Maria Lang: Kahdeksastoista Lucia-neito

Joulukuun 13. päivänä Luciat ja tiernapojat heräävät lähes yöllä ja aloittavat kierroksensa. He herättävät ihmisiä laulullaan ja tarjoavat kahvia, glögiä ja lusseleipiä. Monet saavat nauttia tästä ihanasta yllätyksestä. Myös Palmin pariskunta saa makuuhuoneeseensa glögiä tarjoilevan Lucian, mutta heidän neitonsa on jostain syystä hyvin hiljainen. Ilman lauluja tämä tarjoaa tarjottavansa ja lähtee. Lucian tarjoama glögi maistuu vain rouva Palmille, joka pian glögin juotuaan kuolee.
Hätääntynyt herra Palm soittaa rikoskomisario Christer Wijkille ja tämä saapuu selvittämään kummallista murhaa. Mutta kuinka hän voi löytää kadonneen Lucia-neidon kaikkien Lucioiden joukosta.

Luin kuusi vuotta sitten yhden Maria Langin kirjan, enkä ollut erityisen vaikuttunut. (Kuoleman aaria) Nyt kuitenkin halusin yrittää uudestaan. Tämä kirja kun sopii niin hyvin tähän joulun aikaan. Ja niinhän siinä kävi, että pidin tästä kirjasta kovasti.

Kahdeksastoista Lucia-neito on lyhyt ja nopea kirja, mutta se ehtii silti kertoa kaiken oleellisen. Kirjassa on sopivasti epäiltyjä, kuulusteluja ja hahmojen elämää. Lucian päivästä kerrotaan aika paljon ja kiinnostavasti. En ole koskaan viettänyt Lucian päivää, ja nämä perinteet ja jotkin tavat olivat täysin uusia juttuja minulle.

Christer Wijk tarkkailee, kuuntelee ja ottaa koppeja kaikesta mitä näkee ja kuulee. Niistä tiedon murusista hän sitten kokoaa yhteen ratkaisun, jonka kertoo hämmentyneille epäillyille. Toki Christerilläkin on apulainen, jotta hänenkään ei tarvitse yksin venyä joka paikkaan. Rikosetsivä Palle Davidsen on myös ahkerana kuuntelemassa epäiltyjä, jopa vapaa-aikanaan. Ei näistä päähenkilöistä kauheasti ehditty kertoa yksityiskohtia, mutta kiinnostavilta tyypeiltä vaikuttavat.


Kahdeksastoista Lucia-neito, (Vitklädd med ljus i hår, 1967)
Gummerus, 1968
Suom. Elsemaj Hurmerinta
s. 183

Maria Lang: Kuoleman aaria

Drottningholmin teatteri esittää Mozartin Cosi fan tutte -oopperan. Oopperaa odotetaan innolla, sillä orkesteria johtaa kuuluisa Mattias Lemming. Harjoitukset alkavat hyvin, mutta pian tunteet kiristyvät esiintyjien välillä. Esiintyjien välillä on paljon säpinää, joka hankaloittaa toimeen tulemista yhdessä. Myös harjoituksia seuraavan Puck Buren ja Mattias Lemmingin välillä tuntuu kuohahtelevan.

Ensi-ilta onnistuu kuitenkin loistavasti, kukaan ei vaan aavista, ettei seuraava näytös ala hyvin yhden esiintyjän puuttuessa.

Luin nyt ensimmäistä kertaa Maria Langia. Langin kirjoista sanotaan, että ne ovat Agatha Christien kaltaisia dekkareita, mutta omasta mielestäni Kuoleman aariassa ei ollut oikeastaa paljoakaan samaa, kuin Christiessä. Alku vaikuttaa mielenkiintoiselta. Henkilöitä esitellään melko tarkasti ja ajattelin, että tämän takia olisi helppo sitten myöhemmin alkaa arvailemaan rikoksen tekijää ja loppuratkaisua. Kun rikos lopulta tapahtui, oli kirjaa enää melko vähän jäljellä, eikä minulle tämä kirja tarjonnut seurattavia johtolankoja. Ratkaisu tapahtui nopeasti ja oikeastaan vain Christer Wijkin omassa päässä. Olin hieman pettynyt tähän, mutta täytyy myöhemmin lukea, joku toinen Langin kirja, jos se vaikka antaisi myönteisemmän kuvan.

Kirjan alussa on henkilöluettolo, joista en ole koskaan oikein tykännyt, sillä kyllähän noihin henkilöihin ehtii perehtyä kirjassa ihan tarpeeksi.

Omaksi lempihahmokseni nousi ujo laulaja Daga  Fors. Puck Bure ja Christer Wijk ovat tärkeitä henkilöitä monissa Langin kirjoissa, joten heihin tulen varmasti törmäämään uudestaan, kun Langia taas luen.

Loppuratkaisu ei ollut mitenkään järisyttävän yllättävä, sillä muut vaihtoehdot olisit olleet melko ennalta-arvattavia.

Joten ei tämä kirja mielestäni Christien tasolle yllä, mutta oli se silti mukavan nopea, helppo ja varmasti hyvä kirja päiville, jolloin ei jaksa paljoa miettiä.

Kuoleman aaria (Se, Döden pä dig väntar, 1995)

Gummerus, 

Suom. Ritva Huhtala

s.248

Kannen suunnittelu: Susanna Koivuneva

Sivujen 7 ja 8 kuvat: Kai Hornung