Kirsi Pehkonen: Talven taikaa Jylhäsalmella

 

Eerika on matkustanut vanhempiensa luokse Jylhäsalmelle joulunviettoon. Elämä Lontoossa on alkanut mietityttää, ja asioita on hyvä pohtia keskellä Suomen lumisateita, rauhallisissa maalaismaisemissa. Jylhäsalmella touhua riittää, vaikka joulu lähestyy. Esimerkiksi joulumyyjäiset pitävät kiireisenä. Törmää Eerika erääseen vanhaan tuttuunsakin, jonka kanssa on jäänyt hiukan asioita selvittämättä.  

"Eerika tiesi huolellisesti painaneensa silloin kauan sitten tapahtuneet asiat unohdettavien asioiden mappiin. Se oli onnistunut varsin hyvin. Eivät kai mapinkannet vain alkaneet rakoilla?"s.47

Talven taikaa Jylhäsalmella on kahdeksas osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta.

Kirja on pieni ja nopea kurkistus Jylhäsalmen talveen ja jouluun. Takakannessa lupaillaan kirjan olevan Jylhäsalmi -sarjan joulutarina, mutta joulun läpi juostaan niin vauhdilla, että pidän tätä enemmän ihan vain talvikirjana. Lumisista maisemista nimittäin ehditään nauttia tarpeeksi. 

Lyhyen sivumääränsä takia kirja jää todellakin kevyeksi kurkistukseksi, eikä Eerikaan ja hänen ajatuksiinsa päästä käsiksi samalla tavoin kuin muiden osien päähenkilöihin. Aiemmista osista tuttuja päähenkilöitä nähdäänkin tässä kirjassa useita. Heidän kuulumisiaan kerrotaan, ja muutenkin muistellaan jonkin verran, että mitäs nämä ihmiset ovatkaan tehneet. 

Vaikka Talven taikaa Jylhäsalmella ei yllä aiempien osien tasolle, on se silti oikein suloinen pieni talvikirja.

Talven taikaa Jylhäsalmella

Karisto, 2023

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kansi: Saana Nyqvist

s.123

Kirsi Pehkonen: Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella

 

Jennillä on kaikki ihan mukavasti. Mutta riittääkö elämässä se, että on ihan hyvä miesystävä, siedettävät työt ja koti? Pitäisikö kuitenkin osata unelmoida jostain tai löytää elämäänsä jotain mistä oikeasti innostuu? Jenni eroaa ja lähtee Jylhäsalmelle miettimään mitä ihan oikeasti haluaa elämältään. Lapsena hänellä oli unelmia omasta kukkakaupasta ja kanalasta. Pian Jenni huomaa elävänsä lapsuuden unelmaansa ainakin osa-aikaisesti. 

"Eikö vain heillä ollut leikkimökissä monet kerrat kukkakauppaleikki, johon oli antaumuksella kerätty pieniä kimppuja Leppäkummun tienoilta. Jenni naurahti hiljaa itsekseen, hän voisi edelleen tykätä siitä leikistä."s.31

Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella on seitsemäs osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta. 

Kirja tarjoaa mukavan verkkaista elämää maaseudun rauhassa. Jennille sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista, mutta arkista elämän kuvausta on niin paljon, että tunnelma pysyy rauhallisena. 

Tällä kertaa solahdetaan sekä kukkakaupan arkeen, että hoidetaan ihastuttavia kanapalatsin asukkaita. Kummastakin saadaan tietää paljon, ei vain jotain pientä ihmissuhdekiemuroien välissä. Siitä pidän tässä sarjassa valtavasti. Ensin arki ja tavalliset asiat, sitten vasta romantiikka. Tarinaa maustaa autiotalo kummitustarinoineen, sekä huvittavat kommellukset.

Tykkään Jennistä hahmona, sillä oli kiva lukea tarinaa siitä, miten hän rohkeasti lähtee kokeilemaan uutta, vaikka kaikki periaatteessa onkin hyvin. 

Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella

Karisto, 2023

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kansi: Saana Nyqvist

s.287

Kirsi Pehkonen: Uutta elämää, Jylhäsalmi

 

Inkeri palaa kotiseuduilleen kesätöihin. Ensimmäinen kesä eläinlääkärin töitä tehden kuulostaa aivan lapsuuden unelmalta. Tilalta toiselle huristelu omalla autolla, päivät ihanien eläinten parissa, mikä voisi olla parempaa? Etenkin kun Inkeri saa vielä houkuteltua komean opiskelukaverinsa myös Jylhäsalmen maisemiin töihin. Jo kesän alussa Inkeri saa huomata, ettei hänen kuvitelmansa ja todellisuus aivan kohtaa, sillä kiireinen, raskas työ ja työkaverin ärsyttävä käytös tulevat nopeasti ilmi.

"Harmi jomotti Inkun takaraivossa. Mutta ei auttanut antaa periksi. Pitäisi näyttää reippaalta ja luotettavalta lehtikuvassa. Ammattimaisuuskaan ei olisi haitaksi. Ehkä ammattivarma hymykuva olisi parasta vastalääkettä epäreiluille syytöksille."s.123

Uutta elämää, Jylhäsalmi on maalaisromanttisen Jylhäsalmi -sarjan kuudes osa, mutta tämän voi vallan mainiosti lukea myös ihan itsenäisenä. Aiemmista osista tutut hahmot vilahtelevat siellä täällä, mutta eivät ole suuressa roolissa.

Tämä on täydellinen kesäkirja! Niin aito, lämmin, tunnelmallinen ja kotoisa. Eläinlääkärin työtä kuvataan runsaasti ja aiheeseen on selvästi tutustuttu huolella. Inkerin matkassa päästään monenlaisiin hommiin, koetaan iloja ja suruja niin töissä kuin arjessakin. Pääseepä tätä lukiessa tutustumaan ihan uudenlaiseen harrastukseenkin, joka tuo mukanaan kaunista luontoa kirjan sivuille. 

Tämä on kyllä nyt yksi suosikkikirjoistani Jylhäsalmi -sarjasta. Tietysti suhdekuvioiden loppuratkaisu on aika selvä jo kirjan alkupuolelta, mutta pidin sen kehittymisen leikkisistä ja hauskoista yksityiskohdista ja paljastuksista. Ja parastahan kirjassa kuitenkin on Inkerin elämän seuraaminen kaikkine arkisine yksityiskohtineen. Tarina on niin aito kaikkine tunteineen, epävarmuuksineen ja pohdintoineen. 

Uutta elämää, Jylhäsalmi

Karisto, 2022

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kansi. Saana Nyqvist

s.333

Kirsi Pehkonen: Etsivä löytää

 

Siru Valpas saa miehensä kiinni pettämisestä ja päättää lähteä kerta heitolla tutusta elämästään. Sattumat heittävätkin hänen eteensä mitä kummallisimman ratkaisun tilanteeseen. Hän huomaa pian omistavansa oman yrityksen, Etsintätoimisto Vitosen. Yrityksessä on kaikki valmiina, toimisto, asikkaitakin ja jopa toimistokissa, joka tosin tulee Sirulle yllätyksenä. Mutta mitä oikeastaan edes tarkoittaa etsintätoimisto?

"Minkä näyttelijän maailma onkaan minussa menettänyt, Siru kiitteli itseään. Etsintätoimiston johtajattaren rooli sujahti hanskaan tuosta vaan."s.47

Etsivä löytää on alle 200 sivuinen, nopealukuinen viihdekirja, joka tarjoaa hyvin epärealistisen tarinan. Tästä tarinasta ei taida löytyä yhtäkään vakavasti otettavaa hetkeä, mutta koomisia tilanteita ja päähenkilön nopeatempoista sähellystä on tarjolla sitäkin enemmän. Jos siis kaipaat helppoa viihdettä, joka kiertää kaiken vaikean kaukaa, on tässä juuri sopivaa luettavaa.

