poika nimeltä Joulu kertoo tarinan siitä, miten joulupukista tuli joulupukki, ja tarinasta löytyy helposti paljon tuttuja juttuja, joita joulupukilta odottaakin. Aivan uusi tarina ei siis ole, vaan mukana on paljon juttuja, joita joulupukista ja hänen poroistaan jo on kerrottu. Itse en edes haluaisi tarinaa, jossa näitä tuttuja juttuja ei olisi, sillä kyllähän joulupukin on oltava juuri sellainen, kuin hän on.


Poika nimeltä Joulu, (A Boy Called Christmas, 2015
Aula & Co, 2016
Kuvittanut: Chris Mould
Suom. Sarianna Silvonen
s. 267

perjantai 13. joulukuuta 2019

Maria Lang: Kahdeksastoista Lucia-neito


Joulukuun 13. päivänä Luciat ja tiernapojat heräävät lähes yöllä ja aloittavat kierroksensa. He herättävät ihmisiä laulullaan ja tarjoavat kahvia, glögiä ja lusseleipiä. Monet saavat nauttia tästä ihanasta yllätyksestä. Myös Palmin pariskunta saa makuuhuoneeseensa glögiä tarjoilevan Lucian, mutta heidän neitonsa on jostain syystä hyvin hiljainen. Ilman lauluja tämä tarjoaa tarjottavansa ja lähtee. Lucian tarjoama glögi maistuu vain rouva Palmille, joka pian glögin juotuaan kuolee.
Hätääntynyt herra Palm soittaa rikoskomisario Christer Wijkille ja tämä saapuu selvittämään kummallista murhaa. Mutta kuinka hän voi löytää kadonneen Lucia-neidon kaikkien Lucioiden joukosta.

Luin kuusi vuotta sitten yhden Maria Langin kirjan, enkä ollut erityisen vaikuttunut. (Kuoleman aaria) Nyt kuitenkin halusin yrittää uudestaan. Tämä kirja kun sopii niin hyvin tähän joulun aikaan. Ja niinhän siinä kävi, että pidin tästä kirjasta kovasti.

Kahdeksastoista Lucia-neito on lyhyt ja nopea kirja, mutta se ehtii silti kertoa kaiken oleellisen. Kirjassa on sopivasti epäiltyjä, kuulusteluja ja hahmojen elämää. Lucian päivästä kerrotaan aika paljon ja kiinnostavasti. En ole koskaan viettänyt Lucian päivää, ja nämä perinteet ja jotkin tavat olivat täysin uusia juttuja minulle.

Christer Wijk tarkkailee, kuuntelee ja ottaa koppeja kaikesta mitä näkee ja kuulee. Niistä tiedon murusista hän sitten kokoaa yhteen ratkaisun, jonka kertoo hämmentyneille epäillyille. Toki Christerilläkin on apulainen, jotta hänenkään ei tarvitse yksin venyä joka paikkaan. Rikosetsivä Palle Davidsen on myös ahkerana kuuntelemassa epäiltyjä, jopa vapaa-aikanaan. Ei näistä päähenkilöistä kauheasti ehditty kertoa yksityiskohtia, mutta kiinnostavilta tyypeiltä vaikuttavat.


Kahdeksastoista Lucia-neito, (Vitklädd med ljus i hår, 1967)
Gummerus, 1968
Suom. Elsemaj Hurmerinta
s. 183

maanantai 9. joulukuuta 2019

Joulutarinoita ja kylmiä väreitä


Joulutarinoita ja kylmiä väreitä on kokoelma rikoskirjailijoiden novelleja. Kirjasta löytyy Leena Lehtolaisen, Viktor Arnar Ingólfssonin, Anne B. Ragden, Arne Dahlin, Leif Davidsenin, Anna Janssonin, Håkan Nesserin, Fredrik Skagenin, Jostein Gaarderin, Åke Edwardsonin ja Jørn Rielin novellit.

