sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Katarina Wennstam: Tahra


Jonas ja Rebecca wahln ovat onnellisesti naimisissa ja ovat kahden täydellisen lapsen vanhempia. He asuvat upeassa asunnossa ja ovat kumpikin töissään loistavasti menestyneitä, Rebecca TV alalla ja Jonas lakimiehenä. Ihmiset kadehtivat Rebeccan onnea, kun tämä on saanut niin upean miehen, kuin Jonas. Mutta täydellisen kulissin taakse kätkeytyy niin paljon. Rebecca on onneton ja miettii pystyisikö elämmän onnelisesti lapsiensa kanssa ilman Jonasta.
Jonaksen työtehtävänä on käydä käynnissä olevassa ihmiskauppa oikeudenkäynnissä kuuntelemassa ja kertoa sitten mielipiteitään asiasta televisiossa. Jonas yrittää pysyä asiallisena ja rauhallisena, vaikka pelko kiinnijäämisestä on suuri, sillä Jonas itse on koukussa maksulliseen seksiin. Jo monen vuoden ajan hän on käyttänyt rahojaan ostaakseen seksiä, eikä Rebecca ole tajunnut asiaa, vaikka hän onkin pettämistä epäillyt.

Valitsin vanhempieni luota luettavaa työharjoittelun ajaksi ja Tahra päätyi mukaan. Takakannen teksti kuulosti mielenkiintoiselta ja itse teos vaikutti sopivalta luottavaksi pieninä osina, kun en harjoittelun aikana niin kauan kerrallaan ehdi lukea.
Luvut kirjassa olivatkin kivan lyhyitä tähän tarkoitukseen. Luvuissa oli aina joku kirjan hahmoista päähenkilönä, jonka mielipide pyrittiin tuomaan esiin. Näin kirjaan saatiin monien hahmojen kanta ihmiskauppa asiasta. Ihan kaikissa luvuissa ei käsitelty ihmiskauppaa, tai prostituutiota, vaan juoneen oli otettu mukaan myös Jonaksen ja Rebeccan tyttären kehittymistä teiniksi, sekä Rebeccan ajatuksia elämästään ja kamppailua kulissien ylläpitämisestä.
Oletin kirjan olevan perus dekkari, mutta sitä Tahra ei ole. Kirjassa ei ole murhattua ja syyllisen etsimistä. Oikeudenkäyntiä seurattiin, mutta en odottanut ratkaisua suurella mielenkiinnolla. Eniten minua kiinnosti miten Rebeccan ja Jonaksen yhteisen tulevaisuuden käy.
Hahmoista Rebecca oli mielestäni todella ärsyttävä. Minulle jäi fiilis, että kirjassa poliisit olisisvat saaneet paljon enemmän aikaiseksi, jos Rebecca ei piilottaisi miehensä asioita vain saadakseen asua upeassa kodissaan. Hän perustelee päätöstään sillä, että lapset saavat hyvän elämän, mutta luvuissa joissa lapset ovat päähenkilöinä, jää ärsyttävä olo, kun lapset kuitenkin tajuavat vanhempiensa asioista niin paljon. Lempihahmoa en osaa päättää, kun melkeen kaikissa hahmoissa on jotain ärsyttävää. :D
Tästä huolimatta pidin kirjasta ja aion lukea Wennstamia myöhemmin lisää. Suosittelen lukemaan. Kirja on kirjoitettu aika kevyesti, vaikka aihe onkin vakava.


Tahra (Smuts, 2007)
Otava
Suom. Laura Beck
s.431
Kansi: Annika Lyth

lauantai 7. syyskuuta 2013

Grace McCleen: Ihana maa


Judith on kymmenen vuotias tyttö. Hän elää kahdestaan isänsä kanssa. Hänen äitinsä kuoli Judithin synnytyksen jälkeen. Judith tuntee syyllisyyttä äitinsä kuolemasta, eikä olosuhteet kotona ja koulussa tee hänen elämästään kovinkaan helppoa. Hänen isänsä on hyvin uskonnollinen mies, niin kuin hänen äitinsäkin oli eläessään. He käyvät muiden yhteisön jäsenien kanssa viikottain kiertelemässä ovelta ovelle kertomassa maailmanlopun lähestymisestä. Koulussa Judith joutuu kohtaamaan sekä henkistä, että fyysistä kiusaamista. Kiusaaminen jatkuu niin pahana, että jopa Judithin ja hänen isänsä elämä omassa kodissaan on uhattuna.
Kaiken lisäksi Judithin isän työssäkäyminen lakon aikana tuo perheelle lisää vihamiemiä.
Judith leikkii vapaa-aikansa omaan huoneeseen rakennetulla ihanalla maalla. Hän alkaa uskoa Jumalan puhuvan hänelle ja on pian varma, että on leikeillään saanut paljon pahaa aikaan. 

Tällä kertaa luin Grace McCleenin Ihanan maan. Ihana maa on kirja jonka luin, koska sen sain. Jos olisin itse vain törmännyt kirjaan jossain en olisi sitä luultavastikaan lukenut, sillä takakannen teksti ei kolahtanut minuun mitenkään.
Ihana maa ei kuitenkaan ollut huono kirja, vaan aika mielenkiintoinen. Joten ihan iloisin mielin kirjan luin loppuun asti. Tai en varsinaisesti iloisin mielin, sillä kirja ei ollut mitenkään suurinta iloa herättävistä aiheista koottu. Judithin elämä oli todellakin sekaisin ja toivoin koko ajan jonkinlaista helpotusta, mutta vaikka välillä pieniä valon pilkahduksia juonesta löytyikin, jäi minulle kirjan loputtua hieman haikea olo siitä ettei hänen asiansa päättyneet niin hyvällä tavalla, kuin olisin halunnut.
Kirjassa kuvailtiin hyvin uskonnollisia ihmisiä, joka kuulostaa aina niin julmalta, vaikka aina ajattelen, että juuri heidän pitäisi olla niin hyvää tarkoittavia ihmisiä. Varsinkin kohta, jossa Judithin isä päätettiin erottaa yhtesöstä, koska tämä ei ilmestynyt hetkeen kokouksiin, oli aika julmaa. Sillä mielestäni juuri silloin hän olisi tarvinnut tukea, vaikka muuta väittikin.
Judithinkin ongelmat jätettiin aika lailla omaan arvoonsa, vaikka hänen uusi opettajansa asiaan hieman yrittikin puuttua, ei asioita saatu paremmaksi.
Onneksi kirjailija oli kirjoittanut kevyttä tekstiä, ettei kirja ollut liian ahdistava aiheesta huolimatta. Juonen loppuratkaisusta olin jo aika järkyttynyt, kun Judith meinasi mennä jo aivan liian pitkälle, kuunnellessaan omassa päässään kehittelemää Jumalan ääntä, jota hän monta kertaa itsekin ajatteli, että kylläpä Jumala kuulostaa omituiselta.
Lempihahmosta en kyllä tiedä... Mutta jos ensimmäinen mieleen tuleva mukavan oloinen hahmo, niin valitsen Judithin uuden opettajan. Eniten kirjassa itsessään pidin ympäristön kuvaamisesta. Tapahtuma ympäristö oli aika karu ja surullinen. Sekä askartelu ohjeista joita aina välillä oli... näin valmistat ihmisen jne.
Suosittelen lukemaan. McCleen on kirjoittanut aika hyvin. En ole itse ennen hänen teoksista kuullutkaan, mutta positiivinen yllätys oli itselleni.


Ihana maa (The Land of Decoration, )
Otava, 2013
Suom. Marianna Kurtto
s.336
Kansi: Markus Pyörälä