Etsintätehtäviä ja komeita miehiä, niistä on Sirun uusi elämä aika lailla tehty. Siinä ohella hän tustustuu kirjan kiinnostavimpiin hahmoihin, kuten muutamaan naapuriinsa. Juonikuviot ovat niin kuin jo mainitsin epäuskottavia ja helposti selviäviä, mutta silti hauskoja. Tässähän pistetään leikiksi myös ne tapahtumat, jotka ovat oikeastaan hyvinkin pelottavia asioita, jollaisia en itse ainakaan kokisi hassun hauskoina piloina.

Kirjan kesäinen miljöö ja kevyt tunnelma tekee tästä mukavan kesäisen välipalakirjan. Ihan hyvin viihdyin tarinan parissa, tosin Sirun ryyppäämisestä en olisi jaksanut lukea. Se kun ei kirjoissa ylipäätään kiinnosta, vaan kännisähellykset vain ärsyttävät.

Etsivä löytää

Karisto/Otava, 2023

Kannen suunnittelu:Elisa Konttinen

s.181

Kirsi Pehkonen: Riihikuivaa satoa Jylhäsalmella

 

Laura on freelance-toimittaja, joka matkaa Jylhäsalmelle lehtijuttua tekemään. Tosin juhannusjuhlat joista hän on juttua tekemässä ovat ohi kun hän pääsee paikalle. Jutun hän aikoo silti tehdä. Monien sattumusten kautta Laura päätyy jäämään Jylhäsalmelle jutun tekoon pidemmäksi aikaa. Hän asustelee ihanassa pikkumökissä ja tutustuu monenlaisiin ihmisiin. Mutta kuka kumma vainoaa hänen äitinsä vanhaa ystävää, pankinjohtaja Saria? Jylhäsalmi ei yllättäen tunnukaan kaikista enää niin leppoisalta paikalta. 

"Aallokko välkkyi paisteessa, selältä kävi raikas järvituuli. Lossin kyydissä oli nykyaikaisia autoja ja Sarin polkupyörä oli tietysti moderni, silti hän saattoi kuvitella polkupyörällä kulkijoiden samalla tavoin saapuneen lossin kuljetettavaksi jo monia kymmeniä vuosia sitten."s.150

Riihikuivaa satoa Jylhäsalmella on maalaisromanttisen Jylhäsalmi -sarjan viides itsenäinen osa. 

Näin keväällä on ihana palata Jylhäsalmelle ja sen tuttujen ja uusien henkilöiden pariin. 

Kirjassa on runsaasti romantiikkaa, hitusen jännittäviä tilanteita ja valtavasti maalaiselämää. Vaikka kirjassa ehtii sattua ja tapahtua monenlaisia jännittäviäkin tilanteita, on kirja silti pääosin rauhallista luettavaa, jossa asioita kuvaillaan pitkään ja tarkasti tunnelmoiden. Maalaiskylän tunnelmaan näiden kirjojen kautta pääsy onkin taattu. Suosittelenkin sarjaa etenkin niille jotka viihtyvät kauniiden yksityiskohtien parissa, eivätkä säikähdä jos muutamaan sivuun ei varsinaisesti edetä mihinkään juonellisesti. 

Lauran toimittaja persoona on tuotu hauskasti esiin kirjassa. Hän kun pähkäilee kaikesta näkemästään ja kuulemastaan jutun aiheita ja pyörittelee päässään sopivia otsikoita tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lauran ohella kirjassa seurataan pankinjohtaja Saria, joka on saanut osakseen karmivia pelotteluja. Sarin osio tuokin kirjaan mukavasti jännitystä. Romantiikka näissä kirjoissa on melkeenpä aina hyvin ennalta-arvattavaa, eikä minulle mitenkään tärkeässä osassa. Minä kun pidän eniten maaseudun tunnelmasta ja kirjan arkisista asioista. 

