Markus Ahonen: Palava sydän

Kuuma kesä Helsingissä on täynnä rikoksia. Toukokuussa eräänä yönä nuori nainen murhataan, sitten junan alle päätyy mies, ja eräs kansanedustaja katoaa. Asiat eivät ehkä vaikuta liittyvän toisiinsa, mutta murhatiimi alkaa keriä tapauksia auki ja löytävät omituisia vihjeitä, jotka johtavat yhden tekijän luo. 

Murhatiimin jäsen Markku Isaksson pohtii murhien ohella omaa elämäänsä, joka on hiukan solmussa. Rakkautta riittää, mutta onko hänellä oikea nainen? Sydän kun tuntuu lyövän aivan eri naiselle.

"Ensimmäiset aamuruuhkassa kulkevat autoletkat ja raiteilla kolistelevat vaunut matelivat pitkin Helsinginkatua, kun ruumista vihdoin nostettiin ravintola Töölönrannan edustalla ylös."s.22

Palava sydän on toinen osa Isaksson -dekkarisarjasta.

Palava sydän oli minusta paljon parempi kuin sarjan ensimmäinen osa Meduusa. Harmittelin ensimmäisen osan kohdalla Isakssonin pientä roolia, ja sitä, etten saanut minkäänlaista otetta hänestä, mutta nyt asia on korjattu ja mies tuli tutummaksi. Tosin ei hänestä vieläkään rakennettu muuta kuin naisasioistaan murehtiva mies. Isaksson ei siis vieläkään muodostunut erityisen läheiseksi, tai mieleenpainuvaksi hahmoksi, mutta edistystä ensimmäiseen osaan oli jo. 

Sen sijaan erästä toista kirjan hahmoa, Ilpoa esiteltiin enemmän ja hänestä lukijan on helpompi muodostaa mielipide. Se olikin huomattavasti tärkeämpää kirjan juonen kannalta, kuin Isakssonin esittely. 

Palavan sydämen juoni on mukavaa tahtia etenevä. Luvut ovat lyhyitä ja napakoita. Suuria tapauksia oli kirjassa aika paljon ja aivan kaikki ei ollut mielestäni tarpeellisia kirjan juonen kannalta, ja lopussa hiukan ihmettelin, että miksi niitä ylipäätään oli mainittu kirjassa. Ehkä niiden oli vain tarkoitus luoda enemmän kuvaa murhatiimin arjesta, ainakin siinä tarkoituksessa ne toimi. Loppuratkaisu oli jälleen yllätyksellinen ja hyvä. Palava sydän oli kelpo dekkari ja sarjan pariin aion edelleen palata.

Lue myös: Meduusa

Palava sydän

WSOY, 2016

Ilmestynyt ensimmäisen kerran Myllylahden kustantamana, 2008

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

s.368

Markus Ahonen: Meduusa

Markku Isaksson on palannut kotikulmilleen Helsinkiin. Töitä poliisilla riittää, sillä Helsingin seudulla tapahtuu monta epäilyttävää kuolemaa. Pian kuolleiden väliltä löytyy yhteyksiä, eikä tapauksia voida enää pitää satunnaisina kuolemina. Juokseeko Helsingissa vapaana sarjamurhaaja? Isaksson ryhmineen ottaa asian nopeaan selvitykseen, jotta muilta uhreilta vältyttäsiin.

Meduusa on ensimmäinen osa Isaksson -dekkarisarjasta.
Meduusa on nopeasti etenevä dekkari. Päähenkilö on Markku Isaksson, joka selvittelee tapauksia tässä sarjassa. Tässä ensimmäisessä kirjassa mies jäi kuitenkin pieneen rooliin ja vaikuttaa siksi melko etäiseltä. Ehkäpä jatkossa pääsen tutustumaan häneen paremmin. Yleensä kun hahmot
muokkautuvat sarjan edetessä mukavasti. Tällä hetkellä minä en oikein osaa sanoa minkälaisesta päähenkilöstä on kyse. Kirjasta puuttui sellaiset lauseet, jotka rakentaisivat hahmot eläviksi. Oikeastaan ainoastaan hahmojen puhetta ja sitä millaisia ilmauksia he yleensä käyttävät esiteltiin lukijalle.

Murhien ja niiden selvittelyn ohella kirjan kantavina teemoina kulkivat kiusaaminen, huumeet ja monet muut ongelmat. Poliisien työskentelyä ja heidän etenemistään kuvailtiin runsaasti, mutta tarpeeksi nopeasti ja mielenkiintoisesti, jotta jopa minun mielenkiintoni pysyi yllä. En nimittäin yleensä nauti kirjoista, joissa poliisien työskentelyä laitoksella kuvaillaan paljon.

Ehdottomasti parasta kirjassa oli loppuratkaisu, sillä Ahonen vedätti minua läpi kirjan täydellisesti, enkä olisi voinut aavistellakkaan tällaista lopetusta kirjalle. Markku Isakssonin tulevat tutkimukset pääsevätkin lukulistalle siinä toivossa, että tästä poliisista saisi vähän lisää tietoa. Rikokset, niiden tutkiminen ja ratkaisu olivat jo kohdillaan.


Meduusa
WSOY, uusittu ja korjattu painos 2016
Ilmestynyt ensimmäissen kerran Book Karin kustantamana 2006
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
s. 214