Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet

 

Kaivaukset Norwichin linnan mailla tuo arkeologi Ruth Gallowaylle mielenkiintoisen, mutta puistattavan työtehtävän. Hän uskoo löytäneensä kuuluisan viktoriaanisen lapsenmurhaajan luurangon. Naisen ympärillä vuosia velloneet uskomukset ja kauhutarinat saavat jopa tositelevision kiinnostumaan. Lapsiin liittyviä kauheuksia tapahtuu myös nykyajassa, sillä Nelson joutuu kollegoineen tutkimaan kaappauksia ja epäiltyä murhaakin.

"Tähän aikaan vuodesta ei ole tavatonta nähdä öisin nuotioiden loimotusta tai taskulamppujen välähdyksiä, kun muinaisia jumalia palvovat ryhmät kulkevat dyynien poikki etsimässä paalukehää."s.125

Kadonneet ja kuolleet on kuudes osa arkeologi Ruth Galloway -dekkarisarjasta.

Menneisyyden tarinoita, haudattuja salaisuuksia, hurjia tilanteita ja toimintaa, työn ja arjen tasapainoilua, kotoisia ihmisuhteita, sekä ripaus mystisyyttä, niistä tämä kirja koostuu. Ja jälleen kerran nautin nojatuolimatkastani arkeologisille kaivauksille ja yksinäistä rauhaa huokuvalle marskille, jossa Ruth tyttärensä kanssa asuu. 

Olipahan taas seikkailu! Arkidraamaa, sekä dekkarijännitystä ja tietysti myös niitä menneisyyden kaikuja yhdistelevä tarina veti taas täysillä mukaansa. Ruthin seurassa on edelleen mukava seikkailla. 

En halua sen suurempia paljastuksia tehdä tätä edeltävästä osasta, mutta minua hieman huolestutti, että minkälainen rooli yhdellä suosikkihahmoistani, Cathbadilla tulisi olemaan näissä tulevissa osissa, mutta huoleni oli turha, ja sain nauttia myös hänen seurastaan. Hän kun on vallan mainio hahmo omalaatuisudessaan ja juuri hän tuo näihin kirjoihin sellaisen mukavan mystisen ja ehkäpä hieman yliluonnollisuuttakin huokuvan tunnelman kaikkien näiden akateemisien ihmisten keskelle. 

Kadonneet ja kuolleet, (The Outcast Dead, 2014)

Tammi, 2019

Suom. Anna Kangasmaa

Kansi: Markko Taina

s.352

Elly Griffiths: Korppikuningas

 

Arkeologi Ruth Galloway saa kuulla entisen opiskelukaverinsa kuolemasta. Uutinen järkyttää, mutta vielä enemmän hän kauhistuu saadessaan tietää tämän löytäneen jotakin suurta ja merkittävää juuri ennen kuolemaansa. Ruth lähtee Blackpooliin tutustumaan tähän mystiseen löytöön, mutta saa kohdata ahdistavaa uhkailua ja vastustusta. Miksi löytöä ei haluta tutkia, ja oliko ystävän kuolema sittenkaan onnettomuus?

"Kirjassa kerrotaan, että korppeja on kauan pidetty huonona enteenä niiden mustan höyhenpeitteen, raakkuvan äänen ja raadonsyönnin takia. Kiva, Ruth ajattelee. Ehkä en hanki sellaista lemmikiksi."s.56

Korppikuningas on Ruth Galloway -dekkarisarjan viides osa. 

Arkeologiaa, historiaa ja nykypäivän rikoksia on jälleen tarjolla kun Ruth paneutuu uuden löydön pariin. Tuttuun tapaan hän ja komisario Nelson päätyvät uuden nykypäivään sijoittuvan rikoksen pyörteisiin arkeologisen löydön kautta. Tällä kertaa tosin sarjasta tutut Norfolkin maisemat vaihtuvat tilapäisesti Blackpoolin huvipuistokaupunkiin.

Ruthista on tullut jo hyvä tuttu ja oli mukava palata hänen elämänsä pariin. Kirja on tasapainoinen kokonaisuus sujuvaa viihdettä, joka tarjoaa suhdekiemuroita, lapsiarjen ja työn yhdistämistä, arkeologiaa ja viharyhmiä. Höysteenä on juuri sopivasti mystisyyttä ja taruja. 

Sarjan muiden osien tapaan tämänkin tarinan loppuhuipentuma on hurja ja täynnä jännitystä. Vaikka olenkin jo ollut sitä mieltä, että ehkä ihan aina Ruthin ei olisi uskottavaa päätyä kirjan lopussa niin täpäriin tilanteisiin. 

