sunnuntai 21. heinäkuuta 2019
Sujata Massey: Rei Shimura menetysten rannikolla
Vuonna 2011 Japania kovisteli suuri maanjäristys ja tsunami. Rei Shimura viettää rauhaisaa aikaa uudessa kodissaan Havaijilla, kun tieto Japaniin kohdistuvista luonnonvoimista saapuu heille. Rei on kauhuissaan, sillä onhan Japani aina hänen kotinsa, vaikka hän asuisi missä, ja monet sukulaiset ovat Japanissa. Kun Rei sitten saa puhelun ystävältään herra Ishidalta, joka on joutunut jäämään tuhoutuneelle Tohokun rannikolle ja tarvitsee apua, on Rei heti valmis matkaamaan Japanilaisten avuksi. Pian hän onkin jo matkalla ja perillä hän saa huomata, että herra Ishida tarvitsee apua kadonneen työntekijänsä etsinnöissä.
Rei Shimura menetysten rannikolla on yhdestoista ja samalla viimeinen osa Rei Shimura -sarjasta.
Sarjan viimeinen osa, eli viimeinen matka Japaniin Rei Shimuran kanssa on nyt ohi. Olen nauttinut nojatuolimatkailusta tämän sarjan parissa hurjasti. Tämä viimeinenkään osa, vaikka onkin kirjoitettu myöhemmin ja jo päättyneen sarjan jatkoksi, ei ollut lainkaan huono. Erilainen tosin.
Rei Shimuran elämä on vakiintunut ja hän elää onnellisesti mihensä kanssa ja töitäkin riittää. Niimpä Rein yksityiselämä ei edennyt suuntaan eikä toiseen kirjan aikana ja myös hurjat mieskuviot olivat poissa. Tässä onkin varmaan yksi suurimmista eroista muihin osiin verrattuna, sillä sarja on aina ollut täynnä Rein yksityiselämää koskevia juonenkäänteitä. Mieskuvioiden puuttuminen ei haitannut yhtään, sillä Rei saa minun puolestani elellä aivan rauhassa rakkaansa kanssa, mutta ehkä olisin kaivannut jotakin pikkuriikkistä Rein omaa elämää koskevaa juonenkäännettä kuitenkin.
Tylsää ei ehtinyt tämän kirjan parissa tulemaan, vaikka tahti olikin aika rauhallinen. Kirja tarjosi tietoa ja surullisia tarinoita maanjäristyksen ja tsunamin runtelemilta alueilta. Rein seikkailuinto ja tapa tarttua pienimpäänkin vihjeeseen, kun kyseessä saattaa olla murha ei ollut kadonnut minnekkään, ja pian hän olikin jälleen sotkeutunut vaarallisten ihmisten asioihin. Hurjiin tapahtumiin ja piilotteluleikkeihin Rei päätyi tässäkin kirjassa.
Rei Shimura menetysten rannikolla oli surullisin Rei Shimura -kirja aiheensa ja tarinoidensa takia. Monipuolista Japanin kulttuuria ei tietysti voi millään tarjota tuhoutuneissa kaupungeissa, mutta misokeitolla, vihreällä teellä ja toisten auttamisella alettiin rakentaa tuhoutunutta maata uuteen loistoon.
Nyt hiukan haikeana joudun jättämään hyvästit tälle sarjalla, mutta onneksi maailma on täynnä loistavia sarjoja, joita en ole vielä lukenut. Tähän sarjaan kannustan tarttumaan, jos vielä ei ole kokeillut.
Lue myös sarjan aiemmat osat: Rei Shimuran ensimmäinen tapaus, Rei Shimura ja Zen-temppelin arvoitus, Rei Shimura ja ikebana-mestari, Rei Shimura ja tappava manga, Rei Shimura ja morsiuskimono, Rei Shimura, samurain tytär, Rei Shimura ja helmenkalastaja, Rei Shimura taifuunin silmässä, Rei Shimura Yakuzan jäljillä, ja Rei Shimura Havaijilla.
Rei Shimura menetysten rannikolla, (The Kizuna Coast, 2014)
Gummerus, 2016
Suom. Terhi Leskinen
s.448
Ulkoasu: Eevaliina Rusanen
lauantai 13. heinäkuuta 2019
Kiera Cass: Eliitti
America Singer on ihmeekseen edelleen mukana kisailemassa tulevan prinsessan tittelistä ja paikasta komean prinssi Maxonin vierellä, tämän rakkaana vaimona. Kisaan valituista 35 nuoresta naisesta on jäljellä enää kuusi ja kisa on tiukentunut. America ei nää asiaa aivan samoin kuin muut tytöt. Hän vaatii liikaa aikaa prinssiltä, jolla ei enää ole sitä antaa. Americalla on vaikeuksia saada ajatuksensa kasaan. Hänellä on toki tunteita Maxonia kohtaan, mutta voiko hän siltikään unohtaa ensirakkauttaan, joka on siinä aivan vierellä. Aspen on kuitenkin niin turvallinen. Sitä paitsi Maxonin vaimona hän joutuisi kantamaan vastuun myös kruunusta.
