Reijo Mäki: Tolvana

Yksityisetsivä Jussi Vares on saanut varakkaalta toimeksiantajalta monta suhteellisen helppoa tarkkailukeikkaa. Rahaa tulee siis melko kivuttomasti ja vapaa-aikaa jää myös naisille, sekä kaljoitteluun. Vares ei vaan voi arvata millaiset kuviot hänen viattomien tutkimuksiensa takana pyörii, ja ellei ole tarkkana voi käydä pahasti.
Kaikenlaiset hämärät ja vaaralliset tyypit nimittäin tekevät aivan omia tutkimuksiaan, eivätkä he epäröi käyttää raakoja keinoja tietojen hankkimiseksi.

Tolvana on kolmaskymmenes Vares -dekkari.
Olen aiemmin lukenut muutamia Vares -dekkareita. Osan jo ennen blogin aloittamista, mutta en ole niitä lukenut järjestyksessä, koska näissä sillä ei mielestäni ole niin väliä. Vares kun toki viettää omaa elämäänsä, mutta se elämä on sen verran paikoillaan junnaavaa, ettei ole väliä mikä kirja on kyseessä. Vareksella kun yleensä kuitenkin on eri nainen, eikä mitään suuria paljastuksia aiemmista kirjoista kerrota. Monen vuoden varekset onkin taas jäänyt lukematta, mutta nyt päätin pitkästä aikaa lukea yhden ja päätin aloittaa tästä uusimmasta.

Jussi Vares ei ole hahmo, josta olisi helppo pitää. Eikä näissä kirjoissa muitakaan erityisen miellyttäviä hahmoja vilahtele. Tämän takia en lue Vareksia usein. Tiedän kyllästyväni tälläiseen ryyppy, krapula, huonovitsi teemaan hyvin nopeasti. Harvoin luettuina Varekset kuitenkin uppoavat minuun varsin hyvin, sillä dekkareina nämä ovat kekseliäitä ja yleensä näistä löytyy lopusta jokin kiva koukku, joka yhdistyy jollakin tavalla kirjan aiempiin tapahtumiin. Eikä tälläkään kertaa tarvinnut jäädä ilman lopun ahaa-elämystä.

Ei tämä kolmaskymmenes vares -dekkari paras ollut. Ei lähellekään. Vares nimittäin putosi itse pääjuonesta pois ja välillä tuntui, ettei hän edes ole kirjan päähenkilö. Hän oli jossain sivussa, juomassa kaljaa ja pohtimassa naiskuvioitaan, mutta pääjuoni kulki aivan muiden henkilöiden varassa. Siksi olikin pitkään epäselvää, mikä tässä nyt edes oli pääjuoni. Lisäksi juonia ja henkilöitä oli sen verran paljon, että kokonaisuus oli aika sekava.


Tolvana
Otava, 2019
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
s. 460

Reijo Mäki: Vares -Cowboy

Jussi Vares joutuu taas moniin sotkuihin ratkoessaan toimeksiantoaan Turun kaduilla. Cowboyksi kutsuttu pikkurikollinen haluaa Jussin selvittävän, kuka hyökkäsi hänen kimppuunsa vieden rahanarvoista myyntitavaraa, sekä hänelle niin rakkaan mittatilaustyönä tehdyn stetsonin. Jussi päätyy selvittämään myös vakavampia rikoksia, kun eräästä julkkiskolmikosta yksi murhataan.

Cowboy on Reijo Mäen Suomen Länsi -trilogian viimeinen osa. Täytyy kyllä sanoa, että en tiedä miten tämä trilogia eroaa muista Vares kirjoista, sillä itse en eroa huomannut. Kirjassa on luminen joulu meneillään ja vaikka jouluiseen tunnelmaan ei tämän kirjan henkilöiden mukana pääsisikään, niin ainakin talvisiin tunnelmiin. Joulu ei nimittäin tunnu eroavan paljon muistakaan päivistä. Baarissa iskuskellaan juoden ja vitsaillen.

Taas on kulunut pitkä aika viimeisestä lukemastani Vares kirjasta, mutta siitä huolimatta ovat tutut hahmot hyvässä muistissa. Vares kirjojen hahmot eivät ole minun suosikkejani luonteiltaan, mutta ovat nämä kirjat silloin tällöin viihdyttävää luettavaa. Mäki osaa kirjoittaa ja juoni oli jälleen hyvin suunniteltu ja toimiva. Tosin Cowboy, jonka mukaan kirja on nimettykkin, ei ollut kovin suuressa osassa.