Korppikuningas, (Dying Fall, 2013)

Tammi, 2019

Suom. Anna Kangasmaa

s.372

Elly Griffiths: Ruth Gallowayn joulu

 

Joulu lähestyy. Ruth ei ole koskaan ollut suuri jouluihminen, mutta nyt hänellä on lapsi, jolle hän haluaa antaa myös mukavia joulumuistoja. Lisäksi Ruth on saamassa jouluksi miesvieraan, joten on kerrankin aika panostaa. Joulun odotusta varjostaa ikävät uutiset. Museolta on kadonnut tärkeä muinaisesine. 

"Pyryttää raskaasti, ja tuulilasinpyyhkijät saavat hädin tuskin raivattua auki edes pientä tiskistysaukkoa. Ruth pitää rattia tiukassa otteessa ja kumartuu tiiraamaan pimeyteen. Ajovalot tuntuvat näyttävän vain lumisen seinän, kelmeissä valokeiloissa kieppuvat hiutaleet."s.48

Ruth Gallowayn joulu on pieni tarina/novelli, joka sijoittuu neljännen Ruth Galloway -dekkarin jälkeiseen aikaan. 

Kerrankin on jotain hyötyä siitä, että olen aina hyvin jäljessä kaikkien kirjasarjojen lukemisessa, sillä sain sen takia lukea tämän tarinan oikeassa kohdassa sarjaa. Tämähän ilmestyi suomeksi vasta viime vuonna, vaikka kuuluu sarjassa paljon aikaisempaan aikaan. 

Tämä on siis vain noin 50 sivuinen pienen pieni tarina, mutta oikein söpö sellainen. Tällaisena jouluihmisenä on ihana päästä kurkistamaan jo tutuiksi tulleiden hahmojen jouluvalmisteluihin. 

Minusta tämä on onnistunut pieni joulutarina. Tässä on sopivasti pieniä jouluisia yksityiskohtia, kuten ruokaa ja koristeita, mutta myös varsinaisesta sarjasta tuttua ihmissuhdedraamaa, ja näiden lisäksi vielä pieni hyväntuulinen mysteeri. Eikä tästä ole unohdettu myöskään Norfolkin sääolosuhteiden kuvausta, jonka Griffiths kyllä taitaa. 

Ruth Gallowayn joulu, (Ruth´s First Christmas Tree, 2012)

Tammi, 2022

Suom. Anna Kangasmaa

s.54

Elly Griffiths: Käärmeen kirous

 

Arkeologi Ruth Galloway ja komisario Harry Nelson päätyvät jälleen saman tapauksen äärelle. Eräs museo on saanut tiloihinsa piispa Augustinen jäänteet. Ruth on menossa tapahtumaan, jossa arkku avataan, mutta löytää sen sijaan arkkua vartioinut museon kuraattorin henkihieverissä. 

Tapausta tutkitaan ja selviää, että museon kuraattoria on jopa uhkailtu, sillä museon kellarissa on säilössä aboriginaalien luita, jotka joku haluaa kiihkeästi palauttaa oikeaan kotiin.

"Ruth menee huoneen poikki vilkaistakseen toisen seinustan näyttelyesineitä. Siellä on vuorossa eläinten halloween-versio. Luurankojen hennot luut riippuvat ilmassa kuin pikkulasten mobilet."s.15

Käärmeen kirous on neljäs osa Ruth Galloway -dekkarisarjasta.

Ruthin ja Nelsonin on jälleen aika paneutua yhdessä ratkomaan historiallisten luiden arvoitusta, sekä nykypäivän murhatapausta, omista henkilökohtaisista vaikeuksistaan huolimatta. Tällä kertaa olikin hyvin jännittäviä asioita niin työrintamalla, kuin henkilökohtaisellakin osastolla. 

Tämä taitaa olla tähän astisista osista suosikkini, sillä ilokseni kirjassa hypättiin reippaasti taikauskon, kirouksien ja myyttien maailmaan. Onkin kiva yhdistelmä laittaa vierekkäin niin järkevästi ajattelevat Ruth ja Nelson, sekä druidi Cathbad ja shamaani Bob. Yhdistelmä tarjoaa kattauksen, jossa lukija saa itse päättää kumpaan ajatusmaailmaan uskoo. Pidän kirjoista joissa pieni taikuus tai jonkinlaiset loitsut ovat mahdollisia.

Näissä Ruth Galloway kirjoissa on paljon sellaisia läheltä piti tilanteita, jollaisia näiden hahmojen kuvittelisi jo oppivan välttämään, mutta jännittäviä ja hyvin täpäriä tilanteita mahtui myös tähän kirjaan, jossa olikin aika mielikuvituksellisia ja mukavan erilaisia jännitysnäytelmiä useampiakin. 