Joulukuun kunniaksi jouluisia novelleja. Välillä luen novelleja, vaikka ne eivät minua miellytä samalla tavalla, kuin romaanit. Tästä kokoelmasta löytyikin monen tyylisiä ja hyvin erilaisia novelleja, ja kirja oli ihan viihdyttävä. Erityisen jouluinen tunnelma ei kirjaa lukiessa tule, vaikka suurin osa tarinoista sijoittuu joulun aikaan.

Valkoinen prinssi: Tämä on kirjan ainoa suomalainen novelli. Novelli on ihan hyvä, ei mitenkään mieleenpainuva. Novellissa päähenkilöinä on kaksi kirjailijaa, jotka ovat olleet samoissa juhlissa. Toinen kirjailijoista väittää toisen raiskanneen hänet, ja poliisit alkavat selvittää asiaa.

Joulukuusen ryöstö: Tämä oli todella lyhyt, mutta hauska novelli. Loppu yllättää.

Yksi pistooli sinne tai tänne: Rikollinen itse on kertojana tässä tarinassa, jossa hän toteuttaa rikoksen ja kertoo vähän miksi sen tekee. Tämäkin oli aika perus, ei mitään suuria ajatuksia herättävä novelli.

Delta: Ehdottomasti kummallisin novelli tässä kokoelmassa. Loppu jätetään avoimeksi, lukijan itse pääteltäväksi, että mitähän kaikkea tässä nyt olikaan takana.

Joulukortti menneisyydestä: Tässä novellissa oli mukava arkinen tunnelma. Tarina itse oli ihan kiinnostava, mutta ei mitenkään kylmiä väreitä aiheuttava.

Joulusinkku: Pariskunta eroaa ja nainen päättää hankkia seuraa ja viettää lomaa ystävänsä kanssa. Pian naisesta alkaa tuntua, että joku haluaa hänestä eroon. Juoni on hyvä ja jännittävä.

Shit happens: Tämä on myös hauska novelli. Yksi kirjan parhaista, vaikka loppu oli helppo arvata aikaisessa vaiheessa.

Mustaa magiaa: Tässä novellissa on onnistuttu vangitsemaan aito tunnelma. Tarinaan on saatu uskottavia hahmoja ja mielenkiintoisia käänteitä. Loppu on hauska.

15. joulukuuta: Tämä novelli oli minusta kirjan huonoin. En päässyt mukaan tarinaan, ja se tuntui irralliselta ja keskeneräiseltä.

Jääkausi: Tämä novelli on selkeästi  dekkarimaisin. Tässä selvitetään monimutkaista murhaa, kun ojasta löydetään naisen ruumis, jolla ei ole päätä.

Jouluhanhi: Tämä on yksi parhaista novelleista, tässä kirjassa. Juoni on hauska ja yllätyksellinen. Tunnelma on kaunis ja se on saatu vangittua kirjaan loistavasti.


Joulutarinoita ja kylmiä väreitä
Helmi kustannus, 2006
Suom. Juha Peura, Veera Kaski, Katriina Savolainen ja Martti Puukko
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
s.194

torstai 5. joulukuuta 2019

Agatha Christie: Simeon Leen testamentti


Simeon Lee on vanha ja sairas mies. Hän on miljonääri, joka elää talossaan yhden poikansa ja tämän vaimon kanssa. Palvelijoita on toki talossa myös yllin kyllin. Simeon päättää järjestää unohtumattoman joulun ja kutsuu koko perheen koolle. Tätä hän ei toki tee hyvää hyvyyttään, vaan saadakseen aikaan eripuraa ja ollakseen ilkeä. Perheen lapset eivät nimittäin tule erityisen hyvin toimeen keskenään ja lisäksi Simeon on kutsunut joulun viettoon myös kuolleen tyttärensä lapsen, jolle hän tuntuu antavan arvoa enemmän, kuin omille pojilleen. Joulusta tuleekin kamala, sillä Simeon haukkuu kaikki lapsensa ja vielä kuolleen vaimonsakin. Lopulta Simeon murhataan, eikä syyllistä ole helppo löytää, sillä kaikilla olisi ollut hyvä motiivi.

