Kayla Green on loistava työssään markkinoijana. Hieman ennen joulua hän saa uuden asiakkaan. Jackson O`Neil on palannut perheyriksen pariin ja aikoo nyt nostaa konkurssivalmiin yrityksen kukoistukseensa ja siihen hän tarvitsee Kaylan apua. Kayla on riemuissaan päästessään jouluksi pois kaupungista, metsään, jossa hän saa tehdä töitä välittämättä joulusta. Mutta työmatka Snow Crystal Resoltille on kaikkea muuta, sillä joulua siellä ei voi unohtaa. Kaiken lisäksi Kayla huomaa unelmoivansa Jacksonista.
"Miksi kaveri kyseli Kaylan perheestä? Tämä halusi ostaa hänen kykyjään, ei adoptoida häntä. Yksikään asiakas ei ollut koskaan ennen kysynyt hänen perheestään. Muita kiinnosti vain, mitä hän pystyi heidän hyväkseen tekemään."s.45
Lumihiutaleiden alla on O´Neilin veljeksistä kertovan sarjan ensimmäinen osa.
Tämä kirja nousi yhdeksi tämän vuoden suosikkijoulukirjoistani. Tästä nimittäin löytyy melkein kaikkea mitä joulukirjalta toivon. Oli paljon joulun tunnelmaa, lumisia maisemia ja suloisia hetkiä.
Morganin sujuva kirjoitustyyli imaisi heti mukaansa. Kaylan matkaa joulua vihaavasta, pelkkään työhön keskittyvästä naisesta kohti elämää ja kaikkia sen pieniä yksityiskohtia rakastavaksi naiseksi oli ihana seurata. Matkaan mahtuu hyvää huumoria, ilkikurisuutta, romantiikkaa ja kiinnostava juoni monine henkilöineen.
Kirjan miljöö lumisine metsineen, rekikoirineen, kauniine mökkeineen ja muine ihanine yksityiskohtineen ei voisi olla upeampi. Rakastuin Snow Crystal Resortiin yhdessä Kaylan kanssa, ja olen iloinen, että pääsen sinne vielä muutaman kerran uudestaan sarjan seuraavien osien parissa.
Jos nyt jotain pientä haluaa tässä valittaakin, niin ehkä hiukan liian paljon korostettiin Kaylan ja Jacksonin täydellisyyttä, upeaa ulkonäköä puitiin toistuvasti, ja tietysti Kayla on kaikkeen kykenevä liikenainen, vaikka ei ikinä nuku kuin muutaman tunnin yössä. Onneksi sitten jotain pieniä virheitäkin alkoi ilmaantua niin hän tuntui uskottavammalta.
Lumihiutaleiden alla, (Sleigh Bells in the Snow, 2013
HarperCollins Nordic, 2014
Suom. Virpi Kuusela
s.363
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti