Stephanie Garber: Aatonaatto

 

Suuri juhla lähestyy, ja Scarlett Dragma aikoo järjestää kaikkien aikojen talvijuhlan Valendaan. Asukkaat etsivät rakkaimilleen upeita lahjoja, kaikkialla on koristeita ja juhlan tuntua. ainoastaan Tella tuntuu olevan kaukana juhlahumusta. Hänen rakkaansa, Legend, ei nimittäin juurikaan pidä suuresta juhlasta. Tella pelkää, että ehkä Legend ei hirveästi pidä hänestäkään, mutta hän on varma, että jos hän keksisi Legendille täydellisen lahjan, tilanne muuttuisi.

"Hän arveli, että jos kaikkien muiden halut olisivat yhtä väkeviä kuin hänen, he eivät tyytyisi kököttämään kotona ja odottamaan sattumaa. He murtaisivat ovia ja rikkoisivat ikkunoita. He kukistaisivat pelkonsa kuin lohikäärmeen. He ylittäisivät omat odotuksensa tavoitellessaan unelmiaan."s.49

Aatonaatto on ihastuttava pieni lisäosa Caraval -trilogialle. 

Valendassa juhlitaan joulun kaltaista juhlaa, suurta juhlaa. Juhla on tietysti täynnä taikuutta, tarinoita ja unelmia. 

Tämä kirja on todella kaunis jo ihan esineenä. Tarina on kuvitettu kauniilla musta-valko-punaisilla piirroksilla. Sivut ovat paksua paperia ja koko kirjalla on sellainen arvokas, huoliteltu tyyli.

Olipas ihana päästä kurkistamaan Caravalista tuttujen hahmojen kuulumisia. Suurimman roolin kirjassa saa Tella, joka onkin oma suosikkini. 

Itse tarina on melko lyhyt, nopealukuinen ja satumainen. Tellan tutuksi tullut dramaattisuus pääsee loistavasti oikeuksiinsa, ja hän saakin aikaiseksi lyhyessä ajassa melkoisen draaman. Tarinaan mahtuu taianomaisen Valendan kuvausta juhla-asussaan, sekä Tellan talvinen seikkailu, joka on täynnä hurjaa toimintaa, sekä heittelehtiviä tunteita. Lopulta Tellan tarina käy jo hitusen kuumaksi. 

Aatonaatto, (Spectacular, 2024)

WSOY, 2025

Suom. Kaisa Kattelus

Kuvittanut: Rosie Fowinkle

s.219

Stephanie Garber: Ikuisen rakkauden kirous

 

Evangeline Fox on saanut elämän, josta on aina unelmoinut. Hän on viimein satujen prinsessa, naimisissa upean prinssin kanssa, kotinaan upeaakin upeampi linna. Mutta miksi kaikki sitten tuntuu niin väärältä? Aivan kuin jokin hänen sisällään yrittäisi sanoa jotain tärkeää? Evangelinen aviomies sen sijaan on varma, että juuri näin asioiden kuuluukin olla, ja on valmis tekemään mitä vain, jotta asiat myös pysyvät niin. On siis raivattava tuo ärsyttävä, asioita vaikeuttava Hertta prinssi pois tieltä. Ikuisiksi ajoiksi. 

"Jousimies nykäisi hänet vaivattomasti hataran köysikaiteen viereen ja taivutti hänet sen yli niin että hänen hiuksensa riippuivat kuohujen yllä. Hänestä tuntui, että huusi hän tai ei, Jousimies saattaisi viskata hänet jokeen vain nähdäkseen hänen putoavan."s.92

Ikuisen rakkauden kirous on Olipa kerran särkynyt sydän -trilogian päätösosa.

Olihan tämä nyt upea päätös upealle trilogialle, vaikkei toisen osan tasolle yltänytkään. Tämän trilogian kaikki osat ovat kuin satukirjoja, joiden sadut ovat täynnä kauniita ihmisiä, vaatteita ja linnoja. Juonet sen sijaan pursuavat juonittelua, valehtelua, hirvittäviä tekoja ja hirviöitä. Tarunhohtoiset metsät juonittelevat hyväuskoiset kulkijat pyörryksiin, kehenkään ei voi luottaa, ja kirouksia tunnutaan langettavan heppoisin perustein suurien tunteiden vallassa. 

Kirjaan mahtui valtava määrä juonenkäänteitä, suuria tunteita, ja sadunhohtoista rakkautta. Ihan en pitänyt tästä päätösosasta kuitenkaan yhtä paljon kuin muista sarjan osista, sillä Evangelinen ongelmien takia Hertta prinssiä oli kirjassa liian vähän, vaikka hänen hetkensä olivatkin sitten tuttua kutkuttavaa ihanuutta. Eniten häiritsi juonen poukkoilu, sillä tässä hypittiin tilanteesta toiseen hurjaa vauhtia. Toimintaa siis riittää, omaan makuuni hitusen liikaakin, sillä se oli sellaista paikasta toiseen juoksemista. 

Tästä pienestä valittamisesta huolimatta pidin tästäkin osasta valtavasti.

Ikuisen rakkauden kirous, (a Curse For True Love, 2023)

WSOY, 2024

Suom. Kaisa Kattelus

Karttakuva: Virginia Allyn

s.310

Stephanie Garber: Onnettoman lopun balladi

 

Evangeline on joutunut kokemaan kovia, hänen unelma ihanasta avioliitosta prinssin kanssa on murentunut julman Herttaprinssin takia. Evangeline vannoo, ettei luota enää ikina Jacksiin, eikä suostu yhteistyöhön tämän kanssa. Mutta sitten hänen ylleen langetetaan kirous, joka pakottaa hänet muuttamaan suunnitelmaa. Jacks haluaa, että Evangeline avaa Uljastokaaren, mutta voisiko se pelastaa hänen tulevaisuutensa, vai tuhota sen lopullisesti?

"Kuunvalo kimalsi pisaroissa, joita tipahteli Jacksin kultaisista hiuksista. Vaikka hän oli juuri hypännyt kalliolta mereen, hän oli yhä kuin häikäilemätön satu, langennut prinssi, joka ei suostunut murtumaan."s.95

Onnettoman lopun balladi on toinen osa Olipa kerran särkynyt sydän -trilogiasta.

Jos tämän trilogian ensimmäinen osa ei aivan tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin Caraval -trilogia, niin tämä toinen osa vei sitten jo lopullisesti sydämeni. Tämä on nimittäin upea! 

Rakastan Garberin tapaa kirjoittaa helppolukuista fantasiaa, jonka maailma piirtyy kauniina ja yksityiskohtaisena eteen, vaikka ei edes sisällä pitkiä selittelyosuuksia. Tuoksut, tunteet, värit, maut ja miljöö, kaikki ovat mukana ja tulevat isosti esiin. Maailma on tarunomainen, ja tarinat ja tarut ovatkin suuri osa kirjan juonta. 

Upeat hahmot kauniine vaatteineen tekevät vaikutuksen seikkaillessaan hurjista ja vauhdikkaista tilanteista toiseen. Heidän rosoiset luonteensa tekevät kirjasta kiinnostavan. Edelleen oma suosikkini on Herttaprinssi, eli Jacks, jonka synkkyys ja vaarallisuus tekee kirjasta varsin kutkuttavaa luettavaa.

Kirjan juonenkäänteet ovat myös mahtavia, ja tarina jäi varsin mielenkiintoiseen kohtaan, joten jännitetttävää jäi viimeiseenkin osaan.

Onnettoman lopun balladi, (The Ballad of Never After, 2022

WSOY, 2023

Suom. Kaisa Kattelus

Kartta: Virginia Allyn

s.335

Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän

 

Evangeline Fox jaksaa uskoa onnellisiin loppuihin vielä silloinkin kun hän kuulee elämänsä miehen olevan menossa naimisiin toisen naisen kanssa. Niinpä Evangeline päättää pyytää apua häiden perumiseen kohtalolta. Hertta prinssi ei ole mitään, mitä Evangeline kuvitteli, mutta tämä suostuu auttamaan. Vaihdossa Evangeline lupaa kolme suudelmaa. Pian Evangeline saa huomata, ettei sopimukset kohtalon kanssa todellakaan ole helppoja, ja hänet on vedetty mukaan ovelaan suunnitelmaan, joka on hengenvaarallinen. 

"Ranteessa oli kolme ohutta arpea, kolme pientä särkynyttä sydäntä. Yksi jokaista suudelmaa kohden."s.27

Olipa kerran särkynyt sydän aloittaa Caravalista tuttuun maailmaan sijoittuvan Olipa kerran särkynyt sydän -trilogian. 

Trilogian aloitus tarjoaa vauhdikkaan, tunteiden ja draaman täyteisen tarinan kauniissa miljöössä. Odotukset olivat hyvin korkealla, sillä rakastan Caravalin upeaa maailmaa ja Jack olikin jo muodostunut yhdeksi lempihahmoistani. 

Ei tämä minusta läheskään Caraval -trilogian tasolle yllä, mutta oli silti oikein hyvä. Jackia lukuun ottamatta kirja esittelee täysin uudet päähenkilöt. Evangeline ei onnistunut vielä herättämään tarpeeksi suurta kiinnostusta, sillä hän vaikutti hivenen liikaa juoksevan onnellisen loppunsa perässä, mutta eiköhän se siitä. Eniten harmitti, että Jack jonka hahmolta odotin niin valtavan paljon, tuntui alun jälkeen jotenkin tavallista kesymmältä. Ylipäätään hahmot tuntuvat olevan vielä sellaisessa pinnallisessa vaiheessa, kun kukaan ei oikein säväytä. Toivon tämän muuttuvan toisessa osassa.

Maailma ja sen upeat yksityiskohdat sen sijaan ovat jo paikallaan, ja tarjoavat ihanan alustan kaikille vauhdikkaille ja taianomaisille juonenkäänteille. Juoni on täynnä tarinoita, taikuutta, juonittelua ja epäilyksiä. Jälleen Garber onnistuu siis tarjoamaan koukuttavan tarinan, johon on helppo uppoutua.

Olipa kerran särkynyt sydän, (Once Upon a Broken Heart, 2021)

WSOY, 2022

Suom. Kaisa Kattelus

Karttakuva:Virginia Allyn

s.336

Stephanie Garber: Finale

 

Tella ja Scarlett ovat jo selvinneet monista koettelemuksista, mutta suurimmat taitavat silti olla vasta edessä. Kohtalot ovat vapautuneet korttipakasta ja kulkevat vapaina, tuhoja tehden. Keisarikunnan tulevaisuus on siis vaakalaudalla, ja nähtävästi on Tellan ja Scarlettin tehtävä puuttua tilanteeseen. On myös aika tehdä päätöksiä sydämenasioissa. Voiko kumpikaan luottaa rakastamaansa henkilöön? 

"Unet maistuivat musteelta, vereltä ja onnettomalta rakkaudelta."s.309

Finale on Caraval -trilogian päätösosa.

Tämä trilogia on ollut alusta alkaen upea, eikä tämä päätös jää aiempien osien varjoon. Itse asiassa, jos mahdollista, tämä on vielä huikeampi. Minun makuuni tämä on täydellinen. 

Finale on täynnä taikuutta, tuoksuja, pakahduttavia tunteita, värejä, vaarallisia houkutuksia, jännitystä ja kauniita sanoja. Caravalin maailmasta ei haluaisi poistua ja tuntuikin aika surulliselta kun kirja loppui. Onneksi Caravalin maailmaan pääsee vielä palaamaan Olipa kerran särkynyt sydän -trilogian kautta. 

Tällä kertaa kumpainenkin siskoksista saa suuren roolin, ja siinä samalla heidän ihastuksensa. Tunteita ja draamaa siis riittää rakkausrintamalla. Minusta ehdottomasti parasta oli edelleen Tellan suhdekiemurat. Ne ovat niin paljon tulisempia kuin Scarlettin. En voi sanoa, että jack olisi mitenkään mukava tyyppi, mutta huh, miten hänen tempauksensa tuovat kyllä mielenkiintoa asioihin. 

Itse juoni on myös täyttä timanttia. Kauniisti kirjoitettu tarina luo jälleen eteen upeat puitteet joissa tapahtuu niin järisyttäviä käänteitä, että tätä luki suunnilleen silmät pyöreinä koko ajan. Toinen toistaan jännempiä paljastuksia ja dramaattisia käänteitä löytyy läpi kirjan. Tämä kirja, ja koko trilogia on niin upean visuaalinen, että jos kaipaat satumaista taikamaailmaa täynnä yksityiskohtia suosittelen tarttumaan tähän trilogiaan. 

Finale, (Finale, 2019)

WSOY, 2019

Suom. Kaisa Kattelus

Kartta: Rhys Davies

s.403

Stephanie Garber: Valenda

 

Tella ja Scarlett toipuvat ensimmäisen Caravalinsa kokemuksista. Tellan on kuitenkin aika osallistua jo seuraavaan, sillä hänellä on velka maksettavana salaperäiselle rikolliselle. Hän on luvannut paljastaa tälle Legendin oikean nimen, mutta sen voi saada tietoonsa vain voittamalla Caravalin. Tella sotkeutuu jännittäviin ja kuoleman vaarallasiin käänteisiin taistellessaan voitosta.

"Tella punoi kukkasia hiuksiinsa pystymättä lopettamaan. Hän tiesi, että niitä oli aivan liikaa, että hänen päänsä oli kuin puutarha, täynnä temppelipuunkukkia. Silti hän punoi niitä vain lisää."s.253

Valenda on Caraval -trilogian toinen osa.

Trilogian ensimmäinen osa oli upea, mutta tämä oli vielä enemmän, vielä parempi. 

Huhhu mikä lukukokemus tämä olikaan. Tällä kertaa kirjassa seurataan Tellaa, jonka äkkipikainen ja rohkea luonne vie mitä jännittävämpiin seikkailuihin. Peli on ensimmäisestä kirjasta jo melko tuttu, mutta silti siihen on saatu monia uusia kiinnostavia asioita. Tärkeämpää ja kiinnostavampaa on kuitenkin kaikki järisyttävät salaisuudet ja paljastukset, jotka Tella kaivaa esiin pelin edetessä. Dramaattisia juonenkäänteitä ei tästä kirjasta todellakaan puutu. 

Upean miljöön, hurjan seikkailun ja kauniiden vaatteiden lisäksi tällä kertaa esitellään myös upeita, synkkiä, pelottavia, mutta niin kuumia miehiä, joiden kanssa Tella joutuu tekemisiin. Vaikka lukija näkeekin näiden miesten synkän ja ilkeänkin puolen, on kutkuttavaa seurata tuleeko tästä jonkinlainen rakkaustarina, sillä Tella on vahva ja upea nainen, jota ei niin vaan nujerreta. Kirja olikin yhtä jännittämistä ja yllättymistä sivu sivun perään. Tellan hahmon vuoksi tämä kirja onkin roisinpi ja kuumempi kuin ensimmäinen osa, jossa seurattiin herkempää Scarlettia. 

Nyt kyllä jännittää mitä kaikkea trilogian päätös tuo tullessaan, sillä tässä osassa päästiin jo kuulemaan lisää Kohtaloista, mutta paljon jäi selvittämättä. Olen jokseenkin varma, että upea tarina on viimeisessäkin kirjassa edessä, sillä Garber osaa luoda upeita tunnelmia, joissa on valtavasti tuoksuja, värejä ja upeita yksityiskohtia.