Riihikuivaa satoa Jylhäsalmella

Karisto, 2021

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kannen suunnittelu: Saana Nyqvist

s.269

Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmen sydänkesä

 

Kauan tyhjillään ollut Reunamäen talo näkee kesän tullen hieman elämää, sillä perikunta on päättänyt myydä talon, ja nyt on aika hieman ehostaa sitä myyntikuntoon. Maiju saa serkkunsa Hennan kanssa raivausurakan hoitaakseen. Kesä etenee talon pihaa kunnostaen, mutta rentoutumista unohtamatta. Pian Maiju tarttuu myös haitariin, ja soittopuuhissa tutustuu kiinnostavaan mieheenkin. Olisiko aika unohtaa vanhat sydänsurut?

"Iltapäivän aurinko lämmitti Reunamäen pihan takkuista heinikkoa, maasta kohosi kaiken kasvavan väkevä tuoksu. Ruohoa, heinää, niittykukkia, kesän kuivattamaa hiekkamaata. Aitan kupeessa kasvoi villiintyneitä ruusupensaita, joiden aniliininpunaisista nupuista osa oli jo auennut."s.40

Jylhäsalmen sydänkesä on neljäs osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta.

Pidin yli vuoden lukutauon tästä kovasti pitämästäni Jylhäsalmi -sarjasta, mutta nyt houkutti palata sarjan pariin. Sarjan kolmas osa oli mielestäni niin heikko muihin osiin verrattuna, etten aiemmin saanut tartuttua tähän neljänteen. 

Jylhäsalmen sydänkesä oli kuitenkin taas yhtä loistava kuin sarjan ensimmäiset kaksi osaa olivat. 

Jylhäsalmen miljöötä ja henkilöiden arkista olemista kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti ja kauniisti. Koko aikaa ei paahdeta menemään eteen päin, eikä juoneen kovin suuria ja mullistavia käänteitä mahdu. Ehkei tuo romantiikan osuuskaan ollut erityisen yllättävää, mutta maalaistunnelmaa riittää. 

Paahteinen kesä, savusauna, juhannushäät, haitarimusiikki, hyttyset ja soutaminen täyttävät Maijun arjen, ja tekee kirjasta mitä loistavinta kesälukemista, vaikka kiva tämän tunnelmissa oli olla, vaikka ei aivan kesä vielä olekaan. Pikku hiljaa Maiju tutustuu myös sukunsa historiaan.

Kesäisen romantiikan vastapainoksi kirjassa kurkistellaan 40-luvulle. Venäläinen sotavanki Ivan joutuu töihin suomalaiselle maatilalle, mutta se ei ehkä olekaan niin kamalaa. Nämä kohtaukset tuovat kirjaan hieman tummempaa, syvempää tarinaa, vaikka kyllä kerronta näissäkin osissa pysyy melko kevyenä.

Uusi päähenkilö, Maiju saa tarpeeksi tilaa, eikä aiempien osien henkilöitä tuoda enää liikaa esiin, vaikka heitäkin hieman vilahtelee kirjan sivuilla. Jylhäsalmen sydänkesä on kivan kevyt kokonaisuus, joka tuo romanttisen maaseudun kauniisti esiin. 

Jylhäsalmen sydänkesä

Karisto, 2021

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kannen suunnittelu: Saana Nyqvist

s.263

Kirsi Pehkonen: Juuret Jylhäsalmella

Ella-Maria, eli Eppu, joutuu lomautetuksi. Lomautettunakaan hän ei kuitenkaan jää tyhjän päälle, sillä apua tarvitaan Jylhäsalmella. Eppu lähtee auttamaan ystäväänsä Heliä, joka on juuri saanut vauvan. Helillä on pitopalvelu, jonka askareissa Emppu pystyy auttamaan. 

Jylhäsalmi tekeekin lähtemättömän vaikutuksen myös Emppuun. Kauniit maisemat, upea yhteisö ja vielä kaksi komeaa, mutta keskenään hyvin erilaista miestä saavat ainakin välillä lomautusmurheet taka-alalle. 

"Emppu manasi äänettömästi itseään. Hänhän oli kuin teinityttö, joka yritti tulkita, mitä toinen tarkoitti sillä, tällä ja tuolla- Pauli puhui puusepäntöistä ja sillä sipuli. Hyvien ideoiden kanssa ei kannattanut kiirehtiä."s.119

Juuret Jylhäsalmella on kolmas osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta.