Ajattelin Simeon Leen tastamentin sopivan hyvin tähän joulun odotukseen, sillä kirjan nimi englanniksi on Hercule Poirot's Christmas. Hercule Poirot tosiaan tuleekin joulunsa viettämään talossa, mutta ei lainkaan jouluisissa tunnelmissa. Hän keskittyy täysin murhan selvittämiseen. Muutenkaan jouluperinteet eivät kirjassa näy, sillä koristeet ja herkutkin on jätetty kaappiin kamalan murhan takia.

Kirja etenee lähinnä keskustelujen kautta. Poirot saa paljon selville kuuntelemalla ja tarkkailemalla. Kirjan juoneen onkin saatu mahtumaan valtavasti perhedraamaa ja yllätyksiä. Henkilöt ovat täynnä salaisuuksia ja valheita, ja kirjan lukeminen etenee vauhdikkaasti, kun odottaa, koska kaikki paljastuu.

Kaikki hahmot olivat aika epäilyttäviä, mutta loppuratkaisu oli silti erittäin yllättävä ja kekseliäs. Yksi parhaista kirjan loppuratkaisuista pitkään aikaan.


Simeon Leen testamentti, (Hercule Poirot's Christmas, 1938)
WSOY
Suom. Helena Luho
s. 290

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Christian Rönnbacka: Kylmä syli


Pikkujouluaika on kuumimillaan, kun eräs nainen ilmoittaa miehensä kadonneen kotimatkalla. Parikymppisen miehen katoamista pidetään tavallisena. Jospa tämä on vain juovuksissa hukkunut jokeen, johon jäljet johtavat. Kun sitten pian joesta löydetään toinen nuori mies ja samoihin aikoihin lähistöllä liikkuu epäilyttävä tyyppi, herää komisario Antti Hautalehdon epäilykset. Jos miehet eivät itse olekaan tippuneet jokeen, voi kaupungissa liikkua sarjamurhaaja.

Kylmä syli on neljäs osa Antti Hautalehto -sarjasta.
Antti Hautalehto paneutuu jälleen rikoksien pyörteisiin vauhdilla ja omalla tavallaan. Hän ei kaihda käyttää asettaan, eikä nyrkkejään, vaikka hänen tapansa saavatkin pomon kiehumaan kiukusta, eikä papereita kaikesta tapahtuneesta ole helppo tehdä. Onneksi hänellä on luotettavat työtoverit ja avuliaita ystäviä, jotka onnistuvat auttamaan hänet kiperistäkin tilanteista.

Kirjan juoni oli jälleen kiinnostava, vaikka lukija tällä kertaa tiesi aika paljon enemmän tapauksesta, kuin poliisit. Murhaajan ajatuksia kerrotaan nimittäin aikaisessa vaiheessa runsaasti, ja heti alussa lukija saa nähdä, mitä kadonneelle uhrille tapahtuu. Vauhdikas takaa-ajo, sekä hauskat ja surulliset kohtaukset vievät tarinaa eteenpäin koukuttavasti.

Huumoria ja hauskoja tilanteita löytyi tälläkin kertaa runsaasti, vaikka kirjassa olikin surullinen vire erään tapahtuman tähden. Hautalehdon yksityiselämää puitiin myös sopivasti, ja loppuratkaisu oli toimiva ja ainakin minulle mieluinen. Hautalehdon tulevaisuus jätettiin jälleen kiinnostavaan tilanteeseen, joten seuraavaa osaa ei malta kauaa lukujonossa pitää.

Lue myös: Operaatio TroijalainenJulma ja Rakennus 31


Kylmä syli
Bazar, 2015
Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen
s.317