Eliitti on Valinta -sarjan toinen osa.
Eliitti koukutti minut yhtä hyvin, kuin ensimmäinenkin osa, vaikka tämä ei ehkä ollut aivan yhtä hyvä. Melkein kuitenkin. Olisin kaivannut hitusen vähemmän suhdedraamaa ja enemmän kuvausta tuosta kiinnostavasta maailmasta, jossa eletään.
America ei nimittäin todellakaan osaa päättää mihin suuntaan rakkauttaan kohdistaisi ja välillä ärsyynnyn hänen säätämisestään sekä Maxonin, että Aspenin kanssa. Olisi sitten ennemmin säätämättä siihen asti, että on päättänyt. Hänen hahmostaan tulee hiukan luotaantyöntävä, kun hän on niin epäreilu ja itsekäs. Lisäksi kun lukija on itse päättänyt jo kumpaan suuntaan toivoisi American lähtevän, on toisen kanssa säätämistä vielä ärsyttävämpi lukea. Noh onneksi nyt vaikuttaa jo siltä, että Americakin on oikeilla jäljillä ja tajusi mitä on menettämässä.
Vaikka kirjan luettua tuntuikin siltä, että suhdedraamaa olisi saanut olla vähemmän, oli kaikki kirjan kohtaukset luettava heti, sillä niin mielenkiintoista kaikki oli. Kirja tarjoaa toki paljon muutakin suhdedraaman lisäksi. Paljastellaan esimerkiksi pikkuhiljaa salaisuuksia Illéan synnystä ja menneisyydestä. Odotankin innolla mitä kaikkea vielä tulee paljastumaan ja onnistuuko America lopulta parantamaan maan oloja, apunaan ehkä tukijansa, joita hän pikkuhiljaa kerää itselleen.
Hankin jo tämän koko Valinta -sarjan kirjahyllyynni, sillä pidän tämän alusta valtavasti. Tämä mukavan helppoa ja jännittävää viihdettä, joka tarjoaa tarpeeksi jännitettä, jotta mielenkiinto pysyy yllä myös seuraavaa osaa varten. Tämä muuten kannattaa ehdottomasti lukea järjestyksessä, sillä juttu jatkuu juuri siitä mihin viimeisimmässä kirjassa jäätiin.
Kesän 2019 kirjankansibingoon sijoitan kirjan kohtaan kaunis vaate.
Lue myös sarjan ensimmäinen osa: Valinta
Eliitti, (The Elite, 2013)
Pen & Paper, 2016
Suom. Laura Haavisto
s. 320
keskiviikko 10. heinäkuuta 2019
Christian Rönnbacka: Julma
Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä suuresta operaatiosta, kun hän kollegoineen saa selvitettäväksi erittäin julman rikoksen. Lähistöltä on kaapattu nuori tyttö, jonka kaappaaja kyllä palauttaa, kunhan on saanut haluamansa. Kun pian katoaa toinenkin tyttö, on alueen asukkaat kauhuissaan. Pollisit yrittävät parhaansa, jotta tyttöjä ei kaapattaisi enempää, mutta heillä on vastassaan ovela rikollinen, joka osaa hommansa.
Hautalehdolla on työnsä ohella myös yksityiselämässä ongelmia. Hänen päästään on luvattu muhkea palkkioraha.
Julma on Antti Hautalehto -sarjan toinen osa.
No nyt löytyi loistava dekkarisarja luettavaksi. Tai löysinhän minä tämän jo ensimmäisessä osassa, mutta ei se vakuuttanut niin kuin tämä toinen osa, vaikka sekin oli hyvä. Tämä Julma oli kuitenkin paljon yhtenäisempi dekkari, jossa etsitään rikollista, jota lukijallekaan ei paljasteta ennen loppua. Ensimmäinen osa kun oli enemmän huumepiirien paljastamista. Tälläinen rikollisen etsiminen on omasta mielestäni paljon kiinnostavampaa. Antti Hautalehto oli kuitenkin niin loistava hahmo, että oli luettava tämä toinenkin osa, ja onneksi luin.
Antti Hautalehto on piristys dekkarikirjojen paljoudessa, sillä hän on mukavan erilainen. Hänellä on hyvin vahva luonne, ja hän joutuukin usein tilanteisiin, joihin aivan kaikki poliisit eivät varmasti päätyisi. Hänellä kuohuu välillä vähän yli ja silloin hänen keinonsa on hieman kyseenalaiset, mutta näistä kohtauksista rakentuu hauskoja tilanteita, jotka pitävät letkeää tunnelmaa yllä, vaikka kirjassa vallitsevat rikokset ovat hirveitä. Nimensä mukaisesti kirjan juoni on julma, mutta onneksi kauheuksia ei kuvailla liian tarkoin.
Huumoria ja hauskoja sutkautuksia viljellään runsaasti ja poliisiasemalla meininki on lähinnä vitsikästä. Kaikki pilailevat työkavereidensa kustannuksella, eikä taukotiloissa ilmeet ole vakavia. kirjassa onkin sopivassa suhteessa kauheuksia ja hauskuutta ja lisäksi paljon vauhtia.