Cowboy
Otava, 2014
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
s. 428

Reijo Mäki: Vares - Kolmijalkainen mies

Jussi Vares on yksityisetsivä, jolla on taas vaativia toimeksiantoja vireillä. Pornobisnekksestä tuttu Esa Jalkanen on kadonnut. Samaan aikaan menestyvä toimitusjohtaja Matti Lundberg löydetään hirttäytyneenä yrityksensä varastosta. Näiden kahden miehen puolisot pyytävät Varesta selvittämään miestensä kohtalon.
Vareksen tuttu baarikaveri novellikirjailija Luusalmi joutuu viinan takia kuivumaan. Kupittaalla Luusalmi tutustuu mieheen jonka kautta hän ostaa itselleen himoamansa maalauksen "Kolmijalkaisen miehen"

Tämä vuosi alkoi Reijo Mäellä, koska Vares kirjat on itselleni loistavaa luettavaa hetkiin, jolloin en osaa päättää mitä lukisin. Vares kirjat ovat sellaista turvallista hyvää luettavaa.
Luin kirjan jo kuukauden alussa ja olen ehtinyt lukemaan muutakin, mutta en ole päässyt päivittämään blogia tietokoneen takia.

Kolmijalkainen mies osottautui juuri sellaiseksi turvalliseksi viihdyttäväksi kirjaksi, kuin uskoinkin. Juoni eteni mielenkiintoisesti eteenpäin, eikä juonenkäänteitä tai loppua osaa arvata etukäteen, vaikka kokoajan mielessä myllertää ja arvauksia sinkoilee vähän joka luvun jälkeen. (Kaikki vääriä arveluita.)

Kirja sijoittui Turkuun, niin kuin lähes aina ja muutkin tutut elementit löytyivät. Baari Uusi apteekki, hemaisevat naiset, Luusalmi, pastori Alanen, kyyppari Korpela, juomaputket, krapula aamut ja niiden mätöt. Siinä sivussa selvitellään katoamisia ja löydetään jännittäviä yhteyksiä odottamattomien asioiden välillä.

Pidän Mäen kirjoista paljon, mutta luen niitä silti aika harvoin, ettei Vareksen seura ala puuduttamaan. :)

Lue myös: Intiaani, Sheriffi, ja Mullan maku.


Kolmijalkainen mies
Otava 2010
s. 398
Kannen suunnittelu: Timo Numminen

Reijo Mäki: Intiaani

Yksityisetsivä Vares odottaa naisystävänsä Petran kanssa vierasta saapuvaksi Petran mökille. Vierasta ei kuitenkaan kuulu mitään, joten Vares ja Petra menevät tutkimaan laivan myöhästymisen syytä. Laiva löytyykin sumun keskeltä merestä liikkumattomana. Mitä on tapahtunut yhteysalukselle?
Samaan aikaan Amerikan Montanassa crow-intiaanien reservaatissa Albert Sweetgrass saa viestin rakkaaltaan, jonka on jokin aika sitten pelastanut. Tytty on taas pulassa. Niimpä Sweetgrass lähtee Suomeen tavoittelemaan Jussi Varesta.

Intiaanissa seikkailtiin perus Turun lisäksi vaihteeksi myös Amerikassa. Amerikan seikkailuja kuvailtiin yllättävän paljon ja itse Vareksen seikkailut jäivätkin vähemmälle mitä odotin. Kirjan loppupuolella Vereskin pääsi enemmän toimintaan mukaan, vaikka ei siinä tarkoituksessa mitä aluksi luulin.
Kirjan alussa tapahtuva verilöyly laivassa ei olekaan kirjan pääasia ja sitä setvitääkin melko vähän ja haparoiden. Pidin kirjasta todella paljon, juuri tälläisen asetelman takia, että monet eri yhteydet punoutuvat pikkuhiljaa yhteen. Uudenlaista mielenkiintoa kirjaan toi myös Amerikassa tapahtuvat tarinat, sillä sielä oli täysin uudenlaisia seikkailuja.

Vaikka Varekset ovat mielestäni todella hyviä, hauskoja ja meneviä kirjoja, en niitä edelleenkään lukisi montaa peräkkäin. Olen kerran kokeillut ja siinä vaiheessa itselleni ainakin tulee Vares ähky. Vaikka kirja näin yksinään luettuna tuntuu uudellaiselta ja jännittävältä, huomaa niiden samankaltaisuuden, kun alkaa lukemaan montaa peräkkäin. Samat vitsit ja tutut naamat jaksavat viihdyttää loistavasti yhden kirjan kerrallaan. Kaikkien Vareskirjojen lukemiseen tulee siis menevään aikaa, mutta eipä siinä mitään aikarajaa olekkaan. Muutenkin vanhempien Vares kirjojen lukemista lykkään aina vaan, sillä tykkään huomattavasti enemmän näistä uusista.

Lue myös:
Sheriffi, Mullan maku


Intiaani
Otava, 2013
s. 461
Kannen suunnittelu: Timo Numminen

Reijo Mäki: Vares -Sheriffi

Pihakeinusta löydetään alaston ruumis, toinen murhattu löytyy heti talon keittiöstä. Poliisit ovat selvittäneet tapausta koko talven, mutta kun ratkaisua ei löydy, päättävät toisen vainajan sukulaiset palkata yksityisetsivä Jussi Vareksen selvittämään tapausta. Erikoinen tapaus on syystä, että Vares saa toisenkin toimeksiannon samaiseen tehtävään alamaailman isoilta herroilta. Vares ottaa tehtävän vastaan, vasta jonkin aikaa harkittuaan, sillä ei usko saavansa paljoa selville.

