perjantai 31. toukokuuta 2013

Hannu Salama: Juhannustanssit


Ihmiset maalta ja kaupungista kerääntyvät viettämään juhannusta tansseihin. Kokkoa poltetaan, viinaa juodaan, naisia tanssitetaan ja teppeluitakin syntyy. Juhannustansseissa on monta henkilöä, joiden tekemisiä ja ajatuksia kirjassa seurataan. Monenlaisia suhdesotkuja, entisiä heiloja ja vanhoja riitoja paljastuu. Kessäyössä ehtii sattua ja tapahtua monenlaista.
Juonesta en tämän enempää paljastele, kun selviää muuten hiukan liikaa kirjan sisällöstä.

Äidinkielentunnilla meille puhuttiin Juhannustansseista ja sen aikoinaan Jumalan pilkasta nostattamasta kohusta ja kiinnostuin toki kohukirjan lukemaan.
Aloittaessani lukemaan Juhannustansseja meni hetken ennen kuin pääsin perille kuka on kuka ja kuka seurustelee kenenkin kanssa. Suomalaisia perusnimiä meinaan sateli kokoajan lisää ja välillä henkilöitä puhuteltiin etunimellä, kun taas välillä käytettiin sukunimeä. Aika nopeasti kuitenkin nimet sain järjestettyä ja lukemisestakin tuli mukavampaa, kun tiesi edes kenestä puhutaan. :D
Tämä oli nopeasti luettu, sopiva kirja näin kesähelteille. Muutamia mielenkiintoisia ja jopa surullisia kohtauksia kirjasta löytyy, vaikka aika monen kirjan hahmolta ne surullisimmatkin tapahtumat menee aika kevyesti viinahuurussa. Lempihahmoa ei löytynyt laisinkaan, vaikka monenlaista sakkia kirjasta löytyykin. Jotenkin vaan yksikään hahmoista ei ollut minun mieleeni. Johtunee siitä, ettei kirja ole mikään kullanhohtoinen satutarina täydellisistä ihmisistä, vaan ronski kertomus Suomen juhannuksesta känniääliöineen. Jos kesälukemista vielä etsiskelee, niin kannattaa tämäkin lukaista, vaikka sopivasti juhannuksena.


Juhannustanssit
Otava, 1964
s.245
Päällys: Markku Reunanen

tiistai 28. toukokuuta 2013

Carlos Ruiz Zafon: Enkelipeli


Enkelipeli kertoo nuoren kirjailijan David Martinin jännittävästä ja salaperäisestä elämästä Barcelonassa. David saa enkelisinetillä suljetun kirjeen tuntemattomalta kustantajalta. Kustantaja tuntuu tietävän paljon Davidista ja lupaa tehdä tästä rikkaan ja kuolemattoman. David päättää suostua tehtyyn tarjoukseen ja lupaa kirjoittaa kustantajalle tämän pyytämän kirjan. Davitin alkaessa kirjoittamaan kirjaa hänelle selviää kummallisia ja pelottavia asiota ja hänen epäluulonsa kustantajaa kohtaan kasvaa. David alkaa selvittää juttua, jossa monia ihmisiä kuolee ja jossa ihmisiin on vaikea luottaa.

Zafonin aikaisemmin kirjoittama Tuulen varjo on ollut jo jonkin aikaa lempikirjani ja odotin innolla, että pääsen lukemaan tämän. Hieman jännitti voisiko Enkelipeli yltää läheskään yhtä hyväksi kirjaksi, kuin Tuulen varjo. Tämä oli mielestäni aivan yhtä loistava, kuin edeltäjänsäkin.  Zafon on onnistunut tekemään tästäkin kirjasta todella mystisen, jännittävän ja koukuttavan.
 Kirja on täynnä salaisuuksia, sumuisia synkkiä päiviä, juonittelevia ihmisiä, surullisia rakkaustarinoita ja ystävyyttä. Tarina kulkee kuitenkin koko ajan kirjojen ja kirjailijoiden keskellä.
 Enkelipeli sijoittuu Tuulen varjosta tutuille Barcelonan kaduille. Myös unohdettujen kirjojen hautausmaa löytyy tarinasta sokkeloisine kirjalabyrintteineen ja vanhan vartijansa kanssa.
Kirja on ajoittain todella surullinen ja siihen on helppo eläytyä. Zafon kirjoittaa todella elävästi ja mystiset Barcelonan kadut on helppo kuvitella silmiensä eteen.
Tarina sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle. Kirja on täynnä hyvin kuvailtuja mielenkiintoisia henkilöitä, jotka kantavat monenlaisia tarinoita mukanaan, joita lukijalle paljastetaan kirjan edetessä. Loppua kohden lempihahmokseni nousi Isabella, joka aluksi ärsytti minua aika paljon, mutta muuttui hyvin erilaiseksi ihmiseksi kirjan edetessä.
Todella pidin tästä kirjasta enkä olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan. Onneksi on kuitenkin vielä kolmaskin, tosin huomattavasti lyhyempi kirja tähän "sarjaan" ja sen joskus myöhemmin otan luettavaksi.