Viime kesänä ihastuin Jylhäsalmi sarjaan luettuani sen kaksi ensimmäistä osaa ja nyt oli viimein aika palata Jylhäsalmen kauniisiin maalaismaisemiin. 

Juuret Jylhäsalmella esittelee jälleen uudet päähenkilöt, mutta juonessa on mukana myös aiemmista osasta tuttuja hahmoja, joten täysin vieraiden ihmisten joukkoon ei tarvitse hypätä. 

Kirjassa käsitellään maaseudun ongelmakohtia, kuten palvelujen lakkauttamista. Empun kautta myös tältä keväältä ja kesältä monelle hyvin ajankohtainen aihe, lomautus pääsee yhdeksi teemaksi, mutta pääpaino pysyy kuitenkin kevyemmissä asioissa eli romantiikassa. Romantiikan joukkoon on heitetty myös hieman jännitystä, kun Paulin kotitilalle saapuu tämän edesmenneen vaimon sisko, jolla tuntuu olevan hämäriä salaisuuksia.

Juuret Jylhäsalmella on hyvä yhdistelmä maalaismaisemia, romantiikkaa, jännitystä ja tavallista arkea ongelmineen, muutoksineen iloineen, suruineen ja unelmineen. Maalaismaisemia muistetaan kuvailla riittävästi ja vuodenajat tulevat hyvin esiin. Pidin siis tästäkin osasta, vaikka tämä olikin mielestäni huonompi kuin kaksi ensimmäistä. 

Alku oli mielestäni hitaampi kuin muissa osissa. Pari ensimmäistä lukua minun oli vaikea päästä mukaan tunnelmaan. Emppukaan ei vaikuttanut järin kiinnostavalta. Sitten kuitenkin tapahtui muutos ja kiinnostukseni kirjaa kohtaan heräsi kunnolla. Mukaan tarinaan tuli nimittäin aiemmista osista tuttu Kala-Sepe, jonka elämää seurattiin tällä kertaa myös hieman. Olin tästä ratkaisusta erityisen iloinen, sillä harvoin kirjasarjoissa tutustutaan hahmoihin, jotka ovat aiemmissa osissa niin pienessä roolissa. Kiva että Sepestä näyettiin tämäkin puoli. Sitten olinkin koukussa, ja muukin tarina imaisi mukaansa. Empunkin elämä alkoi kiinnostaa enemmän ja lopulta hän oli hyvä hahmo, kunhan häneen ehti "tutustua" paremmin. 

Lue myös: Sydämenasioita Jylhäsalmella ja Jylhäsalmella salamoi.

Juuret Jylhäsalmella

Karisto, 2019

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kannen suunnittelu: Saana Nyqvist

s.264

Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi

Anna Ukkonen saapuu Jylhäsalmelle kesän lopussa. Suunnitelmissa on viettää upea syksy ja talvi maalaismaisemissa poikaystävän kanssa. Anna on vuokrannut koko loppuvuodeksi Haapa-ahon talon, joka on kaunis omakotitalo. Piha on täynnä marjoja ja kasviksia ja puitteet täydelliselle oleskelulle rakkaan kainalossa eivät voisi olla paremmat. Ikävä vain, ettei poikaystävän saapuminen tunnu käyvän ihan suunnitelmien mukaan. Onneksi naapurit, niin mukavat, kuin hieman ärhäkämmätkin, pitävät Annan kiireisenä.