Useimpien Vares kirjojen tapaan Sheriffi sijoittuu lähes kokonaan Turun maisemiin, mutta myös itselleni tutuille Salon seuduille päästään. Vares on tuttu oma itsensä. Renttumainen luonne pysyy edelleen mukana, eikä toivottavasti tulevaisuudessakaan katoa. Aikaisemmista kirjoista tutut kapakat ovat vieläkin melko tarkasti esiteltyjä. Vareksen tutuista kavereista Kyy ja novellikirjailija Luusalmi pääsevät aika paljon esiintymään kirjassa, kun taas antikvariaatin pitäjä pastori Alanen jää vähäiselle osalle. Mielestäni mielenkiintoisin uusi tuttavuus oli Vareksen tapaama nainen Harriet.
Itse pidän enemmän näistä uudemmista vareksista. Vanhemmissa on jotenkin pitkästyttävää, eikä kovin menevää kirjoitusta. Ei tämä Sheriffi kuitenkaan paras lukemani Reijo Mäen kirja ollut, vaikka loppu olikin yllättävä Vareksen tekemän erikoisen päätöksen takia.
Erityisesti tässä kirjassa pidin siitä, että vaikka murha oli raaka (silmät puhkottu, iho viillelty ja ruumis kruunattu entisen vaimon häähunnulla.) ei yksityiskohdilla mässäillä. Itse en oikein pysty kovin tarkkoja raakoja kohtauksia lukemaan, mutta tässä kirjassa ei onneksi tule sellaista fiilistä, että jotain pitäisi hypätä yli.
Luen Vareksia silloin tällöin vuodenajasta riippumatta, sillä ne ovat oikein hyviä välipalakirjoja rentoine hahmoineen ja huumorineen.


Sheriffi
Otava, 2012
s.412
Kannen suunnittelu: Timo Numminen

Reijo Mäki: Vares -Mullan maku

Autokolarissa menehtyneen nelikymppisen perheenäidin järkyttynyt leski palkkaa yksityisetsivä Jussi Vareksen tutkimaan millaisen naisen kanssa hän olikaan ollut naimisissa. Vainajalla oli kuollessaan yllään aikuisten leikkeihin sopiva asustus, sekä runsaasti alkoholia ja ecstasya veressään. Nämä eivät kuitenkaan tunnu sopivan missään määrin tunnollisen pankkivirkailijan elämänkuvaan.
Tutkimuksien edetessä Jussi Vares alkaa hahmottaa naisen kuolemaan liittyvää suurta ja rahakasta kuviota, johon on sekaantunut muutama tunnetumpikin henkilö.
Töiden ohella Vareksella on hieman ongelmia naisten kanssa ja hyvän ystävän novellikirjailija Luusalmen suunnalta kuuluu hieman suurempaa sulattelua vaativa tieto.

Koulun ohella lueskelin tällä kertaa Mullan maun. Tämä oli viides Vares -kirja jonka luin. Luen näitä hyvin satunnaisessa järjestyksessä, eli mikä milloinkin houkuttelee. En ole huomannut että se häiritsisi asioissa mukana pysymistä, vaikka henkilöt ovatkin samoja, ja kirjassa saatetaan viitata johonkin aikaisempaan teokseen.
Vares kirjat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Turkuun, vaikka välillä ajellaankin muihinkin kaupunkeihin. Tyyli on hyvin rentoa. Yksityisetsivän työn ohella vietetään monet illat baareissa tuttujen ystävien novellikirjailija Luusalmen ja pastori Alasen kanssa. Vares on siis luenteeltaan renttumainen, mutta elämäntyylistään huolimatta työt tulee tehtyä yleensä hyvällä menestyksellä.
Mielestäni Reijo Mäen Vares -kirjat ovat ihan hyvää luettavaa, mutta ne ovat tasoltaan hyvinkin erilaisia. Itse pidän enemmän uudemmista Vareksista. Niissä tyyli vaan on paljon hauskempaa, ja ne ovat mielestäni paljon paremmin kirjoitettuja. Mullan maku sijoittuu siihen keskivaiheille. Olen lukenut parempia, mutta myös huomattavasti huonompia Vareksia kuin tämä.
Näissä kirjoissa jää yleensä monia asioita hieman epäselviksi, joten lukija voi sitten itse päätellä lisää. Mullan maussa kuitenkin mielestäni muutama asia, kuten vainajan vaatetus ja hänen asunnostaan löytynyt omituinen sisustus olisivat voineet selvitä hieman paremmin, koska se ei herättänyt minussa minkäänlaista ahaa elämystä, että näinhän tämä onkin mennyt. Voi tietysti olla, että jos en olisi lukenut tätä kirjaa niin pienissä osissa vaan olisin ehtinyt lukemaan enemmän kerrallaan ja keskittymään täysin olisin hoksannut sieltä haluamiani vastauksia. Parasta tässä kirjassa mielestäni oli koko loppukuvio, se miten yksi pieni asia aiheutti suuren ketjureaktion.


Mullan maku
Otava, 2000
s.416
Kannen kuva: Georg Laurin