lauantai 21. kesäkuuta 2014

Paulo Coelho: Alkemisti


Alkemisti kertoo Santiagosta, joka on andalusialainen paimen. Santiago lähtee toteuttamaan unelmaansa ja etsimään aarretta. Hän suuntaa Espanjasta Egyptiin, josta hänen unensa on kertonut aarteen löytyvän.
Santiago tapaa matkalla alkemistin joka opettaa häntä kuuntelemaan sydämellään ja tulkitsemaan elämäntietä.

Alkemisti on kirja, johon on mahdutettu kehuja todella paljon. niitä löytyy etukannesta, takakannesta, sekä tarinan loputtua myös loput kirjan sivut ovat omistettu kehuille. Tälläinen kehujen määrä asettaa kirjoille aika korkeat odotukset. Takakannessa jopa lukee "Vain harvoin lukija saa käteensä kirjan, joka voi muutta hänen elämänsä suunnan täysin. Paulo Coelhon Alkemisti on tälläinen kirja."

Suuria sanoja kirjalle joka ei minuun tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Ymmärsin kyllä idean. Seuraa unelmia, ja välillä pitäisi katsoa lähelle löytääkseen aarteensa, eikä niitä tarvitse etsiä aina kaukaa... Tai tälläinen opetus minulle jäi päällimäisenä mieleen. En vain ymmärrä miksi näin suuri haloo yhdestä pienestä kirjasta, joka on tavallinen tarina, nuo opetukset kun löytyy monessa muodossa muualtakin, kuin tästä kirjasta.

Ehkä tämä kirja on tehnyt muihin suuremman vaikutuksen ja jos sitä ei ole lukenut niin sen voi lisätä lukulistalleen, koska aikaa sen lukemiseen ei paljon mene. Itsekin oppisin jotain uutta tätä lukiessa. Nyt nimittäin tiedän mikä on alkemisti. :D

Kirjan kirjoitustapa oli sentään koukuttava ja kirjan parissa viihtyi, vaikka itse kirjakin oli täynnä suurilla sanoilla varustettuja tarinoita ja asioita mihin itse en usko. Jos kirjan ajattelee ihan tavalliseksi kirjaksi ja unohtaa suuret odotukset ja kehut, kirja on ihan hyvä.

Ehkä tulevaisuudessa voisin lukea jonkun toisen Paulo Coelhon kirjan ja katsoa innostaisiko se enemmän.


Alkemisti, (O Alquimista, 1988)
Bazar, 2002
(Suomennettu ensimmäisen kerran vuonna 1995, WSOY)
Suom. Sanna Pernu
s. 183

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Riikka Pulkkinen: Raja


Anja Aropalo on vaikeassa tilanteessa. Hänen miehensä sairastaa alzheimerin tautia ja Anja on antanut hänelle lupauksen. Hänen pitää auttaa miestä kuolemaan, kun tämä ei enää muista mitään. Kun tulee aika lunastaa lupaus, ei se enää olekaan niin helppoa.
Anjan sisarentytär, 16-vuotias Mari, elää elämässään myös hankalaa aikaa. Aikuistuminen on edessä ja aikuiselämä houkuttaa kokeilemaan asioita, jotka ovat vaativia ja tuntuvat jopa ylitsepääsemättömiltä. Mari nimittäin rakastuu ensimmäistä kertaa kunnolla. Rakkauden kohde äidinkielen opettaja Julian yllättäen vastaa tunteisiin ja näin ylitetään selvästi sopivuuden rajoja.

Telkkarista tuli aikaisemmin tästä kirjasta tehty kolmioisainen traamasarja. Sarja oli loistava, joten päätin lukaista kirjankin. Aikaisemmin kyllä uhkailin täällä blogissani, etten enää ikinä lue Pulkkista, sillä hänen kirjansa Totta, oli niin suuri pettymys. Onneksi kuitenkin muutin mieltäni, sillä huhhu.. tämä kirja oli LOISTAVA.