Jylhäsalmella salamoi on toinen osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta.
Aluksi ajattelin jättää tämän kirjan ensi kesän kesäkirjaksi, mutta en malttanut. Piti päästä jo takaisin Jylhäsalmelle, sen kauniisiin maisemiin, ja tunnelmallisiin iltoihin. Ja en olisi voinut valita paremmin, sillä tämähän sopikin tähän syksyn alkuun täydellisesti. Kirja jatkaa tarinaa siitä mihin ensimmäinen osa jäi, mutta eri päähenkilön parissa, joten kirjan tarina sijoittuu juuri elo-syyskuuhun. Nyt onkin siis loistava ajankohta lukea tätä kirjaa.

kirjasta löytyy kaikki tarpeellinen kevyttä viihdettä kaipaavalle. Romantiikkaa, mustasukkaisuutta, jännitystä, vauhtia, ja tunnelmaa. Kun tapahtumat vielä sijoitetaan upeisiin maisemiin Jylhäsalmen maaseudulle, ja kuljetetaan tarinaa eteenpäin sujuvilla dialogeilla ja aidoilla kuvauksilla on edessä hyväntuulinen maaseutukirja.

Kirjan rakkaustarina ei varmasti yllätä montaa lukijaa, mutta se on aivan yhdentekevää, sillä rymisevät syysmyrskyt ja juonen nopea tahti koukuttavat.

Kirjassa nähdään vilaus myös ensimmäisen osan päähenkilöstä, mutta hänen asioistaan ei enää puhuta. Myös moni muu ensimmäisestä osasta tuttu henkilö vilahtaa kirjan sivuilla, mutta pääasiassa juoni kuuluu nyt uusille hahmoille. Tätä sarjaa pystyykin näin ollen lukemaan järjestyksestä välittämättä.

Lue myös: Sydämenasioita Jylhäsalmella


Jylhäsalmella salamoi
Karisto, 2018
Kannen suunnittelu: Saana Nyqvist
Kannen kuva: Petri Jauhiainen
s. 197

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella

Opettajaksi valmistunut Riina ei ole löytänyt vielä koulutustaan vastaavaa työtä, ja kun avomies lähtee kävelemään, ei mikään pidättele Riinaa kaupungissa. Hän saa Sirkka-tädin lossikahvilasta kesätöitä. Niimpä matka kohti Jylhäsalmen kauniita ja kesäisiä maisemia alkaa. Riina viihtyy Jylhäsalmelaisten kanssa ja pitää työstään. Hän nauttii kesänvietosta ja rauhallisista päivistä, kunnes Sirkka loukkaa itsensä ja Riinaa joutuu ottamaan lisää vastuuta kahvilanpidossa. Vaikka uusi vastuullisempi arki uuvuttaa, ehtii Riina silti tapaamaan kiinnostavia ihmisiä ja hiukan hämärämpiäkin tyyppejä...

Sydämenasioita Jylhäsalmella aloittaa maalaisromanttisen Jylhäsalmi -sarjan.
Vielä on aikaa lukea ihania kesäkirjoja. Toki näitä kesäisiä kirjoja voi lukea keskellä talveakin ja varmasti tunnelmaankin pääsisi silti hyvin, sillä Pehkonen osaa luoda uskottavat puitteet tarinalleen. Minä nyt kuitenkin luin tämän kesäkirjana, ja ah kuinka ihana kesäkirja tämä olikaan.

Tunnelma on juuri oikea. Tarina on ennalta-arvattava, mutta niin ihanan kepeä, kesäinen ja tunnelmallinen. Hahmot ovat hauskoja ja dialogit savonmurteella kirjoitettuna aitoja. Pidän maalaismaisemiin sijoittuvista, tunnelmallisista kirjoista paljon, ja sitä tämä sarjan aloittaja tarjosi. Ajattelin jättää sarjan seuraavan osan ensikesän kesäkirjaksi, mutta en nyt sitten tiedä maltanko, sillä koukutuin pahasti.

Kirjasta löytyy kauniita kesämaisemia, joihin toki kuuluu myös ne kaatosateet, pienessä mökissä asustelua, järvessä uimista, rakkautta, ystävyyttä ja pullan tuoksua. Kirjassa ei ollut tylsiä kohtia ja tarina eteni vauhdilla. Kirja ei pituudellaan päätä huimaa, joten vauhtia on pakko olla.


Sydämenasioita Jylhäsalmella
Karisto, 2017
Kannen suunnittelu: Saana Nyqist
s. 190