Käärmeen kirous, (A Room Full of Bones, 2012)

Tammi, 2018

Suom. Anna Lönnroth

s.331

Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

 

Norfolkin rannoilta löydetään sattumalta luita. Paikalle kutsutaan poliisin lisäksi myös arkeologi Ruth Galloway, joka on tottunut auttamaan poliisia tämän kaltaisissa tapauksissa. Luiden asennoista ja muista yksityiskohdista nimittäin paljastuu, ettei kyseessä ilmeisesti ole onnettomuus. Kaikki viittaa toisen maailmansodan aikaan. Mitä Norfolkissa tapahtui silloin? Onko huhuista  Saksalaisten maihinnoususta sittenkin jotain perää?

Ruth heittäytyy innolla tutkimukseen, vaikka äitiyden tuomat paineet kasaantuvat.

"Yöllä ajaessa tuntuu, että on matkalla tyhjyyteen, että on eristyksissä, haavoittuvainen, suojaton uhri mereltä hyökkääville armottomille tuulille, jotka, kuten paikalliset tapaavat ylpeinä sanoa, saapuvat suoraan Siperiasta."s.61

Jyrkänteen reunalla on kolmas osa Norfolkiin sijoittuvasta, argeologi Ruth Galloway -dekkarisarjasta.

Pidin kyllä kahdesta aiemmastakin osasta, mutta vasta nyt tämän kolmannen kohdalla tuntui siltä, että pääsin kunnolla sarjan imuun. Hahmot ovat nyt käyneet tarpeeksi tutuiksi, ja kiinnostus heidän elämästään on syttynyt. Uskonkin, että nyt lukutahti sarjan parissa tulee olemaan nopeampi.

Norfolkin hyytävät maisemat tekevät ihastuttavan tunnelman kirjaan. Huhtikuisen lumimyrskyn sattuessa jännitystäkin saadaan, niin että itse tilanne menee melkein hyytävämmäksi kuin sää. Norfolk onkin paikkana niin kiinnostava, että siitä kertovat ykistyiskohdat ovat mahtavia. Tällä kertaa päästään tutustumaan alueeseen, jonka meri on pikku hiljaa valtaamassa itselleen. 

Luulöydös aloittaa tietysti jälleen kiinnostavan historiaan sijoittuva tutkimuksen, jossa selvitetään mitä noina menneinä päivinä tapahtui, mutta pian poliisi joutuu tutkimaan myös nykypäivän rikoksia, joilla saattaa olla yhteys tuohon kauhistuttavaan luulöytöön. Rikostarina oli oikein kiinnostava, jännitystä riitti tällä kertaa monessakin kohdassa.

Jyrkänteen reunalla, (The House at Sea´s End, 2011)

Tammi, 2018

Suom. Anna Lönnroth

s.348

Elly Griffiths: Januksen kivi

Arkeologi Ruth Galloway vedetään jälleen mukaan kauhistuttavaan rikostutkintaan, kun Norwichilaisen talon purkutyömaalta löydetään lasten luita. Kyseessä saattaa olla muinaisten roomalaisten hautaama uhrilahja, sillä luut löytyvät kynnyksen alta, mutta Ruthista näyttää siltä, että hauta on huomattavasti uudempi. Paikalla on ennen toiminut lastenkoti, herääkin heti epäilys, kuuluvatko luut jollekin sen entisistä asukkaista. Ruthin iloksi ja kauhuksi, komisario Harry Nelson saapuu tutkimaan tapausta. Ruth pitää Nelsonin seurasta, mutta nyt hänellä on salaisuus, jonka hän pelkää paljastuvan.

Januksen kivi on toinen osa Ruth Galloway -sarjasta.

Januksen kivi on helppolukuinen dekkari, josta löytyy runsaasti mielenkiintoista juttua historiasta, sekä hahmojen yksityiselämästä. Se jatkaa Ruth Gallowayn tarinaa muutaman kuukauden päästä, siitä mihin ensimmäinen osa Risteyskohdat sen jätti. En nyt vieläkään mitenkään hullaantunut kirjan hahmoihin, mutta pidin silti kirjasta. En saanut tarpeeksi otetta Ruthista ja Nelsonista. Kaipaan edelleen heidän arkeensa joitakin sellaisia yksityiskohtia ja asioita, jotka muovaisivat heidät persoonallisemmiksi.