Valenda, (Legendary, 2018)

WSOY, 2018

Suom. Kaisa Kattelus

Kartta: Rhys Davies

s.376

Stephanie Garber: Caraval

 

Scarlett ja Tella Dragna ovat asuneet koko ikänsä pinellä kotisaaressa julman isänsä kanssa. Siskosten äidin kadottua ei saarella enää iloittu. Scarlettille isä on järjestämässä avioliittoa, ja nuori nainen aikoo tähän kyllä suostua, mutta edelleen hänellä on jäljellä pieni pala lapsuuden unelmastaan. Hän haluaisi osallistua Caravaliin. Caraval on legendaarinen peli, joka järjestetään milloin missäkin. Peliin osallistuu katsojat, jotka yrittävät voittaa sen saadakseen mahtavan palkinnon. Scarlett ei ole enää jaksanut toivoa kutsun saamista, mutta juuri silloin se saapukin. Scarlett ja Tella päätyvät mukaan peliin, joka olisiin taianomainen kokemus, ellei Scarlett joutuisi pelaamaan sitä ilman Tellaa, joka on siepattu. Tellan löytävä pelaaja voittaa koko pelin.

"Scarlett oli aina ajatellut, ettei mummi itse asiassa pitänyt pienistä lapsista, mutta ihania tarinoita hän osasi kertoa. Hän lumosi sekä Tellan että Scarlettin tarinoillaan Caravalista. Hän sanoi, että siellä taikuus oli elävää, ja Scarlett hurmaantui, rohkeni kuvitella, että jos Legend ja koko seurue tulisivat Trisdan saarelle, he toisivat hänen elämäänsä taas vähän iloa, ainakin muutamaksi päiväksi."s.51

Caraval aloittaa Caraval -fantasiatrilogian.

Tämä trilogina avausosa on upea, ja herättää kyllä kiinnostuksen koko loppu trilogiaa kohtaan.

Caraval alkaa pieneltä synkältä saarelta, jossa luodaan heti kammottava kuva Tellan ja Scarlettin ilottomasta elämästä, jossa kaikesta rangaistaan. Tyttöjen eroavaisuudet tulevat myös hyvin esiin. Tella on rohkea, kokeilunhaluinen rämäpää, joka ottaa riskejä, kun taas Scarlett on tunnollinen, kohtaloonsa tyytynyt ja hieman toivonsa menettäneen oloinen. Tässä kirjassa seurataan Scarlettia, sillä Tellan olinpaikasta ei pelin aikana ole tietoa. Minusta oli kutkuttavaa lukea Scarlettin pelaamisesta, sillä sieltä hieman tönkönkin alkufiiliksen alta alkaa paljastua monipuolisempia luonteenpiirteitä ja tuntemuksia.

Carvalin maailma on upea. Se on täynnä tuoksuja, värejä, ja mitä upeimpia pukuja. Pelin maailmaa kuvaillaan paljon ja se on helppo nähdä mielessään. Itse kirjan juoni on myös aivan täydellinen, sillä koko ajan tapahtuu jotakin mykistävän mielikuvituksellista, kaunista tai kamalaa. Tätä kirjaa lukiessa voi todella odottaa mitä vain tapahtuvaksi, sillä juonenkäänteet ovat hurjia ja niitä on paljon. Lukijallekaan ei ole koko ajan selvää mikä pelissä on totta ja mikä ei, joten Scarlettin puolesta jännittää kovasti.

Plussaa kirjan kauniista kartasta, upeista ruusukuvioisista välisivuista ja kirjeiden tyylistä. Kirjan kauniit yksityiskohdat saavat aina hyvälle mielelle ja tässä niitä riittää.

Caraval, (Caraval, 2017)

WSOY, 2017

Suom. Kaisa Kattelus

s.359