Enkelipeli (El juego del angel, 2008)
Otava, 2009
suom. Tarja Härkönen ja Anu Partanen
s.607
Päällyksen suunnittelu: Piia Aho

torstai 16. toukokuuta 2013

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus


Idän pikajunassa on vuodenaikaan nähden todella paljon ihmisiä. Salapoliisi Hercule Poirot mahtuu kuitenkin mukaan ja matka alkaa. Poirot on matkalla selvittämään jotakin rikosta, mutta matka keskeytyy, kun juna jää jumiin lumikinoksiin. Aamun koittaessa yhdestä huoneesta löydetään murhattu mies. Poirotilla on loistavaa aikaa selvittää rikosta, joka vaikuttaa hänestä hyvin mielenkiintoiselta, kun epäiltyjäkin on monia. Kaikenlisäksi junan työtekijöille olisi suureksi avuksi jos perille päästyään murhaajan voisi ilmoittaa heti, eikä muita viranomaisia tarvitsisi enää sotkea kuvioon.

Idän pikajunan arvoitus on tunnetuimpia Christien kirjoja, joten päätin lukaista sen. Christien kirjoissa on ihana vanhan ajan tunnelma ja yhteiskuntaluokittelu on selkeää. Se näkyy mielestäni tässä kirjassa vielä selkeämmin, kuin aikaisemmissa lukemissani Christieissä. Esimerkiksi murhatun huoneesta löydetyn nenäliinan omistaja oli helpompi selvittää, kun vain harvoilla olisi voinut olla sellainen nenäliina.
Kirja oli kyllä todella hyvä ja loppuratkaisu yllättävä. En osannut epäillä mitään sellaista, vaikka paljon kaikenlaista pähkäilinkin kirjaa lukiessani. Epäiltyjä on aika monta, erilaisista yhteisuntaluokista ja kansallisuuksista, joten ehtii arvailla monenlaisia loppuratkaisuja ennen kirjan loppua. Vihjeitä tulee myös paljon ja ne ovat loistavasti keksitty. Christie osasi hommansa dekkareita kirjoittaessa.
Kirjassa on luku jokaisen epäillyn kuulustelusta, joten kaikkien asioihin päästään hyvin käsiksi. Tapahtumat sijoittuvat lähes koko kirjan ajan Idän pikajunaan, josta yksikään epäilty ei olisi voinut poistua lumen vuoksi.
Vieläkään en ole lukenut yhtään neiti Marple -kirjaa, joten en voi verrata kumpi on enemmän minun mieleeni rikosten selvittämisessä.
Poirot on tuttu myös televisiosta, mutta en ole yhtäkään sellaista elokuvaa jaksanut loppuun asti katsoa, koska minusta ne ei ole yhtään niin mielenkiintoisia, kuin Christien kirjat. Pieni viiksekäs Poirot on kuitenkin helppo kuvitella juuri sellaiseksi elokuvissa näkyväksi hahmoksi.


Idän pikajunan arvoitus (Murder on the orient express, 1937)
WSOY, 1975
suom. Leena Karro
s.217

maanantai 6. toukokuuta 2013

Annina Holmberg: Kaiku


Kaiku kertoo taiteilijaperheestä tyttären silmin. Tyttären elämään mahtuu muuttoja paikasta toiseen vanhempien teatterityön mukana, isän ongelmat alkoholin kanssa, sekä poliittiset ristiriidat. Tytär puolustaa vanhempiaan läpi lapsuutensa ja nuoruutensa, vasta aikuisena hän ymmärtää todellisuuden paremmin.
Lapsena hän lukee paljon nuorten kirjoja ja valitsee esikuvikseen täydellisiä äitihahmoja, jollainen hän itse haluaa olla omille lapsilleen. Todellisuudessa se ei vaan aina ole yhtä helppoa.

Kirjan alussa miettisin monesti pitäiskö vain vaihtaa kirjaa ja lukea jotain ihan muuta, kun Kaiku vaikutti alusta jotenkin tekotaiteelliselta. Myöhemmin ei sellaista fiilistä enää kuitenkaan tullut, joten luin loppuun asti.
Kirjassa oli hyvin vahvoja aiheita, kuten alkoholismi, mutta en minä tästä mitenkään syvällistä vaikutusta saanut vaikka kirja olikin ihan mukava. Kirjan tarina loikkii eri vuosikymmenillä. Välillä kerrotaan tyttären lapsuudesta ja nuoruudesta ja välillä hypätään aikuisuuteen puhumaan äitiydestä ja muusta. Tälläinen tyyli sopi loistavasta Kaikuun.
Hahmoista oikeastaan vain tyttäreen perehdytään kunnolla, muut hahmot nähdään vain tyttären ajatuksien ja mietteiden kautta ja heistä selviää vain vähä asioita. Tyttären nimeä ei kirjassa mainita lainkaan ja tästä taisi alunperin tulla se minun tekotaiteellinen ajatus, vaikka kai se voi olla mielenkiintoakin herättävä asia.
Kaiku oli kuitenkin nopeasti luettu ja siitä jäi hyvä fiilis joten ei muuta kuin muutkin lukemaan. :D
Itse en huomannut Holmbergin tuotanto listassa mitään mitä heti haluaisin lukea, että jos en satu törmäämään johonkin hänen mielenkiintoiseen kirjaan, jää Holmbergin muut teokset lukematta.


Kaiku
Gummerus, 2009
s.224
Päällys: Elina Warsta