Januksen kivi on juoneltaan hyvin samanlainen, kuin Risteyskohdat. Kaivauksilta löydetään jälleen lapsen luita, Ruthin ja Nelsonin välillä on selvää jännitettä, Ruth sekaantuu tutkintaa enemmän kuin olisi hyväksi ja on loppuhuipennuksessa mukana vähintään yhtä vaarallisesti, kuin viimeksikin. Ruthin uusi elämäntilanne ja uudet hahmot tuovat kirjaan kuitenkin tarpeeksi vaihtelua.

Roomalaisen mytologian jumalat putkahtelevat esiin tiuhaan tahtiin kirjan sivulla, etenkin pienissä päiväkirjamerkinnöissä, jotka paljastavat hitusen murhaajan ajatuksia kirjan edetessä. Vain muutamasta jumalasta kerrotaan enemmän lukijalle, kuten Januksesta ja Terminuksesta. Sen sijaan päiväkirjamerkinnöissä esiintyvistä jumalista ei kerrota oikeastaan mitään. Minusta näin on hyvä, sillä jumalat ovat tärkeässä roolissa kirjassa, mutta liiallinen selitys voisi jo pilata juonen sujuvan kulun.

Lue myös: Risteyskohdat


Januksen kivi, (The Janus Stone, 2010)
Tammi, 2017
Suom. Anna Lönnroth
Kansi: Markko Taina
s. 335

Elly Griffiths: Risteyskohdat

Norfolkissa, marskimaan läheisyydessä asuu argeologi Ruth Galloway. Hänen elämänsä on rauhaisaa, kunnes poliisi pyytää hänen apuaan. Marskimaalta on löytynyt lapsen luita ja Ruthin apua tarvitaan niiden iän selvittämiseen. Poliisit etsivät kauan sitten kadonnutta tyttöä, jonka ruumis olisi viimein aika saada haudan lepoon. Ruth kertoo rikoskomisario Harry Nelsonille mielellään tietojaan ja auttaa tätä, vaikka auttaminen tuntuukin saavan tuttavat vihaisiksi ja hänet itsensä vaaraan. Kun lähistöltä katoaa toinen pieni lapsi, on Ruthin apu enemmän kuin tarpeen.

Risteyskohdat aloittaa Ruth Galloway -sarjan.
Tätä kirjaa aloin lukea suurin odotuksin. Paljon tätä on kehuttu ja idea kuulostaa hyvältä. Ruth Galloway onkin varsin leppoisa ja viihdyttävä hahmo. Hän pitää yksinkertaisesta elämästään pienessä kodissaan keskellä tyhjyyttä ja hiljaisuutta. Yksi naapuri hänellä sentään on, kesäisin vähän enemmänkin. Myös kirjan miljöö on hyvä. Sumuisen, sateinen marskimaa. Asunnon vieressä kuohuva meri ja pelko väärästä lenkkipolusta ja edessä odottovasta hukkumisesta. Argeologia ja vanhat luut tekevät kirjasta myös kiinnostavan. Historiaa ja nippelitietoa heiteltiin sinne tänne. Ne olivat kiinnostavia tietoiskuja. Paljon on siis hyvää, ja sarjaa ajattelin lukea jatkossakin.

Kirjassa oli kuitenkin myös omat huonot puolensa. Ihan tämä ensimmäinen osa ei nimittäin vienyt mennessään. Ruthin ja Nelsonin välinen "jännite" eteni turhan vauhdikkaasti ja arvattavasti. Nelsonia myös kuvailtiin kovin erilaiseksi, miten hän sitten käytännössä käyttäytyi. Jotenkin kuvailun perusteella hänen olisi pitänyt olla äreämpi tai hiljaisempi. Epäillyt kuvailtiin niin epäilyttäviksi, että ei ollut vaikea arvata kuka lopulta oli syyllinen.

Ruth oli ainoa kirjan hahmoista, jota kohtaan jäi mielenkiinto tulevia kirjoja ajatellen. Hänen elämästään saakin lukea vielä monta kertaa, sillä näitä kirjoja on ilmestynyt vauhdilla. Uskoisin sarjan kiinnostavan jatko-osissa enemmän, kunhan vaan pääsen enemmän hahmojen maailmaan ja mietteisiin mukaan. Minulle on käynyt monen muunkin dekkarisarjan kanssa niin, että ensimmäinen osa ei niin vie mennessään, kun hahmoista yritetään heittää ilmoille mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, mutta vasta jatko-osissa muut asiat pääsevät enemmän oikeuksiinsa.


Risteyskohdat, (The Crossing Places, 2009)
Tammi, 2017
Suom. Anna Lönnroth
Kansi: Markko Taina
s. 305