Toivoin ensimmäisen osan jälkeen hieman iloisempaa loppua tälle kirjalle, mutta ei. Toiveeseeni ei vastattu ja hyvin surkeissa oloissa loppui tämmäkin kirja. Voi Hautalehto parkaa, onneksi hän osaa asennoitua elämään positiivisesti.
Sarja kannattaa lukea järjestyksessä, sillä ensimmäisessä osassa alkunsa saaneet tapahtumat, jatkuvat osittain tässä.
Lue myös sarjan aloitusosa: Operaatio Troijalainen
Kesän 2019 kirjankansibingoon sijoitan kirjan kohtaan ovi.
Julma
Bazar, 2013
Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen
Kannen valokuva: Pertti Jääskeläinen
s. 367
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
J.P. Toivonen: Miekanloisto -Candoran sauva
Miekanloisto -Candoran sauva kertoo Basileus nimisestä Jumalasta, joka asuu Taivaan valtakunnassa. Eräänä päivänä Basileus päättää luoda kaltaisiaan, jotta ei tuntisi itseään niin yksinäiseksi. Hän luo planeetan nimeltä Atlas. Aluksi Atlas on täynnä hyvyyttä ja kuolemattomia olentoja, jotka elävät sulassa sovussa. Pian pahuus kuitenkin pääsee planeetalle ja Basileus luopuu kaltaistensa kuolemattomuudesta. Atlas joutuu erimielisyyksien, murhien ja kauheuksien valtaan, eikä kaikki pian edes usko Basileukseen.
Zargon niminen poika on nähnyt koko lapsuutensa ajan unia linnasta, mutta eräänä päivänä hän löytää kirjasta kuvan kyseisestä linnasta. Zargon on varma, että linnassa on jotakin, joka hänen on selvitettävä. Niimpä Zargon lähtee tutkimusmatkalle linnaan, josta on jäljellä enää rauniot.
Candoran sauva on Miekanloisto fantasiasarjan ensimmäinen osa.
Candoran sauva kiidättää lukijan vuosisatojen läpi vauhdilla. Aluksi viivytään aika pitkään Taivaallisessa valtakunnassa ja kerrotaan Atlaksen luomisesta ja turmeltumisesta. Sitten hypätään vuosituhansia eteenpäin ja kerrotaan eräästä hirveästä koettelemuksesta, joka Atlasta kohtasi, kun Valon valtiatar päätti vallata koko planeetan. Vasta lähes kolmesataa sivua luettua päästään tutustaaan Zargoniin, josta takakansi kertoo. Ajassa ollaan taas menty vauhdilla eteenpäin, ja Atlaksella eletään suhteellisen rauhaisasti. Zargonin seurassa ei kuitenkaan viivytä edes kirjan loppuun, vaan vielä lukija heitetään kaksistaa vuotta eteenpäin aikaan jolloin Atlaksella on jälleen synkempää. Kirja on siis jaettu prologiin ja kolmeen osaan, jotka kaikki kertovat hyvin erilaisista tilanteista ja ajoista.
Candoran sauva on mielikuvituksellinen ja yksityiskohtainen kirja täynnä ihmisiä ja taikaolentoja.
Kirjan teksti on hyvin kuvailevaa ja kekseliästä. Harmikseni välillä kuvailu on liian selostusmaista jolloin mielenkiinto herpaantuu ja monipuolisesta maailmasta on vaikea saada otetta. Pisimmät kuvailevat kohtaukset myös tuntuvat keskeyttävän välillä mielenkiintoiset kohtaukset, jolloin tekisi mieli hypätä ikkunaruutuja kuvailevien lauseiden yli ja jatkaa tapahtumien kulkua. Selostus ei kuitenkaan täytä koko kirjaa ja kun niiden välissä on vauhdikkaita tapahtumia ja sujuvia dialogeja, jotka taas nappaavat lukijan koukkuunsa ja lukeminen on sujuvampaa ja kiinnostus on taas täysissä voimissaan.
Oletin kirjan kertovan enemmän Zargonista, mutta häntä saikin odotella pitkään. Odotus kuitenkin kannatti, sillä Zargon oli ehdottomasti kirjan paras hahmo ja hänestä kertova osuus kirjan parasta antia. Hänen matkassaan olisin viihtynyt vaikka kokonaisen kirjan verran. Muista kirjan hahmoista ei tullut itselleni erityisen tärkeitä.
Kirjassa ehdittiin saada päätökseen monta pientä tarinaa, mutta kokonaisuus on silti vielä hyvin kesken, sillä kirja on sarjan ensimmäinen osa ja tarina on jätetty vielä auki ilmeisesti seuraavaa osaa silmällä pitäen.
Sijoitan kirjan kesän 2019 kirjankansibingoon kohtaan mies.
Miekanloisto -Candoran sauva
Bod, 2019
s. 575
Kuvittaja: Daniela Henninger
Arvostelukappale
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)