Kun aloin kirjaa lukemaan odotuksina oli lähinnä, että kirja olisi yhtä tylsä eikä herättäisi mitään ajatuksia tai tunteita, niin kuin kävi Totta kirjan kohdalla. Mutta Raja herätti tunteita ja pisti miettimään. Kirja oli aika haikea ja itku oli lähellä monen monta kertaa.
Raja oli koukuttava, eikä lukemista meinannut malttaa lopettaa millään. Erot kirjan ja televisiosarjan välillä eivät olleet suuria, mutta vaikka tiesin mitä kirjassa tulee tapahtumaan, ei lukukokemus ollut missään tapauksessa tylsä, vaan silti mielenkiintoinen ja yllättävä. Tämä johtui varmaankin lähinnä siitä, että kirjassa päästiin niin syvälle henkilöiden ajatuksiin ja tunteisiin. Tunteilla ja ajatuksilla kirjassa mässäiltiin mielestäni todella paljon ja niistästä oli mahtavaa lukea.

Ajattelin, että olisi varmaan mielenkiintoisinta lukea kohtauksia jotka kertovat Marista, sillä hänen ikänsä on lähinnä omaani, mutta yllätykseseni Anjankin kohtaukset olivat niin hyvin kirjoitettuja, että pidin niistä ihan yhtä paljon, kuin Marinkin. Myös Julianin ja Annin kohtaukset olivat loistavia.

Jos nyt jotain miinusta täytyisi kirjasta etsiä niin se ei sisältöön liity vaan kanteen. En nimittäin tykkää tuosta kannesta, sillä se on liian vaisu minun makuuni.


Raja
Gummerus, 2006
s. 399
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Agatha Christie: Totuus Hallavan hevosen majatalosta


Isä Gorman saa kutsun rouva Davisin kuolinvuoteen äärelle. Rouva Davis haluua tunnustaa syntinsä ennen kuolemaansa. Isä Gormanin huonoksi onneksi, joku ei halunnut tätä totuutta kerrottavan ja isä Gorman tapetaan matkalla kotiin.
Mark Easterbrook on kirjailija, joka sattumalta saa vihiä tästä asiasta ja alkaa tutkia juttua. Juttu onkin monimutkaisempi ja laajempi, kuin arvata saattaa. Onneksi Mark saa avukseen Inkivääri nimisen naisen, jonka kanssa asiaa tutkia.

En osannut valita mitä olisin lukenut, ja silloin itselleni sopii hyvin jokin Christien kirjoista. Tällä kertaa päädyin kirjaan Totuus Hallavan hevosen majatalosta, sillä se löytyi omasta kirjahyllystäni.
Tämä kirja eroaa kuulemma christien tyylistä, mutta minun on edelleen vaikea arvioda sitä, sillä minusta kaikki lukemani Christien kirjat ovat olleet hyvin erilaisia. Mutta eiköhän tuo "normaali" tyyli selviä kun lukee vielä lisää näitä, sillä en ole kovin montaa vielä lukenut.
Tämä kirja oli hyvä, ei mitenkään mieleenpainuva ja parempiakin Christietä lyhyestä listastani löytyy, mutta ainakin ratkaisu pysyi yllätyksenä loppuun saakka.
Henkilöhahmot jäivät tällä kertaa aika etäälle, en oikein päässyt käsiksi kehenkään, vaikka Markiin olisi kai voinut, sillä hän oli suurimman osan ajasta kertojana.
Kirjassa oli noitia ja heidän mustan magian harjoittamista päästään seuraamaan tarkemminkin tarinan ohella, joka toi kirjaan kivan oman lisän.
Kirja oli aika mielenkiintoinne ja ainakin nopea ja helppolukuinen, joten uskallan suositella vaikka olisi kiireinenki lukija kyseessä, mutta niin kai Christien kirjat yleensäkin sopii oikeastaan minkälaiseen vaan tilanteeseen. ? :)

Salaperäiset rukiinjyvät, Idän pikajunan arvoitus, Eikä yksikään pelastunut ja Vaarallinen talo


Totuus Hallavan hevosen majatalosta, (The Pale Horse, 1961)
WSOY
Suom. Antti Nuuttila
s.288