keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sophie Kinsella: Muistatko minut?





Lexi Smart joutuu auto-onnettomuuteen ja herää sairaalasta, unohtaneena 3 vuotta elämästään. Hän luulee elävänsä yhä vuotta 2004, ja olevansa huonopalkkainen toimistotyönteki, jota kutsutaan töröhampaaksi. Todellisuudessa on jo vuosi 2007, hän on 28 vuotias kaunis osastonjohtaja, hänellä on miljonääri mies ja upea asunto. Hän uskoo kaiken olevan täydellisen ihanaa, mutta pikkuhiljaa pala kerrallaan todellisuus alkaa selvitä Lexille, kun kuviohin putkahtaa mies joka tuntuu tietävän paljon hänen todellisesta elämästä.

Luin taas lisää Kinsellaa, kun halusin loman loppuun jonkun kirjan josta varmasti pitäisin, ja niin pidinkin. Kinsella osaa kirjoittaa todella hyvin, ja hauskasti chic litiä. Tässä kirjassa juoni oli aika ennalta arvattava, vaikka loppu olikin erilainen kuin kuvittelin, kuitenkin juoni on todella hauska ja koukuttava. Kinsellan kirjoissa minulle on muutekin tärkeämpää hulvaton meininki ja yksityiskohdat.  Lukemista ei malttaisi millään lopettaa edes hetkeksi, kun aina pitää saada selville, että mitäs sitten tapahtuu. Alussa kiinnitin huomiota hän sanoihin, jotka kirjassa oli suomenettu sanaksi se, en tiedä miten alkuperäisessä versiossa Kinsella on kirjoittanut, mutta unohdin asian melkein heti, eikä se minua häirinnyt myöhemmin.
Hahmot olivat jälleen hulvattomia, niinkuin Kinsellan kirjoissa yleensäkin.
Kaikenkaikkiaan loistavaaa viihdettä.


Muistatko minut? (Remember me?, 2008)
WSOY, 2009
suom. Kaisa Kattelus
s.450

tiistai 16. lokakuuta 2012

Z. Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari




Linnaisten kartanon viheriä kamari kertoo tarinan Littow-Lithau sukujen salaisuuksista ja elämästä.
Kirja kertoo aatelisneitojen Annan ja Ringan suhteista, monien kosijoiden keskellä, sekä heidän isänsä eversti paroni Kaarle Sigismund Littowin kamppailusta, että hänen tyttärensä naisivat oikeat miehet. Kaarle Sigismund Littow kutsuu Helsingistä arkkitehdin tekemään parannuksia Linnaisten kartanoon. Arkkitehdin saapumisen jälkeen viheriän kamarin, ja sukujen salaisuudet alkavat paljastumaan.

Tällä kertaa päädyin lukemaan Zacharias Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriän kamarin. Kirjassa oli ihana tunnelma, talvisen kylmä, ja hämärä, joka teki juonen kummitusjutusta jännittävän. Myös paikkojen tarkka kuvailu ja sujuva tarinan kerronta lisäsivät juonen jännittävyyttä.
Pääasiassa kirja oli mielestäni hauska, johtuen yhdestä kosijasta kapteeni Winterloosta, ja hänen hauskasta rönsyilevästä luonteestaan. Perheen musta villakoira Mefisto toi kirjaan kotoisuutta, minusta kun on aina kiva löytää kirjasta jokin eläin.
Suosittelen lukemaan, kirja on aika nopeatempoinen, ja juoni selkeä ja viihdyttävä. Kyllähän niitä onnellisia rakkaustarinoitakin sinne mahtui.:) Hahmot olivat myös hyvin esitelty. Itse en ole kirjasta tehtyä elokuvaa katsonut, mutta pitääpä muistaa joskus etsiä, jos olisi yhtä hyvä kuin kirja.


Linnaisten kartanon viheriä kamari (Grönä kammaren i Linnais gård, 1859)
WSOY, 1928
suom. Ilmari Jäämaa
s. 205

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Melissa Bank: Täydellinen juttu




Täydellinen juttu kertoo juutalaisen Sophie Applebaumin elämästä. Kirja koostuu kahdeksasta luvusta, joiden aikana Sophie kasvaa 12- vuotiaasta tytöstä 36- vuotiaaksi naiseksi. Kirjassa Sophie etsii omaa täydellistä juttuaan. Mukaan mahtuu monenlaisia miessuhteita, inhottavia työpaikkoja, sekä kaveri- ja perhesuhteiden käsittelyä.

Tässä on kirja josta minä en pitänyt, en sitten yhtään. Kansi oli mielenkiintoinen ja sain käsityksen, että kirja olisi todella viihdyttävää ja hauskaa hömppää, mutta minussa tämä ei herättänyt minkäänlaisia tunteita. Ei naurattanut tai itkettänyt, lähinnä tylsistytti.
 Minulle on tärkeää kirjaa lukiessa, että hahmoihin tutustutetaan, mutta tässä kirjassa todella harvasta hahmosta sai edes pienen otteen. Lisäksi hahmoja tuli joka luvussa lisää kun työkaverit tai mies vaihtuivat, ja oli siksi hyvin sekava.
 Minulle jäi tunne, että aina kun johonkin aiheeseen oltiin juuri pääsemässä syvemmälle aihe vaihtui. Hahmoista parhaat olivat mielestäni Sophien veljet Jack ja Robert, koska Jackin suhteet ja Robertin huolehtiva luenne toivat kirjaan jonkinlaista mukavuutta. Lisäksi pidin Francinesta, joka oli yhdessä vaiheessa samassa työpaikassa Sophien kanssa, hän kun luki työkseen kustantamossa huonompia kirjoja, etsien edes yhtä helmeä joita muut eivät halunneet lukea ja oli sitä mieltä että kaikille kirjoille pitää antaa mahdollisuus, täytyihän minunkin sitten antaa tälle kirjalle mahdollisuus.
luulen että olisin pitänyt kirjasta enemmän jos olisin säästänyt sen syyslomalle, ja keskittynyt siihen 100%:sesti. :)



Täydellinen juttu (The Wonder Spot, 2005)
Otava, 2006
suom. Katariina Kaila
s.447